Nuori haukka ja vanha sonni | Aksutar


Sotilastupa kuninkaan sotilaille. Tupa on rakennettu siten, että siellä mahtuu liikkumaan myös suuremmatkin liittolaiset. Monikerroksinen sotilastupa sijaitsee tallien lähettyvillä. Tuvan alimmassa kerroksessa on yhteistiloja, taukotiloja, ruokailutilat, peseytymistilat, kokoustiloja ja suurempien liittolaisen tilat. Ylemmistä kerroksista löytyy makuuhuoneita niin vartijoille, kuin eliittitason sotilaille.

Valvoja: Crimson

Viesti Pe Heinä 14, 2017 11:04

Nuori haukka ja vanha sonni | Aksutar

Ottaen pienen tauon kirjoittamiselta Nardur kohotti sulkakynää pitelevän kämmenensä suunsa eteen ja haukotteli. Ei ollut vielä edes ilta, mutta silti hän tunsi pientä väsymystä yllään: mielensä hoiperteli ja silmäluomensa laiskottelivat joka kerta kun hän hetkeksi pysähtyi ahertamasta paperitöiden parista.
Oli hän ehkä ollut hieman kiireinen nämä viime päivät, kooten, harjoituttaen ja todentaen sotilasjoukkoaan jota hän oli muodostanut siitä lähtien kun hänet oli eliittikenraaliksi ylennetty.
Eikä hän vieläkään ollut millään hyväksyttävällä tasolla alaistensa kanssa.
Muut olivat ehkä eri mieltä, mutta suuri minotaurus oli kerrassaan skeptinen.

Oli vaikea löytää tarpeeksi hyviä sotilaita, joiden kykyihin voisi luottaa epäröimättä missä tilanteessa tahansa.
Se että kuningattaren sisar oli joutunut ryöväreiden käsiin Nardurin, juuri hänen, ja alaistensa saattaessa tätä, oli kerta kaikkiaan anteeksiantamatonta.
Vaikka Hänen armollinen korkeutensa oli antanut anteeksi eliitille tämän virheen, se ei ollut pyyhkinyt sitä pinttynyttä, sietämätöntä tahraa minotauruksen mielestä.
Hän oli pettänyt kuningattaren luottamuksen. Ja jos hän oli tuottanut pettymyksen kuningattarelle, oli Nardur tuottanut pettymyksen siten myös Hänelle.
Eikä moista erhettä voinut niellä mitenkään. Sisimmissään albiino oli toivonut, että Hänen hyvyytensä olisi rangaissut minotaurusta mutta sen sijaan oli tuntunut kuin tämä olisi enemmänkin… Palkinnut hänet.
Kuningas Aran oli liian hyvä hallitsijaksi, liian hyvä suomaan Nardurin kaltaisen typerän pedon palvella Häntä niin korkeassa asemassa.

Joten eliittikenraali oli entistä ankarampi niin itseään kuin alaisiaan kohtaan. Hän oli lopulta jopa erottanut muutaman joukoistaan koska näki nämä liian heikoiksi joiltakin tai monilta osin. Hän oli myös itseään harjoituttanut enemmän kuin mitä yleensä.
Hän oli ollut neiti Lanae Winderin vieressä, kun tämä oli viety, vedetty veteen, aivan Nardurin selän takaa.
Sen lisäksi neito oli joutunut saastaisen ihmisen koskettamaksi ja käsittelemäksi.
Jos neiti Winder ei olisi käskenyt lopettamaan, Nardur olisi murtanut jok’ikisen luun, murskannut jokaisen sisäelimen ja vuodattanut viimeisenkin veren siitä ihmisen kuvatuksesta.
Hitaasti ja tuskallisesti, antaen ihmisen kiljua kunnes tämän kurkku olisi repaleinen, itkeä että tämän silmät olisivat kuin kaksi-
Lyhyesti: Nardur oli hyvin katkera tuosta tekemästään erheestä. Eikä aikonut antaa sen enää ikinä toiste tapahtua.
Joten hän kouluttaisi itsensä ja alaisensa, erottaisi parhaimmat jyvät akanoista, kunnes hän olisi varma, että moista virhettä ei koskaan vahingossakaan sattuisi toiste.
Muuten hän itse rankaisisi itseään Hänelle pettymyksen tuottamisesta.

Epäonnisen tapauksen muisteleminen antoi uutta potkua, sytyttäen uuden liekin minotauruksen sydämessä, että tämä palasi papereittensa pariin kahta päättäväisemmin.
Hän ei voinut nyt levähtää.
Mutta jos kävisi niin että väsymys tulisi liian suureksi niin hän voisi hyvin yöpyä täällä, sotilastuvassa, hänen työhuoneessaan joka saattoi tarvittaessa toimia myös nukkumapaikkana.
Kookas sohva lepäsi toisella pitkällä seinällä, vastapäätä työpöytää jonka ääressä eliittikenraali istui.
Ei hän muuta tarvinnut nukkumiseen kuin vain makuusijan, siksi tämä alun perin makuuhuoneeksi eliitille tarkoitettu kokoinen huone oli enemmänkin työhuone.
Kirjahyllyjä, kirjoja, papereita, muutama purkki ja pullo parantavia aineita sisältäen, merkittyjä karttoja seinillä, se sohva ja työpöytä kahden tuolin kera molemmin puolin.
Huone oli keskiverto kokoa, eliitille sentään tarkoitettuna, mutta massiivisen kokoisten huonekalujen kanssa se näytti pienemmältä kuin mitä oikeastaan oli.
Oli siellä kuitenkin tarpeeksi tilaa että Nardurin kokoinen sorkkapeto pystyi kulkemaan siellä ilman ongelmia. Ja kuten Nardurin mieli, oli huone siisti ja järjestyksessä, jokaisen asian paikka tarkkaan harkittu, että sen etsimiseen ja esille ottamiseen menisi mahdollisimman vähän aikaa.

Saaden sen hetkisen paperin tarkistettua ja allekirjoitettua albiino siirsi sen tarkistettujen kasaan, ottaen sitten seuraavan työsarkkansa eteensä.
Silloin ovella koputettiin tosin ja sarvipää laski sulkakynän alas ja kohotti katseensa.
Sisään”, sonni sanoi kuuluvasti ja katsoi kuinka yksi hänen sotilaistaan, Mihel, astui sisään.
Valkotukkainen, vanha haltianainen ei tosin ollut yksin ja tämän seurassa oleva sai puoleensa minotauruksen kysyvän katseen paksujen kulmien alta.
Mistä on kyse?”

Hän etäisesti tunnisti pojan jota haltia sotilas piti olkapäästä. Jos ei muuten, niin tämän silmät viimeistään muistuttivat, että nuori haltia oli Darius Winderin ja siten myös kuningattaren sukulainen joka oli jonkin aikaa sitten tullut hoviin.
Nardur ei kuitenkaan tiennyt asiasta niin paljoa, hänen nojaten tuolinsa korkeaa selkämystä vasten.
Tämä joutui ongelmiin”, Mihel sanoi karhealla ja käheällä äänellä, haltia naisen laskien kätensä pojan olkapäältä. ”Saa selittää itse.
Siirtäen huomionsa sotilaastaan poikaan Nardur odotti kiinnostuneena, vaikkakin kasvonsa peruslukemilla puolinaamionsa takana.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14460

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Heinä 15, 2017 12:23

Re: Nuori haukka ja vanha sonni | Aksutar

Theodluin


Pikkuhiljaa elo haltioiden parissa oli alkanut kulkemaan. Eihän se vieläkään mukavaa, saatikka ihanaa ollut, mutta sentään puoliveriselle lehtolapselle oli jonkinlainen arkirytmi muodostunut. Hän punkkasi yhä N'drayerin luona ja se taisikin olla tämänhetkisistä asioista se epämieluisin. Mutta, Theo oli oppinut tulemaan toimeen yksikätisen kapteenin kanssa – hänen piti vain olla hiljaa ja huomaamaton, niin mitään pahaa ei sattuisi. Delathosilla oli kuitenkin omia menojaan joten välillä Theodluin sai nauttia omasta rauhastaan tuon kotona, kera kissanpennun, joka sekin oli jo kokoa kasvanut. Mutta yleensä jos Delathos kotona oli, lähti Theodluin käymään jossain. Kylillä tai sotilastuvilla, parhaimpina päivinä hän pääsi tervehtimään tätiään linnalla. Silti, vaikka asiat olivat alkaneet luistaa, oli pikkuhaukalla silti ikävä Elwoodia. Se oli hänen kotinsa, kylä jossa hän oli kasvanut ja vaikka moni kiersikin sen mustanmagian ja demoneiden pesäksi kutsutun kylän kaukaa, tunsi Theo silti aina vetoa kotia kohden. Vielä jossain välissä hän lähtisi käymään Elwoodissa, jahka asiat olisi järjestelty täällä ja sopiva hetki tulisi.

Tänään Theo kuitenkin sai viihdyttää itseään jälleen sotilastuvilla. Hän oli harjoitellut magiankäyttöään satunnaisten sotilaiden kanssa, jotka myöskin magiaa käyttivät ja halusivat omia kokemuksiaan ja neuvojaan jakaa. Eipä siitä hirveästi apua ollut hänelle, Theodluin tarvitsi kunnon opettajan, jolla olisi aikaa ja energiaa panostaa hänen kouluttamiseen. Tällä kertaa hän kuitenkin oli tyytynyt katselemaan toisten harjoittelua kenttien laidalla. Normaalisti hän vietti turhaa aikaansa Kuiskauksen tuvilla, mutta tällä hetkellä siellä ei ollut pahemmin ketään paikalla, vain muutama hassu sotilas, muiden ollessa komennolla tai muuten vain menossa... jossakin.
Toisten touhujen seurailu oli kuitenkin loppunut kuin seinään, Theon huomaten kentän laidalla hiiviskelevän otuksen. Se oli pieni, tuskin suurta rottaa isompi... mutta tuo oli selvästi lisko. Sininen sellainen. Se tietenkin herätti enkelinpennun huomion, Theon hypähtäen alas aidalta jolla oli istunut ja nopein askelin lähti seuraamaan tuota otusta. Se selvästi kykeni lentämään, tai ainakin liitämään, mutta syystä tai toisesta se ei niin tehnyt kovin pitkiä matkoja. Oliko se satuttanut itsensä? Tosin, kun Theo lähemmäksi pääsi, huomasi hän liskon olevan harvinaisen pulleassa kunnossa, joten ehkä lentäminen ei sen takia onnistunut? Se taisi olla serpentti, pieni lohikäärme. Mitä sellainen täällä teki? Oliko se kenties Seyrin lähetti, joka etsi Dariusta jostain?

Tosiasiassa lisko oli Dariuksen Kisällin, Aaronin lohikäärmelemmikki, Taskari. Mutta eihän Theodluin sitä tiennyt. Pikkulohikäärme oli jäänyt tuville ja nyt nälkäänsä oli lähtenyt etsimään ruokakätköjä pitkin sotilastupia, oikaisten harjoituskentänreunalta rakennukselta toiselle. Se huomasi heti Theon, joka perään oli lähtenyt ja tämän johdosta pikkulisko pisti tassua toisen eteen entistä nopeammin.
Siitä sitten seurasikin pidemmän tovin kissa-hiiri leikki. Pikkulisko oli yllättävän nopealiikkeinen, vaikkei lentämään kunnolla kyennytkään ja Theodluin sai tehdä töitä sen eteen, että pysyi mokoman perässä! Helppohan se pienen liskon oli rakennuksessa pujotella ja oikoa pienistäkin raoista – mitä nyt lihavuuttaan joutui välillä väkisin tunkemaan pienimpien rakojen lävitse – siinä missä Theo välillä joutui etsimään toisen reitin paikasta toiseen, jotta pysyisi liskon perässä.
Eihän siinä tullut katsottua, mihin meni ja ennen kuin enkelinpentu huomasikaan, oli hän eksynyt paikkoihin, joihin hänellä ei ollut asiaa. Mutta pikkuhaukka oli niin keskittynyt liskon jahtaamiseen, että huomasi tämän tosiasian vasta sitten, kun kirjaimellisesti juoksi päin vanhempaa haltianaista. Lisko pääsi pakoon, löytäen tiensä jonnekin ruokakätkölle varmasti, siinä missä Theo sai soperrella ja koittaa itseään selitellä. Tietenkin hän näytti epäilyttävältä! Hänellä oli yllään vakituiset arkiasusteensa ja mukana rapierinsa, hän ei kantanut mukanaan minkäänlaisia merkkejä tai todisteita siitä että olisi kuulunut armeijaan tai ollut edes haltioiden puolella – mikäli ei nyt laskettu sitä, että hän todellakin oli täysiverisen haltian näköinen.

Haltianainen ei halunnut kuulla pikkuhaukalta enempää, tuon lähtien kovakouraisesti saattamaan tummatukkaa jonnekin, jonkun luo, jolle Theo saisi itsensä selittää. Kovasti enkelinpentu koitti vakuutella ettei moiselle tarvetta ollut ja jos he vain menisivät käymään Kuiskauksen tuvilla niin asia selviäisi sillä, mutta ei. Pian sitä oltiinkin uuden oven edessä, johon nainen kävi koputtamaan ja luvan saatuaan asteli sisään kera pikkuhaukan.

Theo mulkaisi naista tuon hänet sisään työntäessä, mainiten "tämän" joutuneen ongelmiin. Naisesta katse kuitenkin lähti kovin nopeasti seikkailemaan huoneeseen, joka vaikutti... huomattavasti avarammalta, mitä normaalisti. Ja pian se syy moiseen tilaratkaisuun selvisi, kun haukankatse kiinnittyi huoneessa istuvaan henkilöön. Mies oli valtava! Mikä ikinä olikaan, ei Theo äkkiseltään osannut sanoa – ja eihän hän koskaan ennen minotaurusta ollut nähnyt...
Hetken pikkuhaukka vain tuijottikin sarvipuolta jopa sopimattoman uteliaasti, kunnes havahtui tilanteeseen ähkäisten.
"Siis. Se lisko!", Theo parahti vilkaisten naisen puoleen, joka alun alkaenkaan ei ollut uskonut selityksiä sinisestä pikkulohikäärmeestä, "Näin sen kentän laidalla ja lähdin seuraamaan sitä, mokoma juoksi pakoon nopeammin mitä olisi niin lihavalta makkaralta uskonut ja ennen kuin huomasinkaan, olin täällä päin ja sitten törmäsin arvon rouvaan ja--", tuttuun tapaan ei nuoren puoliverisen puheista ollut tulla loppua, kunnes hän itse tajusi papattavansa turhanpäiten ja painoi huulensa kiinni. Katse laskeutui hetkeksi lattiaan, nuoren haltian vetäen syvään henkeä ja aloittaen alusta, haukankatseen nostaen samalla takaisin sarvipuoleen.

"Seurasin lohikäärmettä ja epähuomiossani eksyin tiloihin, joihin en – ilmeisesti – olisi saanut eksyä. Pahoitteluni, herra....?", Eihän Theo tunnistanut Narduria. Ei hän ollut tietoinen muista eliiteistä, vaikka syytä moiseen lieni kyllä nyt, kun täällä päin asui ja liikkui...

Viesti La Heinä 15, 2017 1:19

Re: Nuori haukka ja vanha sonni | Aksutar

Siinä odotellessa selitystä ei jäänyt nuoren haltian tuijotus huomaamatta keneltäkään.
Vanhemman haltian suu venähti osittain nyrpeänä nuoremman käytöksestä ja siten sotilas mulkoili tätä.
Nardur taas oli tottunut, että useimmiten hänen ulkomuotonsa saattoi herättää ensitapaamisella moisen reaktion. Erityisesti haltioiden keskuudessa hänen kaltaisensa rujo ja suuri puolipeto pisti esiin pienempien ja elegantimpien suippokorvaisten olentojen joukosta, hänen saaden enemmän tai vähemmän avointa tuijottelua osakseen. Hän oli tottunut siihen jo tosin eikä siten pistänyt pahemmin pahaksi nuoren Winderin suomaa huomiota.
Alkoihan toinen sitten lopulta selittää mikä oli asian laita. Vaikkakin kovin kiihtyneenä ja ehkä hieman selitellen tämä sen teki, mikä aiheutti pienoista närkästystä vaaleassa kolossissa, mutta toinen pian huomasi itse virheensä ja korjasi sen samantien.
Rauhoituttuaan hengenvedon jälkeen sieltä tulikin sitten se selkeämpi ja ytimäkkäämpi selvitys nuori Windering ongelman taustalla.
Tieto tuntemattomasta lohikäärmeestä tuvilla ei vaikuttanut kovin suurelta huolenaiheelta, todennäköisesti jonkun sotilastuvan asukkaan lemmikki, olihan niitä täällä, eikä nuori Winder vaikuttanut valehtelevan.
Ei, toinen vaikutti liian avoimelta vähän kaiken suhteen itsessään että Nardurille ei tullut mieleenkään epäillä nuoren haltian sanaa. Ja olihan tämä kuningattaren sukulainen vieläpä.

Nousten työpöytänsä ääreltä suuri minotaurus kohosi sorkilleen ja asteli vakain askelin kaksikon luokse, seisahtuen nuoren Winderin eteen.
Kalpeahkot silmät tuijottivat alas poikaan, muttei kuitenkaan halveksuen tai nenänvartta pitkin. Poika oli kuningattaren sukulainen, ja kuningatar oli Hänen korkeutensa puoliso. Ja kaikki mikä on osa Häntä tavalla tai toisella, tulee kohdella kunnioittaen.
Nuori haltia omasi kyllä selkeitä piirteitä viitaten kuningattaren sukuun. Mustat hiukset ja erikoiset silmät. Mutta toisin kuin kuningattaresta ja eliittikenraali Winderistä, tämä nuorempi suvun jäsen omasi vielä nuoruuden omaista viattomuutta ja vilpittömyyttä.
Minotaurus ei voinut olla miettimättä kauanko nuo piirteet säilyisisivät tässä nuorukaisessa, mutta toivottavasti ne eivät katoaisi liian nopeasti tai liian julmasti. Huolimatta ajatuksistaan lapsista ja miten näitä tuli kasvattaa, Nardur halusi että kaikki lapset saisivat elää lapsuutensa rauhassa ja päättää sen myös rauhallisissa merkeissä.

Vieden miekkakätensä rintakehälleen sydämensä päälle suuri sarvipäinen puolipeto laski päänsä pieneen kumarrukseen nuorelle Winderille.
"Olen Nardur, yksi Hänen korkeutensa eliittikenraaleista. On kunnia tavata teidät, nuori Winder. Mutta pahoittelen, koko nimenne ei ole tainnut vielä kantautua korviini?"
Kalpeat, kylmähköt silmät katsoivat noita siroja kasvoja joihin maailma ei ollut vielä julmuudestaan merkkiään jättänyt.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14460

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Heinä 16, 2017 7:40

Re: Nuori haukka ja vanha sonni | Aksutar

Haukankatse jatkoi sarvipuolisen tarkkailua, mielenkiinnon pilke silmäkulmassaan. Varsinkin siinä vaiheessa, kun valtava mies päätti nousta ylös. Katse harhaili jälleen turhankin avoimesti toisen koko olemuksessa, Theon pistäen merkille sarvipuolen oudot jalat. Oliko tuo jonkin sortin fauni? Mies vaikutti turhankin rotevalta ollakseen fauni, tosin mistä Theo tiesi millaisiin mittoihin ja muotoihin faunit kykenivät itsensä kasvattamaan. Oliko tämä sitten se "pässi" josta N'drayer oli puhunut, josta voisi olla hyötyä pikkuhaukalle magian oppimisessa?
Ei, Theo epäili syvästi sitä. Sarvipuolesta kyllä huokui magia, mutta ei kovin voimakas sellainen. Mitä lähemmäksi järkäle askelsi, sitä paremmin Theo saattoi astia sen magian toisesta, moisen auran jälleen suorastaan vetäen enkelinpentua puoleensa.
Mutta ei, tuskin toinen suuri magiantaitaja oli... Ja nyt kun tarkemmin katsoi, taisi mokoma omata enemmän sonnia muistuttavia piirteitä, mitä pässiä...

Omista aatoksista havahduttiin takaisin tilanteeseen, kun sarvipuoli kävi esittelemään itsensä Narduriksi. Kuninkaan yhdeksi eliittikenraaliksi. Kuinka tyhmäksi sitä pikkuhaukka itsensä jälleen tunsikaan, kun ei tuntenut Narduria nimeltä saatikka ulkonäöltä, siinä missä itse yksi eliiteistä näytti olevan tietoinen hänen sukujuuristaan! Theodluin olisi halunnut lyödä itseään kämmenellä, mutta sen sijaan että niin dramaattisesti typeryyttään olisi ilmaissut, tyytyi poika vain sähähtämään pienesti henkensä alta.

"Theodluin m--Winder", Nopeasti nuori puoliverinen esitteli itsensä, meinaten vahingossa äitinsä sukunimeä yhä käyttää, kumartaen siinä samalla eliitille – kai se oli kohteliasta ja vaadittuakin tällaisissa tapaamisissa, "Mutta pelkkä Theo riittää", kuului tuttuakin tutumpi lisäys kumarruksesta noustessa.
"Taidatte magiaa?", Oli sitten suora kysymys sorkkajalkaiselle, pikkuhaukan ymmärtäen sentään teititellä eliittikenraalia, "Ainakin jollain tasolla, eikö totta?".
Eihän hän tietenkään tullut ajatelleeksi, oliko moisen kysymyksen esittäminen sopivaa vai ei. Hän oli utelias ja ei todellakaan tottunut hovin, saatikka sitten armeijan tapoihin ja täten kovinkin usein oli jo joutunut epämieluisiin tilanteisiin ja selkkauksiin. Onneksi hänelle annettiin yleensä anteeksi höpötyksensä, sillä olihan hän kuningattaren ja yhden eliittikenraalin sukulainen, mutta tuskin silläkään statuksella kovin pitkään pääsi pakoon tilanteista kuin koira veräjästä.

Viesti Su Heinä 16, 2017 8:40

Re: Nuori haukka ja vanha sonni | Aksutar

Winderin nuorukainen oli kovin... Eloisa tapaus, ehkä koska oli vielä nuori, mitä näin minotaurus saattoi arvioida haltijoita jotka saattoivat olla jopa satoja vuosia vanhoja ja silti vaikuttaa kahdenkymmenen kesän ikäisiltä. Toinen kuitenkin kooltaan, muodoiltaan, kasvonpiirteiltään ja eloisalta olemukseltaan ei vaikuttanut kovinkaan vanhalta.
Nuoren haltian yhtäkkiselle sähähdykselle Nardur ei nähnyt mitään sopivaa tapaa reagoida, varmaankaan se ei ollut hänelle tarkoitettukaan, joten laskien kätensä rintakehältään sivulleen vain katseli alas Winderiin.
Päätä vielä kerran nyökäytettiin kumarrukseen kun toinenkin niin teki esittäytyen koko nimellään. Ja heti lisäsi tuttavallisemman muodon kutsumanimestään.
Nardur ei oikein nähnyt niin tuttavallista kutsumista... Tarpeellisena saatikka sopivana. Olihan kyseessä Winderin jäsen ja kuningattaren sukulainen. Eikä nuorukainen häneltä vaatinut lyhyempää muotoa nimestään käytettävän.

Sitten toinen tokaisikin kysymyksen mitä eliittikenraali ei ollut odottanut, kivikasvoisen sonnin toinen kulmista kohoten ja tämä räpäyttäen silmiään kerran. No, haltiat useimmiten taitoivat magiaa luonnostaan joten tietenkin nämä olisivat herkkiäkin magialle. Tosin magia mistä nuori Winder puhui ei ollut Nardurin, ei täysin, vaan minotauruksen kaksoisveljen ja vain osa siitä mitä Lagurz omasi.
Ainakaan tähän asti kukaan ei ollut vielä maininnut mitään Nardurin havaittavasta maagisuudesta.
"Kyllä, herra Theodluin", minotaurus vastasi jälleen pään kumarruksella. Ja sitten vilkaisi haltianaiseen joka pisti vähän enemmän pahemmaksi nuoremman haltian käytöstavat ja muut.
"Kiitos, Mihel", hän aloitti saaden arpikasvoisen soturittaren huomion itseensä. "Tässä ei ole ongelmaa, voit poistua. Näemme iltaharjoituksissa."
Vino hymy kohosi ohuille huulille.
"Ajat vielä uusimmat uupumukseen tuolla rääkillä."
Tämä ei kuitenkaan huvittanut kenraalia, jonka repaleiset korvat nytkähtivät tämän hitusen kurtistuvien kulmien kera.
"Jos he haluavat palvella Hänen korkeuttaan, he saavat luvan oppia tai lopettaa. Tai potkaisen heidät ulos itse." Nardur totesi terävästi ja rauhallisesti naamionsa takaa, naisen hymyn pysytellen kun tämä nyökkäili myönteilevästi.

"Kenraali", haltia sitten hyvästeli kumartaen, kääntyen pojan puoleen ja tehden saman: "Herra Winder."
Oven sitten avautuen ja sulkeutuen minotaurus siirsi huomionsa takaisin poikaan.
"Pahoittelen äskeistä, herra Theodluin", Nardur alkoi puhua. "Sekä teidän pakottamistanne tänne. Toivottavasti rouva Mihel ei ollut teitä kohtaan liian kovakourainen?"
Jos haltianainen olisi ollut, Nardur näkisi että hän saisi rangaistuksen alaisensa kohtelusta kuningattaren sukulaistaa kohtaan ja sitten eliitin vuorostaan rangaisten sotilastaan. Oli tärkeää että he olivat valppaina, vältellen mitään virheitä ihmisten myötäilijöitä tai vakoilijoita kohtaan, mutta heidän tulisi myös osata tunnistaa tärkeät henkilöt ja edetä heidän kohdallaan tahdikkaasti.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14460

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Heinä 17, 2017 8:55

Re: Nuori haukka ja vanha sonni | Aksutar

Vastaus enkelinpennun kysymykseen oli myönteinen, mikä nostatti uudenlaisen mielenkiinnon nuoremman kasvoille. Eihän hän edes huomannut haltianaisen reaktiota ja selvää mielipidettä hänen uteliaisiin kysymyksiin, mutta kiinnitti huomiota tuon puoleen kun eliitti alaistaan kävi hyvästelemään ja mielipiteitä iltaharjoituksista vaihtamaan. Theo oli kyllä seurannut, kuinka rankasti ja usein Kuiskauksen uusia koulittiin, joten hän ei yhtään ihmetellyt, että toisenkin eliitin metodit olivat yhtälailla armottomia ja karsisivat kyllä jyvät akanoista. Nainen lopulta poistui, saaden Theolta pienen nyökkäävän kumarruksen osakseen kumarruksensa myötä.
Haukankatse seuraili, kuinka Mihel niminen nainen lopulta poistui paikalta, jättäen eliittikenraalin kahden kesken hänen kanssaan. Theosta tuntui, että hänenkin olisi pitänyt vain lähteä ja toivottaa hyvät päivänjatkot, mutta syystä tai toisesta se ei tuntunut hänen valinnaltaan. Tuntui, että hänen pitäisi nyt odottaa sitä lupaa poistua? Ei pikkuhaukka tiennyt, miten näissä tilanteissa pitäisi toimia!

Nopea virne käväisi nuorilla kasvoilla, Nardurin kutsuen häntä herraksi. Se oli jälleen jotain uutta, mitä ei ollut vielä tullut koettua täällä päin. Tähän asti häntä oli kutsuttu vain Theoksi tai sitten äpäräksi, nulikaksi, maanvaivaksi. Paitsi tietenkin kuningatar häntä kohteli ystävällisesti, siinä missä kuningaskin.
"Ei hän minua satuttanut", Theo vastasi suoraan, "olen ehtinyt kokea jo kovempiakin...", kuului lisäys, lähinnä itsekseen mutisten. Johan hän oli saanut selkäänsä sedältään ja N'drayerilta. Ja N'drayerilta hän oli saanut vielä pahempaakin, mutta siitä ei täälläkään puhuttaisi ääneen.
"Ja ihan ymmärrettävähän hänen reaktionsa oli, nyt kun miettii. Olen uusi kasvo, enkä edes sotilas, joten eihän minua tunnista kukaan, eikä minulla periaatteessa mitään asiaa tänne tuville olisi", Pikkuhaukka jatkoi pohtien, ei hän voinut kuin syyttää itseään tästä selkkauksesta. Ja sitä lohikäärmettä...

"Ette taida olla fauni", Jälleen se suorapuheisuus jatkui, Theon tarkastellen jälleen eliittiä, lopulta katseensa nostaen tuon puoleen, "Mutta mikä sitten olette, sitä minä en tiedä".
"Kapteeni N'drayer puhui pässistä hovissa, joka voisi auttaa minua magianopiskeluni kanssa. En tiedä oliko se tokaisu kirjaimellinen vai kuvainnollinen, mutta oletin hänen puhuvan faunista, tai jostain sen kaltaisesta... Mutta sim—— te ette taida olla kyseinen henkilö? Vaikka magianne aistin, ei se vaikuta kovin vahvalta".

Viesti Ma Heinä 17, 2017 3:23

Re: Nuori haukka ja vanha sonni | Aksutar

Pienoinen huolenpisto käväisi suuren puolipedon mielessä pojan sanat kuullessaan. Pahempaa? Viittasiko toinen että menneisyydessä oli koettu pahempaa tai että nykyään? Ja oliko kyse minkälaisesta, koulutukseenko -Darius Winderin sukulaisena poika on voinut saada tiukempaa taistelukoulutusta- tai että jotakin ikävämmän puoleista?
Minotaurus laittoi nuo huolenaiheet kuningattaren sukulaista kohtaan kun nuori Winder alkoi puhella tästä väärinkäsityksestä.
Eli toinen ei ollut sotilas täällä, ei Kuiskauksen alokas. Nardur oli olettanut että sukutaustan vuoksi poika olisi eliittikenraali Dariuksen opeissa, muttei sittenkään ollut.
Eliitin mieli mietti kaikkia mahdollisia loogisia vaihtoehtoja nuoren haltian läsnäolon syylle täällä mutta saattoihan kyseessä vain olla kuningattaren vieraileva sukulainen.
Siinä tapauksessa kovakourainen kohtelu olisi vielä ikävämpi asia, minkä albiino näki tehtäväkseen korvata kun kerran oli kyse hänen alaisensa teosta.

Jälleen nuori haltija tosin pamautti aivan irtonaisen kysymyksen heidän pikku rupattelustaan ja haaleat silmät keskittyivät noihin kirkkaisiin haukansilmiin.
Kyllä toinen nuorelta vaikutti. Mutta ei niin nuorelta etteikö tämän pitäisi osata jo aateliston etikettejä. Kyllähän toinen teititteli ja muuta, mutta pienoinen tahdikkuus uupui nuoren Winderin käytöksestä ja puheesta mikä vähän väliä takelteli. Saattoihan kyseessä olla vain tämän luonne... Vai?
Naamiokasvoinen pudisti pienesti päätään nuorukaisen kysymykselle.
"Pahoittelen herra Theodluin. Olen minotaurus, en fauni", ensimmäinen kerta kun häntä on siksi arveltu, mutta ehkä minotaurukset ja faunit saattoivat olla sukulaislajeja. Olihan molemmilla muutamia yhtäläisyyksiä.
"Epäilen että, pässi, josta kapteeni on puhunut on eliittikenraali Atrevaux Parebris Lux Argenteus. Hän on melkein minun kokoiseni fauni, Hänen arvoisensa kuninkaan luotettu."
Nardur lisäsi sitten: "Ehdotan kuitenkin että jos tapaatte, ette kutsuisi häntä pässiksi, herra Theodluin."
Ainakaan Nardur ei kovasti arvostanut sitä jos häntä nimitettiin sonniksi tai häräksi, hän oli ehkä eläimellinen mutta ei eläin.
Astahtaen sivuttain Theodluiniin eliitti viittoi tuoliin työpöytänsä edessä.
"Istukaa toki jos haluatte, herra Theodluin, vai toivotteko jo lähtevänne?" minotaurus esitti kohteliaasti, yksi käsi selkänsä takana ja toinen viitaten tuolille, katse nuorukaisessa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14460

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Heinä 19, 2017 7:38

Re: Nuori haukka ja vanha sonni | Aksutar

Minotaurus. Sellaisista Theodluin ei ollut kuullutkaan, saati sitten nähnyt – paitsi nyt tietenkin. Olihan se omalla tavallaan noloa tällä tavoin vain suoraa kysyä toiselta, mutta ennemmin Theo asian selvitti asianomaisen kanssa, kuin jäisi omiin aatoksiinsa arvailemaan tai jälkikäteen kyselisi joltain muulta. Onneksi Nardur ei vaikuttanut suuttuvan hänen suorasukaisuudestaan, tai sitten sorkkajalka osasi olla harvinaisen rauhallinen ja piilottaa tunteensa. Ainakaan tuo ei vaikuttanut ylimieliseltä ja vaatinut kunnioitusta itseään kohtaan – joskin, kyllähän Theo eliittiä kunnioitti! Sen puutteesta ei ollut kyse, mutta pikkuhaukka ei ehkä sitä kunnioitustaan niin selvästi tuonut esille, mitä jotkut olisivat ehkä toivoneet. Kaiketi Nardur olisi sanonut, jos olisi odottanut nuorelta Winderiltä toisenlaista käytöstä... Tai sitten Theo saisi kuulla tästä sedältään ja siinä samalla saada taas selkäänsä.
Sarvipuoli kertoi kuitenkin, ketä epäili N'drayerin tarkoittaneen, kun pässistä oli puhe. Kyseessä oli kuin olikin fauni, kuninkaan luotettu, yhtälailla eliittikenraali kuin pikkuhaukan setä ja Nardur. Argenteuksen nimi painettiin visusti muistiin, Theon aikoen kysellä faunin perään jossain vaiheessa – kenties suoraan tädiltään tai kuninkaalta itseltään, jos monarkki sattuisi taas enkelinpennun seuraan ilmestymään.

”Ah, mutta en tietenkään! On minulla nyt sen verran käytöstapoja, vaikkei uskoisi. En vain... tiennyt puhuiko N'drayer kuvainnollisesti vai kirjaimellisesti, kun pässin mainitsi ja se nyt sattui olemaan ainoa johtolankani”, Pikkuhaukka naurahti minotauruksen sanoille, ”Eikä tullut mieleen kysellä häneltä tilanteessa sen enempää... Eikä oikeastaan keneltäkään muulta, se ehti tavallaan jo unohtua, mutta nyt kun näin teidät ja aistin auranne ja siitä sitten ajatus johti toiseen ja--- puhun taas ohi suuni, anteeksi. Paha tapa, josta en ole päässyt eroon”.
Höpöttäminen oli Theon bravuuri. Eihän se mitenkään kehumisen arvoinen taito ollut, eikä Theo ollut varma höpöttikö hän koska halusi vai koska tunsi olonsa epävarmaksi jos olisi pysynyt vain hiljaa.

”Eipä minua muualla kaivata, joten jos se teitä ei haittaa”, Nardurin ehdotuksesta ja ohjeistuksesta otettiin kiinni, nuorukaisen askeltaen kepein askelin osoitetun tuolin puoleen. Theo otti miekkansa irti vyöltä ennen kuin alas istahti, katseensa kääntäen sitten takaisin Narduriin.
”Kuinka eliittikenraaliksi pääsee?”, Kuului jälleen uteliaansuora kysymys, ”Te vaikutatte olevan aika värikästä porukkaa... set–sukulaiseni, Te, jättiläisfauni... eikös teitä pitäisi olla neljä?”, Mietteliäänä enkelinpentu kurtisti kulmiaan, muistellessaan kuulleensa puheen olleen neljästä eliitistä. Toki saattoihan hän olla väärässä.

Viesti Su Heinä 23, 2017 12:59

Re: Nuori haukka ja vanha sonni | Aksutar

Ei Nardur tarkoittanut kehoituksellaan nuorta Winderiä loukata, vain antaa tälle neuvo, mutta ilmeisesti haltia ei sitä kuitenkaan kovin pahasti ottanut naurahduksesta päätellen. Sitten, tämän selitys alkoi pitkittyä ja kiertää ympyrää, kenraalin tuntien lievää ärtymystä. Hän ei pahemmin välittänyt asioiden toistelusta ja ympäri puhumista, tosin politiikassa ja aatelistosta sellaista valitettavasti harrastettiin. Mutta tässä ollen kyse nuorukaisesta ja kuningattaren sukulaisesta minotaurus pidättäytyi osoittamasta ettei arvostanut tällaistä toistelua.
Positiivisesti haltia nuorukainen itse huomasi virheensä ja totesikin sen ääneen pahoittelun kera. Nardur nyökkäsi hyväksyvästi.

