Oh brother, brother dear


Metsästä löytyy sieltä täältä jyrkkiä ja loivempiakin kallioita. Kalliot ovat vaarallinen paikka, varsinkin sateella. Osa kallioista tulee myös kovin arvaamattomasti vastaan metsässä, joten liikuthan varovaisesti! Varsinkin pohjoisempaan mentäessä kallioita ja kukkuloita alkaa olla yhä enemmän ja enemmän, puhumattakaan maahalkeamista...

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 11, 2012 12:05

Oh brother, brother dear

Black, Edna

sauvan kopse kävi vasten katujen kivetystä. Velho oli jälleen lähtenyt liikkeelle linnalta, suunnaten kohti kaupungin reunoja. Päivä oli ollut aurinkoinen, mutta nyt ilta teki jo tuloaan. Oli silti valoista, mutta tarpeeksi hämärää että pimeään tottuneet olennot saattoivat liikkua pienen silmiensiristelyn ansioista jo ulkona. Tällä kertaa mustaan pukeutunut kaljupää ei kuitenkaan tehnyt matkaa yksin. Kuolemanvakavien askelten vierellä kävi nopeampi askelpari, selvästi kevyemmän ihmisen toimesta. Edna, Blackin oppilas käveli opettajansa vierellä reippaasti kohden metsää. Nuori nainen joutuikin pitämään askeltahtinsa tiheänä, sillä velho harppoi pitkillä koivillaan huomattavasti pidempää askelta.
Tänään oli tarkoitus mennä harjoittelemaan opittua käytännössä. Niinpä Edna olikin pukeutunut tilanteeseen sopivasti. Yllä naisenalulla oli pitkähkö tunikka, joka ylsi nuoren polviin asti. T-paita mallisen, tummanvihreän tunikan alla oli valkoinen, pitkähihainen paita. Jalkoja koristi saappaisiin pussitetut, löysähköt housut. Tunikan päälle, vyötärön kohdalla oli paksu vyö, jolla roikkui muutama pussukka, sekä yksi pienehkö loitsukirja. Kaiken tämän kuitenkin peitti paksu kaapu. Vaikka kevät teki tuloaan ja lumet kaduilta olivat lähes sulaneet, oli ilma silti vielä viileää. Varsinkin näin iltaisin.

Edna oli tästä reissusta enemmän kuin innoissaan. Hän oli koko eilisen puhunut siitä Kalmalle, jonka korvista moinen asia jo pursusi uloskin. Mutta ei se Ednaa haitannut, tyttö kun olisi voinut kertoa opiskeluistaan kenelle tahansa tunti tolkulla kaikkea kivaa. Ei käynyt kiistämään, etteikö jännittänyt. Metsä totta kai oli pelottava, mutta Edna uskoi opettajansa suojelevan kaikelta pahalta. Eikö?
Kaksikon kulku kävi melko hiljaisissa merkeissä. Vaikka olikin noidanalkuun tutustunut paremmin, ei Black yhäkään ollut kovin puheliasta tyyppiä. Edna puolestaan olisi halunnut pälättää vaikka mistä kaksikon kävellessä, mutta piti suunsa kiinni. Hän oli oppinut jo kantapään kautta, ettei velho aina halunnut keskustella.
Kun kaupungin reuna oltiin saavutettu, astuttiin porteista ulos ilman minkäänlaista pysähtymistä. Vartijat olivat jo kaukaa nähneet kuka tulee, eivätkä käyneet pysäyttämään kuninkaan velhoa tai tuon seuralaista mitenkään. Metsässä kulku kävi kohden kallioita.. Koska Edna oli tulimagiaan erikoistunut, kannatti lähteä harjoittelemaan jonnekin, jossa ei ollut syttymisvaaraa. Ja kallio oli täydellinen paikka moiselle


// Le suski //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Maalis 11, 2012 1:24

Kalma, Ghost

Kalma oli vaihteeksi jäännyt kotiin kun Edna oli lähtenyt seikkailemaan ja vielä kuulemma Blackin kanssa opettelemaan uusia temppuja, joista aavekoira olikin saannut viimeisen viikon ajan kuunnella naisen suusta. Olihan se toisinaan raastanut hermoja, mutta niinhän Kalmakin oli hehkuttanut uudesta tempustaan Ednalle joten tasoissa oltiin nyt, ja olihan se hyvä että mustalainen tulisi osaamaan puolustamaan itseään. Kalma kun oli sitä mieltä että naisen pitäisi osata edes hieman puolustautua. Tyhjän toimittajia koira sietänyt.
Nyt Kalma olikin jäännyt yksin Lucan kanssa kotiin kun kaikki olivat jossakin, jopa Rico oli kylillä, joten Kalma viihdytti Lucaa leikittäen tuota ympäri velhon kämppää. Mutta koirakin väsähti aikansa riehuttuaan ja Kalma jäi lattialle istumaan, kunnes nousi ylös meni naulakolle vetäen takkinsa niskaan jättäen koiransa yksin kotiin. Miksi Kalma lähti? Hän halusi nähdä Ednan harjoittelut koska ei ollut kertaakaan päässyt niitä todistamaan itse henkilökohtaisesti. Nyt olisi hyvä tilaisuus! Niimpä Kalma lähti köpöttelemään Blackin ja Ednan perään koira muodossaan.

Kaupungin portit ohitettuaan koira suuntasi suuntansa metsään kirsu maassa etsien tuoreita hajujälkiä kaksikosta ja lähti seuraamaan sitä aina kallioille asti, jossa jäi istumaan turvallisen välimatkan päähän tiirailemaan Ednan harjoituksia sanaakaan sanomatta. Mitä sitä häiritsemään turhaan?

Ghost.. Ghost oli vain lähtenyt tylsyyttään kävelemään pitkin metsiä kun huomasi tutun kaljupään kävelevän jonkin matkan päässä hänestä joku nainen mukanaan. Se kuka nainen oli ei oikeastaan demonia kiinnostanut, mutta kaljupää kyllä joten demoni lähti hiljaa varjoissa varjostamaan parivaljakkoa puiden ja varjojen kätköistä. Kunnes saavuttiin kivisemmälle alueelle ja Ghost jäi maasto värityksensä takia suosiolla metsän kätköihin. Hänhän paistoi tummaa kivi pintaa vasten kilometrien päähän! Demoni kaivoi esille vyöltään pienen kuulan jota oli aikeissa käyttää kun aivan ohi meni koira.. Ghost melkein pidätti huomaamattaan henkeään kun koira köpötteli aivan muutaman metrin päästä ohi ja länttäsi perseensä kivikolle lähemmäs velhoa ja tuon nais ystävää. Koira ei siis häntä huomannut joten Ghost sai keskittyä kutsumiseen...
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 11, 2012 12:13

Black, Edna, Nimue

Matka kallioille ei kestänyt niin kauaa, kuin Edna olisi uskonut. No, tyttö oli totutellut ajatukseen, että metsä oli suuri ja tietyt paikat metsästä sijaitsivat kaaaukana sen uumenissa. Ei ilmeisesti. Kun kallioille oli päästy, alkoi itse opetus. Tällä kertaa kaksintaisteluharjoitus, jossa Ednan piti hoitaa hyökkäys ja Black puolestaan torjui tuon yrityksen. Tavoitteena oli saada edes yksi osuma velhoon. Mikä sinänsä oli huvittava vaatimus noviisilta. Edna kuitenkin osasi jo hallita omaa pääelementtiään jotenkuten. Tulipallot, tulen syökseminen kämmenestä ja jopa leijuvan tulipallon tekeminen ei ollut noidanalulle ongelma.
Taistelu olikin kirjaimellisesti tulista kaksikon välillä, vaikka vanhempi velho ei käynyt sormeakaan nostamaan nuorempaa kohden. Tuon hyökkäysten torjuminen oli liiankin helppoa. Mutta myöntämään kävi, mitä nopeammaksi Ednan tahti muuttui, sitä keskittyneemmin velhon piti torjua tuon hyökkäyksiä.
Kalmaa kumpikaan osapuoli ei vielä huomannut. Tosin, kukapa nyt tummanpuhuvaa koiraa olisi kalliomaisemasta huomannut sivusilmällä?

Nimue oli parinviikkoisen yhteenoton jälkeen vetäytynyt viettämään hiljaiseloa omissa piiloissaan. Enkeli oli saanut eukkoon aikaan pahempaakin jälkeä, mutta sitä ei onneksi nähnyt kaavun alta. Päällisin puolin eukko näyttikin yhtä hyvinvoivalta, mitä yleensä.
Juuri nyt hän oli lumoamassa lohikäärmeensilmää, jonka vähän aika sitten oli vihdoista viimein saanut hankittua. Tänään piti olla se päivä, kun Nimue ottaisi tuon käyttöön mutta sitten yllättävä kutsu keskeytti eukon ajatuksen kulun ja näin myös lumoamisen. Ghost kutsui noitaa. Eukko kuunteli kutsua päässään, miettien sitten pitkään vastaisiko kutsuun vai ei.. Mieli ei kyllä tehnyt, hänellä oli muutakin tekemistä! Lisäksi eukko oli yhä katkera demonille, joka oli luolalta livistänyt kuin mikäkin rotta uppoavasta laivasta.
Toisaalta taas, tuskin Ghost ilman syytä kutsuisi.. mikäli tuo olisi kuolemassa ja kutsui apua, voisihan eukko mennä paikalle katsomaan ja virnuilemaan toisen tuskalle, poistua sitten paikalta. Maksettiin potut pottuina. Tosin, Nimue epäili että demonilla oli vain jotain asiaa Noh, lohikäärmeensilmä löysi tiensä takaisin kaavun taskujen kätköihin, sauva napattiin käteen ja pian eukko oli kadonnut pienestä piilostaan, ilmestyen suoraan Ghostin viereen.

Eukko katsoi demonia kysyvästi, mutta läheltä kantautuvat taistelun äänet saivat naisen vilkaisemaan eteenpäin.. ja näky oli mitä sopivin. Hans oli lähtenyt leikkimään oppilaansa kanssa. ja aavekoirakin näytti olevan paikalla, ehkä turhankin lähellä demonia ja velhotarta.
Katso ettei koira lähde perään Nimue totesi puoliksi kuiskaten Ghostille, samalla kun muutti muotonsa vastaamaan täydellisesti Prinsessa Lilyn ulkomuotoa. Nyt kun hän oli nähnyt prinsessan, osasi hän myös muuttua tuon näköiseksi.. ja sekös sopi suunnitelmiin enemmän kuin paremmin.
Kun valeasu oltiin ylle vedetty, lähti Nimue kävelemään kohden veljeään, ohittaen aavekoiran. Koiran ohi kävellessään prinsessaksi tekeytynyt velhotar tapautti koiraa pari kertaa päälaelle, antamatta tuolle kuitenkaan sen pahemmin huomiota. Eiköhän koira saisi Ghostista seuraa, mikäli Demoni ei tällä kertaa päättänyt livistää. Tuskin, kerta paikalla oli Hans. Henkilö jolle tuo niin palavasti halusi kostaa. Mutta ei niin palavasti, mitä Nimue.

Edna huomasi ensimmäisenä lähestyvän prinsessan, lopettaen hyökkäyksensä heti. Black puolestaan kummasteli nuoremman pysähtymistä, kunnes vilkaisi taakseen ja näki Lilyn mitä tuo täällä teki? Lily tuli velhon luo ja pyysi, että saisi keskustella tuon kanssa kahden. Asia oli tärkeä, eikä voinut odottaa enää yhtään. Black vilkaisi nopeasti Ednaan ja sitten takaisin Lilyyn, joka ei vaikuttanut omalta itseltään oliko tuolla jokin hätänä? Lopulta velho kuitenkin pyysi Ednaa odottamaan tässä, samalla kun käveli kauemmas juttelemaan prinsessan kanssa Tai no, henkilön jota hän luuli prinsessaksi
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Maalis 11, 2012 2:38

Kalma oli juuri päässyt todistamaan kuinka Edna, hänen rakas vaimonsa, oli päässyt tykittämään Blackiä kaiken maailman tuli loitsuilla. Tarkotusta aavekoira ei tiennyt, mutta Blackilla ei vaikuttanut olevan minkäänlaista ongelmaa torjua mustalaisen iskuja joita tuo lateli velhon päälle. Tosin mistä sitä tietäisi vaikka Edna pääsisi Blackin yllättämään? Olihan hän jo aikaisemmin Ednaa yrittänyt koulia taistelemaan ja puolustamaan itseään, ja oikein panostanut sitä että vastustaja kannatti aina pyrkiä yllättämään pienellä kujeella. Jos Edna nyt sen vain muistaisi.. Kalma ei kuitenkaan mitään käynnyt huutelemaan vaan istui maassa seuraillen sivusta turvallisen välimatkan päästä kaksikon leikkimielistä tappelua.

Ghost odotteli kärsimättömänä piilossaan milloin Nimue vastaisi hänen kutsuunsa ja raahaisi arvokkaan perseensä tänne ihailemaan veljensä ja jonkun akan luomaa ilotulitusta toistensa niskaan. Ja kun Nimue lopulta päätti saapua säpsähti demoni lievästi yht`äkkinäistä ilmestystä ja demonin olisi tehnyt mieli sanoakkin tuolla tavalla ilmestymisestä. Mutta ei ehtinyt edes suutaan avata kun velhotar ilmoitti että hänen pitäisi pitää koira kaukana jos tuo perään lähtisi. Katse valui koiraan, joka istua nökötti maassa seurailemassa mustalaisen ja Nimuen veljen taistelua. Nimue itse vaihtoi oikein tilansa prinsessaksi ja lähti lähestymään veljeään demonin itsensä jäädessä vielä piiloon odottamaan mitä tapahtuisi.
Kalma käänsi katseensa taakseen itse Lilyn tullessa paikalle syystä taikka toisesta, kävellen koiran ohi muutaman pään taputuksen jälkeen, ja pyysi sitten Blackiä tulemaan juttelemaan jostakin tärkeästä. Kalma kallisti päätään hieman vieroksuen prinsessan käyttäytymistä.. Luulisi että Lily olisi Jimillä tullut, eikä jalan. Kalma oli köpöttelemässä kaksikon luokse kuullakseen mistä Lilyllä oli asiaa kun musta häntä kietyikin kaulan ympärille, kirsun ympärille kiertyi luisevat kädet ja koira vedettiin metsän pimentoihin ilman että tuo oli ehtinyt edes vinkaista. Ghost tapitti virnuillen otteessaan olevaa koiraa, ottaen miekkansa ja asetti sen koiran kaulan sivulle terä edellä ihoa hipoen.
"Vinkasekkin niin pistän sinua kuin sikaa." Ghost huomautti virnistäen saaden koiran rimpuilemaan otteessaan. Ghost työnsi miekkaansa hieman koiran ihosta läpi varoittaen näin leikkimästä hänen kärsivällisyydellään alkamalla rimpuilemaan ja koira rauhoittui.
"Sinusta saisi oikeastaan hyvät hanskat~" Ghost tuumasi virnistäen jääden seuraamaan mitä Nimue teki.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 11, 2012 5:53

Edna katseli prinsessan ja velhon kävelyä kauemmaksi. Tilanne oli outo myös noidanalun mielestä, sillä oli vaikea uskoa, että prinsessa olisi tänne asti tullut kävellen. Katse kuitenkin harhautui pariskunnasta metsän suuntaan, mustalaisen huomatessa siellä liikettä. Kalma.. Aavekoira oli myös tullut paikalle. Pieni virne nousi Ednan huulille, joka kuitenkin katosi yhtä nopeasti mitä Kalma katsoi näköpiiristä.
Kalma? Edna huudahti koiran perään, lähtien sitten hetken mietittyään katsomaan, mihin tuo oli kadonnut.
Eukko johdatti velhon yhä kauemmaksi kun välimatkaa oli jo metri jos toinenkin, pysähtyi kaksikko ja alkoivat keskustelemaan jostain.. valitettavasti he pitivät äänentasonsa niin matalalla, ettei puhetta voinut kuulla kauemmaksi. Edna puolestaan lähestyi varovasti kohtaa josta Kalma oli kadonnut. Kädet pysyivät sivuilla valmiina ottamaan vastaan tai torjumaan mitä tahansa sieltä saattoikaan hypätä. Mutta ne olivat myös valmiina hyökkäämään, mikäli tarve vaati. Metsä oli kuitenkin pimeä. Kuolevaisen silmin oli jo hankalahkoa erottaa mitään hämärässä metsässä, joten noita kävi napsauttamaan sormiaan, jonka seurauksena tuon käteen ilmestyi pieni tulipallo. Tulipallo heitettiin metsää kohden ja se lähti leijailemaan nätisti ilmassa, valaisten lähiseudun.. jonka seurauksena Edna myös näki Aavekoiran ja tuon uuden.. kaverin.

Black se on ansa! Edna kävi huudahtamaan sekuntia ennen kuin ojensi toisen kätensä kohden Demonia. Yksi pieni kipinä, ennen kuin kädestä lennähti kohtuu pieni tulipallo kohden demonia.
Edna äänen kuullessaan velho vilkaisi taakseen ja huomasi nuoremman aloittaneen kamppailun jonkun kanssa.. kenen? Katseen kääntyessä kysyvänä takaisin prinsessaan, ei edessä seissyt enää kauniskasvoinen prinsessa, vaan astetta montakin astetta rumempi eukko. Virnuillen. Black ei ehtinyt kuin kohottaa toista kättään hieman, kun Nimue jo lennätti veljensä kaikki ne metrit takaisin kohtaan, josta oli tuon hakenut. Eukko nautti selvästi tilanteesta jälleen vähän liiankin paljon ja sen saattoi kuulla tuon räkäisen ilkeästä naurusta. Veljelle ei annettu kuitenkaan aikaa valmistautua taisteluun, vaan kaljupään kimppuun käytiin sillä samalla sekunnilla, kun tuo oli maahan mätkähtänyt. Velho tietenkin heitti loitsuja vastaan.. Ja jälleen kerran niin fyysisesti vahingollisia kuin psyykettä järkyttäviä loitsuja lenteli kaksikon välillä miten sattui, sinne tänne, samalla kun Nimue otti jälleen perääntyvän osapuolen roolin, veljen koittaessa päästä eukon lähelle, fyysiseen kontaktiin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Maalis 11, 2012 7:47

Ghost suorastaan hätkähti kun metsän täyttikin äkillinen valo mustalaisen valaistessa metsän pimeyttä pienellä valopallolla. Demoni olikin aikeissa pistää mustalaista miekallansa, mutta tuo oli nopeampi heittäessään Ghostin päälle pienen tulipallon ja huusi jo velholle varoitusta. Ghost itse joutui päästämään aavekoirasta irti peräntyessään taaemmas tulipallon tieltä joka osui demonia pienesti hartiaan tekemättä suojaavan panssari kerroksen takia paljoakaan vahinkoa. Demoni virnisti mulkkaisten kulmiensa alta pientä noidan alkua.
Kalma putosi demonin otteesta livahtaen vaimonsa luokse muuttuen ihmismäisemmäksi vetäen omat uudet aseensa esille, jotka melkein olivatkin käyttämättömät kerta Kalma oli ne vasta viikko takaperin saannut uudet kun oli mennyt sitten pitkän harkinnan jälkeen liittymään ihmisten sotilas palvelukseen. Jonkin asteen pukukin oli kuulemma tulossa.. Mutta asiaan, aavekoira asettui Ednan ja demonin väliin joka oli jäännyt matkan päähän virnuilemaan ja mulkoilemaan kaksikkoa häntä heiluen kärsimättömän näköisenä tuikkaamaan terävän piikin jompaan kumpaan... tai jopa kumpaankin! Sehän vasta näky olisi kuin kumpikin sekoilisi! Kalma liikahti ollen aikomassa hyökätä demonin kimppuun kun Ghost olikin nopeampi ja hyökkäsi muuttuen hevoseksi hyökätessään. Kalma meni hieman järkytyksestä jumiin ja ensinmäisenä aavekoira kantoi Ednasta huolta törkäten tuon pois tieltä ja pomppasi itse vasta myöhemmin pois kun hevosen massiivinen ruumis ehti vain hipaista miestä. Kalma oli kääntymässä jo demonia kohden olettaen tuon olevan vielläkin hevonen kun tuo oli kääntynyt ja muuttunut takaisin humanoidiksi.. se yllätti aavekoiran, joka ehti juuri ja juuri torjua miekan iskun.
"Oho, rakkihan osaa käyttää lelujaan!" Ghost naurahti ja huitasi hännällään kohteenaan nyt Ednaan tuikata se samalla kun pakotti aavekoiraa perääntymään koittamalla pistää tuota vatsaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 11, 2012 8:59

Otus mitä todennäköisemmin demoni päästi irti aavekoirasta, joka kävi ottamaan humaanisen muotonsa ja asettui demonin ja vaimonsa väliin. Edna katsoi Kalman nopeasti läpi, mutta katse keskittyi pian takaisin demoniin. Kyllä hän tiesi, että Kalma itsestään osasi huolen pitää, turhaan tässä nyt alkaisi kyselemään oliko tuo kunnossa tai rukoilemaan demonia jättämään mies rauhaan. Hetken kolmikko seisoi paikoillaan, kunnes demoni päätti ettei tämä peli vedellyt. Selvästi aliravitunnäköinen hevonen kävi ilmestymään demonin sijaan ja tuo kävi hyökkäämään alta aikayksikön. Edna todennäköisesti olisi juuri ja juuri ehtinyt alta pois omin neuvoin, mutta Aavekoira päätti varmistaa, että tyttö myös ehti pois alta.
Seuraavaksi kalahtivat yhteen aavekoiran ja demonin miekat. Edna mönki ylös suojalumesta väistäen jälleen kerran juuri ja juuri lähestyvän myrkkypiikin. Tyttö kävikin peruuttamaan kauemmaksi niin, ettei tuo voinut yltää häneen. Kädet ojennettiin kohden demonia aikeissa alkaa korventamaan tuota niille sijoilleen, kun yllättäen Edna sai tuntea valtavan painon selässään, jonka johdosta tyttö lennähti metrin jos toisenkin, tuuskahtaen hankeen turvalleen.

Nimue oli ottanut käyttöön köysitaikansa, veljen päästessä turhankin lähelle häntä. Nyt köysien avulla oli eukko heittänyt Blackin vauhdilla kohden Ednaa, huomattuaan sivusilmällä että noidanalku oli aikeissa tehdä demonitoverista grilliruokaa. Velho kävikin mätkähtämään vasten oppilastaan voimalla, joka varmasti tuntuisi huomenna epämukavasti selässä. Black oli liian vanha tähän.
Velho nousi nopeasti oppilaansa yltä, ottaen valmiusasennon. Siinä ajassa kun Edna vasta pääsi pystyyn, oli Nimue jo käynyt hyökkäämään velhon ja tuon oppilaan kimppuun. Tällä kertaa köydet kietoutuivat molempien ympärille. Velho heitettiin uudemman kerran, tällä kertaa kohden aavekoiraa niin, että molemmat miehistä lensivät iskun jälkeen metrejä kauemmaksi hankeen.
Ednan kohdalla köysi kiertyi tuon kaulan ympärille, käyden nostamaan nuoren noidanalun roikkumaan muutaman metrin korkeuteen ilmaan. Siinähän koitti hengittää. Nuori totta kai panikoitsi ja kävi tekemään mitä kuka tahansa olisi automaattisesti tehnyt: yritti repiä kuristavaa köyttä irti käsin, samalla kun jalat potkivat ilmaa avuttomana.

Black kirosi itsekseen maassa, samalla kun koetti hakeutua transsitilaansa. Fyysinen kipu ei tuntunut juuri nyt ollenkaan hyvältä eikä velho viimeisimmän iskun jäljiltä jaksanutkaan heti hangesta nousta, vaikka olisi pitänytkin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Maalis 11, 2012 10:42

Kalma ehti näkemään sivusilmällä ettei ehkä vaaralliseksikin luokiteltava piikki osunut Ednaan millään asteella tuon kömpiessä pystyyn ja kauemmas demonista, sekä puolisostaan joka parhaansa mukaan yritti demonin huomion itsessään pitään teräksen kalahtaessa yhteen. Pienen mittelön tiimellyksessä aavekoira huomasi myös mitä Edna aikoisi tehdä ja julma virne levisi aavekoiran kasvoille tuon nyökätessä vaimoaan kohden, jolla oli selvät aikomukset tehdä Ghostista grillattua demonia. Ghost käänsi kysyvänä katseensa mustalaiseen koiran nyökkäyksen myötä kun nainen lensikin turvallensa maahan Black painoaan. Black tosin oli jo sillä sekunnilla ylhäällä kun Edna mönki vielä ylös... Kalman pitäisi näköjään panostaa vielä Ednan nopeuteen ja jalkatyöhän taisteluiden aikana, vaikka hän olikin huomauttanut siitä useaan otteeseen jo. Edna ei kuitenkaan ikinä ylös päässyt kun tutut mustat köydet ilmestyivät jälleen kietoutuen tuon ympärille, kuten myös Blackin joka paiskattiin päin aavekoiraa joka ehti vain hieman inahtaa jotakin suustaan Ednan joutuessa velhottaren kynsiin. Usea metri lennettiin pitkin lumista maisemaa kunnes lento loppui ja Kalma saattoi kammeta itsensä ylös ja vain nähdäkseen kauhukseen vaimonsa tilanteen.
"Edna!" Aavekoira parahti kauhuissaan suustaan kun liikahti, teleporttasi ja pääsi näin helposti katkaisemaan Nimuen köydet kahdella miekallansa. Jäätävän kylmä mulkkaisu luotiin Nimuen päälle vielä ilma lennossa ja kun koiran jalka olikin koskettanut maahan tuo katosi jälleen, ilmestyi Nimuen sivuun koittaen pistää tuota lonkkaan toisella miekalla ja samalla toisella viiltää kaulaan.

Ghost taas oli hieman jäännyt tyhjän toimittajaksi taistelusta, eikä sellainen passanut demonille. Sen sijaan tuo köpötteli miekkaansa kädessään pyöritellen Ednan luokse koitti tuikata tuota mahaan, potkaista polven sijoiltaan sivupotkulla ja perään viiltää vatsan seutuville.
"Että tästä tuleekin mukavia muistoja mieleen." Ghost höpisi itsekseen virnuillen ja vaikutti kadonneen täysin omiin maailmoihin murto-osa sekunniksi kun katse kohdistui Blackiin.
"Ainiin, hei Hans pitkästä aikaa!" Ghost tervehti ohi mennen velhoa kuin tuo olisi ollut joku vanha hyvä ystävä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 11, 2012 11:14

Aavekoira kävi omaa hupakkoaan puolustamaan, katkaisen Ednaa kuristaneen köyden. Noidanalku tipahti maahan haukkoen henkeään, samalla kun Nimue näytti vakavoituneen äskeisen riehumisnaurukohtauksensa jäljiltä. Koiran mulkaisu ei saanut eukossa minkäänlaisia reaktioita. Aavekoiran kuitenkin yrittäessä teleporttauksen jälkeen iskeä miekkansa eukkoon, kävi velhotar muuttumaan aineettomaksi ja lensi kauemmaksi aavekoirasta, ennen kuin otti jälleen fyysisen muotonsa. Tuon jälkeen aavekoiraa lähdettiin pommittamaan jääseipäillä, joita satoikin kiitettävään tahtiin eukon sauvasta.

Black nousi pystyyn pyyhkäisten suupielestään valuvaa verta pois kasvoilta. Edna taasen joutui Ghostin uhriksi. Ensimmäinen hyökkäys väistettiin taidokkaasti hypähtämällä taaemmas. Kun potkun edestä yritettiin juosta sivulle turvaan, otti Edna osumaa sääreensä niin, että tyttö kaatui jälleen maahan. Seuraava viilto väistettiin lähes kokonaan, mutta silti miekanterä kävi viiltämään kylkeen haavan.
Kun velho oli saanut itsensä kerättyä, oli tuo sivuuttanut Ghostin tervehdyksen täysin ja lennähtänyt Ednan luokse, nostanut tuon kainaloon ja peruuttanut Ghostin luota kauemmaksi. Edna laskettiin maahan ja hyökkäys kävi tällä kertaa kohdistumaan demoniin.. Kyllä Black vanhan tutun tunnisti.
Käsi suoristautui kohti maata, lähtien avaamaan porttia takaisin helvettiin. Rinki maassa alkoi muodostua ja Ghost saattoi tuntea sen pienen vedon kohti avautuvaa porttia, joka pian muuttuisi niin voimakkaaksi, ettei demoni sitä pystynyt vastustamaan. Nyt tuo pirulainen lähetettäisiin takaisin sinne, mistä oli tullutkin!

Ennen kuin portti manalaan ehti kuitenkaan avautua täysin, oli Nimue puuttunut peliin. Vaikka eukko toisella kädellä keskittyikin aavekoiran seivästysyrityksiin, kävi toinen käsi ojentumaan kohden veljeään. Musta jännitepallo syöksähti kohden Blackia, osuen kohteeseensa. Tuolloin portin avaaminen keskeytyi täysin ja velho kävi huutamaan kivusta, jonka aiheutti mustanmagian siivittämä sähkövirta kehossa.
Suututa hänet! Nimue kävi karjaisemaan Ghostille, samalla kun keskittyi itse taas täysin aavekoiraan. Tällä kertaa yrittäen köysien avulla käydä sitomaan tuota aloilleen.
Blackin romahtaessa polvilleen maahan, astui Edna opettajansa eteen kädet kohdistettuna Ghostia päin. Edna ei käynyt aikailemaan vaan avasi saman tien kirjaimellisesti tulen kohden demonia. Tällä kertaa kämmenistä suoraan sanottuna suihkusi liekkejä, jotka yritettiin kohdistaa parhaan mukaan osumaan demoniin, aiheuttamaan tuolle edes jonkinlaista fyysistä vauriota.. jos ei muuta, niin kuuma ilma piti demonin toivottavasti loitolla!
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Maalis 12, 2012 12:04

Yllätys että Nimue taas pelkurimaisesti käytti loitsujaan apuna muuttuen aineettomaksi siirtyen turvallisen välimatkan päähän, josta sauva ojennettuna ryhtyi tulittamaan Kalmaa jääseipäillä joilla selvästikkin koitti miestä lävistää. Kalma tuhahti ryhtyen väistelemään jääseipäitä parhaansa mukaan käyttäen lähi metsän puita hyväksi ja suojakseen kun väistäminen oli melkeinpä mahdotonta. Eikä Kalma kyllä valitettavasti ehtinyt tähän hätään katsomaan sivusilmää paremmin vaimonsa perään jota demoni käytti leikki kalunaan selvästikkin. Kalmalla oli vain tarpeeksi tekemistä Nimuessa ja mielessä kävi väkisinkin kuinka tyhmä hän oli kun meni velhottaren haastamaan kaksintaisteluun. Luulisi sitä nyt jo parin viikon tapauksesta jo oppineen jotakin.. mutta eihän se oppi koskaan ojaan kaatanut? Ja kertaus oli opintojen äiti?

Ghost virnisti mustalaisen ottaessa osumaa demonin hyökkäyksistä ja oli aikeissa jatkaa naisen väsyttämistä ja piinaamista kun velho puuttuikin peliin napaten tuon mukanaan kauemmas Ghostista. Demoni kääntyi ympäri varsin nyreän näköisenä ja oli sanomassa jotakin kun näki mitä Black teki.. Tuo avasi helvetin portin joka lähti samantien vetämään demonia sisäänsä siitäkin huolimatta että tuo vastusteli ja taisteli vastaan parhaansa mukaan, kunnes se loppui kuin seinään velhon tuskan huutojen kera. Ghost oli hetken hieman hämillään, mutta katsahti sitten Nimuen päälle joka käski suututtamaan Hansin. Ghost virnisti.. hän tiesikin oikein mukavan aiheen! Demoni olikin käymässä kävelemään lähemmäs huonossa hapessa olevaa velhoa kun tuon oppilas tulikin tielle.
"Luuletko osaavasi jotakin?" Ghost kysyi kallistaen päätään kun tummaihoinen kävikin asiaan ryhtyen tykittämään demonia tulella, joka väisteli niitä kevyesti.
"IDIOOTTI! Yritätkö helvetistä tullutta demonia tappaa tulella!?" Ghost kysyi räkättäen ja nappasi lunta maasta väistellessään, muokkasi siitä nopeasti pallon ja heitti sen mukavalla välillä suoraan Ednan naamaan saaden tuon keskeyttämään loitsujensa teon ainakin hetkeksi. Ghost hymähti ja vaihtoi muotonsa hevoseksi rynnistäen vielä toipumassa olevaa mustalaista kohden ja taklasi tuon maahan varmasti ikävän tuntuisesti. Demoni kuitenkin keskittyi Blackiin muuttuen humaanisemmaksi ja kumartui tuon tasolle.
"Black.. kuule arvaa mitä? Tauti ei perhettäsi viennyt, vaan minä itse omin kätösini teurastin heidät yksitellen." Ghost kertoi Blackille matalalla äänensävyllä joka oli suorastaan pilkkaava ja halveksuva tuota kohtaan. Hännän piikki taas nousi kohden velhoa ilmaan leijumaan. Ghost ei kuitenkaan iskenyt, ei vielä.
"Niin ja otin myös surkean perheesi päät muistoksi! Voisin joskus näyttää.." Ghost sanoi astetta kovemmalla äänensävyllä samalla kun myrkyllinen piikki lähti kohden velhoa upotakseen tuon lihaan ja tyhentääkseen pienen myrkky annostuksen tuon suoniin. Tai no, ehkei ihan niinkään pientä.

Kalma ei edelleenkään ollut ehtinyt ystäviensä avuksi mitenkään kun Nimue edelleenkin jatkoi koiran tykittämistä jääseipäillä. Kalma alkoi suorastaan väsymään jatkuvaan väistelyyn ja liikkellä pysymiseen huohottaen jo sen mukaisesti. Kunnes jääseipäiden tuleminen loppui ja ilman halki tulivatkin köydet. Kalma kirosi ollen lähdössä karkuun ja pois tieltä kun köydet kiertyivät jalkojen ympärille, ja Kalman yrittäessä katkoa niitä aseillaan kietoituivat ne käsien ympärille estämään.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Maalis 13, 2012 4:34

Edna ei vastannut mitään demonin kysymykseen tai no, kysymyksiin. Oli tuo äskenkin tulta käynyt pelkäämään, joten täytyi sen myös tuota satuttaa. Kerta demonilla oli fyysinen olomuoto, eikä tuo näyttänyt omaavan maagisia voimia, pystyi siitä jo jotain päättelemään. Oli Edna demonologiaa lukenut, joskin siihen taikuudensarkaan ei opettajansa antanut tytön erikoistua. Eikä Edna kyllä halunnutkaan. Mitään ei Edna kuitenkaan ehtinyt aikaan saamaan, kun lumipallo jo mätkähti päin näköä. Liekit katosivat ja seuraavaksi noidanalku saikin tuntea fyysisen osuman kehossaan, luisevan pollen käydessä runnomaan naisen maahan.
Black koitti keräillä itseään. Polvillaan olevan velhon katse kieri puiden oksissa, kunnes kiinnittyi Ghostiin joka kävi lähemmäksi kinkeämään. Se, mitä demoni seuraavaksi sanoi, sai koko tilanteen pysähtymään hetkeksi.

Nimue virnisti pienesti saadessaan aavekoiran täysin satimeen. Köydet kävivätkin kietoutumaan tuon ympärille niin, ettei Kalma pääsisi karkuun. Kuitenkin, tämä pieni sitomisleikki keskeytyi eukon kuullessa Ghostin sanat siinä missä muutkin.
Eukon katse kääntyi kohden veljeään. Kaksikon välille syntyi pieni katsekontakti, mikä kertoi molemmille ihan tarpeeksi toisen tietämyksestä ja ajatuksista tähän paljastukseen liittyen. Kumpikaan ei tiennyt sitä, ennen tätä hetkeä. Sen katsekontaktin rikkoi kuitenkin Ghost, joka kävi tuikkaamaan velhoa myrkkypiikillään. Kaljupään katse kohosi demoniin. Ennen kuin tuo ehti edes vetäistä piikkiään irti, oli velhon toinen käsi iskeytynyt vasten demonin rintakehää, heittäen tuon paineaallolla kauas itsestään.
Nimuen katse siirtyi takaisin Kalmaan. Köydet olivat yhä kiertymässä tiukemmin aavekoiran ympärille. Mutta juuri nyt, eukko näytti poissaolevalta. Sekavalta. Siltä, kuin ei olisi tiennyt mitä pitäisi tehdä. Se hetken hämmennys koitui tappioksi, Blackin ollessa tilanteen tasalla paremmin kuin kukaan. Tämän johdosta Eukkokin lennähti paineaallon saattelemana kauemmas, mätkähtäen päin puuta. Köydet Kalman ympärillä löystyivät, mutta eivät irronneet, samalla kun Nimue vuorostaan keräili itseään iskusta. Eukon kissademoni hypähti varjoista emäntänsä suojaksi, varmistamaan, ettei kukaan tuohon koskisi sillä välin, kun nainen oli haavoittuvaisena.

Edna puolestaan kömpi jälleen ylös hangesta, vaikka keho huusi kivusta iskun jos toisenkin jäljiltä. Nyt katse kuitenkin seurasi velhoa, joka lähestyi päättäväisen näköisenä Demonia.
Minä käsken sinua, Denji Pidemmälle velho ei sanoissaan päässyt, kun köysimäinen loitsu lennähti tukkimaan tuon suun eukon suunnalta. Ei tarvinnut kahta kertaa arvata, mitä velho oli yrittänyt. Jopa Edna tiesi mitä kaljupää oli yrittänyt. Demonin tosinimen tietäessään, voisi tuon pakottaa tahtoonsa.. Black mitä ilmeisemmin tiesi demonin tosinimen. Mutta nimuellehan se ei käynyt, että häneltä riistettäisiin yksi liittolainen väärälle puolelle!
Velho ei selvästikään ollut ihan täysillä mukana tilanteessa. Demonin myrkky alkoi vaikuttamaan, vaikka velho tiesi ja yritti vastustaa sen vaikutusta. Toinen käsistä hakeutui repimään siskonsa köyttä irti, melko laiskan oloisesti, kunnes velho jälleen tipahti polvilleen maahan..
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Maalis 13, 2012 6:57

Mitä enemmän Kalma yritti päästä köysistä irti sitä pahemmin nuo tuntuivat vain kietoutuvat aavekoiran ympärille, estäen lopulta lopulta Kalman kunnollisen liikkumisen lähes kokoaan. Siltikään aavekoira ollut luovuttamassa, vaikka köydet alkoivatkin puristamaan ja kiristymään Kalman kehon ympärillä, tuo yritti vieläkin purra köysiä poikki saaden muutamista pään lähellä olevista otteen joita sitten yritti pahasta mausta huolimatta järsiä poikki. Kädet ja aseet kun olivat jo poissa pelistä melkolailla. Yht`äkkiä kuitenkin kaikki toiminta tuntui pysähtyneen hetkeksi kaikkien osalta kun Ghost oli päästänyt esille hyvinkin suuren faktan esille.

Ghost vilkasi hieman jokaisen päälle kysyvästi kun kaikki tuntuivat menneen niin happamaksi demonin paljastuksen jälkeen, jopa Nimue joka asia tuntui järkyttäneen astetta enemmän. Demoni ei kuitenkaan koskaan ehtinyt turpa värkkiään avata kysyäkseen jotakin kun rinnalla tuntui velhon luinen käsi ja samassa demoni sai kauniin ilmalennon monen metrin päähän kieputuksen kera. Kieputuksen kuitenkin loputtua ravisti demoni päätään nostaen katseensa Blackiin joka oli ottanut osumaa demonin myrkyllisestä piikistä ja nyt olisi vain ajan kysymys milloin se alkaisi vaikuttamaan vähemmän tappavalla tavallaan.

Nimuen keskittyminen oli herpaantunut täysin ja Kalma huomasi sen kyllä omasta ahdingostaan ja oli huutamassa siitä Blackille kun tuo iskikin kuin olisi lukenut ystävänsä ajatukset. Nimue paiskaantui puuta vasten ja tuon luomat köydet aavekoiran ympärillä löystyivät sen verran että tuo pystyi ja uskaltautui muuttumaan koiraksi, sekä siitä aineettomaksi jolloin Kalma pääsi vapaaksi kirmaamaan karkuun Nimuen köysistä. Kalma köpöttelikin tarpeeksi kauas että ehtisi ainakin joten kuten pois alta jos Nimue köysiään jälleen käyttäisi. Katse kiinnittyi kuitenkin isäntään ja demoniin..
Ghost suoristautui seisomaan koko pituudellensa virnuille halveksivasti velholle, joka lähti päättäväisesti lähestymään demonia. Ghost otti oman aseensa jälleen esille valmistautuen tuikkaamaan sillä velhoa yhteen jos toiseenkin paikkaan. Kuitenkin demonin virnuilut muuttuivat järkyttyneeiksi katseeksi kun Black kävi lausumaan, ei vaan käskemään Ghostia hänen oikealla demoni nimellään jonka Ghost vain itse tiesi.. ilmeisesti myös Black itse. Onneksi Nimue sentään tilanteeseen puuttui tukkien tuon kirotun velhon turpa värkin. Se oli mennyt aivan liian läheltä, liian läheltä.
Black tipahti jälleen pienen tastelun jälkeen polviensa varaan ja Ghost virnisti lähestyen tuota hymyillen pyöritellen miekkaansa käsisään, kunnes pysähtyi velhon eteen.
"Huono olo vai? Sitä se myrkky tuppaa teettämään." Ghost virnisti, nosti miekkansa viiltäen sillä Blackin kasvoihin haavan joka edes verta vuotanut nimeksikään. Eihän demonilla ollut aikomus sentään tuota tappaa, vielä. Pian demoni iski uudestaan, uudestaan ja uudestaan.. tekemättä kertaakaan pintaa syvempiä haavoja.

"Lopeta!" Kalma ärähti demonille lähtien juoksemaan koiramuodossaan tuota kohden estääkseen tuota vahingoittamatta Blackiä yhtään enempää.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Maalis 13, 2012 10:37

Blackin katse harhaili jälleen täysin uusissa ulottuvuuksissa. Edes Ghostin puhe ei saanut tuota heräämään omista oloistaan. Vasta silloin, kun demoni kävi viiltämään velhoa, löysi punertavien silmien katse Ghostin kasvot. Mitään velho ei kuitenkaan päässyt sanomaan, sillä Nimuen köysi oli yhä tuon suun edessä. Kaljupään katse kuitenkin oli kysyvän hämmästynyt.. ties mitä näki paraikaa Ghostin tilalla. Nimue puolestaan kömpi ylös, pitäen köyden yhä kiinni veljessään, toisen pään taas tiukasti kädessään. Ghostin käydessä velhoa viiltelemään, oli eukko käydä ärähtämään tuolle, mutta Kalma ehti ensin.
Siinä missä Kalmakin, oli Edna tullut hätiin. Tällä kertaa nuori noidanalku ei käynyt edes harkitsemaan magian käyttöä vaan siinä missä Kalmakin, oli mustalainen muuttanut muotonsa eläimeksi. Pienehkön ilveksen kokoinen kissa loikkasi suoraan demonin niskaan, upottaen melko vaatimattomat kyntensä tuon hartioihin ja hampaansa tuon niskaan.

Ghostin huomion kiinnittyessä muualle, kävi velho nousemaan ylös. Ylös nousemisesta ei kuitenkaan tullut mitään, sillä heti kun Black oli pystyyn päässyt, kävi Nimue kiskaisemaan köyden avulla tuon kumoon. Lumeen kaaduttuaan kävi Black laiskan oloisesti vilkaisemaan Nimueta, joka lähemmäksi tuli Kunnes yllättäen velho tarrasi kiinni köydestä, vetäen puolestaan siskonsa maahan. Sillä samalla sekunnilla kun Nimue paiskautui vasten maata, oli Black noussut ylös. Siinä samassa oli velhon päätä verhonnut lumous antanut periksi. Hopeanvalkeat hiukset työntyivät näkyville, peittäen velhon koko pään. Samalla kun silmät paistoivat kirkkaan punaisena. Tuon näyn nähdessään Nimue virnisti ja nousi yllättävän nopeasti ylös.
Seth! Rakas veli! Muistatko?! Nimue kävi huutamaan Blackille, joka ei ollut oma itsensä.
Gianni! Kuinka voisin unohtaa Seth vastasi tällä kertaa, saaden eukon ilmeen vakavoitumaan, jopa surulliseksi. Seth puolestaan virnuili.. Virnuilu kuitenkin loppui lyhyeen, kaksikon lähtiessä ottamaan yhteen uudemman kerran loitsuin ja kirouksin.

Blackin osalta taistelu oli kuitenkin.. noh, säälittävää. Välillä velho oli lähellä mennä halaamaan eukkoa nähdessään tuon jonain aivan muuna, toisella hetkellä tuo oli repimässä siskoltaan päätä irti.. jos siis olisi lähelle päässyt. Black ottikin enemmän osumaa mitä Nimue, velhon tähtäys oli täysin päin prinkkalaa, kuten myös loitsujen teho.. Eipä tuosta oikeastaan minkälaiseksi vastukseksi ollut. Vähän väliä kaatuileva ja horjuva velho oli säälittävä näky. Mikäli osasi tuntea sääliä hullua kohtaan.
Nimue ei kuitenkaan yrittänyt tappaa veljeään. Tarkoituksena oli saattaa tuo kuoleman kieliin, tai edes lyödä maahan. Silloin tuosta ei olisi mitään vaaraa. Silloin Nimue saisi rauhassa toteuttaa omat suunnitelmansa
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Maalis 13, 2012 11:11

Kalma ehti ensin ärähtämään demonille, saaden myös tuon huomion itseensä, mutta ei kuitenkaan ehtinyt ensinmäisenä hyökkäämään velhon kimppuun millän asteella kun sen tekikin hänen rakas vaimonsa pienessä ilves muodossaan. Ghost sähähti pienesti tuntiessaan pienet kynnet niskassaan ja tarrasi niskassa roikkuvaa kattia turkista kiinni vipaten ylitsensä maahan selälleen. Demoni nosti miekkansa ja oli aikeissa lävistää sillä tuon katin kun hieman isompi tuttavuus tarrautui demonin miekka kädestä repien kättä melkein sijoiltaan pois päin Ednasta. Niin, Kalma oli tarrautunut Ghostin kädestä kiinni terävillä hampaillaan ja koitti saada tuota maahan tai edes huomiota itseensä onnistuen siinä jopa turhankin hyvin. Ihan niinkin hyvin että Ghostin selässä oleva demoni heräsi. Ghost suorastaan säpsähti kivusta kun outo musta luurankomainen otus ilman raajoja hyökkäsi koiran kimppuun kita avonaisena aikeissa haukata tuosta aimo palan. Kalma päästi hyvin nopeasti irti hypäten taaemmas tästä oudosta tuttavuudesta, joka ei kuitenkaan pitkää matkaa ilmeisesti kyennyt isännästään eroamaan.

Kalma katsoi huolestuneena vaimonsa päälle ja jolkotteli Ghostia silmällä pitäen Ednan luokse lipaisten tuota hieman pehmeällä kielellään.
"Oletko kunnossa?" Kalma kysyi Ednalta, eikä kyllä ehtinyt koskaan saamaan mitään vastausta kun Ghost yritti huitaista kohden Kalmaa miekallaan joka väisti muuttuen samalla humaanisemmaksi vetäen omat aseensa esille.
"Vahingoitit vaimoani, siitä tulee kallis lasku Ghost." Kalma sanoi haudanvakavana syöksähtäen demonia, tai no demoneita kohden, huitaisten Ghostia rintapanssariin saaden siihen pienen naarmun aikaiseksi. Ghost virnisti, hyppäsi ilmaan ja oikaisi toista jaloistaan eteenpäin kohden aavekoiraa joka sai ikävän tuntuisen potkun suoraan vatsaansa. Kalma kärähti astuen vatsaansa pidellen taaemmas, jota Ghost käytti armotta hyväkseen koittaen kumarassa olevan miehen päätä viedä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Maalis 13, 2012 11:47

Kauaa ei kissapeto demonin selässä kiikkunut, kun mies tarrasi valkeaa kissaa niskavilloista ja heitti maahan. Edna sähähti maahan mätkähtäessään, jääden jälleen makaamaan hankeen hetkeksi. Keräillen itseään. Hän ei ollut fyysisesti kestävää sorttia, eikä hyökkäyksensä niin loitsut kuin fyysiset olleet sitä kaikkein vahvinta sorttia.. mutta mitä saattoi olettaa nuorelta oppilaalta? Kissa kävi kuitenkin kömpimään ylös, kun Kalma tuli tarkistamaan vaimonsa tilaa. Edna ei koskaan ehtinyt vastata Kalmalle, kun demoni jo kävi hyökkäämään uudemman kerran. Edna kävi perääntymään hieman, muuttaen muotonsa takaisin ihmiseksi. Kissa muodossa hänestä ei ollut mitään hyötyä, se tuli todettua juuri.
Aavekoira kävi ottamaan yhteen demonin kanssa. Edna seurasi sivusta tällä kertaa, kasaillen itseään. Katse kävi myös velhoissa, jotka ottivat yhteen kauempana. Opettajallaan ei näyttänyt menevän hyvin Olisiko apuun pitänyt mennä?

Sitä edna ei kauaa ehtinyt miettimään, kun Kalma oli ottamassa fataalimpaa iskua. Sitähän mustalainen ei vierestä voinut katsoa. Tällä kertaa Edna kävi fyysiseen kontaktiin demonin kanssa ihmismuodossaan. Ennen kuin Ghost ehti lyödä Kalmalta päätä irti, oli Edna ottanut vauhtia ja paiskautui vasten demonia, kaataen tuon tällä kertaa hankeen makaamaan. Edna myös nousi itse maasta mahdollisimman nopeasti, peruuttaen kauas demonista.
Edna veti esiin viittansa alta pienen loitsukirjansa. Äkkiä tuo etsi oikean aukeaman ja lähti lukemaan loitsua ääneen, pitäen toisen kätensä kohdistettuna Ghostin alla olevaan maahan. Tarkoituksena oli luoda kutsumisrinki, joka kävisi lukitsemaan demonin paikalleen, niille sijoilleen

Sisarusten kamppailu alkoi olla loppusuoralla. Black ei enää jaksanut edes seistä. Mies huohottikin raskaasti kontillaan maassa, samalla kun eukko lähestyi veljeään virnuillen. Tässäkö kaikki? Kaikki mihin tämä mahtava Seth pystyi? Tosin kävikö tuota arvioimaan nyt, kun Ghost oli myrkkyjään velhoon iskenyt? Vielä yksi paineaalto vasten velhoa, jonka johdosta tuo lensi muutaman metrin päähän hankeen makaamaan selälleen.. eikä enää noussut.
Seuraava

Paluu Kalliot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia