Viesti Ke Huhti 16, 2014 6:30

Perhosen perässä //Vapaa//

//Vapaasti voi tulla kuka tahansa//

Emir

Iso vaate päälle niin sitten pystyisi ryömimään huoneesta. Se on juuri ihanaa pyöriä pienessä onkalossa. Pienesti on tullut mieleen pojalle, että kolojo voisi jatkaa tuonne ja sinne. Välillä sai tuntemaan itsensä pieneksi, vaikka Mardukin lohikäärmeen edessä hän on pieni pippuri siinä rinnalla. Päästyään onkalostaansa suureen tilaan nappasi poika hattunsa tuolista päähänsä. Vihertävä päähinen ja suuri asukko asunen niin näyttää kutistuneelta velholta. Vaalea silmillään hän katseli olisiko isänsä paikalla. Parisen kertaa hän huusikin toista, mutta ei kuulunut vasta kaikua. Voisiko tämä olla jollakin leikkiä tai jonkunlainen koe? Joksikeen aikaan hän etsi jokaisesta nurkasta, vaikka niitä oli vähän. Ennen kaikkea kulta kasassa, jos toinen olisi kadonnut sinne piloon. Kulta lammessa ei ollut mitään. Ei siis yhtään mitään. Turhautuneena poika iskusteli kulta kolikkojen päällä. Pian hänen edessäänsä lenteli perhonen. Se ei ollut ihan sievä, koska täälä suunnalla oli hirveän vähän kukkia tarjolla. Perhonen istahti pojan nenälleensä ja hän naurahti. Emir yritti koskea, mutta perhonen kaikkosi nenästä. Poika huudahti kun perhonen kaikkosi hänen luotaan ja suuntasi oven suuhun. Samassa poika juoksenteli otuksen perässä. Hän halusi koskettaa toista.
Perhosen perässä juostessaan hän huomasi, että oli saapunut jyrkänteelle. Tuuli otti heti helmoista kiinni ja hattukin meinasi mennä karkuun. Sekunnissa perhonenkin meni kadoksiin. Päätettiin mennä etsimään minne perhonen menisi. Varovasti kuljeltiin kivisillä ureilla. Välillä pysähdyttiin katsomaan missä perhonen olisi. Pian hän näkisi ja jalat alkoivat ketterästi liikkua. Vikkelästi hän eteni saadakseen perhosen kiinni. Perhosen saamisessa kiinni ei poika huomannut, että oli todella kauas omasta pesäkolostaansa. Vielä energiaa puhki niin itkua vielä tullut. Emir asteli uuteen luolaan missä aijemmin ollut. Pian perhosen kiinnostus jäi seiniin oleviin kuvioihin. Samalla hän katseli korkealle luolan seinämiä.
" Wow! " Äänähdettiin.
Haltioituneena hän asteli syvemmälle luolastoon. Emir ei kuitenkaan uskaltanut koskea noihin kuvioihin. Ne olivat niin upeahko. Kuin hänen kosketus saattaisi sortaa koko taiteen paloiksi ja luolaston muuskaksi.
" Perhonen missä sinä olet? " Sivullisesti etsittiin perhosta vielä.
"Kun saamme tietää, mitä pelkäämme, saamme tietää, keitä olemme"
Suan, Safilye, Erico, Evgenia, Aynur, Sil, Emir