Astellen omalle tuolilleen työpöytänsä ääreen Nardur odotti herra Theodluin istuvan ensin, laittaen merkille toisen miekan jonka kanssa nuorukainen ensiksi hääräsi. Sinänsä sopiva malli haltialle voisi kai sanoa. Kevyt ja ohut terä, vaati enemmän nopeutta ja notkeutta kuin voimaa mitä raskaamman malliset aseet, kuten vaikkapa Nardurin miekka.
Eliitin ei tarvinnut aloittaa keskustelua kun nuori Winder alkoi jo kyselemään eliittikenraali asioista samantien. Toinen oli selkeästi nuori. Nardur ei tosin pistänyt pahakseen herra Theodluin kysymyksiä, se oli parempi kuin että toinen olisi hiljaa ja tekisi omia, mahdollisia vääriä, päätelmiään. Kuitenkin pojan puheessa jokin töksähti ikävästi sonnimiehen korvissa, Nardurin ensiksi epävarmana miettien oliko hän vain univeloissaan herppaantunut hetkeksi vai oliko tosiaan herra Theodluin puheessa ollut jokin outo kohta...
Kuitenkin, Nardur kuuliaisesti vastasi kysymyksiin, nyökäten pienesti, kätensä pöydällä laittamassa papereita siistimpiin kasoihin. Hän voisi tehdä ne myöhemmin harjoitusten jälkeen, sitten ottaa nokoset jälkeenpäin.
"Kyllä, meitä on neljä, mainitsemanne kolmen lisäksi on myös Rathel Tor. Hän suojelee linnaa johtaen muita gargoileja. Voitte tunnistaa hänet ainoasta oikeanpuioleisesta siivestään ja hänen kivisestä olemuksestaan."
Pitäisikin muuten tutustua paremmin neiti Ratheliin, kuten muihinkin eliitteihin, jos sopivia tilaisuuksia tulee. Heidän kaikkien neljän olisi hyvä pitää tiiviisti yhteyttä valtakunnan suojelemisen ja sodassa moitteettoman toimimisen takaamiseksi.

"Mitä tulee taas kymysykseenne eliittikenraaliksi pääsemisestä... Siihen on muutamia keinoja, mutta asema on aina ansaittava osoittamalla olevansa pätevä ja valmis palvelemaan Hänen armoaan eliittikenraalina."
Nardur loi tutkivan katseen kulmien alta nuorukaiseen.
"Olisitteko kiinnostunut pyrkimään eliitiksi kuten sukulaisenne, herra Theodluin?
Nuoret kyllä aina olivat täynnä tarmoa ryhtyä puskemaan eteenpäin kothi tavoitteitaan. Kunnioitettavaa, mutta väärin käytettynä ja tähdättynä saattoi olla vaarallista. Kuninkaan palvelijana Nardur halusi selvittää ettei nuori herra Theodluinilla ollut vääränlaisia aikomuksia.
Kuningatar tuskin pitäisi eikä siten Hänen korkeutensa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 14460

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 08, 2017 1:53

Re: Nuori haukka ja vanha sonni | Aksutar

Nardur kävi vahvistamaan pikkuhaukan tuumailut neljästä eliitistä, nimeten myös sen yhden puuttuvan – Rathel Tor. Joka ilmeisesti oli gargoili. Jos totta puhuttiin, ei Theo tiennyt gargoilin olevan rotu, hän kyllä tiesi että joitakin patsaita, vedensyöksijöitä, kutsuttiin gargoileiksi. yllättäen sitä törmäsi uusiin asioihin ja olentoihin, kun kotipiireistä lähti liikkeelle.
"Hän kuulostaa mielenkiintoiselta... Ehkä etsin hänet käsiini joku kerta, vaikka eihän kaltaisellani varsinaisesti ole oikeutta vaatia eliittien aikaa itselleni. Mutta, tykkään tutustua uusiin tahoihin, koskaan ei voi olla liikaa tuttuja ja ystäviä", Enkelinpentu naurahti pienesti. Totta kai häntä kiehtoi Tor nyt ja hän aikoi tavalla tai toisella saada tietoa enemmän tästä eliitistä... ja enemmän kuin mielellään olisi myös tavannut tuon, siinä missä myös Argenteuksen.

Kuulemma eliitiksi ei ihan tuosta vain päässyt, mikä ei tullut yllätyksenä puoliveriselle. Silti, kun Nardur sen kertoi, kuunteli Theo, selvä mielenkiinnonpilke silmäkulmassaan. Tietenkin hän halusi kuulla enemmän asiasta, ihan sama keneltä, pikkuhaukka kun oli ylipäätään iloinen siitä, että joku hänelle suostui puhumaan. Alku kun kaupungissa ei todellakaan ollut mennyt kovin ruusuisesti hänen osaltaan...
"Ah, kiinnostunut korkeintaan teoriassa", Theo naurahti vastaukseksi minotauruksen kysymykseen, "En usko että minusta olisi teidän rooliinne. Taistelut ja sota kun eivät ole oikein... Mieleeni. Siis, en itse ole kovin hyvä moisissa ja täten en yllättäen haluaisi joutua tilanteisiin, missä pitäisi oman henkensä edestä taistella. Tietenkin arvostan teitä ja asemaanne, siihen ei varmasti ollut helppo päästä".

"Olen itse enemmänkin kiinnostunut parantamisesta. Magiani on suurimmalta osin siihen sopivaa"
, Theodluin jatkoi, hetken pohtien, "Joskin, kai parantajamaagikin saattaisi eliitiksi päästä... En minä tiedä, kuten jo todettu, en näistä asioista ole ihan perillä".
"Puhuitte Rouva Mihelin kanssa iltaharjoituksista"
, Jälleen huomioon vanhasta aiheesta palattiin, "Missä te harjoittelette? En ole tainnut nähdä sinua tai mahdollisia joukkojasi harjoittelemassa koskaan...".

Viesti Ke Elo 09, 2017 11:23

Re: Nuori haukka ja vanha sonni | Aksutar

Nardur ei nähnyt mitään pahaa siinä, että nuori Winder haluaisi tutustua muihin eliittikenraaleihin, minotauruksen itse nyökäten hyväksyvästi haltian puheille tutustumisesta ja ystävistä. Sarvipää ei tosin ollut täysin varma kuinka viattomat ja toiveikkaat odotukset pojalla oli ystävystymisestä elittien kanssa. Olisihan se vain hyvä asia, toisen ollen kuninkaan perheeseen kuuluva kuningattaren kautta. Mutta- No, ehkä Nardur vain liikaa mietti tätä. Nuori herra Theodluin vaikutti kovin positiiviselta nuorukaiselta, joka kyllä oppisi sitten tosimaailman asioita omalla ajallaan. Kunhan toinen ei niitä oppeja liian raskaasti sitten ottaisi.
Eliittikenraali Nardurilla oli kuitenkin uskoa nuorukaiseen.

Nuori Winderin vastaus minotauruksen uteluihin oli kiinnostava. Nardur ei uskonut että hänellä olisi varaa miettiä haltia nuorukaisen haluttomuutta taistella, mutta kaikki eivät aina olleetkaan taistelijoita, joten toisen puhe paratamiskyvyistään avasi uuden mahdollisuuden herra Theodlunille. Toisaalta entä jos nuori Winder ei halunnut palvella kansaa verta vuodattaen, kuten herra Darius? Se olisi sinänsä harmiteltavaa, kaikkia mahdollisia apuja tarvittiin tämän sodan voittamiseen, ihmisten pois ajamiseen ja kaikkien haltioiden ja taruolentojen vapauttamiseen. Toki sotia voi taistella monin tavoin, kaikkia taisteluita ei käyty sotatantereilla miekoin ja hyökkäävin loitsuin.
Mutta Nardurin mietinnät nuori herra Winderin mahdollisesta urasta keskeytyivät hetkeksi pojan udellessa lisää.
Eikä toisen tapa muotoilla kysymyksensä, oletetutsti tarkoituksetta, ollut miellyttävä minotauruksen korville.
`En ole tainnut nähdä sinua tai mahdollisia joukkojasi harjoittelemassa koskaan...´

...Voisi melkein luulla, että haltiakloppi väitti, etteivät Nardur ja hänen miehensä harjoitelleet tarpeeksi saatikka ollenkaan...
Eikä eliitti pitänyt tällaisestä väitteestä.
Kalpeiden silmien katse muuttui astetta hyytävämmäksi, tuijottaen alas nuorukaiseen koko painolla ja kohoavalla ärtyneisyydellä mikä kipinöitsi albiino minotauruksen sisällä.
"...Voin taata, herra Winder, että minä ja alaiseni harjoittelemme kaikin voimin ollaksemme valmiita palvelemaan Hänen kunnianarvoisaa herraamme, kun saamme käskyn. Toisinaan emme harjoittele muurien sisällä vaan myös ulkopuolella, sillä odotan alaisteni osaavan suojautua, taistella ja selviytyä missä ikinä maastossa vihollinen meidät haluaakaan kohdata."
Eliittikenraali Nardurin asento oli jäykempi kuin mitä aiemmin kaksikon keskustellessa, tämän repaleiset korvat nytkähtäen terävästi välillä kun tämä tuijotti osittain laskeutuneiden kulmakarvojensa alta.
"Hänen armonsa on nähnyt minun olevan eliittikenraalin aseman arvoinen, ja olen valmis tekemään kaikkeni vastatakseni hänen odotuksiaan. Tai jos niin ei käy, tuottamani pettymys hänelle, sotilaillemme ja kansallemme, on oleva raskauttava todiste minun kyvyttömyydestäni palvella Häntä."

Nardur nojasi kyynärpäidensä varaan pöydällä, kohotetut kämmenensä kasvojensa edessä liitettyinä, kun hän kysyi: "Mielenkiinnosta, jos suotte suoruuteni, herra Winder, haluaisin kysyä erästä asiaa: miten te aiotte palvella Hänen korkeuttaan, armeijaamme, kansaamme ja vapauttamme, jotta voisimme olla vapaita ihmisistä?"

#Oh Theodluin, you were doing so well! ^^' Mutta ei hätää, Nardur ei voi vastustaa suloisia haltioita loputtomiin vaikka kiukuttelisikin. Kukaan ei saa kiusata pikku Theota!#
Avatar

Monarkki

Viestit: 14460

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 24, 2017 10:35

Re: Nuori haukka ja vanha sonni | Aksutar

Theo kyllä huomasi sen astetta hyytävämmän katseen, jonka eliitti hänelle nyt soi. Mutta mistä moinen johtui, sitä pikkuhaukka ei tiennyt eikä oikeastaan jäänyt miettimään, kallistaen vain päätään pienesti ja kaventaen aavistuksen omaa katsettaan. Eihän hän Narduria tuntenut, kenties tuo katse oli eliitille se ominainen – kyllähän setänsäkin näytti naama peruslukemilla harvinaisen kylmältä ja etäiseltä henkilöltä.
Mutta, sarvipäisen vastauksesta päätellen tuo saattoi ymmärtää väärin Theodluinin sanat. Eipä se olisi ollut ensimmäinen kerta enkelinpennun kohdalla, monesti hän oli joutunut hankaluuksiin jos toisiinkin, kun joku hänen puheensa väärin oli tulkinnut. Puoliverinen ei kuitenkaan käynyt korjaamaan eliitin oletusta, sillä eihän hän voinut olla loppupeleissä varma, tulkitsiko hän puolestaan Nardurin vastauksen väärin.
"Ah, aivan – minusta on vain mielenkiintoista seurata, kun muut harjoittelevat. Sääli siis sinällään, etten teitä ole päässyt vielä todistamaan", Nopeasti naurahtaen Theo lisäsi, toivoen edes hieman korjaavan sitä yllättävää kireyttä, joka kaksikon välille tuntui yrittävän hiipiä.

Kävi selväksi, että Nardur otti asemansa eliittinä harvinaisen vakavasti. Tai siltä se ainakin kuulosti. Siinä missä Darius harvemmin edes toi esille asemaansa, vaikutti Nardur olevan hyvinkin ylpeä omastaan ja valmis todistamaan kaikille, ettei kuningas häntä turhaan siihen virkaan ollut nimittänyt. Sen Theokin uskoi, tuohon asemaan tuskin pääsi vain hymyilemällä ja kuningasta miellyttämällä – koska jos siihen hymyä tarvittiin, niin tuskin Nardur saatikka Darius virassaan olisivat...
Vaistomaisesti pikkuhaukka nojautui hieman taemmas, kun eliitti päätti kyynärillään pöytäänsä nojata. Totta kai Nardurin olisi saattanut tulkita uhkaavaksi tällä hetkellä, mutta Theodluin ei osannut sellaista edes harkita tai pelätä. Tuo oli kuninkaan eliitti, siinä missä Theodluin oli kuningattaren sukua – eihän eliitti nyt hänen kimppuunsa kävisi! Tai niin enkelinpentu ainakin itsekseen uskoi, eihän hän ollut vaaraksi kenellekään ja jos hänen sanansa tulkittiin väärin ja minotaurus siitä suuttuisi, kertoisi se enemmän eliitin pinnasta ja kärsivällisyydestä.

Kulma kohosi pienesti, Nardurin käydessä omien sanojensa mukaan suoraa kysymään, miten Winderin vesa aikoisi kortensa kekoon kantaa. Theo mietti asiaa hetken, sillä kysymys oli hänelle todellakin täysin uusi ja tuli niin sanotusti puun takaa – eihän hän koskaan ollut joutunut miettimään moisia, kun puolueettomassa kylässä eli! Ja piti yhä itseään puolueettomana, vaikka haltioiden luona nyt asuikin ja koki jonkinlaista uskollisuuden velvollisuutta tätiään kohtaan... Mutta ei hän halunnut sotaan ottaa osaa.
Näin ollen Theo lopulta vain kohautti olkiaan, siinä samalla kun huuliaan pienesti mutristi.
"En ole ajatellut moisia. Mutta kenties sairastuvilla tarvitaan aina apua ja käsipareja, kenties siellä osaisin parhaiten olla avuksi", Pikkuhaukka jatkoi tuumien, samalla kun pyöritteli sitä ajatusta kunnolla päässään - eihän se yhtään huonommalta idealta kuulostanut!
"Jahka vain oppisin käyttämään magiaani. Tarvitsen siihen opettajan, joka osaa kykyjeni pohjalta auttaa ¬– ja sen opettajan etsiminen on vielä työn alla, valitettavasti", Enkelinpentu naurahti vielä lopuksi.


// Theo lähtee ku rusakko makuulta jos Nardur koittaa päälle, usko pois! Mut se on niin söpö ettei sitä voi lyödä, eihän? Tosin jos kiusaa Theoa ni voi olla vihanen Delia niskassa seuraavaks (D //

Viesti Su Syys 03, 2017 10:07

Re: Nuori haukka ja vanha sonni | Aksutar

#Theo on kyllä söpö. Ja ei Nardur sen kimppuun lähde, ei suhteiden vuoksi ja minkälainen soturi hän olisi jos puolustuskyvyttömän haltia, joka ei edes tiedä mitä puhuu, kimppuun kävisi? x) #

Vielä tovin minotaurus nojaili pöytää vasten tarkka katse silmissään, mittaillen mustatukkaista nuorukaista mitään sanomatta.
...No, jos tässä nyt mielessään suoraan puhui itselleen yksityisesti, toinen oli nuori haltiapoika. Tuskin mitään kunnon taistelua kokenut tai joutunut taistelemaan henkensä edestä, mitä albiino saattoi näin alustavasti toisesta arvioida. Toinen kyllä vaikutti hyvin suojatulta lapselta, iloinen ja naiivi, ei osaten lukea sosiaalisen kanssakäymisen hienovaraisia elementtejä tai ei ainakaan niitä negatiivisen puoleisia.
Nuori herra Winder taisi myöskin ennemmin puhua kuin ajatella, tämän ollen hyvinkin todennäköistä ottaen huomioon aiemmat tokaisut. Joista yksi tietty puolisana edelleen nakersi vaalean härkämiehen mielen nurkissa.

Vetäytyen nojaamaan tuoliansa vasten eliittikenraalin silmiin kohosi etäisesti hymystä kielivä ele.
"Olen varma että saatte vielä arvoisenne opettajan, herra Theodluin."
Eliittikenraali Atrevauxilla todennäköisemmin ei olisi syytä torjua pyyntöä opettaa hänen kuningattarensa sukulaispoikaa. Sekä nuorukaisen ollen Winderin suvun jäsen kyseinen järjestely tuskin tulisi olemaan kummankaan osapuolen ajan tuhlaamista.
"Ja uskon että taitonne tulevat olemaan tarvittuja ja arvostettuja sairastuvilla. Yhtälailla kun tarvitsemme sotilaita, myös parantajatkin ovat erittäin arvostettuja ja haettuja."
Niin, eivät kaikki taistelut käyty tantereilla miekoin. Kai Nardur oli vain Darius Winderin vuoksi ajatellut, että nuori haltia päätyisi sukulaisensa tavon palvelemaan joukoissa maagisoturina. Kentillä kyllä tarvittaisiin parantajamaageja... Mutta se oli kokonaan herra Theodluinin päätettävissä, mille uralle hän tulisi vielä astelemaan. Nardur ainakin odottaisi sitä mielenkiinnolla.

Mutta alkoi tuntua että heidän aikansa alkoi olla tulla tällä kertaa loppuunsa. Oli asioita joita varmasti heidän molempien tulisi tehdä.

"Herra Theodluin, oli miellyttävää tavata, ja olen kiitollinen että myönnyitte pyyntööni viettää hetken aikaa kanssani" eliittikenraali aloitti, kohoten täyteen mittaansa noustessaan tuoliltaan. "Mutta pelkään että minun täytyy kääntää huomioni jälleen takaisin tehtäviini, kuten varmaan teidänkin?"
Avatar

Monarkki

Viestit: 14460

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 07, 2017 1:14

Re: Nuori haukka ja vanha sonni | Aksutar

Arvostaan Theo ei tiennyt saatikka sitten sanonut mitään, mutta hänelle kelpaisi opettaja kuin opettaja. Tietenkin, Winderin vesana hänen kai kannattaisi hankkiutua jonkun suuren ja mahtavan oppiin, eikä vain tyytyä kadunkulmalta löytyneeseen opettajaan? Oli miten oli, se ajatus jäi taka-alalle Theon vain nyökäten pienesti eliittikenraalin sanoihin. Eiköhän hän paikkansa löytäisi jostain, sairastuvilta tai sitten tantereelta, roolissa tai toisessa. Pyhään magiaan hän oli syntyjään erikoistunut ja kieltämättä sodassa parantaminen, toisten auttaminen, suojaaminen ja vahvistaminen loitsuin kuulosti mielenkiintoiselta. Mutta koska oli osin pasifistinen sielu, ei Theo tiennyt olisiko hänestä sellaiseenkaan. Sitä pikkuhaukka ei tietenkään uskaltanut ääneen kertoa eliitille, joka vaikutti muutenkin niin taisteluun mieltyneeltä.

"Tahdon aina auttaa. Ja jos jotenkin vain kykenen, aion myös kantaa korteni kekoon", Theo hymähti sarvipuolelle, toivoen asian olevan tässä. Hän ei varsinaisesti halunnut jatkaa tästä keskustelua sen enempää Nardurin kanssa, vastahan hän oli tuon tavannut ja parhaimmillaan hän tulisi jotain vahingossa möläyttämään!
Kulmat kohosivat pienesti Nardurin mainitessa miellyttävän tapaamisen ja hänen seurassaan ajan viettämisen, pikkuhaukan sitten ymmärtäen mistä oli kyse, kun toinen tehtävistään huomautti.
"Ah! Aivan, tietenkin. Teillä lienee ties mitä töitä kontollanne, enhän tietenkään haluaisi aikaanne turhaan viedä", Nopeasti puoliverinen könysi itsensä ylös sijoiltaan ja seisoi ryhti suorassa toisen työpöydän edessä, "Kiitos kuitenkin tästä pienestä hetkestä. Oli mukava tavata teidät, Kenraali Nardur. Ehkä vielä tapaamme uudemmankin kerran", hän jatkoi, suoden pienen kumarruksen sorkkajalkaiselle ja loppu viimein lähti poistumaan paikalta, sikäli mikäli sarvipuolinen ei hänestä enää mitään halunnut. Eiköhän hän ollut jo aivan tarpeeksi tuntemattomien aikaa tuhlannut tänään...


// No niin no (D Parempi kuitenkin olla kertomatta Nardurille että se on puoliverinen 8| //

Viesti La Syys 16, 2017 4:24

Re: Nuori haukka ja vanha sonni | Aksutar

#Nooo, Nardur ei välitä uskonnollisista asioista. Ja kun Theo ei ole puoliksi ihminen, niin puoliverisyys ei haittaa siinä mielessä. Edelleen kunigattaren sukulainen#

Nardur tarkkaili nuoren haltian lapsenomaista hermostuneisuutta ja innostusta, toisen puhuen ja liikehtien nuorille ominaisella tavalla. Aikuisten hillitympi ja kokeneempi olemus tuntui puuttuvan lähes kokonaan nuoresta Winderistä. Huvittunut hymähdys karkasi minotauruksen huulilta. Samantien tämä naamioitsi huvittuneisuutensa yskänlaiseksi, vieden nyrkiin sulkeutuneen kätensä naamion peittämälle suulleen.
Eiköhän herra Theodluin tuosta aikuistuisi. Pojalla oli hyvät juuret, resurssit ja kyvyt kasvaakseen joksikin vaikuttavaksi. Nardur oli positiivinen siitä, kunhan nuori herra Winder ei tekisi mitään vääränlaisia päätöksiä nuoruuden sokaisemana. Ajatus huolestutti sonnimiestä.
Pitäisiköhän hänen huolestua? Ehkä, olihan kyseessä Hänen armonsa perheen sukulainen...

"Toivon sitä, herra Theodluin. Olette aina tervetullut kääntymään puoleeni missä tahansa asiassa. Kaikki jotka ovat osa Hänen kunnianarvoisensa perhettä, palvelen kuuliaisesti", albiino minotaurus lupasi pää kumartaen ja käsi sydämellään. Katsoen sitten nuorukaisen astelua ovelle, Nardur kuitenkin ehdotti tyynenä: "Haluatteko jonkun kuitenkin saattamaan teitä, herra Theodluin? Välttyisitte turhilta ongelmilta, kuten mihin aiemmin jouduitte."
Seuraava

Paluu Sotilastupa

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö