Kirjoittaja suskari » 30 Tammi 2012, 23:32
Seurasi pieni hiljaisuus jona aikana velho mitä ilmeisemmin mietti mitä vastaisi aavekoiralle. Kalma odotti vastausta kärsivällisenä, vaikkakin hieman jännittyneenä, pää aavistuksen kinkallaan. Pienen odottamisen jälkeen velho hymähti ja ilmeisesti näin suostui aavekoiran pyyntöön, jonka häntä kävi tahtomattakin heilumaan. Black kuitenkin vielä huomautti ettei toimituksessa saisi mielellään kauaa mennä. Kalma nyökkäsi.
"En lupaa mitään, en ole yhtään varma kuinka kauan tässä menee. Yritän kuitenkin olla mahdollisimman nopea." Aavekoira vastasi velholle hypäten alas nojatolilta muuttaen muotonsa ihmismäisemmäksi.
"Älä kuitenkaan mielellään vahingoita Meraria kun olen poissa.. en pysty parantamaan vaurioita, mutta jos on pakko.. tee se." Aavekoira huomautti vielä velholle jääden hetkeksi pohtimaan olisiko muuta kerrottavaa velholle.
"Ja kun tulen takaisin, kehoon pääsemisessä saattaa kestää jokunen minuutti. Riippuu miten Merari päättää vastustaa minua." Kalma lisäsi vielä ja käveli sängylle, kävi istumaan ilmoittaen aloittavansa ja velhon valmistatuessa tulevaan lapsenvahti hommaansa. Toivottavasti tässä ei vain menisi liian kaunan, jokainen minutti erossa kehosta tiesi vaikeampaa pääsyä takaisin.
Kalma veti vielä henkeä keuhkoihina ja sitten mies nytkähti kuin voimakkaan krampin saaneena parahtaen pienesti kivusta, jolloin ihmisruumis putosi toistaiseksi tajuttomana sängylle ja sen vierellä seisoi läpikuultava musta koira. Koira heilautti häntäänsä pienesti velholle ja lähti sitten seinien läpi köpöttelemään ulos linnasta aiheuttaen yhdelle jos toiselle palvelijalle sydänkohtauksia usvamaisella hahmollaan.
Lopulta aavekoira oli saapunut kaivolle, jonne Shilohksi esittäytynyt enkeli oli luvannut tulla tänään käymään. Se olisi vain toinen juttu tulisiko tuo paikalle. Nyt tuota ei näkynyt, mutta koira kävi makaamaan kaivon luokse odottaen kuuliaisena enkelin saapumista, kuten oli joskus odottanut omistajiaankin palaavaksi.
Jack, Merari.. Kalman jättämä ihmis ruumis taas heräsi sängyn päältä kuin ammuttuna pälyillen hieman ihmeissään ympärilleen, kunnes sai velhon näkyviinsä jolloin tuo muisti missä mentiin.
"Jätti sinut vahtimaan?" Jack kysyi, vaikka tiesikin vastauksen jo. Hiljaa oleminen oli vai tylsää eikä muita seuralaisia ollut kuin tuo jumalattomanärsyttävä velhon kloppi.