Sukeltajamadot ja tuorejuustoa (Lotdow)


Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad joku laskee siihen toisesta päästä ja toisesta päästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti La Touko 26, 2012 11:41

Sukeltajamadot ja tuorejuustoa (Lotdow)

Fred

Voi, miten aurinkoinen päivä! Uskomaton, lämmin ja linnunlaulun täyteinen. Fredin mielestä se oli siis oiva päivä lähteä kalaan. Hän oli jo varhain aamulla kukonlaulua ennen pystyssä, ja puki päälleen säätä mukailevat vaatteet. Pientä märkyyttä kestävät nahkasaapikkaat, ohuet kangaspöksyt ja pellavapaidan jolla oli varaa hulmuta tuulessa. Mukaansa pieneen varavaatenyssykkään hän pakkasi toiset housut kastumisen varalta, sekä hieman evästä. Leipää, omenoita ja palan tuorejuustoa pienessä purnukassa. Se oli erittäin hyvää.
Kun kaikki oli valmiina, miekkonen veti vielä niskaansa hupullisen viitan naulakostaan ja astui ulkoilmaan. Mikäli alkaisi sataa tästä kauniista aamusta huolimatta, hän ei ainakaan olisi aivan litimärkä palatessaan takaisin. Ulos ehtiessään Fred huomasi unohtaneensa ongen sisälle, joten laski nyssykän maahan ja palasi hakemaan sitä. Hän otti mukaansa vyön, johon ongen sai mukavasti kiinni. Vyön hän kiinnitti selkään, ja poistui sitten ovesta sen verran kumarassa ettei onkivapa katkennut ovenpieleen osuessaan. Hevosiahan Fredillä oli tältänykyä kaksi, kun Evelyn oli kerran jättänyt omansakin heille. Evelynin hevosesta Fred ei liiemmin piitannut, eikä hän ratsastanut sillä muuten kuin pitääkseen konin kunnossa. Tälle reissulle hän otti ilman muuta mukaan Springin, uskollisen, isokokoisen tammansa. Se ei onneksi ollut ottanut hiekka- tai mutakylpyjä, joten harjaamiseen ei tarvinnut panostaa hirmuisen kauaa. Kun alkuhoito oli valmis, Fred varusti hevosensa ja nousi selkään onki ja nyssykkä matkatavaroinaan. He karauttivat suorinta kulkureittiä Aodhá-järvelle, jonne oli melkoinen matka hevosellakin. Aurinko oli noussut jo taivaalle kokonaan, eikä enää näyttänyt oranssilta kuulalta taivaanrantaa hivelemässä.
"Kas noin", Fred tokaisi laskeutuessaan Springin selästä, ja taputti tätä kevyesti turvalle. Hän irrotti ohjat toiselta puolelta ja sitoi ne puun oksaan kiinni, jolloin Spring sai jonkin verran tilaa liikkua ja ylettyi syömään maasta ruohoa sillävälin kun Fred kalasteli. Hän asettui järven rantaan ja tutkaili rantavettä asiantuntevasti edestakaisin. Kyllä, kyllä. Tässä kohdassa oli selvästi kalaa, kuplista ja kuhinasta päätellen. Fred riisui viittansa ja asetti sen rannalle eväspussinsa viereen, ja poisti onkensa vyöltään. Hän rapsutti kevyesti kaulaansa ja alkoi etsiä maasta kovakuoriaisia, joka oli helppoa, sillä maa oli hieman märkä vieläkin. Ötökät olivat siis mielellään pinnalla. Parin kivenkääntelyn jälkeen Fred löysikin loistavan paikan täynnä muhkeita matoja, ja listi heti alkuunsa yhden kiinnittäen sen onkensa koukkuun. Hän heilautti vapaa ja seurasi katseellaan madon, koukun ja kohon laskeutumista järviveteen. Valkea koho jäi kiikkumaan veden pinnalle, ja Fred istahti maahan odottamaan.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti La Touko 26, 2012 12:08

Paderdor

Veden kuohu kakui korvissa lorinamaisesti kuin musiikki. Veden ylitsevyöryvät aallot kastelivat nenänpään ensin, sitten korvat ja jalat. Auringon kirkkaus hävisi hiljalleen, kun nelijalkainen karvakasa sukelsi syvemmälle pinnan alle. Kuumien kesäpäivien alkaessa, hän oli vieraillut yhä useammin Aodhá-järvellä jotta saisi polttelevan tunteen pois turkistaan. Pian hänen suustaan karkasivat suuret kuplat ja Paderdor suunnisti takaisin kohti pintaa. Auringon kirkkaus ei sentään yltänyt tuuhealehtisten puiden varjoihin, jotka rantaa reunustivat. Paccontin pää ilmestyi pinnalle ja tämä läähätti tyytyväisenä happea keuhkoihinsa. Uiminen oli mukavaa, mutta vielä mukavampaa olisi voinut olla uiminen lajitoverin kanssa. Mutta muut eivät uineet, eivät kai osanneet tai heillä ei ollut halua harjoitella. Paderdor nuolaisi räkää noruvaa nenänsä puhtaaksi ja kohotti etujalkansa rannalle, työntäen itsensä kuivalle maalle.
Turkkiaan ravistellen Paderdor poimi maasta kepin jota alkoi omaksi halvaksi huviksensa pureskella sen kaarnaa irti varresta. Pienet palasevat putosivat kuolaan peittyneinä maahan. Pienimmät tikut jäivät hänen hampaidensa väliin ja osa meni nieluun. Köhien ja aivastellen Paderdor nyrpisti nenäänsä ja jätti kepukan omaan arvoonsa. Hänen korvansa värähtivät ja hän kuuli ääniä. Joku muukin oli tullut nauttimaan kesäpäivästä. Pieni pacconti tepsutteli lähemmäs vettä ja pystyi juuri ja juuri erottamaan hahmon kauempana itsestään, pystymättä sanomaan kuka tai mikä se oli. Mutta seura kelpasi nelijalkaiselle, ja ilman pienintäkään epäilystä hän lähti tepsuttamaan tyytyväisenä, mutta hitaana eteenpäin.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Su Touko 27, 2012 6:39

Fred

Niin nopeasti kuin sää oli näyttänyt loistavalta, niin sen kirkkaus alkoi olla selvästi vaakalaudalla. Fred nimittäin huomasi juuri taivaalle kerääntyneet pilvet, jotka lipuivat tasaisena mattona kohti Fredin istuttamaa rantaa Aodhán vastarannalta. Mato näytti lilluvan veden varassa varsin rentoutuneena, eli oli todennäköisesti jo heittänyt henkensä. Kala ei ottanut vielä napatakseen, mutta Fred ei ollut kärsimätön eikä turhautunut. Tämä oli hänelle tuttua puuhaa, ja hän tiesi, että jos aikoi saada saalista, täytyi sitä myöskin odottaa. Kenties sadesäällä kala olisi syönyt paremmin, niin ainakin myytti kertoi. Silloin vain ei olisi niin mukavaa itse kyhnöttää rannalla ja rukoilla hampaat irvessä että joku perhanan sintti nappaisi matoon ennenkuin koko istuma-alusta vyöryisi mutaisena veteen.
Yhtäkkiä Fred kuuli oikealta puoleltaan kahinaa, ja aavisteli alkuun toisenkin kalastajan saapuneen apajille. Vaan ei, ei se kalastaja ollut. Vähän matkan päästä hänen luokseen lyllersi matala, koiramainen otus, jonka ulkomuoto oli toki tuttu. Nimeä rodulle Fred ei muistanut, sillä hänen koulunkäyntinsä oli ollut pienenä vähän mitä oli... Toisinsanottuna siis ei ollut. Kiiltävät laikut otuksen selässä kiinnittivät Fredin huomion. Hän ei heti muistanut sitä, mahtoiko olento olla agressiivinen vai ei, ja puhuiko edes yleiskieltä. Silmistään päätellen se ei kuitenkaan nähnyt kovin hyvin.
"Hei?" Fred kysyi kuuluvasti, vaikkakin varovasti ja muisti sitten taas pitelevänsä onkivapaa ja katsahti, josko koho liikkui.

//Pilvet Padille aurinkolaseiksi...
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ma Touko 28, 2012 9:47

Paccõnti hidasti hieman huomatessaan miehen huomanneen hänet. Hän pysähtyi kokonaan ja painui lähemmäs nurmikkoa silmiään siristellen, yrittäen nähdä miehen valkoisena välkkyvän naaman. Pilvet, jotka siirtyivet auringon eteen, toivat vähän helpotusta mutta iho pysyi edelleen kirkkaana ja naaman muodot erottuivat vain vaivoin. Paderdor nuolaisi nenäänsä kerran ja nuuskutti sitten ilmaa. Mukavan luonnollinen tuoksu lähti miehestä, joka tuntui pelottomalta. Pad heilauti häntäänsä muutamaan kertaan jännityksissään ja kuunteli ihmisen tervehdystä.
"Hei", Paderdor vastasi oikein kimakaksi pomppaavalla äänellä. Hän tepsutti taas pari askelta lähemmäs, nenä nuuskuttamisesta väristen. Paccõnti nousi ryömimästä ja istahti vähän matkan päähän, häntäänsä innostuneena heilutellen. Korvat kääntelehtivät kuunnellen jokaista pienintäkin ääntä ympäristössä. Miehen ongenvapan värinäkin, joka lähti kun kala maistoi koukussa roikkuvaa matoa, päästi vaimeahkon äänen Paderdorin korville. Joki solisi ja jossain puissa liikkui lintuja. Niin sekava ääniryöppy olisi voinut saada usean muun rotuisen olennon pään pyörälle mutta paccõnteille se oli normaalia. Paderdor tuijotti suurilla silmillään miehen silmiä, tai sitä kohtaa jossa arveli silmien olevan. Hän ei nähnyt niistä edes ääriviivoja, mutta nenä erottui niukin naukin. Pad siristeli silmiään, muttei saanut ihmeellisempää tulosta. Hän käveli aivan miehen viereen ja nuuskutti ilmaa. Ei se ainakaan pahemmin metsien kukkasilta tai raikkaalta elämäntavalta tuoksunut, tuskinpa kyseessä oli siis haltia. Pad ei ehkä olut fiksu, mutta oltiin niitä ihmisiä ennenkin nuuskuteltu. Pad pukkasi hieman miestä etujalallaan ja meni suoraan asiaan:
"Olen Pad. Hauska tavata!"

//Koska polarisoituminen hankaloittaa näkemistä...
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Kesä 01, 2012 9:44

Fred

Maassa lyllertävä karvakasa näytti hupaisalta nenä nykiessään ja tuputellessaan edestakaisin. Olento myöskin vastasi hänen tervehdykseensä, ja se sai Fredin hymähtämään hiljaa. Onkivavassa tuntui pientä nykimistä, ja mies käännähti katsomaan sitä. Koho ei ollut nykimisestä huolimatta painumassa pohjan alle, vaan lepäsi edelleen paikallaan. Ihminen ei viitsinyt kurkata oliko mato viety kokonaan vai oliko sitä vain maistettu.
Nyt sinitäpläinen otus oli jo ihan Fredin vierellä, ja Fred tutkaili sen ruttuista nenää. Hän hätkähti kun elukka tökkäsi häntä etukäpälällään ja puhkesi puhumaan korvia hyväilemättömällä äänellään.
"Haaauska tutustua Pad... Minun nimeni on Fred", mies vastasi hämillään siitä että tässä oli nyt tutustuttu näin suorasukaisesti, ja jäi tuijottamaan Padia.
"Tuota... Et satu olemaan kalamiehiä?" Fred tokaisi seuraavan yhtä mauttoman kommentin ja hänen olisi tehnyt mieli läimäistä itseään kädellä kasvoihin välittömästi sen jälkeen.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Kesä 01, 2012 11:31

Fred. Mukavan kuuloinen nimi joka sai Paderdorin heiluttamaan häntäänsä hetkeksi aikaa. Mutta seuraavan kommentin myötä hän kallisti päätään ja höristi korviaan.
"Kalamies?" hän kysyi kiekaisten. "En ole, ihan paccõnti." Kalamies, varsin kummallista käyttää sellaista termiä. Eihän Padissa ollut piiruakaan kalaa, tai miestä. Olihan hän kenties komea, mutta että mies, se olisi imartelua. Pad nuoli nenästä valuvat räät taas sivummalle kuin automatisoituna ja jatkoi hännän heilutusta.
"Oletko sinä kalamies", hän kysyi kiinnostuneena. Olisi jännittävää tavata uuden rotuisia henkilöitä, kalamies kuulosti etenkin mielenkiintoiselta. Paderdor istahti aivan Fredin viereen ja seurasi tämän ongen kohoa. Ainakin kalasta tämä mies näytti pitävän, miksei tämä siis olisi kalamies. Hetken hiljaa istuttuaan Paderdorille tuli sellainen olo että hän oli taas unohtanut jotain tai muutenvain käyttäytynyt hölmösti. Mistäköhän näitä kummallisia tunneaaltoja tuli.
"Oletko saanut yhtään kalaa?" hän kysyi ja heilautti piristävästi häntäänsä kohon suuntaan. Kohta Pad joutui taas nuolaisemaan räkää pois nenästään, jotta pystyi nuuskuttelemaan Tedyn, eikun Fredin hajuja nenäänsä ja muistamaan ne. Hän avasi vähän suutaan ja maisteli ilman tuoksuja; ketään muuta ei ollut lähistöllä.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Kesä 04, 2012 10:57

Fred

Padin hännänheilutus sai Fredin hymyilemään. Se muistutti häntä jostain lojaalista lemmikistä. Spring tarkasteli ruohotantereensa päältä Padia myöskin ja haisteli selvästi ilmaa kuin poimiakseen tuntomerkkejä rodusta. Ja sieltä se tulikin, sehän oli paccõnti. Liian vaikea nimi muistettavaksi Fredille, mutta hän tiesi, että oli kuullut sen aiemminkin. Ehkä hän nyt muistaisi sen. Tämä paccõnti oli kuitenkin ilmeisesti ymmärtänyt termin "kalamies" aivan väärin, mutta se oli ihan ymmärrettävää koiraa muistuttavalta otukselta. Seuraavana Pad jo kysyikin, että oliko Fred sitten kalamies. Mies purskahti nauramaan hetkellisesti ja pyyhkäisi silmäkulmaansa toisella kädellään.
"Ei, Pad, en valitettavasti ole kalamies. Olen vain ihminen", hän vastasi hymyillen ja tarkkaili sitten taas vedenpinnan yläpuolella loikoilevaa kohoa.
"Vaikka kyllä minä olen kalamies siinä mielessä, että tykkään kalastaa. Jos siis tajuat mitä tarkoitan", Fred jatkoi ja keskittyi jo seuraavan kysymyksen vastaukseen.
"En vielä, saavuin tänne itseasiassa ihan muutamia hetkiä sitten. Vaan mistä sinä tänne tupsahdit? Sinun laisiasi näkee kovin harvoin", ihminen jatkoi ja tarkkaili kieltä joka putsasi olennon nenää ja sitten lipoi ilmaa. Olikohan Padilla nälkä?

//IHANA PAD :D adoptoin sen.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Ke Kesä 06, 2012 11:58

Ai, ei Fredkään ollut kalamies. No mistä tämä kummallinen termi sitten oli mukaan ilmestynyt? Pad nyrpisti nenäänsä mietteissään, yrittäen saada loogisesti ajatelluksi.
"Eli et muutu haueksi jos heitän vettä päällesi?" hän kysyi hieman pettyneenä. Hän ei ollut ikinä nähnyt muodonmuutosta tai mitään taianomaista. Tai jos oli niin hän ei enää muistanut siitä mitään.
"Ai, kalasta?" paccõnti heiluatti hyväntuulisesti häntäänsä ja korviaan. "Pidän enemmän lepakoista, mutta kyllä niitä pitkäpyrstöjäkin kelpaa syödä." Hän istui aloilleen ja kiersi häntänsä jalkojensa ympäri kuin sivistynyt kotikissa. Jos tämä Fred olisi valmis ateriansa jakamaan, Paderdorilla ei olisi mitään ruokaa vastaan. Paccõntin katse kiersi vähän maastoa ja pysähtyi hevoseen. Lievä säikähdys yllättävästä näystä sai Paderdorin värähtämään ja pilkutuksen lehahtamaan keltaisena. Mitenkäs hän ei ollut tuota eläintä huomioinut ollenkaan? Paderdor rapsutti vähän päätään etujaloillaan ja jäi sitten nuolemaan jalanpohjiaan ja kynsienvälejä.
"Jaa tupsahdin? Uin kyllä, mutta ei sen väliä", Pad vastasi yhtä hyväntuulisen pirteänä kuten aina ja käänsi vihreät silmänsä Fredin suuntaan, vaikkei kunnolla tätä nähnytkään. Hän heilautti häntäänsä joen yläjuoksua kohti ja vastasi: "Tuolta vuorilta päin pohjoisesta. Mistä sinä tupsahdit?" Paderdor janosi tietoa. Hän halusi kuulla kaiken tästä kalamieh-, siis ihmisestä.

//Onhan se aika helluunen ^^
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Kesä 07, 2012 11:41

Fred

Fred hymyili hyväntuulisena Padin kysymykselle.
"Ei, en muutu haueksi, korkeintaan litimäräksi", hän vastasi ja tunsi sitten kunnon nykäisyn ongenvavassaan. Hän nosti onkea hieman, mutta painoa ei enää tuntunut siimassa. Kala oli siis päässyt tai päästänyt irti. Sääli. Pad tykkäsi kuulemma lepakoista, mutta kalaruokakin kelpasi hänelle. Fred nosti koukun vedenpinnan yläpuolelle, sillä häntä alkoi arvelluttaa syötin kunto.
"Äh, se on poissa", Fred totesi hiljaa itsekseen ja hilasi koukun kätensä ulottuville. Mato oli viety, joten Fred pisti ongen pystyyn rantatörmälle ja alkoi kaivaa lisää matoja. Hän kyllä kuunteli samaan aikaan paccõntin puheita.
"Tulit siis melko kaukaa, oletan. Itse tulin ihmiskylästä ratsain. Tuossa on hevoseni, Spring", Fred esitteli ja häneltä oli mennyt ohi, kuinka Padin pilkut vaihtoivat väriä.
"Missä sinä oikein asut? Vai vaelteletko ja uitko aina paikasta toiseen?" Fred jatkoi kysymyksiään ja löysi uuden lihavan madon koukkuun laitettavaksi. Hän tuikkasi madon paikoilleen ja heilautti koukun takaisin järveen.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Kesä 07, 2012 12:45

Spring oli siis nelijalkaisen elikon nimi. Pad yritti pistää sen tarkasti mieleensä ja kävi vähän lähemmäs nuuskuttelemaan hevosta, varoen sen valtavia jalkoja ja päätä.
"Kuka on poissa?" Paderdor kysyi sitten hätääntyneenä. Oliko Fred hukannut jotain tärkeääkin? Ainakaan maan kaivaminen ei vaikuttanut paccõntista ihan normaalien ihmisten puuhilta. Kuinka hämäräperäiseltä se ikinä näyttäisikään, Pad halusi auttaa uutta ystäväänsä ja alkoi kuopia maata etujaloillaan. Hän ei löytänyt mitään, paitsi multaan peittyneitä juuria, kiviä ja lehtiä. Toivottavasti se, mitä ikinä Fred etsikin, ei olisi kovin pientä. Kynnet kauhoivat tummia massoja hiekkaa sivummalle ja Pad työnsi päänsä kaivamaansa reikään.
"En näe ketään", hän huokaisi hieman pettyneenä, kun nosti päänsä takaisin ylös. Siinä hetkessä Fred istui taas normaalisti paikallaan, ongenkoho veden pinnalla keinuen.
"Kotini on kääpiöiden kylässä vuoren sisässä", Paderdor aloitti ja yritti saada puhutuksi kotikylästään arvokkaasti. "Mutta hyvin usein viihdyn täällä ulkona tepsuttelemassa, päivän vilkas meno ei sovi minunlaisilleni." Vaikka Padilla ei varsinaista muistoa, tai ainakaan kovin selvää sellaista ollutkaan, hän tiesi kuinka ihmiset ja kääpiöt ryntäilivät pitkin päivää paikasta toiseen kylässä ja siellä oli mahdotonta yrittää nukkua. Aodhá-järvikin oli harvinaien hiljainen. Melkein unettavan hiljainen. Paderdor kävi makuulteen Fredin viereen ja seurasi veden pinnan kevyitä laineita.
"Vieläkös se sota on käynnissä?" paccõnti mumisi hajamielisesti ja kallisti päätään, kun yritti kaivaa muistiaan.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Kesä 07, 2012 1:13

Fred

Ihminen katsahti kummastuneena paccõntiin joka alkoi kaivella maata ja vaikutti siltä, kuin etsisi jotain.
"Se... Siis... Mitä?" Fred kysyi väliin, kun Pad ihmetteli kuka oli poissa. Fredillä itsellä meni jonkin aikaa tajuta, että Pad oli kuullut hänen hiljaisen muminansa ja ilmeisesti etsi nyt matoa, jonka järvessä ollut kala oli äsken syönyt. Fred virnisti.
"Ei ei, minä vain etsin uutta matoa koukkuun. Sitä sanotaan syötiksi, ihminen tarvitsee sellaista jos kalastaa ongella", Fred selitti sillä ei tiennyt kuinka paljon Pad oikein tajusi hänelle päivänselvistä asioista.
"Matoja löytyy täältä hieman kosteammasta mullasta... Kaikenlaiset muutkin ötökät kyllä kelpaavat", Fred jatkoi, "Ne kiinnitetään ongen siiman päässä olevaan koukkuun ja sitten kalan kuuluu napata siihen, sillä se luulee saavansa helppoa ruokaa. Silloin minä nykäisen ongesta, kun kala on jäänyt koukkuun kiinni esimerkiksi huulestaan. Silloin irrottaminen on hankalaa, jos kala on ehtinyt nielaista koukun."
Pad asui kuulemma kääpiöiden huomassa vuorilla. Fred nyökytteli osoittaakseen että tämä oli selvä, ja alkoi sitten miettiä, miltä vuorilla näytti. Hän ei ollut juuri käynyt kääpiöiden puolella kääntymässä, sillä hänellä ei ollut ollut mitään syitä. Pad tuli Fredin viereen makaamaan, ja Fredin olisi mieli tehnyt taputtaa sitä hieman, mutta se tuntuisi kenties liian lemmikkimäiseltä.
"Toistaiseksi ei... Suuri sota on ohi, ja haltiat veivät voiton", Fred huokaisi tarkastellen kohon aiheuttamia väreitä järven pinnassa. Pinta väreili muutenkin jonkun verran, ja kauempana aaltoili hieman enemmän.
"Kääpiöt tulivat onneksi avuksemme, jottemme jäisi aivan alakynteen."
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti To Kesä 07, 2012 1:47

"Aijaa", Pad sanoi ja seurasi ongevapaa siiman kautta kohoon. "Kamalan monimutkaista, miksette vain loikkaa veteen ja nappaa kalaa kielellänne tai hampailanne?" Paderdor tiesi ettei ihmisillä ollut samanlaisia suutarvikkeita kuin paccõnteilla, mutta kai nämä osasivat käyttää käsiään kun omistivat sellaiset. Ja kai Fred ymmärsi mitä hän oli tarkoittanut äskeisellä lauseellaan. Pad nousi ylös ja kohotti katseensa kohti taivasta ja pärskähti. Aurinko oli liian kirkas katsottavaksi, kun kuukin oli jo pahaksi silmille. Pad nosti etujalkansa päänsä päälle varjostaakseen silmiään.
"Kala", hän huikki ja heilutti jännittyneenä häntäänsä. "Tule jo! Haluamme syödä herkulliset suomusi ja nakertaa ruotosi." Hän ei malttaisi odottaa kauaa, kohta Pad varmaan löytyisi vedestä läikyttelemässä vettä ympäriinsä ja metsästämässä kaloja kielellään. Tekemisenpula kävi sekunti sekunnilta pahemmaksi, kunnes paccõnti nousi ylös ja löntysti puun varjoon. Hän poimi maasta yhden kepin ja vei sen Fredille.
"Heitä!" hän kannusti ja asettui leikkisään asentoon, jolloin etupää painui alas ja takamus nousi ylös. "Haluan noutaa!"

//Sry, lyhyt, mutta koska kaveri
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Kesä 08, 2012 12:28

Fred

Ihminen keikutteli päätään puolelta toiselle ja hänen ilmeensä oli mietteliäs.
"Noh, näetkös... Tällaisilla pienillä hampailla ja kielellä, jotka ihmisillä on, ei oikein saa kalaa kiinni. Siksi pitää tyytyä monimutkaisempaan ratkaisuun. Kalat ovat liian nopeita käsin napattavaksi, ihmiset ovat nimittäin hitaita vedessä", Fred myönsi ja tutkaili paccõntia joka pärskähti katsoessaan aurinkoa kohti. Aurinko oli pilvien takana, mutta silti ilmeisesti liian kirkas olennon silmille.
"Syödä suomut? Lihahan se siinä syödään", Fred korjasi ja hymyili leveästi. Tai ainakaan hän ei aikoisi koskea suomuihin, se kuulosti yököttävältä. Limaisia ja yhhyhhyh. Kun Pad toi hänen viereensä kepin hetken hiljaisuuden jälkeen, Fred ei tiennyt, mitä vastata. Hänenhän olisi pitänyt onkia, ja nyt Pad halusi, että hänelle heitettiin keppiä. Mies katsahti Padia kummastuneena.
"Noh tuota... No. Mikäettei", hän myöntyi lopulta, poimi kepin käsiinsä ja viskasi sen menemään.
"Nouda!"
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1876

Liittynyt: Ma Kesä 27, 2011 12:17

Viesti Pe Kesä 08, 2012 12:50

Paderdor pyörähti ympäri niin että koko takamus keinahti väärään suuntaan ja tämä kaatui hetkellisesti maahan, jalat ilmaa sutien. Paccõnti syöksyi kepin perään kuin ohjus, kieli pitkällä lepattaen. Hän poimi kepin vauhdista takamus ja takajalat ilmaan nousten ja kirmasi sitten takaisin Fredin luokse ja laski kepin siihen. Mahaan alkoi pistää turhan nopean lähdön jälkeen ja Pad kävi hetkeksi aikaa makuulteen läähättäen.
"Tauko", hän ilmoitti ja nielaisi tyhjää muutamaan kertaan, sulkien sitten suunsa. "Jatkuu!" Pad oli taas neljällä jalalla ja valmis kiitämään kepin perään, mihin suuntaan se ikinä lentäisikään. Hän heilutteli häntäänsä puolelta toiselle kuin ruoskaa ja silmät olivat naulittuina keppiin. Hänen ilmeensä oli sammakkomainen, suu pitkä viiva ja kieli sen sisäpuolelle kadonnut. Silmät olivat ammollaan ja pyöreät kuin kuu taivaalla. Hän ei räpäyttänyt kertaakaan kun seurasi keppiä, sen hiukan kuolaista pintaa ja kaarnaa joka oli naarmuuntunut. Paderdorin katse harhaantui kerran vilkaisemaan ongen kohoa, josko se ilmoittaisi että nyt saatte syötävää. Se vaappui kuitenkin pinnalla samaan normaaliin tapaansa, eikä osoittanut kalojen läsnäolosta. Katse kääntyi takaisin keppiin ja kieli kävi pyyhkäisemässä nenää. Korvat olivat pystyssä kuin säikähtäneellä peuralla ja kohta hännänkin heilutus pysähtyi.
"Some people just need a high-five...
Into the face...
With a chair..."


Seuraa:
toukansyöjälle
kaksinaamalle
maan matoselle
viulun vinguttajalle
keppikeisarille
mehumestarille
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Kesä 08, 2012 5:43

Fred

Ihminen seurasi pöllämystyneenä kun paccõnti ampaisi hiekka pöllyten hieman epämääräisessä asennossa kepin perään, ja kun pöly oli laskeutunut, oli Pad jo kiitämässä takaisin. Ihmeen hyvin Pad oli löytänyt kepin maasta tässä valossa, mutta todennäköisesti haju ohjasi häntä. Paccõnti kellahti selälleen ilmoittaen tauosta.
"Selvä se, ei tässä sentään tappaa tarvitse its..." Fred aloitti ja Pad hyppäsi taas neljälle jalalleen ilmoittaen, että leikki saisi jatkua. Fred sulki suunsa ja kohautti olkiaan hymyillen, viskaten sitten kepin päinvastaiseen suuntaan äskeisestä eli Padin saapumissuuntaan. Spring katsoi korvat höröllään menoa, ja näytti siltä, ettei se oikein arvostanut kepin perässä juoksemista. Keppi lensi ilman halki ja tömähti sitten rantahiekkaan hautautuen hieman hiekanjyviin.
"Kala, syö. Syö jo", Fred mumisi ja napautteli kevyesti onkeaan jolloin koho hypähteli järven pinnalla. Yrittivätkö kalat juksata häntä vai eikö syötti kenties kelvannut? Kuinka moukkamaista.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?
Seuraava

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö