Clash of the titans || Crim (K-varoitus)


Luolastot ovat erittäin suuret maanalaiset luolaverkostot. Tänne voi eksyä, jos ei tiedä minne kulkea. Luolien ja käytävien seinillä on outoja kuvioita ja tarinoita kerrottuna kuvin. Huhutaan että täällä olisi aikoinaan asunut kadonnut kansa, mutta siitä ei ole mitään todisteita.. muuta kuin nuo maalaukset. Pimeää, kylmää ja vaarallista. Luolastoissa asuu myös jos jonkinlaista taruolentoa, mutta kiistämättä vaarallisin otus, mihin täällä voi törmätä, on lohikäärme.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Elo 28, 2015 1:18

Clash of the titans || Crim (K-varoitus)

// Väkivaltaa, pahoinpitelyä ja pientä gorea //


Darius


Oli kulunut jo lähemmäs viikko siitä, kun Kuiskaus oli viime kerran Briariin eksynyt ja sieltä palannut. Tällä kertaa vierailu oli kuitenkin ollut enemmän kuin mieluisa itse Haukansilmälle, kaikista välikohtauksista ja vastoinkäymisistä huolimatta. Hänelle oli jäänyt mukava muisto Briarista jälleen ja mieltä oli keventänyt se, että Haukansilmä oli viimein saanut selvitettyä välinsä Seyrin kanssa. Tuntui hyvältä olla jälleen puheväleissä puoliverisen kanssa, eikä tarvinnut enää valvoa öitään miettien, miten asiaa lähtisi purkamaan ja kannattiko Seyriin edes olla yhteydessä. Oli jo sanomattakin selvää, ettei Darius aikonut enää vältellä puoliveristä, saatikka yrittänyt tuosta erossa pysyä. Lorythas oli tullut jäädäkseen kenraalin elämään, mikä sinällään oli hassua, eliitti kun ei tähän asti ollut pahemmin puoliverisistä perustanut. Mutta, silti oli mutkan jos toisenkin kautta nyt yhteen ystävystynyt, eikä katunut sitä ystävyyttä mitenkään.

Lupauksistaan huolimatta kenraali ei ollut vieläkään kertonut kunnolla Briarin ja Kuiskauksen välisestä tilanteesta alaisilleen. Kaikki olivat jo tietoisia, ettei Kuiskaus tulisi Briaria kohtaan aseitaan nostamaan, mutta miksi, se oli sitten itse kullekin auki enemmän tai vähemmän. Olihan taho jos toinenkin kertonut eteenpäin siitä, kuinka talvella Briarin kyläpäällikkö oli Winderin ja muutaman sotilaan vuorilta pelastanut, mutta selvästi se ei ollut se ainoa syy miksi Briar turvassa Kuiskauskelta oli.
Mutta, eipä kukaan ollut varsinaisesti edes ehtinyt asiasta kysellä, kaikkien ollen kovinkin kiireisiä. Ei Darius tarkoituksella viivytellyt asiasta kertomista, mutta mihinkään väliin ei ollut suotu sopivaa aikaa moiselle ja sitten sen kertominen oli unohtunut päällimmäisten ajatusten joukosta. Eikä Briarista kertominen ollut ainoa asia, minkä Winder oli unohtanut sitten viime vierailun suorittaa…

Puolipilvinen päivä oli ehättänyt jo aamupäivän puolelle. Sadetta enteilevät pilvet eivät houkutelleet ketään lähtemään minnekään, mutta työtehtävät oli pakko suorittaa pois alta. Winder oli talleilla kera kapteeni Saevelin kanssa. Vaikka kenraali olikin täysissä varusteissa, ei tuon ollut tarkoitus lähteä nyt Saevelin ja tuon joukkojen matkaan metsään, suorittamaan täsmäiskua ihmisten hakkuuleiriin. Sen sijaan Darius kävi vielä tehtävän antoa läpi Saevelin kanssa ja varmisti, että kaikki oli kunnossa, ennen kuin päästi kapteeninsa lähtemään sotilaidensa kera minnekään. Ympärillä sotilaat satuloviat jo ratsujaan ja taluttivat niitä pihamaalle tallipoikien avustuksella, valmistautuen lähtöön.
Sanojenvaihto Saevelin kanssa pysähtyi kuin seinään, Dariuksen huomaten tutun ”nuorukaisen” marssivan tallikäytävää pitkin lähemmäs kenraalia ja kapteenia. Lucavi haltiailluusiossaan lymyilevä eliitti Argenteus oli syystä tai toisesta saapunut paikalle, saaden Winderin tuntemaan olonsa heti vaivautuneeksi ja ahdistuneeksi. Tuon viestinviejän näkeminen oli melkein yhtä ahdistavaa, mitä itse kuninkaan kohtaaminen näinä päivinä.
”Tallipojaksiko Nuoriherra Ordalia ajatteli ruveta, vai muutenko vain tulit tänne pyörimään?”, vaikka tiesi kyllä saavansa samalla mitalla takaisin – ellei jopa sitten pahemmin – ei kenraali osannut pitää suutaan kiinni Argenteuksen nähdessään. Ei ainakaan nyt, kun ympärillä oli omia sotilaita, jotka yhtä lailla pälyilivät kuninkaan viestipojan perään. Hyvähän se nyt oli kukkoilla, kun oli tukijoukkoja.
”Mitä sinä haluat?”, Kuului kuitenkin jatkokysymys illuusiossa lymyilevälle virkatoverille, tuon pysähtyessä kenraalin ja kapteenin lähettyville, selvästi indikoiden tulleensa paikalle Dariuksen takia.




// Crim hei. Crim. CRIM. CRIM. NYTKÖ SAA PÄRISTÄ?! otsikot 5/5 //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Elo 28, 2015 2:05

Re: Clash of the titans || Crim

Atrevaux


Harmaa päivä, jälleen. Koko edellinen päivä oli ollut sateinen ja ankea, kostea ja kuuma yhtäaikaa, ja se oli pitänyt pukinkoipisen Parebriksen visusti omassa viileäntunkkaisessa huoneessaan omien askareidensa parissa. Kenraalilla oli onneksi yhtäaikaisesti niin monta rautaa tulessa, ettei tuo ehtinyt millään tapaa ankeutua oloonsa ja kyllästyä tehtäviinsä. Oli lukuisia muistiinpanoja kirjoitettavana, uudenlaisia rohtoja kehitteillä ja tietenkin välistä se viini ja oma pitkävartinen piippukin maistuivat vanhemmanpuoleiselle sarvipäälle. Atrevaux oli poistunut huoneestaan korkeintaan kutsusta, tai aterioidakseen yhdessä muiden kanssa silloin kun kuului – sekä nyt, kun käsky itse Aranilta oli kuulunut saapua luo.
Pukinpartainen oli saanut nopeasti vaihdettua monarkin seurassa sanasen jos toisenkin, mutta se ei suinkaan ollut se suurin syy, miksi Atrevaux kuningasta oli tavannut. Eliitti sai nimittäin tehtäväkseen käydä etsimässä Winderin käsiinsä – jälleen syystä tai toisesta Atrevaux arveli heti toisen tyrineen jollain tavalla, ja Aran halusi tuota tietenkin omaksi ilokseen sättiä. Sen sijaan että vastaankaan olisi pistänyt, näki Parebris tehtäväkseen poistua kuninkaansa toiveita toteuttamaan, samalla tekeytyen siksi tutuksi pellavapäiseksi viestinviejäksi, joka huomaamattomammin ja rajoittamattomasti kykeni paikasta toiseen juoksemaan kuningassuvun merkkejä puvussaan kantaessaan.

Tietenkin Lucavi suuntasi ensimmäisenä sotilastuville, jossa Winder ja tuon öykkäriporukan tiedettiin omissa nurkissaan majailevan. Sisällekään asti nuorikko ei kuitenkaan ehtinyt, sinipukuisten sotilaiden käydessä täysissä varusteissaan kulkemaan silmäpuolista viestinviejää vastaan. Lucavi ehätti noilta ohimennen kysellä kohteliaasti mistä kenraalinsa saattaisi löytää, eliittirykmentin sotilaiden tuumatessa voivansa saattaa viestinviejän mukanaan talleille, jossa Haukansilmä oli osaa joukoistaan lähettämässä tehtävälle. Matka oli yhteinen, joten tietenkin Lucavi siihen kävi suostumaan. Eipähän tarvitsisi sitä idioottia kauemmin etsiä, vaikka vastassa tietenkin olisi kenraalin ja tuon joukkojen todennäköinen kapinallishenkinen iva – mutta sekös Atrevauxea vain huvitti.

Sotilaspari saattoi pellavapäisen nulikan talleille, osoittivat vielä suunnankin, johon suuntaan vehreäsilmäinen nuorukainen lähti seuraavaksi ripeää tahtia astelemaan. Käytävän toisesta päästä Winderin kykeni jo tunnistamaan kapteeninsa viereltä, ja kun riittävän likelle pääsi, iski tuo mokoma heti Argenteusta ivalla vasten näköä. Mutta Lucavi vain virnisti leveästi miehelle takaisin.
Kas kummaa kun ette itse ole jo talikoihin tarttuneet, kerta täällä näytätte oikein joukolla viihtyvän. Ehkä annan teistä Kuninkaalle seuraavan suosituksen palvelusväen parantamiseksi siltä varalta, että vanhat tallipojat käyvät laiskoiksi”, viestinviejä naljasi toistaiseksi vielä säyseään sävyyn, tietäen kyllä hyvin ettei Winderillä ollut sijaa häntä käydä lyömään tai Aran siitä pillastuisi entisestäänkin. Se virne kuitenkin pyyhkiytyi kasvoilta, Lucavin vakavoiduttua ja nostaessa kätensä puuskaan.
Oli minulla kyllä ihan asiaakin”, nuorikko aloitti pitempänsä edessä, “Nimittäin juuri teille, kenraali Winder. Kävin teitä jo etsimässä tuvilta, mutta minut ohjattiin sieltä tänne, mitä ilmeisimmin jotkut teistä osaavat vielä kohteliaitakin olla”, Luca näki kiusallaan tarpeelliseksi vielä huomauttaa, yrittäen hillitä suupieliään kohoamasta uudelleen siihen kujeilevaan virneeseen.
Aran haluaa tavata sinut - henkilökohtaisesti", Lucavi töksäytti, käsiään pienesti edessään heittäen, kasvoilleen noussen sen ilmeen josta saattoi jo päätellä ettei illuusioonsa naamioitunut Parebris tästä itsekään ollut innoissaan sen enempää, "Lähetä joukkosi nyt aluksi vain matkaan - tulet sitten mukaani, saatan sinut hänen luokseen ja… jään ihailemaan mahdollista ilotulitusta seuraanne, koska tiedettävästihän minulla ei parempaakaan tekemistä ole”.


//Nyt saa. MAANPÄRISTYKSET KÄYNTIIN. Otsikko on aika bueno, tykkään, 6/5//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Elo 28, 2015 2:53

Re: Clash of the titans || Crim

Aran, Darius


Sieltähän se naljailu alkoi, kenraalin käyden vain nyrpistämään nokkaansa nuoremman haltian suutaan soittaessa. Kapteeni vierellä ihmetteli kovasti ääneti sitä jännitettä joka selvästi Winderin ja viestinviejän välillä kasvoi, mutta ei käynyt siitä mitään sanomaan. Kaiketi noilla oli kana kynittävänä keskenään syystä tai toisesta, mikä sinällään ei ollut yllättävää kun kyseessä oli Winder. Tuo kun tuppasi hankkiutumaan hankaluuksiin tiettyjen tahojen kanssa… Ihan siinä missä Kuiskaus kokonaisuudessaan oli melko kapinallinen sotilasjoukko muiden seassa.
Ahdistus sisällä kävi kuitenkin kasvamaan Lucavin kertoessa kuninkaan haluavan tavata kenraalin, syystä tai toisesta. Heti ensimmäisenä kenraali lähti päässään käymään läpi viime päivien tekemisiään, koittaen muistella jos jotain väärää olisi tehnyt, mutta juuri nyt mieleen ei noussut mitään syytä, miksi Aran hänet olisi halunnut tavata. Haukansilmäinen ei vastannut mitään Lucaville, joka kehotteli kenraalia nyt ensimmäisenä lähettämään joukkonsa liikkeelle, ennen kuin kuninkaan luo lähtisi. Katse kääntyi Saevelin puoleen Dariuksen nopeasti antaen tuolle komennon ja käskyn lähteä liikkeelle viivyttelemättä. Jahka kapteeni oli poistunut, kääntyi kenraali virkaveljensä puoleen, kovinkin närkästyneenä.

”Näytä tietä”, eliitti töksäytti toiselle jaksamatta enää yhtään lähteä tuon kanssa sanailemaan. Nätisti Winder lähti seuraamaan Lucavia, heti kun tuo liikkeelle lähti. Tietenkin Darius olisi halunnut kysyä miksi Aran hänet halusi nähdä, mutta ehkä Argenteuskaan ei sitä tiennyt ja vaikka olisi tiennyt, tuskin olisi Winderille kertonut. Kovin hiljaisena Darius pysyikin, antaen Lucavin johdattaa itsensä linnalle, käytäviä pitkin kohden oleskelutilaa, jossa kuningas odotti.
”Kovin tuttavallisesti puhut Hänestä”, Darius kävi yllättäen sen suunsa avaamaan, pitäen katseensa menosuunnassa, ”Muiden kuullen en menisi puhumaan Hänestä etunimellä. Alkavat vielä epäillä jotain”, Eipä kukaan olettanut viestinviejältä varsinaisesti käytöstapoja, mutta Darius kyllä pisti merkille toisen eliitin tavan puhua kuninkaasta tuon etunimellä. Lucavista pyöri muutenkin huhuja hovissa, että tuo olisi kuninkaan äpärä. Moinen etunimellä puhuminen saattoi vain lisätä niitä huhuja – mutta välittikö Argenteus niistä sitten, sitä Darius ei tiennyt.

Aranilla oli kerrankin hyvä päivä. Säryt olivat pysyneet poissa jo parikin päivää, kuninkaan tuntien itsensä energisemmäksi ja iloisemmaksi. Nyt kun ei pää ollut kipeä alituiseen, saatikka lihaksia särkenyt, sitä jaksoi yllättävänkin paljon tehdä asioita ja tehtäviä pois alta. Kuten juuri nyt, jo aikaisemmin tällä viikolla Aranin oli pitänyt hankkia Winderi juttusilleen, mutta vasta nyt siihen oli sopiva sauma. Hänellä oli omat kiireensä ja niin oli Dariuksellakin, mutta juuri nyt kenraali sai luvan pistää omat menonsa sivuun ja raahata ahterinsa paikalle, kerta Aranilla itsellään oli joutilasta aikaa.
Mustaan asukokonaisuuteen sonnustautunut siniverinen odottikin nätisti oleskelutilassa viiniä hörppien lukemisen ohesta. Kuningas oli tarkoituksella pistänyt Atrevauxen hakemaan Haukansilmän luokseen, tietäen kyllä hyvin kuinka silmäpuolinen sorkkajalkaista vihasi ja pelkäsi. Mutta sentään osasi käyttäytyä tuon seurassa nyt, vihdoista viimein.


// Melkein yhtä hieno otsikko mitä se Juggernaut//
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Elo 28, 2015 4:58

Re: Clash of the titans || Crim

Kaikessa rauhassa Parebris jatksoi illuusiossaan odotella Winderin hoitavan työnsä pois alta. Mitäpä suotta tuota hoputtamaankaan olisi pitänyt, Atrevaux kun nimenomaan piti siitä että tällaisille tehtäville valmistauduttiin kunnolla, jottei niistä epäonnea, menetyksiä ja tappiota seurannut. Vaikka tosin… kun Kuiskaus oli kyseessä, niin ei kai sitä tätä nykyä saattanut enää muuta olettaakaan.
Lopulta tuo nyrpeä otus kääntyikin ympäri, ilmoittaen että Luca voisi hänelle tietä monarkin luokse viimein näyttää. Silmiään pyöräyttäen viestinviejä Dariusta vilkaisikin, heistä nuoremmanoloisen sitten pienesti viittoen kenraalia seuraamaan itseään kaikessa hiljaisuudessa. Eipä heillä ollut mitään syytä sanoja vaihtaakaan, eikä pukinsorkalla juuri ollut edes intressejä yrittää Winderin kanssa järkevästi keskustella kuin korkeintaan kokouksissa, jos siitä lähdettiin.

Lopulta linnalle jo saavuttua Haukansilmä kuitenkin kävi turpaansa aukomaan, huomautellen Lucavia tuon käytöstavoista puhutella kuninkaasta niin tuttavallisesti.
Toisin kuin sinulla, minulla on varaa tehdä niin”, vaaleatukkainen hymähti kovin terävästi, päätänsä pienesti Winderin puoleen kääntäen ja kasvoilleen takoen kiusoittelevan virneen, ”Ihan niin kuin hovilla ei olisi muita syitä näinä aikoina epäillä ja juoruta kuin siitä miten yksi äpäräksi luultu puhuttelee Hänen majesteettiaan etunimellä, vai mitä mieltä noin niin kuin itse olet asiasta? Luuletko ettei esimerkiksi Seyrin vierailu teidän tuvillanne jäänyt seurapiireiltä huomaamatta, hmm?”. Oli siinäkin ollut aikanaan yhtä episodia kerrakseen – sen kerran myötä tosin Atrevauxea itseäänkin oli käynyt hieman pistelemään se tapa, miten Aran Winderiä oli käsitellyt. Ei sillä, ettäkö sarvipäinen olisi Haukansilmästä mitenkään välittänyt, mutta tietenkin Parebriskin eliittinä virkaveljistään sillä tavalla halusi huolen pitää ja varmistaa, että nuo olivat kykeneväisiä yhtälailla työhönsä. Huonokuntoisina ja lyötyinä heistä ei olisi mitään hyötyä – sen tosin varmasti myös Arankin tiesi.
Mutta Winderistä Atrevaux oli nyt vähemmän huolissaan, sen huolen ja välittämisen ehkä enemmänkin suuntautuessa tällä kertaa elinikäisen ystävänsä puoleen, joka ei niin hyvin ollut viime aikoina sairautensa kanssa voinut. Parebris ei halunnut nähdä Arania siinä kunnossa, kun tuo verta kävisi köhimään, ja omalla tavallaan fauni siitä myös itseään syytti, ettei kyennyt lukuisista yrityksistään huolimatta kehittämään siniveristen lääkettä mitenkään eteenpäin. Tuskin sitä edes kykeni tekemään, eivät vanhimmat niin helppoa ratkaisua sukua vaivaavaan sairauteen antaisi.

Sen oleskelutilan ovien luokse saapuessa, Atrevaux kävi luopumaan siitä pellavapäisestä illuusiostaan, punatakkisen pukinsorkan kopistellessa muutaman askeleen Winderin edelle.
Ehdottaisin”, pujopartainen mörisi, koputtaessaan muutaman hitaanvahvan kerran puista ovea vasten, ennen kuin suuren kämmenensä asetti ovenkahvalle, ”Ettet käy soittamaan rumaa turpaasi Hänen majesteetilleen. En tahdo menon äityvän jälleen samaksi kuin viime kerralla, monestakin syystä”. Atrevaux ei halunnut taas huonekalujen ja virkaveljensä niiden mukana liitävän pitkin seiniä, siinä missä Aran saisi luvan edes yrittää hillitä himonsa raivota nyrkkinsä ojossa – vaikka eipä Parebriksesta monarkkia kieltämäänkään varsinaisesti ollut, mutta fauni saattoi aina sanansa sanoa väliin sitä halutessaan.


//Juggernaut oli niinku parhautta, mut tää on niinku parhaista parhain hei! ET DISSAA OTSIKOITA//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Elo 28, 2015 6:22

Re: Clash of the titans || Crim

Käsi kävi puristumaan nyrkkiin kävelyn ohesta, Argenteuksen käydessä mainitsemaan Seyrin nimen, muistutellen siitä viimekertaisesta vierailusta. Kyllä Darius tiesi sen herättäneen kysymyksiä ja huhuja myös Kuiskauksen ulkopuolella, mutta kenraali ei nähnyt asiakseen käydä niistä juoruista välittämään. Eniten kuitenkin kismitti se, että pujoparralla oli pokkaa käydä Seyristä puhumaan Winderille. Yksikin väärä sana ja Darius pistäisi juoksupojan jälleen nuohoamaan lattioita, jopa sitten sillä oman henkensä uhalla. Mitään hän ei kuitenkaan vastannut virnuilevalle nuorukaiselle, piti katseensa vain menosuunnassa ja kasvonsa peruslukemilla.
Tosin, kun Argenteus Seyrin oli maininnut, tuli siitä väkisinkin mieleen se viimeisin kerta, kun he olivat Iriadorin kanssa puoliverisen luona vierailleet. Ja siitä taas se edellinen kerta, kun Aran oli nokkansa Briariin tunkenut ja antanut harvinaisen selvän tehtävänannon eliitille, mitä tuon piti itselleen tehdä jos Briarissa vieraili. Darius oli vähällä pysähtyä niille sijoilleen ja lähteä toiseen suuntaan, tajutessaan mikä mahdollisesti oli tämän kutsun syy. Eihän hän sitä varmaksi voinut tietää, mutta nyt kun ajatteli, ei tällaiselle yksityiselle kutsulle tainnut mitään muutakaan syytä olla.
Hyvä etteivät jalat pettäneet alta sen ahdistuksen kasvaessa, silmäpuolella kun ei ollut kovinkaan hyviä kokemuksia kuninkaan ja tuon sorkkajalkaisen virkaveljen kanssa olemisesta samassa huoneessa kolmistaan. Darius halusi vain pois.

Silminnähtävästi omaan paniikkiinsa paneutunut kenraali kävi hätkähtämään, kun Argenteus muotonsa kävi muuttamaan siihen sarvipäiseen. Katse nousi faunin puoleen tuon ehdotellessa, ettei Winder suutaan kävisi soittamaan kuninkaalle. Eipä se päällimmäinen suunnitelma ollut, mutta mitään haltia ei ääneen ehättänyt sanoa, kun ovi käytiin jo avaamaan ja kaksikko astui sisään.
Aran pisti kirjeensä sivuun kuullessaan koputuksen ovelta, nousten paremmin istumaan divaanillaan kun eliittikaksikko sisään asteli. Kasvoille kohosi jälleen se tuttu, lempeänoloinen hymy, mutta kuninkaan katseesta kyllä huomasi että haltia oli nyt kaikkea muuta kuin lempeällä päällä. Darius asteli sisään huoneeseen, pysähtyen kuitenkin mahdollisimman lähelle ovea - ihan kuin hänellä olisi ollut mahdollisuus tai edes pokkaa juosta pois paikalta. Heti pysähdyttyään Winder kävi kumartamaan asiaan kuuluvasti, vaikka tuskin se kumartelu mitään nyt auttoi, jos kuningas jo valmiiksi oli hänelle vihainen.

"Taisit unohtaa jotain, kun viikko sitten Briarissa olit", Aran aloitti, antaen näin varmistuksen Dariukselle siitä, mitä asia koski.
"En nyt varsinaises--", Pidemmälle kumarruksesta kohonnut kenraali ei sanoissaan ehättänyt, kun kuningas oli jo noussut sijoiltaan ja harppoi kohti nuorempaa kenraalia. Tietenkin Darius lähti perääntymään hätäisesti, mutta ennen kuin edes kahta askelta ehätti ottaa, kävi se tuttu paineaalto kuninkaan puolesta paiskautumaan vasten eliittiä, joka lensi lähintä seinää päin saman tien. Ilmat lensivät keuhkoista ulos iskunvoimasta, mutta ennen kuin Haukansilmä ehätti alas langeta henkeä haukkomaan, oli Aran siirtynyt kenraalin eteen ja tarrasi tuota kaulasta, pakottaen nuorempansa seinää vasten ja kohottamaan kasvonsa kohti siniveristä.
"Et muistanut. Ennen kuin vasta nyt, kun sinua siitä muistutetaan", Pelottavan rauhallisesti siniverinen kävi hymisemään kenraalille, joka pienesti otteessa rimpuili ja yritti henkeään haukkoa, kuitenkaan selvästikään uskaltamatta pistää kuninkaalle vastaan täysin voimin. Darius kyllä tiesi, mitä siitä seuraisi, jos hän kävisi itseään puolustamaan.
"Millä sinut saisi muistamaan? Satutanko minä sinua samalla tavalla, mitä Seyr? Muistaisitko sitten?", Siniverinen jatkoi, käyden vapaalla kädellään tökkäisemään pienesti sitä hartiaa ja kaulansyrjää, jota puoliverinen viime vierailulla oli aktien ohesta raadellut. Darius värähti pienesti, pudistellen päätään, siinä missä monarkki painoi lantiollaan vihjailevasti vasten kenraalia.
"Tai ehkä satutan Mir Valdorenia sillä tavalla. Ehkä sitten muistaisit, kun panopoikasi kärsisi jälleen takiasi", Vanhempi haltia henkäisi hymisten, katsellen ylimielisenjulmasti kenraaliaan silmiin, hellittäen samalla otettaan tuon kaulalla, antaen toiselle mahdollisuuden hengittää.

"J-jos nyt ei kuitenkaan niin säälittäväksi mentäisi ja jätetään Mir Valdoren tästä pois", Sieltähän se tuli, ei Darius pystynyt pitämään turpaansa kiinni jos siniverinen itse kävi Iriadorin tähän soppaan jälleen vetämään mukaan, vaikka nuori sotilas ei ollut mitään väärää tehnyt.
Tosin, tuosta hyvästä Aran kävi vetämään Haukansilmää puoleensa ja iski takaisin seinää vasten niin, että kenraali takaraivonsa iski julmasti. Hyvä ettei taju lähtenyt iskun voimasta. Haukansilmä parahti, samalla kun päässä pyöri iskun jäljiltä, Aranin käyden heilauttamaan Haukansilmän irti seinästä, keskemmälle huonetta. Winder kompuroi askeleissaan, kaatuen lähes samalla sekunnilla nelinkontin lattialle päätään selvittelemään.
Siinä nopeasti Aran vilkaisi Parebriksen puoleen varoittavasti, katsettaan kaventaen. Hän ei halunnut kuulla sarvipäiseltä sanaakaan tähän väliin. Askel seurasi kuitenkin Haukansilmäistä, kuninkaan astellen ylös huterasti pyrkivän eliittinsä vierelle ja jälleen, armotta, kävi potkaisemaan tuota päin näköä. Winderistä ei lähtenyt ääntäkään kun silmäpuolinen kaatui alas lattialle selälleen, käsien nousten pitelemään omia kasvoja. Nenästä lähti vuotamaan verta vuolaasti, sen käyden tukkimaan hengitystiet ja valumaan suuhun, jonka johdosta Haukansilmä koristen lähti yskimään. Jälleen pyrkien ylös, Darius kierähti kyljelleen ja ehätti vain raottaa katsettaan, kun kuningas kävi uudestaan potkaisemaan päin kenraalinsa kasvoja. Tällä kertaa Darius ehätti pistää kättänsä sen verran eteen, ettei isku suoraa keskelle kasvoja tullut, vaan osui ohimon puolelle, kuninkaan kengänkärjen repäisten ilkeännäköisen, verta pikkuhiljaa tihkuvan ruhjeen ihoon.

Aran laski kantapäänsä vasten Dariuksen päänsyrjää, painaen kenraalinsa pään vasten lattiaa.
"Et osaa hiljaakaan olla, vaikka pitäisi", Aran sähisi nyt jo huomattavasti kiukkuisempana, katsellen alas kenraaliin joka koitti alas päin painavaa jalkaa töniä pois päänsä yltä, parahdellen kivusta ja yksien verta suustaan.
"Et pidä lupauksiasi ja juokset nussimassa puoliverisiä pitkin aroja, olet häpeäksi koko kansalle Winder. Käyttäisit edes sitä puoliveristä hyväksesi, mutta ei. Kuinka tyhmä sinä voit olla", Viimein se Winderin päätä rutistanut jalka nousi ylös, kuninkaan astellen kauemmaksi silmäpuolesta. Darius nosti kätensä päätään suojaamaan, odottaen sitä seuraavaa iskua, mitä koskaan ei tullut, onneksi.. ainakaan vielä.
"Runtele hänet sairaalakuntoon", Yllättäen Aran kävi viimein puhumaan itse faunille, kuninkaan istahtaessa itse divaanille, "Pistä hänet muistamaan paikkansa, ettei minun tarvitse sitä taas tehd--"
"Ei, p-pyydän", Lattialla yskivä, jälleen ylös pyrkivä Darius aloitti, keskeyttäen Aranin, "Armoa, o-otin jo opikseni, ei enää", nuorempi eliitti kirjaimellisesti anoi, kuulostaen siltä että oli itkun partaalla kipujensa kanssa, kykenemättä edes kunnolla nousemaan polvilleen lattialla, kun päässä pyöri iskujen myötä yhä.



// JUGGERNAUT OLI. EN DISSAA OTSIKOITA NYT. Ota sooloilua //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Elo 28, 2015 7:47

Re: Clash of the titans || Crim

Atrevaux, Shyvana


Merkittävän, jopa toruvan katsahduksen Winderille suoden, lähti Atrevaux viimein sitä ovea raottamaan. Antaen Dariuksen kulkea ensimmäisenä siitä sisään, itse perästä tullen. Suurikokoinen pukinsorkka jäi seisomaan oven vierelle, tavallaan estäen Haukansilmältä sen mahdollisuuden yrittää ohitseen luikkia, jos tuo sellaista kehtasi lähteä edes harkitsemaan tässä tilanteessa. Toivottavasti ei, sillä seuraukset siitä olisivat vain kahta kamalammat. Parebriksen katse tarkkaili divaanillaan istuskelevaa monarkkia hetken, sivusilmällä vilkaisten myös Dariusta, josta suorastaan huokui se paniikki ja hätäännys sen myötä kun Aran oli suunsa avannut.
Ja siitähän se taas alkoi. Se kamala höykytys. Lähestyvän paineaallon Atrevaux kävi torjumaan omalta osaltaan vain pienellä kädenheilautuksella, yksinkertaisesti vain lähtien astelemaan rauhallisesti syrjemmälle tilanteesta. Ei häntä kiinnostanut noiden toisiaan selvästikin jo hiljattain vihaavan kaksikon kinastelua seurata. Sitäkin mielenkiintoisempi tuntui olevan se viinipullo divaanin vierellä, jonka luo fauni astelikin, ja aivan kuin ympärillä ei mitään muuta tapahtuisikaan, lähti Parebris sitä viinipulloa etiketteineen arvioimaan. Hyvä vuosikerta, pullon suusta leijaili mitä miellyttävin tuoksu, jonka myötä sarvipäinen kävi viiniä suoraa pullonsuusta maistamaankin. Tätä hänen pitäisi joskus viinivarastoilta etsiäkin, olisi se jotain vaihtelua niihin tyypillisiin litkuihin, joita kenraali tavallisesti itsekseen ollessa nautiskeli.

Toista kulmaansa kohottaen Atrevaux laski sen tumman viinipullon kädestään alas, kääntyen ympäri silmäilemään paremmin tilannetta, joka selkänsä takana oli kehittynyt. Darius köhi lattialla, siinä missä faunin vihreä katse tavoitti Aranin, joka häntä kohden varoittavasti mulkaisi sillä hetkellä. Miten vain, eipä pukinkoivella ollut mitään kommentoitavaa kaksikon touhuihin. Hän olisi korkeintaan halunnut huomauttaa että monarkin olisi parempi rauhoittua – mutta eittämättä, sekin taitaisi vain olla turhaa nyt…
Cúthalion teki kutakuinkin jo omasta puolestaan Winderistä selvää, jättäen nuoremman eliiteistä virumaan lattialle. Aran itse suuntasi takaisin divaanille, käskien Atrevauxea yksinkertaisesti jatkamaan siitä mihin itse oli jäänyt.
Teidän armonne, en mielelläni si---”, Parebris aloitti, puolittain ehättäessään kääntyä Araniin päin, kun yllättäen huoneen ikkuna jysähti auki kuin taikaiskusta, kimeän vihellyksen viiltäessä ja repiessä samalla tärykalvoja hajalle.

Hyvä jotteivät ikkunaluukut saranoiltaan lähteneet irti, lasienkin tärähtäessä siihen malliin, että olisivat voineet niille sijoilleen vaikka särkyä. Valtava tuulenpuuska puhalsi huoneen lävitse, ja sen mukana tuulahdus toi myös ylimääräisen henkilön huoneeseen, joka sijoilleen seisahtuneena vain tuijotti eteensä.
Valtava valkea käärmeenhäntä kiersi lattialla, itse Taivaanmaalaajan ollessa ilmestynyt käärmenaisena paikalle syystä tai toisesta. Tuon keho oli lantioon saakka solakan naisen, joka oli pukeutunut tummaan pitsiseen, tummaan, kovinkin rintavarustusta paljastavaan mekkoon, jonka helma myötäili vielä sitä käärmemäistä kroppaa halkioineen hitusen alempana. Yliparantajan hiukset eivät kuitenkaan loistaneet niitä tyypillisen terveitä sävyjä, vaan olivat purppuraiset, kuin myrkkyyn kastetut sen tulisen kruunun kera, siinä missä huulensakin olivat hyvin terävästi rajatut ja mustanpuoleiset.
Ne sirppimäiset pupillit, jotka muuten tulisilta silmiltä kirkkaina loistivat, silmäsivät hetken ympärilleen, kunnes muuten niin paikalleen jäätyneen oloinen naaraskäärme kiersi sen valkean kehonsa sievälle rullalle, itselleen naureskellen.
”Ehkä sisääntulossa on vielä vähän hiomista – mutta ah! Oli se sen arvoista”, valkea käärme naureskeli, nostaen sanojensa myötä kasvoilleen ovelan hymynsä.

”Siitä onkin tovi kun viimeksi olen sinua tavannut, Atrevaux. Et ole vieraillut vuorilla edes kumppanini tykönä viime aikoina”, Shyvana puhutteli ensimmäisenä sitä, jonka joukosta parhaiten tunsikin. Silkat kylmät väreet kulkivat selkää myöten, tuon kohti luikertelevan otuksen tullessa lähemmäs faunia, joka kuitenkin kylmäverisenä vain henkäisi pitkästi.
”Kiireet vaivaavat meistä jokaista, arvon Yliparantaja, enkä tahtoisi sijoillenne tunkeutuakaan…”.
”Voi Argenteus hyvä, et sinä ketään läsnäolollasi vaivaa! Päinvastoin, olet aina peilisaleihin kuin minunkin valtakuntaani tervetullut, senkin vaatimaton pässinpää”, naaraskäärme faunia nuhteli huvikseen, kehoansa kohottaen ylemmäs mitä fauni ylsi, jotta kykeni nykäisemään toista kevyesti niistä tummankaarevista sarvista. Atrevaux vain hymähti, koittaen pitää sen närkästyneisyytensä moisesta eleestä itsellään, jotten sillä Oraakkelin kumppanin mieltä pahottaisi.
Naaraskäärme kääntyi ovelan hymyn vaihtaessaan Atrevauxen selvästi epäröivään hymyyn, kääntyen nyt puolestaan Winderin puoleen. Pandemona painoi leukaansa rintaa kohden, kulmiaan kohauttaessa paremmin nähdessä missä kunnossa mokoma silmäpuoli jälleen oli.
”Voi Darius, mihin kuntoon olet itsesi taas päästänyt – viimeksikin kun sinua tapasin, vuosi nenäsi verta ja silmäkulmasi oli revennyt auki”, Shyvana hymisi rauhallisesti, sen lämpimämmän puoleisen hymyn kaikotessa naaraan kasvoilta, tuon kääntyessä kovinkin kylmästi silmäilemään näin viimeisenä kultakutrisen kuninkaan puoleen.

”Onko tämä kenties jo jonkinlainen traditio täälläpäin?”, tummakutrinen levitteli käsiään, käärmemäisen kroppansa taas kiertäessä mukavalle rullalle alleen, ”Edes ihmiset eivät harrasta tällaisia… barbaarisia toimenpiteitä tahollaan. Ja tekö muka puhdasverisin ja kunnioitetuin rotu tällä mantereella, hyi olkoon”. Shyvanan äänessä oli selvää halveksuntaa erityisesti monarkkia kohtaan – mutta oliko se ihmekään? Senhän vanhimmat tuntuivat parhaiten osaavan, eikä Yliparantaja nähnyt minkäänlaista syytä lähteä kieltään hillitsemäänkään tässä seurassa.
”Olet sinä Aran Cúthalion yksi ihme tässä valtakunnassa, pitäisi nipistää sinua poskesta ja antaa sen myötä tautisi kalvaa sinut sisältäpäin yhdeksi läpimädäksi kasaksi. Tai ehkä otan näkösi ja lahjoitan sillä hinnalla vastaavasti sen jollekin sitä enemmän tarvitsevalle, kuten vaikkapa Mir Valdorenille, josta niin kylmästi tunnut aina puhuvan”.


//JJJJJUGGERIT. Otin sooloilua, sooloilu oli nannaa. Ota tästä puolestaan mun sooloilukakee. Ota Jaakko joka huomasi viinin :---DDDD//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Elo 28, 2015 8:27

Re: Clash of the titans || Crim

Kuninkaan ilme oli käynyt synkistymään Faunin aloitettua puheensa, jota sarvipäinen ei kuitenkaan loppuun asti saanut. Ikkuna pamahti auki tuulenpuuskan saattelemana, siniverisen ponkaisten sillä samalla sekunnilla ylös sijoiltaan. Katse kiinnittyi paikalle saapuneeseen kummajaiseen, jonka siniverinen kävi kyllä tunnistamaan heti. Se, mitä Yliparantaja täällä teki, oli sitten seuraava kysymys. Oli syy mikä tahansa, toisen vanhimman näkeminen sai monarkin uskomattoman vihaiseksi. Hän ei pitänyt siitä, kuinka noilla liskoilla oli tapana vain ilmestyä paikalle kutsumatta, aivan kuin omistaisivat koko valtakunnan itse! Jos katse olisi voinut tappaa, olisi Shyvana kuollut niille sijoilleen. Sen verran murhaavasti haltiakuningas vanhaa naarasta tuijotti, käärmenaisen käydessä ensitöikseen puhuttelemaan Argenteusta.

Darius ehti siinä välissä sopivasti koota itsensä ja kykeni jotain näkemäänkin viimein. Siinä missä kuninkaankin, kiinnittyi eliittikenraalin huomio paikalle saapuneen käärmenaisen puoleen. Tosin tuon nähdessään Darius kavahti ja kompuroi kauemmas naisesta. Mikäli jalat olisivat kantaneet ja tasapaino pitänyt, olisi kenraali juossut samantien ovesta ulos, mutta juuri nyt verta vuotava ja tokkurasta tokeneva kenraali kykeni vain kauemmas talssia, ennen kuin takaisin lattialle romahti istumaan ja perääntyi vasten lähintä seinää. Ei Darius edes tiedostanut Shyvanan puhuvan hänelle - ei hän edes tunnistanut tuota juuri tällä hetkellä, luullen tuon olevan yksi niistä Argenteuksen pedoista, mitä maagi kykeni toisista ulottuvuuksista kiskomaan. Verta vuotavaa nenäänsä pidellen Darius vain tuijotti kummajaista, sanomatta sanaakaan tuolle takaisin.

Aran katsoi tovin hätääntyneen Winderin perään, hymähtäen tuon typeryydelle. Ei tarvinnut edes ajatuksia lukea, huomatakseen nuorimman olevan paniikissa. Katse kuitenkin kääntyi Shyvanan puoleen, tuon käydessä puhuttelemaan haltiakuningasta. Yleiskielellä, jota haltia niin vihasi. Kyllä taivaanturmelija osasi haltiakieltä, mutta syystä tai toisesta ei sitä nyt käyttänyt - aivan varmasti vain kuninkaan kiusaksi.
"Katso kuka puhuu. Lisko joka syö omiaan - jopa poikasiaan - ja tulee tänne suutaan soittamaan", Aran aloitti haltiakielellä, sanojaan säästelemättä, vaikka ehkä olisi kannattanut tämän naaraan seurassa. Mutta juuri nyt siniverinen oli liian vihainen edes yrittääkseen tulla toimeen Yliparantajan kanssa.
"Joten mitä jos lentäisit takaisin pilvilinnoihisi ja antaisit minun hoitaa asiani kaikessa rauhassa", Monarkki jatkoi katsoen halveksuen naarasta, "Vai Winderiäkö tulit auttamaan? Älä nyt sano, että sinäkin näet hänessä jotain - mikä ikinä teitä liskoja sitten viehättäisikään tuossa silmäpuolisessa häpeäpilkussa".
Vaikka suutaan soitti, oli haltiakuningas silti valmiina hyppimään Argenteuksen taakse tai jopa poistumaan paikalta siirtymätaikansa avulla. Ei hän todellakaan aikonut jäädä paikalle, jos taivaanmaalaaja aikoisi päälle käydä! Ja jos tuo olisi niin tyhmä, että päälle yrittäisi, hälyttäisi kuningas koko armeijansa paikalle. Eiväthän he kyllä varsinaisesti mitään Shyvanaa vastaan voineet, mutta Aran oli jo tarpeeksi kauan leikkinyt kilttiä noiden liskojen kanssa.



// Voi hemmetin Jaakko (D <333 Tarviin lisää Jaakkoepelejäkin. Tarviin lisää kaikkea. //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Elo 28, 2015 9:29

Re: Clash of the titans || Crim

Kaikessa rauhassa naaraskäärme suoristi sen sievän mekon yllään, pienesti jopa nyppäisten kangasta niin pienen rintavarustuksensa yltä ylemmäs. Siinä samalla naaraskäärme tuli miettineeksi, ettei todellakaan aikonut Arania miellyttää haltiakieltä puhumalla.
”Sinun kuuluisi kiittää meitä siitä hyvästä, Aran hyvä, että huolehdimme itse siitä, ettei kaltaisiamme suorastaan tulvisi tällä mantereella”, Yliparantaja kävi virnistämään mitä julmimmin monarkille, leukaansa kohottaen ja nenänvarttaan pitkin silmäillen tuota surkeaa ilmestystä, ”Vaikka kuuluuhan siihen poikkeus, se pieni katkarapu meressä”, Pandemona hymisi huuliaan mutristaen kuin jokin olisi yllättäen naarasta etonut. Mutta Aeschylus oli ihan oma lukunsa, jota tähän hetkeen ei nyt pitänyt käydä tämän enempää sotkemaan. Kovin totisena käärmenainen kuuntelikin Cúthalionin sanoja, jotka mies näytti pitävän mahdollisimman kärkkäinä, halveksuvina ja vihaa uhkuvina. Yrittäen sanoin jopa ajaa Taivaanturmelijaa tiehensä, kirjaimellisesti palaamaan takaisin omaan pilvilinnaansa, mistä oli paikalle oikeastaan juuri liitänytkin omista syistään.

Winder eräällä tavalla oli Shyvanalle tärkeä. Mutta vain siksi, että naaraskäärme tiesi mitä tuleman piti. Ja siksipä tuo käärmemäinen olento kävikin kovin tyytyväisenä nyökkäilemään Aranin sanoihin, tuon kerrankin osuessa sanoillaan nappiin.
”Kaipa sen noinkin voi ilmaista”, Pandemona hymisi rauhallisesti, hitaasti lähtien taas siltä rullaltaan luikertelemaan auki, ”Ehkäpä hänessä on enemmän potentiaalia mitä sinussa, olet vain kateellinen kun en sinusta välitä. Tulitko sitä miettineeksi ennen kuin lähdit soitellen sotaan?”. Katalanovela virne lepäsi naaraskäärmeen kasvoilla, tuon käydessä kevyen tuulahduksen myötä katoamaan sijoiltaan. Pandemonan taas ilmestyessä esille, oli se pitkänsolakka, käärmemäinen keho ehättänyt jo puolittain monarkin pituuden kiertymään ympäri toista, luoden kovin korkean esteen haltian ympärille, joka ei siitä pääsisi kuin korkeintaan hassusti kiipeämällä kurottautumaan ylitse. Shyvana laski sen laihanviehkeän kroppansa Aranin eteen, tuon puoleen reilusti kumartuen ja kättään leukapielille hellästi asetellen tuodakseen mokoman kultakutrin kasvoja lähemmäs omiaan.
”Tuskin”, käheä ääni naurahti, ”Mitä päässäsi ikinä liikkuukaan, niin puhetyylilläsi et minua ainakaan kiehdo, vaikka miten silloin ensimmäisellä kerralla yrititkin imarrella”.

”Sen sijaan se tulitukkainen tyttö vieraassa hovissa…”.
”Ehkä olisi parempi, jos et ottaisi sitä puheeksi”, Atrevaux keskeytti Yliparantajan, joka otteensa hellitti toisesta sillä samaisella sekunnilla, kovin terävästi vilkaisten faunin puoleen. Fauni olisi voinut vaikka väittää niiden viirumaisten pupillien kaventuneen sanojensa myötä, siinä missä Shyvana huuliaan kävi mutristamaan ja kulmiaan laskemaan alemmas.
”Kukaan ei keskeytä minua silloin, kun puhun, Atrevaux. Joten pidähän suusi tukossa, tai samantien leikkaan sinulta kielesi irti”, Taivaanturmelija sähähti, tuon hetken vain tuijottaen siihen Parebriksen kovin haastavaan katseeseen, faunin ollen kyllä valmis ottamaan naaraan kanssa yhteen ilman että Winderistäkään mitään apua siinä olisi. Mokoma kun lattialla vain seinän vierustalla nyhjäsi minkä kerkesi.
”Mutta mihin minä jäinkään, niin…”, Shyvana muisteli, palatessaan jälleen ovelasti silmät suurina siniverisen puoleen taas katsoen, tuon takapuolelle kierähtäen ja korvan juureen laskeutuen, ”Lilyssä on paljon enemmän potentiaalia mitä sinussa – olet pelkkä kummajainen häneen verrattuna, nuori tyttökin herättää minussa enemmän kiinnostusta mitä sinä. Emmekä me suotta ole… ystäviä”, naaraskäärme kuiskaili liiankin tyytyväisenä hymisten ja virnuillen, antaen sanojensa valua suustaan kuin myrkkykäärmeet, jotka Aranin saisivat entistä hermostuneemmaksi.


//JAAKKO LÖYSI VIININ. JAAKKO ON VALMIS POISTUMAAN JA VETÄMÄÄN HIRVEET PÖHNÄT. Paljon Jaakkopelejä tarvitaan jooooooo. Meidän pitää järjestää että saat kaikkea. Samantien foorumi täyteen pelejä, voidaan jälkikäteen miettiä sitten, että mitähän tuli taas tehtyä//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Elo 28, 2015 10:14

Re: Clash of the titans || Crim

Mitä tyrmistynein ilme nousi haltiakuninkaan kasvoille, Shyvanan käydessä nyökyttelemään myöntävästi hänen sanoihinsa. Taivaanturmelija näki jotain Winderissä?! Miksi ihmeessä tuo, kaikista mahdollisista, näki jotain kapisessa kenraalissa?! Ja mitä ihmettä tuo näki! Eihän Aran ollut tietoinen liskojen suunnitelmista saatikka mieltymyksistä tai mistään - ei hän koskaan ollut jaksanut ymmärtää lohikäärmeiden ajatusmaailmaa. Tyrmistynyt katse vilkaisi Winderin puoleen, joka heti lähti päätään pudistelemaan monarkin katseen kohdatessaan. Ei Dariuksella ollut mitään hajua, mitä Yliparantaja hänestä halusi - nyt kun hän viimein kykeni tunnistamaan Shyvanan tuossa uudessa muodossaan.
"Minä en sinun--", Ennen kuin Aran pääsi loppuun sanoissaan, oli Shyvana kadonnut hetkeksi näkyvistä, ilmestyen kuitenkin uudelleen, kiertyen siniverisen ympärille. haltia jähmettyi paikoilleen, koittaen perääntyä mahdollisimman kauas naaraan kumartuen lähemmäs häntä. Olisihan hän voinut kadota paikalta, kuten oli suunnitellut, mutta nyt kun siihen ehkä oli tarvetta, ei haltia yksinkertaisesti järkytykseltään kyennyt sitä tekemään.

Vaikka järkytyksestä ja nousevasta kauhusta olikin kankeana, kihisi haltiakuningas sitä vihaa naarasta kohtaan, uhmakkaasti tuijottaen tuota silmiin kun mokoma pärstäänsä lähemmäs tunki. Voi kuinka Aran olisi halunnut teurastaa naaraan vaan näille sijoilleen - tosin, jos he hyökkäisivät Yliparantajan kimppuun, niin aika varmasti Archelaus olisi alta aikayksikön paikalla, murskaamassa koko kaupungin ahterinsa alle. Pitihän se muistaa.
Katse laajentui Shyvanan käydessä mainitsemaan sen "tulitukkaisen tytön". Kyllä Aran tiesi tasan tarkkaan kenestä puhuttiin ja niin näytti tietävän myös Parebris, joka asiasta kävikin huomauttelemaan Yliparantajalle. Kylmät väreet kulkivat koko kropan läpi, Aran halusi vain mahdollisimman nopeasti eroon käärmeestä, eikä todellakaan välittänyt puhua Scarlingtonin nuorimmasta - tai no, olihan noille jo jälkeläisiäkin syntynyt, ei Lily enää nuorin Scarlington ollut... - naaraan kanssa. Mutta, jahka oli hiljentänyt faunin, palasi Shyvana takaisin aloittamaan aiheeseensa. Käyden korvaan kuiskailemaan, kertoen kuinka oli jopa ystävystynyt vihollissiniverisen kanssa.
"Se huora...", Aran aloitti yhtälailla lähes kuiskaillen, tiedostaen Dariuksen läsnäolon. Ei hän halunnut Winderin tietävän Lilystä - eikä kyllä siitä Cúthalionien sairaudesta, josta Shyvana aikaisemmin oli maininnut. Tosin siinä välissä Winder oli onneksi ollut sen verran tokkurassa, ettei tuskin ollut edes kuunnellut heidän puheitaan.
"Palaa koko sukunsa mukana heti kun suunnitelmani pääsevät toteutumaan", Siniverinen jatkoi, sivusilmällä vilkaisten käärmenaisen puoleen, "Eikä edes teidän sairaat pelinne tule minua estämään".
"Nyt ole hyvä ja poistu, ennen kuin nyljen sinut niille sijoillesi ja teetän nahastasi saappaita orjilleni", Vaikka kuulostikin jäätävän uhkaavalta, rauhalliselta, saattoi siniverisestä silti aistia yhä sen kasvavan ahdistuksen ja pelon.

Darius oli jäätynyt paikoilleen yhtä lailla mitä Aran. Joskin Darius oli ihan tyytyväinen osaansa, siellä lähellä nurkkaa omissa oloissaan. Rikkoutunutta nenäänsä testaillen, koittaen estää sitä verta valumasta rinnuksille, nieleskellen alas sitä määrää mitä suuhun ehti valua. Jahka jalat varmasti kantaisivat, lähtisi Darius kuin rusakko makuulta ja poistuisi paikalta ennen kuin kukaan mitään ehtisi hänelle enää sanoa! Selvästi häntä ei täällä enää tarvittu - eihän?



// Jaakko on niin done. Jaakko on silleen fuck this shit I'm out. Kato kaikki ne suunnitelmat täytäntöön samaan aikaan ja sit kattellaan ku meil on kaikkialla menos pelit :---D Toimii ja silleen //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Pe Elo 28, 2015 11:17

Re: Clash of the titans || Crim

Matalan huvittuneet naurahdukset karkasivat Shyvanan suusta kevyinä hekotuksina Aranin kovin uhmakkaasti vakuutellessa pistävänsä koko Scarlingtonin suvun matalaksi, sitten kun suunnitelmissa etenisi. Siinäpähän yrittäisi. Pandemona seuraisi enemmän kuin mielellään vierestä, oman pilvensä reunalta, kuinka Aran lähtisi jälleen sekoittamaan pakkaansa!
Ilme Taivaanturmelijan kasvoilla lähti kuitenkin kylmenemään, silkan tuskaisuuden ja ahdistuksen laskiessa huoneeseen monarkin viimeisien sanojen myötä. Valokin tuntui sen tieltä maagisesti väistyvän, jota Atrevaux omalla tavallaan ihastellen seurasi, vaikka alkoi olla huolissaan tilanteen etenemisestä heidän kaikkien kannalta. Shyvanaan ei pitäisi suututtaa, se olisi viimeinen teko, jonka he tekisivät.
Aran… ole niin kiltti ja rauhoitu”, Parebris sanaili, sarvipäisen sanojen tuntuessa kuitenkin valuvan vain tyhjille seinille.
”Teetätän kultaisesta tukastasi itselleni peruukin sitä ennen, Aran Cúthalionin”, tulisilmäinen naaraskäärme totesi hyvin ykskantaan, kylmästi haltiakuninkaalle, hetkellisesti rutistaen tuota käärmemäisen kehonsa välissä lujemmin. Hyvä ettei samantien päättänyt päästää reilusti pienemmästään mehuja lattialle ja mattoihin imeytymään, töykeästi vielä tökäten haltiapahasta rintaan kädellään, toivoen että mokoma irvileuka osaisi käyttäytyä kunnioittavasti vanhempiensa edessä, ”Sietäisit varoa jo sanojasi, ellet halua niistä seurauksia koettavan”.

Viimeisen kerran Pandemona kävi vielä rutistamaan ihan vain kunnioituksenpuutettaan Cúthalionia, ennen kuin tuon ympäriltä irti kiertyi. Se luikerteleva ilmestys kääntyi lähestyäkseen tällä kertaa Dariusta.
Ihan olin unohtaa läsnäolosi, kun niin kovin hiljaa siellä nurkassa olet”, Yliparantaja kävi yllättäen puhuttelemaan kenraalia haltiakielellä. Ehkä sekin kuului vain yhdeksi niistä syistä, joilla naaras tiesi kykenevänsä ärsyttämään Arania. Lähemmäs päästyään se käärmemäinen kroppa kiertyi kerran Dariuksen takaa, Shyvanan kevyesti painaessa kenraalinkutaleen istahtamaan alas sille pehmeänvalkealle, joustavalle keholleen noin alkuunsa.
Katsotaas”, yllättävänkin rauhallisen oloinen naaraskäärme hymähti, kehoaan taivuttaen silmäpuolisen eteen, toisella kädellään tuon kasvoja hieman kohottaen ja silmillään miehen runnottua turpaa tarkkaillen. Sen katseen oikeastaan koskaan seisahtumatta varsinaisesti suoraa silmiin tuijottamaan, Shyvanan ollessa enemmänkin kiinnostunut niistä ruhjeista, joita Aran oli saanut aikaiseksi kenraalin naamaa potkittuaan.

Haukansilmän leualla viipynyt nelisorminen käsi nousi kevyesti Winderin kasvojensyrjää hipsutellen tuon ohimolle, Taivaanturmelijan pelkän hipauksen riittäessä sievästi korjaamaan siihen revityn haavan kiinni. Sormet kuroivat nopeasti oman mekkonsa hihaa ylemmäs kämmenellä, päänsyrjälle tihkunutta verta tummaan kankaaseen pyhkäisten, kuten Shyvana myös teki Dariuksen verta vuotavalle nenänaluselle.
Seuraavalla kerralla pistän hänelle nyrkin suuhun ja pakotan nielemään sen”, parantaja mutisi lähinnä itsekseen huuliaan mutristaessaan, ”Tämä voi koskea”, naaraskäärme vielä huomautti, käydessään sitten kenraalin nenää korjailemaan entiselleen, samalla kun toinen kätensä ohimennen silitteli Winderin tummanpehmeitä hiuksia kuin rauhoitellakseen haltiaa pysymään aloillaan ja rentoutuneena siinä yhden vanhimman edessä.

Pitkään takaa-ajetut ja etsityt vihollisenne majailevat vuortemme juurilla”, naaraskäärme kävi sen hetkellisen hiljaisuuden rikkomaan, samalla vielä mekkonsa helmaan siistiessään Dariuksen naamaa ja rintapieliä. Eihän tuon nyt runnottuna sopinut takaisin tuville palata.
Häiritsevät nuorimpiamme, mutta tuntuvat myös pitävän kovin tarkasti silmällä nykyisin teidän liikkeitänne lähistöllä niitten kylmän kauden aikana tapahtuneiden saatossa”, Shyvana paljasti, lähinnä nyt Arania puhutellen, vaikka Winderin kimpussa hääräsikin.


//Jaakko on oi kyllä :----DDD Jossain välissä oltaisi tekin kyllä niin done että huh. Äiti tunnen miten kuohari nousee päähän. Aivoni kuohuvat, musta tulee se pissamestari. AAPELIIN MINIGOLFIA JA TYKKIPELIÄ. Ei mut oisko ees joku kerta you know niinku aapeliin sitä kuva-arvotusta mennä ihan läpällä tnf porukalla hakkaan. Ollaan mikeissä ja kerrotaan toisillemme mikä on sana :---D//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 29, 2015 12:07

Re: Clash of the titans || Crim

Faunin sanat menivät täysin kuuroille korville, Aranin edes vilkaisematta luotetuimpansa puoleen. Monarkki oli liian keskittynyt siihen, mitä naaraskäärme nyt teki, eikä kiukultaan kyllä edes harkinnut rauhoittuvansa, vaikka siihen ehkä syytä olisi ollut. Shyvanan uhkailuihin Aran ei mitään vastannut, eikä kyllä edes ehättänyt miettiäkään mitään fiksua vastaukseksi, kun käärmeenpuolisko kävi rutistamaan siniveristä otteessaan. Aran irvisti, ähkäisten pienesti, sen paniikin käydessä yllättäen nousemaan suuremmaksi. Mikäli tuo nyt päättäisi kunnolla rutistaa, se todellakin tulisi sattumaan. Kädet kävivätkin iskeytymään vasten käärmeen kroppaa, Aranin täysin turhaa koittaen toppuutella tuota rutistusta ympärillään. Kulmiensa alta siniverinen mulkaisi Shyvanan puoleen tuon varoitellessa kuningasta katsomaan sanojensa perään, tai saisi vastata seurauksista. Mutta, vaikka kiukkua kihisikin, ei Aran käynyt mitään sanomaan naaraalle. Ehkä ne uhkailut vihdoista viimein menivät perille, haltian tyytyen pitämään suunsa kiinni.

Viimein naaras päästi irti monarkista yhden rutistuksen myötä, Aranin käyden henkäisemään helpotuksesta mokoman luikerrellessa kauemmas hänestä. Askel vei heti lähemmäs Parebristä, raskaammin hengittävän kuninkaan hakien jälleen jonkinlaista turvaa sorkkajalkaisesta ystävästään. Katse kuitenkin pysyi tiiviisti Shyvanassa, joka nyt haltiakieltä puhuen - totta kai se ärsytti entisestään kuningasta - kävi Winderiä puhuttelemaan.
Darius kirjaimellisesti kavahti käärmenaisen lähtiessä lähestymään häntä. Tietenkin yhä paniikkia poteva kenraali koitti kauemmas tuosta vetäytyä, vaikka tiedosti kyseessä olevan Yliparantajan, jonka kanssa ennemminkin oli tekemisissä ollut. Silti, tuo oli jo viimekerralla saanut Haukansilmän tärisemään pelosta, oliko sitten ihmekään että nytkin haltia mielellään olisi pysynyt kauempana tuosta.
Mutta, eipä Darius minnekään päässyt. Sen sijaan että olisi edes pyrkinytkään loppupeleissä kauemmas, luovutti Darius, antaen Yliparantajan tulla lähelleen ja pakottaa itsensä istumaan sille käärmemäiselle kropalle. Joskin toisen päällä istuminen tuntui jokseenkin... häijyltä.
"Ä-älä...", Winder sai kuiskattua henkäyksensä lomasta naisen käydessä hänen pärstäänsä paremmin tarkastelemaan. Darius ei kuitenkaan pistänyt vastaan mitenkään, kun naaraskäärme hänen kasvojaan lähti parantamaan. Se... Sinällään lohdutti. Tietää nyt, että joku kykeni väliin tulemaan, kun Aran julmaksi lähti. Silti kenraali pelkäsi naarasta, eikä olisi halunnut ottaa tuolta yhtään enempää palveluksia vastaan - vaikka oli kyllä kiitollinen siitä kaikesta, mitä tuo oli jo hänen vuokseen tehnyt.

Shyvanan mutinoille Darius kävi henkäisemään pienesti, kehtaamatta katsoa naista kasvoihin, vilkuillen välillä kuninkaan ja sarvipäisen puoleen, jotka eivät nyt näyttäneet mitään merkittävää tekevän. Huomio kiinnittyi kuitenkin takaisin Shyvanaan, tuon kertoessa seuraavan parannuksensa mahdollisesti koskevan hieman. Darius ehätti nyökätä pienesti, käyden sitten hammasta purren pitämään itsensä nätisti paikoillaan kun magiansa avulla Yliparantaja kävi rikkoutuneen nenän korjaamaan entiselleen. Tuntuihan se ikävältä, mutta sentään siitä ei enää säteillyt särkyä kun toimenpide oli ohi. Ehkä sitä paikoilla pysymistä helpotti myös se toinen käsi haltian hiuksissa, joka Haukansilmää niin miellyttävästi silitteli.
Yllättäen Shyvana kävi kertomaan takaa ajetuista, jotka vuorilla piilottelivat. Miksi tuo kertoi niistä, sitä sai arvailla, mutta moinen kommentti sai Aranin kuulolle siinä missä Dariuksenkin.
"... Missä päin vuorianne?", Darius kysyi yllättäen, saaden Aranin sähähtämään.
"Et todellakaan ala tuolta naaraalta kyselemään apua tehtäviesi suhteen", Siniverinen sähisi kauempaa kenraalilleen.
"Eikö meidän kannattaisi ottaa kaikki apu vastaan....?", Kaikesta äskeisestä huolimatta Darius kävi kyseenalaistamaan Aranin, joka selvästi halusi kiukutella vain periaatteesta Yliparantajalle.
"No sinäkö sinne vuorille menet sitten? Ajankiitäjän varoituksista huolimatta?", Tietenkään Aran ei aikonut kuunnella Winderiä, jonka puheissa oli enemmän kuin järkeä.
Siihen Darius ei kyllä enää mitään vastannut, saaden kuninkaan hymähtämään terävästi. Ei Darius todellakaan olisi halunnut mennä vuorille, vaikkakin... Eihän sitä kivikolossia viime kerrallakaan ollut näkynyt, silloin talvella...


// SO DONE. OH SO DONE. Kuohari kosahtaa päähän, sillä välin täällä mä leikin Jaakkoa ja hörpin punaviiniä. PISSAMESTARI ISKEE :---D Aapeliin kato riehuun, vidut siitä Destinystä ja hotsista, aapeli ftw. Kuva-arvotus ois kyl awesome, varsinkin jos sinne sais sitten sen private pelin :D Sen tiiän et siihen tarvii vähintään 4 pelaajaa et sitä voi ees pelaa mut anyways //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Elo 29, 2015 1:15

Re: Clash of the titans || Crim

Oli varmasti häiritsevän näköistä, kuinka terävästi vanhimman silmät liikahtelivat Dariuksen kasvoja puhdistaessa. Saattaessa ne siihen kuntoon, kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Shyvana oli myös yllättävän tyytyväinen siitä, miten Winder lähti kuninkaansa sanoja taas kyseenalaistamaan, kysellessään naaraalta enemmän tuon todetessa niistä haltioiden vihollisista. Lyhyen sanaharkan Winder ja Cúthalion kävivätkin, naaraskäärmeen vain rauhassa vierestä sitä kuunnellen, viimein kurottuen kauemmaksi Dariuksestakin.
Hieman ylempänä aivan matalimpia tasoja”, naaraskäärme hymähti, takaisin pujopartaisen kenraalin ja kuninkaan puoleen katsahtaen, käsiään taas levitellen jokseenkin kysyvänmykistyneenä, ”Piilottelevat luolastoissa, mokomat. Joutaisivat syödyiksi, kun sieltä pienempiä ajavat tiehensä tai jopa tappavat.
Mutta teitäkin on sinne kaatunut. Useita. Ettekö ikinä mieti mitä palaamattomille tiedustelijoille tapahtuu? Eivät he suinkaan lohikäärmeiden kitaan joudu, eivät todellakaan – heitä väijytään, ja paremmat vievät varomattomien hengen, kun se tilaisuus heille suodaan”, Pandemona naurahti. Eivät käärmeet tavallisesti humanoidien perään olleet, vaikka noita uhittelivat ja tarpeen tullen kyllä poskeensa pistivät, luonnon tarjoaman riistan maistuen enemmän pedoille, syystäkin.

Ja minä tiedän sen”, Shyvana virnisti, ”Minä näen sen kaiken, välillä jopa suorastaan nautin nähdessäni, kuinka heikoimpanne parempiensa edessä kaatuvat”, naaraskäärme sanaili, virnistäen entistäkin leveämmin monarkin suuntaan.
Ainakin vuorille olisi turvallisempaa suunnata nyt, kuin odottaa taas seuraavaan talveen…”, Parebris kävi kommentoimaan tilannetta vierestä, tietäen kyllä Oraakkelin alueitaan valvovan joka tapauksessa. Mutta sentään lumituisku ei vuorilla vastaan tulisi. Jos sinne joku lähetettäisiin, pitäisi vain komentaa noita olematta häiritsemässä lohikäärmeiden reviireitä. Pysymään kaukana käärmeistä ylipäärään, ja ehkä – ainakin todennäköisemmin – vanhimmat pysyisivät selkkauksista kaukana.
Niin”, Pandemona naureskeli, sitä kehoaan taas rullalle kiertäen Winderin vieressä, antaen tuon kuitenkin yhä nahkansa päällä istua mukavasti jos mieli, ”Tuskin kumppanini siitä raivostuisi, jos ne niljakkeet sieltä pois ajaisitte. Se olisi yhtälailla palvelus meille, mitä myös teidän tilannettanne vahvistaisi, Nahorin ja lähiseutujen kannalta, on parempi toimia nyt, kuin odottaa ja antaa heidän vahvistua. Pian he ovat omilla nurkillanne kolkuttelemassa, tai liittolaisianne nylkemässä jos heitä pidemmälle opastatte”.

Sen pienen hetken Pandemona tarkkaili kenraali Argenteusta ja Cúthalionia mahdollisten puheenvuorojen osalta, lopulta kehoaan kiertäen jälleen Winderin taakse välittämättä siitä, keskusteliko kolmikko keskenään tai ei.
Minulla oli sinulle vielä jotain”, Pandemona kuiskasi Haukansilmän korvanjuurella, haltian edessä käsiinsä vetäen täysin tyhjästä varsin näyttävän sinisin jalokivin koristellun kaulakorun käsiinsä, jossa kivet kirjaimellisesti leijailivat maagisesti toistensa välillä, vain reunimmaisten yhtyen siihen hopeiseen ketjuun.
En kurista sinua”, käärmenainen hymisi rauhallisesti, kovin lempeästi jopa hymyillen tuodessaan sitä korua lähemmäs Haukansilmän kaulaa, ”Anna minun vain kiinnittää tämä ketju ja nostaa hiuksesi sen ylle”. Lukko suljettiin toisen niskalla, Yliparantajan vetäistessä Haukansilmän hiukset ketjun ylle niin, etteivät ne hopeiseen ketjuun käyneet juuttumaan.
Kerro minulle, Aran”, naaraskäärme lähti utelemaan Winderin olan ylitse monarkin puoleen katsahtaen, vaikka yhä se toinen kätensä Haukansilmän takaraivoa rauhoitellen silittelikin, ”Mitä mokoma kenraalisi ajattelee tällä hetkellä? Tietenkin olen kiinnostunu kuulemaan, kuinka Winder mahdollisesti on peloissaan, ahdistunut ja armoillasi. Kerro minulle mitä tiedät… ja jätän sinut jatkamaan siitä mihin jäitkin”.


//Ei sillä ettäkö koskaan kyllästyisin meidän peleihin, ihan sama vaikka niitä ois meneillään vaikka kymmenen. SE VAAN ET INSPIRAATIO JA HIMOT SIJOTTUU VÄLILLÄ JOHONKI TIETTYYN MESTAAN YOU KNOW 8)))))) Aapeli on niinku…. masterpiece. Aina välillä. KUI MONTA SIINÄ KUVA-ARVOTUKSES VOI EES OLLA!??!?!? hemmetti kun en muista… siinä missä ois ofc kiva järjestää tietty joka ilta niinku halukkaiden kesken sinne... sinne... JONNEKIN MISSÄ KYKENI SAMALLA KANKAALLE PIIRTÄÄN D;//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 29, 2015 1:50

Re: Clash of the titans || Crim

Kaikkien katse kääntyi naaraskäärmeeseen, tuon käydessä kertomaan paremmin, missä nämä kauan jahdatut viholliset lymyilivät. Kyseessä oli puolueeton joukko, joka katsoi tarpeelliseksi härkkiä haltioiden suuntaan enemmän, mitä ihmisten. Niin sanottuja "friikkejä", sekalainen joukko otuksia, joiden "pyhiä alueita" haltiat olivat loukanneet syystä tai toisesta, kun aroille olivat kaupunkinsa nostaneet. Normaalisti puolueettomat joukot eivät herättäneet minkäänlaista hämminkiä haltioiden riveissä - saatikka sitten ihmisten - mutta tämä kyseinen joukko oli niin pisteliäs ja brutaali, että jotain sille täytyi tehdä. Eivät he voineet menettää enempää joukkojaan puolueettomien yhteenotoissa, kun piti keskittää kaikki taistelut ihmisiä vastaan. Joten, parasta olisi päästä nopeasti eroon tuosta puolueettomasta joukosta, ennen kuin se vahvistuisi ja aiheuttaisi enemmän harmia. Kyseessä kun oli todellakin taistelun taitavia henkilöitä, joita ei pitänyt aliarvioida.
Aran nyrpisti nokkaansa Yliparantajan käydessä virnuillen kertomaan, kuinka nautti nähdessään heikompien kaatuvan vihollisten edessä. Eipä Dariuskaan siitä huomautuksesta varsinaisesti pitänyt, mutta toisin kuin Aran, piti suunsa kiinni ja naamansa peruslukemilla, samalla kun hitaasti kävi nousemaan ylös siitä Shyvanan käärme kropalta. Kokeillen varovaisesti sitä nenäänsä, joka nyt oli täysin kunnossa. Voi kuinka Darius olisi halunnut kiittää ääneen Shyvanaa, mutta ei tässä tilanteessa ja tässä seurassa nyt kehdannut...

Naisen sanoissa oli kyllä perää, Aranin muuttuen entistä happamammaksi. Ei siniverinen keksinyt edes mitään vastaansanomista, varsinkaan siinä vaiheessa kun Parebris kävi huomauttelemaan, että ehkä nyt olisi hyvä väli mokomia käydä niittämässä, toisin kuin sitten jälleen talven tullen. Monarkin katse käväisikin nopeasti sarvipäisessä kenraalissa pistävästi, Aranin kuitenkaan käymättä sanomaan tuolle mitään asiasta. Kun fauni järkeä puhui, niin kyllä Aran silloin kuunteli...
Katse kääntyi takaisin käärmenaiseen ja Winderiin, jotka sanoja näyttivät vaihtavan kahden. Aran kohotti toista kulmaansa kätensä ristiessä puuskaan, odottaen yllättävänkin nätisti että kaksikko saisi asiansa hoidettua.
Darius vilkaisi Shyvanan puoleen tuon käydessä kuiskaamaan, että hänellä oli vielä jotain kenraalille. Kysyvästi silmäpuolinen katsoi naisen puoleen, tuon käydessä vetämään esiin kaulakorun. Korun, jonka kaikki kivet eivät näyttäneet edes olevan mitenkään kiinni toisissaan - ilmeisesti ne jotenkin magian avulla levitoivat ja pysyivät samassa muodostelmassa? Kai. Pienesti Darius nojautui taemmas Shyvanan lähestyen korun kera, mutta pysähtyi sitten paikoilleen käärmepuolen käydessä hymisemään, ettei aikonut kuristaa kenraalia. Nätisti Haukansilmä paikoillaan pysytteli, antaen Shyvanan pujottaa sen korun kaulaansa, kallistaen päätään pienesti alemmas tuossa toimenpiteessä. Miksi Shyvana hänelle tämän korun antoi, sitä Darius ei tiennyt. Ei hän muutenkaan ollut korupersoona, harvoin kenraalin yllä näki minkään laisia helyjä.

Heti kun Darius ja Pandemona olivat saaneet sanansa vaihdettua, kävi kuninkaan katse terävöitymään naaraaseen, joka käski kuningasta kertomaan mitä kenraalinsa juuri nyt ajatteli. Aran vilkaisi Winderin puoleen avaten suunsa kertoakseen, mitä Dariuksella päässä pyöri, mutta....
"... Sinä et tosissasi antanut hänelle helyä, joka estää ajatustenlukemiseni?!", Aran parahti, saaden Dariuksen hätkähtämään naaraskäärmeen vierellä, "Miksi ihmeessä sinä tuollaisen hänelle antaisit!".
"Winder poistu", Aran jatkoi yllättäen, antamatta varsinaisesti Shyvanalle mahdollisuutta vastata kysymyksiinsä. Darius katsoi häkeltyneenä kuningasta, liikahtamatta vielä minnekään, vaikka käsky oli käynyt.
"Mene ja ota miehesi, menette hoitelemaan ne vuorilla lymyilevät paskiaiset saman tien! Se olkoon rangaistuksesi - mutta tämä ei ollut tässä. Nyt, poistu ja vähän äkkiä, ennen kuin katson tarpeelliseksi piestä sinut uudestaan", Siniverinen ärähti kenraalille tuon viivyteltyä, antaen nyt käskyn lähteä sinne vuorille - aivan sama halusiko Darius vai ei, tuo saisi mennä hoitelemaan ne puolueettomat äpärät pois päiviltä.
Darius nyökkäsi hätäisesti, vilkaisten vielä Shyvanan puoleen, selvästi aikoen sanoa jotain, mutta piti suunsa kiinni. Sen sijaan Haukansilmä lähti askeltamaan kohden huoneen ovea, ollen sinällään tyytyväinen siitä, että pääsi pois tästä ahdistavan hämmentävästä tilanteesta....



// NIIIIIIINNN, paljon pelejä, mutta aina ei inspaa kaikki. Välillä inspaa. Aapeli on legenda, et dissaa sitä. En mä muista! Meidän pitää selvästi mennä kattoon mikä se kuva-arvotus tsydeemi siellä on ja miten se toimii jne. Ja niiinpä 8) iScribble oli se paikka mis viimeks oli kunnol TNF porukkaa, mut nyt ku on parempiakin vaihtoehtoja olemas ni vois kattella josko niitä koittais toteuttaa 8) Ehkä pitää ottaa puheeks sit pulinas kun on aikaa ja inspistä piirtely iltaa taas ehdotella. Tosin saako muo päästää tommosiin ku kaikki mitä piirrän on kumminkin K-Agna //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti La Elo 29, 2015 5:11

Re: Clash of the titans || Crim

Terävöitynyt katse vastasi Cúthalionin omaan, niiden sanojen myötä naaraan kasvoille leviten mitä tyytyväisimmän virneen mitä maa saattoi päällään kantaa. Kaikessa rauhassa Aranin tuntuessa raivostuvan tilanteesta entistäkin enemmän. Eihän koru suinkaan mikään hely ollut. Se oli maagisista jalokivistä kasattu, Taivaanmaalaajan itse lumoama, ja hän halusi antaa sen Dariukselle. Haukansilmä oli tarpeeksi jo kokenut hallaa Aranin ajatustenlukutaidon suhteen, kuten varmasti moni muukin – mutta Winder oli vanhimmalle erityinen, ja sen takia – sen lisäksi että siinä missä Archelauskin, halusi Shyvana Arania kiusata – tuo nyt sitä lumottua koruakin kantoi. Olisiko voinut jo puhua eräänlaisesta suojatista? Tavallaan kai, mutta sitähän Pandemonan ei tarvinnut Dariukselle mainita ääneen. Haukansilmä oli vapaa uskomaan mitä halusi, kaikki selviäisi aikanaan myös haltiakenraalille, sitten kun sen aika vain olisi.
Aranin käskyn myötä kovin hiljaisena ollut Winder kävi monarkille nyökkäämään, Shyvanan katsellessa kovinkin tyytyväisenä kuinka Haukansilmän katse kiri nyt hänen puoleensa. Hiljaisen myhäilevä naurahdus karkasi tulikruunuisen suusta, naaraskäärmeen ilmeen kuitenkin vakavoituessa todella kylmäksi kääntyessään taas kultakutrisen puoleen katsomaan Winder lähtiessä tekemään lähtöään.

Hitaasti käärmeenkehoinen luikerteli jälleen lähemmäs Arania, tällä kertaa Parebriksen kuitenkin asettuessa naaraan tielle. Mutta mitään fauni ei tehnyt, seisoi vaan eräänlaisena suojamuurina Aranin ja naaraan välissä, katsahtaessa pyytävästi Shyvanaa jo lopettamaan. Tietenkin se provosoi Taivaanturmelijaa lisää, tuon kurottautuessa kehollaan katsomaan korkeammalta monarkkia kohden, kumartuen jopa Parebriksen olan ylitse lähemmäs tuota.
Uskallakin satuttaa häntä ja läheisiään vielä", Shyvana sähähti, “Ja katson sen myötä tarpeelliseksi tulla henkilökohtaisesti pieksemään sinut keinoin, joista et osaa edes uneksia”. Hetken se pisteliäs, poltteleva katse tuijotti haastavana Cúthalionia kohden, naaraan viimein perääntyessä luikerrellen pois kaksikon luota - Winderin perään.

Jälleen Shyvana kävi katoamaan näkyvistä, pienenä tuulahduksena kirien Haukansilmän vierelle nyt astelemaan tavallisemmassa, kaksijalkaisessa muodossaan, luopuen jopa siitä muita alentavasta pituudestaan, ollen nyt selvästi Dariusta lyhyempi. Väreilevät, punaiset hiukset laskeutuivat tuuheina hartioita myötäillen alemmas, naaraskäärmeen yllä levätessä yksityiskohtaisen, korkea- ja leveäkauluksisen punaisen, silkkisen kimonomekko, jonka helma laahasi pitkältä perästä linnan kivistä lattiaa vasten. Takin hihat olivat runsaat, leveät ja ne lähestulkoon naamioituivat muuhun kokonaisuuteen, ellei niiden suuaukkoja, kuten muitakin reunoja, olisi koristeltu vielä alaspäin levenevin, kultaisin nauhoin. Avonaisen takin edestä kykeni vielä erottamaan sen tumman, monikerroksisen ja näyttävän mekon, johon vanhin naaras oli pukeutunut. Taivaanmaalaaja näytti kuin vieraanmaan prinsessalta - mutta eihän Shyvana vähempään halunnut tyytyäkään!
Vieläkö naamaasi juilii, jäikö minulta ehkä jotain vielä huomaamatta?”, Pandemonan käheä ääni tiedusteli Winderiltä, naaraan kuulostaessa rauhalliselta, mutta näytti yhä virnuilevan äskeisen väliin tulonsa johdosta kovin makeasti.


//NIIINNNNN. AAPELIA DISSAAN, NIITÄ SYÖPÄSIÄ GRAFIIKOITA JA KAIKKEA. Etenkin pissakenttää. Pissa is back. NII ISCRIBBLE SE OLI JOOOO. No jos mäkin siihen tällä kertaa osallistuisin niin taattua olis, että ne pippelit vilkkuu menemään siellä siihen malliin, et meidät lopulta bännitään porukasta ulos (D Bannihammerista perseelle//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13545

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 29, 2015 6:28

Re: Clash of the titans || Crim

Askel jos toinenkin otettiin taemmas, naaraan käydessä jälleen lähestymään siniveristä. Tällä kertaa sarvipäinen kenraali kuitenkin asettui monarkin ja Yliparantajan väliin, saaden Shyvanan pitämään etäisyytensä - ainakin jotenkuten. Faunin yli kumarteleva käärmenainen kävi sähisemään uhkauksensa kuninkaalle, varoittaen siniveristä satuttamasta Winderiä tai tuon läheisiä, tai tulisi muuten itse henkilökohtaisesti pieksemään Cúthalionin. Vihainen, mutta samalla tyrmistynyt katse tuijotti naarasta, Aranin sanomatta mitään. Hän ei tiennyt mitä Winder oli tehnyt jos edes mitään, mutta syystä tai toisesta Yliparantaja oli päättänyt nyt alkaa tuon suojelijaksi? Miksi ihmeessä, se hämmästytti Arania eniten tässä tilanteessa - mikä Winderissä muka niin erikoista oli?! Yksi kapinen raukka, kyllä Cryptistä löytyisi varmasti paljon parempiakin suojatteja. Ei Darius mitään tuollaista ollut ansainnut! Näin jos Aranilta kysyttiin...

Shyvana kuitenkin poistui uhkauksiensa myötä paikalta, kuten oli myös poistunut Winderkin. Aran katsoi tovin tyrmistyneenä oven suuntaan, kunnes vilkaisi faunin puoleen.
"Menen lepäämään", Sen enempää Aran ei käynyt sanomaan luotetuimmalleen, kadoten itse paikalta silmänräpäyksessä, teille tietämättömille. Siniverinen halusi olla yksin, hänellä oli nyt paljon sulateltavaa, eikä hän kaivannut ketään ylimääräistä pohdintatuokioihinsa mukaan. Ei edes Parebrista.


Darius ei ollut kuullut Shyvanan uhkailuja siniveriselle, sillä kenraali oli jo ehättänyt huoneesta poistua. Kovin mielellään hän poistuikin, mahdollisimman kauas Argenteuksesta, Cúthalionista ja Taivaanmaalaajasta. Kahdesta ensimmäisestä hän pääsi eroon vain kävelemällä eteenpäin, mutta Yliparantaja kävi yllättäen ilmestymään tuulenpuuskan saattelemana kävelemään Haukansilmän vierelle. Vaikka ei enää niin uhkaavalta ulkonäöltään näyttänyt, kävi äskeisestä palautuva kenraali hätkähtämään naisen tuolla tavalla tyhjästä ilmestyessä. Kulkuaan haltia ei kuitenkaan pysäyttänyt, jatkaen matkaansa vilkuillen punapäisen naisen puoleen varoen.
"Ei. Ei jäänyt...", Darius vastasi naisen tiedusteluihin epävarmana, tietämättä varsinaisesti miten tuon seuraan nyt olisi pitänyt suhtautua, "Minä.. en vain...".
"Kiitos", Viimein Winder sai suustaan ulos sen kiitoksen, joka taisi olla aiheellista. Olihan Yliparantaja juuri pelastanut hänet pahoinpitelyltä, parantanut hänen ruhjeensa ja antanut tämän korun, joka ilmeisesti ajatusten lukemisen esti? Olihan Darius moisista koruista kuullut - ilmeisesti kuninkaan neuvonantajalla, Arvaenilla oli yksi - mutta koskaan ei ollut tullut mieleenkään koittaa hankkia sellaista. Mutta nyt kun sellainen kaulassa roikkui... Ehkä siitä oli enemmänkin hyötyä, kuin haltia uskoikaan. Jo pelkkä ajatus siitä, ettei Aran enää kyennyt hänen ajatuksiaan lukemaan, sai kiven tipahtamaan pois sydämeltä. Tuntui jotenkin... Vapauttavalta.

Matka oli ehättänyt viedä jo Kuiskauksen tupien ovelle, ennen kuin Darius havahtui siihen tosiasiaan, että Shyvana todellakin oli vielä hänen matkassaan.
"Minä-- me siis lähdemme... heti saman tien vuorille, kuten käsky kävi", Eliitti pysähtyi ovien eteen vilkaisten nyt itseään pienemmän naisen puoleen, "Et... taida olla tulossa mukaan?".
Kysymyksensä myötä Darius kävi avaamaan oven, jahka ryhtinsä oli suoristanut ja uskoi pärstänsä näyttävän normaalilta Shyvanan puhdistelun jäljiltä - tosin mikäli verta vielä jossain oli niin ei Kenraali kävisi sitä kenellekään selittelemään nyt.

"N'drayer!", Winder kävi karjahtamaan heti kun tuville astui, saaden osan sotilaista jäätymään paikoilleen. Ne jotka pysähtyivät kuuntelemaan, kuuluivat Kapteeni N'drayerin sotilaisiin ja tiesivät, että jos kapteeninsa nimi kuului itse kenraalin suusta, saattoi kyseessä olla tehtävän anto - jonka johdosta heidänkin oli paras kuunnella. He voisivat sitten viestin kertoa eteenpäin toisille sotilaille, jotka eivät heti olleet kuulolla.
"Pistä joukkosi valmiiksi, lähdemme vuorille hoitelemaan iskuryhmän pois päiviltä. Mir Valdoren, Nhaéslal, Sharrith, Yundraer - Te lähdette myös", Mukaan lueteltiin neljä luotetumpaa, kauemmin kuiskauksessa ollutta sotilasta. Winderillä oli tapanaan ottaa muutama sotilas lisäkseen, mikäli jonkun kapteenin matkaansa lähti. Totta kai hän valitsi sotilaita, joihin luotti ja joiden kanssa osasi pelata yhteen varmasti - katsoen myös samalla, ettei ylirasittanut töillä ketään.
"Yundraer käy käskemässä tallipojat satuloimaan N'drayerin miesten ratsut, jotta pääsemme nopeasti liikkeelle", Eliitti lisäsi puhutellessaan Velethuil Yundraeria, jonka oli mukaan halunnut. Vanha sotilas oli talvellakin ollut mukana vuorilla, eikä näyttänyt kyllä kovin innokkaalta lähtemään uudestaan kohti Mor vuoria. Mutta, mitään tuo sotilas ei sanonut, nyökkäsi vain ja suuntasi kulkunsa talleille, kerta oli itse Winderin tavoin aika lailla täysissä vetimissä jo ja valmis lähtemään vaikka heti.

Tuvilla alkoi kuhista, sotilaiden lähtiessä sitä käskyä kaikille asianomaisille tiedottamaan ja valmistautumaan liikkeellelähtöön. Eihän kukaan varsinaisesti äkkilähdöistä pitänyt, mutta toiset taas olivat enemmän kuin innoissaan siitä, että pääsivät vihdoin - tai jälleen - liikkeelle. Varsinkin, jos Winder mukaan lähti, ihan jokainen kun ei päässyt Winderiä näkemään tositoimissa heti kun Kuiskaukseen liittyi. Uudet tulokkaat siitä eniten innoissaan olivatkin, siinä missä vanhemmille se oli jo tutuksi käynyt.
Darius jäi paikoilleen seisomaan ja seurailemaan tilannetta, ollen valmiina vastaamaan kysymyksiin jos jollakulla jotain kysyttävää oli. Eipä hänen tarvinnut kuin varmistaa jousensa mukaan ennen lähtöä, muuten Haukansilmä oli itse täysin valmis lähtemään, jahka Náro olisi satuloitu. Ja satuloinninkin hoiti tallipojat pois alta.
Tietenkin se Haukansilmän seurassa seisoskeleva nainen herätti huomiota ja kysyviä katseita, kenenkään kuitenkaan uskaltautumatta kyselemään kenraalilta mitään, kerta tuo nyt ei itse ollut käynyt seuralaistaan esittelemään.


// ET DISSAAAAA KUN AAPELI ON KULTAA oot vaan kade ku et oo niin pro aapelis mitä mä. Pissikentät nyt. Bannihammeri kyl iskis niin lujaa siinä vaiheessa että huh (D Ehkä meidän pitää tyytyä vaan piirteleen toisillemme kaikkee kivaa. Hihi //
Seuraava

Paluu Luolastot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö