Earth's tears


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Joulu 13, 2015 6:36

Earth's tears

Alvara

Lunta, lunta ja hieman lisää lunta. Alvara oli onneksi tottunut kylmään, kerta meressä lämmöstä ei tingitty, jos mentiin syvemmälle meren uumeniin. Kylmyys ei siis haitannut yhtään vähäpukeista naista, joka ryhdikkäästi käveli ja antoi askeliensa viedä kevyesti eteenpäin. Jalat olivat jotain todella harvinaista, kaksi jalkaiset olivat siitä syystä hyvin hassuja, etteivät jotkut edes osanneet uida kunnolla.
Alvara käänsi päätään, antaen vapaiden hiustensa heilahtaa puolelta toiselle. Hänen kasvoilleen levisi kieroutunut ilme. Hän kääntyi ja lähti kävelemään uhrinsa perään kaupungin hämärässä vilskeessä. Hän hieman harppoi askeliaan ja muka kompastui, kaataen miehen edessään. "Aih!" Alvara huudahti ja nousi ylös hieman hitaammin, mitä olisi pitänyt. Hän antoi mekkonsa valahtaa hieman rintamuksensa päältä ja hän veti hiuksiaan niskastaan.

Mies hänen allaan oli kironhut, mutta pysähtynyt katsomaan naista, joka loi hänelle ujon ilmeen. "Anteeksi, minä... Minä kompastuin." Nainen sanoi ja haroi hiukan hiuksiaan. Mies katsoi häntä ja yritti nousta ylös, jolloin Alvara nousi äkisti ylös. Ottaen vauhtia miehen vyötärön tasolta. "Olen todella pahoillani! Jäin teidän päällenne... Miten minä nyt...." Alvara sanoi ja näytti erityisen pahoittelevalta. Mies pudisti päätään hieman ihmeissään. "Ei se mitään, kunhan teihin ei sattunut." Mies sanoi ja siihen nainen hymyili. "Ei sattunut ja anteeksi vielä kerran. Hei, hei." Hän sanoi ja kääntyi lähtien rauhallisesti kävelemään, mutta kaupungin vilskeeseen hävittyään hän lähti rivaskasti juoksemaan.
Takaa kuului huudahdus: "Hei! Tuo rahapussini takaisin!" Alvara naurahti itsekseen ja antoi jalkojensa viedä, jos he olisivat olleet vedessä olisi mies päätynyt hänen ruokalistalleen. Nyt hänen pitäisi vain välttää vartijoita.

Kun vartioista oli kyse, ei heitä selkeästi voinut välttää noin vain. Toisaalta oli Alvarallakin keinonsa. Hän luikahti nopeasti jostakin kujasta ja kuunteli, kuinka älä mölöä oli alkanut tulla taakse. Joskut kertoivat mihin tämä epäilyttävä nainen oli mennyt ja Alvara tunsi vain hymyilevänsä. Hän tiesi sotilas ajoistaan, ettei aseen terää kannattanut vetää vartioita kohden, muuten hän saattaisi olla suuremmassa pulassa kuin pelkän tyrmän puutteessa.
Sitten miehiä ilmestyi, eikä mitä tahansa miehiä vaan gargoileita. Jos ei olisi ollut talvi, olisi iltapäivällä vielä valoisaa ja gargoilit eivät kykenisi liikkumaan, mutta nyt oli jo pimeää, eikä auringosta tietoakaan. "Hei. Anna takaisin se rahapussi, niin pääset vähällä." Saattoi olla helppoa vain antaa se, mutta hän tiesi, että loppu tulos olisi sama ja lisäksi ahneus oli aina syntiä. Kirkon mukaan. Alvara hymähti, kun kaksi miestä laskeutui hänen molemmille puolille.

Merenneito piilotti rahapussinsa nopeasti. Hän hymyili viehkeästi miehille. "Mikä rahapussi?" Hän kysyi ja otti uskaliaan askeleen edessään olevaa miestä. "Näinkö te kohtelette naista?" Hän kysyi ja tuli aivan vartian naaman eteen. Mies puuhkahti ja työnsi hänet hieman kauemmaksi. "Luovuta vain se rahapussi, niin pääset helpolla." Mies jatkoi, kun toinen gargoili tuli lähemmäs takana.
"Mutta kun ei minulla sitä ole." Alvara sanoi ja heilautti huolettomasti käsiään ilmassa. Hän vei kätensä keholleen ja alkoi hitaasti siirellä niitä kehollaan. "Miksi te ahdistelette minua näin?" Nainen kysyi ja räpytteli silmään viattomana. Miehet tuntuivat alkavan kyllästyä tähän ja toinen otti hänen kädestään kiinni ja veti itseensä päin. "Aih!" Alvara kiljaisi, vaikkei se sattunut. Mies säpsähti sitä ja päästi irti. "Kuinka kehtaat! Revit tuolla tavalla. Ettekö ole kuulleet hieman hellemmästä käsittelystä?" Tämä kysyi ja äkisti painautuikin miestä vasten ja piirteli tuon rintapansaria vasten sydämiä.

//Janni ja Rathel kiitos!
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Joulu 13, 2015 7:37

Re: Earth's tears

Rathel

Talvi oli niin mukavaa aikaa näin pimeyden vallatessa suurimman osan päivästä, joten Rathel saattoi miehineen olla liikkeellä hyvin varhaiseen aikaan. Naisella oli tärkeää asiointia virkansa takia kaupungissa ja tämä oli ottanut mukaansa kaksi alaistaan. Kolmikko oli sonnistautunut tavanomaiseen koreaan haarniskaan. Miehillä oli näin talven varalle paksu talviviitta, kun taas kenraali oli sonnistauytunut muhkeaan turkis kaulukseen.
"Kenraali, näin virka-asioista poiketen. Muutama veljistä olisi lähtemässä illalla kapakkaan, haluatteko liittyä seurammme?" Toinen gargoileista kysyi Rathelin viereltä, joka hymähti tarjoukseen. "Valitettavasti minulle ei ole suotu täysin vapaata yötä tänään." Kenraali vastasi. "Joten minun on kieltäydyttävä tarjouksestasi." Nainen vastasi, johon mies sitten nyökkäsi ymmärtävästi.
Kolmikon korviin kantautui yllättäen huudahduksia ja jos tarkaa katsoi, näkyi edempänä hyvin kiireistä liikettä. Pari vartiaa pelmusi väkijoukon seassa. "Puutummeko asiaan?" Toinen miehistä kysyi. "Otamme asiasta ainakin selvää, lentäkää edeltä." Rathel käski alaisiaan, lähtien itse kiireesti juoksemaan kohti tilannetta kummastelevaa väkeä. Muutama edelleen osoitti suuntaa, minne ilmeisimmin varas oli livahtanut.

Rathelin alaisilla oli helpompaa löytää etsimänsä ilmasta käsin, kun taas kenraali itse siipipuolena, joutui puikelehtimaan kujia pitkin, mutta löysi pian alaisensa. Tosin nuo eivät olleet ahdistelemassa varkaaksi epäiltyä, sen sijaan epäilty ahdisteli noita.
Rathel kurtisti kulmiaan vakavana ja asteli ripeästi tovereidensa luo ja rykäisi kuuluvasti. "A-Ah kenraali!" Mies naisen kiehnäämänä katsahti Ratheliin. "Ryhdistäytykää, te olette eliitti joukossani sentään." Kenraali ojensi miehiä ja katsahti nyt naiseen. "Tuota... Hän kuulemma näpisti rahapussin." Toinen gargoileista ilmoitti.
Rathel oli hetkeksi jäänyt silmäilemään varkaan kauneutta ja ymmärsi hyvin mikä oli pistänyt luun kurkkuun miehille. "Ja hän sanoo ettei hänellä ole rahapussia?" Nainen kysyi, johon toinen miehistä nyökkäsi. "Siinä tapauksessa, voit huoletta kääntää taskusi ympäri vai mitä?" Rathel pyysi.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Joulu 13, 2015 7:59

Re: Earth's tears

Alvara oli jo päässyt mukavaan leikkiin miehen kanssa, kunnes jokin ilmestyi kujalle. Rykäisten kova äänisesti ja motkottaen miehille hieman ryhdistäytymisestä. Nainen astui muutaman askeleen kauemmaksi miehestä ja katsoi tilanteeseen tulleeseen naiseen. Nainen oli ylväs näky kaikkine turkkiksineen ja haarniskoineen.
Miesten selvitellessä tapahtumaa naiselle, selkeästi itseään asemassa korkeammalle. Nainen käänsi katseensa häneen ja Alvara saattoi pienesti huomata tuon kasvoilla liikkeen. Mitä oli tullut opittua miesten katseista, hän kyllä erotti katseen, joka kertoi tarpeeksi. Enemmänkin kuin pelkät sanat. Nainen kyseli vielä muutaman peruskysymyksen ennen kuin kysyi häneltä. Kysyi voisiko hän huoletta kääntää taskunsa. Siihen Alvara naurahti vain ja käänsi sievästi taskunsa, jotka olivat tyhjät. "Oletteko tyytyväinen? Minulla ei ole sitä, kuten sanoin." Ei hän tyhmä ollut, kyllä hän osasi monen vuoden kokemuksesta piilottaa rahaa hieman paremmin. Taskuihin hän ei yleensä tunkenut rahoja, sillä sieltähän niitä yleensä kyseltiin.

Alvara katsoi naista kimaltivalla silmillään. "Oliko jotain muuta, jota teidän pitää kysyä minulta? Olen köyhä, eikä minulla ole aikaa hukattavaksi." Hän totesi keinauttaen lantiotaan ja antaen hieman lyhyen mekkonsa helman nousta ylemmäs. Hän tahallaan veti kätensä ristiin ja piteli käsivarsiaan, samalla nostaen hieman käsiään, korostaen etumustaan.
Nainen katsoi mahdollista kenraalia, kerta tuo oli puhunut eliitti joukoista. "Arvoisa kenraali." Hän sanoi hellästi. "Ymmärrättehän, etten tarkoita mitään pahaa? Tämän on täytynyt olla väärin käsitys. Minulla oli kiire." Alvara sanoi ja laski sitten vain kätesä ja haroi hiuksiaan sormillaan. "Minua odotetaan kotiin." Hän kuiskasi hymyn kera ja tuli lähemmäksi eliitti kenraalia. "Ellei kenraali haluaisi tulla mukaani?" Alvara kysyi hymyn kera.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Joulu 13, 2015 8:15

Re: Earth's tears

Taskut olivat tyhjät, ei mitenkään yllättävää, mutta naisen asenne vain huusi valheita, mutta ne todistaakseen tarvittiin todisteita. Viimein kaupungin pari vartiaa olivat porhaltaneet paikalle ja näkivät eliittikenraalin löytäneen varkaan ensin. Vartiat tervehtivät naista asian mukaisesti, joka tervehti takaisin, ennen kuin palautti huomionsa tähän viehkeilevään naiseen.
Epäilty keikaili vielä oikein viehättävästi, kysellen pääsisikö hän menemään. Miehet tuon ympärillä näyttivät pinnistelevän pitääkseen pokkansa, kun taas Rathel piti sinnikkäästi ilmeensä vakavana. Hän oli samassa tilanteessa kuin miehet, mutta hänellä oli hänen asemansa ja salaisuutensa pidettävänä, joten hän ei varkaan leikkiin lähtisi mukaan.

Kenraali nosti kätensä puuskaan, vaativan näköisenä. "Näytät näkevän paljon vaivaa, viehkeine eleinesi ja flirtailujesi kanssa, että päästäisimme sinut menemään." Rathel totesi. "Ja köyhyys antaa sinule motiivin näpistelylle. Annan sinulle viimeisen mahdollisuuden kaivaa varastamasi esille." Rathel vaati.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Joulu 13, 2015 8:26

Re: Earth's tears

Miehet pinnitelivät ja kenraali ei väräyttänytkään katsettaan. Alvara rakasti haasteita, mutta hän tiesi hyvin hävinneensä, kun paikalle tuli hieman lisää vartioita. "Jaah, vai flirttaileva." Nainen naurahti ja heilautti kädellään hiuksiaan ilmaan, katsoen kenraalia sillä silmällä. Hän hymyili tuolle suloisesti. "En minä näe vaivaa, mutta olkoot. Voiti pelin." Alvara totesi ja veti mekkonsa kaula-aukkoa eteenpäin. Toinen kun pidättäytyi roolissaan, ehkä naisesta saisi joskus vielä enemmän irti ja olivathan kenraalit rikkaita, ainakin tienaisivat enemmän kuin se mies, jolta hän oli riistänyt raha pussin. Viehkeästi Alvaran hento käsi nousi pitkin hänen vartaloaan aina raotetulle kaula-aukolle, jonne hän työnsi kätesä ja veti rintojensa välistä rahapussin, heittäen sen kevyesti yhdelle kenraalin miehistä. Mies näytti hetken heittelevän yllättyneenä rahapussia kädeltä toiselle.

Alvara itse ojensi sulavasti kötensä kohti kenraalia. "Olen kiltti tyttö. Vannon sen." Hän totesi mairean hymyn kera. "Neiti kenraalillamon oikein hyvät silmöt oikeudelle." Hön totesi katsellessaan, kuinka hänn kätensö sidottiin yhteen. Kyllä hän löytäisi keinon päästä tyrmästä, mutta ruoka siellä vain ei tyydyttänyt häntä tai oikeastaan, hän ei suostunut suömään leipää. Vesi oli okei, mutta leipä ei. Toisivat mielummin kalaa leivän sijaan.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Joulu 13, 2015 8:40

Re: Earth's tears

Rathel totesi toista kulmaansa kohottaen naisen sanoille, hän oli ilmeisesti voittanut ja hitaasti toinen ryhtyikin kaivamaan rahapussukaan esiin. Rintavakoon pussi oli piilotettu ja nainen teki sen varsin selväksi hitailla liikkeillään. Tietenkin kenraali liikkeitä seurasi siinä missä miehetkin, mutta pidättäytyi niin hyvin kuin pystyi.
Yksi miehistä koppasi rahapussin kömpelösti ja varas päätti antautua ojentamalla kätensä, kertoen olevansa kiltti tyttö. "Ei, olet tuhma." Rathel totesi vakavana lauseen joka olisi hyvin voinut olla vietelevä, mutta äänensävy latisti sen täysin.

Kenraali nyökkäsi yhtä vartioista sitomaan naisen kädet ja jäi sitten pohtimaan tilannetta hetkeksi. "En sano tätä sillä etten luottaisi yhteenkään teistä, minä en luota häneen, joten vien hänet henkilökohtaisesti kaupungin tyrmiin." Rathel ilmoitti vilkaisten miehiä ympärillään. "Te voitte palata vartio paikoillenne ja Aramir sekä Athos, menkää edeltä ja ilmoittakaa että tulen myöhässä ilmaantuneiden ongelmien takia." Kenraali jakoi käskyjä, katsahtaen sitten pidätettyyn varkaaseen. "Kyllä kenraali." Miehet vastasivat hieman ehkä kummaksuen luottamisen suhteen, mutta lähtivät suorittamaan mukisematta saatuja käskyjä.
Gargoili asteli naisen vierelle ja tartui tuota käsivarrestä ja lähti taluttamaan pois kujalta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Joulu 13, 2015 9:29

Re: Earth's tears

Kenraali sanoi häntä tuhmaksi, johon Alvara vain hymyili. Häntä huvitti niin nämä kaksi jalkaiset. Mielenkiintoista porukkaa kyllä ja mielenkiintoiset säännöt. Kenraalin ohjeistaessa alaisiaan Alvara katseli ympärilleen rauhassa. Hänellä ei ollut mitään kiirettä paeta, hän oli muutenkin päässyt mereen mukavasti viime viikolla pulikoimaan ja noussut muutamapäivä sitten ylös.
Sitten nainen läheni häntä tarttuen lopuksi hänen käsivarteensa. Tuon talutukessa Alvara katsoi naista. "Hmm..." Hän hymis. "Et sinä pahemmaltakaan näytä." Hän kuiskutteli rauhassa. "Ooh. Saanko kysyä kenraalin nimeä? Vai onoo se näpistelijöiltä kielletty?" Alvara kysyi rauhassa. Hän ei tehnyt vasta rintaa toiselle, kerta tuo ei häntä satuttnut tai kohdellut äkkinäisin liikkein. Hän ei pitänyt siitä kai sen voisi laskea turhamaisuudeksi, kerta oma keho oli kultaakin kalliimpaa.

Alvara katoi hämärän vilkeessä kuinka haltioita ja muita taruolentoja meno sinne tänne. Hän katsoi kirkkaalle taivaalle. "Missä tyrmä sijaitsee?" Hän uteli. Jos hänen pitäisi karata. Mereen olisi hyvinkin pitkä matka ja syvimmät järvet eivät nyt oikein halunneet tehdä tehtäväänsä, mutta kyllä hän siellä voisi kykkiä jonkin aikaa. Ellei joku pattio päättäisi jäädä siihen partioimaan, mutta eiväthän he tienneet hänen olevan merenneito.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Su Joulu 13, 2015 11:33

Re: Earth's tears

Gargoili lähti kuljettamaan varasta, otteen ollessa tuosta varma, mutta ei kovakourainen. Hämärässä hehkuva katse vilkaisi toista, joka hymisi hänelle, kehui hänen ulkonäköään. Oliko tämä toisen leikkiä taas? Jos hän siihen lähtisi, siitä ei seuraisi mitään hyvää.
"Ei se ole kieletty. Ehkä on hyvä, että tiedät kenen kanssa leikit." Gargoili vastasi, toisen udellessa hänen nimeään. "Nimeni on Rathel Tor, mutta sinulle olen kenraali Tor... Kerro minulle myös nimesi, niin tiedän ilmoittaa tyrmien vartiolle kenet he saavat asukiksi."
Muutama ohikulkia katsoi käsistä sidottua naista ja haarniskoitua gargoilia, joka soi ulkopuolisille katseen, joka kertoi asian olevan hallinnassa, eikä ollut syytä tuijotella.

Toinen päätti vielä udella missä päin tyrmät sijaitsivat. "Maan alla." Sen verran Rathel vain kertoi, kyllä toiselle muutenkin selviäisi pian missä tyrmien sisäänkäynti olisi, jos se naista niin paljon kiinnosti.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Joulu 13, 2015 11:49

Re: Earth's tears

Kenraali esittäytyi Rathel Toriksi ja sanoi, että nimitellä pitäisi kenraali Toriksi. "Niin mutta kenraali Tor. Teidän nimenne on paljon viehkeämpi, kuin sukunimenne." Alvara sanoi ja käänsi vain päätään elegantisti. Kenraali päätti kuitenkin kysyä varkaan nimeä ja hän mietti mitkä olisivat hänen mahdollisuutensa. Jos hän kertoisi nimensä, tulisiko hänestä etsintä kuulutettu? "Haa-ah..." Alvara huokaisi lyhyesti. Ei mitenkään merkittävästi, mutta sillä tavalla, että hän luovutti tekoniemien suhteen. Kaikki hänen yrittämät sotkuiset nimet eivät vain antaneet oikeutta hänelle. "Tham. Nimeni on Tham." Hän sanoi eikä hän valehdellut.
Kayselijoita löytyi, kun kaksikko käveli pitkin katua. Alvara hymähti vain tyytyväisenä ja vilkaisi katselijoita kauniin hymyn kanssa. Kenraali siinä samalla päätti todeta, että tyrmät sijaitsivay maan alla. Alvaran ilme ei värähtänyt. Hah, se siitä. Hän kuivuisi ja kuolisi pois. Kykenisi kyllä kastelemaan surkealla vesi määrällä helpottaakseen kipuaan, jos lymyisi tyrmässä liian pitkään. Kyllä hän tiesi mihin oli ryhtynyt.

"Ai että tyrmään. Mutta siellä on niin pimeää ja ilmakaan ei kierrä kunnolla." Alvara voivotteli, mutta kyllä hänenkin kauniin kultaiset silmänsä hohtibat meren pimeydessä, ehkei ilmassa kuitenkaan.
Nainen venytteli hieman, nostaen käsiään eteenpäin ja katsoi sitten vain kenraaliin. Kallistui hieman naisen puoleen ja lähetti tälle ilma suukon leikkisästi. "Ah, älä ota pahalla." Hän aloitti puhumaan. "Mutta minusta olet upea noissa tamineissa. Ehkä näyttäisit upeammalta vielä ilman niitä....Aha! Vitsi vitsi! Kunhan jäynään." Jotain omiaan hän puheli, koska tylsä yksinäisyys sai hänet ahdistukseeni. Toisin sanoen kenraali Torilla oli nyt tilanne hallinnassa, mutta hän yritti tehdä itselleen illuusion, että hallitsi tilannetta. Hän ei aikonut loukata kenraalia, mutta muutamama vitsi ei varmaan ollut pahitteeksi? Eihän?
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Joulu 14, 2015 12:12

Re: Earth's tears

Rathel nyökkäsi kuultuaan varkaan nimen ja painoi sen muistiinsa. Toinen vielä valitteli kuinka tyrmä tulisi olemaan pimeä ja tunkainen paikka. "Eli juuri oikea paikka ilkivaltaa tekeville." Kenraali vain totesi.
Gargoili näki sivusilmällään Thamin kallistuessa hänen puoleensa ja lennätti hänelle ilmasuukonkin. Rathelin kulmat kurtistuivat asteen ja ote tiukentui toisen käsivarresta syystä tai toisesta.
Nainen vielä leperteli hänelle, kertoi kuinka hänen vaatteena olivta upeat, mutta mikäs sen upempaa jos hänellä ei olisi vaatteita lainkaan.
"Olen pahoillani, mutta flirttailusi ja jäynäsi eivät minuun tehoa. En ole mies." Rathel ilmoitti vakavana.

Tyrmien siäänkäynti sijaitsi kaupungin laitamalla, muurin seinässä. Rauta ovi ei ollut kaksisen näköinen, mutta se oli raskas. Kaksikon päästyä ovelle, koputti kenraali siihen parikertaa napakasti. Ovessa oleva pieni luukku avattiin ja silmä pari katsahti ensin Ratheliin ja sitten tämän kuljettamaan naiseen. "Tulin tuomaan varkaan talteen." Kenraali ilmoitti, johon kuului myöntävä vastaus ja ovi avattiin lukosta.
"Toivottavasti selleissä on tilaa yhdelle naiselle?" Gargoili kysyi. "Pitäisi olla." Mieshaltia vastasi, joka nyt tuijotti ehkä turhan pitkään kaunotarta, ehkä kummastellen mitä noin kaunis tapaus oli tehnyt.
"Tule." Rathel sanoi nykäisten Thamin mukaansa ja johdattaen tämän nyt ovesta sisään ja portaita alas.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ma Joulu 14, 2015 12:25

Re: Earth's tears

"En minä tässä miehelle lepertele." Alvara totesi rauhallisesti. Hän tunsi kuinka kenraalin ote tiukkeni asteella tai parilla. Hymy tuntui levenevän hänen kasvoillaan kaikessa rauhassa. "Minä en tarkoita mitään pahaa. Enkö saisi vähän pitää hauskaa, ennen kuin tyrmään minut isketään." Alvara kysyi, mutta hänen ilmeensä tuntui pian katoavan joksikin, joka ei vellonnut siinä äskeisen flirttailun ja ele kielen syvyydessä.
Alvara katsoi nyt rautaisua portteja, hän tuijotti niitä ja samoin tuijotti haltian silmiä, jotka katsoivat häntä muutaman dekunnin liikaa. Nainen soi hymyn. Kenraali Tor kertoi tuoneensa varkaan talteen. Talteen miltä? Talteen niiltä kamalilta ryöstöiltä, jita hän mika teki. Okei, kyllä Alvara tiesi rikoksista kaksijalkaisten maailmassa, mutta hän oli mefen elävä, eikä lukenut itseään kaksijalkaisten sääntöjä kuuntelemaan.

Ovi avautui ja Alvara tunsi loppunsa koittaneen. Moni sanoisi hänelld lohdullisesti, ettei hän tyrmään kuolisi, mutta oli eri asia, kun eli miejillä ja merenelävillä. Eikä niitö saanut täältä. Nälkäisemä sitä paitsi hän voisi yrittää napata vartian käden tai sormen suuhunsa, mutta mitä se hyödyttäisi?
Kenraali nykäisi hänet liikkeelle ja Alvara totteli, hän liikkui toisen vierellä hiljaisena, mutta ei toivoaan menettäneenä. Portaita alas laskeuduttuaan hän vilkuili jatkuvasti ynpärilleen ja vilkulli tyrmiä, kahleita ja sitä rataa. Pian haltia mies vei heidät vapaalle selille. Kädet päästettiin vapaaksi ja hänet pukattiin tyrmään. Alvara kiepsahti ympäri, hän ei yrittänyt karata, se oli toivotonta jo tässä vaiheessa. Hän tarttui kaltereihin ja katsoi kenraalia. "Minä kuolen tänne!" Hän sanoi ääni värähdellen ja silmät suurina pelosta. Haltia totesi, että jyllä tyrmässä viruvat ruokaa saivat, mutta nainen siuhen vain puuskahti. Hän irrotti ittensa kosteita kaltereista ja meni mököttämään sellin nurkkaan selkä katselioihin päin.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Joulu 14, 2015 12:39

Re: Earth's tears

Tham oli mennyt hyvin hiljaiseksi, kun he olivat päässeet porteista sisään ja lähteneet laskeutumaan portaita alas. Tyrmät eivät olleet täynnä rikollisia, muutama pahantekijä kaltereiden takana kyhjötti, suurinosa oli miehiä.
Haltia avasi tyhjän sellin oven, sillä välin kun Rathel avasi naisen sidotut kädet. Kalterit kalahtivat kaikuen kiinni ja lukko naksahti.
Yllättäen kaltereiden taakse joutunut tartui kaltereihin ja sanoi kuolevansa tänne värisevällä äänellä. Rathel kohotti kysyvästi kulmiaan toiselle. Mikä tuon nyt oli saanut noin dramaattisesti muuttumaan?
Vartia vähätteli naisen huolia, kyllä tuo ruokaa saisi, sekä ei tuo joutuisi täällä virumaan kuin korkeintaan kuukauden.

"Voit poistua. Tulen perästä." Rathel päätti pyytää haltiamiestä postumaan, joka nyökkäsi kenraalille ja lähti astelemaan takaisin omalle paikalleen.
Hekuvan oransi katse kääntyi Thamiin, joka oli asettunut mököttämään sellin nurkaan. "Miten niin kuolet tänne?" Rathel kysyi. "Olet korvannut pikku näpistelysi kuukaudessa."
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ma Joulu 14, 2015 12:55

Re: Earth's tears

Miten niin hän muka kuolisi tänne? Alvara toisi mielessään kenraalin sanoja ja heilutteli päätään puolelta toiselle. Lopulta hän vain huitaisi naiselle kätään. "Ah, mitä se sinua kiinnostaa? Olenhan vain pahainen varas." Hän sanoi ja vilkaisi naista olkansa yli.
Karyin uutinen oli se kuitenkin, että hän joutuisi virumaan täällä kuukauden. Vedellä häm saattoi selvitä kyllä jonkin aikaa, kyllä hän kuukauden kestöisi, muttei hän itse. Hän ei kyennyt olemaan kuukautta ilman merivettä. Alvara säpsähti pienesti, mutta kuten meren luonteeseen kuului, sitä ei kesytetty.

Aövara nousi seisomaan ja asteli lopulta vastakkain kenraalia. Hän tuijotti tuota silmästä silmään. "Kuukausi vai. Noh, minulla ole valittamista." Hän totesi, kuin asia ei olisi vakava. Se oli vakava jos ruuasta jo puhuttiin. Hitasti nainen puraisi kynttään ja mietti selviytymistä. Eri vahtoehtoja. Hän ei kyennyt sulattamaan leipää, eikä hän kyennyt välttämättä nappaamaan vartian kättä itselleen ja se lisäisi hänen vankina olemistaan. Toisaalta, jos hänet olisi heitetty toiseen selliin, jossa olisi ollut mies hän olisi pärjännyt jonkin aikaa.

Nyt kyse olisi vain ajasta ja hänen jääräpäisyydestään. Hänhän ei kenenkään edessä kumartaisi, ei edes, jos kyseessä olisi itse kuolema. Nainen nojasi hitaasti kaltereihin. "Mutta sinua varmasti odottaa työsi ja velvollisuutesi, joten mene jatkamaan niitä. Ei sinun kannata tuhlata aikaasi minuun." Hän totesi lopulta ja hätyytteli kenraalia kaltereiden luolta.
Hän ei kaivannut juuri nyt toista häritsemään hänen aivo työtään. Hän tarvisi ajatuksia, ideoita ja vaihtoehtoja.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3167

Liittynyt: Ma Syys 02, 2013 8:35

Viesti Ma Joulu 14, 2015 1:13

Re: Earth's tears

"Sinua ei ole tuomittu kuoleman tuomioon. Joten otan äskeisen hyvin vakavasti." Rathel selitti naisen tuhahteluun, joka lopulta päätti nousta ja astella takaisin kaltereiden eteen.
Kenraali tuijotti toista takaisin silmiin, yrittäen hakea vastausta siihen, miksi toinen oli niin dramaattisesti muuttanut käytöstään. Toki kyllä nyt kuka tahansa menisi hiljaiseksi ja paniikkiin jos tyrmän näkisi, mutta jokin vaivasi häntä, eikä hän saanut vastauksia toisesta irti.

Tham hoputti häntä menemään ja jatkamaan töitänsä. "Ehkä olet oikeassa, mutta en voinut olla huomaamatta pientä hätäännystä äänessäsi." Rathel kertoi. "Olet varas, mutta olet silti tämän valtakunnan asukas ja minun työni on pitää sinut ja kaikki muut turvassa." Kenraali selitti. "Jos sinulla on jotain mielen päälläsi, tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuutesi kertoa se minulle." Kenraali sanoi totisen katseensa kera.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ma Joulu 14, 2015 1:23

Re: Earth's tears

"Haaah?" Alvara päästi suustaan, kun kenraali sanoi että oli hänen velvollisuutensa turvata jokaisen henki ja koti. Alvara pudisti vain pienesti päätään ja naurahti toisen sanoille. Pieni äänen muutos oli tekaistua, mutta sitähän hän ei kertoisi.
Kenraali tor myls vakuutteli, että tämä saattaisi olla hänen viimeinen mahdollisuutensa kertoa tuolle, mistä kiikasti. Alvara katsoi hetken kenraalia. Hän hymähti siihen van ja käänsi päätään. "Ei. Ei se mitään vakavaa ollut... Vitsi vain." Hän totesi hymyillen naiselle ja kurkotti sipaisemaan toisen hasrniskaa. "Näkemiin kenraali Tor." Hän kuiskasi viettelevästi hihitellen.

Kenraalin mentyä Alvara kasasi suunnitelmaa selviytymisekseen. Hän nukkuisi, eikä kuuntelisi mahansa nälän huutoja. Illallinenkin oli jäänyt ohi suun. Nainen huokaisi ja käveli sitten pienen heinä keon päälle makaamaan ja sulki silmänsä. Hän yrittäisi nukkua mahdollisimman kauan, jottei kuulisi kehonsa varoitus ääniä. Missään muodossa.
Aamulla vangit saivat aamiaisena, noh mitäs muutakaan kuin leipää ja kannullisen vettä. Alvara tarttui leivän sijaan vesikannuun ja juo veden kuin ei olisi sitä ennen nähnyt. Vettä meni hieman yli äyräiden, mikä tarkoitti hidasta vesi noroa hänen rintojensa väliin. Sitten Alvara iski itsensä takaisin nukkumaan. Hän täyttäisi murisevan vatsansa vedellä ja leipään hän ei koskenut.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all
Seuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö