Jään ja veden henget. [sov]


Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad joku laskee siihen toisesta päästä ja toisesta päästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1955

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Elo 23, 2010 6:19

Jään ja veden henget. [sov]

Splinter (Kija)

Jäävelho seisoi rannalla, katsoen vettä hiukan hermostuneena. Kija istui siinä rantahietikolla myös, nuollen turkkia puhtaaksi. Splinter ei aikonut jättää pikkukaveria enään yksin hetkeksikään. Teini vilkaisi olkansa yli, katsoen pientä vesihenkeä, ja lähti sitten kävelemään lähemmäs vettä, astuenkin siihen kiivetäkseen erään kiven päälle paremmin... VIimeksi täällä ollessaan hänen voimansa olivat hiukan heittäneet. Oikeammin sanottuna kadonneet kokonaan. Mutta parempaa harjoittelupaikkaa, joka oli tarpeeksi lähellä kylää, Splinter ei ollut löytänyt.... Hanskan verhoama käsi kuljetti sormia vedessä, ja katse nousi siitä kiven ja veden rajasta pidemmälle.
"Minä kyllä selvitän, mikä tämän alueen salaisuus on....", tuo mutisi itsekseen, ja huokaisi. Olihan se yksin hyvä uhota, mutta tuskimpa hänelle koskaan se viimekertainen tenkkapoo voimien suhteen selviäisi.... Katse harhaili vastarannalla, Kija istui edelleen hietikolla, ja poika uitti vieläkin kättänsä järvivedessä... Syksy oli tulossa kovaa vauhtia. Sen näki selkeästi, ensinäkin ilma oli jokseenkin kylmennyt, ja aamu tuntui nykyään niin kaukaiselta kun heräsi. Splinterille tämä sopi ihan hyvin, herrahan oli kylmän ylimpiä ystäviä.

[[Pätkää.... Melia tänne näin \o ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ma Elo 23, 2010 6:42

Neneth

Vetten nymfi oli myös alkanut huomata kuinka syksy teki tuloansa. Hiukset jotka kesän aikana olivat voimakkaasti kasvaneet ja ylsivät tällä hetkellä takamuksen päälle kuivina. Märkinä ja kiharoiden suoristessa ne olivat vieläkin pidemmät. Myös keskikesän hiusten voimakas sinivihreys oli jo alkanut haalistumaan. Siitä huolimatta halusi vielä viettää talvea edeltävät ajat tutuissa vesissä, ennen kuin vetäytyisi satamiin.

Rauhassa Neneth vietti aikaansa lepäillen suunnilleen parin metrin syvyydessä, vaihteeksi jopa pyrstöllisenä. 'Vaatteina' käyttämänsä vaaleat riekaleet oli tällä hetkellä piilotettuna rantakivikkoon. Pian alkoi kuulemaan veden välityksellä liikehdintää ja vaistota jonkin läsnä oloa. Hetken kuunneltuaan nymfin normaali uteliaisuus vei voiton ja Neneth päätti veden suojissa hivuttautua lähemmäs äänten aiheuttajia.

Nainen piti jonkun verran etäisyyttä, koska ei tiennyt olisiko paikalle tulleet uhka vai ei. 'Voi rähmä..' Oli se mikä Nenethin mieleen tuli, kun ymmärsi tuon jonkun oleilevan juuri sen kiven luona jonne vaateriekaleet oli piilotettu. Voisikohan mitenkään uiskennella riittävän huomaamattomasti, että saisi napattua riekaleet ilman turhaa huomiota? Ainakin aikoi yrittää ja toivoa samalla ettei toinen liikaa tuijottelisi mitä pinnan alla tapahtui.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1955

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Elo 23, 2010 7:13

Splinter, Kija

Splinterin katse oli niin tiukasti toisella rannalla, niin etäisenä että näytti siltä kuin näkymätön usva olisi tullut näkökenttään.... Kija lopetti turkin nuolemisen, katsoen veteen itsekkin. Tyttönen kiljahti, ja Splinter säpsähti, katsoen vesihenkeä, joka osoitti veteen.
"Vedessä! Vedessä on tyttö! Kija näki tytön vedessä!", tyttö ilmoitti, innoissaan. Splinter katsoi sillä hetkellä itsekkin veteen, uskoen että Kija höpisi omiaan. Hän näki kuitenkin liikkeen.... Ja huudahti, kompastuen jalkoihinsa, ja tömähtäen takamukselleen veteen. Splinter joutui hieromaan silmiänsä. Sen oli ollut pakko olla näköharha! Kija huudahti innoissaan, ja lähti juoksemaan kohti vettä. Tassujen osuessa veteen, muutti veden henki etelästä muotoaan, pitkäksi ja liskomaiseksi olennoksi, joka loikkasi korkealle, ja sitten sukelsi. Vesinheki ui nopeammin kuin yksikään muu olento, ja kiersi yhden kerran tytön ympäri, kallistaen päätään, ja yrittäen sitten houkutella mukaan vesihippaan tökkäisemällä tassun kärjellä. Eipä tuo tajunnut että tyttönen ehkä tahtoi vaatteensa takaisin, kunhan halusi leikkiä, kun kerrankin löytyi joku joka pysyi perässä veden varassa. Jäävelho sen sijaan istui yhä rantahietikolla, housut märkänä järvivedestä, katsoen huolestuneena veteen....
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ma Elo 23, 2010 7:38

Neneth

'Vielä pikkuisen...' Neneth ajatteli hivuttautuessaan lähemmäs kiveä ja vaatetusta kunnes hommalle tulikin loppu. Nymfi kuuli tytön huutavan äänen, kivellä ollut pyllähti veteen ja oli yksinkertaisesti jäänyt kiinni. Nainen kuuli jotain tulevan kohti, muttei hämmennykseltään saanut selkoa mikä se oli. Omien vaistojen saattamana ponkaisi pyrstönsä voimalla kohti syvempiä vesiä pois päin äänistä.

Pian ympärillä uiskenteli joku toinen, ja jos olisi hiukan saanut ensin aikaa rauhoittua ei olisi ollut näin sätkyaltis. Neneth yritti seurailla uiskentelijan tekemisiä seuraillen mihin nyt oli törmännyt. Kosketuksen tunteminen ei hetkellisesti ainakaan parantanut sätkyalttiutta, enempikin pahensi sitä. Ajattelematta liikaa neiti ponkaisi pyrstöllään voimaa niin, että päätyi hyppäämään pinnalle ollen hetken kokonaan ilmassa.

Takaisin veteen päädyttyä oli lopulta hiukan rauhallisempi. 'Tämä tyttö on tavallaan samankaltainen kuin ...' Ajatteli mielessään tajutessaan toisen olevan vedenhenki. Leikkiäkö toinen halusi? Kohta nousi sen verran pintaan, että pää oli veden yläpuolella. 'Ja tuo toinen taas näyttää ihmiseltä, nuorelta, mutta ihmiseltä silti...'.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1955

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ke Elo 25, 2010 1:48

Splinter ja Kija

Kija tökkäisy sai toisen ponkaisemaan korkealle, jopa kokonaan vedenpinnan yläpuolelle. Splinterin silmät osuivat täsmälleen samalla hetkellä, ja kun hän tajusi mitä näki, hän heitti molemmat kädet silmillensä. ALASTON NAINEN! Splinterin olisi mieli tehnyt manata tuurinsa pohjamutiin, hänelle riitti sen yksi kerta kun oli tuntemattoman alastoman naisen nähnyt, ja sekin taisi olla liikaa! Eipä tuo nähnyt kun vedessä olija nosti päätään vedessä, ja katsoi pojan suuntaan. Kija nousi itsekkin pinnalle, ja alkoi kikattamaan.
"Splinter on taas hassu.", tuo totesi itsekseen, ja lähti uimaan sulavin hännänvedoin omistajansa luokse.

Jäävelho piti silmiänsä tiukasti käsivarten takana, kun tunsi tökkäisyn poskessaan. Kija seisoi siinä, tassut yhä vedessä, kuono aivan Splinterin poskessa. Jäävelho nosti kättään sen verran että näki vesinhenkilemmikkinsä paremmin, ja hymähti tuolle. Toinen käsi ojentui silittelemään Kijan kuonoa, samalla kun toisella peitti silmänsä.
"Menisitkö sanomaan sille... sille... Äh, kuka se oli, joka vedessä oli? Sanoisitko kuitenkin hänelle että pistäisi vaatteet päälle?", nuori kysyi lemmikiltänsä, joka päästi suustaan naurahduksen. Veden henki lähti taas veteen, ja ui lähemmäs tyttöä taas, tällä kertaa hitaammin ettei toinen säikähtäisi.... Kija virnisti hiukan, heilauttaen eväkorviansa.
"Splinter pyysi laittamaan vaatteet päälle, ettei Splinterin tarvitsisi pitää kättään koko ajan naamalla.", Kija sitten ilmoitti, hiukan sujuvammalla lauserakenteella mitä yleensä. Vesinhenki hymyili suloisesti, vaikkei ehkä ollutkaan vesimuodossaan se kaikkein suloisimman näköinen...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ke Elo 25, 2010 2:23

Hetki siinä meni, mutta lopulta Neneth huomasi nuorukaisen peittelevän silmiänsä. 'Voi noita nuoria, niin viattomia ja sööttejä.' Oli naisen ajatus sillä hetkellä ja Kijan kikatus ei ainakaan edistäny pokan pitämistä. Ei sanonut mitään, mutta vedenhengen sanojen jälkeen repesi railakkaaseen nauruun. Neitiä nauratti niin paljon ,että vatsalihaksiin melkein sattui. Ei todellakaan pitänyt tuota kaksikkoa enää minkään muotoisena uhkana. Ja jos se sellaiseksi menisi niin kehtaisi kyllä alkaa railakkaammin paljastelemaan, siinä näkisi todenteolla kuinka pojan hermot ja silmät kestävät.

Rauhassa ui kiven luo alkaen ottaa kangasriekalaita pois raosta. Samalla kaksikko oli ilmeisesti saanut käytyä keskustelunsa loppuun ja vedenhenki palasi takaisin.
"Jotain sellaista odotinkin. Niin nuoria ja vielä niin ujoja." Nymfi sanoi kuulleessaan viestin. Ei mahtanut mitään huulillaan oleilevalle virneelle, ei ole ollutkaan aikoihin näin huvittunut. Nappasi kangasriekaleet kunnolla käsiinsä ja kiipesi istumaan kiven päälle. "Tässä tulee menemään muutama hetki, pyrstöni ei muunnu jaloiksi pelkässä sormien napsautuksessa! Eli suosittelen ujolle pojulle sitä käsien silmillä pitämistä tai pään kääntämistä toiseen suuntaan! Ei sillä ,että katselu minua haittaisi." Neneth huuteli naureskelevalla äänellä rannalle sitoessaan jo rintojansa peittoon.

Samalla pyrstön tilalle alkoi muodostua kaksi paljasta jalkaa. Jalkojen muodostuttua sitoi lopulta napansa alla olevat kriittiset alueet peittoon. Oltuaan valmis neiti hyppäsi alas kiveltä ja lähti kävelemään lähemmäs rantaa. "Nämä nyt eivät ole mitään kaikista peittävimpiä... Mutta luulisin kyllä 'kriittisimpien' alueiden olevan peitossa." Nainen ilmoitti tuolle Splinteriksi nimitetylle nuorukaiselle. Rinnat, haarusten alue ja takamus olivat juuri ja juuri kankaiden peitossa. Muilta osin taas oli hyvin paljon paljasta ihoa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1955

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ke Elo 25, 2010 2:49

Splinter ja Kija

Kija nyökytteli nymfin sanoille, vaikkei toista nymfiksi tuntenut. Eikä kyllä tuntenut sanojansakkaan kovinkaan hyvin. Tai tunsi, muttei merkitystä, miksi Splinter oli mukamas ujo, kun peitti silmät?
Jäävelho kuunteli naisen sanat, ja nyökkäsi ymmärtäväisesti. Menihän Kijallakin aina uskomattoman paljon aikaa saada itsensä taas maamuotoonsa. "Eipä tuo mitään... hyvä että varoitit.", Splinter totesi, ja piti silmiänsä yhä kiinni. Tosin nainen alkoi nauramaan Splinterin ujoudelle, ja tuo punastui harmista. Minkä sen teini itselleen voi? "Ai, pitäisikö kieli pitkällä kuolata vai?", tuo pisti takaisin, mutristaen huuliansa. Harmitti. Kija taas uiskenteli pitkin ja poikin vettä, Splinterin kuunnellessa pienen tytön uimista...

Kohta, kun vedessä ollut sai itsensä puettua, ja käveltyään lähemmäs, Splinter uskalsi avata hiukan silmiään. No ainakin tuolla oli JOTAIN päällänsä.
"Kelpaa...", tuo mutisi, ja virnisti sitten pahoillaan olevasti.
"Anteeksi, jos olisin tiennyt että täällä on joku, en olisi tullut tänne.", tuo totesi, istuen vihdoin rannan hiekalla. Katse meni veteen jossa Kija teki omia volttejansa, ja sitten takaisin neitoon. "Asutko täällä? En ole kyllä aiemmin kuullut että järvessä asuisi neioja..."
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ke Elo 25, 2010 3:18

"Saatavilla olleella kangas määrällä oli hankalampi ihmeitä saada aikaan." Neneth totesi mutinoiden jälkeen ja jatkoi vaan virnuilevaa hymyään. Totta puhuen Nenethillä oli suojaisemmassa paikassa peittävämmätkin vaatteet, ne vaan nyt oli ihan eri paikassa nykyiseen sijaintiin nähden. Peittääksen hiukan enempi ihoaan vaivautui asettelemaan ylipitkiä hiuksiaan peittävämmäksi.

"Mitäs turhia pyytelemään anteeksi, parin metrin syvyydessä ollutta tuskin tuosta noin vaan paikantaa?" Neneth sanoi ja tottahan se oli. Vesi ei ollut tosiaankaan kirkkaimmillaan ja kuka nyt tutkisi sitä onko parin metrin syvyydessä tai syvemmällä joku. "Tiedä häntä voiko sitä täysin asumiseksi sanoa, mutta lukuun ottamatta talvea kyllä vietän suurimman osan ajasta täällä tai joen varsilla." Nymfi vastasi asumiskysymykseen asettuen istumaan veden rajaan. Välillä vilkuili vedenhengen uiskentelua. Pikkuisen nimi ilmeisesti oli Kija, ja ujo poju Splinter.

"Usko pois, tässä järvessä ja sen syvyyksissä on elämää paljon enemmän kuin uskotkaan." Nymfi sanoi, ja tiesi kyllä itse mistä puhui. Tässä järven syvyyksissä oli paljon, mutta melko hyvä osa ei tehnyt siitä asiasta liian julkista. Oli helpompaa olla muilta salassa, ja rauhassa. "Pikku neidin nimi ilmeisesti oli Kija? Ja sinua ilmeisesti kutsutaan Splinteriksi? Tai ainakin pikku sööttiläinen kyseistä nimitystä käytti." Puhui kyselevällä äänellä varmistaakseen saamaansa mielikuvaa menneiden tapahtumien perusteella.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1955

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ke Elo 25, 2010 3:54

Splinter ja Kija

Neiti sitten kertoi kankaan tilanteen.... Ja miten se vaikutti tuon vaatteisiin. Splinterin suu kävi nopeasti hymyllä. "Ja oletan ettet noin vain voi kävellä kaupunkiin?", hän vinoili, tosin naamasta näki ettei hän pahaa tarkoittanut. Splinterin luonne vaan sattui olemaan melko itsepäinen ja helposti vastaan sanova, oli piikittelijä sitten mies tai nainen. Tämä neito onneksi peitti ihoansa enempi hiuksillansa... Splinterin hiuksilla sitä ei helposti tehdä, sen verta lyhyet olivat.
Toinen sitten vielä puheli vedensyvyydestä, ja Splinter vain kohautti olkiansa.
"Liikkeen näin, ja melko ihmismäisen muodon, mutta siihen se jäi. En ehtinyt kovinkaan tarkasti katsomaan.", tuo tunnusti, ja virnisti uudestaan. Toinen muotonsa saattoi olla kotka, mutta se ei hänen silmiänsä yhtään paremmaksi tehnyt ihmismuodossaan. Sääli sinällään, Splinter olisi paremmasta näöstä vain tykännyt.

Neiti kertoi että vedessä oli enemmänkin elämää, muttei sitä nähnyt ellei osannut sukeltaa todella syävlle. Splinter nyökkäili, kuunnellen kiinnostuneena. Kaikki uusi oli aina kiinnostavaa, Splinter imi tietoa kuin kuivan kauden elänyt pesusieni. Lopulta tuo kysyi heidän nimensä... tai pikemminkin totesi ne. Splinter virnisti iloisesti. "Jep, pikkuvesihenki on Kija, kuten arvasitkin, ja minun nimeni on Splinter, tuleva velho jos nyt saan harjoitukseni päätökseen. Entäs sinä?", tuo totesi, ja hymyili sitten naiselle kiltisti. Ei häntä yhtään arveluttanut ilmoittaa että hän oli tuleva velho... sehän oli totuus!

[[Pituutta löytyy muttei sisältöä >.< ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ke Elo 25, 2010 4:31

Vai oli nuorukaisella vinoilijan luonne? Ymmärsi täysin sen ettei toinen mitään pahaa tarkoittanut.. Ei vaan mahtanut itselleen mitään, halusi toki vinoilla takaisin vähintäänkin samalla mitalla. Hymyili siihen malliin ,että oli tosissaan seuraavien sanojensa kanssa. "Itseasiassa minulle ei olisi mikään ongelma kävellä kaupunkiin ilman rihman kiermää, minulla ei ole niin yhtikäs mitään hävettävää. Vai pitääkö antaa demonstraatio aiheesta?" Neneth sanoi ja kiusallaan nosti kätensä siten, että olisi tuosta noin vaan voinut repäistä rintamuksen peitteet pois. Ei voinut olla virnuilematta hiukan, tilanne oli naiselle huvittava.

Hetken kuluttua kuitenkin päätti laskea kätensä alas, mutta mistäs sitä tietää jos vaikka menisi vielä tosissaankin tekemään tuon. "Mutta se tuskin on tarpeen, minulla on suojassa asiallisemmatkin vaatteet. Ne vaan sattuvat nyt olemaan eri osassa rantaa." Neneth paljasti toiselle. "Joten kaupunkilaisten ei ole tarpeen pelätä ,että eteen pamautetaan paljon paljasta pintaa ja peitellä sen takia silmiään." Ei voinut olla kuittailematta hiukan asiasta. Oli kai periaattessa kohteliasta pitää silmät muualla, mutta nymfille paljas iho vaan oli täysin normaali asia oli katsoja kuka vaan.

"Minäkö? Täysin tavallinen najadi, jonka nimi on Neneth. Hauska tutustua." Nainen sanoi ja hymyili ystävällisesti. "Vai että nuori velhon alku? Missä vaiheessa on harjoittelu meneillään?" Nyt ei yrittänyt ollenkaan vinoilla mitään toisen nuoruudella, halusi uteliaisuuttaan kuulla missä vaiheessa Splinter oli menossa. Oliko harjoittelu ihan alussa, vai oliko takana jo jonkun verran harjoitusta. Todella kehittyneeksi poika kyllä oli naisen silmiin liian nuoren näköinen. Todella kehittyneeksi ja osaavaksi velhoksi kasvaminen kuitenkin vie tavallisesti hyvin paljon aikaa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1955

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ke Elo 25, 2010 8:29

Splinter ja Kija

"Eieiei! Älä anna, uskon ihan hyvälläkin!", poika parahti Nenethin uhkailuihin, ja peitti valmiiksi silmänsä, kun näytti siltä, että tuo oikeasti ottaisi vaatteensa pois! Kohta vaikutti siltä että olisi edes suht turvallista katsoa naisen suuntaan, vaikka tuo vielä hiukan kettuilikin pojan hätäännyksestä. Velhonalku virnisti hiukan ujosti.
"Anteeksi, mutten ole oikein tottunut siihen, että eteen pamahtaa alaston nainen tai tyttö.... ihmisen luonne pysyy tiukassa, vaikka siitä en pidäkkään.", poika tunnusti, ja hieraisi niskaansa erittäin nolostuneena.

Neneth paljastui najadiksi, joka sai Splinterin pään kallistumaan sivulle. Niin mikä? Najadi? Koskaan ennen kuullutkaan... kai se oli näitä harvinaisempia rotuja, kuten Yuki-Onna, tai Kijan tapainen vesihenki. "Ilo on minun puolella", velhonalku virnisti iloisesti. Kija nosti katsettaan vedessä, ja ui taas lähemmäs, katsomaan mitä tapahtui.
"No en ole aloittelija, jos sitä mietit, mutta matkaa on vielä. Vaativammat loitsut alkavat kohta... tosin oppimistahtini laski jokseenkin, kun päätin lähteä omilleni.", poika hiukan huijasi, ei hän lähtenyt omille teillensä.... Hänet "vapautettiin".
"Tosin, nyt minulla on enempi vapaa-aikaa, jota vietän Kijan ja parin ystäväni kanssa. Joten näin on parempi.", tuo vielä totesi, ja ojensi yllättäen kättään vettä päin, puristaen kätensä nyrkkiin ja avaten taas. Ilman halki tuli sulavin liikkein pari kämmenellistä vettä, jotka sitten jäivät pienenä spiraalina pyörimän Splinterin käsien väliin, kunnes tuo painoi kätensä kiinni veden jäädessä "sisälle". Avatessaan käden, hänellä oli pieni, jäästä muodostunut istuva varpunen kämmenellänsä. Liikkunut se ei tosin, se oli pelkkä jäljitelmä, patsas, eloton.
"Tuo oli vielä helppo osuus, parin viikon harjoittelun jälkeen saatan saada sen jopa lentämään.", poika virnisti itsevarmana, ja asetti pienen linnun viereensä, vesirajaan.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ke Elo 25, 2010 9:23

"No kyllä sitä ajan kanssa siihenkin tottumisen päivä tulee, kunhan eteen tulee sellainen jota todella tekee mieli katsella." Neneth totesi toisen puhuessa siitä kuinka ei tottunut tälläiseen asiaan. Vaikka vinoilikin aiheesta niin ei ollut todellisuudessa aikeissa aloittaa tahallisesti paljastelua. Eihän sitä nyt liikoja saa kiusata, toinen loppupeleissä oli vielä kasvava nuori.

Silmin nähden huomasi toisesta sen ettei poika tainnut täysin tai ollenkaan tietää mitä najadit tosiaan olivat. Ihan pienenä pahoitteluna kettuilusta voisi ehkä tarkemmin selittää olemuksestaan. Tuskin Splinterista olisi yhtään paha jos kuulisi jotain ihan uutta. "Oletko kuullut kerrottavan dryadeista, puiden hengistä tai yleisesti nymfeistä?" Neneth kysyi, sillä olisi melko helppo selittää jos tämä oli kuullut. Jos ei niin kertoisi varmaan pidemmän kaavan mukaan aiheesta.

Splinterin puhuessa omille teille lähtemisestä Neneth kohotti hiukan kulmakarvojaan, ihan kuin jokin tuossa ei olisi kuulostanut aidolta. Mutta toisaalta, ei ollut tämän asia udella liikoja sentään. Hymähti hiukan katsoessaan vesipyörrettä, kloppihan jopa osasi jotain pientä. Jää tosin mielen sopukoissa toi mietteen siitä oliko pojassa sittenkin muutakin kuin ihmistä? Peruselementit olivat kyllä taikuudessa normaaleita, mutta jää oli epätavallisempaa.

"Rauhassa hyvää tulee, suurimpia velhoja ei ole luotu pelkissä päivissä tai viikoissa. Suureksi tulemiseen vaaditaan vuosia, joiltakin se vie koko eliniän. Mutta no mistä lähtien itsevarmuus huono asia olisi ollut." Neneth sanoi ja hymyili toisen puheille miettien yhä jäätä. Olisi varmaan tiennyt useammista olennoista muttei kehdannut arpomaan alkaa. "Onko veressäsi jotain muutakin kuin ihmistä? Ilman, maan, veden ja tulen käyttö on kyllä täysin tavallista taikuudessa, mutta jäähän harvemmin törmää." Neneth päätti kysyä ihan suoraan asiasta loppujen lopuksi.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1955

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ke Elo 25, 2010 10:40

Splinter ja Kija

Neneth sanoi että sitten kun se oikea tulisi.... Splinterin kasvoille tuli se ymmärtäväinen hymy, hän uskoi ymmärtävänsä mistä Neneth puhui. Tai ainakin siltä tuntui. Ensimmäisenä hän kyllä meni ajattelemaan Iriuta, ja sitten valahti tulipunaiseksi. Eijeijei! Joskus se ensi-ihastuksen ajattelukin sai Splinterin suorastaan loistavat näyttelijäntaidot kumiankan tasolle, mitä tuli tunteiden piilotteluun. Aijai.

Neneth kysyi tiesikö Splinter dryadeista tai nymfeistä, ja poika nyökkäsi ponnekkaasti.
"En tosin kovinkaan tarkasti. Yritin tutkia luonnonhengistä, mutta ikävä kyllä haltiani takkuaa vielä hiukan, joten en päässyt kovinkaan pitkälle opinnoissani.", poika tunnusti. Saattoihan se olla, että kirjan seuraavilla sivuilla olisi kerrottu najadeista... Mutta kuten sanottu, ei riittänyt kääntämistaito siinä vaiheessa... Vanhaa haltiaa oli vaikea kääntää ilman asianomaista kokemusta.

"No niinhän se meneekin, mutta saa sitä välillä kiirehtiä, jos on jotain minkä tosissaan tahtoo oppia.", poika sanoi oman mielipiteensä pienellä virneellä. Splinterin itsevarmuus oli kasvanut viimeisen vuoden ajan tasaista tahtia, vaikka tuo saattuikin masentua tai kiivastua kun häntä sanottiin heikoksi. Silti se oli kasvanut, ja ehkä hyvä niin. Neneth taisi arvata, ettei Splinter ollut täysiverinen. Tai ainakin tuo kysyi asiasta. Poika virnisti koko suullansa, ja katsoi sitten veden suuntaan, jossa Kija nopea uiminen tuotti upeita kareita.
"...Äitini oli puoliksi lumen ja jään henki. Samainen veri on periytynyt myös minuun. Se selittää miksi nimenomaan jää on pääelementtini.", velhon alku virnisti tappion myöntäneenä, ja nojasi taaksepäin käsillänsä.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ke Elo 25, 2010 11:34

Punaisuudesta päätellen nuorukaisen mielessä taisi käydäkin joku henkilö. Ei voinut muuta kuin hymyillä sitä miten läpinäkyvä tämä oli tunteidensa osalta. Sellaista oli hauska nähdä, paljon mukavampaa kuin ne joita pystyi jo kutsumaan kivikasvoiksi. Ei sellainen ollut erityisen hauskaa tai muutenkaan mielekästä.

Neneth kuunteli pojan paljastaessa tietävänsä ainakin hiukan. Se oli hyvä asia, pohjalla oli jo jotakin tietoa. Mutta ei mainittujen kääntämistaitojen puutteiden takia päätti puhua laajahkolta kannalta. "Meillä nymfeillä on tietyllainen hyvin kiinteä sidos johonkin tiettyyn paikkaan tai maanmuotoon luonnossa. Se mihin kukin on kiinteässä siteessä on hyvinkin vaihtelevaa, mutta erojen perusteella meitä voi kutsua eri nimityksillä." Neneth puhui ja koitti pitäytyä yksinkertaisissa asioissa. Jos toinen halusi kysellä jotain tarkempaa niin kysyköön sitten. "Puiden henkiä kutsutaan dryadeiksi ja merten henkiä nereideiksi. Makeiden vesien, järvien, jokien, lähteiden henkiä ovat najadit. Se minne itse olen sidoksissa sijaitsee tähän järveen laskevan joen varrella."

"Vai että lumen ja jään henkien perintöä, heitä ei olekaan ehtinyt liikoja tulla eteen." Totesi hymyillen paljastuksen kuulemisen jälkeen. Tavallaanhan kaikilla luonnonhengillä oli melko runsaasti yhteistä yleisillä tasoilla, mutta kuin pintaa syvemmälle eroja alkoi löytyä hetkessä. Neneth oli helposti ymmärtänyt Kijan olevan vedenhenki, mutta hyvin toisellainen kuin mitä itse oli. Tiedä häntä mistä tämä hyvin nuori neiti oli kotoisin. Hymyili seuraillessaan katseellaan toisen uiskentelua, jalkojensa kanssa tuskin pysyisi tuon vauhdin kanssa perässä. Pyrstön kanssa tilanne tasoittuisi kyllä. "Kuinka kauan sinä ja Kija olette tunteneet toisenne?" Nainen päätyi lopulta kysymään. Ehkä oli hiukan utelias kuulemaan miten tämä kaksikko oli päätynyt liikkumaan yhdessä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1955

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti To Elo 26, 2010 11:48

Splinter ja Kija

Neneth selitti tarkemmin nymfeistä ja kertoi sitten tarkemmin tiettyjä nimityksiä, kuten dryadit, najadit ja nereidit. Splinter kallisti hiukan päätään kuunnellessaan, mielenkiinto heräsi.
Eli puilla, järvillä ja merillä voi olla henki onko muita paikkoja, kuten kalliot, luolat, aavat kentät tai muita sellaisia?, pikkuvelho kysyi ja katsoi sitten Nenethiä tarkkaan. Pojan kiinnostus oli herännyt, ja häntä erityisesti mietitytti muutkin kuin metsät ja joet. Jos yhdessä paikassa oli, olisiko muualla? Ja elintavatkin kiinnostivat
Jos kerta olet sidoksissa jokeen, tarkoittaako se ettet voi olla kovinkaan kauaa poissa synnyinsijastasi?, hän tajusi kysyä, ja kallisti sitten päätään taas. Hetko, voitko vaikuttaa joen virtaukseen tai muuhun siinä tapauksessa?

Kyllä, tosin jos oikein ymmärsin, niin henki ei ole ehkä oikea sana enemmänkin sielu, joka voi hallita jäätä, lunta ja raivoavia lumimyrskyjä. Itse tosin en pysty myrsykä luomaan, hyvä jos pystyn luomaan edes pientä tuulenvirettä., velho virnisti nolostuneena. Hänen voimistaan puolet tulivat verenperintönä, mutta hänen voimansa olivat monipuolisemmat kuin lumimyrskyn hallitseminen: Hän ei ainoastaan tuhonnut niillä voimillansa, hän pystyi myös luomaan. Eikä unohdeta sitä ihanaa muodonmuutosta~
Kijanko? Umm, Kija saapui kylään talvella, ja siitä asti olen huolehtinut hänestä Enkä uskalla jättää enään pois silmistäkään., Splinter virnisti. Kija oli hyvinkin etelästä tullut henki, ja kuten Neneth oli päätellyt, hyvin erillainen. Tuo ei ollut sidoksissa mihinkään, ja toisin kuin Neneth, Kija pystyi elämään missä ikinä tahtoikaan. Kuten tällä hetkellä tuo asui Cryptissä, vaikka olikin oikeasti tullut merten ja maiden ohi
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Seuraava

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia