löytöjä (sovittu)


Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad joku laskee siihen toisesta päästä ja toisesta päästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Maalis 07, 2010 6:36

löytöjä (sovittu)

Leonida

Leonida laskeutui hevosensa selästä ja sitoi sen ohjista puuhun. Satulaahan hän ei ikinä ollut omistanutkaan, joten muit hoito toimia hänen ei tarvinnut tehdä.
Aurinko oli kutakuinkin noussut ja lumi hohti hyvin kauniisti. Leonida ei pitänyt erityisesti auringon paisteesta, mutta tämä maisema sai hänetkin iloiselle tuulelle. Hän laski huppunsa jota käytti aina ratsastaessaan ja otti viitan kokonaan pois. Sitten hän pyyhkäisi erään kiven päältä lumet pois ja istui viittansa päälle. Sen päällä istuessa ei tulisi kylmä.
Hän nosti laukkunsa syliinsä ja kaivoin sen uumenista mustan jokseenkin liian ohuen huivinsa sekä nahkaiset hansikkaansa. Samalla hän otti viimeisen palansa leipää, mutta laski sen viereensä edes ajattelematta että söisi sen.

Hän huokasi. Maisema oli kaunis. Lumen ja vasta nousseen auringon lisäksi häntä viehettä hyvin paljon jäässä oleva järvi. Se oli pelikirkaan jään peitossa. Jokin siinä kuin käski Nidaa menemään kokeilemaan kestääkö jää, mutta toisaalta hän tiesi ettei se kestäisi. Hän kuitenkin nousi, heitti viitan takaisin päällensä ja asetteli sen tarpeeksi hyvin ettei miekka ja jousi sekä nuolet näkyisi. Sitten hän käveli takaisin hevosensa luo huomaamatta että leivän pala oli jäänyt kivelle juuri siihen kohtaan missä hän oli istunut.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Maalis 09, 2010 6:05

Sää oli kylmä ja hyytävä pienelle olennolle. Pieni nuori otus hypähteli hangessa. Kinokset olivat suuret ja hänellä oli pienet jalat kinoksiin verrattuna. Välillä hän hyppäsi niin, että juuttui paikoilleensa. Pieni poika ei lannistunut siitä vaan piakkoin hän tallusteli lumen päällä, että hänellä ei olisi ollut mitään ongelmia. Poika oli kevyt, mutta tahalteen hän oli tehnyt hyppimiset, koska se oli hauskaa siihen asti, kun tylsistytti hänet. Kevyin askelin, kuin haltiatkin hän asteli metsien reunasta järvelle. Minkäälaista suuntautumista pojalle ei ollut minne hänen pitäisi mennä, kuin pimeän tulessaan pitäisi olla vuorilla. Tällä kertaa hän oli unessa kävellyt suurelle metsään ja herännyt metsällä keskellä. Päästyään kotiin hänelle suututaan, mutta ei poika mahtanut sille yhtään mitään, että oli unessa kävellyt tänne asti.

Saavuttuaan järvelle poika katseli ympärilleen. Hänen silmänsä kiinnitti huomionsa järven pintaan, koska näki oman kuvajaisen. Ihmeelisiä liikkeitä poika teki, mutta se alkoi ärsyttä, kun suurikokoinen hattu tuli silmien eteen. Lopuksi pieni nuori poika kokeili koskettaa pintaa mikä oli ihmeelistä ja ilostaan naurahti. Poika oli iloinen, vaikka ympärillä kävittäisiin sotaa tai muuta sen vastaavaa tapahtumaa. Tapahtuma oli pojalle niin isoa asia mikä sai hänet iloitsemaan.

//Anteeksi kesto, kun en päässyt eilen kirjoittamaan. Olin väsynyt risteilystä ja sukulainen hautajaiset olivat eilen//

Viesti Ke Maalis 17, 2010 8:42

Leonida oli juuri nousemassa hevosensa selkään, kun huomasi tiputtaneensa leipänsä.
Hän tarttui tammansa suitsiin ja talutti sen perässään kohti pudonnutta palaa. Samalla hän kuuli naurua järven rannalta suunnilleen vastapäätä häntä.
Nida kaappasi leivän käteensä ja nousi hevosensa selkään maiskauttaen sen varovaisesti liikkeelle.

Rannassa jään pintaa oli ihmettelemässä nuori hyvin naisellisen näköinen nuori poika tai hyvin miehekäs tyttö. Leo ei ollut aivan varma asiasta.
Toisella oli kuitenkin vihreä hattu jonka alta pilkisti vaaleaa tukkaa.

"Heippa siellä", Leo sanoi tultuaan aivan pojan taakse. Samalla hän kosketti hellästi raipalaan toisen olkapäätä, jotta hän ei säikähtäisi Leoa, joka tuli niin yllättäen hänen taakseen.

Ilma oli alkanut lämmetä koska aurinko pilkisti jo kukkulan takaa. Se kultasi lumihangen ja kaiken muunkin erittäin kauniiksi ja Leo jäi tuijottamaan sitä ajatuksissaan...

//anteeksi kesto. Kerroinkin jo miksi meni aikaa...//

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Maalis 18, 2010 7:30

Oma kuvajainen oli niin uusi asia pojalle. Katsominen lähentyi ja hänen oli pakko kokeilla siis maistaa kielellään toista häntä. Kieli liposi jään pintaa ja samassa kieli jäikin kiinni. Samassa paniikki kimposi kauniin pojan mielessä. Hän oli jäänyt kiinni jäähän kielelläänsä. Paniikkiset ja epäiset sellaiset äänet tulivat nuoren lapsen suusta. Mitä enemmän hän liikkutteli kieltäänsä sitä enemmän sitä koski ja sai kyyneliä tulvimaan lapsen silmistä.
Kuulessaan ääniä poika panikoitui enemmän. Hän ei halunnut, että kukaan näkisi häntä. Nopeasti hän yritti haalia lunta ympärilleensä, että häntä ei näkyisi. Tuntiessaan kosketuksen olalla poika säikähti, mutta ei päässyt pakoon ja edes pystynyt katsoa kuka oli aikomassa syödä hänet. Käsilläänsä hän yritti häätää toista pois, että hän ei ollut hyvän makuinen mukala syötäväksi. Auringon säteet eivät paljoakaan auttanut tuomaa pojalle mieli hyvää ajatukselleensa.

Viesti Pe Maalis 19, 2010 4:07

Leonida ei nähnyt mitä tapahtui, mutta ainoa varma asia oli että pojan kieli oli jäänyt kiinni jäänpintaan ja hän oli sen jälkeen hätääntynyt.
Leo astui varovaisesti jäänpinnalle ja arvioi mitä tapauhtuisi jos jää menisi rikki. Kumpikin heistä luultavammin tippuisi veteen, joka ei olisi kamalan syvää, mutta mitä pinnan alla oli oli eri asia.
Silti Leo jatkoi matkaansa kohti pojan pääpuolta ja kyykistyi jonkin matkan päähän tämän kasvoista.
"miten pääsit tuohon jamaan?" Hän kysyi ja katsoi poikaa.
"Älä yritä vastata. En saisi kuitenkaan selvää. Katsotaan miten saamme sinut irti siitä."

Nida katseli ympärilleen ja muisti että hänen laukussaan oli veitsi. Hän otti sen esiin ja kokeili jään paksuutta rannempana jottei romauttaisi jäätä.
Se ei ollut vielä kamalan paksua, joten hän palasi takaisin pojan luokse.

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Pe Maalis 19, 2010 4:36

Otus tuli lähemmäksi häntä vaikka oli tehnyt käsin huiduntaa. Pieni raukka ei päässyt pakoon pelolta. Loppujen lopuksi poika sai kuulla, että tulija oli nainen. Se pienesti ihmetytti ja samassa silmät yrittivät kääntyä niin, että näkisi naisen ja samoin pään asentoa vaihdellen eri asentoon. Mitä enemmän hän heilu sitä enemmän pojan kieleen sattui. Varmaakin kesäseen asti poika pääseen omille teilleen, kun kieli on irtoutunut jäätyneestä kielestä. Se taas riippui täysin, että oli poika elossa, että kukaan ei ole ehtinyt syödä. Pienesti ja todella överisti meni pojan yritys vastaaminen naiselle, jolla oli mielyttävä ääni. Pienesti poika tuikahti, kun mitä nainen oli saanut perään mitä ei kannattaisi tehdä. Nyt poika halusi päästä eroon kauas pois omasta kuvajaisestaansa ja mennä syrjään paikkaan itkemään.

Viesti Ke Maalis 24, 2010 7:33

Nida näki että poika oli hädissään, ja päätti mitä teki.
Hän otti veitsen hyvin varovasti käteensä ja ujutti sen pojan kasvojen alle. Sitten hän painoi sen aluksi kielen edessä jäänpintaa, jolloin se meni rikki. Sitten hän liikutti sitä samaan tahtiin kuin itseäänkin kielen ympäri, kunnes jäässä oli siisti reikä ja poika pystyisi nostamaan kasvonsa ylös.
"Noin. Ei kai sattunut?" hän kysyi ja jatkoi vielä
"Tule menään lämmittämään vettä, että saadaan sulatettua tuo rinkula irti. Purista sitä näillä, että se sulaisi" Leo sanoi ja ojensi nahkahanskansa pojalle.
"Olen muuten Leonida, Nidaksi tai Leoksikin minua voi kutsua."
Hän esitteli itsensä.
Sitten hän käveli erään puunjuurelle ja kaivoi lumen joukosta kuivia oksia. Hän pyyhki lunta pois ja laski oksat siihen. Sitten hän jollain tavalla sai kyhättyä nuotion joka lämmitti mukavasti.
Hän kaivoi laukusta metallisen kupin ja haki siitä pienestä aukosta vettä. Sitten hän laski sen tulelle ja otti viittansa irti levittäen sen maahan.
"tule istumaan", hän sanoi ja istui viitan puolikkaalle.

//Anteeksi kesto...

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Maalis 25, 2010 6:56

Nähdessään puukon silmien eteen sai pikku pojan panikoimaan. Käsilläänsä yritti huitoa naista pois luotaa ja murhaamatta häntä. Mitä toinen tekikään niin se ei ollut karkuun juokseminen mihin poika ei oikein pystynyt. Nyt kyyneleet alkoivat valua pelon merkiksi, että hän kuolee kohta. Apua. Pelon aika poika huomasti, että kielen nostaminen ylös ei sattunut. Samassa hän oli istualteen ja katsoi eteensä kaukaisuuteen, mutta suu auki. Silmät kääntyivät katsomaan suuta kohti vaikka ei ihan kunnolla nähnyt. Kieroutuneet silmät näkyivät nyt ainoastan nenän ja jään palan. Kieli ei päässyt sisään, koska jää pala oli lian iso, mutta sitä oli hauska leikkiä. Siinä samassa kyneleet loppuivat ja iloisuuttuta tuli. Poika alkoi leikkiä jäätyneellä jää palalla kielessäänsä. Kun nainen alkoi puhumaan hänelle niin lapsukainen kääntyi katsomaan naista. Niin innoissaan, että oli unohtanut kiittää.
" Kiill...lost. " Poika yritti sanoa kiitos naiselle.
Perään hän yritti tietenkin esitellä itsensä, kuin nainenkin oli tehtynyt. Huonolla onnella jään palan kanssa Emir ei oikein pystynyt esittäytymään itsensä. Hetken miettien hän katsoi naista, että uskaltaisi mennä. Naisen sanat houkuttelivat, kuitenkin pojan astelemaan häntä kohti. Hän halusi päästä jää palasta, kun se alkoi painaa kiletä ja hänen kielensä oli todella väsynyt. Samaan aikaisesti poika katsoi, kuin pieni tyttö naisen liikkeitä miten nainen sytytti nuotion hänen jään palan takia. Ulkomuotoisesti hänen kasvot näyttivät, kuin olisi nuori tyttö lapsi. Siihen lisäsi vielä pitkät vaaleat hiukset.

Viesti Pe Maalis 26, 2010 8:46

Nidaa hymyilytti pojan hämmännennys. Hän katsoi kuppiin ja huomasi veden kiehuvan jo.
Hän antoi sen olla siinä kunnes kuppi oli sen verran jäähtynyt että hän sai sen käteensä.
Sitten hän tarttui poikaa hellästi kädestä ja sanoi:
"Tule, niin saamme tuon palasen irti"

Nida antoi pojalle selvääkin selvemmät ohjeet:
"Ota tähä rättiin vähän vettä ja paina sitä jäähän. Sitten kun pala on sopivan kokoinen laita se suuhusi, mutta ota se välillä ulos varmuuden vuoksi. Okei?"
Sitten hän nousi ja käveli hevosensa luokse.
"mitäs tamma? Kunhan saamme tuon pojan kuntoon, niin lähdetään jatkamaan matkaa. Voisimme keritä kylään ennen auringon laskua."
Sitten hän otti leipänsä ja palasi pojan luokse...

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Maalis 28, 2010 7:18

Pää kalleellaan poika, joka näytti tytöltä katseli uteliaana ja jännittyneenä naista. Nainen oli tartunut kädessäänsä kiinni niin hän automaattisesti asteli mukana. Peloissaan sen verran, että ei uskaltanut rimpuilla vastaan ja riuhtoa hirveästi. Mutta miksi ihmeessä tekisi niin, kun nainen näytti niin lemeältä ja mukavalta? Olihan nainen esittäytynyt itsensä, vaikka ei sitä koskaan voi tietää oliko se naisen nimi?
Lapsillisella silmilläänsä hän katsoi naisen sepitystä. Kalleus vaan lisääntyi naisen sepityksen aikana. Hän tarkalleen hän ei ymmärtänyt naisen ideaa. Mielessään hän yritti saada kiinni, että mitä nainen oikein tarkoitti. Suruissaan rätti kädessään Emir katsoi, kuinka nainen asteli hevosen luokse. Rätti sidottuna kieleen, kun ei jaksanut pitää kädellä jään päällä temmelsi kevyesti lumen päällä hevosen ja naisen luokse. Ehkä hieman rätin kiinnitys kielen ympäri oli huono idea, kun väri vaihtua jään alla. Uteliaana hän katsoi hevosta ja katsoi niin, kuin ei olisi ikinä nähnyt hevosta aijemmin. Pienesti poika yritti puhua jotakin, mutta se oli ihan hirveetä ja sekasortoa.

Viesti Su Huhti 04, 2010 12:54

Nidaa hymyilytti pojan sekava puhuminen ja vain hymyili kaivaessaan satulalaukustaan viimeisiä leivän muruja.
"näytäppä nyt sitä kieltäsi", Nida sanoi ja kyykistyi pojan eteen.
Jäänpala oli jo melkein sulanut, joten hän otti hellästi pojalta liinan pois ja sanoi:
"nyt voit sulattaa sen lopun suusi sisällä."

Nida käveli takaisin nuotiolle ja kaatoi lopun veden pois. Sitten hän nosti viittansa. Viimeisenä hän samuutti tulen ja käveli takaisin pojan luokse sanoen:
"Onko sinulla nälkä? Minulla on vielä pikkuisen ruokaa". hän tarjosi samalla pojalle leipänsä loppua.
"Minun pitää palata kylään, joten pärjäätkö tästä eteenpäin?" Hän sanoi vielä vähän alakuloisesti.

//anteeksi että olet joutunut odottelemaan. Minulla on ollut vähän IRL kiireitä...

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Huhti 04, 2010 1:52

Emir näytti kieltään hymyillen, vaikka se sattui älyttömästi, vaikka poika ei oikein ymmärtänyt miksi kieleensä sattui, vaikka ei ollut kiinni missään. Näyttäessä kieltäänsä pikku poika äänähteli ihmeelisiä ääniä suustaansa. Ottaessa jonkun suustaan poika saattoi tuntea helpotusta suustaansa. Iloisena hän kosketteli suutaansa ja katseli hevosta ihastuen silmin. Ihastunein silmissä poika näytti todella tytöltä ja kaapu vai hieman auttoi peittämään poikamaisen ruumiinsa. Ripeästi ja iloissaan Emir asteli takaisin naisen luokse. Nainen kysyessään samassa poika avasi suunsa niin suureksi, kuinkykeni avamaan suutaansa.
" ÄÄÄÄÄÄÄÄn. " Sanoi mikä tarkoitti oli valmiina ottamaan ruokaa vastaan.
Odotellessa ruokaa poika kauhistui ja laittoi suunsa kiinni. Salaman nopeana rutistui naisen jalkaan kiinni, kuin takiainen. Katse oli hyvin kieltäväinen mitä nainen oli sanonnut hänelle. Naisen sanoja vastaan poika oli totaalisesti.

//Minullakin alkaa kova kiirus ensiviikolla, että silloin sinä saat odotella, mutta lupaan vastata kerran viikossa. //

Viesti Pe Huhti 16, 2010 9:26

[Anteeksi kovasti nyt tämän roolaamisen kesto. KYllä minua kirjoittaminen innostaisi jne, mutta olo on yleisesti ottaen hyvinkin kuollut, ja suurin ponnistus mitä elämässäni päivän aikana tapahtuu on varmaankin koulussa käynti. Sitten tulen kotiin ja lysähdän hyvän kirjan ääreen.
Mutta sunnuntaiksi saan tänne toivottavasti jotain aikaiseksi...]

Viesti Ti Touko 25, 2010 8:50

Poika oli tarttunut Nidan jalkaan kuin takiainen.
"No niin. Eipäs nyt ihan noin paljon kiinnytä" Nida melkein änkytti, "voit tulla mukaani."
Nida irroitti pojan ehkä vähän kovakouraisesti ja yritti nostaa tämän hevosensa selkään.
"Haluatko ratsastaa??" Nida kysyi pojalta, joka ei saanut sanaa suustaan.
Sitten hän antoi vielä sen leivän palan tälle.
"Kai olet haltijoiden tai puolueettomien puolella?"
Leo kysyi pojalta.
Hän halusi olla varma että poika ei olisi ihmisien puolella jos hän lähtisi Haltijoiden linnoitukseen.

Ilma oli alkanut lämmetä ja lumi suli jo kallion päällä pieninä noroina. Nida oli kastellu viittansa helman ja nosteli niitä nyt paniikissa, ettei hänen jalkansa kastuisivat entisestään...

//Jee. Pääsin nyt vihdoinkin roolaamaan. Toivottavasti jaksat nyt jatkaa kanssani:)

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ke Kesä 02, 2010 11:02

Emir ei päästänyt jalasta irti, mutta ystävällisesti hän antoi naisen silti liikutella hänen raajojaansa. Päästyään hevosen selkään silmät katsoivat hätäisesti ympärilleensä, koska oli niinkorkealla. Naisen kysyessä, että halusiko hän ratsastaa. Äimänä poika katsoi naista, että mikä meinasi oikein ratsastus sana. Leipää poika otti vastaan mielelläänsä.
" Mikä on ratsastaa? " Hän kysyi leipä suussa.
Ihmeissään hän katsoi miksi tuli naisen suussa ihmeelisiä kysymyksiä.
" Ei ole tekemisessä ihmisen kanssa. " Emir sanoi rehellisen lapsen sanomalla.
Iloisesti poika leipä suussa potkaisi vahingossa hevosta pohkeitaa hevosen kylkeen.

//Kyllä jaksaa pelilla sinun kanssasi (://
Seuraava

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia