Kirjoittaja Aksutar » 23 Touko 2022, 09:09
”Erittäin hyvä kysymys… Lienee parasta pohtia sitä tovi”, Henry hymisi, Roswellin pohtiessa olisiko epäinhimillisyydestään huomauttaminen aiheuttanut kreiville vain lisää stressiä. Henry ei osannut sanoa, hän ei tuntenut Fortescuea niin hyvin, mutta halusi silti uskoa, että kreivikin ajan myötä kyllä tottuisi Roswelliin, jahka vain huomaisi, kuinka vaaraton sarvipäinen itseasiassa oli. Vaaraton ja ystävällinen.
”Ah, se jäänee nähtäväksi”, Siniverinen hymähti, mitä tuli Kenraali Fritziin. Toisaalta Henry kyllä toivoi, ettei eliitti heidän seuraansa liittyisi, mutta ehkä jopa Fritz osaisi olla aamutuimaan kohteliaampi, eikä heti alkaa tivaamaan lohikäärmeistä.
”Se olkoot sitten ensimmäinen tehtävämme”, Henry nosti jälleen hymyn kasvoilleen, mitä tuli kyselemiseen kylpytilojen sijainnista. Siniverinen katsoi itsensä nopeasti siihen kuntoon, että kehtasi kartanon käytävillä liikkua. Mukaansa hän nappasi myös kävelykeppinsä, ennen kuin nyökkäsi demonille merkiksi siitä, että oli valmis lähtemään liikkeelle.
Henry tyytyi hiljaisena seuraamaan demonia, joka ensitöikseen etsi käsiinsä jonkun, joka osasi neuvoa heille reitin kylpytiloihin. Aamutuimaan käveleminen ei koskaan ollut kovin mieluisa kokemus kuninkaalle, mutta Henry oli oppinut piilottamaan sen kaiken epämukavuuden ja kivun hymynsä taakse. Sen sijaan että olisi keskittynyt kipuihinsa, katseli siniverinen ympärilleen heidän kulkiessa portaat alas ja läpi pienen kirjastohuoneen. Kartanossa leijaileva ruuantuoksu sai vatsan murahtamaan, vaikkei Henry vieläkään halunnut myöntää olevansa yhtään nälkäinen… mutta hän taisi vain valehdella itselleen tässä vaiheessa.
Heidän saapuessa viherhuoneeseen, tunsi Henry heräävänsä kunnolla. Olihan linnallakin viherhuone ja kasveja siellä täällä, mutta jokainen viherhuone oli aina oma kokemuksensa. Ja näin talven keskellä oli jotenkin virkistävää nähdä vehreyttä, vaikka se olikin sisätiloissa.
Lopulta he saapuivat kylpyhuoneeseen, kostean vesihöyryn käyden lähes iskemään vasten kasvoja. Lämpö oli kuitenkin mieluisa näin talvella. Henry antoi katseensa vaeltaa tilassa hetken, ehättämättä varsinaisesti edes miettimään tilaa ja tilannetta paremmin, ennen kuin Roswell ehdotti verhojen vetämistä ikkunoiden eteen.
”Ah, kyllä. Vaikka valo onkin piristävää, en silti haluaisi ottaa tirkistelijöiden riskiä”, Henry virnisti pienesti, katsellen ikkunoiden puoleen.
”En pistäisi myöskään pahakseni, jos auttaisit minut kylpyyn. Tarvitsen kuitenkin apua, jahka jalkani irrotan…”, Siniverinen lisäsi hymähtäen, askeltaen huoneesta löytyvän tuolin luo, jonka selkänojalle riisui aamutakkinsa, ennen kuin istahti alas, käyden puujalkansa remmejä aukaisemaan.
//NYT TULEE KYLLÄ SELLAISTA Pajunköyttä että Demonin voisi hirttää siihen! //