vettä


Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad joku laskee siihen toisesta päästä ja toisesta päästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Touko 23, 2008 9:10

vettä

Emilié

Emilié oli varhain aamulla lähtenyt kävelemään kotipuultaan kohti Aodhá järveä... oli aika täyttää vesivarastot. Aurinko paistoi jo kirkkaana taivaalla, kun Emilié vihdoista viimein saapui järvelle. Mukanaan hänellä oli kaksi sankoa, jotka hän oli joskus aikoinaan itse kasannut ja itkenyt koko sen ajan, koska oli joutunu sankoja tehdessä käyttämään kuolleita puita... hän kun ei pitänyt kuolleista puista, se oli kuin olisi käyttänyt kuolleiden ystävien ruumiinosia! Ainakin Emiliélle, olihan hän Dryadi..
Aurinko paitoi mukavasti järvelle ja Emilié päätti jäädä hetkeksi aikaa istuskelemaan järven rantaan. Hän kiipesi sileäpintaiselle kivelle ja istui sen reunalle ja laski varpaansa veteen. Hän heilutteli jalkojaan pienesti, luoden veden päälle väreitä. Hän näki jopa muutaman pienen kalan uiskentelemassa ranta vedessä... kunhan vaan ei mitään isompaa ilmaantuisi, Emilié pelkäsi isoja kaloja.
Sitten hän haki toisen sankonsa ja hyppeli takaisin kivelle, hän oli jo kyykistynyt kiven reunalle kun hän alkoi miettimään asiaa tarkemmin... hänen täytyi kurottua kiveltä veden päälle, jotta saisi puhdasta pinta vettä, eikä vain hiekkaista pohjavettä... ja kurottamisessa pelotti eniten se, että hän tippuisi veteen.. hän kun ei osannut uida. Hän ei voinut ottaa mistään kiinni, kivessä kun ei nyt sattunut oleman mitään mistä saisi kiinni. Joten kai se oli pakko kurottautua.
Hän asetti jalkansa kunnolla kivelle ja kurottautui, upottaen ämpärin veteen. Tähän asti kaikki hyvin! Sitten kun hän lähti vetämään sankoa ylös... kaikki meni päin prinkkalaa. Sanko painoi veden kanssa sen verran paljon, että Emilié menetti tasapainonsa ja molskahti veteen sen sileän tien. Hän pääsi pintaan ja sitten hän kiljui. Hän huusi ja kiljui minkä kurkustaan sai, samalla kun yritti pyristellä pinnalla kunnes hänen päänsä upposi jälleen pinnan alle... Emilié pääsi vielä toisen kerran pintaan, kerkesi vetämään syvään henkeä, ennen kuin hän vajosi jälleen pinnan alle, tällä kertaa yhä syvemmälle ja syvemmälle veteen. Hänen hiuksensa tuntuivat ilmavammilta mitä maan päällä.. hiukset liehuivat hänen ympärillään, samalla kun hän sulki jo silmänsä ja jäi odottamaan että kaikki pimenesi lopullisesti... mutta silti hänestä tuntui vielä, ettei kaikki ollut menetettyä...

// Dimmutin ja lätäkön herra tänne! ^^ //

Viesti Pe Touko 23, 2008 9:24

Reodd

Reodd makasi veden pohjassa enemmän kuin tylsistyneenä ja tömisytteli pohjamutia pyrstöllään. Vetehineen elämä saattoi joskus olla niin turruttavan tylsistyttävää, että olisi tehnyt mieli nousta maan päälle, muuttua ihmiseksi ja lähteä kylään. Olisihan hän niin voinut tehdäkin, mutta toisaalta, hän ei tiennyt missä kylä oli, hän vain tiesi, että jossain sellainenkin oli. Hän ei tiennyt mitään näistä olennoistakaan, jotka kylää asuttivat. Tämä oli toivotonta ja silti hän muka oli haltijoiden puolella sodassa, vaikkei näistä paljoa mitään tiennyt, eikä ollut haltijoita juuri tavannutkaan. Ja kuinka pirussa sitä täältä järveltä käsin taisteli? Hän hyvä kun pysyi jaloillaan pystyssä maalla ja taistellakin jos pitäisi. Hän ei osannut edes miekkaa käytellä! Toivotonta...

Reodd kuuli jonkin molskahduksen tapaisen ja kohottautui ylös. Jotain lähettyvillä oli kai tippunut veteen ja se oli kyllä jotain elävää, ei kai se muuten olisi noin suurta ääntä pitänyt pudotessaan? Reodd lähti uimaan äänen suuntaan, tai ainakin niin hän oletti. Kyllä, hän vilkaisi ylös ja huomasi tytön vajoavan. Hän ei osannut päätellä oliko tuo ihminen vai taruolento, sellaisia kun harvemmin näki. Tyttö oli kuitenkin sen verran siro, ettei tuo vastannut Reoddin käsitystä ihmisestä, mutta joka tapauksessa tuota pitäisi nyt auttaa. Hän ei tahtonut ruumiita kotiinsa, sitä hän vähiten kaipasi.
Reodd lähti uimaan nopeammin ja saikin tytön käsivarsilleen varsin pian ja nosti tämän pintaan. Hän vei toisen rantaan, olematta lainkaan varma siitä, mitä hänen seuraavaksi olisi pitänyt tehdä...
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Touko 24, 2008 6:46

Emilié

Emilié tunsi kuinka vesi kylmeni... kaikki tuntui yhä kylmemmältä ja pimeämmältä, aivan kuin kuolema olisi hivellyt kalman kylmillä käsillään kehoa, saaden sen muuttumaan elottomaksi ja kylmäksi, ruumiiksi. yhä syvemmälle ja syvemmälle... kunnes joku, kuin enkeli, otti Emilién käsivarsilleen ja lähti viemään häntä ylöspäin. Nytkö hän pääsisi taivaaseen? Emilié raotti silmiään, näki pinnan lähestyvän ja valon, niin ihanalta kuin se näyttikin ja--
ILMAA! Happea! Emilié veti keuhkonsa täyteen ilmaa hänen päästyä pinnalle, vieläkään hän ei tajunnut mitä oli tapatumassa, mutta sen hän tiesi, ettei hän kuollut ollut! Hän oli elossa, niin elossa kuin nuori dryadi voi olla! Emilié kömpi rannalle ja köhi keuhkoistaan vettä pois, läsähtäen maalle vatsalleen. Hetken näytti siltä että hän olisi kuollut, kunnes hän käänsi kasvonsa kohti maata ja pussasi ruohoa.
"AAAH! maa! Ilmaa! Happea! Rakastan ruohoa! Puita! Ei vettä! ja--- UAAAGH!" Emilié aloitti höpöttämään kuin joku olisikin kuunnellut, kunnes hän käännähti ympäri ja näki miehen... tai no, kai tämä jonkin sortin taruolento oli, näkki tai vesi hiisi, sitä Emilié ei tiennyt.. ainakaan vielä.
"si-sinä pelastit miut?" Emilié sano osoittaen varovasti miestä.
"kiitos! Kiitos tuhannesti! Luul' siu enkeliks, mut sie et taida olla enkel'?" Emilié sanoi, astellen vähän lähemmäksi rantaa ja laskeutui polvilleen istumaan rantaviivalle.
"Mie olen Emilié. Kuka sie olet?" Emilié kysyi, hymyillen erittäin kiitollisesti, samalla kun veti läpimärät hiuksensa toiselle olalleen.

Viesti La Touko 24, 2008 7:07

Reodd

Reodd seurasi hämmentyneenä toisen 'räpiköintiä' maalla. Kuinka joku saattoi rakastaa tuota nurmeakin noin paljon? Ja vesikö ei kelvannut? Outo otus tuo tyttö oli, mutta niinhän kaikki tuolla maalla tallustavat vaikuttivat olevan. Hän kohautti olkapäitään ja tuijotti tyttöä silmät suurina, kunnes tämä viimein tajusi hänen läsnäolonsa ja päästi suustaan oudon äänen.
"Niin kai...", Reodd mutisi, vaikkei mielestään ollut pelastanut tyttöä vaan vienyt tämän kitumaan nurmen päälle, mutta toinen selvästikin viihtyi siinä paremmin kuin vedessä, joten kai se osaltaan pelastamista oli ollut?
"Ehm? En lähellekään", hän naurahti epävarmasti ja luuli jo tytön seonneen. Ehkä hänen olisikin parempi vain peruuttaa takaisin veden pohjaan ja valitella sitä, kun ei ollut mitään tekemistä. Toisaalta, jos hän nyt peruuttaisi takaisin, hän saattaisi mahdollisesti menettää sen vähänkin tekemisen, mitä hänelle oli tarjottu. Niinpä hän vain tuijotti tyttöä hetken ennen kuin tajusi tämän esitelleen itsensä.

"Reodd", vetehinen vastasi päätään kallistellen. Emiliéksi itsensä esitellyt tyttö puhui jotain varsin hauskankuuloista murretta, tai vastaavaa. Se sai kuitenkin Reoddin hymyilemään hitusen, mitä hän pian ihmetteli itsekin ja vetäisi hymyn pois naamaltaan ja kysyi sitten hiljaa; "Mikä sinä olet? Luulin ihmisiä erilaisiksi?" Hän kysyi ihmeissään ja tarkkaili Emiliétä katseellaan. Ei tämä kyllä ihmiseltä vaikuttanutkaan...
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Touko 25, 2008 6:48

Emilié

Mies.. tai mikä lie oli, esitteli itsensä Reoddhiksi. Emilié hymyili erittäin leveästi, katsellen mieheen ja varoi samalla kellahtamasta takaisin jorpakkoon... se olisi jo ollut liian noloa.
Mies hymyili hetken aikaa, kunnes veti naamansa peruslukemille. Emilié tujotti miestä hieman kysyvästi, kun tämä oli esittänyt kysymyksensä. Louplta Emilié naurahti kevyesti ja pudisteli päätään.
"ehei, en mie mikkään ihimnen ole. Mie ole Dryadi, metsän henki!" Emilié kertoi, nousten jaloilleen.
"mie pidän huolta että puut voivat hyvin, vahdin ja hoivaan niitä" Emilié selitti siltä varalta, ettei Reodd tietänyt mikä oli Dryadi.. tai no, tuskin tämä tiesi jos kerran oli luullut häntä ihmiseksi!
Sitten Emilié vilkaisi ämpäreihinsä ja siitä sitten takaisin Reoddiin. Voisiko hän pyytää mieheltä palveluksen? Mieheltä... ei Emilié voinut Reoddia mieheksi, miehestä tuli mieleen ihminen ja tuskin tämä ihminen oli.. mikä Reodd edes oli?
"entäpä itse? Mikä sie olet?" Emilié kysäisi ja nappasi toisen ämpäreistä käteensä ja ojensi sitä kohti Reoddia.
"nyt kun sie siinä olet, voisikko tehä palveluksen? Hakisikko miulle puhdasta vettä tähän? Rannasta ei voi ottaa, kosk tullee muuten mutasta vettä... enkä mie itte osaa uida, nii en voi itte syvemmält hakkee" Emilié selitti, ojentaen ämpäriä yhä Reoddia kohti.

Viesti Su Touko 25, 2008 7:22

Reodd

"Metsän henki...", Reodd mutisi hiljaa, sulatellen hetken tietoa siitä, ettei Emilié ollut ihminen, "En olekaan koskaan tavannut metsän henkeä." Eihän hän ollut paljoa muitakaan olentoja tavannut, kun oli typeryyttään melkein väittänyt toisen olevan ihminen. Tosin hänen käsityksensä mukaan ihmiset taisivat olla Emiliétä pidempiäkin, joten...
"Vetehinen", hän sanoi, eikä yhtään ihmetellyt jos toinen ei tarkalleen tiennyt mikä hän oli, eipä vetehisiä kaikissa vesissä tavannutkaan. Eikä Reodd, vaikka ihmiseksi saattoikin muuttua, oikein maalla viihtynyt.

Reodd vilkaisi taakseen, keskelle järveä ja nyökkäsi sitten hitaasti.
"Kyllähän minä voin", hän sanoi sitten ja otti ämpärin käteensä. Hän päätti tehdä asian itselleen mukavimmin, sukeltaa keskemmäs järveä ja uida sitten sieltä takaisin. Vetehinen kun viihtyi enemmän veden alla. Reodd sukelsi pienen molskahduksen saattelemana ja nousi pian pintaan keskempänä järveä, jossa tiesi puhtaimman veden sijaitsevan. Hän tyhjensi ämpäriin kertyneen veden ja nappasi siihen puhtaampaa. Hieman vaikeaksihan se kävi, koettaa uida yhdellä kädellä, pää ja ämpäriä pitelevä käsi veden pinnalla, mutta kyllä hän siitä suoriutui ja laskikin pian ämpärin rannalle.
"Tarvitsetko vettä tuohon toiseenkin?" Reodd sitten kysyi ja katsoi Emiliétä, odottaen tämän vastausta...
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Touko 26, 2008 12:37

Emilié

Vetehinen? eli tämä oli jonkinsortin veden henki? niin kuin näkki? Emilié ei koskaan ollut kuullut vetehisistä, mutta ei kai näillä mitään rakentavaa eroa ollut.
Reodd suostui hakemaan Emiliélle vettä. Emilié hymyili erittäin ystävällisesti ja kiitollisena, ennen kuin Reodd sukelsi veteen ja katosi näkyvistä. Emilié siisti sillä välin hiuksiaan ja vaatteitaan, nyppien puoli kuivista vaatteistaan pois ruohonkorsia ja muuta likaa, jota nyt sattui tulemaan hänen mekkoonsa kun hän pääsi maalle pyörimään. Hiukset olivatkin sitten vähän vaikeampi puhdistaa, mutta kyllä sekin onnistuisi.. sitten ajan mittaan, mäirstä hiuksista oli hankala saada mitään irti.

Pian Reodd palasi ämpärin kera ja laski sen rannalle. Emilié katsoi hymyillen ämpäriin ja nosti sitten katseensa Reoddiin kun kuuli tämän äänen.
"Kyl mie siihenkin tarvisin." Emilié sanoi ja koppari ämpärin kouraansa ja ojensi sitä Reoddille.
"Et jos sie vaan viittit, ni kävisikkö hakemas tähänkin?" Emilié kysyi hymyillen ja ojensi ämpäriä jälleen Reoddille.
Samalla hän mietti miten voisi korvata Reoddille tämän vaivan näön.. ottaen huomioon että Reodd oli juuri pelastanut hänen henkensä ja auttoi vielä saamaan vettä ämpäreihin, ettei Emilién tarvinnut uudestaan henkeensä riskeerata... ehkä kannattaisi opetella uimaan.

Viesti Ma Touko 26, 2008 3:45

Reodd

Reodd nyökkäsi ja nappasi Emilién tarjoaman toisen ämpärin, toistaen äskeisen toimenpiteen. Pian hän palasikin täyden ämpärin kanssa rannalle ja laski sen maahan. Hän kampesi itsensä istumaan rannalle, jättäen kuitenkin pyrstönsä veteen ja siirsi katseensa Emiliéhin.
"Voitko kertoa minulle yhden asian?" Hän sitten kysyi uteliaana tietämään lisää järven ulkopuolella olevasta maailmasta, "Millaista maalla on elää? Mitä sinä yleensä teet vai kuoletko tylsyyteen?" Reodd ei ollut niinkään varma siitä, oliko hänen esittämänsä kysymys missään määrin järkevä tai sopiko sellaista maalla elävältä kysyä, mutta hän tahtoi tietää. Siitä todellakin oli kauan, kun hän oli viimeksi maalla ollut, eikä hän silloinkaan ollut kuin piipahtanut siellä nopeasti, kun ei ollut mitään järin mielenkiintoista tekemistä keksinyt.

Hän siirsi katseensa pyrstöönsä ja silitteli sitä ajatuksissaan. Reoddilla ei ollut aavistustakaan siitä, millaisena Emilié häntä piti. Jonkin kaltaisena paholaisena vai ilkeänä vedenasukkina, joka nappasi maalta viattomia ja teki näistä kaltaisiaan?
Ne harvat, joita Reodd oli tavannut, olivat kuvitelleet moista, eikä hän voinut kieltää sitä, etteikö olisi joskus tahtonut niin tehdä, mutta onneksi juuri sillä hetkellä ei ketään ollut järvelle osunut, eikä hän tiennyt reittiä lähistöllä oleviin kyliin, joten...
Mutta useimmiten hän ei ollut paha. Ennemminkin vain kaipasi seuraa, vaikka nytkin, kun hänellä seuraa oli, hän ei tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa tai tehdä...
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Touko 27, 2008 11:31

Emilié

Reoddilla ei mennyt kauaa toistaa äskeistä kierrostaan ja pian tämä palasikin täyden ämpärin kanssa. Emilié otti ämpärit maasta ja kiikutti ne kauemmaksi rannasta ja kun hän kääntyi ympäri, Reodd oli jo kavunnut puoliksi maalle istumaan. Emilié hyppeli iloisesti miehen viereen ja istui alas sen kummempia arastelematta ja sujautti omat jalkansa taas veteen. Hetken hän katseli hiljaa Reoddin pyrsyöä, kunnes nosti katseensa miehen kasvoihin, kuullessaan tämän kysymyksen.
"Ai millast? Ehe, en mie ainakaan tylsyyteen kuole, miun pitää hoitaa puita... mut en mie ossaa kertoo millas elämä maal ois.. ku siitkin on nii mont käsitystä, miulle maalla eläminen on pakko, metsäs eläminen on pakko. Mie en voi lähtee mettästä kauaks aikaa pois, kute sie et voi lähtee vedest. vai voikko?" Emilié selitti.. eihän hän osannut kertoa miltä maalla tuntui elää, muuta kuin omasta näkökulmastaan.. maalla oli kuivempaa mitä vedessä? Sen nyt tiesi taunokin.

Äkkiä Emilié nosti kättään pienesti ja laski sen Reoddin pyrstölle, tunnustellen ja silitellen sitä hieman, kunnes vetäisi kätensä kiltisti pois ja hymyili pahoittelevasti.
"sori, miun oli ihan pakko kokeilla. Miulla ku ei oo pyrstöö" Emilié sanoi, vilkaisten vedessä olevia jalkojaan.
Mutta nyt kun Emilié oli kunnolla nähnyt miehen pyrstön, hän ei enää pitänyt tätä näkkiän ainakaan.. näkithän olivat täysin ihmisen näköisiä.. tai no, pientä ulkomuoto muutosta lukuunottamatta.

Viesti Ti Touko 27, 2008 4:15

Reodd

Reodd nyökkäsi. Emilié siis käytti suurimman osan ajastaan puista huolehtimiseen. Se ei vetehisestä kuulostanut kovin kummoiselta, mutta kai se toisen mielestä oli hienoa. Hoitaa puita...Tosin ehkei Emilién mielestä päivät pitkät järvessä asustelukaan ollut mielenkiintoista ja tapahtuma rikasta, eikä se ollut sitä Reoddin mielestäkään. Hän oli vähällä kuolla tekemisenpuutteeseensa joka ikinen päivä! Veden alla ei paljoa tekemistä juurikaan ollut...
"En tiedä kauanko voin olla poissa vedestä, en ole kokeillut", Reodd sanoi, muttei maininnut toiselle siitä, että saattoi muuttua niin tahtoessaan ihmiseksi, ehkä se selviäisi tällekin jossain vaiheessa. Jos he vaikka siirtyisivät tästä järven rannaltakin jonnekin.

"Ei haittaa", Reodd sanoi hymyillen, Emilién pahoitellessa sitä, että oli tunnustellut hänen pyrstöään. Hän itse ei ollut niin yllättynyt tai utelias tietämään Emilién jaloista, koska sai tahtoessaan sellaiset itselleenkin, mutta sen sijaan hän oli kiinnostunut toisen puista huolehtimisesta.
"Millaista se puista huolehtiminen sitten on?" Reodd kysyi puheenaihetta vaihtaen ja siirsi katseensa pyrstöstään Emiliéhin.

Viesti Ti Touko 27, 2008 4:28

Reodd

Reodd nyökkäsi. Emilié siis käytti suurimman osan ajastaan puista huolehtimiseen. Se ei vetehisestä kuulostanut kovin kummoiselta, mutta kai se toisen mielestä oli hienoa. Hoitaa puita...Tosin ehkei Emilién mielestä päivät pitkät järvessä asustelukaan ollut mielenkiintoista ja tapahtuma rikasta, eikä se ollut sitä Reoddin mielestäkään. Hän oli vähällä kuolla tekemisenpuutteeseensa joka ikinen päivä! Veden alla ei paljoa tekemistä juurikaan ollut...
"En tiedä kauanko voin olla poissa vedestä, en ole kokeillut", Reodd sanoi, muttei maininnut toiselle siitä, että saattoi muuttua niin tahtoessaan ihmiseksi, ehkä se selviäisi tällekin jossain vaiheessa. Jos he vaikka siirtyisivät tästä järven rannaltakin jonnekin.

"Ei haittaa", Reodd sanoi hymyillen, Emilién pahoitellessa sitä, että oli tunnustellut hänen pyrstöään. Hän itse ei ollut niin yllättynyt tai utelias tietämään Emilién jaloista, koska sai tahtoessaan sellaiset itselleenkin, mutta sen sijaan hän oli kiinnostunut toisen puista huolehtimisesta.
"Millaista se puista huolehtiminen sitten on?" Reodd kysyi puheenaihetta vaihtaen ja siirsi katseensa pyrstöstään Emiliéhin.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Touko 28, 2008 1:22

Emilié

"ai millast?" Emilié aloitti kuullessaan Reoddin kysymyksen. Hän siirsi katseensa järvelle päin ja mietti hetken aikaa.
"On se aik työlästä, mut se on myös hauskaa. Miun pitää huolehtia niistä, kattoo ettei niitä satuteta tai kaadeta.. tosin seki on nykyään hankalaa, ku ihmiset.. sekä haltijat, luulevat omistavansa mettän... ei niit jokaist puuta voi auttaa, mut ainahan sitä voi yrittää. Mie kyllä enemmänkin oon keskittyny pieniin puihin, taimiin. Mie autan niitä kasvamaan isoiks ja suojelen niit, ettei kukkaan tallo päälle" Emilié selitti, melko surullisen näköisenä.
Olihan se surullista, näin metsän henkien mielestä. Puita kaadettiin polttopuiksi ja rakennus tarpeiksi, niistä tehtiin aseita ja ties mitä vimpaimia, eikä kukaan kysynyt lupaa kaataa niitä! Jokainen puu oli aikanaan jonkun dryadin istuttama tai hoivaama, periaatteessa metsä kuului dryadeille... mutta ei siitä kukaan näyttänyt välittävän. No, kyllä Emilié ymmärsi että puuta tarvittiin, mutta voisiko sitä edes katsoa minkä puun kaataa? Ei hänen äitinsäkkään olisi kuollut, jos ihmiset eivät olisi menneet kaatamaan tämän 'sydän' puuta. Onneksi Emilié ei ollut sidoksissa mihinkään tiettyyn puuhun, mutta hän tulisi murtumaan täysin jos hänen kotipuunsa kaadettaisiin!
"Entäpä sie? Pittääkö siun suojella tätä järveä?" Emilié kysäisi, nosuten samalla seisomaan ja kuivatteli jalkojansa.

Viesti Ke Touko 28, 2008 3:01

Reodd

"Hmm...No minä en toivottavasti ole koskaan satuttanut niitä", Reodd koetti hieman lohduttaa toista, vaikka tuskinpa se asiaa paljoa auttoi, koska hän ei itsekään ollut varma siitä mitä oli tehnyt ennen kuin hänestä oli tullut vetehinen. Olisi kai turhaa sanoa, ettei puita tulevaisuudessa kaadettaisi, koska ihmisiä syntyi lisää ja lisää, samoin haltijoita, sota saattaisi loppua...mutta Reoddilla oli sellainen tunne, että tulevaisuudessa puita kaadettaisiin entistä enemmän. Hän ei tiennyt mistä sellainen mielikuva oli hänelle syntynyt, mutta hän todellakin toivoi olevansa väärässä. Vetehinen ei tiennyt mikä näin yllättäen sai hänet suremaan Emilién kanssa, kun hän yleensä ei juuri järven ulkopuolisiin olentoihin edes luottanut.
Reodd ei paljoa metsän hengistä tiennyt, mutta ymmärsi kyllä sen, että puut olivat näille tärkeitä, etenkin jos näiden oli tarkoitus suojella noita. Ja metsähän koostui suurimmaksi osin puista! Mitä metsän henki siis olisi jos ei olisi metsää?

"Ei miulle kyllä sellaista tehtävää sinänsä ole määrätty", Reodd vastasi hiljaa ja silmäisi järveä ajatellen ensimmäistä kertaa pitkään aikaan asuinpaikkaansa ja tilannetta jos ihmiset tai haltijat pilaisivat veden, "Mutta se on minun kotini, ollut jo aika kauan. En tiedä missä asuisin jos sitä ei olisi juuri tuossa, hyvällä paikalla, sopivasti piilossa..." Samalla hän siinä selittäessään tajusi, että jos metsää ei olisi järven ympärillä pääsisivät ihmiset ja haltijat järvelle paremmin ja saattaisivat jopa viedä siitä kaiken veden! Reodd jo hieman katui sitä, että oli haltijoiden puolella, mutta kyllä hän osaisi näille pistää hanttiin, jos hänen vettään koettaisivat väkivalloin viedä. Järvi oli hänen! Tietysti tuokin ajatus oli hieman väärä, koska asuihan järvessä kalojakin...
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Touko 28, 2008 4:28

Emilié

Ei Emilié Reoddia olisi syyttänyt, vaikka tämä olisikin joskus puita satuttanut.. tai no, olisi hän ehkä ensiksi vetänyt herneen nenään ja kiukutellut aikansa, kunnes olisi uskotellut itsellensä että sen täytyi olla vahinko. Meinaan, olihan Reoddkin tavallaan henkiolento, johonkin paikaan tai elementtiin sidottu, niinhän? Tai no, ei Emilié siitäkään voinut olla varma.. tuskin Reodd tarkoituksella puita olisi satuttanut, mihin vedessä asuva taruolento puita olisi tarvinnut?
Mutta Reodd kertoi, että järvi oli hänelle enemmänkin koti, kuin suojelukohde. Emiliélle metsä ei ollut koti, se oli suojelukohde, mutta hänen kotipuunsa oli hänelle koti, aivan kuin tämä järvi Reoddille. Emilié katseli järvelle Reoddin puhuessa, miettien samalla mitä tapahtuisi jos ihmiset kävisivät ylimielisiksi? Nämähän tulisivat, kaataisivat metsän ja ottaisivat järven omaan käyttöönsä.. kyllä, Emilié oli uskotellut itsellensä että ihmiset olivat pahempi uhka, kuin haltijat. Ihmisillä kun nyt sattui olemaan taipumusta ylimielisyyteen, näin Emilién kokemusten mukaan... mutta ei pitänyt yksilöidä, senkin Emilié oli oppinut.

"Noh, toivotaan ettei kukaan koskaan tuu tänne järvee omimaan" Emilié sanoi ja otti pari askelta kohti äpäreitään.
Hän tarttui molempiin ämpäreihin ja kiskaisi, mutta saikin pian huomata että ämpäräit painoivat hieman enemmän mitä tyhjinä.
"ehehhee... pitänee varmaan viedä yks ämpäri kerrallaan. viittikkö sie vahtia toista sillä välin?" Emilié kysäisi, nostaen toisen ämpäreistä kaksin käsin ylös ja sekin onnistui vain nipinapin.
Hän olisi pyytänyt Reoddia auttamaan, mutta tällä nyt sattui olemaan pyrstö.. tuskin tämä nyt jalkoja pystyi kasvattamaan ja lähtemään kävelemään maalle! Ei Emilié niin ainakaan olettanut...

Viesti To Touko 29, 2008 11:51

Reodd

Reodd tahtoi pian päästä eroon tästä aiheesta. Hän ei tahtonut edes ajatella, jos joku ottaisi järven omaan käyttöönsä ja ajaisi hänet pois tai ottaisi orjakseen. Toisaalta, Emiliéhän joutui kärsimään moisista metsänvaltaajista varmasti lähes joka ikinen päivä, joten Reoddilla itsellään asiat olivat joka tapauksessa paremmin kuin tällä metsänhengellä.

"En viitsi vahtia sitä", Reodd sanoi virnistellen ja veti pyrstönsä pois vedestä, "Mutta mikäli palaamme tämän päivän puolella takaisin järvelle, niin voin auttaa." Hän ei ollut varma siitä, pystyivätkö muut vetehiset kasvattamaan itselleen pyrstön tilalle jalkoja, mutta Reodd pystyi. Tosin hän ei oikein ollut koskaan oppinut kunnolla kävelemään...Eikä hänenkään kärsinyt olla yhtä päivää enempää poissa järvestä, eikä vetehinen ollut edes niin varma siitä, tahtoiko olla poissa vedestä sen kauempaa.
Reodd suoristi pyrstönsä ja sulki silmänsä. Hiljalleen hänen suomuinen pyrstönsä muuttui tummien housujen verhoamiksi jaloiksi ja sai hän ohuen, turkoosin paidankin ylleen. Hänen hiuksensa kuivuivat alta aikayksikön, kuin hän ei olisi vedessä ollutkaan, mutta ihonsa pysyi silti sinertävänä, mikä saattoi joidenkin mielestä olla pelottavannäköistä. Kuitenkin, kerran Emilié oli vihreä, niin Reodd oli sininen. Mikäs sen rattoisampaa oli kuin olla värillisiä yhdessä?
"En tiedä onko minusta paljoa apua, kun ei kovin ole lihaspuolta", Reodd naurahti viitaten sanoillaan laihoihin käsivarsiinsa, mutta asteli kuitenkin hieman huterasti Emilién luo ja nappasi toisen ämpärin käsiinsä, hymyillen toiselle hieman, "Näytä sinä tietä..."
Seuraava

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö