Oh brother, brother dear
sauvan kopse kävi vasten katujen kivetystä. Velho oli jälleen lähtenyt liikkeelle linnalta, suunnaten kohti kaupungin reunoja. Päivä oli ollut aurinkoinen, mutta nyt ilta teki jo tuloaan. Oli silti valoista, mutta tarpeeksi hämärää että pimeään tottuneet olennot saattoivat liikkua pienen silmiensiristelyn ansioista jo ulkona. Tällä kertaa mustaan pukeutunut kaljupää ei kuitenkaan tehnyt matkaa yksin. Kuolemanvakavien askelten vierellä kävi nopeampi askelpari, selvästi kevyemmän ihmisen toimesta. Edna, Blackin oppilas käveli opettajansa vierellä reippaasti kohden metsää. Nuori nainen joutuikin pitämään askeltahtinsa tiheänä, sillä velho harppoi pitkillä koivillaan huomattavasti pidempää askelta.
Tänään oli tarkoitus mennä harjoittelemaan opittua käytännössä. Niinpä Edna olikin pukeutunut tilanteeseen sopivasti. Yllä naisenalulla oli pitkähkö tunikka, joka ylsi nuoren polviin asti. T-paita mallisen, tummanvihreän tunikan alla oli valkoinen, pitkähihainen paita. Jalkoja koristi saappaisiin pussitetut, löysähköt housut. Tunikan päälle, vyötärön kohdalla oli paksu vyö, jolla roikkui muutama pussukka, sekä yksi pienehkö loitsukirja. Kaiken tämän kuitenkin peitti paksu kaapu. Vaikka kevät teki tuloaan ja lumet kaduilta olivat lähes sulaneet, oli ilma silti vielä viileää. Varsinkin näin iltaisin.
Edna oli tästä reissusta enemmän kuin innoissaan. Hän oli koko eilisen puhunut siitä Kalmalle, jonka korvista moinen asia jo pursusi uloskin. Mutta ei se Ednaa haitannut, tyttö kun olisi voinut kertoa opiskeluistaan kenelle tahansa tunti tolkulla kaikkea kivaa. Ei käynyt kiistämään, etteikö jännittänyt. Metsä totta kai oli pelottava, mutta Edna uskoi opettajansa suojelevan kaikelta pahalta. Eikö?
Kaksikon kulku kävi melko hiljaisissa merkeissä. Vaikka olikin noidanalkuun tutustunut paremmin, ei Black yhäkään ollut kovin puheliasta tyyppiä. Edna puolestaan olisi halunnut pälättää vaikka mistä kaksikon kävellessä, mutta piti suunsa kiinni. Hän oli oppinut jo kantapään kautta, ettei velho aina halunnut keskustella.
Kun kaupungin reuna oltiin saavutettu, astuttiin porteista ulos ilman minkäänlaista pysähtymistä. Vartijat olivat jo kaukaa nähneet kuka tulee, eivätkä käyneet pysäyttämään kuninkaan velhoa tai tuon seuralaista mitenkään. Metsässä kulku kävi kohden kallioita.. Koska Edna oli tulimagiaan erikoistunut, kannatti lähteä harjoittelemaan jonnekin, jossa ei ollut syttymisvaaraa. Ja kallio oli täydellinen paikka moiselle
// Le suski //
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus