Pesuhetki ((Varattu))


Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad joku laskee siihen toisesta päästä ja toisesta päästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

Viesti Ke Marras 16, 2011 3:35

Pesuhetki ((Varattu))

((Nya ja neitokaisesi teitä kaivataan tänne :) ))

Nathala

Nathala oli saapunut järven rantaan ja seisoi nyt sen rannalla hymyillen itsetyytyväisesti -hymyillen niin kuin nyt kuonollaan osasi. Paikalla ei näyttänyt olevan ketään muuta ja se sopi mainiosti susilaiselle. Ei sinänsä, että naista olisi yleisö haitannut, mutta olipahan ainakin rauhallista. Susilainen laski selästään repun ja alkoi irrottelemaan aseitaan ja niukkoja vaatekappaleitaan yltään. Muutama yli-innokas itikka pörräsi susilaisen kimpussa ja yritti nakertaa tuon korvia, joilla automaattisesti yritti huitoa noita pois. Perhanan sittisontiaiset, susilainen ajatteli turhautuneena. Hyttysillä ja sen sukulaisilla oli vastustamaton halu rynniä susilaisen kimppuun, jos tuo oli yhtään likainen. Muisti kyllä kerran kun oli herännyt siihen, että tuota ympäröi musta itikkaparvi. Niitä oli varmasti ollut tuhansia, ei enemmänkin kymmeniä tuhansia. Näissä ajatuksissaan susilainen oli kyyristynyt reppunsa luo saatuaan kaiken riisuttua ja kaivoi sieltä nyt esille pitkävartisen pesuharjan ja palan valkoista saippuaa. Susilainen näytti taas tyytyväiseltä itseensä ja nousi takaisin ylös kahdelle jalalleen ja kääntyi katsomaan järveä. Vesi ei olisi enää lämmintä, mutta onneksi tuolla oli turkki yllään ja se lämmitti kivasti märkänäkin. Ainakin jos vertasi ihmisen alastomuuteen. Sitäpaitsi oli aina sietänyt kylmää hyvin paitsi jos oli oikein oikein uninen.

Nathala asteli veteen hyppien ensin rannalla olevien kivien yli ja kaislojen lomasta selkeämmälle vedelle. Pysähtyi kuitenkin viimeiselle kivelle ja jätti saippuan ja harjan siihen pulahtaen loiskahduksen myötä kylmään veteen kokonaan uppeluksiin hetkeksi kunnes tuli pinnalle. Vesi on syvää, susilainen ajatteli hieman harmissaan siksi, että se hankaloitti peseytymistä. Olisi sittenkin pitänyt mennä jokeen, no mutta kyllä se näinkin kävisi. Hetken pulikoituaan susilainen nousi istumaan kivelle ja alkoi hankaamaan itseensä saippuaa ensimmäistä kerrosta, hankasi sitä myös harjaan jolla alkoi pesemään turkkiaan järjestelmällisesti. Mutisi jotain itsekseen siitä, että tuolla oli korvat täynnä vettä äskeisen pulahduksen takia ja hyvä ettei sortunut enempään itsepuheluun, lähinnä keskusteli itsensä kanssa päänsä sisällä.

Nya

Viesti To Marras 17, 2011 11:00

Izu

Mikä minä olen? Mistä tulen? Miksi olen tälläinen? Mitä muut ajattelevat minusta? Olenko todellinen?
Izu käveli, hän oli saapunut kauniin järven rannalle. Tuuli ei puhaltanut ja veden pinta oli koskemattomaton. Kuinka kauniilta näyttikään. Neito henkäisi, milloinkohan hän oli viimeksi peseytynyt. No sama se nyt on, kun pääsee vihdoin peseytymään.
Korsettipaita tipahti maahan ja hame tipahti nilkoihin. Izu koukkasi tossunsa jaloistaan ja oli sen takia kaatumaisillan veteen. Onneksi neito sai pidettyä tasapainonsa. Izu hengähti helpotuksesta ja katsoi lasin tasaista järven pintaa. Pinnallahan voisi melkein kävellä! Izun alastoman kehon peitti hänen vaaleasiniset hiukset, jotka ihanasti ylettyivät reisiin.

Neito laskeutui hitaasti kylmään veteen. Hän aluksi oli vain liikkumatta ja sityen lopulta sukelsi. Izu tuijotti eteensä, veden alla ei nähnyt kunnolla. Silti vesi oli kirkasta. Izu ui hetken veden alla, kunnes nousi ylös haukkaamaan ilmaa. Neito tuijotti ja ui rantaan hakeman sientään. Hän pesi sillä vaalean ihonsa. Hiuksetkin pitäisi pestä, mutta ei hän jaksanut. Äkkiä hän kuuli veden lotinaa ja katsahti sinne päin. Kuka muu täällä voisi olla täällä? Mielialakin tuntui hetkessä takoen hänen päähänsä.
Neito nousi vedestä kiville ja hyppi siitä toisille kiville. Izu yritti tähyillä kuka tuolla oli. Hahmo erottui harjaavan selkäänsä. Neito otti pari uutta askelta ja äkkiä hän liukastuikin. Kuului kiljahdus ja molskahdus. Izu painautui uppeluksiin, heti sen jölkeen hän nousi nopeasti pintaan. Hän köhi hieman vettä ja tuijotti sitä toista. Izu pelästyi, hiukset silmillään hän sukelsi uudelleen ja ui ison kiven taakse. Siellä hän hengäisi ja kurkkasi kiven takaa toista. "A-anteeksi..." Izu päästi enkelimäisen äännähdyksen ja toljotti sitten.

//Täällähän miä. Odotas nyt kun Izu saa kootuksi sen pesu kampeensa. Vitsi oli.

Viesti To Marras 17, 2011 11:30

Nathala

Suden korvat värähtivät ja kääntyivät tuon kuullessa ääntä takaansa ja hyvin pian kiljaisun säestämän molskahduksen. Ei sitten ollutkaan yksin. Susilainen käänsi katseensa äänen suuntaan ja tuijotti jotain ihmisenkaltaista olentoa joka luikki kiven taakse piiloon. Alastomuus ei haitannut susilaista pätkän vertaa, omansa tai toisen. Se nyt yksinkertaisesti oli jotain täysin luonnollista, vaikka ihmisillä nyt turkkia ei ollutkaan. Tai mikä ikinä tuo vedessä nököttävä olento olikaan. Oikeastaan siitä tuli mieleen enkeli, tai sellainen enkeli mitä oli itse kotimaassaan nähnyt, mutta toisaalta kotimaansa enkelit olivat tähtiä ja harvemmin hilluivat maanpäällä. Susilainen nousi ylös kivellä ja oli sanomassa jotain, mutta se keskeytyi kun saippuasta liukas kivi päätti heittää otuksen päältään suoraan jorpakkoon. Susilainen katosi hetkeksi veden alle ja ilmestyi taas pintaan pärskien vettä nenästään. "No voi sun perkeleen karvainen perse", manasi puoliääneen ja suuntasi sitten katseensa taas tulokkaaseen. Mitähän tuo oli naisiaan, ei se ainakaan mitään suoraa uhkaavaa ollut tehnyt ja näytti pyytelevän anteeksikin. Epäilevä katse kuitenkin pysyi olennossa.

Nathala ei oikein tiennyt miten olisi suhtautunut tähän tulokkaaseen. Uteliaan epäileväinen taisi olla oikea sana. No tämä tapaaminen oli ainakin alkanut hienosti, nyt kun molemmat killuivat vedessä petollisten kivien ansiosta. Susilainen kävi vaihtoehtoja päässään. Voisi ottaa ja kadota ja hipsiä vähin äänin tiehensä tai voisi jäädä tähän ja yrittää keskustella tämän olennon kanssa. Tarvittaessa tietysti puollustaisi itseään, mutta millä? Pesuharjalla? Hah, koko ajatus oli huvittava. Aseet olivat rannalla, joten parasta oli toivoa, että tämä olento ei ollut kovinkaan vihamielinen.

//Seeee nyt vähän muuttu alkuperäsestä suunnitelmasta, mutta tuo tuntui luontevalta. XD

Nya

Viesti Pe Marras 18, 2011 10:06

Izu

Neito tuijotti toista. Äkkiä tämä liukastuikin ja molskahti äänekkäästi veteen. Toisen noustua pinnalle, tuo herjasi vettä ja mutisi sitten jotain. Märät hiukset olivat liimatuneet ärsyttävästi vasten ihoa. Izu ravisti päätään ja vetäisi hiuksiansa silmiensä edestä. Valkoiset silmät tulivat esiin. Iu tuijotti jotakin ihmisen, eläimen välillä oleva olentoa. Mikä se oli? Susi? Menninkäinen? Örkki? Peikko? Erikoinen haltija? Ei... Se ei voinut mitenkään olla mikään niistä. Izu huokaisi ja tuli esiin. Hän kapusi kiven päälle ja alkoi letittämään hyvin pitkiä hiuksiaan, koska ei jaksanut enää niiden tarrautumista ihoon. Izu istui kivellä, lähes valkoisen ihon hohtaessa. Izu vilkuili eri suuntiin, etsien pesusientään. Hän mutristi suutaan ja tuijotti taas toista. Tuo toinen näytti olevan omissa ajatuksissaan. Jostuo nyt alkaisialastomana riitaa tekemään, neito voisi aivan varmasti muokata kristallista nuijan ja vetää tuota päähän.

Toisella oli tosin vain pesuharja mukanaan ja saippua. Izu kuvitteli toisen heiluvan pesuharjan kanssa häntä vastaa. Kuinka hulvattomalta se näyttikään. Neito naurahti kirkkaasti mielikuvalleen. Hän vakavoitui äkkiä ja katsoi viistosti toista. "Olen Izu." Neito sanoi hiljaa ja hyppäsi takaisin veteen. Hän sukelsi ja ui rantaan hakeman omia kamppeitaan. Iso vaate nyytti päänssä päällä hän ui joten kuten ja laski nyytin isolle kivelle. Neito katsoi toista. Toinen oli karvainen ja muistutti kovasti sutta. Izu toljotti ja huomasi että hän vain tuijotti toista. Hän voihkaisi ja kääntyi toisin päin.

//Repesin pahasti, kun Nat ajatteli puolustautua pesuharjalla. Noh ei se mitään jos poikkesit juonesta. Sillä en kamlan hyvin muista itsekkään juonta. Hah! Sillä minulla on kapea-alainen muisti häiriö. Unohtelen vähän väliä asioita.

Viesti Pe Marras 18, 2011 11:17

Nathala

Susilainen seuraili toisen puuhia ja kallisti hieman päätään toisen pikaisesta esittäytymisestä, jonka myötä susilainen alkoi rentoutua. Ei se aikonut ruveta kahakkaan, hyvä niin ei olisikaan jaksanut mitään ärhentelevää otusta nyt kun pesukin oli kesken. Susilainen kampesi itsensä takaisin kivelle aloittaen perusteellisen harjaamisen uudemman kerran. Vilkaisi huokaisevaa otusta, joka kääntyi nyt poispäin ja jos olisi onnistunut virnistämään olisi virnistänyt. Tavallaan kyllä onnistuikin siinä, mutta se oli erilainen kuin mitä ihmisillä tuli mieleen virnistämisestä. Kirsu nyt oli vähän erilainen kuin ihmisen suu ja Nat jos kuka sen tiesi. "Olen Nathala", esittäytyi sitten kun hiljaisuutta oli kestänyt hetken. Käytännössä katsoen tämä maailma oli vielä hyvin vieras susilaiselle ja oli utelias oppimaan kaikkea uutta. Tämän mantereen rotukirjo tuntui välillä vetävän vertoja kotimaansa sekamelskalle. "Oletko muuten enkeli tai joku vastaava? Se minulla tuli mieleen, en ole ennen kohdannut sinunlaistasi olentoa. Näytät viehättävältä", totesi ystävällisesti ja näytti hymyilevän niin nyt kuin kuonolla hymyili. Susilainen hankasi tarmokkaasti päänahkaansa sarvien välistä. Piru kun se aina kutisi, kai se oli joku vuohien juttu. Mistä hän sen olisi tiennyt, ei ollut tilannut sarvia päähänsä, ei kyllä mitään muutakaan, mutta niin vain oli käynyt.

"Ei sinun tarvitse ujostella," nainen tai naaras miten nyt halusi huomautti. "Alastomuus on ihan luonnollista eikä sinun ruumiissasi ole mitään hävettävää." Rupatteli jo varsin tuttavallisesti, Nathalalla ei koskaan mennyt kauaa tutustua uusiin henkilöihin ainakaan omalta osaltaan. Olisi vain oma itsensä ja jos toista haittaisi niin sitten haittaisi ja voisi lähteä. Ei hän nyt ketään pakottanut itsestään pitämään, koko ajatuskin oli naurettava. Susilainen pulahti takaisin veteen huuhdellen saippuaa pois turkistaan ja joutui käymään uppeluksissakin asti, jotta saisi päänsä pestyä. Se sai tuon taas manaamaan vettä, joka tuppasi tukkia korvat. Kaivoi yhdellä teräväkyntisellä sormellaan toista korvaansa ravistellen päätään kenossa saadakseen veden valumaan ulos. "En kyllä ajatellut, että täällä olisi ketään muuta tähän aikaan vuodesta. Jotkut väittäisivät ilmaa kylmäksi, tiedäthän", otus jatkoi leppoisaa höpöttelyään.

Nya

Viesti Pe Marras 18, 2011 12:06

Izu

Toinen alkoi jutella hänelle ystävällisesti. Izu tuijotti toista joka esittäytyi Nathala nimiseksi. "Nathala?" Izu toisti ja katsoi toista viistosti. Hän vilautti pienen hymyn. Hän kuunteli hetken ja katsoi toista, kun tämä jynssäsi itseään. "Mikä sinä olet?" Izu kysyi viattomasti ja lipui hitaasti kohti. Hän kastoi toista ja kuuli äkkiä kysymyksen. "Olen.. Kristallinkeli.. Tai jotain sinne päin." Neito kohautti harteitaan ja otti kelluvan sienen veden pinnalta. Hän pesi sillä itsensä perusteellisesti. Letitettyt hiukset eivät olleet tiellä. Neiti katshti taas toiseen. Hän huokaisi ja mutristi pienesti suutaa. Pesusieni oli taas karannut jonnekki. Izu alkoi ettsiä sitä ja kuuli kun toinen taas solvasi vettä. Izu naurahti, vapaammin kuin äsken. Se jännitys oli tiessään. Izu löysi pesu sienensä ja hymyili voiton riemuisesti.

"Uin.. Koska tahdon.. Ei kylmä minua haittaa..." Izu sanoi ja viskaisi lettinsä toiselle puolulle. Hän tunsi toisen mielialan,se oli rentoutunut ja ystävällinen. Se äskeinen jännitys oli tiessään tuosta. Neito rentoiui itsekkin. Hän hymyili, kun muisteli toisen sanoneen häntä viehättäväksi. "Enhän minä nyt niin viehättävä ole.." Izu sanoi kaunosti ja katsoi vettä. Hän sukelsi taas ja yritti hahmottaa pohjaa. Neito tuli pinnalle ja huokaisi pienesti. Mikä tuo toinen mahtoi olla rodultaan? No sama se. Hän hymyili iloisena ja mietti seuraavaa kysymystä. Izu katsoi toista ja alkoi laulamaan hyvin kirkaalla ja kauniilla äänellään. Sanoja ei ollut pelkkä tunteikas melodia. Izu lauloi sydänmestään. Hän toivoi etteise häiritsisi toista.

Viesti Pe Marras 18, 2011 1:44

Nathala

"Susilaisbroo, tarkempi selitys on sitten pidempi juttu. En ole kotoisin Cryptistä", Nat selitti. Oli aina vaikea kertoa lyhyesti mikä oli rodultaan. Broo oli niin hankala selittää ainakin niille, jotka eivät tienneet lajista mitään, mikä tässä tapauksessa oli vain hyvä. Broo eivät olleet kovinkaan viehättävää väkeä edes Nathalan itsensä mielestä. Paitsi tietysti Klaus, mutta mies taitoi olla Nathalan itsensä lisäksi ainut poikkeus koko siitä lajista. Susilainen jäi kuuntelemaan uuden tuttavansa laulua, eikä se haitannut tuota yhtään. Varsinkin kun neitokainen näytti osaavan laulaa kaiken lisäksi ja nautti siitä. Piti kohteliaasti kielensä kurissa sen aikaa kun toinen lauleskeli ja keskittyi itsensä huuhtelemiseen ja nousi lopulta ylös vedestä ottaen saippuan ja harjansa mukaan. "Vesi on ihan kivaa, mutta en nyt erikoisesti viihdy siellä lillumassa", huomautti samalla kun alkoi suunnata askeliaan kiviä pitkin takaisin rantaan. Kristallienkeli, se kuulosti kauniilta olennolta, mutta ei Nathalalla ollut hajuakaan siitä mikä se tarkalleen ottaen oli. Pudisteli vettä turkistaan kuin koira ja se oli harvinaisen huvittavaa katseltavaa, mutta susilaiselle ihan normaalia. Tasapaino siinä vain meinasi mennä, joten joutui ottamaan muutaman askeleen jottei kaatuisi. Istahti sitten maahan kuivattelemaan itseään ja katseli kristallienkelin suuntaan.

"Laulatkin oikein kauniisti. Sinun ei pitäisi vähätellä itseäsi. Mistä sinä tänne tupsahdit, jos saan udella?" susilainen kysäisi kallistellen päätään koiramaisesti ja rapsutti hajamielisesti korvantaustaansa, kädellään tietysti. Susilainen antautui pitkään haukotukseen, jolloin tuon punainen kieli työntyi osaksi ulos suusta ja valkoiset hampaat välkkyivät selvemmin. Ainakin tuolla oli komea purukalusto tätä nykyään. Nathala ajatteli hajamielisesti, että oli harmi ettei nähnyt värejä, toinen olisi varmasti ollut mielenkiintoinen nähdä väreissä, mutta eipä sille mitään voinut. Oli jo tottunut tähän harmaansävyiseen maailmaan ja osasi yhdistää tietyt sävyt tiettyihin väreihin, mikä oli sinänsä aika kätevää. Aina tietysti ei voinut osua oikeaan ja sekaannuksia tuli, mutta sellaista se elämä on.

Nya

Viesti Ma Marras 21, 2011 11:16

Izu

Neiti lopetti laulamisen. Hän tuijotti hiljaa Nathalia. "Kiitos.. Ajattelin vain tulla peseytymään kun oli niin törkyinen olo... Tulin muutenkin haltioiden kylästä.." Izu mietti hetken hän ei osannut sanoa paljoa. Hän kääntyi ja avasi lettinsä auki. Puristi veden hiuksista ja kuivasi hieman itseään. Iso huokaus kuului hänen suustaan. Izu puki ison kiven päällä vaatteensa päälleen. Hän istui kivellä ja tuijotti järveä. Tuo susilainn kaatoi maahan häneen päin, jolloin neidon pää kääntyi nopeasti siihen suuntaan. Mitenkäs minä nyt oikein pääsen täältä? Voi elämä, olisi pitänyt mennä jo valmiiksi rannalle.. Izu solasi itseään mielessään ja ojensi kätensä eteensä. Käsien tyhjä tila alkoi loistaa ja neito suuntasi kätensä kiveen. Kädet koskettivat kiveä, kuin räjähtävä valo muodosti sillan susilaisen viereen. Siihen oli ilmestynyt kristallista hohtava silta. Sitä pitkin Izu käveli vaivattomasti Nathalin viereen.

Silta hajosi neidon mielen mukaan. Hän istahti toisen viereen ja hymyili. "Entä sinä? Mistäsinä tup.. Tup.." Izu mietti, mikä sana se olikaan jonka tuo toinen oli sanonut. "Tupsahdit!" Neito huudahti iloisena. Taas uusi sana opittu. Neito hymyili ja katseli hieman pilvistä taivasta. "Sataakohan tänään?" Izu kysyi ja ajatteli. Voi aurinko ei ole kamalasti viime aikoina näyttäytynyt. Pimeäkin tulee ennen aikojaan. Masentavaa... Izu kuitenkin piti talvesta, lumesta ja muust sellaisesta, olihan kesäkin todella ihanaa. Neito huokaisi ja katsahti pää kenossa Nathaliaa. "Missä sinä asut?" Neito kysyi varovasti. Hän ajatteli ensiksi, että toinen asui ilman kotia. Se olisi vasta kurjaa.

//Sori. Viikonloppuisin en voi vastata.

Viesti To Joulu 01, 2011 12:59

Nathala

Susilainen katseli kristallienkelin tekemää siltaa ihaillen. Se oli kaunis ja varsin kätevä, mutta ei yllättynyt siitä sen enempää kuin mistään muusta epätavallisesta. Kaikki epätavallinenkin oli naiselle normaalia. Oli nähnyt yhtä sun toista outoa ja tämä meni vain joukon jatkoksi. Vai tuli toinen haltioiden kylästä, sen oli siis pakko olla jossain lähellä. Paikka olisi hieno nähdä, mutta susilainen ei uskonut, että tulisi sitä näkemään sen perusteella mitä haltioista oli kuullut. Niin salamyhkäistä väkeä ja ehkä jopa hieman vainoharhaista. Koko kylän hävittäminen kartalta oli kyllä kieltämättä tehokas tapa pitää tuntemattomat loitolla. Enkelin avattua suunsa susilainen heräsi aatoksistaan ja katsahti toiseen ja näytti hymyilevän, sitä outoa hymyä mihin tuon koirankuono nyt vain pystyi. "En minä mistään tupsahtanut, kunhan haahuilen sinne tänne. Hmm.." susilainen nosti kuononsa kohti taivasta ja vaikutti nuuhkivan ilmaa hetken. "Todennäköisesit sataa. Tuoksuu siltä. Tosin voihan se vain sivuuttaa tämän paikan. Vaikea sanoa", Nat selitti ja rapsutti toisella teräväkyntisellä kädellään mietteliäänä päätään juuri sarvien välistä.

Neito jatkoi puhettaan, eikä Nat pistänyt sitä pahakseen. Tylsähän tässä oli tuppisuuna nököttää kun seuraakin kerran oli. "En asu oikeastaan missään tällähetkellä. Kiertelen ympäriinsä ja tutustun Cryptiin, jos vaikka löytäisi jonkun paikan jonne asettua", susilainen sanoi kohauttaen olkiaan. Nainen kaiveli vieressään olevaa reppua ja veti sieltä esille koristeellisen piipun, jota alkio täyttämään. "Asutko sinä sitten siellä haltiakylässä? Varmaan hieno paikka, haltiat ovat niin luonnonläheisiä", susilainen rupatteli samalla kun väsäsi piippua valmiiksi ja lopulta sytytti sen pienillä tuluksilla vetäen paksua savua keuhkoihinsa. Tälläkertaa se tuoksui epämääräisesti mustikalle. Taisivat purut olla aivan syksyn tunnelmissa kuin kaikki muukin tässä luonnossa. Pian tulisi talvi ja oikeastaan susilainen odotti sitä innolla. Hanki oli niin kaunista, eikä kylmä tuota haitannut kiitos paksun turkkinsa. Ainut haittapuoli taisi olla lumeen jäävät jäljet, mutta sen kanssa saattoi elää.

//Sori, että kesti. On ollut kaikenlaista hässäkkää.

Nya

Viesti Pe Joulu 02, 2011 10:02

Izu

Nat kertoi ettei asunut missään, jolloin neito huomaamattaan mutristi suutaan. Kuitenkin hetken päästä hän hymyili taas. "Juu! Haltiakylä on todella luonnonkaunis.. Tai jotain sinne päin. Itse olen aina ihastellut kaikenlaista sieltä. Kun siellä on paljon kasveja sun muita asioita..." Izu innostui pölpöttelemään parhaansa mukaan selko kieltä. Neiti tuijotti piippua, jota toinen puhalteli. "Mikä tuo on?" Nainen kysyi rauhallisesti. Hän vilkaisi taivaalle. Se oli kirkas, mutta sateen voisi tunteakin melkein ihollaan. Ilma oli sen verran kostea ja viileä, ettei ollut ihme jos alkaisi satamaan. Viileä tuuli tartui Izun hiuksiin ja leikitteli niitä. Hiukset leijuivat ilma virran kanssa aavemaisesti. Neito kävi nopeasti pesemässä kasvonsa, jotka tuntuivat törkyisiltä.

Neiti palasi takaisin susilaisen viereen. "Kuule.. Nathala. Oletko nähnyt ihmisiä? Minä en ole ja minua kiinnostaisi nähdä heitä... Haltiat kertovat että he ovat pahoja ja ilkeitä. Ovatko he?" Izu kysyi polviaan pidellen. Siinä asennnossa hän näytti lähes pieneltä aralta lapselta. Neito tuijotti eteensä ja syventyi ajatuksiinsa. Miltähän ihmiset näyttävät? Ovatko he vaarallisia, niin kuin haltiat olivat kertoneet vai ovatko he saman tapaisia kuin haltijat? Näitä pohdiskellessaan taivas alkoi tummua mustista pilvistä.

//Ei mitään ei mitään.

Viesti To Joulu 15, 2011 2:56

Nathala

Nathala kallisti päätään neitokaisen kysymykseen piipustaan ja jotenkin automaattisesti laski katseensa piippuun, joka oli nyt susilaisen kädessä. "Etkö ole nähnyt ennen? Tämä on piippu, sillä poltetaan yleensä tupakkaa", Nat selitti ystävällisesti vaikka olikin hieman hämillään siitä, että neitokainen ei ollut koskaan nähnyt piippua. No aina oppi jotain uutta. Susilainen näytti nauttivan olostaan ja tästä tilaisuudesta rupatella jonkun kanssa. Neitokaisen palattua kasvojaan pesemästä sai tuon kysymys susilaisen taas kallistamaan päätään. "Olenhan minä, itseasiassa olen ollut itse ihminen. Se onkin sitten pidempi tarina, mutta kuitenkin.", Nat totesi ja kohautti olkiaan tässä välissä kunnes jatkoi "eivät sen pahempia tai parempia kuin haltiatkaan. En usko, että haltiat ja ihmiset luonteeltaan eroavat paljoakaan toisistaan, vaikka kumpikaan osapuoli ei sitä taida tajuta", susilainen totesi puhaltaen savua ulos kuononsa kautta joka kutitti mukavasti kirsua.

Nathala jäi miettimään ihmisiä Izun sanojen myötä, mikä sai aikaan sen että hiljentyi toviksi. Susilaisen ajatukset harhautuivat myös pohtimaan käsitettä "paha", jonka neitokainen oli suustaan heittänyt. Nathalan näkökulmasta kun ei ollut varsinaista pahaa olemassakaan. Kaikki riippui tilanteesta. "En ole koskaan hirveästi pitänyt ihmisistä rotuna, mutta kuten sanoin eivät haltiatkaan vaikuta sen erilaisemmilta. Ja miksi olisivat? Ajattelevat ja tuntevat hekin siinä missä ihmiset, eikö? Se millaiset tavat ja käsitys moraalista ja etiikasta kullakin on, on sitten eriasia. Voitko sinä rehellisesti sanoa tuntevasi jokaisen ihmisen, jos olet tavannut yhden? Ei, en usko", susilainen hölötti ääneen mietteliääseen sävyyn ja oli hieman kyseenalaista puhuiko varsinaisesti Izulle vai itselleen.

//anteeksi että kesti

Nya

Viesti Pe Joulu 16, 2011 11:18

Izu

Neitokainen tuijotti taivaaseen, joka tummui kovaa vauhtia. "Nathala. Mikä on tupakka?" Izua hieman hävetti ettei hän tiennyt kamalasti maailmasta. Haltia kylässä hän oli kyllä nähnyt monien tupruttavan ppiippua tai tupakkaa, mutta ei ollut koskaan kysynyt. Izu kuunteli Natin hölötyksiä ja vahti tummia pilviä. Neito istui aloillaan ja mietti hieman asioita. Hän yritti kuvitella ihmistä mielikuvanaan. Se ei ollut kamalan helppoa, kun sellaista ei ollut nähnytkään.

Neito hymyili Nathalalle. "Ai että sellaista. Olet siis itsekkin ollut ihminen. Miten sinä oikein muutuit?" Izun suusta pääsi ja hiolestunut ilme käväisi neidon kasvoilla. Sillä nyt tuuli alkoi voimistua ja alkoi hieman jyristä. "Lähtisimmekö? Sää alkaa olla pian sateinen...?" Izu kysyi hieman hän ei ollut koskaan pitänyt ukkosesta.
Neitokainen alkoi jo tulla hieman levottomaksi, mutta hän tykkäsi tietää ja saada enemmän tietoa. Ihmiset kuulostivat niin mielenkiintoisilta. Hänen kiinnostuksensa vain kasvoi aina, kun hän sai tietää lisää ja lisää. Izu piteli hieman hamettaan rytyllä ja katsoi Nathalaa. "Kuinka vanha olet? Vai kysyinkö sitä jo?" Izu alkoi kerrata keskutelua ja laskelmoi päässään asioita. Neito katsoi ylös ja näki sanoin kuvamatton välähdyksen. Se oli salama! Se oli salama! Izu meni aivan valkoiseksi, vaikka olikin lähes valkoinen. Neito heilautti käsiään ja hänn ympärilleen alkoi kiteytyä kristallia. Izu pelkäsi hän ei pitänyt salamoista sun muista asioista. Kristalli oli peittänyt hänet.

Viesti Pe Joulu 16, 2011 12:44

Nathala

"No tupakka on... kuivattuja lehtiä tavallaan luulisin. Normaaleille henkilöille sitä poltettaessa tulee.... jotenkin rentoutunut olo. En oikeastaan osaa selittää sitä. Kaikki eivät siitä pidä", Nathala selitti ja raapi korvantaustaansa miettiessään miten voisi selittää asian paremmin. Susilainen ei paljon kiinnittänyt taivaaseen huomiota, sää oli mitä oli.

"No juu, olen ollut ihminen kotikonnuillani. Se on pitkä tarina, kuten jo sanoin, mutta lyhyesti sanottuna voimallinen loitsu meni pieleen ja koska se oli yhteydessä minuun sinkouduin ulottuvuuteen, jota me ainakin kutsumme Limboksi ja sieltä sitten takaisin maankamaralle muuttuneena", susilainen ei selvästi pitänyt tästä aiheesta, mutta vastasi parhaan taitonsa mukaan kerta tuolta oli kysytty ja asia oli tullut puheeksi. Ei ollut katkera muutoksestaan tai mitään, oli sopeutunut tähän elämään täysin eikä oikeastaan edes kaivannut entistä elämäänsä. "Vanhako? Kahdenkymmenenkolmen, entä sinä? Hmm ja minne me menemme? Saanko minä tulla haltiakylään?" kysyi hieman ihmeissään, sillä oli olettanut ettei sinne saanut muut käydä kuin haltiat. No eihän Izukaan ollut haltia, mutta kuitenkin tuollainen mystinen tapaus.

Salama välähti taivaalla ja sai susilaisen vilkaisemaan ylös nähtyään silmäkulmastaan väläyksen. Nathala piti salamoista, ne olivat kauniita ja jotenkin mystisen voimallisia. Muisti, että jotkut salamat olivat sinertäviä, harmi ettei kyennyt näkemään niitä enään. Laskiessaan katseensa taivaalta susilainen huomasi Izun päällystäneen itsensä kristallilla. Katseli tätä näkyä hetken päätään kallistellen ja koputti sitten kristalliin. "Anteeksi nyt, mutta eikö meidän pitänyt lähteä?" kysyi epävarmana siitä kuuliko toinen edes häntä. Mikä ihme tuolle oli tullut, mennä nyt tuolleen piileksimään kun juttu oli kesken. Salama välähti uudemman kerran, mutta kauempana ja se sai susilaisen mietteliääksi. "Jaa, sinä pelkäät salamia. Eivät ne mitään tee, jos olet maankamaralla", susilainen vakuutteli koteloituneelle enkelille ja alkoi samalla pukemaan vaatekappaleita päälleen, kerta toinen oli halunnut lähteä. "Miten me edes pääsemme kylään? Tai siis, sehän on maagisesti piilossa..." susilainen mietti ääneen samalla kun kiinnitti nuoliviintä reiteensä. Vilkaisi kristallienkeliä ja muljautti silmiään kun tuo ei näyttänyt uskovan ettei salamat tehneet mitään pahaa. "Katso, piristäisikö tämä?" Nat kysäisi yrittäen saada uuden tuttavuutensa vähemmän pelokkaaksi. Nat pyöräytti sormustaan ja ilma tuon ympärillä väreili hetken tehden tuosta epäselvän katsoa ja kun se loppui susilaisen tilalla seisoi saman pituinen laiha nainen, jolla oli mustat hiukset, joissa meni yksi sininen raita ja siniset silmät. Iho oli varsin kalpea ja kasvot kapeat. Ilmestys hymyili enkelille. "Sinähän halusit nähdä ihmisen"

Nya

Viesti Pe Joulu 16, 2011 2:50

Izu

Neiti rohkeni tulla ulos ja hajoitti kristallin. Hän tuijotti nyt naista, joka muistutti hieman vieläkin sitä mitä oli nähnyt ensin. "Nathala?" Izu katsoi pää vinossa ja käänteli katsettaan. Hän lähti kävelemään eteenpäin ja hymyili naiselle. "Ovatko ihmiset tosiaan tuon näköisiä? Entä toinen osa puoli?" Izu kysyi ja tarkkoitti miestä.
Hän käveli rivakasta tahtia ja hymyili. Vaikka ukkostikin, neito näytti rauhalliselta äkkiä.
Izu katsahti taivaalle. Ensimmäiset sade pisarat tipahtivat hänen kasvoilleen. "Voi ei!" Neito sanoi ja nauroi. Hän otti toisen kädestä ja naurahti sateen rankentuessa. "Tule mennään johonkin jossa emme kastu liikaa!" Neito ryntäsi nyt vetäen hennosti toista perässään. Vesi kasteli jo hänen pitkät hiuksensa. Vesi valui vaatteista ja jalat lähtivät luistumaan hieman.

Neito juoksi jo hieman. Hän katsoi litimärkiä vaatteitaan ja naurahti. Ukkonen ja sade. Mikä päivä Izu ajatteli ja pysähtyi hieman. Hetki huohotusta ja pää pystyyn ja hymyileminen jatkui tytön ilmeellä. Neito katsoi jonnekin. Etsien ja tähystäen rankan sateen alta. Märät hiukset olivat liimautuneet selkään kiinni.

Viesti Pe Joulu 16, 2011 3:24

Nathala

Ihmisilluusiossa seisova susilainen kohautti olkiaan enkelin kysymykselle, olivatko ihmiset tosiaan tämän näköisiä. "Kuta kuinkin, jokainen on kuitenkin yksilö. Minä näytin tältä." Susilainen käänsi sormustaan uudemman kerran, mutta nyt vastakkaiseen suuntaan ja palasi saman kaavan mukaan takaisin omaksi itsekseen, joka tuntui nykyisin paljon luontevammalta. "Miehet? Jaa no... kai sinä haltiamiehiä olet nähnyt? Ihmismiehet ovat jokseenkin massiivisempia ja niillä kasvaa parta. Leuassa ja suun ympärillä karvoja", susilainen tähdensi huitoen alaleukansa suuntaan puhuessaan.

Sadepisaroiden alkaessa tippumaan taivaalta, susilaisen korvat kääntyivät osoittamaan sivuille ja näytti muutenkin hieman harmistuneelta. Ei ehtinyt sanomaan mitään sen kummempaa kun neitokainen päätti lähteä juoksemaan, joten seurasi tuota sateen yltyessä. Perhana, turkki kastuisi taas eikä se ollut edes kokonaan kuivunut pesuhetkestä. "Kuule, miksi et tee katosta kristalleista?" susilainen kysäisi enkelin pysähdyttyä hetkeksi paikoilleen. Olihan tuo tehnyt sillankin, niin miksi katos olisi yhtään erilainen? Susilainen yritti katsella mitä neito oikein tähysteli, mutta ei nähnyt mitään erikoista. Nathala tunsi itsensä, noh uitetuksi koiraksi ja siltä myös näytti. Taas.
Seuraava

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia