Drinking all day|| Dakum


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Nya

Viesti La Huhti 20, 2013 3:06

Drinking all day|| Dakum

Rin

Rin kuljeskeli hiljalleen melko vilkaisella kadulla haltioiden ja muiden taruolentojen seassa. Hän kantoi hyvän tuulisena miekkaansa selässään ja katseli siniselle taivaalle. Selkeää ja kaunista. Mereltä tuo näkymä olisi ollut vielä niin paljon kauniinpi. Rin mietti hetken, ennen kun suuntasi askeleensa erään haltia miehen perään. Hän käveli tuon takana, kun olisi ihan tavallisissa asioissaan. Miehellä oli liian näkyvillä rahapussi, jonka merirosvo oli huomannut silmäkulmastaan. Rin käytti nopeuttaan hyväksi ja nappasi pussin, kääntyi nopeasti ympäri ja lähti kävelemään, mutta hän oli törmätä saman tien pieneen haltiapoikaan. "Häh?" Rin älähti ja jäi tuijottamaan poikaa. "Anna se takaisin... Se on isin." Poika sanoi hiljaa. Rin värähti, hänen merensiniset silmänsä näyttivät tuskaiselta. Hän laskeutui pojan tasolle, varmisti, ettei pojan isä kääntyisi ja tökkäsi poikaa otsaan. "En. Minä anastan elantoni heiltä, joilla on..." Rin mutisi irvistäen. Poika tuijotti tumma ihoista puolihaltiaa ja väänsi ilmeensä kuin olisi alkanut itkeä. Rin säikähti, nousi ylös ja lähti juoksemaan. Saman tien alkoi hänen takanaan kuulua itkua. Se mies, jolta hän oli varastanut otti lapsen syliinsä ja näytti huolestuneelta, mutta hän tiesi jo varsin hyvin, mitä lapsi aikoi sanoa isälleen. Rin ei ajatellut, hän teki. Hän otti yhden tikarin, sitoi siihen siimaa, jota hän käytti pahojen päivien varalle otti rahapussista pari hassua kolikkoa ja heitti tikarin välitykselle pussin miehelle, joka piteli itkevää lasta. Rin vetäisi siimaa ja tikari irtosi pussin kyljestä. Hän hymähti ja juoksi pois.

Näinä päivinä otti kovasti päähän se, että hänen täytyi luopua saalistaan, jonkun typerän nassikan takia. Sympatiaa... Sääliä... Ärsyttävää ironiaa se vain oli, joka kolkutti miehen heikossa omatunnossa. Rin sitoi rauhallisemmalla kadulla siimaa taskuunsa ja asetti tikarin paikoilleen. Nyt kelpaisi kalja. Rin tutkaili hieman taloja ja pian hän löysi sen mitä halusikin. Hän suuntasi tiensä kapakkaan ja astui sisään. Ensimmäisenä mitä hän teki oli mulkaisu. Hän oli ärtyisällä päällä. Hän ei voinut sietää sitä, että hän oli joutunut tosiaan luopumaan sellaisesta summasta arvokasta rahaa. Hän heitti tiskille rahat, jotka oli pihistänyt. "Kaksi isoa tuoppia!" Rin ärähti tiskin takana olevalle miehelle. Mies otti rahat ja puraisi niitä varmistaakseen niiden olevan aitoja. Sitten Rin otti hyvän asennon tiskin kulmasta ja sai eteensä kaksi isoa tuoppia. Hän otti toisen ja rupesi juomaan turhautuneena.

//Dakum! Neitiänne ja hänen miehistöään tarvitaan! :D
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Su Touko 12, 2013 1:46

Nadale Arthendálion

Merirosvo joukon kyllä kuuli kauas, joka herätti satunnaisten kulkijoiden huomion. Niin, milloinkas he eivät keräisi katseita. Reilun kymmenpäinen, riehakas miesryhmä tallusteli pitkin kaupungin katuja, seasta kuitenkin erotti yhden naisen.
"...Olisi pitänyt pamauttaa sitä ääliötä kovemmin!" Jogen mutisi.
"Hmph, sinua tässä pitäisi pamauttaa! Saatiin porttikielto kuukaudeksi sinnekin!" Brax ärähti takaisin ja sylkäisi maahan.
"Moneenkohan paikkaan meillä on porttikielto? Voisi alkaa listaa pitämään." Leo naurahti.
"Tai sitten the herrat ystävällisesti malttaisitte mielenne sen rommin kanssa, ettekä alkaisi tappelemaan." Nadale tokaisi nostaen etusormensa pystyyn.
"Se on mahdotonta..." M.J vastasi. Siihen miehet nyökkäsivät ja repesivät räkäiseen nauruun.
"Noh, minne nyt mentäisiin?" Nadale kysyi.
"Tuolla ainakin näyttäisi olevan jonkin verran elämää, liekkö se sitten paha juttu." Conrad ehdotti nyökäten kapakkaan, joka näkyi olevan vähän matkan päässä. Ihmisiä oli jonkin verran ulkosalla polttelemassa tupakkaa, juomassa ja juttelemassa niitä sun näitä.
"Joo, mennään vain sinne!" Andre hihkaisi nopeuttaen askeliaan.

Sisätila tuntui aavistuksen tunkkaiselta, ei ihme, että väki halusi oleskella myös ulkosalla raittiissa ilmassa. Porukka etsi vapaa pöydän, jonka ympärille he keskittyisivät nauttimaan juomansa. Harmin paikka, pöydästä puuttui yksi tuoli, jota tarvittiin vieläpä kapteenille, mutta Dex repäisi moisen naapuripöydästä.
"Hei! Se oli varattu!" mies huudahti.
"Niin, se oli varattu." Dex murahti virnistäen ja käänsi selkänsä toiselle.
"Dex..." Nadale sanoi merkitsevällä äänenpainolla kohottaen kulmiaan.
"Ei kapteenin sovi seisoa." Dex puolustautui. Naapuripöytään oli juuri saapunut tuoliaan kaipaava nainen. Nadale pyöräytti turhautuneena silmiään ja kiskoi tuolin Dexin raavaista käsistä ja viittasi naista istumaan. Nainen kiitti ystävällisesti, mutta mies vain tyytyi mulkaisuun.
"Kiitos huolenpidosta, mutta en halua toista tappelua. Lähden hakemaan juomia." haltia virnisti ja suuntasi tiskille.

"Kuule, pistäppä kaksi tarjotillista rommia. Ja isoimpiin tuoppeihin mitä löytyy." Nadale tilasi istahtaen korkealle ja pienelle penkille. Baarimikko nyökkäsi ja laittoi hanat valumaan.
"Tässä voikin mennä hetki..." tämä tokaisi.
"Ei haittaa, olen tottunut odottelemaan." Nadale vastasi naurahtaen ja nojasi kyynärpäihinsä.

//And here we come! Anteeksi vastauksen kesto >.<'//

Nya

Viesti Su Touko 12, 2013 5:24

Rin

Ensinnäkin tänään oli huono päivä, toiseksi kapakkaan tunki kymmenpäinen joukko miehiä plus yksi nainen, josta Rin ei sitten voisi yhtään vähempää välitttää, kolmanneksi miehet olivat merirosvoja ihan selkesti. Tavat ja eleet olivat tuttuja. Rommi, noh se oli merirosvojen ihanin juoma, tosin hänellä siihen ei nyt valitettavastti ollut rahaa. Kaksi tuoppia oli saanut kelvata hänelle, mutta sitten taas kuului kamala kiehnääminen siitä oliko jokin typerä tuoli varattu vai ei. Perhanan merisällit... Eivät varmasti erota silliä mustekalasta... Rin ajatteli ja jatkoi juomistaan. Hän huomasi pian, että toinen tuoppi oli juotu ja toinen puolilaan vasta. Äkkiä siihen tiskille tuli nainen, luultavasti miehistönsä kapteeni, kun noin oli pukeutunut ja sen mitä merirosvo itse oli kuullut miesten puhuvan oletti Rin myös vähän niin, sillä naisen ääni oli kyllä kuulunut, kun kapteenia puhuteltiin.

Nainen tilasi oikein isoja rommilasillisia. Kelpaisi hänellekin, mutta nyt oli surkea päivä ja naaman näyttö toisille merirosvoille ei oikein houkutellut. Varsinkaan jos nuo halusivat hänen päänsä. Ehkä olisi vain parasta pitää tällä hetkellä pientä ja matalaa profiilia. Rinri siirsi tyhjät tuoppilasit pois ja katseli kuinka tiskin takana oleva mies täytteli rommilaseja. Hitaalta tuo näytti. Kuitenkin yritti vain pitää naisen lähellään sillä tekosyyllä, että rommin kaataminen laseihin oli hidasta. Rommia ei mistään hemmetin laseista pidä juoda, kun suoraan pullosta, niin se maistuu parhaimmalta! Rin nojasi toiseen käteensä ja tuijotteli nurkastaan pöytiin. Kymmenen miehen pöydässä kävi käkätys ja pilkkaaminen välillä. Olisi tuo kapteeni vienyt nuo rupinaamat jonnekin muualle käkättelemään.

//No problem.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Su Touko 12, 2013 6:48

Nadale Arthendálion

Naurun kätkätys yltyi välillä tai miehet hoilasivat pari kertosäettä satunnaisista meri-aiheisista kappaleista, sai Nadalen vilkaisemaan miehistöään päin.
"Hölmöt..." hän ajatteli ja pudisteli päätään huvittuneena. Yksi tarjotin oli jo täynnä. Kapteeni ei ollut sinänsä huomannutkaan, että hänen vieressään istui myös merirosvo. Kai se johtui siitä, ettei nainen muutenkaan viitsinyt vilkuilla ympärilleen, sillä silmällä.
"No, mikä siellä kestää? Janottaa!" yksi miehistöstä huusi ja muutkin yhtyivät samaan. Nadale tyytyi näyttämään keskisormeaan näille merkiksi, että saisivat vielä odottaa aivan rauhassa.

Lopulta viimeinenkin tuoppi oli saatu täyteen rommia ja Nadale heilautti kättään miehistölleen, että joku saisi kantaa sen toisen mokoman pöytään kun nainen lähti jo edeltä. Miehet olivatkin niin innoissaan, että tiskille ryntäsi jopa viisi karskia janoista. He tuuppivat toisiaan kärsimättöminä ja nauroivat samalla. Conrad oli ottamassa tarjottimelta juomaansa, kun Dex vahingossa tämän kättä tönäisi, jolloin tuoppi keikahti ja ainakin puolet siitä ehti kaatua tiskillä istuvan merirosvomiehen päälle, suoraan kasvoille vieläpä.

//Olisiko tuossa tarpeeksi kimpaantumisen aihetta? Ite ainaki olisin jo lyömässä :D nauroin pitkään vastaukselles, niin ihanasti kuvattu Nadalen miehistöä ;)//

Nya

Viesti Su Touko 12, 2013 7:19

Rin

Mies oli ihan jossain muualla, kuin kapakassa. Kuitenkin hän heräsi pian, kun hän kuuli kuinka miehistö huuteli kapteenille, että oli jano. No menkää vaikka nuolemaan noita kenkiä tuolta pihalta, kun ne näyttivät niin mehukkaan vetisiltä, jos suuta kuivaa niin paljon, että pitää huutaa kapteenia kuin tarjoiliaa. Rin olisi voinut vaikka kuvitella, kuinka kapteeni vei miehistölleen kaiken maailman juomat. Äkkiä kuitenkin tapahtui jotakin odottamatonta. Tummaihoinen haltia sai jotakin aivan muuta kuin mitä olisi halunnut sen päivän pääteeksi. Viisi ryhmäinen rynnäkkö ryntäsi sen hemmetin yhden rommilasin kimpuun, ensin näytti siltä, että koko lasi heilahtaisi jonkun muun kuin hänen päälleen, mutta ei vaan tänään. Ei vain tänään. Tänään oli todillakin aivan liian huono päivä, ihan liian huono. Rin sai rommint suoraan kasvoilleen. Mies oli hetken hiljaa, kun tiskillä oleva mies kauhistui ja toi nopeasti pyyhettä tai sen tapaista hänelle. Rin kuitenkin tyrkkäsi pyyhkeen pois ja pyyhki käsiinsä rommia kasvoiltaa.

"Hei. Minne ne käytöstavat katosivat?" Rin kysyi ärtyisällä äänellä. Tänään hänen hermonsa eivät todellakaan kestäneet mitään. Hän tarttui tuoppi lasia pitelevään merirosvon paitaan. "Onko hemmetti näössä vikaa, vai tasapainossa?" Rin kysyi ja ravisteli oikein voimalla miestä, jonka rommilasi heilui niin, että loputkin siitä roiskui muiden päälle. Hän ei enää välittänyt halusivatko he hänen päänsä, mutta nyt oli ihan tarpeeksi saatu nöyryytystä, tätä hän ei niellyt. Ei saatana niellyt. "Minä kun oli ihan kiltisti tuossa istumassa ja kuuntelen, kuinka te häiritsette kapakan henkeä ärsyttävällä valittamisellani, pidätte kapteenianne kuin tarjoilijaa ja viette toisilta tuolit. Menkää ulos siitä nuolemaan toisten saappaita, jos on niin jano! Se, että minulla on jo näin huono päivä...." Rin ravisti niin, että mies näytti jo ehkä liian punaiselta. Eihän merirosvo, oikein voinut hallita voimiensa käyttöä, kun hermot meni. Itsehillintä kun oli niin surkea.

Mies ei välittänyt muista vaan viskasi miehen seinään voimalla, niin että räsähti ja seinään saattoi jäädä aikamoinen loimmo. Tiskillä oleva mies näytti hätääntyneeltä. "Herra! Olkaa kiltti, älkääkä tehkö pahaa kapakalleni, se on pieni ja mitätön, mutta rakas minulle!" Mies aneli. Rin mulkaisi vain miestä. Hän tuijotti miehistöä ja puolidemonín aura saattoi ehkä huokua hänestä juuri tällä hetkellä. Hän ei antaisi minkää häiritä, hän muokkaisi jokaisen miehistön miehen naaman uuteen uskoon. Niin, että tuskin heitä sitten tunnistaisikaan. "Olette säälittäviä vätyksiä. voiko teitä sanoa merirosvoiksi? Häh?" Mies ärähti ja naksautteli niskaansa.

//Jep, kyllä se taisi saada aika pahankin äläkän päälle. Kiitos. Ajattelin vain mahdollisimman Rinrimäisesti kuvailessani heitä, että mitäpä tuosta, hauskaa, että sait hyvät naurut! :D
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Su Touko 12, 2013 7:58

Nadale Arthendálion

Jostain syystä viisi miestä vain ällistyivät niin pahasti, että jäätyivät paikoilleen. Nadale oli ollut koko ajan selin tälle kaikelle, mutta kääntyi vasta sitten, kun kuuli jonkun huutavan vimmoissaan jolle kulle. Ja yllätys, se "jolle kulle" olikin Conrad, hänen miehet jälleen asialla. Nadale huokaisi pitkään, kun ei vielä ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. Oli liian myöhäistä alkaa pyytelemään anteeksi, kun toinen oli ottanut kiinni Conradin paidasta. Tässä vaiheessa Nadale oli jo syöksynyt paikalle. Ennen kuin tuo ehti mitään sopusuhtaista sanoakaan, puolustivat miehistö jäsentään.
"Me ei kuule häiritty tämän kapakan ilmapiiriä tai muuten meidät olisi heitetty jo ulos, joten otappa sanasi siitä takaisin! Mitäs hittoa sinä siinä edes auot päätäsi omista murheistasi? Onko se meidän vika, jos satuit tulemaan tänne vailla seuraa, häh? Äläkä sinä puutu siihen, kuinka me kohdellaan meidän kapteenia!" Dex ärjyi takaisin.

Sen jälkeen Conrad lensikin nätissä kaareessa seinään.
"Kuule..." Nadale astui tuon tuntemattoman merirosvon eteen ja katsoi tätä silmät roihuten. Hän aisti toisen olevan enemmän kuin tosissaan, muttei tämä pelännyt silti tippaakaan.
"...Minun miehistöä ei noin vain heitellä pitkin seiniä. Minua eikä minun miehistöä arvostella tuohon sävyyn. " kapteeni selitti tyynesti, vaikka oli kaikkea muuta kuin tyyni. Muu väki kapakassa tuijotti nyt tuota selkkausta ja Brax oli mennyt Conradin avuksi. Nadale kallisti päätään.
"Onko tuo muka ensimmäinen kerta, kun päällesi kaatuu jotain, hm? Tiedät kai, mitä vahinko tarkoittaa?" Nadale ei voinut ymmärtää, kuinka toinen otti noinkin paljon nokkiinsa moisesta. Ainahan ryypätessä sattui moista ja aina sellaisesta illasta sai vähintään mustelmat. Kapteeni ei todellakaan jaksaisi nyt käydä nyrkkitappeluun, se kun olisi jo toinen tänään ja yksi riittäisi.

//Asiallista meininkiä!//

Nya

Viesti Ma Touko 13, 2013 5:27

Rin

Kuka olisi vihainen sellaisena päivänä, kun jotakin isoa ja hyvää olisi joutunut luopumaan vastahakoisesti? Rin! Entä kuka olisi vielä vihaisempi kun joku tulee ja huutaa koko rauhaisen kapakan mellakaksi? Rin! Entäpä jos joku vielä kaataa rommit päälle, kuin kirsikka kaukun päälle. Rin ei voinut helvetissä välittää kapteenista, joka tuli hänen ja muun miehistön väliin sökertämään jotakin ivallisen kuuloisella äänellään. Kun nainen kysyi onko jotakin muuta kaatunut hänen päälleen, voi hitto. Noh minäpä kerron. Vai pitääkö tässä listaa saakeli alkaa kirjoittamaan? Rinri ajatteli tulisinen tunteineen. Hän oli vetänyt kätensä tiukasti kyljilleen, kuin varautunut aika pommi. "Verta." Oli Rinin vastaus. Kyllä hänen päälleen oli kaatunut monen moisen olennon veret, ties kuinka monen. Rommi nyt oli vähäpätöisin asia, mistä hänen pitäisi kiukkuuntua, mutta kun tänään ei ollut hyvä päivä, ei yhtään!

Kyllähän Rin tiesi mitä tästä seuraisi. Hän hymähti naiselle. "Teidän kyllä, mutta ei minuakaan oikein huvita lähteä nyrkeilyn... Olen vain pahalla päällä..." Rin ilmoitti, hän ei ollut hienohelma, mutta joskus käytöstavat olivat hyvä asia tälläisinä päivinä. "Saanko anteeksi pyynön?" Rin kysyi kylmän rauhallisella äänellä, noh siis niin rauhallisella, kuin hän jaksoi puhua. Hän oli ulkonäöltään ja luonteeltaan liian hurja. Hänestä ei voinut oikein tietää tulevaa. Hän vilkaisi miestä, jonka oli viskannut seinään ja seinässä oli lommo. Voi hitto... Hän vilkaisi miestä tiskillä. Paljonkohan seinän korjaaminen maksaisi, ei ollut todellakaan hänen tapaistaan ajatella näin. Hän oli ehtinyt saada pienen vilkaisun miehen ajatuksiin. Koskettaessaan tätä. Ei hänkään nyt ollut kovin innostunut nyrkkitappelusta. Joten hänen piti pitää itsehillinnästään mahdollisimman tiukasti kiinni, kun oli saanut sen tarpeeksi alas. Äkkiä Rinin käsi nousi, mutta ei nyrkissä. Hän hipaisi nopeasti naista. Halveksuntaa. Jep, mitäpä muuta. Rin oli ajatuksenluvun myötä tottunut saamaan tuollaista palautetta, ei merirosvoista mitään muuta kamalasti ajateltukkaan. Kuitenkin Rin äkisti perääntyi. Hän perääntyi kauemmaksi naisesta. Risti. Mies ajatteli.

Hänen olonsa oli muutenkin ollut kummalinen, kun tuo porukka oli tullut. Varsinkin kun nainen oli tullut tilaamaan rommi tarjottimiaan. Onneksi risti ei sentää tehnyt niin paljoa tuhoa, mutta se vaikutti Rinin oloon hieman. Hän otti pöydästä kiinni ja tuijotti hetken ristiä, lopulta hän huokaisi äänekkässti. "Minä en sitten tarjoa hemmetissäkään mitään rommia, ei ole varaa." Rin sanoi ja nosti kätensä ylös, sitten hän kääntyi mieheen tiskillä. Hän ei nyt oikein voinut kääntyi katsomaan kapteenia. "Anteeksi pitää, mennä..." Rin mutisi ja luikahti nopeasti pois piirityksestä. Hän juoksi ulos kapakasta ja mietti hetken, ennen kuin kääntyi. Hyppäsi katolle ja juoksi. Otti tikarin, siimaa ja sitoi ne yhteen. Hän heitti nopeasti tikarin ja veti sitten siimastaan, hän sai pian raha pussin, seuraava ja taas seuraava. Pian hänellä oli sopiva summa kasassa. Hän katsoi hetken rahoja, sylkäisi ja lähti juoksemaan. Mies hyppäsi voltilla kadulle ja juoksi pian takaisin kapakan eteen. Miksi hän teki tämän. Ei, hän ei itsekkään tiennyt syytä. Sama asia oli käynyt päivän alussa. Jep, sympatiaa ja hevetin myötätuntoa, sääliä... Rin mietti hetken, ennen kuin asteli takaisin ovesta sisään iski rahapussit tiskille ja irvisti miehelle. "Korjaa näillä se hiton seinäsi!" Hän mutisi ja poistui kadu puolelle. Tuo risti oli alkanut vaikuttamaan hänen oloonsa. Oli ehkä parasta odotella ulkona, että miehistö lähtisi.
Rin istahti veistynnyrin päälle ja katseli taivasta, hän kaipasi merta. Laivaa ja merisuolan makua.

//Venyihän se, ei nyt ihan tappeluksi mennyt, mutta jotakin epäselvyyksiä sieltä löytyi, jonka toivon askarruttavan Nadalea. :D
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Su Touko 19, 2013 6:50

Nadale Arthendálion

Kapteeni kallisti hivenen päätään, samalla kohotti yllättyneenä kulmia toisen, tuntemattoman miehen vastaukselle. Verta? Mitä tässä piti ajatella? Kyllähän Nadale tiesi, mitä veri oli, mistä sitä saatiin -varsinkin omalle puserolle. Jos mies oli yrittänyt pelotella, se ei ollut tehonnut. Tämä tilanne alkoi siitä huolimatta käydä jännittäväksi.
"Vai niin." nainen tyytyi sanomaan, muttei tällä kertaa ivallisesti.

Mies jatkoi.
"Joo, huomattiin kyllä." Nadale sanoi nopeasti. Se ei edelleenkään tainnut olla heidän vika, että tämä mies oli niin suuttunut. Nadale mietti. Hänen ei oikeastaan tehnyt mieli heti pyytää anteeksi, mutta se olisi kuitenkin viisasta, ettei nyrkkitappelua syntyisi. Ainahan pomo kantoi porukastaan vastuun, oli asiat miten oli.
"Pyydän vilpittömästi anteeksi miehistöni käyttäytymistä." Nadale sanoi asiallisesti katsoen miestä silmiin, ollen tosissaan. Conrad oli raahattu Braxin avulla paikalle, mutta Nadalen mielestä Conradin ei ainakaan tarvitsisi siinä tilassa mitään pyydellä anteeksi. Nainen katsoi kummastuneena miestä tämän hipaisun jälkeen. Näytti siltä, että tämä aikoi lyödä, muttei kuitenkaan. Pian tuo perääntyi, vaikkei Nadale tai kukaan muukaan ollut näyttänyt uhkaavalta tai sanonut jotain.

Mitä ihmettä tuo mies nyt oikein aikoi?
"Häh? Ei sinun tarvitsekaan...?" Nadale sanoi. Hän oli aivan pihalla, oliko mies edes puhunut hänelle, oliko tämä todella tarjoamassa rommia ja jos oli, niin miksi? Ennen kuin kapteeni olisi mitään enempää kysynytkään, häipyi tuo mystinen mies ulos kapakasta. Tuli hiljaista. Nadale nojasi päätään käteensä ja huokaisi sitten.
"No, ehkä me sitten selvittiinkin näin vähällä." kapteeni sanoi ja meni tarkastamaan Conradin kuntoa.
"Ja te... Jäikö nyt jotain päähän?" nainen torui miehistöään, johon kaikki myöntyivät. Oikeastaan koko touhu oli ollut typerää ahneutta ja liian rietasta. Raja piti vetää johonkin. Ei vain tämä tilanne vaan se, että oikeasti heidät oli heitetty monesti ulos kapakasta. Pian se sama outo mies tuli takaisin ja antoi rahaa kapakan pitäjälle seinän korjaamiseen ja luikki saman tien taas pois. Se oli itse asiassa varsin ystävällinen veto -merirosvolta.

Nadale hieroi leukaansa ja mietti. Hän yritti muistella uudelleen miehen ulkonäköä ja saada suhkot elävän kuvan mieleensä. Jotain epätavallista tämän käyttäytymisessä oli ollut. Ensin suunnaton raivostuminen, sitten rauha ja rahat. Pelkäsikö mies sittenkin jotain miehistössä? Miksi vasta nyt? Oliko asiaan syypää kenties hän itse? Oli miten oli, tämän nainen halusi selvittää. Kapteeni ei halunnut moisen tilanteen enää toistuvan joten vika olisi poistettava. Kapakkaan palasi pian sama tunnelma välikohtauksesta huolimatta ja miehistö istuuntui pöydän ääreen, pohtimaan samaa asiaa kuin Nadale. Nainen ei kuitenkaan halunnut vain miettiä, joten tämä lähti kapakasta etsimään sitä outoa miestä.

Aivan kapakan edessä tätä ei näkynyt, joten haltia lähti ravaamaan katuja. Toivottavasti tämä ei olisi kaukana.
Eikä tuo ollutkaan. Miehen valkoiset hiukset näkyivät jokseekin kauas, josta tämän tunnisti helposti.
"Kuule, onko sinulla kaikki ihan kunnossa?" Nadale kysyi päästyään tämän luo. Hän jätti muutaman metrin heidän välilleen, ilmoittaen, ettei kuitenkaan halunnut tunkeilla ja olisi valmis poistumaan heti jos hänen läsnäolonsa häiritsi. Kysymystä ei kysytty ivallisesti, kuten saattoi olettaa. Nadale koetti kiteyttää kaikki epäselvyydet tuohon yhteen lauseeseen.

//Venyminen ei haittaa koskaan :) Hmm, todentotta! ;)//

Nya

Viesti Ma Touko 20, 2013 5:36

Rin

Mies oli melkeinpä nukahtanut siihen vesitynnyrin päälle. Hän nuokkui hieman, kunnes hän heräsi säpsähtäen, ei naisen hentoon kysymykseen vaan siihen kamalaan tunteeseen. Hän oli horjahtaa tynnyrin päältä alas suutelemaan maata. "On!" Rinrin äkkinäinen vastaus oli, kun hän otti nopeasti kiinni tynnyrin reunasta, ettei horjahtaisi maahan. Mies otti takaisin melkein menettämänsä asennon, mutta huono olo valtasi äkisti hänen koko kehonsa, jonka johdosta mies murtui kirjaimellisesti maahan yskimään. Hän tiesi, ettei risti ollut tarpeeksi iso saamaan häntä tajuttomuuden pehmeille kankaille, mutta se vaikutti olemassa olollaan häneen, pahentaen hänen oloaan, mitä kauemmin hän olisi tuon lähellä. Nyt piti toimia tai sattuisi vielä kamaluuksi ja niitähän ei haluttu, eihän?
Mies nousi yskimisen jälkeen ylös käveli horjuvasti naisen luo. Tarttui tuon hartioista ja puristi niistä, pitääkseen tasapainonsa ja pahan olonsa poissa. Hän tarttui ristiin hampaita yhteen purren, repäisi sen irti naisen kaulasta ja heitti sen n. kymmenen metriä kauemmaksi.

"Kauemmaksi..." Rin mutisi, hän ei voinut edelleenkään sietää tuota ärsyttävää pyhyyden symboolia. Se oli edelleen liian kaukana. Hän päästi irti naisesta ja lähti horjuvilla askelilla kaemmaksi heittämästään rististä. Kättä, jolla hnä oli siihen koskenut jomotti. Jomotti niin kuin se olisi lähes leikattu irti, ei hän pystynyt mihinkään muuhun sitä kipua ja jomotusta vertaamaan. Mies kääntyi kuitenkin ja jäi tuijottamaan naista syvän meren sinisillä silmillään. Hänen valkoiset hiuksensa ottivat yhteen hennon tuulen kanssa. Hänen Kalpeiksi meneet ja hikiset kasvonsa katsoivat naista jotenkin väsyneesti, eihän halunnut riidellä. Ei nyt. Hänestä oli lähtenyt se kaikki raivo ja kaikki ärtymys tämän päiväisestä. Hänen kaikki voimansa vei tuo typerä kapistus tuolla kymmenen metrin päässä hänestä. Hän ei voinut ymmärtää, miksi sellaisia piti olla olemassa. Miksi jotkut halusivat ylistää sellaista tyyppiä, jota eivät koskaan olleet nähneet, saatika tavanneet.
"En ymmärrä..." Merirosvo sanoi hitaasti ja käänsi katseensa vasemmalle sivulle maahan. "...Kuinka..." Hänen lauseensa pätki, kun hän yritti tukahduttaa oloansa. Hänen olonsa oli kuin laivassa, joka keinui aivan liika ja tuli merikipeäksi, tosin mies ei koskaan ollut meri kipeä, hän oli aina pitänyt laivan keinumisesta. "..Teidän kaltaiset ollennot..." Rinri jatkoi, kunnes lause keskeytyi, kun mies otti tukea seinästä kujalla. Hänen pässään pyöri huimasi ja oksetti samaan aikaan. Hänen pitäisi tuhota se hemmetin risti, mutta olisiko hänellä tarpeeksi voimia siihen?

Rinri ponnisti ja lähti horjuvin sekä hikisenä kävelemään. Hän piti päämääränään ristin tuhoamisen, eikä hän saakeli siitä sanoisi naiselle sanaakaan. Hän ei sanoisi heikkouksiaan jollekin hupakolle, jonka typerä miehistö tuppasi pilaamaan lisää hänen jo valmiiksi mönkään mennyttä päivää. Mitä lähemmäs hän tuli tuota kirottua pyhää esinettä, sitä heikommaksi hän tunsi itsensä. Ei tälläistä tuollaisen pelkän ristin pitäisi tehdä, eihän? Rin ei vain tainut tietää rajojaan. Pienikin pyhä esine voisi viedä hänet pois tästä ulottuvuudesta kauas valkeuden ja tietämyyden rajamaille.
Merirosvon jalat pettivät, kun hän romahti kujalle pitkin pituuttaan. Hikisenä ja huono vointisena, hyvin pelottavan lähellä ristiä. Hän ei ehkä heräisi pariin minuutiin, jos risti olisi poissa, mutta jos se olisi siinä vielä kauemmin, olisi mies varmasti vapaata mätkittävää.

//Ah, tämä venymisen jalo taito on tosiaan kiva omistaa :D
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Su Kesä 16, 2013 4:13

Nadale Arthendálion

Mies vastasi epäillyttävän nopeasti haltian kysymykseen. Ja näytti siltä, että raukka olisi pyörtynyt tai jotain vastaavaa. Nyt tämä oli siirtynyt maahan saaden yskänpuuskan. Mistähän moinen johtui? Lähellä ei ollut ketään tupakan tupruttajaa, jonka savu saattaisi haitata tai suitsuketta. Kenties vieras oli niin hätääntynyt, että yksinkertaisesti nielaisi niin sanotusti väärään kurkkuun, sitä sattui kaikille joskus.
"En olisi niin varma..." kapteeni ehti todeta, kun toinen nousi jälleen jaloilleen ja lähestyi naista. Nadale katsoi miltein silmät selällään horjuvaa merimiestä tämän ottaessa tukea hennomman osapuolen hartioista. Haltia ei sanonut mitään, muttei tönäissytkään tätä pois. Hän oli varautunut, mitä ikinä seuraavaksi tapahtusikaan. Ehkä korun heittäminen pois oli viimeisin asia, mitä haltia oli ehtinyt jo miettiä.
"Hei!" oli Nadale huudahtanut katsoen kun tämän risti lensi vähän matkan päähän. Mitä ihmettä mies horisi?
"Mikä siinä nyt niin häiritsee?" kapteeni kysyi hämmentyneenä. Risti ei sinänsä ollut arvokas näin jos rahaa ajateltiin, mutta Nadale piti siitä. Hän ei ollut toisaalta kovinkaan uskovainen, mutta ilmeisesti kuitenkin johonkin uskoi, vaikkei ollut varma mihin.

Ja mikä oli tuo outo tuijotus, minkä mies kohdisti Nadaleen? Pian tuo alkoi selittämään taas jotain, mistä haltia ei ottanut selvää, ei sitten mitenkään. Hän pudisti päätään pari kertaa.
"Mitä helvettiä?" kapteeni kysyi lyhyesti ja ytimekkäästi, sillä juuri siltä hänestä tuntui juuri nyt. Missä välissä mies oli kenties ehtinyt ottaa jonkinlaisia pillereitä, joka sai käyttäjän käyttäytymään noin? Tämä kaikki oli nyt liian sekavaa, että Nadale harkitsi paikalta lähtemistä. Uuden ristin saisi vaikka mistä ja milloin. Sitä nainen ei kuitenkaan ehtinyt tehdä kun mies mätkähti yhtäkkiä maahan. Nadale meni varoen tämän vierelle ja tarkkaili että mietti. Voiko olla, että mies pelkäsi tuota tavallista ketjua? Tai no, risti merkitsi symbolina kaikille jotain, muttei samaa. Joillekin se oli hyvin tärkeä, jotkut ateistina eivät välittäneet, jotkut pimeät olennot... Vampyyrit... Saatanalliset... Ynnä muut...
Demonit.
Hetkinen. Voisiko se olla? Haltia nielaisi ja tuijotti liikkumattomana miestä. Hän siirsi katseensa ristiin. Mitä tapahtuisi jos hän veisi ketjun aivan miehen nenän eteen? Tai että hän nakkaisi sen niin kauas kuin hauista kädestä riittäisi? Mies ei varmasti myöntäisi mitään, jos vaikka olisikin jonkinlainen demoni. Ei Nadale itsekään tekisi niin. Naisella ei ollut mitään syytä kiusata miestä, mutta hän nyt tekisi?

Siispä kapteeni päästi huokauksen päästyään jaloilleen, hän tarttui ristiin ja vilkaisi miestä.
"Kaipa minä teen sinulle palveluksen."
'...Tiedä sitten, mitä sitä seuraa.' Nadale totesi ja loppulauseen mietti mielessään. Hän nakkasi ristin läheiseen viemäriin.

//Sori ku vähän kesti vastaus!//

Nya

Viesti Su Kesä 16, 2013 6:06

Rin

Hän tunsi kuinka jokin tunne liikkui joka ikisessä raajassaan ja päässään, se kulki ylös alas ja sivuille. Esti hänen silmiensä aukeamisen ja liikkumisen. Tuo tunne, jota mies vihasi kaikista eniten, äkkiä kuitenkin jotakin tapahtui. Paha olo alkoi hahtua, hän pystyi taas käyttämään omia käsiään ja jalkojaan. Päässä ei jomottanut. Risti? Rinin syvän siniset silmät välähtivät auki ja tuijottivat tyhjinä eteensä. Hetken hän tuijotti siinä, hien virtaus oli loppunut ja pahaolo kadonnut, hän tuijotti tyhjään kuin kuollut, mutta vain hetkellisesti. Sitten mies alkoi liikkumaan. Hän tunnusteli raajojaan ja nousi sitten kyykkyyn ja kohotti katseensa naiseen. Irvisti vain. "Tajusit siis?" Rin sanoi hiljaisella äänellä. Hän nousi hetkessä takaisin suoraksi ja hieman horjahti niin nopean nousemisen takia. Kuitenkin saaden tasapainonsa takaisin.
Merirosvo katsoi hetken naista, hänen katseensa kiersi. "....Kiitos... Kun heitit..." Rin mutisi jotakin kiittämisen kuuloista ja yskäisi vielä kerran. Hän otti askeleen ja tarttui naiseen. Hän luki tuon ajatukset, ne päällä ja alla olevat. Lopulta hän päästi irti ja virnisti, jotenkin hyvän tuulisesti. "Oikein meni. Olen puoliksi demoni, en kestä pyhiä asioita..." Sitten mies katsoi uudemman kerran naista, nuori ja hennon näköinen haltia, pieni ja söpö. Vastustamattoman nökäinen, mutta mitä se häntä kiinnosti, jotkin paremmat miehet saisivat naisen mielummin kuin hän. Hän ei ollut sellainen mies, jolle kannattaisi uskoutua.

"Anteeksi käyttäytymiseni... Olen Rinri... Sano Rin. Kuka sinä olet?" Rin kysyi suoraan ja piti kuitenkin kätensä erossa naisesta. Hän tiesi, että nainen arveli ja tiesi nyt mikä hän oli. Haltian ja demonin yhteenveto. Kaunis ja ruma samaan aikaan. Merirosvo istui takaisin tynnyrin päälle. Hän oli tänään jotenkin oudolla päällä, saattoi johtua viemärissä lilluvasta rististä, mutta se oli jo tarpeeksi kaukana, vaikuttaakseen mieheen. Onneksi. Hän oli nyt paremmin mielin. "Jos ajattelit sitä, että olisit työntänyt sen ristin nenäni eteen, ei se olisi mitään muuttanut, kuin sen, että olisin ollut tajuttomana kauemmin. Ei siinä mitään. Ymmärrän uteliaisuutesi..." Mies puhui harvinaisen rauhallisesti.
Rin pörrötti valkoisia hiuksiaan. Hän ei halunnut sanoa sukunimeä, kenties tämä kapteeni halusi hänen päänsä tai joku miehistöstä, mutta siitä hän ei halunnut ottaa selvää, mutta kapteeniin hän oli päättänyt tehdä paremmin tuttavuutta. Olihan nainen jollakin tasolla kiinnostava. Melko huvittavakin. Arvasi melko pian, kuka hän oli. Mikä hän oli. Sekasikiö. Hirviö.

//No prob. Onhan tässä itelläkin ehtinyt olla kiireitä, mutta ei se haittaa
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Su Kesä 16, 2013 6:59

Nadale Arthendálion

Haltia katsoi uteliaana että hiukan varautuneenakin miestä. Tämä alkoi pikku hiljaa toipua ristin pudottua maan alle. Nadale nyökkäsi hitaasti miehelle, heillä molemmilla oli sama ajatus.
"Eipä mitään. Kai..." kapteeni vastasi toisen kiitokseen. Hän ei tiennyt, oliko tehnyt oikein vai väärin. Mies ei toisaalta halunnut tehdä aiemmin sellaista pahaa, mitä demonit yleensä tekivät, joten miksi tekisi nytkään. Näytti ainakin, että tämä oli oikeasti ollut kiitollinen naiselle siitä mitä tämä juuri teki. Yhtäkkiä kaikki palat loksahtivat paikoilleen. Nyt Nadale tajusi, että merirosvo pystyi lukemaan myös jollain asteella ajatukset, kunhan vain saisi kosketuksen kohteeseen. Kaipa se oli joillain demoneilla ominaisuus. Nadale ei ollut koskaan aikaisemmin - tai ei ainakaan tiedostanut olleensa, demonin kanssa. Vaikkakin, mies kertoi olevansa vain puoliksi tuota olentoa.

Mies pahoitteli tapahtunutta ja kaiken huipuksi vielä kohteliaasti esitteli itsensä. Hetken hämmentyneenä Nadale yskäisi, jotta äänensä kuuluisi paremmin.
"Nimi on Nadale Arthendálion." kapteeni vastasi lyhyesti sukunimen kera. Juuri nyt hän ei pelännyt sen sanomista ääneen. Yleensä kaikki yhdistivät sukunimen hänen isosiskoonsa, joka oli kuuluisampi kuin Nadale. Jotkut eivät olleet koskaan kuullutkaan ja vanhimmat muistavat tyttärien isän, sen ajan yhden parhaimmista sotilaista. Nadale meni miehen vierelle ja nojasi seinään. Hän hymähti.
"Minusta oli vain niin outoa nähdä, kuinka niinkin pieni esine saa aikuisen miehen tuollaiseen kuntoon." nainen sanoi ja tuijotti taivaalle.
"Minun ammatin tiedätkin jo. Mitä sinä itse teet elääksesi?" hän lisäsi hetken päästä.

Nya

Viesti Su Kesä 16, 2013 7:17

Rin

Mies käänsi katseensa naiseen. "Jaa? Sinäkö muka et sitten tiedä mitä minä teen? Tällä hetkellä varastelen ja teen kaikenlaista pikkusällää, kun merelle on vaarallista tälläiselle hetkellä mennä." Mies sanoi hiljaa. Hän laski katseensa alas, toisin kuin Nadale, joka katsoi taivaalle. "Minä olen merirosvo, ilman merta tai laivaa tai kapteenia... Olen karkuri..." Mies huokaisi vihdoin ja virnisti. "En usko että sinunlaisesi nainen havittelisi minun päätäni ja siitä tulevia rahoja, mutta kuitenkin. Olen etsintä kuulutettu, tapoin yhden kapteenin ja koko hemmetin miehistö janoaa kostoa..." mies sanoi vihaa äänessään. Hänen demoninpuolikkaan auransa sai hievenen voimakkuutta tuosta vihasta. Miehen silmät tuijottivat vihaisen näköisenä eteensä. "Hän riisti minulta kaiken... Sai ansionsa mukaan..." Mies mutisi ja käänsi katseensa takaisin Nadaleen.

"Onko mukavaa olla kapteeni. Kerro minulle, missä olet jo ehtinyt seilata. Haluan saada hieman merellä matkustamisen tuntua.." Rin pyysi ja tuijotti sitten hiljaa naista. Hän virnisti lopulta, kun ilkikurinen kakara. "Se rahakin, jonka annoin sille helvetin kimittävälle baarimikolle oli varastettu. Ei varmaan ole yllätys." Rin mutisi. Hän ei uskonut nyt itsekkään, miksi puhui tälläisiä, nainen vain vaikutti siltä, että tälle voisi hieman purkaa syvällistäkin puhetta.
"Olenko perhettä?" Rin kysyi äkkiä. Hänen katseensa oli taas aivan jähmettynyt eteen. Mies tiesi, että ulkonäkö oli hurja ja yhtä hurja kuin luonnekkin. Hän saattaisi hetkessä menettää taa itsehillintänsä, joka oli demonipuolen huonoja puolia. Muuten kaikki oli tällä hetkellä oikei. Hän ei todellakaan suositellut härnäämistä tai piikittelyä, hän ei pitänyt siitä. Hän ärsyyntyi ja vihastui siitä. Se sai veren kiehumaan.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 705

Liittynyt: Pe Syys 10, 2010 2:40

Viesti Su Kesä 16, 2013 8:09

Nadale Arthendálion

"En ollut täysin varma, siksi kysyin." kapteeni sanoi. Hänellä oli ollut omat epäillyksensä, muttei luottanut niihin täysin. Ennakkoluuloisuus ei aina ollut hyvästä. Kuta kuinkin oikeastaan nainen oli ajatellut samoja asioita, mitä juuri nyt kuuli miehen suusta. Nadale tiesi, että tämä oli jonkinlainen laitapuolen kulkija. Ulkopuolisen mielestä saattoi näyttää siltä, että Rin puhui vain itsekseen ja Nadale tuijotti vain taivasta. Pian nainenkin virnisti ja vilkaisi miestä.
"Voit olla huoleti. Päitten vienti on siskoni puuhaa, minä sen sijaan teen vääryyksiä muilla tavoin." hän sanoi.
"Ja kostoksi kannattaa tappaa, vaikka seuraukset eivät aina ole mukavat." tämän lisäsi ollen miehen kannalla.

"Kapteenina olo on välillä taivaallista ja välillä yhtä helvettiä. Mutta, en minä muuhun hommaan silti halua. Minä ja miehistöni olemme seilanneet lähinnä ympäri Manasses saaria ja taas täällä satamassa. Se riippuu aina työstä, minne pitää kuljettaa tavaraa ja välillä vapaalla käymme katsastamassa uudet paikat. Kauemmaksikin olemme suunnitelleet lähtöä, mutta siihen on vielä tovi." Nadale selitti muistellen niitä matkoja. Hän naurahti sille, että baarimikolle tuotu raha oli varastettu. Nainen ei alkanut nalkuttamaan siitä Rinrille, ei hän niin tunteellinen ollut. Ei varmasti tuollainen reikä seinässä ollut ensimmäinen kerta. Jos kapakan pystyttää, pitää mahdollisiin korjauksiin varautua.

Pian Rin kysyi odottamatta sellaista, mitä Nadale ei olisi osannut kuvitellakaan. Hän kääntyi hitaasti hämmentyneenä tuohon päin.
"...Perhettä? Tarkoitatko...?" kapteeni sopersi, kunnes päätti pitää suunsa kiinni siksi aikaa, että saisi ajatuksiaan kasaan.
"...Että haluat pestautua laivaani vai?" hän kysyi ja piti edelleen katseensa Rinrissä. Sydän takoi hiukan lujempaa, vaikkei nainen tiennyt miksi.

//Ohooooi, mitä täällä tapahtuu? Uhhuh uuh :D//

Nya

Viesti Su Kesä 16, 2013 8:26

Rin

Äkkiä mies tajusi mitä oli sanonut, hän näytti punastuvan ja läiskäisi suunsa eteen kätensä. "En minä...!" Mies sopersi äkisti. "En... Minä tarkoittanut..." Rin sanoi ja käänsi nopeasti päänsä pois naisesta. Hän tunsi kuinka sydän alkoi lyödä nopeita ja sykähdyttäviä rytmejään. Sitten Hän tunsi kuinka sanat halusivat takertua suuhun. "En minä... Voisi pestautua.... Olenhan...." Merirosvo alkoi jotenkin sökertelevästi selittää. Hän oli ihan hämillään, mitä hän oikein puhui. "Olenhan minä etsintä kuulutettu. Minun kanssani tulisi vain harmeja ja paljon tappeluita. En minä... Tarkoittanut... Siis..." Rin sanoi aivan hädissään ja nousi äkkisti ylös tynnyristä, hän oli aivan kiusaantunut ja hieman punasteli, joa sia tuon hurjan ulkonäön näyttämään söpöine kasvoineen söötiltä. Mies ei kehdannut katsoa Nadalea. "Hahaha... Puhuin aivan ohi suuni, ei minu pitänyt niin sanoa.. Ei ollut tarkoitus... Olin ajatuksissani..." Rin yritti korjata kiusallisen tilanteen, mutta ei oikein onnistunut siinä omasta mieletsään. Eniten häntä vain häiritsi katsoa naista, sillä hänen kasvonsa olivat vain niin punaiset.
"Olen outo... Unohda... Unohda nyt mitä sanoin...Minä en tarkoittanut... Se tuli..." Rin yritti vielä, kai se tuli siksi, koska hän kaipasi muita, hän kaipasi oikeasti perhettään, hän oli aina ollut yksin. Toisen syrjittävänä, miksi? Koska hän oli hullu, hullu ja hirviö.

Mies kuitenkin kääntyi lopulta Nadaleen. Hän ei hymyillyt, näytti enemmänkin kiusaantuneelta. "Ehkä haluaisinkin olla perhettä, ehkä haluaisinkin pestautua sinulle, mutta toisin vain liikaa harmeja ja ongelmia ja sen tappelun jälkeen kukaan ei hyväksyisi minua... Ei puolidemonista ole sinulle kuin harmia... Mitä hemmettioä minä puhun." Rin yritti sanoa ja tuhautui omaan puheenseensa.
Se sai hänet pahalle päälle. Hän käveli hieman kauemmaksi, ettei satuttaisi naista, kun purkaisi ärtymystään. Kiusalliset tilanteet olivat ärsyttäviä. Äkkiä mies löi nyrkillä täysillä kadun seinään, niin, että hänen kätensä meni sen läpi. Palaset tipahtelivat alas, kun hän veti kätensä pois ja sai pari haavaakin käteensä. "Auts!" Rin mutisi ja tuli sitten takaisin, tosin hän oli hieman kauempana, hän ei kehdannut näyttää naamaansa. Mies katsoi haavaansa ja pyyhkäisi sitä vain, jonnekkin. Vaikuttavaa. Todellakin.

//Ahahaahhahahaha!!! Siis mitä? Nyt minulla meni sana sekaisin, mutta antaa mennä vaan. Rinin piti kysyä, että "Onko sinull perhettä, mutta sormet tais kyllä mennä ihan eri suuntaan, ku halus!! :DDD Mutta pidn tästä ilmapiiristä, tämän parivaljakon välillä, toivottavasti saamme lisää sydämmen tykytyksiä.
Seuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö