Cat Fight // Mori


Keskellä aroja kohoaa kaunis, mahtipontinen kaupunki, jota asuttavat nyt haltiat. Kaupunki on kauniimpi, mitä piilossa pidetty. Monikerroksinen ja moderni kaupunki pitää sisällään niin perinteisen kauppatorin, kuin monia pienempiäkin toreja. Kaupungista löytyy myös raskaasti varustettu sotilastupa, jotta kaupungin turvallisuus voidaan taata. Keskellä kumpuilevaa aroa kohoava kaupunki on kuitenkin turvassa yllätyshyökkäyksiltä, sillä lähestyvät viholliset näkee jo kilometrien päähän. Kaupungista löytyy kaikki mitä voisi olettaakaan. Kauppoja, putiikkeja, lekureita, tyrmät, asuntoja, kartanoita. Majataloja ja tallit, joihin sopii myös erikoisempia vieraita. Ihmisiä ei tässä kaupungissa suvaita, elleivät nuo ole ehdottomasti pettureita omilleen tai orjia. Edes puolueettomat ihmiset eivät selviä kaupungissa ilman pidätystä, elleivät taida varjoissa pysymisen saloja. Kaupunkia ympäröi kuitenkin valtava muuri, jonka yli on mahdoton päästä kiipeämälläkään. Kylään pääsee sisään portista, jota vartioidaan vuorokauden ympäri.

Kaupunkiin on muuttanut enimmäkseen haltioiden korkea-arvoisempia ja rikkaampia kansalaisia. Köyhemmät kansalaiset, jotka eivät ole kyenneet uutta asuntoa ostamaan, ovat jääneet haltioiden piilopaikkaan asumaan, kaikessa rauhassa.

Valvoja: Crimson

Viesti Ma Tammi 04, 2016 10:37

Cat Fight // Mori

Ylva oli keplotellut itsensä haltioiden kaupunkiin tosin portin kautta tällä kertaa jaksamatta vaivautua mihinkään vippaskonsteihin päästäkseen sisälle hankalampaa, mutta huomaamatonta kautta. Nainen kuitenkin ulkomuodostaan huolimatta ei ollut ihminen ja käynyt täällä aiemminkin, tosin tämä oli vaatinut hieman todistelua asian suhteen epätavallisista silmistään huolimatta. Asia oli sujunut suht kivuttomasti ja muurien sisäpuolille oli päästy. Nainen oli sijoittanut itsensä paikalliseen majataloon, jonne oli jättänyt tavaransa toistaiseksi jaksamatta raahata niitä mukanaan. Susinainen oli hommannut itselleen korkeakauluksisen villapaidan päälle pitkähihaisen takin, joka oli tehty tummasta nahasta ja yltyi vähän polvien alapuolelle. Kylmät ilmat olivat tulleet hitaasti, mutta varmasti ja aroilla kävi sellainen tuuli että pitkä takki oli tullut tarpeeseen. Takin kätköissä oli asevyöllä kaksi pitkäteräistä tikaria ja selkä puolella yksi tavallinen tikari. Piilotettuja pienempiä teräaseita löytyi myös muualta naisen vaatteiden kätköissä. Naisella oli myös päässään tummanvihreä huppu, kuten tuo villapaitakin oli ja hupusta lähti pitkä kaulahuivi jonka sai kietaistua kaulan ympärille ja joka piti hupun paikoillaan. Iso huppu varjosti naisen kasvoja, etenkin kultaisena kiiluvia silmiä, joista tuon tunnisti helposti muutaman muun yhteisen tekijän kanssa kuten musta kaulakoru, joka nyt oli piilossa villapaidan alla. Mustat hiukset valuivat vapaana hupun alta, nainen ei varsinaisesti ollut töissä vaikka päivä olikin kääntynyt iltaan. Tai tavallaan oli, mutta tällä kertaa nainen vain piti asioita silmällä ja olikin juuri tulossa kaupungin rikkaammalta puolelta. Jonkinlaista murtokeikkaa nainen suunnitteli ellei saisi parempaa tekemistä tähän hätään. Kylmät ilmat olivat ajaneet matkaajia kaupungin suojiin, mikä oli taskuvarkauksille hyvä, mutta hankaloitti muuta liikkumista huomaamatta. Tosin juuri sillä hetkellä nainen ei yrittänytkään piilotella sen pahemmin.

Vaihtoehtoja oli useampiakin, mutta se mihin kannatti ryhtyä oli vaikeampaa päättää. Piti ottaa monia asioita huomioon, jotta keikka onnistuisi ilman suurempia ongelmia. Katu, jota pitkin nainen asteli tuntui hiljaiselta, mikä sopi tuolle oikein hyvin. Joitain satunnaisia vastaantulijoita sattui tuon tielle ja joku humalainen, todennäköisesti koditon örisi talon seinää vasten maassa istuen ja pulloa kädessään puristaen kuin se olisi tuon ryysyläisen kallein aarre. Haltiat tuppasivat olemaan ylväitä rodustaan, mutta loppujen lopuksi nuo eivät käytökseltään poikennut tippaakaan ihmisistä. Nainen nyrpisti nenäänsä humalaiselle astellessaan tuon ohi, mutta sen enempää huomiota ei tuolle suonut. Kultasilmä kohensi hieman huppunsa asentoa hansikoidulla kädellään vetäen sitä paremmin silmiensä suojaksi pitäen katseensa suunnattuna maahan samalla kun pohdiskeli tulevaa keikkaansa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Tammi 05, 2016 12:40

Re: Cat Fight // Mori

Alvara

Pieni keltainen ja ryttyinen paperin pala heilui tuulessa, kun katolla istuvan hahmon sirot sormet pielivät sitä ja selkeästi katse oli kohdistettu siihen ryttyiseen paperiin. Paperilla luki nimi, yksi ainut nimi. Pian tuo paperi heitettiin katolla olevasta piipusta sisään. Paperi heilui hitaasti alas kohti tulisijaa kuuman ilman takia. Hennosti se laskeutui liekkien nuoltavaksi, jotka söivöt sen kerta heitolla ja paperi leimahti iloisesti kirkkaaksi säteeksi, kunnes se leijui uudestaan ylös piipusta, mutta tällä kertaa vain tuhkahiutaleina.
Talvituuli puhalsi ne omille matkoilleen ja samalla se puhalsi muutaman sinisen sävyissä uiskenetelevan suortuvan naisen kasvoille. Alvara suoristi hieman hiuksiaan ja veti lopulta ylös takaraivoonsa ja sitoi kiinni. Kylmä ilma ulkona ei haitannut naisen paljasta ihoa, kun tuo veti reisiinsä remmit, jotka pitivät tietyt ja tutut miekat kiinni niissä.
Tänään Alvara ei pitänyt heruttavaa mekkoaan yllä, eikä hänellä edes ollut sellaisia vaatteita tänään. Hänet oli palkattu tällä kertaa tekemään likaisia töitä ja vaateet olivat sen mukaiset. Tummat housut ja toppi. Likaantumista varten.

Alhaalla kuului humalaisen örinää. Alvara laski katseensa alas. Hän näki siellä hahmon ja vilkaisi humalaista. Keltaiset silmät seurasivat hahmo, joka veti huppua tummien hiuksiensa suojaksi. Alvara kaivoi taskujaan ja veti sieltö nahka hanskat käteensä. Vähemmän sotkua, voisihan hän aina käydä kylvyssä tämän jälkeen. Alvara hyppäsi alas pehmeösti ja hiljaa. Hän oli tarpeeksi kaukana hahmosta ja näytti siltä kuin olisi menossa kohti humalaista, joka öirisi jotakin. Merenneito näytti siltä kuin olisi menossa auttaman toista, mutta hän tarkkaili sakaa katoavaa selkää.
Hän katsoi ympäristöä ja sitten humalaista. Hän tarttui tuohon ja siirsi eräälle kujaan, josta tuo ei näkisi ja jos näkisi niin hyvin huonosti. Humalassa tuo kuitenkin oli. Alvara sen jälkeen kääntyi, tarttui miekkaihinsa ja lähti juoksemaan.

Askeleet olivat kuin keijukaisen. Sotilaana oli koulutettu, miten liikkua hitaasti ja väijyä. Joten Alvara käytti sitä hyödyksi, kunnes hykkäsi. Hän yritti sivaltaa ensimmäisenä hupullisen kaulan poikki. Sitten hän yritti työntää toisen miekkansa toisen selkään ja yritti potkaista tuon kumoon. Hän ei antanut hetkeäkään aikaa mietriä ja syöksyi toisen perään, jos tuo yritti karata.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all

Viesti Ti Tammi 05, 2016 2:23

Re: Cat Fight // Mori

Naisen herkkä kuulo ei kuullut toisen laskeutumista takanaan, eikä välittänyt humalaisen örinöistä sen enempää. Ikävä tunne hiipi pian naisen selkäpiihin, sellainen mikä tulee siitä kun uskoo jonkun olevan selkänsä takana. Vainoharhaisuuteen taipuva nainen vei hitaasti kätensä vyöllään roikkuvalle pitkäteräiselle tikarille ja vasta kun hyökkääjä oli hyvin lähellä kuuli tuon askeleet. Huppu esti näkyvyyttä, mutta nainen reagoi puhtaasti vaistojen varassa toisen hyökätessä tyhjästä tuon kimppuun väistäen näin kurkkuunsa suunnatun iskun pyörähtäen ketterästi ympäri ja sai torjuttua selkäänsä tarkoitetun miekaniskun tikarinterällä tai tarkemmin sanottuna iski toisen miekkaa tikarilla niin että isku ohjautui sivuun. Ylva ei missään nimessä aikonut karata kerta toinen oli kehdannut hyökätä hänen kimppuunsa vielä hvyin salakavalasti. Tosin se että toinen nainen oli saanut kultasilmän näinkin yllätettyä oli ihailtavaa, jopa kunnioitettavaa, se ei silti estänyt naista tappamasta tuota vastalahjaksi. Ylva otti hypäteleviä askelia taaksepäin samalla kun haki käteensä toisen tikarinsa. Toinen kävi hanakasti päälle eikä antanut uhrilleen hengähdystaukoa, joten ensihätään nainen ei voinut muuta kuin väistellä ja iskea toisen iskuja sivuun. Hän tunnusteli hetken tilannetta ennen kuin kävi itse vastahyökkäykseen käyttäen hyväkseen nopeutta ja ketteryyttä. Ylva yritti iskeä tikarinsa tarkoin harkittuihin paikkoihin hyvin tähdätyillä iskuilla, kuten kylkeen kylkiluiden väliin, ranteeseen jotta toinen joutuisi pudottamaan aseensa. Nainen yritti myös kierähtää toisen taaksi päästäkseen iskemään tuota selkää.

Kaikilta iskuilta ja viilloilta ei voinut välttyä, kuten ensimmäiseltä potkulta, joka ei onneksi osunut koko voimalla ja kaatanut naista kumoon, mutta askelia taaksepäin tuo oli joutunut ottamaan. Ruhjeita ja haavojakin oli tottunut ottamaan vastaan, joten ne eivät paljoa Ylvaa hätkäyttäneet. Samalla kun kävi tätä ees taas tanssahtelua vastustajansa kanssa, yritti nainen arvioida tätä naiseksi osoittautunutta vastustajaansa. Tuon ulkomuoto oli kieltämättä erikoinen, mikä ei sinällään ollut yllättävää, mutta tummaverikkö oli varma että olisi muistanut tuon jos olisi joskus nähnyt. Näin ei kuitenkaan ollut, joten joko oli epäsuorasti tehnyt tuolle jotain mistä hyvästä sai tuon vihat niskaansa näinkin radikaalisti tai sitten joku oli palkannut naisen päästämään susisilmän pois päiviltä. Tavallinen katuvaras tuo tuskin oli ja harvempi kenenkään kimppuun kävi huvikseen, no ainakaan yksin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Tammi 05, 2016 2:45

Re: Cat Fight // Mori

Alvaran oli pakko myöntää, että harvoin sitä pääsi näinkin ylväästi taistelevan naisen kanssa kähäköimään. Hän suorastaan nautti siitä, kuinka toinen puolustelujensa jälkeen lähti hyökkäämään. Tikaran terät kalahtelivat miekan terään, jota Alvara heilautti hetkeäkään epäröimättä, yrittäen taas sivaltaa toista. Kuitenkin nainen pääsi koon ja tikarin terä lirkutteli kohti hänen kylkeään. Alvara väisti ja sai haavan ranteeseen, mutta se ei aiheuttanut mahdollista haluttua loppu asetelmaa aseen irti päästämisestä. Enemmänkin nyrkki puristautui lujemmin aseen kahvaan, kun haava kirkui omaa lauluaan vierellä.
Oli iahailtavaa, ettei nainen suostunut kuolemaan helpolla ja oli ihalitavaa, että tämä saattoi ottaa koko tilanteen rauhallisesti, no siis niin rauhallisesti mitä taisteluissa kykenisi olemaan. Alvara hyppäsi, kun toinen yritti hänen selkäänsä. Aukkoja ei suotu, vaikka käsiin olikin kertynyt jos jonkinlaisia pieniä violtoja, kun tikarien osumat oli ohjattu sivuun fataaleista iskuista.

Potku saatiin perille, mutta harmillisen puoli voimalla. Toinen horjui ja Alvara yritti ottaa siitä kiinni. Hän tähtäsi toisen vatsaan nyrkillään ja yritti sivaltaa nopeasti tuolle viillon siihen. Kepeästi kävivät askeleet kummallakin osapuolella. Oli kuin kaksikko tanssi aseittensa kanssa yhdessä, pitihän se tanssiparin liikkeet tuntea, että pysyi mukana,
Alvara veti kätensä eteensä, pidelle kahta miekkaansa edessään. Hän näytti nyrkkeilijältä, jolla oli miekat. Pitihän miekkojaan erilaisella tavalla kuten muut kaksijalkaiset. Hänelle miekkojen kahvoista pitäminen niin, että miekat törröttivät alas päin eivätkä ylös päin niin kuin yleensä, oli luonnollisempaa. Lisäksi se oli hänen puolustukelleen paljon helmpompaa. Eikä otekaan herpaantunut helposti.

Alvara piti liikken kehossaan yllä. Hän tarkkaili toista hupullista, jolla oli myös enemmän varusteita kuin hänellä. Noh ei merenneito omannut kaikkea ja alkujaanhan hän oli aivan puilla paljailla. Nämä kaikki oli hankittu kovalla työllä sekävarastamisella.
Uusi yritys sivaltaa toisen kasvoja jota seurasi pyörähdys ja yritys kampata. Hän ei näyttänyt heikkouksia tappelussa, vaikka hengitys ja adrenaali olivat kiihkeästi mukana kokoajan. Sotilaan lihakset värähtelivät hänen liikkuessaan ja ne keltaiset silmät liikkuivat vilkkaasti ja etsivät joka ikistä pienintäkin aukkoa naisen puolustuksesta sekä hyökkäyksestä. Mitään ei saanut jättää huomioimatta.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all

Viesti Ti Tammi 05, 2016 7:56

Re: Cat Fight // Mori

Vatsaan suunnattu isku päädyttiin väistämään jatkamalla jo alkanutta liiketta taaksepäin horjumisessa. Naisen vyötäröllä oli korsettimainen nahkaasuste, joka ei kunnon iskua torjuisi, mutta raapaisut tyssäsivät siihen. Tämä kyseinen sivallus riipi nahkaa mikä sai naisen irvistämään. Hän joutuisi hankkimaan uuden korsetin tämän jälkeen, hitto vie, eikä tämäkään niin vanha ollut. Pienen paussin aikana heivasi hupun päästään, jotta se ei haitannut naisen näkökenttää. Kaikki tuon aistit olivat nyt herkässä, mutta hajuaistia sekoitti kaupungin löyhkä, joten oli suosiolla käyttämättä sitä eikä siitä nyt muutenkaan niin paljoa hyötyä ollut tälläisissä tilanteissa. Nainen siristi kultaisia silmiään toiselle, joka oli hetkeksi pysähtynyt ja piti toista silmällä antaen vihollisen liikkua. Eikä tuo kauaa odotellut vaan liikkui pian naista kohden sivaltaen tuon kasvoihin, jonka nainen löi tikarilla sivuun. Toisen tikarin sujautti huotraan samalla kun väisti toisen potkua, joka olisi onnistuessaan kaatanut naisen katukivetykselle. Hassua, hän oli harkinnut samankaltaista liikettä tehtäväksi, mutta toinen oli ehtinyt ensin. Pieni, huvittunut hymy nousi naisen kasvoille koko vakavasta tilanteesta huolimatta. Ei tuon taisteluinto tai huomio herpaantunut, korkeintaan silmät välkähtivät huvittuneina ja virnuilevan oloinen hymy jämähti tuon kasvoille, kun koko tilanne olisi ollut pelkästään hauskanpitoa. Ylva nappasi tikarin vyöltään ja varoittamatta heitti sen kohden naista, ei varsinaisesti tähdännyt heittoaan edes. Pitkäteräinen tikari otettiin takaisin käteen, nyt niin että terä oli alaspäin kuten toinen piti miekkojaan ja tikarin vielä viuhuessa toista kohti lähti myös tummaverikkö hyökkäykseen. Nainen suuntasi toisen iskun kohti vihollisen vatsaa ja toisella yritti iskeä naisen olkaan. Ylva harmitteli ettei tuolla ollut myrkkyä terissä juuri sillä hetkellä, olisi ollut paljon helpompaa, mutta toisaalta ei yhtään niin kivaa.

Kävi hyökkäyksessä mitä tahansa otti tummaverikkö taas etäisyyttä. Oli jo selvää, että naiset tuntuivat olevan tasavertaiset ja koko juttu jäisi sen varaan kumpi tekisi ensimmäisen virheen tai luovuttaisi, jota rehellisesti sanottuna ei Ylva uskonut vastustajastaan, eikä itse aikonut tuosta vain yrittää karkuun. Tummaverikkö päätyi muljauttamaan silmiään ja koetti pitää välimatkaa yllä. "Mitä hittoa sinä haluat?" nainen sihahti nyt vakavammalla ilmeellä mutta ei voinut olla virnistämättä sanavalinnalleen sillä tiesihän hän mitä toinen yritti, jos tuo otti sanat kirjaimellisesti. "Ei sillä etteikö tämä olisi hyvin virkistävää, mutta minulla ei ole aikaa tälläiseen ja kerta tässä kestää..." nainen rupatteli siihen sävyyn ettei tässä mitään miekkoja oltu heiluttelemassa ollenkaan. Piti kuitenkin huomion kokoajan toisessa ja oli valmis toimimaan jos toinen päätti tulla päälle. Ylva punnitsi hetken vaihtoehtoja ja päätti sitten koettaa onneaan. "Paljonko sinulle maksetaan?" oli uumoillut tuon joko olevan omasta halustaan kostoreissulla, joihin oli ennenkin törmännyt tai sitten jonkun palkkaamanaa. Tummaverikkö oli päättänyt koettaa jälkimmäistä vaihtoehtoa kuin kepillä jäätä ja toivoi sen osuvan oikeaan. Hän ei myöskään tahallaan kysynyt kuka lähetti, ei nyt ainakaan vielä vaikka mieluusti senkin tietäisi, mutta tärkeät asiat ensin kuten tämä verenhimoinen nainen joka yritti lävistää tuota.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ti Tammi 05, 2016 8:15

Re: Cat Fight // Mori

Hupiahan tämä suoraan sanoen alkoi olla. Molemmat osapuolet hymyilivät tavalla, joka näytti siltä, ettei tappelu ollut edes vakava, vaikka se olikin. Tässähän piti saada toiselta nirri pois. Alvaran hymyyn oli sekoittunut huvittuneisuutta sekä viekkautta. Kuten toisen kultaiset silmät, vastasi haastajan keltaiset silmät omalla välkkeellään tappeluun.
Pieni välkähdys kieli toisen heittäneen jotakin ilmaan. Se oli pieni tikari, jonka sotilaan refleksit nappasivat sormien väliin napakasti. Hän vei tikarin kahvan suuhunsa ja virnisti. Toinen selkeästi suunnitteli hyökkäystä, johon merenneito valmistautui. Hänen jalksan olivat tukevasti maassa ja kun toinen syöksyi hän väisti toisen vatsa iskun, mutta sai pienen raapaisun olkaansa. Hän liikahti sulavasti taakse päin ja hyökkäsi takaisin, mutta toinen näytti ottavan etäisyyttä. Alvaran hymy levisi, kun ninen päätti avata suunsa. Mitä hän halusi? "Antaa tervetulo lahjan tietysti." Alvara vastasi piikkittelevän huvittuneena, mutta hän ei hyökännyt. Jo toisella oli jotakin sanottavaa, hän kuutenlisi. Hänellä olisi aikaa vaikka koko päivä hoitaa homma.

Miekat pyörähtelivöt hänen käsissään, kun hän liikkui hitaasti ympyää toisen kanssa. Se oli selkeästi ympyrä, jossa vastutajaa härnättiin liikkumalla ja pakotettiin samalla liikkumaan. Toinen totesi, etteikö hän pitänyt pienestä tervetulo lahjasta, mutta hänellä oli kiireitä, joita piti toimittaa. Alvara haukotteli pienesti ja teatraalisesti. "Ei ole enää." Hän sanoi, mutta ei hyökännyt. Tilanne oli pingottunut ja kireä, mutta molemmat osapuolet tuntuivat silti olevan rauhallisia. Alvara taas seuras toista suuren virneen kera, katalan sellaisen. Hän odotti vain sitä tiettyä litaniaa toisen suusta. Hän oli kaksi teräinen miekka ja kääntäisi päänsä, jos oikeista naruista vedettiin ja niinhän tuo nainen teki.
Miekkojen pyörittely pysähtyi. "Paljonko? Paljonko olet valmis maksamaan? Tuplasti, triplasti?" Alvara kuiskasi ja pyöröytti kerran uudestaan miekkojaan, työntäen ne lopulta vain reisien remmeihin merkitisi siitä, että hän oli neuvottelu haluinen raha-asioissa. "Heitä paras tarjouksesi." Alvara pyysi ja heitti pallon toiselle. Hän ei kertonut tarkalleen, kuinka paljon hänelle maksettiin. Hän katsoi, kuinka paljon toinen oli valmis maksamaan omasta hengestään.

"Mutta jos et kykene siihen, olen valmis toki viimeistelemään tämän leikin tähän." Alvara totesi ja huitaisi huolettomasti toiselle kättä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all

Viesti Ti Tammi 05, 2016 11:17

Re: Cat Fight // Mori

Toinen oli taitava, mutta myös tavallaan hyvin ärsyttävä. Nainen siristeli toiselle silmiään, mutta tuon selvästi kiinnostuessa tarjouksesta Ylva virnisti ovelasti kun huomasi vetäneensä juuri oikeasta narusta. Sinihiuksen laittaessa miekat pois tuntui keltasilmäkin rentoutuvan hieman ja laski omat kohotetut kätensä alas ja lopulta sujautti ne nopeasti tuppiinsa. Nainen käänsi oikean kätensä kämmenen ylöspäin kuiskaten jotain saaden aikaisemmin heittäneen tikarin ilmestymään käteensä. Pöyräytti maagista tikaria kädessään ja kallisti päätään toisen ehdotukselle siitä että naisen piti tehdä tarjous, vaikka ei tiennyt paljonko tuo sai palkkaa. Ylva hymähti ääneen ja pudisti hieman päätään. "Älä kultaseni luule itsestäsi liikoja", nainen huomautti osoittaen toista hetken tikarin terällä jatkaen sitten sen kanssa kikkailemista näennäisen rennon oloisesti. Ylva otti muutaman laskan askeleen kääntäen hetkeksi toiselle kylkensä pitäen naista kuitenkin silmällä silmäkulmastaan. Tikari nousi ylös ja nainen naputteli hetken huuliaan tikarin lappeella. Käännähti sitten kannoillaan katsomaan toista ja laski tikarikätensä alas. "Tuplasti, vaikkakin on hieman vaikea tietää mitä se tarkalleen ottaen on, en ole perehtynyt mitä pääni nykypäivänä maksaa", nainen totesi hymähdyksen saattelemana. "Olet taitava tyttönen, mutta tämä tanssi ei tule loppumaan haluamallasi tavalla", Ylva huomautti tuijottaen tuota nyt silmiin ja virnisti ehkä hieman julmallakin tavalla. Jos se siihen menisi, ainakin veisi toisen mukanaan, se oli varmaa. Ylva ei ollut pysynyt näin kauaa hengissä pelkällä silmien räpsyttämisellä ja vaikka ei enää ollut niin julma ja tunteeton kuin joskus, oli hänellä entiset taidot tallellaan.

Ylva liikuskeli pienesti paikallaan, katsellen tuota kuin saalistaan arvioiva peto. Tikaria tuo pyöritteli kädessään, vaikka piti sen alhaalla jottei ele vaikuttanut uhkaavalta. Ei uskonut hinnan olevan kovinkaan pieni, mutta toisaalta varaa naisella oli isompaankin summaan vastata. Tietysti kuinka hanakasti halusi koottuja rahojaan antaa pois oli sitten toinen kysymys. "Ja kerta näyt osaavan taitoja, voisin heittää päälle jaetun ryöstösaaliin tulevasta keikasta", Ylva heitti lopulta, koska toisaalta homma jota mietti saattaisi onnistua paremmin, jos saisi tietynlaista harhautusta aikaiseksi. Saaliin jakaminen ei kuulunut naisen tyyliin, mutta poikkeuksia saattoi tehdä, eikä nyt kaivannut kuin käyttörahaa tähän hätään. No isomman puoleista käyttörahaa, mutta kuitenkin, voisi sen puolet antaa toiselle, aatelisilla tuppasi olemaan paljonkin arvokasta tavaraa ihan näkyvilläkin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Tammi 06, 2016 2:51

Re: Cat Fight // Mori

Naonen taikoi tikareita käteensä, jolloin Alvara vain hymähti. Taitojako tässä piti esitellä ja heilutella tikaria vailla huolen häivää. Noh, olihan tämä vähän niin kuin naisesta otettiin mittaa. Mikä sitten olisikaan naisen mitta ja kyseessä oli myös kahden eri rodun edustajia. Voima erot kuitenkin tuntuivat olevan melko tasoissa sekä atidot, mutta huijauksia aina sai tehdä ja niiden varaöta Alvara olikin hyvin vilkas.
Nainen avasi suunsa ja totesi, ettei hän saanut luulla liikoja itsestään. Alvaran katala virne leveni hitusen. Hän ei sanonut kuitenkaan mitään caan kuutenli toista huolellisesti. Toinen kääntyi ja avasi kylkensä hänelle, mutta merenneito ei tehnyt aikomustakaan lähteä toisen kimppuun. Lopulta toinen päätti vihdoin avata suunsa ja tarjota henki kalliistaan tuplasti enemmän, mitä alkuperäinen palkkaaja. Alvara nosti hieman toista kulmaansa, mutta nyökkäsi. "Olet sitten sen kuutisen kultaa velkaa." Hän vastasi rauhallisesti.

Kehuja sateli pian toisen suusta koskien taitoja sekä pientä piikittelyä. Toki nainen selkeästi uhmasi viedä hänen henkensä, jos hän uhkasi viedä tuon. "Oi, olen imarreltu. Kukaan kun ei sano minua tyttöeksi, kuin pedissä." Alvara totesi ja lipaisi huuliaan, kuin kostuuttaakseen niitä. "Mutta ei hätää, kerta otan tarjouksesi vastaan. Tietysti vaadin rahat nyt heti. En ole kärsivällinen, niin kuin jotkut," hän kuiskasi ja heilutteli käsiään edessään rauhoittelevasti.
Viehkeästi merenneito liikahti lähemmäs kuunnellen toisen sanoja. Toinen ehdotti keikkaa, varkauksia. Nainen tarjosi jaettavaa ryöstösaalista ja Alvara hymähti siihen. "Houkuttelevaa," hän tuumasi ja taputteli sormellaan leukaansa. "Mutta mikä ettei, minulle riittä, jos saan ne sinun kuusi kultaasi sekä joku pieni rahapussi saalistasi. Joka tarkoitaa sitä, että saat enemmän kuin minä, mutta sinä muutenkin maksat minulle jo hengestäsi, niin eiköhän se olisi hieman reilumpaa?" Alvara kysyi ja nojautui hieman toisen puoleen. "Ja tietysti, jotta saat enemmän kuin minä. Tarkoittaa se että meidän vain pitöä varastaa enemmän," hän naurahti siihen viekkaasti.

"Ja siis pakko sanoa, että harvoin sitä noin tasaista vastustajaa löytää, niin ilo on kokonaan minun liittäytyä seuraasi." Alvara kehuskeli naurahtaen pienesti. Hän otti siis tarjouksen vastaan ja ojensi kättään sopimuksen lyömiseksi lukkoon. Tietysti, jos lupauksia ei pidetty, niin se tarkoittaisi nirriä pois.

//Töks, se on tönkkö xD
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all

Viesti Pe Tammi 08, 2016 9:37

Re: Cat Fight // Mori

Tummaverikkö kohotti kulmaansa ja virnisti sanojen myötä. "Kuusi kultaa?" tuo lausui hieman epäuskoisena. Ei hänellä mitään sitä maksamista vastaan ollut, oli olettanut summan olevan isompi, mutta toisaalta olihan hänellä ollut hiljaiseloa melkein vuoden. Murhaajatar kuitenkin hymähti sävyllä mikä oli jotain tympeän ja huvittuneen väliltä. "Ikävä kertoa tätä, mutta työnantajasi on kusettanut sinua", nainen totesi ykskantaan eikä tuon äänessä ollut mitään ylimääräistä kerskailua tai itsensä yliarvioimista. "Jos olisin sinä, kävisin hyvin pitkän ja perusteellisen keskustelun hänen kanssaan tämän jälkeen", nainen huomautti yhä pieni hymy huulillaan. Toinen näytti taipuvan tummaverikön tarjoukseen, mukaanlukien ryöstösaalis. "Reilua todellakin", Ylva kommentoi yhä silmät tuikkien, melkein pilkkaavalla tavalla, toisen puheisiin. Lopulta eksoottinen nainen tarjosi kättään sopimuksen sinetöimiseen. Ylva oli tuon puhuessa vienyt tikarinsa sen oikealle paikalla selän puolelle takin alle ja laskenut toisen käden uumalleen odottavasti. Nyt kultaiset silmät laskeutuivat katsomaan hetkeksi kättä ja katse nousi takaisin naisen kasvoihin. Leveämpi virne kävi naisen kasvoilla ja tuo tarttui hitaasti mutta varmasti toisen käteen puristaen sitä höllästi nyökäten myös päätään. "Jos leikit kiltisti, leikin minäkin", susinainen totesi humoristiseen sävyyn, mutta siinä piili vakava totuus. Ylva ei ollut niin tyhmä, että menisi luottamaan tähän vieraaseen naiseen, ei muutenkaan luottanut helposti kehenkään saati sitten johonkuhun jonka oli vasta tavannut. Murhaajatar osasi kyllä työskennellä sellaistenkin kanssa, joihin ei täysin luottanut, mutta yksikin väärä liike ja naiskaksikko olisi takaisin lähtöpisteessä (ellei Ylva sitten ehtisi päästää toista hengiltä, ennen kuin tuo ehti panna hanttiin). Tummaverikkö hymähti toisen sanoille saalista. "Sovittu", totesi ja päästi irti tuon kädestä.

Nyt kun heitä oli kaksi, saattaisivat he havitella vaikeammin toteutettavaa keikkaa ja näin ollen päätti Ylvan aiemman pähkäilyn. Luvassa oli myös isompi saalis kuin toisessa vaihtoehdossa. Ylva vei kätensä vyölleen rauhallisella eleellä jottei toinen ymmärtäisi mitään väärin ja avasi siinä roikkuvan nahkalaukun, josta kaivoi esille kilisevän pussukan. Nainen laski katseensa rahamassiin ja avasi sen nyörit tutkaillen pussin sisältöä. Nyrpisti hieman nenäänsä, ei kyllä ollut sinänsä ihme ettei kantanut kuutta kultaa mukanaan. Yksi kultakolikko siellä kimalteli muutaman hopeisen ja pronssisten seassa. Kultaiset silmät vilkaisivat naisen kasvoja samalla kun pohti paljon tuolla oli jemmassa rahaa repussaan. "Tähän hätään löytyy vain yksi kulta", tummaverikkö totesi noukkien rahan massistaan ja viskasi sen naiselle varoittamatta katsoen samalla kuinka hyvät toisen refleksit olivat. "Repustani löytyy neljä kultaa", Ylva lisäsi sulkien pussin nyörit ja laittoi sen takaisin laukkuun. "Loput rahoista saat keikan jälkeen plus boonuksesi, kelpaako?" nainen kysäisi vaikka toinen oli kertonut olevansa malttamaton. Uskoi toisen kuitenkin ymmärtävän ettei tuolla omaisuutta ollut mukanaan, olihan Ylvalla varastossa rahaa paljonkin mitä oli säästänyt vuosien varrella, mutta nekään eivät olleet ihan lähellä nykyisestä sijainnista. Tummaverikkö levitti käsiään saatuaan ne vapaaksi. "Parempaan en pysty, joten jos haluat tanssahdella niin..." nainen jatkoi jääden odottamaan toisen reaktiota.

/njäh ei se niin tönkkö ollut :)
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti La Tammi 09, 2016 6:06

Re: Cat Fight // Mori

Toinen vaikutti hieman epäuskoiselta hinnasta. Kyllä se oli jotakin, jos hänelt kysyttiin. Hän teki rahasta kuin rahasta. Eikä keskiajalla nyt mitenkään uitu rahassa, toisin kuin jotkut aateliset tai kuninkaalliset. Se joka oli palkannut naisen tähän työhön oli sanonut ettei omistanut paljoa, mutta sitäkin enemmän vihaa löytyi tätä henkilöä kohtaan. Mitä ikinä toinen sitten olikaan tehnyt hänen työllistäjälleen. Alvara avasi suunsa kierolla hymyllä. "Olisitko toivonnut suurempaa summaa? Kenties sitä, että olisi kiskonut päästäsi kenties enemmän? Eikö teidän kaksijalkaisten maailmassa kulta ole kalliimpaa kuin hopea ja pronssi." Alvara kysyi, mutta hänen hymynsä ei kadonnut. Hän vain kysyi hieman piikitellen.
Noh tämä nainen siihen totesi lopulta ärsyttävästi, että hänen työnantajansa oli kusettanut häntä. Alvara nauroi siihen ivallisesti. "Todellako? Hän ei kyennyt tarjoamaan suurempaa summaa ja halusi silti palkata minut, mutta mistä sinä tiedät paljosta minä työskentelen." Alvara sanoi hymyillen. Toinen vielä kertoi oman mielipiteensä siitä, jos olisi ollut hänen asemassaan. "Ei hätää. Hän kyllä maksaa loput hilut lihallaan." Alvara naurahti, kuitenkin pitäen katseensa toisessa ja nuolaisten ranteessaan olevaa haavaa. Noh ainakin hänen tarjoutumisensa toisen rosouskeikkaan ja saliinjakamis asiasta mielytti toista. Merenneito vain nyökkäsi ja kätteli toista pienen ylimääräisen kättelyn saattelemana. Asia oli siis sovittu, mutta tietysti. Kumpikin osa puoli tiesi varsin hyvin, ettei toiseen voinut luottaa täysin, jos ollenkaan.

Nainen antoi varoituksen, johon merenneito heilautti kätään pyyhkäisten hiuksiaan olkansa taakse. Hän hymyili taas niin kieroutuneesti. "Tietysti, kultaseni. Ihan mitä vain haluat," hän kuiskasi lähes nautinnollisen julmasti. Kaksikko näytti siltä, kuin siinä olisi seissyt kaksi sisarusta, molemmat toisilleen ansoja suunnittelemassa. Hymyillen ja pilkaten toinen toistaan. Nainen vei kätensä vyölleen ja veti sieltä jonkun nahkalaukun, josta kaivoi esille kilisevän pussukan. Alvara näytti tuijottavan toisen toimia herkeämättä, hän odotti rahojaan tietysti. Naisen silmät tuntuivat välkähtelevän, kuin itse kulta pussukassa, joka pian heitettiin nopeasti hänelle. Alvara nappasi kolikon käteensä nopeasti ja huomasi, kuinka toinen tarkkaili häntä. Mahdollisesti refleksejä. Hän katsoi kolikkoa kädessään pienesti hymyillen. Kolikon hän työnsi taskuunsa. Nainen kertoi, että loput tulisivat keikan jälkeen, vaikka hän olikin vaatinut kaikkia nyt ja heti. Nainen kertoi, ettei kultaa ollut sen verran mukana, mutta kertoi repusta löytyvän vielä neljä kultaa.
Alvara kallisti päätään ja hymähti sitten, mutta hymyili taas hammashymyään. "Kunhan saan sen mitä sovimme," hän tuumasi pian tarkkailen kuinka toinen levitti kätensä. Kertoi ettei parempaan pystynyt, joten hän saisi jäädä tansahtelemaan jos halusi. Hän tuijotti toista keltaisilla silmillään. Hänen hymynsä vain leveni hänen kasvoillaan ja hän otti muutaman askeleen taas lähemmäksi toista. "Niin, tanssiminen on varsin mukavaa tiedätkös... Mutta en ole kuullut nimeäsi kertoisitko sen? Vai haluatko minun sanovan sinua eukoksi, kerta en parempia nimiä keksi ja varsinkin, kun vaikutat käyttäytyvän sillä lailla minua kohtaan, kuin en tietäisi mitä teen." Alvara totesi ja tuntui sivuuttavan toisen lausahduksen kokonaan. "Kulta pieni, minä tiedän kyllä millä tulella leikin." Alvara kuiskasi. "Mutta mikä on suunnitelma tai siis keikkasi? Teemmekö sen heti nyt miten vai illan turvin?" Kysymyksiä annettiin samoin myös aikaa vastata niihin.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all

Viesti Ma Tammi 11, 2016 4:00

Re: Cat Fight // Mori

Toisen reflekseissä ei tuntunut olevan mitään vikaa. Tummaverikkö virnisti tuon sanoille. "Meillä on sopimus, en riko sopimuksia", nainen totesi vakaasti ja tarkoitti sanojaan. Toisen kysymyksen kohdalla nainen vilkaisi taivaalle arvioivasti. Hymähdys karkasi murhaajattaren huulilta mitä toisen kommenttiin tuli. Kultaiset silmät laskeutuivat eksoottiseen naiseen. "Ensinnäkin", nainen aloitti kommentoiden nyt vasta tuon aikaisempiin sanoihin. "Minun päästäni kannattaa pyytää enemmän, mutta asia on tosiaan omasi, ei se minua kiinnosta", Ylva hymähti mitä rahasummaan tuli. Joskus tuon päästä oli luvattu paljon enemmän kultaisia, mutta toisaalta nykyään harvempi osasi yhdistää tämän naisen siihen tapaukseen. Jotkut olivat sitä mieltä että kyse oli ollut äidistä, vaikka todellisuudessa olikin kyse samasta henkilöstä. Asiaa ei kuitenkaan jääty mähräämään, kuten todettu ei Ylvaa sinänsä kiinnostanut mitä toinen sai rahaa. Maksaisi oman velkansa tuolle ja pääsisi eroon mokomasta ilman enempiä verenvuodatuksia. "Toisekseen, se mitä luulet tietäväsi ei aina pidä paikkansa", ilkeä virnistys siivitti naisen sanoja, mutta pyyhkiytyi pian pois tuon kohauttaen välinpitämättömän oloisesti olkiaan. "Pian, tänä yönä, mutta parempi mennä yksityiskohtiin muualla", murhaajatar huomautti vaikka nuo olivatkin hämärtyvällä kadulla kaksin. Riskejä ei silti kannattanut ottaa turhan paljon, etenkin kun tuleva saalis oli aatelistoa.

"Tule", tummaverikkö kehotti ja lähti astelemaan katua suuntaan johon olikin ollut menossa hieraisten poskeaan, johon oli saanut kipeän iskus. Luultavasti saisi kivan mustelman, tosin useampaankin paikkaan kuin kasvoihin ja muutamat saamansa naarmut kihelmöivät inhottavasti. Susimainen katse käväisi salamurhaajassa. "Susisilmäksi minua kutsutaan", nainen huomautti, koska toinen oli aiemmin hänen nimeään tiedustellut. "Ja sinä kyllä olet minulle nahkasuojan velkaa", Ylva tuhahti, muta virnisti leikkisästi kertoen ettei ollut aivan tosissaan. Syvä viilto oli vaurioittanut naisen uumalla olevaa nahkasuojusta ja se kuluisi nopeasti rikki ellei paikkaisi sitä tai hankkisi saman tien uutta. Ylva suuntasi kulkunsa sinne minne oli alunperinkin ollut matkalla kiskoen hupun päähänsä takaisin. "Mennään huoneeseeni, saat rahasi ja saamme rauhaa keskustella", Ylva selitti vilkaisten toiseen huppunsa varjoista.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Ke Tammi 13, 2016 11:40

Re: Cat Fight // Mori

Vaikka tässä oltiinkin toisen ehdotukseen sekä tarjoukseen suostuttu ja tarjouduttu vieläpä pienempään osaan saalista, osasi toinen käyttäytyä kuin tuo olisi itse ylempänä häneen nähden. Saattoi olla, että toinen oli elänyt enemmän ja kokeknut enemmän. Tuohan oli kaksijalkainen ja kaksijalkaisilla oli etu maan päällä. Silti Alvaralla oli myös omat etunsa. Hän oli pitkä 185 senttinen ja toista melkeimpä kymmenen senttiä pitempi, jos ongelmia tulisi, hän ei jäisi alakynteen taistelemaan. Hänellä oli pituus etuna sekä se, että hän oli käynyt sotilaan koulutuksen, hän tiesi miten ammatitaitoisesti tapettiin, mutta joskus sitä ei jaksanut tehdä siistiä työtä vaan halusi sotkea ja isosti. Olihan Alvara elänyt jo yhdeksänkymment' vuotta ja kokemusta näistä sekalaisista töistä oli, mutta meri oli aina koti ja turva kaksijalkaisten maailmalta. Hän ei silti katsonut toisen naisen piikittelyä ja ilkeää hymyä kovin kunnioittavasti. Eihän tässä oltu muutenkaan tunnenttu kuin vartti tunti tai jotain sinne päin.
Toisen kertoessa, ettei kaikkeen kannata uskoa sai naisen naurahtamaan ivalliseen tapaan. "Kulta pieni, tyhmänäkö sinä pidät minua?" Hän heitti lauseen leikkisästi toiselle ja sivuutti sen jälkeen toisen lauseen kokonaan. Aika tuli pian ilmi, tietysti likaiset hommat piti hoitaa yöllä. Oli kai suurikin riski hyökätä ryöstämään mitään päiväsaikaa, kun vartiointikin oli hyvin kovaa. Tietysti Alvara muisti erään kenraalin sanat, jos hänet saataisiin kiinni, ei hän ehkä pääsisi enää niin helpolla, mutta ei se pelottanut. Hän oli katala nainen, hän petti toisia toisten selän takana ja esittäytyi heidän silmien edessää viattomana.

Toinen viittoi mukaansa, johon merenneito lähti mukaan. Asteli rauhallisesti, pää korkealla ja lihakset jännityneinä, mutta samalla ikaan kuin rentoina. Hänen elekielensä oli selkeä, hän tietenkään antanut minkään epämiellyttävän eleen näkyä, mutta hän viestitti, että oli oikein tyytynyt siihenkin osaan mikä hänelle annettiin, jos kyse oli rahasta. Hän teki kaiken rahasta.
Toinen esittäytyi lopulta susisilmäksi. Alvara katsoi toista uudelleen ja haisteli tämän hajua. "Jaa! Sen takia haisitkin niin paljon eläimeltä?" Hän sanoi muka vitsikkäästi ja virnisti toiselle, mutta siinä virneessä oli aia se iän ikuinen vivahde viekkaudesta. "Vuiorostani esittäydyn Thamiksi." Alvara esittäytyi, hän mietti, että oli parempi esittäytyä sukunimellä, kerta haltioiden kenraalikin tunsi sen nimen. Saattoipa olla, että he vielä joku päivä tapaisivat ja nainen nyhtäii siltä kenraalilta rahaa.
Toinen totesi viimein, että hän oli nahkasuojan velkaa ja merenneidon silmät lipuivat toisen umaan. Huomaamattomasti ja rauhallisesti Alvara nojautui toiseen ja sipaisi toisen umaa hymyillen. Kyllä hän ymmärsi vitsin, mutta siihen oli aina niin kiva tarttua. "Tietysti, pitäähän sitä jollakin suojata omaa kehoaan, vai mitä?" Hän kysyi ja nojautui pois päin toisesta.

Susisilmä ilmoitti, että he menisivät opuhumaan asioista hänen huoneeseensa. Kertoi hänen saavan loput rahoista ja rauhaa saisivat ylimääräisiltä kuuntelioilta. "Toki, näytä vain tietä, tulen aivan kannaoilasi." Alvara totesi ja liikkui toisen vierellä rauhassa ja katseli ympärilleen keltaisilla silmillään. Hänen ei tarvinnut suojata päätään keltään, niin kuin tämä onneton, joka oli saanut peräänsä varmasti palkkamurhaajia. Hän itse ei ollut niin kuuluisa tai sitten hän oli vain hoitanut vihamiehet pois. Häntä nauratti ja ehkä nainen vähän hihittelikin itsekseen, kun ajatteli mitä oli tehnyt niille kaikille miehille. Erästä hän oli pitänyt työpaikkansa kellarikerroksessa omistajan tietämättä ja antanut tuon kuolla sinne hitaasti nälkään. Toisen hän oli hukuttanut ja kolmannen tappanut petiin.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all

Viesti Ke Tammi 13, 2016 1:50

Re: Cat Fight // Mori

Ylva ei todellakaan aikonut jättää koko murhausyritystä sikseen, mutta ei ollut niin tyhmä että olisi vihansa tähän välikäteen purkanut. Nainen oli vain ottanut työn vastaan, sen tummaverikkö ymmärsi ja jopa kunnioitti. Hän kuitenkin aiko suunnata raivonsa palkanmaksajaan ja jos mahdollista saisi ehkä tuon henkilöllisyyden selville tältä murhaajattarelta. Merenneito muistutti paljonkin susinaista itseään, enemmän kuin kumpikaan aavisti. Tosin Ylva ei ollut enää niin tunteeton, mitä joskus oli ollut. Vallanhaluinen ja rahanperään välittämättä seurauksista tai siitä kuka tuon tielle tuli saati kuka sai veitsen itseensä. Nainen oli siitä muuttunut kovien kokemusten ja tätinsä ansiosta, hän oli yhä vallanhaluinen ja rahan perään, mutta omisti oman moraalinsa kuten esimerkiksi ettei tappanut lapsia tai huvikseen ketään avutonta. Jos joku uskalsi naista ärsyttää, sai kyllä tuntea tuon raivon ja julmuuden nahoissaan, etenkin jos kyse oli siitä että tuon henkeä yritettiin riistää. Siihen hän vastaisi samalla mitalla epäröimättä hetkeäkään oli kyseessä sitten kuka tahansa. "En, vaan ylimielisenä", susisilmä vastasi mitä tuli toisen ivallisiin sanoihin kutsuen tuota 'kulta pieneksi', mutta sen enempiä ei siitä aiheesta jaksanut jatkaa. Kunhan nyt saisi tämän tapauksen pois kimpustaan voisi jatkaa omia suunnitelmiaan, jotka olivat keskeytyneet ikävästi ja sellaisestakaan tämä tummaverikkö ei pitänyt.

Tummaverikkö ei ottanut toisen sanoja loukkaavana mitä eläimen tuoksuun tuli, vaikka uumoili että niin ne oli tarkoitettu. Pieni hymähdys vain karkasi täyteläisiltä huulilta toisen kommentin johdosta, joka paljasti toisen omaavan hyvän hajuaistin. No, ehkä tuo vain oli sanonut eikä oikeasti haistaisi naisen susipuolta, mutta hällä väliä. Toinen esittäytyi Thamiksi, mikä tuskin oli yhtään sen paremmin tuon oikea tai koko nimi mitä Susisilmä oli Ylvan. Silläkään ei ollut merkitystä, kunhan joksikin tuota pystyisi kutsumaan jos tarvetta tuli. Tähän toinen nainen sai nyökkäyksen vastaukseksi. Alvaran kosketusta susinainen ei arvostanut ja loikin tuohon pisteliään katseen sen johdosta vastaamatta mitään sanoilla naisen näennäiseen kysymykseen. Katse suunnattiin Thamista muualle ja tummaverikkö asteli eteenpäin katua pitäen toista kuitenkin silmällä ettei saisi puukosta selkäänsä.

Askeleet kuljettivat naiskaksikon poispäin paremmalta alueelta ja kaupungin ei-niin-arvokkaalle alueelle, jossa nökötti halvanpuoleinen juottola, minkä yläkerrassa oli muutama vuokrattavissa oleva huone. Paikan omistaja tiesi kultasilmän ja noilla oli oma järjestelynsä sen suhteen että naisen omaisuus oli tuolla turvassa. Paikka ei ollut kovinkaan kehuttava sisustukseltaan tai edes kunnostaan, mutta naisen oma huone oli tarpeeksi siisti jotta siellä saattoi päivän tai parin majailla. Toiseen kerrokseen kivuttiin natisevia rappusia pitkin ja huone avattiin rautaisella avaimella. Huoneessa oli myös iso kaappi, lukollinen sellainen minkä susinainen avasi ja kaivoi sieltä esiin puisen laatikon, joka oli täynnä sidetarpeita ja joitakin salvoja läväyttäen sen pöydälle. "Ota toki jos tarvitset", nainen huomautti viitaten paikkastavaroihin samalla kun itse palasi kaapille kaivelemaan sinne jättämäänsä reppua. Löydettyään haluamansa kolikot nainen suoristi selkänsä ja sulki kaapin huolella aina lukkoon asti. Kultaiset kolikot laskettiin pöydälle jonka jälkeen nainen veti itselleen tuolin ja istahti pöydän ääreen. Huppu laskettiin päästä ja nainen nojautui tuolin selkänojaa vasten. Susimaiset silmät katselivat hetken toiseen ennen kuin nainen riisui takkinsa, nahkasuojan ja villapaidan, jonka alta paljastui hihaton musta paita. Tummaverikkö kurottautui ottamaan yhden salvapurkin käteensä sivelläkseen sitä naarmuun jonka oli saanu käsivarteensa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2082

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Otakun nurkka

Viesti Su Tammi 17, 2016 10:10

Re: Cat Fight // Mori

Sirosti nämä kaksijalkaiset kävelivät ja okihan aika taitava käveliä Alvara itsekin, oli pakko myöntää, vaikka sanoikin itse. Merenneidoksi hän oli ylpeä siitä, että omasi jalat sekä käveli niillä. Hän kykeni juoksemaan ja hyppimään, mutta mikään ei siltikään voittanut uimista. Kukaan ei voinut päihittää, kukaan ei saanut kiinni, jos ui tarpeeksi syvällä. Kalastajien verkot olivat sen verran kitkerät tapaukset, ettei niitä halunnut naamalleen.
Askeleet ohjattiin kaupungin köyhemmälle puolelle. Siellä he menivät jonoinnäköisen puutupaan tai juottolaan toisinnsanoen. Susisilmä ja talon omistaja tuntuivat heittävän toisillen tuttuja katseita, jonka jälkeen keksikko nousi kohti naisen huonetta. Heti huoneeseen päästyä Alvara sulki oven perässään ja huomasi, kuinka toinen asetti siderullat esiin ja kehotti paikkaamaan, jos oli tarvetta. Nainen nosti yhden sieltä ja sitoi ranteeseensa hieman, jonka jälkeen leikkasi ja sitoi kiinni. "Kiitos," hän sanoi. Silmät tarkkailicat toista, kun tuo kävi kaivelemassa reppuaan ja laski hetken kuluttua kultaisia kolikoita pöydälle.

Merenneidon silmät näyttivät ilmeettömiltä, mutta itse naisen suu vain virnisti pienesti. Tosin puhe oli kuudesta kullasta ja hän knäki tässä neljä, niin kuin toinen oli sanonutkin. Ehkä viimeinen tulisi keikan jälkeen tai sitten se oli se, mitä hän saisi nyhdettyä rahaa toisilta. Alvara istui viimein aloilleen ja kayseli, kuinka toinen alkoi korjailemaan itseään. Merenneito taas tuumasi hetken antaen kätensä luisia pöytää pitkin aina rahoille ja veti ne käsiinsä tutkien niitä. Kulta kiilsi kauniisti vasten keltaisia silmiä.
"Noh, aijommeko tuijotella näitä, vai aijotko pitää minut ikuisesti pimennossa siitä, mihin olen suostunut?" Nainen kysyi sarkastisella äänellä, kuitenkin laskien kultakolikon pöydälle ja pöyrittelisi sitä sormellaan pitkin puista pöytää. "Lukeutuuko tähän jotakin, että hiivimme sisään ja otamme kaiken mitä saamme, vai onko jotakin harhautus suunnitelmaa. Tietysti minä voin suostua harhautukseen. Pidän sellaisesta." Alvara totesi leikkisästi. Hän piti turhamaisena olentona jonkin tasoisesta huomiosta. Ehkä siksi hän oli myös tanssijaksi sekä prostituutioon lähtenyt.

Naisen jalka nousi toisen jalan ylle, hän katseli hieman housunsa risoja paikkoja ja vilkaisi toppiaan, iphon oli ilmestynyt jonkin näköisiä asioita. Hänen pitäisi vaihtaa vaatteet, mutta ei hätää, hänen työpaikkansa ei ollut kaukana.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Griffin of pureness~Who hated his sloth
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Empty shell of stars~Who suffered his master's greed
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~ Who serves the greatest of them all

Viesti La Tammi 23, 2016 7:33

Re: Cat Fight // Mori

Ylva hymähti ääneen. "Älä huoli, saat kaikki kultasi kunhan saan ne käsiini", tummaverikkö vakuutti ja istahti pöydän ääreen katsoen naiseen ja hymyili hieman vinosti. "Onpas sinulla hoppu", susinainen hymähti ja nojautui tuolissa taaksepäin nostaen toisen kätensä selkänojalle leppoisasti. Tuo kohotti kulmaansa ja kallisti hieman päätään. Toinen kuulemma piti harhautuksista ja se passasi naiselle oikein hyvin. Tummaverikkö virnisti ja tuon kultaiset silmät tuikahtivat. "Vai niin... no mitäs sanoisit siihen, jos antaisit eräälle vartiomiehelle hetkeksi muuta ajateltavaa?" nainen kysäisi ilkikurinen vivahde äänensävyssään. Eihän hän ehdotellut kenenkään vikittelemistä, mutta kieltämättä sellainen toimi parhaiten tylsistyneisiin miehiin, jotka joutuivat seisomaan tyhjänpanttina. "Ilman tätä kyseistä herraa pääsen livahtamaan suhteellisen helposti saaliin luo ja takaisin", nainen lisäsi. "Tappaminen tietysti ratkaisisi sen ongelman, mutta siitä tulee myös ongelmia. Kun ruumis huomataan kaupungista on vaikeaa päästä livahtamaan ulos, mutta tavaroiden katoamisen huomaamiseen kuluu kauemmin aikaa ja meillä on hyvä aika vaihtaa maisemaa ennen sitä", Ylva selitti hieman sovelletun suunnitelmansa. Hän suorittaisi mieluusti itse varkauden yksinään ja jos toinen päätti käräyttää hänet olisi susinaisella silti mahdollisuus päästä pälkähästä. Ei sillä ettäkö ei uskoisi toisen sanaan, mutta koskaan ei voinut olla tarpeeksi varovainen, eihän?

Nainen kurotti laatikkoon ja veti sen lähemmäs itseään kaivellen pienen purkin ja otti sen sisältä muutaman kuivan lehden, tai ainakin lehti oli mitä niistä tuli mieleen ja tunki suuhunsa pureskellen kipua lievittävää ainetta. Oli saanut kolhuja turhankin paljon, mutta varsinaista verenvuoroa ei pahemmin ollut. Kädessä oli naarmu, johon paneutui seuraavasti sitoen käsivarteensa siteen paidan päälle jaksamatta sen enempiä sitä nyt hoitaa. Tietysti joutui ensin ottamaan takkinsa pois tieltä ja villapaidan, jotka laittoi takaisin päälle saatuaan siteen paikalle. "Muuta sinun ei oikeastaan tarvitse tietää", nainen huomautti puuhailujensa lomassa. "Muun voin näyttää kun olemme siellä, täytyy vain odottaa pari tuntia että on tarpeeksi myöhä", nainen huomautti ja vilkaisi naista katsoen miten tuo reakoisi. Saatuaan vaatteensa takaisin päälleen nainen otti taas rennomman asennon tuolissaan. "Kysyttävää?"
Seuraava

Paluu Kaupunki

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö