Gliding on the aqua// Nya


Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad joku laskee siihen toisesta päästä ja toisesta päästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

Viesti Ma Huhti 29, 2013 6:06

Gliding on the aqua// Nya

Aamunkajo. Se oli lumoavinta aikaa päivästä, kun aurinko nousi herkästi ja hitaasti horisonttilinjan yläpuolelle. Aodhá järven tumma ja petollinen vesi laineli hiljaa vedessä liikuskelevien olentojen menosta. Petollinen vesi on hukuttanut monia uhreja ja vedessä vaanivat pedot ovat verottaneet monien ihmisten, haltioiden ja taruolentojen henkiä. Siltikin se on erityisesti taruolentojen suosiossa ja yksi niistä on nimeltään Fucsia.

Vaaleanharmaa hevosolento laukkasi veden läheisyydessä ja levitti suuret siipensä liitääkseen järven laidalta laidalle. Välillä hän pysähtyi huilimaan, mutta jatkoi varsin nopeasti liitelyään. Hän malttoi asettua aloilleen hetkeksi, tuijottamaan järveä. Hän keskittyi veden liikkeisiin ja amuletti pegasoksen rinnassa alkoi hohtaa. Siniraitainen nosti vedestä pienen vesipalleron ja heilutteli sitä ilmassa kunnes imaisi sen suuhunsa. Siivekäs niin rakasti maagisia taitojaan, ei hän tiennyt mitä tekisi ilman niitä. Hän katseli ympärilleen, tarkkailen ja haistellen ilmaa. Joku oli tulossa, kenties. No, sitten tulkoon. Hän levitti siipensä ja jatkoi harjoitteluaan.

Nya

Viesti Ma Huhti 29, 2013 6:33

Rave

Mies käveli rauhallisesti järven rinnalla. Hän katseli ympärilleen mistään välittämättä. Antoinen oli muutenkin äitinsä hoivissa, niin mitäs välittämään? Rave rakasti vapaa aikaansa. Silloin hänen ei tarvinnut olla huolissaan lapsestaan tai muusta isän työhön liittyvästä asiasta.
Rave tallusteli hieman märkää maata sidoituin jaloin. Se ehkä näytti hieman siltä, kuin hän olisi jalka vammainen, jonka jalat olivat haavoilla, mutta ne ain helpottivat hänen kävelyään. Rave oli muutenkin puolihaltia, jonka takia hän myös piti jonkin verran luonnon helmaan ripustautumisesta. Arki kun oli työtä ja lapsen vahtimista, vaimon hellimistä ja siinä se päivä menikin. Sudet piti hoitaa ja talous piti pitää yllä. Kuinka paljon vastuuta hän olikaan saanut niskoilleen. Niin paljon tehtävää, että oli melkein hautautunut sinne, ellei ollut saanut niitä kunnolla järjestykseen.

Rave pysähtyi. Hän tuijotti vettä järvessä. Se lainehteli oudosti ja pian hän hahmotti jotakin vastarannalla. Oliko se eläin? Rave lähti juoksemaan, kuin pikkuinen poika täynnä uteliaisuutta ja muuta sellaista. Mikä se mahtoi olla? Mies pysähtyi ja jäi noin kolmen metrin päähän olennosta. Pegasos? Rave hymyili ja katseli hevosta. Oikein hieno se oli. Oikein kaunis. Näitä olentoja kun ei nähnyt ihan joka päivä. Ne kun tuppasivat vältelemään kaiken maailman sotaa ja ihmisiä. Ihmiset olivat taas tupanneet tunkemaan nokkansa kaikkialle. Rave ei kyllä kamalasti syyttänyt ihmisiä, kunhan nuo eivät tappaisi heidän kaltaisiaan olentoja sukupuuttoon tai mitään. Miten pitkään se sota taas oli kestänyt? "Terve, kuomaseni." Rave tervehti hevosta ja piti kohteliaan välin siitä, ettei olento vain hermostuisi liikaa, ettei se tuntisi oloaan liian uhatuksi. Hän kun oli syntynyt käsittelemään eläimiä, kuin eläimiä.

Viesti Ma Huhti 29, 2013 7:42

Vedellä läträys loppui lyhyeen, kun Fucsia kuuli askeleita. Juoksuaskeleita. Tamman korvat kääntyivät rahisevien ja suhisevien äänien suuntaan, sojottaen pystyssä kuin puut ikään. Hän nosti siipensä ylemmäs, jos tuo ihmisen kaltainen olento olisi vihamielinen ja/tai haluaisi nirhata tämän.

Siivekäs sai puolhaltian näkökenttäänsä, toinen hidasti vauhtiaan ja jäi tuijottamaan pegasosta kolmisen metrin päähän. Vaaleanharmaa rentoutui hiukan, sillä toinen ei näyttänyt kovinkaan murhanhimoiselta. Kiltit vihreät silmät ja pörröinen musta tukka. Ei mitenkään vaarallisen kuuloista. Mies tervehti kohteliaasti pegasosta, mikä sai tamman hiukan ristiriitaiseksi. Hänkin osais puhua, mutta paljastaisko hän sitä toiselle? Olisihan se reilua toista kohtaan, mutta säikähtäisikö toinen sitä liikaa. Tamma otti askeleen lähemmäs tummaihoista miestä ja hörähti hiljaa. Hänen sinertävät juovat kuljettivat magiaa ympäri kehoa ja sininen amuletti hohti kirkkaana. Tamma tuijotti vettä, nostattaen vesipallon ilmaan, pitäen sitä paikallaan hetken. Fucsia laski pallon takaisin veteen. Tamma otti vielä muutaman askeleen lähemmäs vierasta miestä ja kurotti turpansa tiedustelevasti tulijaa kohti.

Nya

Viesti Ti Huhti 30, 2013 5:15

Rave


Mies hymyili hevoselle. Äkkiä tuon kaulassa kiiluva jokin. Amuletti? Rave kallisti hymyillen päätään. Hän oli sitä luonnetta, joka hymyili, vaikka oltaisiinkin keskellä vaarallista tapahtumaa. Hevonen loihti vettä ja vesi pallo siinä sitten leijui ilmassa. Rave taputti esitykselle. "Oikein hienoa!" Rave sanoi innostusta äänessään. Kun pegasos tuli hieman lähemmäs ojentaen turpaansa, otti puolihaltia eleen vastaan rauhallisesti. Hän kohotti hitaasti kätensä, ettei vain säikyttänyt eläintä ja kosketti toisen turpaa. Mies silitti turpaa ja tuli pari askelta varovasti lähemmäs. "Oletpa sinä oikein kaunis. En ole ennen nähnytkään sinunlaisia olentoja." Rave sanoi ja hänen vihreät silmänsä kiiluivat. Mies rapsutti turpaa hieman ja alkoi sitten rauhallisesti etenemään hevosen sivua pitkin, pitäen kättä kiinni hevosessa, jotta se tietäisi missä Rave meni. Hän taputti sitä rohkaisevasti selkään.

"Uskon, että teikälaiset pystyvät puhumaan. Vai mitä? Kun olen tavannut aika monnen moista olentoa, jotka pystyvät puhumaan, huolimatta eläin muodostaan. Olenko oikeassa?" Rave kiersi takaisin pegasoksen eteen. Hän taputti sitä lempeästi turpaan. "Minusta on oikein mukavaa nähdä tälläinen kaunokainen näin keväällä." Rave sanoi kohteliaasti.

Viesti Ke Heinä 03, 2013 7:43

Vaaleaturkkinen hevonen taiteili vesipallon kanssa, kunnes hajotti sen taas siihen muotoon, missä se alunperin oli ollut. Haltia kehui Fucsian esitystä taputtaen samalla käsiään, hymyillen. Toinen myös katseli mielenkiinnolla riippuvaa amulettia, josta virtasi magiaa eläimen jokaiseen kehonosaan. Sinertävät raidat hehkuivat hiljaa ja hitaasti hänen turkillaan. Kun toinen sitten koski ja kehui tammaa ja hänen kauneuttaan, nousi tamman mielentila korkealle, ja hän kohotti korvansa ilmoittaakseen toiselle mielentilastaan. Sanaton viestintähän oli tärkeää hevoselle.
Mutta sitten mies kysyi, osaisiko siivekäs puhua. Oli kuulemma kuullut monestikin eläinten puhuvan. Toinen kysyi oliko hän kenties oikeassa. " Saatatpa vaikka olla", tamma sanoi helelällä äänellä ja hymyili hiukan. Oli mukavaa aina puhua jonkun kanssa, eikä vain olla hiljaa kuten normaalit hevoset, jotka olivat sen verran kyvyttömiä, etteivät osanneet puhua. Tosin, olihan hänkin ollut joskus normaali hevonen, jolla ei ollut puhetaitoa, ja ilman sitä taikalientä hän olisi sitä nytkin. Hän vain kiitti onneaan, ettäs epäivä oli tullut ja ne tapahtumat oli tapahtuneet. Se oli ollut hänen onnellisin päivä ehkä koskaan. Tamma tuijotti vierasta miestä, joka silitti tamman turpaa. Siivekäs tuuppasi toista kevyesti turvalla rintaan ystävällisyyden merkiksi.

Nya

Viesti To Heinä 04, 2013 5:48

Raven näytti hetken hämmästyneeltä, kun pegasos alkoikin puhua. Ei hän nyt niin lupaavasti ollut olettanut hevosen puhuvan. Hymy kuitenkin nyki jo huulilla. "Hienoa! Sain juttu seuraa." Rave sanoi positiivisen kuuloisena, kuten aina. Hänestä ei tuntunut lähes koskaan lähtevän positiivisuutta pois.

"Miksä sinun nimesi on?" Rave kysyi ja hymyili hevoselle, tuon tuuppaessa häntä ystävällisesti. Hän silitti hevosen turpaa rauhallisesta ja välillä rapsutteli tuon korvan takaa. Hän tykkäsi niin paljon eläimistä. Olivat ne sitten lohikäärmeitä tai muita olentoja, näitä pegasoksia kuitenkin löytyi ja näki harvoin. Joten sen kanssa olemisesta piti ottaa kaikki ilo irti. Hellyyttä piti aina antaa eläimelle kuin eläimelle, niin se tunsi olonsa rauhalliseksi. Aivan.
Raven irroitti lopulta otteensa hevosesta ja siirtyi sen kyljen viereen, pidellen kättään sen kyljellä ja silitti sen pehmeän tuntuista turkkia. "Hei, saanko nousta selkään? Olisi ihan mahtavaa kokeilla pegasoksen kanssa lentämistä, kun en minä koskaan sellaista ole kokeillut." Rave kysyi, hänen silmänsä tuikkivat, kuin kolmevuotiaan lapsen, joka oli juuri saanut jotakin uutta ja hienoa. Hän halusi kokeilla ja elää elämyksen, joka ei unohtuisi tuosta vain.

Viesti Su Loka 06, 2013 10:18

Toisen hämmentynyt ilme sai tamman hymyilemään kevyesti, kaikki olivat aina yhtä hämmentyneitä hevosen osoittaessaan puhekykynsä. Mies kysyi tuuppauksen jälkeen, mikä oli pegasoksen nimi. " Varsana monet kutsuivat Fucsiaksi, yhä useampi kutsuu yhä", untuvasiipi tokaisi.

Toinen raapi ja rapsutteli harmaaturkkista ties mistä, mikä ei tietenkään haitannut, tamma kun rakasti rapsutuksia ja muutenkin hemmottelua. Hän nosti mielihyvissään päänsä ylös samalla, kun mies lähti kulkemaan tamman kylkeä pitkin. Pian tämä kysyi, voisiko hän kenties nousta siivekkään selkään. Hevonen oli jotenkin arvellut kysymyksen tuloa, mutta näinkin äkkiä. Ei siitä kyllä mitään haittakaan ollut. " Kunhan et tuhatta kiloa paina, niin siitä vain", hän sanoi hiukan naurahtaen. Fucsia oikaisi leveitä siipiään, verrytelläkseen niitä tulevaa lentoretkeä varten.

Nya

Viesti Ma Loka 07, 2013 4:31

Rave naurahti levollisesti ja rapsutteli pegasosta selästä. Hän otti hieman tukea puusta ja hyppäsi. Puolihaltiana hän pystyi hyppäämään aika korkealle ja hän laskeutui pegasoksen selkään kevyesti. "Olenko minä nyt niin painava?" mies kysyi ja virnisti.
Hän katseli toista odottavasti. Hänen sisällään huusi lapsen ääni. LÄhdetään jo! Lennä! Lennä! Pakahdun innosta! Älä anna minun odottaa enää! Rave oli kuitenkin jo iso mies. Hän istui rauhallisesti eläimen selässä ja silitteli sitä hellästi. Hän tunnusteli hiljaa toisen harjaa ja selkää. Toisen karva tuntui niin ihana pehmeältä ja sileältä.

"Olet todellakin kaunis eläin. Minä saan olla todella kiitollinen, että tapasin sinut." puolihaltia kuiskasi tyytyväisenä. Mitäs nyt? Lentokierros ja kotiin? Rave tuumaili hetken, ennen kuin havahtui takaisin maan päälle.

Viesti Ti Loka 15, 2013 5:39

Hevonen odotti, milloin haltia mahtoi nousta selkään. Pian hän tunsi kevyen tömähdyksen selässää, mikä oli merkki haltian selässäolosta. Tamma muuttui hiukan jännityneemmäksi, tallasi maata jaloillaan ja oikoi siipiään. Kuinkahan pitkä aika siitäkin oli, kun hän olikaan kuljettanut jotain selässään. Ikuisuuksia, jos ei enemmänkin. Mutta nyt oli sen aika, eikä tamma tahtonut odotuttaa innostuneelta vaikuttavaa haltiaa.

"Pidä kiinni", tamma sanoi rauhallisesti, hymyillen hiukan ja aloitti kävelyn. Vähitellen vauhti koveni ja kiihtyi, käynnistä raviin ja siitä laukkaan. Kavioiden pauke kaikui järven rannalla, ruohopaakut lentelivät sinne tänne tamman askeleiden voimasta. Pauke oli korvia huumaava. Siivet levitettyinä vaaleanharmaa pegasos laukkasi keskittyneesti ja tuijotti valitsemaansa horisonttiin. Humina alkoi, kun vaaleat siivet nousivat ja laskivat, tasaiseen tahtiin, kopinan saattelemana. Tamma läväytti siipiään voimakkaasti. Pauke loppui kuin seinään. Maa katosi jalkojen alta, metsä ja järvi muuttuivat pienemmiksi ja hevonen saattoi nähdä horisontin. Siivet liikahtelivat uudemman kerran, pitääkseen tamman ilmassa. Tamman laukatessa ilmassa hän hirnahti samalla. Ai että kun hän rakasti lentämistä! Hän oikeastaan jopa sääli muita hevosia, joilla ei ollut tätä kykyä ja mahdollisuutta. Kaikkialle oli niin paljon helpompi päästä, kun ei tarvinnut mennä miljoonien mutkien kautta. Mutta mitä haltiamies mahtoi tästä pitää?

Nya

Viesti Ke Loka 16, 2013 5:35

Rave tunsi siivekkään eläimen siipien iskun ja irtoamisen maasta. Pian he lensivät jo korkealla. Lentäminen oli mitä mielekkäimpää puuhaa, mitä hän oli kokenut.
Rave piteli pegakoseksen harjasta kiinni ja irvisti iloisena. "Ihan mahtavaa!!" puolihaltia huudahti innoissaan ja leveä virne levisi hänen huulilleen. Hän ei ole koskaan ennen tuntenut näin. Hän tunsi itsensä taas kaksi vuotta nuoremmaksi, kuin mitä nyt oli.

Hän rapsutti toista taas selästä. "Lujempaa!" mies sanoi innokkaasti, hän kiristi tiukkaa otettaan. Mies hymyili innokkaassti ja nauroikin.

//Tulipa lyhyt.

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö