Saviruukkuja

[Aksutar]

Helga

Helga oli hetken aikaa hiljaa ja hörppäisi teetä, kunnes laski kupin takaisin pöydälle ja nosti katseensa Gilraeniin.
"Haltijapa hyvinkin... ja oli se aikalailla erillaista mitä ihmisten kasvatus, mutta kokemus sekin" Helga vastasi Gilraenin ensimmäiseen kysymykseen.
Sitten tuli puheeksi Helgan ennustajan ura. Helga hymyili leveästi ja pudisti päätänsä.
"ehei, en minä oppinut eikä minua opetettu.. minä synnynin tällaiseksi. Olen aina osannut ennustaa, siitä lähtien kun opin puhumaan niin olen ladellut ennustuksia ympäri korpia. Osasin jopa ennustaa sen, että äiti jättäisi minut metsään yksin. Kiitos ennustajan taitojeni, osasin jopa selvitä metsässä yksin vuoden ja sattua oikeaan paikkaan, jotta tapaisin Arathetin. Osaaan ennustaa mitä vaan, tosin joskus näen vain harhakuvia, illuusioita siitä mitä SAATTAA tapahtua.. esimerkiksi tämän sodan kannalta.. olen koittanut ennustaa sen loppua, mutta joka kerta tulee erillainen vastaus, joten en tiedä mikä sitten on totta ja mikä ei." Helga selitti, vaipuen hetkeksi omiin ajatuksiinsa.
"Mutta kyllähän ennustamisen voi oppia, mutta siihen menee monta vuotta.. ellei sitten ole noita" Helga sanoi vinkaten silmäänsä.

[haru-chan]

Gilraen

Gilraen kuunteli kiinnostuneena, kun Helga kertoi syntyneensä ennustuksen lahjan kanssa. Nainen ei olisi voinut kuvitella, että joku voisi olla seppä syntyessään tuollaisessa asiassa. Ennustaminen kuitenkin kiehtoi Gilraenia ja hän tunsikin mielialansa nousevan hitusen, kun Helga kertoi taidon opettelun olevan mahdollista.
'Mitä sitten, jos se vie aikaa? Minullahan sitä riittää!'
Gilraen ei kuitenkaan vielä halunnut puhua toiveistaan Helgalle, vaan tyytyi ottamaan toisen hörpyn teemukista. Nielaistessaan nainen tarkkaili toista, tämä oli mielenkiintoinen tuttavuus. Haltian kasvattama ennustaja.
'Ei tuollaisiin ihmisiin joka päivä törmää'
Gilraen tajusi vain tuijottavansa Helgaa ja rykäisi pienesti.
"Anteeksi, että tuijotan sinua näin, mutta olet niin erilainen kuin muut tuntemani kyläläiset. Hyvällä tavalla, tietenkin. Et pelkää sanoa, mitä mieltä jostakin asiasta olet ja lisäksi olet ennustaja".
Nainen hymyili hiukan.
'Toivottavasti Helga ymmärtää, mitä tarkoitan, eikä loukkaannu'
Yhä pienesti hymyillen Gilraen joi teemukinsa tyhjäksi.

[Aksutar]

Helga

Helga katsoi hymyillen Gilraeniin kun tämä vain tuijotti häntä, kunnes nainen rykäisi pienesti ja pahoitteli tuijotustaan. Helgan hymy vain levisi kuullessaan naisen mielipiteen hänestä.
"Hehe! En minä tavallinen olekkaan, en ollenkaan. Suoraansanottuna ottaisin herneen nenääni jos joku menisi väittämään minua tavalliseksi!" Helga sanoi siemaisten teekupista hieman ja jatkoi.
"ja totta vie sanon mitä ikinä itse haluan. Minun mielestä meitä naisia sorretaan.. miehet kun kuvittelevat omistavansa koko planeeta, vain sen takia että osaavat heilua miekan kanssa pitkin kenttiä... no, tuo oli minun mielipiteeni" Helga sanoi pienesti naurahtaen ja alkoi miettimään että kannattaisiko sittenkään puhua näin avoimseti juuri uudelle tuttavalle.
Helga tosiaan piti miehiä jonkin asteen sikoina.. se kai oli yksi syy miksi hänellä ei vielä miestä ollut. Ainoastaan haltija miehet - kuten jo sanottu - olivat Helgan mieleen. Nämä kun osasivat kunnioittaa naisia ja olivat paljon siveellisempiä mitä ihmiset... ehkä sittenkin olisi pitänyt jäädä haltijoiden kylään.

[haru-chan]

Gilraen

Gilraen kuunteli Helgan vuodatusta ihmismiehistä eikä voinut olla kuin samaa mieltä.
"Todellakin. Norusukin vain lähti läheiseen kapakkaan, eikä tullut ennen aamunkoittoa kotiin. Minä sain hoitaa yksin lapsen ja talon, joten päätin laittaa hänet pellolle. Elladan vaati päästä sika-isänsä perästä. Tietenkin päästin pojan, mutta nyt pelkään, että Norusu on saanut hänet taivuteltua mukaan sotahommiin", nainen vuodatti, "Sota ja kiistat ovat niin turhia. Eri asia olisi, jos haltiat oikeasti tekisivät meille ilkeyksiä. Itse en ole vielä ainakaan törmännyt yhteenkään haltian tekemään tihutyhön".
Gilraen aisti pientä varautuneisuutta Helgassa, joten päätti jättää miehistä puhumisen.
"0liko tällä sinun kasvattajallasi muita lapsia?"
Nainen laski teemukin käsistään pöydälle ja veti huvin alta karanneen punaisen hiuskiehkuran takaisin korvan taakse. Nyt Gilraenin täytyisi vain ottaa selvä haltioista ja Helgasta niin hyvin kuin vain pystyisi.
'Ehkä matka haltiakylään onnistuu enemmin kuin luulinkaan.'

Gilraen katsahti kissaa, joka tarkkaili häntä yhä.
'Jotain karmivaa tuossa kissassa kyllä on..'

[Aksutar]

Helga

Helga kuunteli hissukseen kun Gilraen vuodatti oman mielipiteensä. Oli mukava kuulla että joku oli samalla aaltopituudellaan hänen kanssa tässä asiassa! Ihanaa ettei ollut ainoa, yleensä jos Helga tähän äänensävyyn puhui miehistä niin naiset vain katsoivat häntä kuin hullua.. hehän tässä olivat hulluja kun miesten valtaan alistuivat.
Sitten tuli taas puheeksi Helgan "kasvattaja", Arathet.
"Ei, ei ollut" Helga sanoi pudistellen päätään ja hörppäisi teetä "se tumpelo ei saisi itselleen naista vaikka yrittäisi.. hän ei todellakaan ollut mikään hyvä naisten kanssa.. ehkä se johtui siitä että hän on sen verran ujo" Helga selitti ja hörppäisi viimeiset teet kupista ja laski sen takaisin lautaselle.
Sitten hän kurotti pöydän yli ja nappasi mustan kissan syliinsä ja viskasi sen lattialle.
"Meneppä siitä häiritsemästä" Helga sanoi hätyytellen kissaa kauemmaksi. Kissa vain nyrpisti nokkaansa ja käveli laiskoin askelin tyynykasan luokse ja sukelsi sen uumeniin nukkumaan.

[haru-chan]

Gilraen

Gilraen ei voinut olla tyrskähtämättä, kun kuuli Helgan kasvattajan ongelmista naisten suhteen.
"Harmi, sinänsä. Jos jollekin pitäisi nainen suoda, niin haltiamiehelle".
Nainen katseli, kuinka Helga hääti kissan pöydältä ja seurasi katseellaan sen kulkua läheiseen tyynykasaan.
"Saanko udella vielä, että mistä hankit tuon kissan? Rala on mankunut omaa jo yhdeksänvuotissyntymäpäivästään asti, alan tulla pian hulluksi!" Gilraen naurahti, "Kaipa minun on annettava periksi jossain vaiheessa. Jos vain löytäisin jostain hyviä ja halpoja kissanpentuja".
Tajuttuaan, että hän oli puhunut kissoista kuin saviruukuista, nainen empi hetken, "Tai siis, tarkoitan, ettei niillä olisi mitään hirveitä kirppuja tai sairauksia".
Hetken päästä Gilraen katsahti ulos ja nousi ylös hiukan hätäillen.
"Voi sentään, minun täytyy varmaan lähteä. Rala varmaan ihmettelee, että missä minä luuraan. Oli tosiaan kiva tutustua, toivottavasti näemme uudestaan".

//sori, että vastaaminen vähän kesti//

[Aksutar]

Helga

Helga katsoi Hiiden perään kun tämä marssi tyyny kasalle ja katsahti sitten Gilraeniin.
"Ai mistäkö? Minä löysin sen metsästä aikoja sitten ja koska se oli niin onnettoman hömelö ja nääntymäisillään, päätin ottaa sen mukaani.. eihän sitä sinnekkään voinut jättää" Helga selitti hymyillen pienesti, muistellessaan millainen Hiisi oli ollut pikku pentuna.
"Mutta jos hyvän kissan aijot hankkia, parempi kysellä aatelisilta.. ne tietää mistä saa 'puhdasrotuisia' kissoja.. tai jos tyydyt vähempään niin ihan kaduiltakin noita tuntuisi löytyvän." Helga lisäsi.
Tosiaan.. kaduthan kuhisivat kulkukissoja ja koiria. Kissoista ei ollut mitään haittaa, nämähän pitivät rotat ja sairaudet siinä samalla kurissa, mutta koirista tuntui olevan enemmänkin haittaa... sen takia niitä häädettiinkin metsiin.
Lopulta Gilraen ilmoitti että hänen olisi parasta lähteä. Helga nyökkäsi ja nousi ylös, käveli ovelle ja avasi sen Gilraenille.
"Tosiaan, toivottavasti näemme. Harvemmin sitä törmää mukaviin ihmisiin.. ai niin, olisi myös kiva tavata tyttäresi joskus" Helga sanoi hymyillen.

// eipä tuo haittaa ^^ //

[haru-chan]

Gilraen

Gilraen kuunteli, kuinka Helga kertoi löytäneensä kissansa metsästä. Nainen ei ollut aivan varma, halusiko hän taloonsa jotain kirpunsyömää metsäkattia, mutta tietenkään hän ei sanonut sitä ääneen.
"Mutta jos hyvän kissan aijot hankkia, parempi kysellä aatelisilta.. ne tietää mistä saa 'puhdasrotuisia' kissoja.. tai jos tyydyt vähempään niin ihan kaduiltakin noita tuntuisi löytyvän." Helga kertoi ja Gilraen nyökkäsi pienesti. Niin, aateliset tai katukissat.
"Täytyy varmaan pitää silmänsä auki, kun kävelee tuolaa kujilla", nainen tuumi lähinnä itsekseen.
'Rala tulisi niin onnelliseksi, jos veisin kotiin kissan, ettei varmaan välittäisi, mistä ojasta sen pelastin.'
Gilraen nousi ylös ja hymyili Helgan sanoille.
"Olen tismalleen samaa mieltä. Nykyään on hankalaa tavata ihmisiä, joille ja joiden kanssa voi puhua suoraan. Niin, tosiaan! Kyllähän sinun täytyy tavata Rala, toivottavasti nähdään taas joku päivä".
Gilraen käveli Helgan auki pitämälle ovelle ja kiitti vielä emäntäänsä. Sitten nainen asteli ulos.

//olisikos se siinä?//

[Aksutar]

Helga

"toivottavasti!" Helga huikkasi Gilraenin huomautukseen, ennen kuin nainen poistui paikalta.
Hetken Helga katseli Gilraenin perään, kunnes sulki oven ja jatkoi päivittäisiä askereitaan.

//näillä näkymin kyllä. kiitos pelistä, oli mukava pelata ja toivottavasti pian uudestaan ^^ //