Make me mad || Aksu || K18


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Huhti 15, 2012 10:04

Make me mad || Aksu || K18

Iriador

Punatukka oli herännyt jälleen uuteen aamuunsa. Tällä kertaa ei tosin töiden merkeissä, sillä Iriador oli saanut anottua itselleen muutaman hassun lomapäivän. Miksikö? Koska ei yksinkertaisesti enää ollut kykenevä tekemään töitänsä ajatuksella ja täydellä panoksella. Ei ollut oikeastaan pystynyt tekemään mitään ärsyyntymättä ja sanomatta jotain typerää sitten ärsyyntymisensä päätteeksi. Pahoittanut ehkä lukuisten mieliä loukkauksillaan, ja sitä vähemmän oli valmis pyytämään keneltäkään anteeksi käytöstään. Nuoremman täytyi saada lepoa, niin fyysiseltä kuin psyykkiseltäkin kannalta katsottuna. Enemmän ja vähemmän. Ja tiedä sitten, kuinka kauan kyseinen toipuminen tulisi kestämään.

Miksi nuorukainen sitten oli ajautunut tähän syöksykierteeseensä? Hänellä sattui vain olemaan huonompi kausi elämässään käynnissä. Millään ei tuntunut olevan merkitystä ja mikään ei oikeastaan jaksanut nuorempaa kiinnostaa. Osittaisena syynä tähän huonoon oloon oli myös Darius, jonka kanssa Iriador ei sitten ollut juurikaan puhunut viimeisimmän kunnon tehtävänsä jälkeen. Ainakaan niin läheisellä tavalla kuin olisi saattanut haluta. Välit haukansilmään tuntuivat olevan kokonaan poikki, mikä masensi punatukkaa enemmän kuin tarpeeksi.

Jälleen kerran Iriador oli kiskonut arkivaatteensa niskaan ja hakeutunut kaupungin hiljaisemmalle laidalle, linnan läheisyyteen omaan rauhaansa purkamaan huonoa oloaan. Oikeammin raahautunut, samalla kun ukkospilvet löivät salamaa tuon pään yllä, yrittäen karkoittaa viimeistäkin hyvää mieltä tuovaa ajatusta punatukan päästä paukkeellaan. Harvat nuorempaan kiinnittivät mitään huomiota. Kulkivat tavallisesti ohitse. Nekin, jotka yrittivät tiedustella jotain Iriadorilta, saivat korkeintaan vain mitäänsanomattoman katseen puoleensa, jonka jälkeen vetäytyivät tiehensä siinä uskossa ettei nuoremmasta ollut keskustelemaan kenenkään kanssa järkevästi.
Pienestä vyölaukusta kaivettiin esille okariina. Katse silmäili soitinta, jonka punatukka olisi tahtonut murskata sillä hetkellä niin pieniksi palasiksi, ettei mokomaa olisi saattanut tarkkasilmäisinkään enää erottaa hiekan jyvästen seasta. Soitin kuitenkin nostettiin pienen huokauksen myötä huulille, ja punatukka ryhtyi tylsyyttään hahmottelemaan sillä itselleen tuntemattomia sävelmiä. Ehkä musiikki saisi ajatukset muualle asioista, joita hän ei tahtonut sillä hetkellä ajatella.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Huhti 15, 2012 11:01

Aran

Päiviä oli vierinyt tavallisessa rutiinissa. Tosin tätä arkea oli alkanut maustamaan jännitys. Jännitys siitä, mitä noin kahdeksan kuukauden päästä tulisi tapahtumaan. Kuningatar oli raskaana. Aran ei ollut ajatellut toisen lapsen hankkimista, ainakaan vielä, mutta nyt kun sellainen näytti kovaa vauhtia olevan kehitteillä, ei Aran voinut olla riemuitsematta siitä. Sivistyneen hillitysti, tietenkin. Ensimmäisen lapsensa kohdalla Aran ei päässyt osallistumaan itse raskausaikaan. Nyt hänellä siihenkin oli mahdollisuus. Vaikka pitkälettinen mies olikin melko lailla tunteeton idiootti kaikkia kohtaan, rakasti tuo silti perhettään, varsinkin jälkeläisiään.
Nyt Kuningas oli kuitenkin ottanut omaa vapaata. Kertomatta minne oli mennyt ja kauanko viipyisi. ainoa, joka kuninkaan menoista näinä ninjailu hetkinä tiesi, oli tuon neuvonantaja Arathet. Vain ja ainoastaan neuvonantaja saattoi tietää, missä valeasuinen kuningas hiippaili tällä hetkellä.

Aran ei kuitenkaan kauaksi linnasta yleensä lähtenyt. Kaupungissa hän oli päättänyt pysytellä alkuunsa ylemmillä tasoilla, eksymättä lainkaan rahvaan kansan sekaan alemmille tasoille. Jottei miestä tunnistettaisi joka kulmalla, oli kuningas pukeutunut hieman vähäpätöisemmin, mitä yleensä. Normaalinkoreat vaatteet oltiin vaihdettu vähemmän koreisiin, yltä löytyikin tummemman sävyiset housut, sekä pitkä, tummanvihreä takki. Kaiken tuon kuitenkin peitti pitkä, paksuhko viitta. Väriltään viitta oli vaatimattoman vihreä. Päätä ja kasvoja verhosi suurehko huppu, jonka suojista kuningas saattoi tarkkailla muita ilman, että hänet tunnistettaisiin heti.
Salaa liikkuminen tietenkin edellytti, ettei Aran tarkoituksellisesti hankkiutunut alueille, jossa saattaisi tuttuihin törmätä

Nyt kuitenkin Kuningas oli tekemässä matkaansa takaisin linnalle. Sivummalta, ei pääkatua pitkin. Kuitenkin, korva rekisteröi lähistöltä kuuluvaa musiikiksi luokiteltavaa sointua. Askeleen kääntyivät automaattisesti kohden tuota ääntä, kunnes Aran saapui pienelle.. no, puiston tapaiselle alueelle. Pyöreä alue oli tuskin viittä metriä halkaisijaltaan. Keskellä pyöreää, kivistä puistoa oli pieni suihkulähde. alueen ympärillä oli viherkasvillisuutta, puskia ja pensaita, sekä penkkejä joilla saattoi istua. Alueen yksi reuna oli reunustettu kaiteella, jonka takaa avautui näkymät alemmille tasoille, sekä aroille. Kauempana saattoi nähdä itse Mor vuoret.
Maisemien ihailu oli kuitenkin toissijaista, pienen virneen noustessa kuninkaan kasvoille. Iriador. Dariuksen pikku petikumppani. Mitä tuo täällä teki? Oli ottanut vapaata.. Aran ei aikaillut käydessään tutkimaan Iriadorin ajatuksia. Virne kasvoi entisestään, tuon saadessa tietoa Iriadorin ja Dariuksen suhteesta

Lopulta kuningas kyllästyi seisoskelemaan piilossa ja kävelikin kohden Iriadoria.
Voi voi voi, yksinäinen pillipiipariko täällä soittelee.. eikö olisi järkevämpää soittaa väkijoukon keskellä, saattaisit saada jotain kiitostakin soitostasi, Iriador? Kuningas kävi aloittamaan keskustelun huppunsa suojista, samalla kun pysähtyi punapään eteen joko on alkanut kaduttaa Siniseen kuiskaukseen liittyminen?
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Su Huhti 15, 2012 11:50

Soitto jatkui. Pieni tuulenpuuskakaan, joka kävi tarttumaan pitkiin punaisiin hiuksiin, ei hätkäyttänyt nuorukaista millään tavalla. Kunnes sitten korviin kantautuvat sanat saivat Iriadorin soittamaan muutaman hyvin epävireisen soinnun ja keskeyttämään soittamisensa ja nostamaan katseensa sitten tulijaan. Tummat housut, vihreä takki ja huppu sopivasti kasvoja hämärtämässä, jottei tuota saattanut tunnistaa. Kiusallista. Kukahan mies mahtoi olla? Ja mistä tuo tiesi Iriadorin nimen?! Ja vielä senkin, että hän oli osa Sinistä kuiskausta? Kysymyksiä sateli nuorukaisen päässä tähän henkilöön liittyen, jota nuori sotilas ei saattanut tunnistaa.

Miehen ääni tosin oli tuttu. Iriador saattoi vaikka vannoa olleensa kuullut sen aikaisemmin jossain! Mutta missä? Sotilastuvilla? Ei, ei se voinut olla. Toisekseen, kukaan sotilastuvalla ei ollut noin mittava. Paitsi ehkä Darius, mutta tuon mustatukan Iriador kävisi jo tunnistamaan vaikka silmät sidottuina. Eikä ääni sitä paitsi kuulunut eliittikenraalille. Siitä paistui jokseenkin läpi iva, mutta samalla se oli jossain määrin lempeä, jonka takia Iriador ei osannut määritellä sitä mielessään niin hyväksi kuin ei pahaksikaan.
Soitan omaksi ilokseni, punatukka aloitti sitten pientä terävyyttä äänessään, samalla työntäen okariinan takaisin vyölaukkuunsa, En siksi, että muut saattaisivat soittoani kuunnella, tuo vielä lisäsi, kun katse nousi uudemman kerran tutkimaan tätä outoa muukalaista.

Iriador nousi ylös sijoiltaan ja otti muutaman perääntyvän askeleen miehestä voidakseen tarkastella kokonaisuutta paremmin. Nuorukaisella ei vieläkään ollut minkään näköistä hajua siitä, kenen kanssa oikein oli tekemisissä.
Enkä tiedä, miksi minun täytyisi kertoa teille mitään työhöni kuuluvista asioista, hyvä herra, punapää totesi osittain kylmästi, mutta säilytti silti kohteliaan äänenpainonsa ja tapansa puhutella vieraita.
Voinko pyytää teitä poistumaan. Tai edes kertomaan kuka olette? Iriador kysyi, samalla kun kädet nousivat puuskaan eteen kuin suojaamaan nuoremman olemusta.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Huhti 16, 2012 12:12

Kuningas hymähti. Soitti omaksi ilokseen. Eipä tuo kovin iloiselta touhulta näyttänyt.
Mutta musiikki ei kuulu kenellekään yksinoikeudella, sotilas Kuningas kävi toteamaan hymisten itsekseen.
Arania huvitti koko tilanne. Punapää ei tunnistanut häntä. Ihmekös, ei tuo tuntenut kuningasta vielä niin hyvin, että olisi saattanut tunnistaa tuon hupun alta. Eikä nuori ollut vielä kuullutkaan Aranin puhuvan niin usein, että olisi saattanut äänen tunnistaa. Joskin, Aranilla oli uniikin pehmeä, isällisen lämmin ääni. Se oli vaikea unohtaa, mikäli oli kuullut kuninkaan puhuvan pidempäänkin tai mieleenpainuvia asioita.

Sinun asiat kuuluvat minulle enemmän kuin uskotkaan, Iriador Kuningas totesi nostaen nyt kätensä ylös laskemaan hupun päästään. Kasvojen paljastuessa koristi pärstäkerrointa se tuttu, isällisen lempeä hymy. Hymy, joka todellisuudessa tällä kertaa kätki taakseen mitä pirullisimman virneen. Virneen, joka varmasti olisi ajanut kaikki omasta nahastaan välittävät olennot kauaksi kuninkaasta.
En usko, että olet oikea henkilö käskemään minua poistumaan.. Et ainakaan minun omassa kaupungissani Aran kävi lisäämään kun huppu oli laskettu.
Vai on nuorella sotilaalla sydänsuruja. Eikö kenraali rakastanutkaan niin lempeästi, mitä toivoit? Kuningas kävi kysymään hymyn käväistessä aina välillä virnistyksen puolella Winder on tunnetusti tunnevammainen erakko. Luulitko tosiaan voivasi muuttaa häntä? Pysyä hänen rinnallaan pitkäänkin?
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Huhti 16, 2012 12:52

Mutta sen kuulemista ei soittajan tarvitse suoda niille, jotka eivät sitä osaa arvostaa, Iriador kävi inttämään. Ääni ei vieläkään jaksanut aueta nuoremmalle, vaikka tuo kuinka yritti käydä läpi mahdollisia henkilöitä joille se saattaisi kuulua. Tuloksetta, kuten todettu. Tuntematon mies kävi ilmoittamaan punatukan asioiden kuuluvan tuolle enemmän, kuin nuorempi uskoikaan. Eivätpähän kuuluneet! Iriador nosti toista kulmaansa, jo aavistuksen verran ärsyyntyneenä tämän miekkosen puheisiin. Kunnes tapahtui jotain, mistä punatukka ei olisi saattanut hulluimmissa kuvitelmissaankaan kuvitella käyvän.

Mies laski huppunsa alas, ja kenenpä naama sen alta paljastuikaan. Aranin! Itse haltiakuninkaan pärstävärkki. Kuninkaan, jonka Iriador oli vain muutaman kerran aikaisemmin tavannut ja kuullut puhuvan. Kuninkaan, joka oli oikeastaan aloittanut tämän syöksykierteen etenemisen nuoremman elämässä. Kuninkaan, joka samalla tavalla olisi pistänyt punapään lukkoon nytkin - niin kuin oli viime kerralla tehnyt - ellei Iriador olisi ollut niin pelottomalla, hulluuden hakuisalla ja tympääntyneellä tuulella, kuin sattui sillä hetkellä olemaan. Mikäpä hän perääntymään enää oli, kun oli keskustelemaan toisen kanssa alkanut. Joten miksei hän voisi jatkaa tällä samalla tympääntyneellä asenteellaan kuninkaalliselle puhumistaan? No, sen nuorukainen saisi selville vasta tulevan kanssa. Ei hän tiennyt, miten siniveriselle pitäisi puhua. Kohteliaasti kenties, mutta punatukalla ei sillä hetkellä ollut aikomustakaan alkaa miellyttämään ketään, ei edes itse kuningasta vaikka siihen olisi kenties ollut syytä.

Iriador ei pitänyt miehen tavasta puhua. Vähemmän hän piti virneestä, joka aika ajoin kävi tuon sanellessa kultakutrin suulla. Oliko Iriadorilla sydänsuruja? Oli, mutta niitä hän ei käynyt myöntämään itselleen. Entä rakastiko Darius häntä niin lempeästi kuin nuorempi oli toivonut? Riittävän, jotta Iriador voisi tuon vierellä elämäänsä viettää. Näitä nuorempi ei jäänyt kuitenkaan ääneen toiselle kertomaan, muttei kuitenkaan osannut ohjata ajatuksiaan muuallekaan, joten kultakutri kuningas saattaisi ne hänen päästään narrata kuin kalan pienemmällä vaivalla vain. Aran varmaan luki tälläkin hetkellä hänen mieltänsä kuin avointa kirjaa, mikä tietenkin jollain tasolla kammoksutti punatukkaa. Iriador ei vain keksinyt, mitä hyötyä siitä oli toiselle, kun hänen ajatuksensa sillä hetkellä olivat niinkin sekaisin, ettei hän itse tajunnut niistä turkasen vertaa. Toisaalta hän ei myöskään tiennyt, kuinka syvälle hänen mieleensä Aran saattaisi tunkeutua ja kuinka syvällisiä asioita saattaisi puheeksi ottaa.
Muutin häntä jo. Muutan yhä, jos on tarve. Mikäli se minusta on kiinni, en häntä yksin jätä tai päästä niin vähällä menemään. Mikä sinä olet edes puhumaan minulle näistä asioista, kun et niistä mitään tiedä?!, Iriador uhosi pelottavaa tahtia kuninkaalle.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Huhti 16, 2012 1:17

Kuningas oli jokseenkin yllättynyt punapään ei niin dramaattisesta reaktiosta. Yllätystä ei voinut kuitenkaan lukea siniverisen kasvoilta, tuon pitäessä kasvonsa siinä samassa hymyssä, mitä aina. Iriadorhan oli mielenkiintoista seuraa. Selvästikin täynnä nuoren miehen uhoa ja päättäväisyys. Mielenkiintoisia ominaisuuksia, mutta samalla osasivat olla yllättävän ärsyttäviäkin.
Hymy Aranin kasvoilla kävi jälleen virneen puolella Iriadorin uhon myötä.
Vai muutitko sittenkään? Aran heitti ilmoille kysymyksen, joka pisti jokaisen varmasti miettimään asiaa Mistä tiedät, ettei hän ole ollut samanlainen aikaisempien rakastajiensa kanssa? Mistä tiedät, jos oletkin vain samaa rataa menevä välivaihe, jonka hän hylkää pian aivan kuin edelliset, hieman pidempään kuin yhden yön kestäneet kumppanit?

tiedän tästä asiasta enemmän kuin osaat aavistaakaan, poika Kuningas kävi jatkamaan astellessaan lähemmäksi korkeahaltiaa Tiedän sinun kumppanistasi enemmän, mitä sinä itse. Tiedän millainen hän on ollut, millainen hän on nyt, mitä hän ajattelee ja mitä hän on ajatellut.
Olen kokenut enemmän kuin sinä pienen elämäsi aikana. Varo vain, ettei se myös jää pieneksi
Aran huomautti kulmien kohotessa, silmistä loistaen se psykoottisen hullu, ilkeä kiilto En pidä siitä, kun alaiseni käyvät hyppimään nenälleni
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Huhti 16, 2012 1:41

Vai muutitko sittenkään? Nämä sanat saivat ilmeen Iriadorin kasvoilta vetäytymään hämmentyneeksi. Kysymys sai miettimään - pohtimaan tätä asiaa, johon punatukka ei kuitenkaan löytänyt sekavasta mielestään vastausta. Tarkkaavaisena, yhä hämmentyneenä, kuunteli Iriador kuninkaan sanoja. Miksi tuo edes puhui Dariuksesta hänelle?! Ärsyttääkseen? Vain kiusatakseen häntä? No siinä tuo kultakutri tuntui olevan jo onnistumisen paremmalla puolen, vaikkei keskustelua ollut ehtinyt kestää kuin hetki. Mutta mikä mahtoikaan olla kuninkaan syy aloittaa edes moinen jauhaminen hänelle?
Sitten olen. Hylätkööt, jos mielii. Mikäpä minä olen hänen päätöksiinsä vaikuttamaan, punatukka aloitti, ja kädet nousivat jälleen puuskaan tuon eteen, Kaikki kun ei valitettavasti tässä maailmassa ole ikuista.

Kuninkaan lähestyminen sai Iriadorin hätkähtämään aloillaan. Kuitenkaan tuo ei saanut punapäätä perääntymään askeltakaan toisesta tai muuttamaan hammasta purevan ja kulmat uhkaavaan kulmaan laskeutuneen nuorukaisen ilmettä. Eivät edes Aranin sanat, vaikka ne tietyllä tavalla alkoivatkin jo kuulostaa pelottavan varteenotettavilta mutta miksipä Iriador sitä olisi käynyt näin aikaisessa vaiheessa tajuamaan.
Kuinka alhaiseksi täytyy ryhtyä, jotta sortuu lukemaan toisten ajatuksia?, Iriador kävi lopulta kysymään asian olleen jo mietityttänyt häntä jonkin tovin ja koska tahtoi siirtää aiheen jonnekin muualle kuin Dariukseen. Kenraali oli asia, josta häntä vähiten kiinnosti juuri nyt puhua.
Ja tässähän minä olen kokoajan seissyt, enkä hyppinyt yhtään minnekään, punatukka kävi tokaisemaan hyvin näsäviisaasti ja vieläpä kehtasi virnistää sanojensa perään, Mahtaako näössänne, Teidän korkeutenne, olla jotain vikaa?.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Huhti 16, 2012 2:01

Aran myhisi mielessään. Voi mitä kaikkea hän voisikaan heittää tämän sotilaan niskaan, ihan vain koska oli tylsistynyt ja ilkeällä päällä. Voisi hyvinkin olla, että punapää löytäisi itsensä pian vankilasta, mikäli Aran oikein ilkeäksi rupesi. Varmasti hän keksisi syyn, toisenkin, minkä perusteella heittää punapää tyrmiin.
Hymy hyytyi hitusen kuninkaan kasvoilla, korkeahaltian käydessä kyselemään, kuinka alhaista olikaan lukea toisen ajatuksia.
Kateellisten puhetta moinen Kuningas totesi, hymyn palatessa alta aikayksikön takaisin kultakutrin kasvoille Tästä taidosta on enemmän hyötyä, kuin uskotkaan. Monet kerrat olisin saattanut jo menettää henkeni salamurhayrityksissä, jos en olisi sitä osannut odottaa Tosin, kai siitä voin syyttää vain itseni, mitäs hankin vihamiehiä.

Kommentti silmistä sai kuninkaan vetämään henkeä sisään hampaidensa välistä ja lopulta naurahtamaan kuivahkosti pari kertaa. Sattui omaan nilkkaan nyt. Eikä Iriador ollut edes tietoinen, kuinka arkaan paikkaan olikaan lyönyt. Vyön alle suorastaan. Rennosti selän takana ristissä olleista käsistä toinen liikahti äkisti, tarraten kiinni punapään leukaan. Samalla tavalla, mitä Darius oli tuon leukaluuta muutamaan otteeseen käynyt vangitsemaan omaan otteeseensa. Kasvot laskettiin lähemmäksi lyhyempää miestä. Kasvot, joita ei enää koristanut se isällisen ystävä hymy, vaan haudanvakava ilme.
Tiedätkö kuinka helppoa on päästä pälkähästä, kun on kuningas? Aran kysyi Tiedätkö, kuinka helppoa on vain sanoa, että tapoin toisen itsepuolustukseksi? hän kävi päälle, tein mitä piti tehdä, jottei kansa menettäisi johtajaansa .
Virne käväisi vakavilla kasvoilla, samalla kun ote punapäästä heltyi, käden lopulta hakien paikkansa kuninkaan selän takaa. Siniverinen vetäytyi kauemmaksi Iriadorista. Toisin kuin Darius, hän ei tuntenut pakottavaa tarvetta tunkea toisen iholle koko aikaa.
Yrität viedä keskustelua poispäin kenraalista. Ahdistaako aihe? Kuningas kysyi naurahtaen ivallisesti. Voi kuinka hän nauttikaan toisen tuskasta.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Huhti 16, 2012 2:57

Iriador ei onneksi ollut kateellinen Aranille siitä, ettei omannut ajatustenluku taitoa. Ehkä joskus sitä oli saatettu toivoa, että olisi voinut jonkun ajatuksia lukea, mutta ei ei punatukka oikeasti tahtonut mitään vastaavaa ominaisuutta itselleen. Taitoa käyttäisi helposti väärin, ja sillä taas keräisi itselleen ongelmia. Tosin ei ilmeisesti, jos oli kuningas. Iriador kävi tympääntyneenä hymähtämään toisen vastaukselle, sillä se ei ollut miellyttänyt häntä lainkaan. Ei oikeastaan olisi tarvinnutkaan, mutta punatukka kerkesi jo toivoa, ettei olisi edes kysynyt mokomaa. Mutta tehty mikä tehty, eikä tehtyä voinut muuttaa.

Siinä missä ei edellinenkään vastaus, ei kultakutrin kuivahko naurahdus ollut miellyttänyt Iriadoria lainkaan. Nuorukainen pisti merkille pienen käden liikahduksen ja ehti jo ottaa haparan askeleen taaksepäin, mutta ilmeisimmin liian myöhään, sillä Aranin tiukka ote tarrasi hänen leuastaan kiinni. Haudanvakavat kasvot laskettiin lähemmäksi nuoremman kasvoja. Kasvoja, joilla vallitsi nyt jo lievää pelkoa kielivä ilme. Nuoremman lähes valkeat silmät tuijottivat vanhemman vihreitä silmiä, samalla kun korvat rekisteröivät jossainmäärin epäsuoran uhkauksen päästettävän ilmoille.
Ote irtosi kuitenkin lopulta. Iriador otti muutaman askeleen taaksepäin saadakseen etäisyyttä mieheen, samalla kun hieroi leukaansa otteen jäljiltä.
En, enkä tiedä haluaisinkokaan tietää, Iriador vastasi Aranille. Kaikki se lempeys ja isällisyys oli kadonnut kuninkaasta. Tämäkö nyt oli se pahempi puoli tai no ainakin osa siitä - tästä siniverisestä, josta Dariuskin oli käynyt aikaisemmin mainitsemaan ohimennen?

Punatukka oikeastaan nyt vasta alkoi tajuta, kenen kanssa sanasotaan oli lähtenyt. Ärtymykseltään tuo ei ollut saattanut edes käsittää puhuvansa kuninkaan kanssa, jonka takia pieni pelko alkoi huomaamatta kaivertaa koloa miehen rinnassa. Pelko ei kuitenkaan käynyt takomaan järkeä nuoremman päähän, vaikka tuolla olikin jo käsitys siitä, että Aran voisi tehdä hänelle mitä vaan. Ihan mitä vaan! Saamatta siitä minkäänlaisia rangaistuksia, tuskinpa edes minkäänlaisia tunnuntuskia.
Ja taas kultakutri otti puheeksi Dariuksen ja kyseisestä aiheesta ahdistamisen. Silkkaa arvaustako, vaiko päätelmä kenties jälleen yksi niistä alhaisista ajatustenluku hetkistä? Iriadoria ei kiinnostanut. Ilme vaihtui jälleen uhoavaksi, suorastaan jäätäväksi.
Ei, punapää kävi lopulta vastaamaan, En vain tahdo puhua siitä.
Miksi edes kiusaat minua täällä? Mikset painuisi tekemään jotain, mitä te siniveriset nyt sitten ikinä teettekään ja jättäisit minut rauhaan, SEN SIJAAN, että ärsyttäisit minua tahallasi? Puhuisit asioista, joista en tahdo puhua? Lukisit mieltäni, vaikken siihen lupaa ole antanut? Ja kaiken päälle uhkailetkin vielä---, Iriador hiljeni, ---Niinkuin maailmanomistaja konsanaan, tuo lisäsi vielä kovin hiljaisesti muuten kiivaan uhoamisensa jälkeen, samalla kun totuus kävi kolkuttamaan hälytyskelloja nuoren miehen päässä. Käsi paiskautui suun eteen ja sillä hetkellä Iriador oletettavasti ensimmäistä kertaa elämässään toivoi, ettei olisi olemassa tai vähintään olisi jossain muualla, kuin Aranin edessä aukomassa päätään.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Huhti 16, 2012 9:24

Punapää ei halunnut tietää. Ymmärrettävää, kukapa nyt sellaisesta olisi halunnut tietää. Varsinkaan tässä yhteydessä, kun moinen tieto olisi ollut enemmänkin uhkaus kuin ystävällistä rupattelua. Pieni omahyväinen virne alkoi hiipimään kuninkaan vakaville kasvoille, kertoen selvästi siitä, että mies nautti tilanteesta enemmän kuin vastapuoli. Virne oli suorastaan sadistisen itsevarma. Aivan kuin Aran olisi ollut tilanteen herra, mitä hän aikalailla olikin. Ja tiesi sen. Mikään ei tuntunut paremmalta, kuin yliote Vastustajaan, joka tällä hetkellä oli päätään aukonut sotilas.
Pään aukominen ei loppunut vielä tähän. Kommentoituaan Darius kysymystä, kävi Iriador jälleen puhumaan melko suorasukaisesti kuninkaalle. Siniverinen ei tehnyt elettäkään pysäyttääkseen moiset puheet, vaikka hänellä siihen valta ja oikeus olisi ollut. Aran antoi Iriadorin kuitenkin puhua loppuun, virnuillen sitten itsekseen kun nuorempi tajusi, mitä olikaan sanonut.

Seurasi hiljaisuus. Aran katsoi huvittuneen ilkeänä kun korkeahaltian käsi nousi suun eteen, nuoremman tajuttua mitä tuli tehtyä. Tämä olisi oiva tilaisuus passittaa tuo silkasta herjaamisesta tyrmään ja kärsimään rangaistus. Jos totta puhuttiin, näytti kuningas hetken siltä, aivan kuin olisi kutsunut vartijat paikalle.
Mutta minähän olen maailmanomistaja! Aran naurahti lopulta rikkoen hiljaisuuden jopa pelottavan kovaäänisesti Kaikki tämä on minun! Tämä pieni puisto, koko kaupunki, arot, metsä, vuoret! Paasatessaan kuningas levitti kätensä viittoen arojen puoleen, lähtien sitten saman tein kävelemään kohden kaidetta, jonka luota maisemat saattoi nähdä paremmin
Pian koko valtakunta! Ihmiset eivät kestä kauaa, koko kuningashuone on sekaisin. Ne naiivit idiootit eivät tiedä mitä tehdä! Ja tiedätkö mikä on kaikkein nerokkainta? Kuului kysymys samalla kun kuningas käännähti nopeasti kohden sotilasta Se oli kaikki etukäteen suunniteltua. Monen vuoden ajalle. Eivätkä he osanneet odottaa mitään. Mikäli kääpiöt eivät olisi työntäneet kauhaansa tähän soppaan, olisi ne tunkeilijat jo häädetty täältä!. Sanat tulivat kuninkaan suusta kuin hän olisi odottanut montakin viikkoa, saadakseen sanoa ne jollekin. Kiivaasti, uhkaavasti, mutta silti tavallaan inspiroivasti. Joku olisi voinut kutsua kuningasta hulluksi, toinen taas silkaksi neroksi. Ehkä hän oli molempia.
Suuruudenhullu. Se oli oikea sana kuvaamaan Arania tällä hetkellä. Tai no, aina kuningas oli yhtä suuruudenhullu, mutta se ei vain paistanut miehestä läpi niin usein.

Mutta miksi minä sinua kiusaan..? Kuningas palasi ensimmäiseen aiheeseen, rauhoittaen ääntään samalla kun käveli takaisin nuorempaa kohden Silkkaa tylsyyttäni.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Huhti 16, 2012 10:18

Iriador kavahti paikoillaan kuninkaan avatessa puheenvuoronsa kovin äänekkäästi. Tämä ei ollut hyvä. Ei ollenkaan. Mitä oli tultu sanoneeksi? Ja vieläpä kenelle! Mikä punapää oli kuninkaalle paasaamaan siitä, mistä hän ei pitänyt toisen toiminnassa. Kauhunsekainen katse tuijotti kultakutria joka sillä hetkellä kertasi omaisuuttaan - miettien, mikä mahtaisi olla hänenkaltaiselleen typerykselle oikea ja mahdollinen rangaistus tästä kaikesta.
Uusi kavahdus, kun Aran käännähti ympäri arvuutellen nuoremmalta jotain, mihin punatukka ei ollut ilmeisesti osannut kiinnittää huomiotaan kaiken panikoinninomaisen ajattelunsa lomasta. Korvat keskittyivät kuitenkin kuuntelemaan miehen puheita taas. Puheita, jotka eivät onneksi kovin pitkiksi jääneet. Suuruudenhullu. Tai ainakin jonkin sortin hulluhan tuo oli. Senhän huomasi kilometrien päähän! Varsinkin näin lähempää tuttavuutta mieheen tehtäessä, joka varmasti oli kovin epätavallinen tilanne, kun kyseessä sattui olemaan Iriadorin kaltainen nuori ja jokseenkin kokematon typerys. Tai sellaisena punapää itseään sillä hetkellä piti.

Aran kävi kertomaan, miksi hän nuorempaansa kiusasi. Sentään myönsi edes sen, mutta että kiusata nyt tylsyyttään?! Sama kuohunta alkoi jälleen nahkojen alla, mutta tällä kertaa kroppaa hallitsi uhon sijasta pelko, joka osittain oli ehtinyt pistää jo nuoremman lukkoon niille sijoilleen. Jatkaakko vielä sanelemista? Juostako karkuun? Ei, ei hän voisi juosta. Tämä oli Aranin kaupunki, kuten tuo oli käynyt aikaisemmin mainitsemaan. Mihin punatukka muka voisi piiloutua?! Ei sitten minnekään. Ellei mielinyt viettää loppuelämäänsä jossain maailman syvimmässä kolkassa.

Katse seurasi kuninkaan lähestymistä ja nuoremmasta alkoi jo nyt tuntua siltä, että toinen oli liian lähellä.
Sitten sinulla täytyy olla todella tylsää, nuorempi painotti. Ilmeisesti uholla oli sittenkin yhä suurempi valta mielestä vaikkei tässä tilanteessa olisi enää saanut olla.
Sait minut huonolle tuulelle, ja olet siitä siis iloinen, huvittunut mikä lienetkään, Iriador totesi kulmaansa kohottaen, Varsin hauskaa, tuo vielä mutisi, samalla kun kulmat kurtistuivat asteen verran alemmas.
Kuljetko useinkin yksiksesi vain sen takia, että voit mennä pilaamaan toisten päivän ja virnuilemaan heille tuota tyhmää hymyäsi? Välitätkö oikeasti kansastasi muuten kuin karjana, joka taistelee ja hoitaa ruuan pöytään puolestasi?, sanoja ei taas säästelty, Ette ole kuningas, josta minulle ollaan kerrottu. Eikä tuo pieni liite tai sinusta huokuva auktoriteetti saa minua pysymään hiljaa nyt.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Huhti 16, 2012 12:46

Todella tylsää se osasikin olla. Sitä kuningas ei kuitenkaan ääneen sanonut, turha sitä itsestäänselvyyksiä latelemaan. Iriador ei ollut idiootti, vaikkakin muuten naiivin typerä. Tuolta puuttui vielä käsitys kokonaisuudesta ja tällä hetkellä punapään kokonaisuudentajua tilanteesta taisi seilata täysin toisissa maailmoissa. Uhoaminen ei ottanut loppuakseen. Aran kävi mutristamaan suuta moittivasti Iriadorin pauhatessa. Siltikin, vaikka tästä tilanteesta pitkäletti olisi voinut ottaa itseensä, ei tuo näyttänyt suuttuvan. Enemmänkin huvittuvan. Ei hän pystynyt ottamaan tätä sotilasta tosissaan ja miksi olisi pitänytkään? Ei hän tuntenut minkäänlaista kunnioitusta, myötätuntoa tai edes sääliä Iriadoria kohtaan. Tuon pään tutkiminen oli vain leikkiä kuninkaalle. Leikkiä, jota tuo oli harrastanut jo monen monta vuosisataa.

Katsotaanpas.. Aran aloitti kun Iriador oli saanut suunsa puhuttua tyhjäksi tältä erää Kuninkaan herjaaminen, korkea-arvoisemman sinuttelu ilman lupaa, arvoaseman sivuuttaminen, epäkunnioittaminen, Kuningaskunnan loukkaaminen. sinuahan voisi alkaa syyttämään jo vaikka mistä.
Käsi ojentui jälleen nopeasti kohden punapäätä. Tällä kertaa sormi käväisi koskettamaan nopeasti, kevyehkösti korkeahaltian ohimoa. Mutta tuo pieni kosketus riitti luomaan painepurkauksen, joka kävi vyörymään läpi Iriadorin pään. Pieni napautus, aivan kuten pikkulapsille annettiin luunappeja vanhempien epäkunnioituksesta. tosin, tämä luunappi oli kymmenen kertaa epämukavampi.
Ja ketä vartijat tulevat uskomaan? Sinua vai minua? Ai mutta tuohan oli täysin turha kysymys Aran naurahti pienesti vetäytyessään taas kauemmaksi punapäästä Ruumiillinen rankaiseminen ei ole minun tehtäväni.. sen saa hoitaa sinusta vastuussa oleva henkilö kun saapuu
Virne kohosi jälleen kuninkaan kasvoille.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Huhti 16, 2012 1:32

Aran otti jälleen avatakseen suunsa, ja ensimmäisen sanansa sanottuaan Iriador arvasi jo mitä oli tulossa. Viimeinkin! Johan tätä oli odotettu. Vaikkakin kuninkaan alkaessa luetella punatukan erittäin syyllisen oloiseksi saavia seikkoja, meni Iriador täysin lukkoon ja suorastaan nöyrtyi vanhempansa silmissä. Se sama lukko, joka viimeksikin oli saanut hänet hiljenemään ja ahdistumaan, iski ruosteiset salpansa jälleen kiinni. Ainakin Iriador hiljentyi ja tajusi viimeinkin tehneensä väärin, jos ei muuta. Olihan tämäkin yksi niistä lukuisista tavoista oppia tavoille.

Käsi nousi ylös, yrittäen lyödä kuninkaan lähestyvää kättä syrjään, mutta liian myöhään. Inhottava painepurkaus pamahti vasten Iriadorin päätä pienestä kosketuksesta, tunkien itsensä sitten koko kallon lävitse aiheuttaen matkansa varrella enemmän ja vähemmän tuskaista vihlontaa. Korvissa soi hetken ja silmät painuivat lähes kiinni kuninkaan tempusta, joka ei ollut ollut mistään mukavimmasta päästä.
Kulmat ottivat jälleen terävämpää kulmaa, kun Iriador nosti vihlonnan lakattua kätensä päätään pitelemään. Vaikka itse vihlominen oli tosiaan loppunut, jäi nuoremman päähän inhottava tykytys, joka hetkittäin yltyi kovemmaksi ja sitten taas laantui lähes olemattomaksi.
Punatukan olisi tehnyt kokonaan mieli sivuuttaa miehen seuraavan sanat, muttei kyennyt yksinkertaisesti siihen. Ja se inhottava naurahdus. Niistä punapää oli saanut jo tarpeekseen, ja jos vain olisi vielä ollut yhtä kiihtynyt kuin aikaisemmin ja estoton, olisi tuo varmasti yrittänyt vielä käydä kuninkaan päällekin kaiken jo aikaisemmin tekemänsä lisäksi. Aran kävi ilmoittamaan, ettei ruumiillinen rankaiseminen hänen heiniään ollut, vaan jonkun toisen. Jonkun, joka Iriadorista oli vastuussa. Aikaisemmin niin jäätävä katse vaihtui yllättyneeksi, astetta hätääntyneemmäksi ja nuorukainen nielaisi hyvin raskaasti.
Darius. Nyt olisi tulossa selkäsauna. Ja paha sellainen.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 13539

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Huhti 16, 2012 3:40

Darius, Aran

Pienen kivun aiheuttaminen oli hauskaa. Aina. Joskin, Aran nautti enemmän psyykkisen ja hengellisen kivun ja ahdistuksen tuottamisesta, kuin ruumiillisesta kidutuksesta. Sottaista hommaa loppupeleissä kajota toiseen fyysisesti.
Vaikkei nuorempi enää käynyt verbaalisesti ilmaisemaan itseään, oli harvinaisen selvää mitä tuo tästä tilanteesta ajatteli. Sen näki niin tuon kasvoista, kuin ajatuksia lukemalla. Virne koristi jälleen kuvankauniita kasvoja, kuninkaan kallistaessa päätään pienesti.
Harva pelkää rakastaan noin paljon Kuningas totesi, samalla kun paikalle saapui tuttu sinisävyinen näky..

Darius oli kuullut kuninkaan kutsun päässään. Kun kuningas kutsui, silloin ei jääty ihmettelemään, vaan kaikki tekeminen keskeytettiin ja raahattiin perse kuninkaan luokse. Tällä kertaa Darius ei ollut saanut siniveriseltä mitään tarkkoja tietoja, miksi herra hänet halusi nähdä. Ohjeet kuitenkin annettiin saapua linnan lähistöllä sijaitsevalle pienelle aukealle.. miksi, sitä Darius ei tiennyt eikä lähtenyt ihmettelemään.
Työasuunsa sonnustautunut kenraali pisti jalkaa ripeästi toisen eteen, saapuen lopulta paikalle jonne hänet oltiin kutsuttu.. Se mitä Darius näki, sai sydämen jättämään pari lyöntiä välistä.
Iriadorin tuntien kyseessä saattoi olla mikä tahansa.. mutta mitä suurimmin Kenraali epäili, että nuori punapää oli mennyt päätään aukomaan kuninkaalle. Hetken paikallaan seistyään käveli Darius lähemmäksi kaksikkoa, kumartaen kuninkaalle.

Aran vilkaisi Dariusta tuon saapuessa paikalle. Hymy nousi jälleen kerran kuninkaan kasvoille.
Kuningas kutsui Oli ensimmäinen toteamus kenraalilta, tuon noustessa kumarruksesta.
Niin kutsuin ja syystäkin. Alaisesi on nostanut epäkunnioittavasti ääntään kohden kuningasta. Tiedät hyvin, ettemme voi päästää moista läpi sormiemme, enhän. Vie hänet kärsimään asianmukainen rangaistus, kenraali Kuninkaan sanat saivat kenraali katsahtamaan jäätävästi Iriadoriin, aivan kuin tuo olisi aikeissa tehdä työtä käskettyä. Minnekään ei kenraali kuitenkaan liikkunut, eikä sanonut hetkeen mitään. Haukansilmä tuijotti punapäätä tovin, kunnes katse kääntyi takaisin etäiseen sukulaiseen.
Kaikella kunnioituksella teidän ylhäisyytenne, mutta minä rankaisen miehiäni omalla tavallani. Itse. En halua kenenkään ulkopuolisen osallistuvan kuiskauksen toimiin ja näihin toimiin kuuluu myös kurinpalautus Kenraali kävi yllättäen tavallaan puolustamaan sotilastaan, joka oli juuri lähempänä tyrmien rangaistushuonetta kuin osasi arvatakaan. Darius tiesi turhankin hyvin, miten siellä rankaistiin rikkeistä, joista Iriadoria nyt syytettiin.

Kuningas katsoi hetken kenraalia ilmeettömästi, kunnes hymähti.
Hyvä on. Tee miten itse parhaaksi näet mutta tiedä se, että rangaistus on annettava. Muuten sinä joudut vastuuseen tästä Aran totesi virnistäen.
Darius nyökkäsi ymmärtäväisesti, kääntäen sitten katseensa Iriadoriin. Punapäätä viitottiin seuraamaan pois tästä tilanteesta. Vielä ennen kuin poistui, Kenraali kumarsi asianmukaisesti kuninkaalle, lähtien sitten johdattamaan alaistaan pois tuon sadistisen kieron olennon luota
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3692

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Kahvikuppi

Viesti Ma Huhti 16, 2012 5:01

Toinen käsi nousi puristamaan toisen käsivarren hihaa sormien väliin, kun tuttu ahdistava tunne alkoi musertaa Iriadorin mieltä jälleen kasaan. Aranin kommentin myötä katse siirtyi kultakutrista tuijottamaan punatukan oman olan ylitse. Tuo liero luki varmasti hänen mieltänsä tälläkin hetkellä, mikä ajatuksena ahdisti Iriadoria. Aranhan kävisi, jos mieli, rankaisemaan häntä vielä punatukan omista ajatuksista kaiken sen muun lisäksi, mitä tuo aikaisemmin oli käynyt luettelemaan, jonka takia nuorukainen keskitti mielensä tutkimaan vain sitä pahaa oloa ja suuttumusta koko maailmaa kohtaan, toivoen, ettei Aran kävisi enää lisää kommentoimaan hänen päänsisäisistä asioistaan ääneen.
Lähestyvät askeleet saivat Iriadorin varovasti kohottamaan katseensa paikalle sapujaan. Kuten hän oli arvellutkin, kyseessä oli Darius. Punapää olisi mielummin ottanut sillä hetkellä vastaan vaikka tusinan ruoskaniskuja, mutta ei hän joutuisi esimiehensä läksyttämäksi, mikä varmasti oli hyvin hupaisaa kuninkaan mielestä.

Syyllinen katse painui hiljalleen takaisin maahan, kun Aran kävi selittämään kenraalille mitä oli käynyt ja kuinka vaati nuorempaa rangaistavan. Iriador tunsi haukansilmän jäätävän katseen kohdistuvan itseensä, jolloin kylmät väreet iskivät nopeasti vasten selkää. Katse pysyi maassa, sillä punatukka ei sitä kehdannut enää ylös nostaa. Eikä olisi kyllä tahtonut edes kuunnellakaan, mutta koska kuuloaan ei vielä ollut menettänyt, oli tuon pakko korvakäytäviinsä ottaa vastaan kuninkaan ja kenraalin keskustelu.

Loppujen lopuksi Darius vaati saada itse läksyttää alaisensa, johon kuningas kävi myöntymään. Oli se kai jonkinnäköinen onni, kuin joutua jonkin työkseen muita rankaisevan piiskurin kouriin raiskattavaksi. Punapää lähti seuraamaan kenraalin perässä, katseensa yhä maassa kiven jyviä tuijotellen ja mahdollista rangaistustaan odotellen. Mitä hän oli tämänkertaisesta yhteenotosta kuninkaan kanssa opiksi ottanut? Noitten kanssa ei sanasotaa tarvinnut alemman kansalaisen alkaa harrastaa. Iriador ei enää koskaan tahtoisi nähdä Arania. Ei vapaaehtoisesti. Siinäpä olisi uudelle fobiallekin sopiva kohde!
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETH CÚTHALION - ATREVAUX ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Seuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö