Ilo tavata

[Sands]

"Tietenkin, Teidän Majesteettinne!" Garrett totta kai myöntyi kuninkaan ehtoihin – ja oli oikein mielissään nähdessään palvelijoidensa rientävän vetämään kuninkaan tuolia taaksepäin tuon noustessa. Aivan kuten he olivat harjoitelleetkin! Muutkin pöydästä nousevat saivat saman kohtelun ilman sen kummempia pyytelyitä. Kreivikin nousi pöydästä liittyäkseen kuninkaan seuraan. Demoni teki saman, mikä tietenkin oli aika kauhistuttava kokemus, mutta eihän Garrett voinut kuin tehdä parhaansa ja näyttää siltä, niin kuin se ei häntä häirinnyt. Kenraali taasen näytti mieluummin lähtevän muualle – ja palvelijat saivat tietenkin käskyn pitää tuon tyytyväisenä.

Kreivi odotti kuninkaan olevan valmis ja lähti johdattamaan tuota takaisin eteishalliin, mistä matka sitten jatkuisi portaita ylös toiseen kerrokseen kuninkaan vauhdilla. Astioiden hento kilkatus kuului juhlasalista, ja suora näköyhteys kaiteen takaa paljastaisi uteliaille palvelijoiden parhaimmillaan korjaavan lukuisia ruokalajeja pöydästä. Pyynnöstään kuningas johdatettiin ensin vasemmalle demonin kera, jotta Garrett pystyisi näyttämään tuolle sen makuuhuoneen, mihin neuvonantaja oltiin aiottu majoittaa. Roswelhan oli jo huoneen nähnyt, eikä siinä juurikaan ollut mitään vikaa. Kreivihän kun ei tiennyt toisen edes olevan demoni ennen tätä tapaamista…

Garrett johdatti kaksikon tasanteen yli toiselle puolelle, eikä kuninkaan tarvinnut kovin kauas kävellä, jos halusi neuvonantajansa luona käydä kesken yön. Heti ensimmäisen huoneen ovi toisella puolella avattiin kreivin näyttääkseen sen vierailleen. Huone oli totta kai viimeistä myöten laitettu hienoksi arvovieraalle, tummapunaisten tekstiilien ollessa pölyttömiä ja silitettyjä, jokaisen metalliesineen kiiltäessä kiillotettuina kynttilöiden valossa. Sänky oli leveä ja korea koristeellisten pylväiden kera, ja ikkunoiden edestä löytyi oleskeluryhmä. Paksut verhot oltiin jo vedetty ikkunoiden eteen suojaamaan huonetta kylmältä, mikä varmasti auttoi pitämään lämpötilan mukavan lämpimänä. Huoneessa ei ollut takkaa, mutta heti seinän toisella puolella selvästikin oli yksi lämmittämässä molempia huoneita.

"Toimme kaikki matkatavaranne tänne ja niiden pitäisi löytyä purettuina kaapeista, Teidän Majesteettinne. Toivon huoneen olevan mieleenne. Vartijat ja palvelijat pysyttelevät lähettyvillä yön ajan, joten voitte tarvittaessa pyytää heiltä mitä vain haluatte. Haluaisitteko kenties mitään heti huoneeseenne? Pientä purtavaa tai juomista?"



((Nooh ei demoni taida nyt vielä niin vanha olla. Jos Henry haluaa, hän kyllä lähtee, mutta kuninkaan kiusaamista ei arvosteta.))

[Aksutar]

Eliittikenraali poistui arvoväen seurasta omille teilleen. Mutta he muut kävivät kreivin johdolla suuntaamaan yläkertaan katsomaan heidän yösijojaan. Henry totta kai mielessään kirosi rappusia, jotka eivät koskaan olleet helppoja tekojalkaiselle siniveriselle, mutta sentään kreivin kartanon portaat olivat tasaiset ja vankat. Ylös nouseminen ei ollut niin tuskaista, mitä voisi kuvitella – joskin, juuri äsken syöty ateria ei helpottanut oloa yhtään tällaisen pienen voimienponnistelun kanssa.
Mutta Henry pääsi yläkertaan ihan omin avuin. Tuskin hänestä olisi edes pyytämään apua, vaikka sitä tarvitsikin. Yläkerrassa matka jatkui Roswellille osoitetulle huoneelle, jonka Henry halusi nähdä. Ja hänen ilokseen huone oli siisti ja yhtä korea, mitä voisi odottaa kenen tahansa arvovieraan saavan. Siniverisen katse kiersi huoneen nopeasti läpi, kuninkaan hymyillen itsekseen. Ei hän ollut odottanut mitään tämän vähempää, mutta samaan aikaan sitä aina pelkäsi muiden kohtelevan demonia… noh, kuten demonia.

”Hyvä tietää”, Henry pian nyökkäsi, Garrettin kertoessa vartijoiden ja palvelijoiden pysyvän lähettyvillä yön läpi, vaikkei siniverinen varsinaisesti tykännyt juoksuttaa palvelusväkeä öisin.
”Ah, ei kiitos, en usko kaipaavani mitään tällä hetkellä. Mutta aamun tullen olisi mukava päästä peseytymään, mikäli se olisi mahdollista?”, Henry vastasi kysymyksiin purtavasta tai juotavasta, mitä hän ei tuntenut kaipaavansa juuri nyt – ei ainakaan runsaan aterian jälkeen. Mutta peseytyminen olisi mukavaa aamusta, tänne matkaaminen kun oli ollut hieman raskaampaa mitä Henry oli odottanut.
”Taidan toivottaa sinulle hyvät yöt tähän väliin”, Kuningas sanoi seuraavaksi, puhutellen neuvonantajaansa, ”Vai onko sinulla jotain, mistä haluaisit vielä keskustella?”.


//Kyyllä tuo aika vanhalta näyttää. Ja ne vaivat iskevät yllättäen, ei sitä edes huomaa kun jo tipahtaa jaloiltaan. Consta vähän vain kiusaa Henryä ja koittaa vängätä kuninkaan kanssa. Josko se suostuisi häätämään demonin. Mutta Henryhän ei sitä tekisi mistään hinnasta//

[Sands]

"Totta kai, Teidän Majesteettinne. Ilmoitan toiveestanne heti palvelijoilleni," Garrett nyökytteli kuninkaan pyynnölle peseytymisestä. Seuraavaksi päiväksi pitikin varata paljon kylpyvettä – täytyihän hänen itsensäkin tietenkin kylpeä pystyäkseen toimimaan kunnon isäntä korkea-arvoisille vieraillensa!
"Löydätte minutkin tältä samalta käytävältä, jos satutte tarvitsemaan minua syystä tai toisesta, Teidän Majesteettinne. Heti seuraava ovi tuohon suuntaan," hän vielä ohjeisti kuningasta – palvelijathan olisivat tietenkin heti ottamassa kuninkaan pyynnöt vastaan hetkenä minä hyvänsä, mutta totta kai hän halusi jättää luotettavan vaikutelman itsestäänkin! Kreivi tietenkin jäi odottamaan kuninkaalta lupaa poistua, ennen kuin pystyi vetäytymään takaisin palvelijoidensa pariin keskustelemaan illasta ja aamusta.

Roswell kumarsi Henrylle tuon ilmoittaessa, ettei enää tarvinnut neuvonantajaansa tälle iltaa.
"En näe tarvetta, ellette Te näe, Teidän Majesteettinne. Pysyttelen huoneessani aamuun, joten tiedätte mistä minut löytää, jos Teille tulee mitään tarvetta tavata," demoni vastasi suoristaessaan selkänsä ja katsoessaan poikaa päin lempeän hymyn kera. Kreiville myös annettiin kumarrus, ennen kuin Roswell poisti takavasemmalle ja suuntasi kohti huonettaan.



((Ei kai nyt sentään. Kyllä ne jalat vielä kantavat. Kuningasta ei saa kiusata T. Roswell. Kohta Henry haluaa demonin vierelleen aina, ja sitten Consta ei voi enää kiusata ja joutuu näkemään mokomaa sarvipäätä vielä enemmän. Haluaako Marduk tai Consta riehua vielä pelissä yöllä?))

[Aksutar]

Henry hymyili mielissään kera pienen nyökkäyksen, kreivin kertoessa ilmoittavansa toiveesta palvelijoilleen hetimiten. Eihän Henry sitä koskaan tulisi ääneen sanomaan, mutta oli välillä mukavaa olla näin arvostettu ja kuunneltu – Tähän mennessä kreivi ei pahemmin ollut hänen kanssaan alkanut vääntämään mistään asiasta, oli kyseessä sitten toive tai mielipide. Selvästi Fortescue ei pitänyt demonista, mutta hyväksyi Roswellin läsnäolon toistaiseksi, mikä oli ihanaa vaihtelua sille ainaiselle piikittelylle demonista tai niille suorille, yleensä huudetuille, mielipiteille sarvipäisestä.

Kreivi vielä neuvoi mistä hänet tulisi löytämään tarvittaessa, sikäli mikäli palvelijoiden apu ei kelvannut tai riittänyt. Siihenkin huomautukseen Henry vain nyökkäsi ymmärtäväisesti, uskoen kyllä ettei hänen tarvitsisi kreiviä itseään häiritä ennen seuraavaa aamua, kun kaikki olivat jo jalkeilla.
Mitä tuli demoniin, päätti Roswell toivottaa hyvät yöt ja painella pehkuihin kuten oli ehdotettu. Tosin, nyt Henry jäi miettimään, olisiko hänen pitänyt vaihtaa pari sanaa sarvipäisen kanssa siitä, mitä oli päivän aikana tapahtunut – varsinkin mitä oli tapahtunut sillä välin, kun demoni ja eliittikenraali olivat olleet kahden – mutta ehkä sen voisi hoitaa huomenissa… Jos totta puhuttiin, alkoi Henry olla jo aika uupunut päivästä.
”Tämä päivä on ollut miellyttävä, kiitos siitä”, Henry käänsi huomionsa takaisin Garrettiin, Roswellin poistuttua, ”Mutta matka tänne alkaa jo painamaan silmiäni kiinni. Joten toivotan teillekin hyvät yöt, jatkakaamme keskustelujamme jälleen huomenna”, siniverinen hymyili, pienesti nyökäten kreiville aivan kuin viimeisenä ”lupana” poistua paikalta.
Ja sikäli mikäli Fortescue poistui paikalta kera omien palvelijoidensa, alkoi Henry valmistautua iltapuulle kera oman matkaan lähteneen palvelijansa avustamana.



// No niin, kyllä ne ehkä nyt mutta kahden askeleen jälkeen ne saattavat pettää. VÄÄÄHÄN SAA KIUSATA. Sellaista kavereiden kesken kettuilua katsos. Consta saattaisi kyllä tulla entistä nyreämmäksi jos sitä demonia pitäisi katsella entistä enemmän. Ja sitten jos Consta on nyreä niin ei ole enää kellään kivaa!! Ei ne taida yöllä nyt riehua, Consta taisi jo sammahtaa jonnekin. Roswellin petiin vahingossa kai //

[Sands]

Garrett kumarsi oikein syvään keskustelun päätteeksi – kovin mairea hymy kasvoillaan. Kehut hän otti kuninkaalta mielellään vastaan. Päivä oli hänelle ollut pitkä ja paineita täynnä, mutta nyt, kun hän vihdoin lähti poistumaan paikalta kohti huonettaan, paino katosi hänen harteiltaan. Kenraali ja demoni olivat olleet hankalia, mutta kuningas näytti olevan tyytyväinen kohteluun ja ruokaan. Tästähän kaikki tulisivat kuulemaan! Päivä oli tosin vasta ensimmäinen, ja seuraavanakin päivänä pitäisi pystyä yhtä hyvään – ei, parempaan!

Hiljaisuus ei laskeutunut kartanoon aivan hetkessä, vaikka alakerran palvelusväki selvästikin yritti olla hiljaa siivotessaan. Ruoat katosivat pöydiltä, suunnaten kohti muita suita. Palvelijoidenkin pitkä päivä tuli kuitenkin lopulta päätökseen, äänien loppuessa ja käytävien pimentyessä. Kreivikin oli saanut itsensä jossain vaiheessa rauhoitettua ja nukahdettua.

Mutta aamutkin alkoivat kartanossa aikaisin. Seuraavallekin päivälle oli paljon tehtävää, ennen kuin arvovieras heräisi. Aamiaista tietenkin pitäisi valmistaa, ja paljon vettä pitäisi lämmittää kuninkaan kylpyyn… Ja kreivinkin kylpyyn. Garrett itse joutui aina heräämään aikaisin laittautuakseen, mutta nyt, jos hän halusi peseytyä ennen kuningasta ja saada pesuhuoneenkin pestyä ennen sitä… No, siihen menisi tietenkin aikaa, ja niinpä tämä yö jäi kovin lyhyeksi kreiville. Mitäpä sitä hän ei vieraansa eteen tekisi…

Demonikin jalkautui huoneestaan, kun kartano huoneensa ulkopuolella heräsi. Yö ei käynyt pitkäksi, olihan hän pakannut lukemista mukaan – ja tähänhän hän oli jo tottunut, viettämään yöt omassa hiljaisuudessaan. Kartanon palvelijat eivät olleet moiseen sarvipäähän tottuneita, joten hän ei toki turhaan halunnut noita säikyttää. Roswell oikeastaan astuikin ulos vasta, kun aika Henryn heräämiselle tuli. Olihan hän ollut kuninkaan palveluksessa jo sen verran kauan, että oli oppinut jo toisen rytmin. Matka tosin oli ollut pitkä, joten demoni antoi Henrylle vielä vähän enemmän ylimääräistä aikaa, ennen kuin kävi koputtamaan pojan oveen. Kreivin vartijat olivat valppaina vartioimassa makuuhuonetta, mutta neuvonantaja pääsi totta kai läpi – vaikka sarvet omasikin.
"Teidän Majesteettinne?" Roswell kysyi, kuunnellen vastausta. Ehkäpä toinen oli jo ehtinyt herätä itse, tai sitten ei.



((Ei saa kiusata hyi hyi. Tai sitten Roswell kiusaa takaisin. Sitten on hyvä aamulla riehua, Consta pois sieltä demonin sängystä nyt.))

[Aksutar]

Henryllä ei ollut vaikeuksia vaipua uneen, jahka oli päänsä tyynyyn saanut. Tuhti illallinen ja päivän matka olivat verottaneet voimavaroja sen verran, ettei nukahtaminen todellakaan ollut ongelma. Edes vieraan paikan elämisen äänet eivät häirinneet siniverisen unta. Yhtä lahjakkaasti nukkui myös eliittikenraali, hörpittyään kuppia sen verran, että väsymys iski lopulta kuin leka päin näköä.

Aamun tullen Fritz oli aikaisin jalkeilla, kaikesta kuivuudestaan ja vanhuuden orastavista ongelmista huolimatta. Eliitti oli hankkiutunut alaistensa seuraan ja päätti jopa aamiaisensa noiden kanssa syödä, sen sijaan että olisi kuninkaan ja kreivin seuraan liittynyt tällä kertaa. Ja totta kai karskien lohikäärmeenkaatajien piti keskenään juoruilla hienohelma kreivistä kuin pahaiset vanhat eukot konsanaan.

Henry puolestaan heräili kaikessa rauhassa aamuunsa. Vieraassa pedissä nukkuminen oli yleensä ongelmallista hänelle, mutta tällä kertaa hän oli saanut nukutuksi kunnon yöunet ilman heräilyjä saatikka suurempia painajaisia – eivätkä paikatkaan olleet kipeänä, vaikka peti ei oma ollutkaan.
Mitä tuli normaaliin aikaan heräämiseen, meni Henryllä tovi pidempään eilisen jälkeen, mutta suhteellisen ajallaan siniverinen oli kammennut itsensä ylös. Puinen jalkaproteesi oli asetettu paikoilleen ja ylle vedetty rennot aamuvaatteet, joiden päälle oli vedetty pitkä, tummanpunainen aamutakki. Sen enempää itsekseen Henry ei ehättänyt aamutoimia suorittaa, kun ovelta kuului koputus ja tuttu ääni, joka sai siniverisen hymyilemään pienesti. Aina yhtä täsmällinen, paikasta riippumatta.

”Sisään vain!”, Henry huikkasi kuuluvalla äänellä, noustessaan sijoiltaan sängynreunalta, hetken tasapainoaan hakien, testaillen puujalkaansa.
”Huomenta”, Siniverinen hymyili neuvoantajalleen, hiuksiaan koittaen pienesti oikoa käsin, ”Kuinka yösi sujui?”.
”Ethän vaellellut pitkin kartanoa pelottelemassa heikkohermoisimpia?”, Henry vitsaili pienen virneen kera, lähtiessään askeltamaan hitaasti pitkin huonetta, jotta proteesinsa asettuisi paremmin aloilleen. Sinällään turhaa, koska hän joutuisi sen riisumaan kylpyyn mennessään.


// Vääähän saaa kiusailla. Pikkaisen. Se on Constan sänky nyt //

[Sands]

Roswellkaan ei voinut olla hymyilemättä kuninkaan äänen kuullessaan – noin pirteä äänensävy kertoi siitä, että toinen oli tainnut saada levättyä kunnolla. Ovi avattiin käskystä ja demoni kävi astumaan sisälle huoneeseen kumarruksen kera. Noin syvää kumarrusta Henry ei ollut tainnut saada aamuisin pitkään aikaan, mutta näin muiden silmäparien edessä Roswell selvästikin oli valmis esittämään oikein mallidemonia. Ovi kuitenkin käytiin vetämään kiinni perässä ja näin oven vierustalla seisoskelevat vartijat suljettiin ulkopuolelle.

"Hyvää huomenta. Yössä ei ollut mitään moittimista – oletan, että se meni sinullakin hyvin?" Vanha sarvipää hymyili kaksikon vaihtaessa ne tyypilliset aamukuulumiset keskenään, mutta katse kävi siirtymään pojasta muualle huoneeseen. Kynttilät vetivät viimeisiään yön jälkeen, eivätkä enää kovin kauaa toisi huoneeseen valoa, joten niinpä Roswell kävi kävelemään huoneen poikki ikkunoille raottaakseen ikkunaverhoja edes hieman. Aamun aurinko oli talvella myöhäinen, mutta tähän aikaan se oli jo alkanut valaista maata ja säihkyvän valkoisia lumihankia. Suuret ikkunat valaisivat pimeän huoneen nopeasti, pienistäkin raoista.

"En kai minä nyt sentään niin tekisi?" Demoni virnisti kääntyessään takaisin Henryn suuntaan, räpytellen ripsiään muka niin viattomasti,
"Älkää huoliko. Olin luonteeni vastaisesti erityisen kiltti ja vietin yöni huoneessani. Pakkasin paljon lukemista mukaan. Tuon kuitenkin mukanani viestin kreiviltä; kylpyvesi on valmiina odottamassa, mutta se voi odottaa, jos mieluummin söisitte jotain ensin."



((No sitten demoni kiusaa takaisin. Vaikka kaikkien kesken kailottaen siitä, kuinka kenraali häneen sänkyynsä yksi yö tupsahti vieraaksi.))

[Aksutar]

Henry hymyili syvään kumartavalle demonille, joka näin vieraiden nähden tiesi käyttäytyä asianmukaisesti, vaikkei Henry varsinaisesti välittänyt miten sarvipäinen seurassaan käyttäytyi, kun kahden oltiin. He olivat ystäviä, eikä kahden kesken ne käytöstavat olleet niin tarkkoja.
”Yllättävänkin hyvin, en uskonut saavani unenpäästä kiinni tunteihin, mutta taisin nukahtaa aika pian sen jälkeen kun pääni tyynyyn koski”, Henry naurahti pienesti, demonin tiedustellessa hänen yöstään, ”Enkä pahemmin edes heräillyt yöllä… Kenties minun pitäisi matkata enemmänkin, sikäli mikäli sen seurauksena on mukavat yöunet”, siniverinen vitsaili, vaikka toisaalta hän olisi kyllä halunnut matkata enemmän ympäri Cryptiä. Valitettavasti se ei ollut hänen tilanteessaan, saatikka asemassaan, mahdollista…

Siniverinen seuraili, kuinka neuvonantajansa kävi huoneen verhoja raottamaan, pikkuhiljaa sarastavan aamun käyden suomaan luonnonvaloaan hämärähköön huoneeseen, saaden Henryn entistä pirteämmälle tuulelle.
Virne kohosi hänen kasvoilleen demonin vastauksen myötä, mutta vaikka omasikin kujeilijan luonnetta, ei Roswell ollut yön aikana käynyt pelottelemassa kartanon väkeä. Hyvä, sehän tästä puuttuisi, että joku heikkohermoinen palvelusneito olisi herättänyt koko kartanon kiljaisullaan.
”Hienoa. Kenties kartano ehtii tottumaan läsnäoloosi vierailumme aikana ja voit joku yö vielä päästäkin vaeltelemaan käytäville”, Henry vitsaili pienen hyminän kera.
Roswell kertoi myös viestin kreiviltä, kuulemma kylpyvesi oli jo valmiina, mutta voisi odottaa, mikäli siniverinen söisi mieluummin ensin.
”Taidan suunnata ensinnä kylpyyn. Eilisen ruokailun jälkeen en tunne olevani vielä edes valmis syömään lisää”, Henry totesi, uskoen kylvyn tekevän terää näin aamutuimaan. Ruokailla ehtisi sitten myöhemmin.

”Kreivikö itse sinulle viestin kertoi? Vai satuitko törmäämään tahoon, joka viestiä oli muutenkin tuomassa?”, Henry kysyi, harkiten kävisikö omia palvelijoitaan hätyyttelemään jo paikalle vai hankkiutuisiko ennemmin omassa seurassa kylpytiloihin, johon palvelijat saattoivat tulla auttamaan häntä sitten.



//NOSIISNYT!! Demoni ei saa kiusata, koska on demoni. Eikä todellakaan saa huudella mitään tuollaisia!!! Saavat vielä väärän kuvan hänestä, kaikki jotka kuulevat! //

[Sands]

Roswell ei voinut kuin naurahtaa idealle, että kartanon väki voisi jopa tottua niinkin lyhyen vierailun aikana hänen läsnäoloonsa. Tuskinpa. He molemmat varmasti voisivat kuvitella vartijoiden pysyttelevän demonin kintereillä yöllisten retkien aikana, vaikkei tuo mitään erityistä olisi tekemässäkään.
"Malttaisikohan arvon kenraali Fritzkään malttaa pysyä pedissään, jos tietäisi minun olevan liikkeellä," tuo hymisi ajatukselle, joka pilkahti päähän muiden hauskojen mielikuvien kera. Eiväthän he poloista kenraalia voineet sillä tavalla kiusata, muista kartanon väestä puhumattakaan…

Demoni käveli rauhallisin askelin pois ikkunan edestä, liittyen takaisin Henryn seuraan. Kylpy oli kuninkaalle tällä hetkelle mieleen ruoan sijaan – olivathan he vasta syöneet aikamoisen aterian, ja jos illalliselle oltiin valmistettu sellainen määrä ruokaa pienelle määrälle ruokailijoita, aamiainenkaan ei tainnut olla mitään erityisen kevyttä.
"Ymmärrän tunteen. Pelkään, ettei minullakaan ole enää paljon tilaa jäljellä ruoalle. Kuinkahan monta illallista tulen kestämään?" Roswell naurahti päätään pudistellen. Ruokaahan hän ei syönyt eikä tarvinnut – eikä oikeastaan voinut käyttää sitä mitenkään hyödykseen. Siellä sisällään ne eiliset ruoat vieläkin olivat, ja kaikista ruokailijoista sarvipää oli varmaan syönyt vähiten juuri siitä syystä. Syömättä jättäminen taitaisi tosin vain häiritä kreiviä enemmän, syystä ja toisesta, eikä hän tainnut voida jättää kovin montaa ateriaa välistä.

Pelkkä ajatuskin sai demonin tuntemaan olonsa entistä täydemmäksi, ja niinpä tuo päästikin jo pitkän huokauksen suustaan virneen kera. Kuningas ja neuvonantaja taisivat todellakin ymmärtää hyvin toistensa tuntemuksia tällä hetkellä.

"En ole nähnyt kreiviä vielä tälle aamulle," eikä Fortescue varmaan olisi halunnutkaan lähestyä demonia tuodakseen itse viestinsä henkilökohtaisesti perille,
"Äänien mukaan suurin osa palvelijoista taitaa olla tällä hetkellä alakerrassa, mutta olethan tärkeä vieras. Jokaista liikettämme tarkkaillaan. Minä vain taisin olla paras tapa saada viesti perille, kun aloin suunnata kohti makuuhuonettanne… Palvelijan harmiksi," Roswell jatkoi, virnistäen.



((No mutta demonithan on suorastaan luotu kiusaamaan. Demonihan muutenkin puhuu vain totta. Kovasti hän yritti kenraalille sanoa, että muut eivät taida tätä hyväksyä tai ymmärtää, kun toinen niin kärkkäästi oli sänkyyn pyrkimässä. Mutta kenraalia ei näyttänyt sellainen haittaavan. Sinne se vain pakosta änkesi hänelle sänkykaveriksi. Koko yön ja aamunkin siellä vietti.))

[Aksutar]

”Tuskinpa”, Henry naurahti, Roswellin pohtiessa malttaisiko eliittikenraali pysyä pedissään jos tietäisi demonin kulkevan pitkin kartanoa tekemässä tuhmuuksiaan. Tosin ne tuhmuudet taisivat olla harvinaisen mitättömiä, verrattuna siihen, mitä kaikki olettivat Roswellin tekevän.
Mutta mitä ruokailuun tuli, oli Roswell samoilla linjoilla siniverisen kanssa. Eilinen ateria oli ollut toki maittava, mutta ehkä turhankin tuhti. Ja samankaltaista saattoi olettaa jo aamupalalla. Sen näkisi sitten.
”Voimmehan toki kertoa, ettei sinun demonina tarvitse ruokailla niin usein mitä meidän ’kuolevaisten’”, Henry ehdotti hymähtäen, ”Eiköhän Kreivi sen ymmärtäisi… Tai sitten voimme valehdella, että käskin sinun tehdä jotain tärkeää, etkä ehdi liittyä seuraamme – kenties kreivi olisi jopa iloinen siitä…”.

Kreivistä puheen ollen, ei demoni ollut ehättänyt kartanon isäntää vielä näkemään näin aamusella. Eivätköhän he jossain vaiheessa kohtaisi, mutta toistaiseksi Henryllä ei ollut kiire Fortescuen seuraan.
”Ah, harmin paikka heille. Mutta mieluisa sattuma minulle, halusinkin kysellä sinulta kuulumisiasi näin aamusta”, Henry hymähti.
”Mutta nyt, Haluatko saattaa minut aamukylpyni ääreen vai kutsummeko jonkun onnekkaan palvelijan siihen tehtävään?”.


// Demoni pysyy hiljaa tai demoni hiljennetään! JA NYT ROSWELL KYLLÄ vääristelee kaikkea! Olisi vain hiljaa niin ei kävisi kalpaten >:| //

[Sands]

"Ei hullumpi ajatus," Roswell nauroi pojan idealle säästää hänen vatsaansa. Eihän se valetta olisi ollut, hänen kun ei tarvinnut syödä tällaista ruokaa.
"Läsnäoloni ei todellakaan näytä olevan kreiville mieluinen. Mutta saisikohan muistutus… Epäinhimillisyydestäni hänet kenties hermostumaan," tuo jatkoi tuumailuaan virneen kera. Mikähän lie oli pienempi paha. Ehkäpä hänen tosiaan pitäisi keksiä jokin tärkeä työtehtävä aamiaiselle…
"Se tosin jättäisi teidät yksin. En ole aivan varma, aikooko kenraali Fritz lyöttäytyä seuraanne – saati aikooko hän edes herätä aamiaiselle. Jätänkin päätöksen siten käsiinne, kunnes tiedämme tilanteesta enemmän."

Vielä kun oli hankala tietää, kuinka mieluinen aamiaisesta tulisi ja jos Henry kuitenkin kaipaisi neuvonantajansa seuraa. Vatsan olisi vain kestettävä se. Se olisi sitten sen ajan murhe, nythän kuninkaan ei tarvinnut miettiä muuta, kuin kylpyään. Demoni naurahti toisen kutsulle.
"Tulisin mielelläni saattamaan. Meidän täytyy tosin kysyä kylpytilojen paikkaa," Roswell hymisi. Hänhän ei itse ollut vielä yhtään kylpyammetta nähnyt, ja vaikkei kreivin kartano ollut linnan kokoinen, heidän olisi varmaan parempi kysyä neuvoja, eikä lähteä seikkailemaan omin neuvoin. Sarvipää odotti pojan valmistautumista, ennen kuin lähti tuon seuraksi ulos huoneesta.

Demoni otti heti ensimmäisestä tilaisuudesta kiinni kysyäkseen tietä määränpäähänsä ja sai kuin saikin tarpeellisen tiedon. Aamiaisen valmistelut olivat selvästikin jo pitkällä, monien herkullisten tuoksujen jo leijaillessa yläkertaan heti ovesta astuttua, voimistuen parivaljakon laskeutuessa portaita alas. Vaikka he kuulemma olisivat voineet poiketa suuren salin läpi, palvelusväkeä oli siellä tällä hetkellä eniten ja heidän olikin parempi mennä kreivin pienen kirjastohuoneen poikki. Roswellin askeleet olivat rauhalliset, eikä tuolla selvästikään ollut mikään suurempi kiire. Henry sai määrätä tahdin, millä he kulkivat. Vielä ennen kylpyhuonetta kaksikko sai kulkea viherhuoneen läpi – näin keskellä talvea se olikin aikamoinen vehreä keidas, vaikka kieltämättä huone olikin hieman viileä auringosta huolimatta.

Kylpyhuone sen sijaan oli lämmin, kostean vesihöyryn iskiessä vasten kasvoja ovien avautuessa. Valosta ei ollut puutetta suurien ikkunoiden ansiosta, joista avautui näkymä lumiseen puutarhaan – vaikkakaan samaiset ikkunat eivät erityisemmin tarjonneet yksityisyyttäkään. Kaikeksi onneksi niiden suojaksi pystyi vetämään verhot. Koristeellisuus oli kylpyhuoneessakin selvästi tärkeää pienistä yksityisyyskohdista lähtien, valoisa ja korea, kuten kreiviltä osasi jo odottaa – eikä useita peilejäkään voinut olla huomaamatta. Kivisen lattian suojaksi oltiin aseteltu mattoja paljaiden jalkojen armoksi näin kylmään talviaikaan, ja tällä hetkellä sermi riisuutumista varten suojaisi uteliailta silmiltä. Keskellä huonetta oli komea, jalallinen kylpyamme, täynnä kuumaa vettä.

"…Kenties tahtoisitte minun ensiksi vetävän hieman verhoja ikkunoiden eteen, Teidän Majesteettinne," Roswell tuumasi.



((Hän vain puhuu totta. Kenraalin vaatteetkin ovat pitkin hänen makuuhuoneensa lattioita. Hän yritti kovasti saada toisen pitämään vaatteensa yllään, mutta niin ne sieltä vain yksi kerrallaan katosivat. Pitipä demoninkin yhdessä välissä auttaa toista käskystä, kun jotkin jäivät niin hankalasti päälle.))

[Aksutar]

”Erittäin hyvä kysymys… Lienee parasta pohtia sitä tovi”, Henry hymisi, Roswellin pohtiessa olisiko epäinhimillisyydestään huomauttaminen aiheuttanut kreiville vain lisää stressiä. Henry ei osannut sanoa, hän ei tuntenut Fortescuea niin hyvin, mutta halusi silti uskoa, että kreivikin ajan myötä kyllä tottuisi Roswelliin, jahka vain huomaisi, kuinka vaaraton sarvipäinen itseasiassa oli. Vaaraton ja ystävällinen.
”Ah, se jäänee nähtäväksi”, Siniverinen hymähti, mitä tuli Kenraali Fritziin. Toisaalta Henry kyllä toivoi, ettei eliitti heidän seuraansa liittyisi, mutta ehkä jopa Fritz osaisi olla aamutuimaan kohteliaampi, eikä heti alkaa tivaamaan lohikäärmeistä.

”Se olkoot sitten ensimmäinen tehtävämme”, Henry nosti jälleen hymyn kasvoilleen, mitä tuli kyselemiseen kylpytilojen sijainnista. Siniverinen katsoi itsensä nopeasti siihen kuntoon, että kehtasi kartanon käytävillä liikkua. Mukaansa hän nappasi myös kävelykeppinsä, ennen kuin nyökkäsi demonille merkiksi siitä, että oli valmis lähtemään liikkeelle.
Henry tyytyi hiljaisena seuraamaan demonia, joka ensitöikseen etsi käsiinsä jonkun, joka osasi neuvoa heille reitin kylpytiloihin. Aamutuimaan käveleminen ei koskaan ollut kovin mieluisa kokemus kuninkaalle, mutta Henry oli oppinut piilottamaan sen kaiken epämukavuuden ja kivun hymynsä taakse. Sen sijaan että olisi keskittynyt kipuihinsa, katseli siniverinen ympärilleen heidän kulkiessa portaat alas ja läpi pienen kirjastohuoneen. Kartanossa leijaileva ruuantuoksu sai vatsan murahtamaan, vaikkei Henry vieläkään halunnut myöntää olevansa yhtään nälkäinen… mutta hän taisi vain valehdella itselleen tässä vaiheessa.
Heidän saapuessa viherhuoneeseen, tunsi Henry heräävänsä kunnolla. Olihan linnallakin viherhuone ja kasveja siellä täällä, mutta jokainen viherhuone oli aina oma kokemuksensa. Ja näin talven keskellä oli jotenkin virkistävää nähdä vehreyttä, vaikka se olikin sisätiloissa.

Lopulta he saapuivat kylpyhuoneeseen, kostean vesihöyryn käyden lähes iskemään vasten kasvoja. Lämpö oli kuitenkin mieluisa näin talvella. Henry antoi katseensa vaeltaa tilassa hetken, ehättämättä varsinaisesti edes miettimään tilaa ja tilannetta paremmin, ennen kuin Roswell ehdotti verhojen vetämistä ikkunoiden eteen.
”Ah, kyllä. Vaikka valo onkin piristävää, en silti haluaisi ottaa tirkistelijöiden riskiä”, Henry virnisti pienesti, katsellen ikkunoiden puoleen.
”En pistäisi myöskään pahakseni, jos auttaisit minut kylpyyn. Tarvitsen kuitenkin apua, jahka jalkani irrotan…”, Siniverinen lisäsi hymähtäen, askeltaen huoneesta löytyvän tuolin luo, jonka selkänojalle riisui aamutakkinsa, ennen kuin istahti alas, käyden puujalkansa remmejä aukaisemaan.



//NYT TULEE KYLLÄ SELLAISTA Pajunköyttä että Demonin voisi hirttää siihen! //

[Sands]

Roswellin hymykin muuttui virnistykseksi. Kukapa sitä halusikaan ilkosillaan patsastella suurien ikkunoiden edessä – tämän kylpyhuoneen suunnittelijaa lukuun ottamatta, kenties. Näin talvisaikaan väkeä ei kyllä näyttänyt olevan hirveästi pihalla, ja korkeat lumikinokset estivät uteliaiden silmien tulemista liian lähelle, mutta mitenköhän sitten kävi kesäaikaan? Haittasikohan Fortescuen kreiviä itseään moinen käytäntö…

Demoni astelikin ikkunoiden eteen ja alkoi asetella verhoja paremmin. Aurinko oli tuonut paljon valoa huoneeseen, joten kylpyhuone kävi pimentymään aste asteelta verhojen estäessä sen pääsyn sisälle asti. Totta kai ne yritettiin asetella niin, ettei kukaan tulisi näkemään sisälle – ainakaan kovin helposti – mutta ettei valo nyt kuitenkaan kokonaan jäisi ulkopuolelle. Pienetkin raot auttoivat pitämään huoneen pois pimeydestä.
"Ah, tietenkin," Roswell vastasi kuninkaalle. Pojan auttaminen kylvyissä oli tullut jo neuvonantajalle tutuksi, vaikkei se ehkä normaalisti kyseiseen virkaan kuulunutkaan. Mutta mitäpä hän titteleistä ja työnkuvista niin paljon välitti, Henryähän hän täällä oli auttamassa kaikesta huolimatta.
"Voin myös jäädä seuraksenne, jos sitä kaipaatte. Voitte toki olla aivan omassa rauhassanne, vaikka sermin takana olenkin," tuo jatkoi. Kylvystähän piti päästä poiskin, ja ehkä kuningas mieluummin ei sieltä yrittäisi yksin yhdellä jalalla hypätä – saati sitten huutanut jotain apuun.

Sarvipää palasi takaisin Henryn luo apukäsiksi – ja tueksi, sitten kun sitä tarvittaisiin. Kuninkaalle ehkä olisi ollut enemmän hyödyksi joku oikein vahva demoni tämän vanhan ja huonoselkäisen sijasta näihin hommiin, mutta onneksi poika ei ollut mitenkään erityisen painava…



((Siellä ne vielä ovat lattialla lojumassa. Roswell tuntuikin kyllä hirttyvänsä yön aikana, kun kenraali niin kovasti kiemurteli ja poukkoili, eikä halunnut millään päästää demonia sängystä pois.))

[Aksutar]

Pianpa Roswell auttoi hänet ammeeseen, kuten oli jo muutamaan otteeseen käynyt. Olisihan hän voinut pyytää jonkun palvelijoistaan auttamaan, mutta toisaalta Henry suosi Roswellia… Demonista oli tainnut tulla enemmänkin henkilökohtainen avustaja sen neuvonantajan tittelin lisäksi. Ja siitäkös jotkut palvelijat olivat lähes kateellisia, demonin ollen kuninkaalle se läheisin ja turvallisin taho.
Kylpy itsessään oli mukavan lämmin, Henryn hymähtäenkin pienesti, kun veteen pääsi. onnekseen hän ei ollut kovinkaan likainen, joten kylpy lieni lähinnä vain rentoutumista ja siistiytymistä varten.
”Pitäisin siitä. Sain jo yöllä olla tarpeeksi omissa ajatuksissani”, Henry naurahti pienesti, mitä tuli demonin jäämisestä seuraksi.

”Mitä mieltä olet hänestä?”, Henry kysyi, samalla kun kauhaisi vettä kasvoilleen, pesten ne paremmin, ”Kreivi Fortescuesta. Fritzillä vaikuttaa olevan jo selvä mielipide hänestä…”.


//HIRVEITÄ VALHEITA SE SUOLTAA NYT! Loppu tuollainen. Demoni on itse käynyt ne kenraalin vaatteet sinne varastamassa. Ja varmasti vietti yönsä taas hovineitoja riiaten jossain, tuollainen panopukki kun on. Siveetön, irstas otus! //

[Sands]

Roswell oli tukena pojan noustessa ja piti huolen, ettei mitään ehtinyt sattua matkalla ammeelle. Yhdellä jalalla liikkuminen ei ollut sitä helpointa – etenkin, kun toisen piti vielä itse ammeeseenkin päästä. Henry oli kuitenkin oppinut tarvittaviin liikkeisiin, eikä demoni pelännytkään enää tapaturmien puolesta, kunhan molemmilla oli mahdollisuus tarttua toisiinsa. Pojan valuessa kylpyyn, pystyi Roswell taas suoristautumaan täyteen mittaansa ja hymyilemään toiselle saadessaan luvan jäädä. Molemmat heistä olivat saaneet – tai joutuneet – pysyttelemään omassa ylväässä yksinäisyydessään yön yli. Kuningas tosin oli sanonut saaneensa nukuttua aivan hyvin, joten toivottavasti ajatukset eivät olleet pyörineet päässä kuitenkaan liian kauaa.

"Talviyöt ovatkin pitkiä," tuo tuumasi hymähtäen ja asteli kauemmas ammeesta, istahtaen alas hieman kuivemmalle alueelle. Koko ilma oli tosin niin kostea ja kuuma, että olo tulisi olemaan aika tukala ajan mittaan. Roswellin piti vain hyväksyä se. Tämähän oli mitä mainioin tilanne heille vaihtaakseen pari sanaa ilman, että ne löytäisivät heti tiensä kreivin korviin. Kreivistä Henry kävikin kysymään, demonin naurahtaessa.
"Mies, joka on kasvatettu tehtäväänsä koko ikänsä. Arvostaa asemaanne, mikä on tietenkin meidän kannaltamme hyvä. Inho ja pelko ei-ihmisiä kohtaan tosin voi tuoda omat haasteensa, eikä häneltä taida löytyä tietämystä tai kokemuksesta sotilaallisiin toimenpiteisiin. Tarina hänen lohikäärmeestään on hieman outo. Huhulla voisi luulla olevan jotain perää, sillä silminnäkijöitä on niin monta. Hän kuitenkin välttelee aihetta."



((Se olisikin kuulostanut oikein mukavalta yöltä, mutta ei. Kenraali vain hänen sänkyynsä oli päätynyt, halusi hän sitä tai ei.))