Muutosten tuulet || Aksu

[Aksutar]

Shiloh hymähti pienesti Kalman sanoille.
Mitä minä haudon? En mitään. Sinä tässä apua haluat, mitä sinä haudot? Shiloh totesi aavekoiran sanoihin. Koira vielä kyseli, häiritsikö Shilohia hänen sisällään asuva toinen sielu. Miksi se Shilohia olisi haitannut? Eihän enkeli vielä mitään ollut lupautunut tekemään! Hänhän oli vain neuvonut koiraa hankkimaan itselleen synninpäästön, mikäli parempaan paikkaan halusi kuoltuaan.

Kuten sanoin, en voi sinua itse auttaa, mikäli et usko siihen, minkä puolesta minä täällä olen Enkeli toisti sanojaan jälleen, jatkaen kuitenkin puhettaan Mutta mikäli joskus päätät alkaa uskomaan parempaan, voin sinulle synninpäästön tehdä. Siihen asti, minä en sinua voi auttaa haluamallasi tavalla.. Ja toinen sielu kehossa on vain tiellä. Jos siunaan sinut, siunaan myös hänet. Joten kysy itseltäsi, haluatko sinä toiselle sielulle siunausta?
Enkeli jäi odottamaan aavekoiran reaktiota. Mitä ikinä tuo mahtoikaan sanoa. Mikäli koira hiljenisi liian pitkäksi aikaa, lähtisi Shiloh kävelemään pois, jättäen Kalman miettimään asioita paremmin yksikseen.

[suskari]

"E-en tiedä.. en tiedä mitä tekisin, joten en minä mitään haudo." Aavekoira vastasi Shilolle. Hän ei todellakaan tiennyt mitä hänen pitäisi tehdä että olisi jälleen uskovainen ja hän olisi toivonut että Shiloh olisi voinnut auttaa, mutta ilmeisesti tuo sitten halusi että hän aivan itse keksisi miten hän saisi uskons jälleen takaisin. Kuulosti hölmöltä, mutta niin se oli.. ei Kalma tiennyt miten tultiin uskoon.
"Ymmärrän... Voisimmeko tavata täällä kaivolla parin viikon päästä?" Kalma kysyi ja saatuaan myöntävän vastauksen aavekoira lähti omille teillensä pohtien raskaasti syntejä syviä ja sitä mitä voisi tehdä itsensä eteen.. Niimpä aavekoira palasi normaalia aikaisemmin Blackin synkälle tönölle ollen normaalia hiljaisempi, sekä mietteliäämpi.

***

Aika kului ja Kalma oli pohtinut Shilon kanssa käytyä keskustelua hyvin kuumeisesti ja oli jopa käynnyt- lähinnä salaa- papin kanssa puhumassa.. ja aiheuttamassa mies paralle melkein sydänkohtauksen pimeällä kadulla. Onneksi se kohtaus oli selvitetty puhumalla asiat selväksi ja aavekoira oli saannut hyviä neuvoja papilta tullakseen jälleen uskoon. Tai no ainoa neuvo mitä mies oli antanut oli ollut että alkaisi taas uskomaan ylä kerran heppuun.. Helpommin sanottu kuin tehty. Ja seuraavana iltana aavekoira oli jälleen käynyt pappia vaivaamassa kun tuo oli palaamassa kotiinsa ja jälleen koira, sekä pappi keskustelivat asioista papin kehottaessa koiraa myöntämään herran olemassa olon ääneen hänen kuullen. Kalma teki sen, vaikka oli aluksi hieman hämillään mutta silloin aavekoira myös tajusi asian.. Ainoa ongelma olisi enään Jack, joka lähtisi loikkimaan karkuun jos hän irrottatuisi tästä kehosta.
Seuraavana iltana aavekoira olikin siirtynyt velhon juttusille, tai lähinnä odottanut että tuo kotiutuisi pitkän päivänsä päätteeksi odotellen koira muodossaan nojatuolissa silmät napittaen oven suuntaan. Ja kun ovi lopulta aukeni syöksähti innokas musta koira velhoa vastaan häntä heiluen pyörien jaloissa, mutta ei hyppinyt.
"Black, Black! Minulla on sinulle asiaa!" Koira puhkui intoa velholle.. hyvä jos nahoissaan pysyi koira parka.

[Aksutar]

Enkeli katsoi epäröivää koiraa kysyvästi, odottaen tuolta jonkinlaista reaktiota. Shiloh oli jo vähällä lähteä kävelemään Kalman ensimmäisen lauseen jälkeen, kunnes tuo pyysi uusintatapaamista. Enkeli katsoi koiraa hetken mietteliäänä, kunnes nyökkäsi.
Jos niin tahdot Oli vastaus enkeliltä ja sen kummemmin hyvästelemättä molemmat lähtivät omille teilleen.



Black oli viimeisten viikkojen ajan ollut kiireisempi ja kireämpi mitä koskaan. Koko hovi oli sekaisin kuninkaan kuolemasta ja uusista liittolaisista, kaikkea piti järjestää ja organisoida samaan aikaan ja jokaisen olisi pitänyt omalta osaltaan ehättää paikkaan jos toiseenkin. Kylän tila oli nyt kuitenkin vakaa, joten kenenkään ei tarvinnut pelätä koko kylän tuhoutuvan yhdessä yössä.
Illan viimeisen kokouksen jäljiltä velho oli nyt suuntaamassa prinsessan huoneelle, jossa piti majaa sen aikaa, kunnes oma tönönsä olisi taas tyhjä ylimääräisistä sieluista. Black tosin toivoi, ettei itse prinsessa paikalla ollut.. Juuri nyt hän ei jaksanut sen naisen seuraa yhtään, varsinkin kun Lily oli mennyt ihan sekaisin isänsä kuolemasta. Ei sillä naisellisella, itken itseni joka ilta uneen tavalla, vaan totaalisesti.. sekaisin. Tosin, prinsessa varmaan hyppeli sotilastuvalla, mikäli Black tuota naista enää yhtään tunsi.

Astuessaan sisään huoneeseen velho sai todeta, ettei prinsessa ainakaan ollut huoneeseensa löytänyt. Sen sijaan nojatuolista hypähti alas koira, josta ei voinut olla erehtymättä. Tuo turhankin pirteä olento hyppi velhon jalkoihin ja kailotti, että hänellä oli asiaa. Kalma oli selvästikin täynnä intoa, mutta miksi? Black ei tiennyt, eikä oikeastaan välittänyt. Hän ei todellakaan ollut innoissaan mistään. Velho vain toivoi voivansa nukkua muutamat seuraava sata vuotta.
Mitä sinä haluat?

[suskari]

Kalma vaistosi, ja huomasi, että velho oli tällä hetkellä harvinaisen väsynyt ja jotenkin huolestuneen oloinen jostakin, kuten myös stressaantunut. Koira kiitti onneaan ettei ollut mitään ylempää luokkaa, eikä tarvinut sen suuremmin stressata yhtään mistään näinä vaikeina aikoina. Velho kuitenkin kysyi mitä koira tahtoi tällä kertaa velhosta.
"Jospa nyt kävisit istumaan.." Aavekoira huomautti velholle ennen kuin edes ajatteli aloittaa asiaansa kumppanillensa. Oli tuo sitten käynnyt istumaan tai minne nyt luisevan ahterinsa olikaan tunkenut, köpötteli koira takaisin nojatuolille istumaan karvaisen takamuksensa kanssa keräten pienen sekunnin rohkeutta aloittaakseen lauseensa ja asiansa.
"Ensinäkin, anteeksi jos häiritsen jotakin.. Mutta tarvitsen jälleen kerran apuasi ja tällä kertaa saisit toimia- niin tyhmältä kuin se kuulostaakin- vartijana." Kalma aloitti selittämisen velholle ja jatkoi jälleen vetäen henkeä keuhkoihinsa.
"Lupasin tavata erään henkilön tässä tänään, myöhemmin illalla. Enkä tahtoisi ottaa siihen tapaamiseen sisälläni olevaa kurjaa ihmisen sielua missään nimessä mukaan. Joten tehtävänäsi olisi vartijoida kehoani sillä aikaa kun olisin poissa, muuten ottaa mokoma hatkat omin jaloin." Aavekoira täydensi hieman tehtävää velholle ja toivoi ettei tuo alkaisi turhan uteliaaksi.. tiedä mitä tuo ajattelisi enkelin kohtaamisesta.

[Aksutar]

Aavekoiran into hiipui tuon huomatessa, ettei isäntä nyt kovin innoissaan ollut pomppimassa. Pian tuo ehdottikin alas istumista. Velho vilkaisi koiraa, mutta otti sitten vinkistä vaarin ja kävi istumaan toiselle nojatuolille. Koira köpötteli toiselle.. Black olisi voinut huomauttaa siitä, kuuluivatko koirat tuolille vai eivät, mutta oli yksinkertaisesti liian väsynyt. Lily huutakoot sitten, jos koirankarvoja penkistä löysi.
No, koira aloitti puhumisen. Kalma kertoi tarvitsevansa jälleen Blackin apua ja tällä kertaa Black saisi toimia vartijana. Velho kohotti laiskasti kulmaansa, koiran jatkaessa kertomustaan.
Tuo oli menossa tapaamaan jotakuta myöhemmin illalla, eikä koira tahtonut Merarin puuttuvan siihen tapaamiseen mitenkään. Kysyvä ilme säilyi yhä velhon kasvoilla, Kalman saatua juttunsa loppuun.

. Sinä tahdot minun tekevän mitä? Velho kysyi lopulta nojautuen eteenpäin nojatuolissa Mistä lähtien Merari on häirinnyt sosiaalista kanssakäymistäsi niin pahasti? Vai meinaatko Ednaa pukata, etkä halua häntä häiritsemään?

[suskari]

"Tiedän että teen typerän ehdotuksen, mutta haluan että vartijoit kehoani. Olet kuitenkin ainoa johon voin luottaa tälläisen asian kanssa, ihmiskehoni on kuitenkin äärinmäisen haavoittuvainen ilmam minua." Aavekoira täsmensi velholle miksi halusi nimennomaan Blackin vartijoimaan kehoaan. Blackin Kalma halusi myös siksi että Merari mahdollisesti tottellisi tuota parhaiten, voima ero oli kuitenkin valtava ihmisen ja.... velhon välillä. Blackin seuraavaan kommenttiin koira luimisti korviaan taakse ja näytti siltä että heittäisi tuolilla velhoa, jos siihen olisi kyennyt neljällä jalallansa.
"Hiljaa perverssi.." Kalma kuitenkin virnisti hieman huvittuneena, vaikkakin loukkaantuneena velhon sanoihin ja jatkoi asiasta johon oli jäännyt.
"Edna ei liity tähä mitenkään, etkä sinä tunne tätä henkilöä.. ja ehkä niin on parempi. Mutta hän sanoi, että jättäisin toisenpuoleni kotiin... jos haluan apua." Aavekoira selitti, tai ainakin yritti hieman valaistaa velhoa sen suhteen mitä halusi tuolta ja miksi Merari pitäisi kotiin jättää velhon vahdittavaksi.

"Joten vanha ystäväni, miten on?" Aavekoira kysyi asettuen makaamaan pehmoisen nojatuolin päälle.
"Vai haluatko lapsenvahtina olemisesta palkkaa?" Koira naurahti pienesti.

[Aksutar]

No, koira kävi vielä lisäämään, että tiesi vallan hyvin kuinka tyhmää pyyntöä pyysi. Ehkä se kuitenkin oli parasta, että juuri Blackille tämä homma laskettiin. Muut eivät ehkä osannet edes arvata, millaisia voimia Merari piti sisällään.
Perverssi kommenttiin Black ei sanonut mitään. Kuitenkin tuon silmät kävivät hehkuvan punaisina ja samalla sekunnilla kasvoille levisi pirullisen pervo virne, joka kuitenkin katosi lähes samointein, silmienkin palatessa normaaliksi. Kävi kuitenkin ilmi, ettei Edna ollut kyseessä. Kalma oli menossa tapaamaan jotakuta, jota Black ei tuntenut ja oli kuulemma parempi, ettei tulisi tuntemaankaan.. Mielenkiintoista..

Aavekoira toisti kysymyksensä, lisäten vielä, tarvitsiko velho palkkaa pienestä lapsenvahti hommastaan. Velho tuijotti koiraa hetken sanomatta mitään, pohtien asiaa päässään. Lopulta velho kuitenkin hymähti ja nojautui peremmälle nojatuoliinsa.
Et sitten viivy kauaa. Minä en ala kuuntelemaan Meraria jos Lily päättää nukkumaan tulla Black totesi. Velhon pää oli täynnä ties mitä kysymyksiä jotka suorastaan vaativat vastausta, mutta hän oli yksinkertaisesti liian väsynyt jaksaakseen kysellä ummet ja lammet. Joskus toisten sitten, kun jaksaisi.

[suskari]

Seurasi pieni hiljaisuus jona aikana velho mitä ilmeisemmin mietti mitä vastaisi aavekoiralle. Kalma odotti vastausta kärsivällisenä, vaikkakin hieman jännittyneenä, pää aavistuksen kinkallaan. Pienen odottamisen jälkeen velho hymähti ja ilmeisesti näin suostui aavekoiran pyyntöön, jonka häntä kävi tahtomattakin heilumaan. Black kuitenkin vielä huomautti ettei toimituksessa saisi mielellään kauaa mennä. Kalma nyökkäsi.
"En lupaa mitään, en ole yhtään varma kuinka kauan tässä menee. Yritän kuitenkin olla mahdollisimman nopea." Aavekoira vastasi velholle hypäten alas nojatolilta muuttaen muotonsa ihmismäisemmäksi.
"Älä kuitenkaan mielellään vahingoita Meraria kun olen poissa.. en pysty parantamaan vaurioita, mutta jos on pakko.. tee se." Aavekoira huomautti vielä velholle jääden hetkeksi pohtimaan olisiko muuta kerrottavaa velholle.
"Ja kun tulen takaisin, kehoon pääsemisessä saattaa kestää jokunen minuutti. Riippuu miten Merari päättää vastustaa minua." Kalma lisäsi vielä ja käveli sängylle, kävi istumaan ilmoittaen aloittavansa ja velhon valmistatuessa tulevaan lapsenvahti hommaansa. Toivottavasti tässä ei vain menisi liian kaunan, jokainen minutti erossa kehosta tiesi vaikeampaa pääsyä takaisin.
Kalma veti vielä henkeä keuhkoihina ja sitten mies nytkähti kuin voimakkaan krampin saaneena parahtaen pienesti kivusta, jolloin ihmisruumis putosi toistaiseksi tajuttomana sängylle ja sen vierellä seisoi läpikuultava musta koira. Koira heilautti häntäänsä pienesti velholle ja lähti sitten seinien läpi köpöttelemään ulos linnasta aiheuttaen yhdelle jos toiselle palvelijalle sydänkohtauksia usvamaisella hahmollaan.

Lopulta aavekoira oli saapunut kaivolle, jonne Shilohksi esittäytynyt enkeli oli luvannut tulla tänään käymään. Se olisi vain toinen juttu tulisiko tuo paikalle. Nyt tuota ei näkynyt, mutta koira kävi makaamaan kaivon luokse odottaen kuuliaisena enkelin saapumista, kuten oli joskus odottanut omistajiaankin palaavaksi.

Jack, Merari.. Kalman jättämä ihmis ruumis taas heräsi sängyn päältä kuin ammuttuna pälyillen hieman ihmeissään ympärilleen, kunnes sai velhon näkyviinsä jolloin tuo muisti missä mentiin.
"Jätti sinut vahtimaan?" Jack kysyi, vaikka tiesikin vastauksen jo. Hiljaa oleminen oli vai tylsää eikä muita seuralaisia ollut kuin tuo jumalattomanärsyttävä velhon kloppi.

[Aksutar]

Kalma lupasi pitää kiirettä, mutta ei ollut varma kauanko asiansa toimituksessa menisi. Velho ei vastannut mitään. Ihan sama, kunhan tuo olisi takaisin ennen keskiyötä. Ja kunhan prinsessa ei vain huoneeseensa eksyisi. Tosin se oli odotettavissa. Kalma vielä pyysi Velhoa olemaan satuttamatta Meraria pahemmin. Velho hymähti pienesti.
En lupaa mitään Oli vastaus aavekoiralle, joka kävi sitten irrottamaan itseään ruumiista. Siinä ei kauaa mennyt ja pian tuo aavekoira olikin jo matkoissaan.
Velho nousi ylös tuolistaan ja käveli sängylle. Muutama mutisten lausuttu loitsu ja oli varmistettu, ettei Merari aka Jack pääsisi sängystä pois. Tuo pystyi liikkumaan sängyssä, mutta ei poistumaan sen päältä. Ah kuinka velho rakastikaan vangitsevia loitsuja. Tuon tehtyään velho käveli takaisin nojatuoliin ja jäi odottamaan, koska Merari antaisi kuulua itsestään jotain..
Siinä ei kauaa mennyt, kun tuo jo suunsa avasi. Laiskasti velho käänsi katseensa sängylle, tuijottaen hetken tylsistyneenä ihmishahmoa.
Älä koettele onneasi Velho totesi Merarille, tehden näin hyvin selväksi, ettei ollut leikkituulella.


Shiloh oli matkalla sovitulle paikalle. Ei hän ollut unohtanut muutaman viikon takaista sopimusta, jonka oli Kalman kanssa tehnyt. Enkeli käveli kuitenkin tyynen rauhallisesti, vaikka tiesi olevansa hieman myöhässä. Päästyään aukiolle, suuntasi tuo kulkunsa kohti kaivoa. Kaivon vierestä tuo saattoikin jo nähdä läpikuultavan koiran hahmon, joka odotti kiltisti kaivonvieressä. Hymy käväisi enkelin kasvoilla, samalla kun tuo käveli lähemmäksi ja laski jälleen huppunsa alas.
Tule Shiloh totesi koiralle samalla kun käveli tuon ohi, johdattaen koiraa syrjäisemmille kujille.
Miten viikkosi ovat vierineet?

[suskari]

Merari kurtisti kulmiaan kun velho huomauti ettei nyt kannattaisi leikkiä tulella, etenkin kun velho ei ollut millään maailman parhaimmalla päällä tällä hetkellä. Jackin kasvoille levisi kuitenkin pieni virne.. Tuo yritti totta kai ensinmäisenä nousta pois sängystä pamauttaen jalkansa kuin näkymätöntä seinää päin. Ei tarvinut kahdesti arvata kuka oli tämänkin takana.
"Tuo nyt vielä tuttipullo ja helistin." Jack tuhahti velholle tapittaen hiljaa eteensä näyttäen nyt astetta kyrsiintyneemmältä koko tilanteeseen. Hän pääsee monin sadan vuoden jälkeen olemaan jälleen itsensä herra ja joutuukin istumaan sängyssä vangittuna kuin vaippa ikäinen muksu.
"Mutta mitenkäs haavasi?" Merari kysyi äkisti ja kysyi vielä toisenkin kysymyksen kuin ärsyttääkseen miestä tahalleen. Eihän Merarilla tällä hetkellä muuta ollut jolla satuttaisi tai edes tekemistä.
"Miten sinä silloin sillä tavoin suutuit?" Oli toinen kysymys.
"Ja tiedätkö minne hurttasi karkasi?" Merari kysyi leikkien tynyn kulmalla kädessään.

Kalma odotteli kärsivällisesti enkelin tulemista ja kun tuo lopulta ilmestyi nousi aavekoira seisomaan häntä heiluen tervehtien näin Shiloa. Pyhän miehen pyytäessä seuraamaan, lähti koira seuraamaan tuota koiran jaloillansa vieressä ja nosti katseensa enkeliin tuon kysellessä kuulumisia. Koira vähän kallisti päätään ja vaikutti miettivän jotakin, kunnes suusta ei päästynytkään puhetta vaan kumea yössä pitkälle kuuluva haukahdus. Aivan Kalma ei tässä tilassa edes osannut puhua, hän tarvitsi siihen ihmis kehoaan.

[Aksutar]

Black katsoi Meraria, joka ei selvästikään ollut iloinen uudesta vankilastaan. Mitään tuon tuttipullo kommenttiin hän ei kuitenkaan kommentoinut. Ei huvittanut. Seuraavaksi kiusankappale kävi kyselemään velhon haavoista. Black vilkaisi merkittävästi Merariin, joka sitten jatkoi kysymystensä tulvaa.
Sinun aiheuttamat haavasi eivät olleet mitään verrattuna siihen, mitä tanterella tuli Black huomautti. Ei hän edes muistanut saaneensa Merarilta mitään haavoja, paitsi nyt kun tuo kävi huomauttamaan.. mutta samapa se, ne haavat hukkuivat muiden sekaan ja pian niistä ei olisi enää edes arpea pahemmin jäljellä.
Ja miksi suutuin? Eiköhän se ollut harvinaisen selvää miksi suutuin. Olit lähellä tappaa oppilaani Velho jatkoi.
Merarin kysymykseen siitä, mihin Kalma oli mennyt, Black vain kohautti olkapäitään.
Lähti juhlimaan ilman sinua Velho lisäsi sarkastisesti. Eipä hän sen pahemmin tiennyt, minne Kalma oli mennyt ja mitä tuo oli mennyt tekemään.
Ehkä hän meni tekemään jotain millä pääsee sinusta eroon lopullisesti velho lisäsi virnistäen.


Vastaukseksi kysymykseensä enkeli sai vain kumean haukahduksen. Ei se ollut ihme, tuohan oli nyt koira.
Vai sellaista Enkeli totesi naurahtaen, samalla kun matka jatkui vielä syrjäisemmille kujille.
Olet kuulemma Isän luona vieraillut Shiloh totesi, puhuen nyt papista jonka luona Kalma oli käynyt piipahtamassa viikkojen varrella.
Olisi ollut hienoa, jos ylemmän tahon olisit löytänyt itse mutta käy se noinkin Enkeli jatkoi kävellessään Voin nyt puhdistaa sielusi.. mutta se tuskin tulee olemaan täysin tuskatonta sinun kaltaiselle olennolle.. Eikä mikään takaa, ettetkö katoaisi samointein maan päältä toiselle puolen. Olet kuitenkin sielu, joka tänne on jäänyt syystä taikka toisesta. Syntisi eivät alun perin sinua tänne jättäneet, joten en tiedä, miksi sinä maanpäälle jäit.

[suskari]

Merari nosti laiskasti toista kulmaansa Blackin huomauttaessa etteivät hänen tekemät haavat olleet mitään siihen mitä tuo tantereella oli saannut. Jackin siniset silmät kävivät tuota läpi tarkasti, mutta sai mies todeta mielessään ettei velhossa suurempia fyysisiä vammoja tainnut olla. Taisivat nämä sitten olla enemmän henkisellä puolella kuin fyysisellä. Merari virnisti.
"Mitäs niin kamalaa kentällä tapahtui? Vai haittaako sinua sen papparaisen kuolema noin paljon? olitteko läheisiäkin.. siis muussa mielessä kuin kunkku ja neuvonantaja?" Merari äityi kyselemään velholta sillä oli itse hyvin tietoinen kuninkaan kuolemasta Kalman kautta ja tiesi velhon ja kuninkaan olevan jonkin sortin kumppaneita toisillensa. Se oli sitten eri asia millä asteella. Mistä kuullut? Kalman mukana roikkuessa kuuli kaiken näköistä.
"Kuka tappamisesta on puhunut? Miksi tappaisin oman lapseni kantajan?" Merari tuumasi käyden makaamaan selälleen sängylle potkien toisella jalalla tuota näkymätöntä seinää laiskasti, kuin olisi toivonut sen sujahtavan siintä läpi. Olisipa vain mennytkin..

"Unissasi ehkä.. ei hän muuten olisi minua tänne jättänyt sinun vahdittavaksi." Merari tuumasi vilkaisten velhon päälle maatessaan sängyllä. Se piski oli llian aivan riippuvainen hänestä.

Koira katsoi enkelin päälle kun tuo kertoi hänen käynneen papin puheilla viikkojen aikana, vaikka olisi olutkin parempi että aavekoira olisi hoitanut asian itse. Mutta kävi se niinkin.
Shilon jatkaessa puhettaan koira kuunteli ne korva tarkkana, vaikkei pystynytkään vastaamaan ihmismäisellä tasolla niihin, mutta oli iloinen kun Shiloh kykeni nyt puhdistamaan hänet. Tosin mitä pidemmälle valkosiipinen puhettaan jatkoi sitä huolestuneemmaksi koira meni askel tahdin hidastuessa kokonaan ja lopulta koiran pysähtyessä uikuttamaan hiljaa. Häntä oli painettu koipen väliin pelokkaana.. ei hän vielä halunnut lähteä!

[Aksutar]

Velho ei käynyt vastaamaan Merarin kysymyksiin tantereen tapahtumista. Tuo nyt oli viimeinen henkilö, jolle velho halusi puhua niistä. Lisäksi tuon kysymykset olivat niin ala-arvoisia, ettei niihin viitsinyt edes lähteä vastaamaan. Merarin ottaessa puheeksi lapsen kantajan, velho hymähti pienesti.
Sinä olet yksi tuhkamuna, ei hän sinun lastasi kanna. Eikä tule kantamaan Black totesi, tuoden näin esille sen, ettei Edna tosiaan raskaana ollut sen tapahtuman jäljiltä. Raskaus olisi jo huomattu, mikäli semmoinen olisi ollut vireillä.
Merari toi myös esille hyvän pointin siitä, että Kalma tuskin oli menossa hankkiutumaan hänestä eroon, kerta oli jättänyt kehon tänne velhon riesaksi. Niin no tuskin tuota olisi tarvinnut vahtia, jos tarkoitus oli päästä eroon mokomasta. Piste meni Merarille tällä kertaa.
Etkö osaa tukkia suutasi? Velho totesi puskasta, kääntäen väsyneen katseensa takaisin Merariin Et todellakaan halua koetella juuri nyt minun hermojani.


Shiloh vilkaisi aavekoiraan, joka oli jäänyt paikoilleen uikuttamaan. Lempeä hymy säilyi enkelin kasvoilla, tuon kävellessä takaisin koiran luokse ja kyykistyen Kalman puoleen.
Mikäli sinulla on vielä tehtävä maanpäällä, et sinä toiselle puolelle pääse.. Enkeli totesi Mutta jos haluat, voimme jättää tämän tekemättä.
Enkeli nousi ylös ja kääntyi menosuuntaan, ottane pari askelta eteenpäin. Shiloh kuitenkin pysähtyi ja vilkaisi Kalmaan, jääden odottamaan tulisiko tuo mukaan eli olisiko koira valmis puhdistukseen vai lähtisikö tuo eriteille.

[suskari]

Merari kurtisti kulmiaan velhon haukkuessa häntä tuhkamunaksi kun ei ollut saannut Ednaa raskaaksi yrittämällään. Sääli, oma lapsi olisi ollut kova sana tähän hätään. Olisi ollut edes joku jatkamassa puhtaasti hänenkin sukuaan, eikä mikään sekasikiöinen piskin penikka, jota myös Ricoksi kutsuttiin.
"Sääli.. mutta onhan noita yrityksiä vielä~" Merari tuumasi ilmoittaen ettei jättäisi tätä yhteen kertaan mustalaisen kohdalla. Hänhän hankkisi itselleen lapsen vaikka se veisi koko hänen loppu elämänsä, tai hengen.
Velho ei vastanut mitään miehelle kun tuo oli sanonut että piski tuskin aikoisi Merarista eroon päästä. Jack hymähti pienesti katsahtaen velhon päälle juuri sillä "hah, tiesimpäs" katseella ennen kuin jäi tapittamaan hiljaisuudessa huoneen kattoa. Kunnes velho avasi suunsa ja laiskasti Jack laski katseensa tuohon ja naurahti.
"Olen ensinmäistä kertaa moneen sataan vuoteen täysin kokonaan erossa piskistä.. luuletko että haluan olla hiljaa? Eikä täällä ole muita kuin sinä ja minä." Jack vastasi velholle ja hiljentyikin toviksi, kunnes pomppasi istumaan takaisin.
"Eikö sinua todellakaan kiinnosta minne tai mitä piski lähti tekemään?" Jack kysyi vihjaillen sitä että tiesi enemmän kuin velho itse.

Shiloh pysähtyi myös ja käveli lähemmäs koiraa, jota oli alkanut jänistämään koko homma, kyykistyen koiran puoleen lohduttaen tuota sillä tiedolla ettei hätää olisi jos koiralla olisi syy vielä jäädä maan päälle. Kalmalla ehkä oli, mutta oliko se riittävä.. se olisi toinen juttu. Enkeli nousi, käveli hieman kauemmas jääden odottamaan tulisiko koira. Kalma tapitti hiljaa enkeliä, kunnes lähti hieman arkaillen tuon perään köpöttelemään karvaisilla jaloillansa. Kalmalla olisi ollut paljon kysyttävää enkeliltä mutta ei pystynyt tuon kanssa kommunikoimaan.. sääli kyllä.

[Aksutar]

Merarin tuumiessa uusintaerää Ednan kanssa oli Black noussut ylös ja ilmestynyt sängyn päähän tuijottamaan tuota harvinaisen merkittävästi. Mitään velho ei kuitenkaan tajunnut, mutta luulisi Merarin tajuavan uivansa vaarallisilla vesillä.
Kiusankappale ilmoitti, ettei todellakaan aikonut olla hiljaa. Varsinkaan nyt kun sai pitkästä aikaa olla ilman Kalmaa, oman kehonsa herrana. No, ei Blackikaan tuossa tilanteessa hiljaa olisi ollut, jos totta puhuttiin. Sängynpäädyssä seisova velho pudisti päätään Jackin viimeiselle kysymykselle.
Ei oikeastaan. Tehköön mitä huvittaa. Mutta jokin kertoo minulle, että sinä tiedä jotain ja kohta pamautat totuuksia ilmoille olin minä innokas tietämään tai en Velho vastasi nojautuen lähemmäksi sänkyä, kunnes tuon pää otti vastaan tuohon näkymättömään seinään, joka piti Jackia sisällään. Sen lisäksi, että loitsu piti Jackin sisällä, esti se myös Blackia pääsemästä sisään. Ihan vain varmuuden vuoksi. Jackin turvallisuuden vuoksi.


No, koira lähti seuraamaan enkeliä ja matka jatkui aina länsikujien hämärään, missä ei ollut ketään näkemässä. Rauhallisen paikan löydettyään Shiloh pysähtyi ja kääntyi Kalman puoleen, kyykistyen sitten alas.
Oletko nyt varma tästä? Shiloh kysyi, jääden sitten odottamaan koiralta jonkinlaista myöntävää vastausta. Mikäli tuo vähänkin epäröi, ei puhdistaminen tulisi onnistumaan. Sielu joka ei ollut valmis, ei tulisi pääsemään synneistään kokonaan