Katto tanssia

[Aksutar]

Edna

Edna raotti silmiään pienesti Jackin kysymyksen kuultuaan. Tyttö hymähti pienesti ja kohautti olkapäitään.
"Jotenkuten, osaan pitää puoleni, mutta ei minusta ole kokeneelle taistelijalle vastusta" Edna totesi puoliksi mumisten. Mumiseminen tosin jäi lyhyeen, kun tytön silmät painuivat kiinni ja lopulta tuo vaipui unten maille. Nukahtaminen ei vienytkään kauaa, joten Edna oli onnellisen tietämätön siitä ettei Jack hänen viereensä tullut nukkumaan.

Ja sitten nukuttiinkin. Edna sai rauhassa nukkua aina iltapäivään asti, kunnes hänen äitinsä tuli potkimaan hänet tapansa mukaan ylös. Edna möyri ylös sängystään ja puki päälleen äidin käskystä, mutta Helgan yrittäessä avata verhoja Edna esti tuon aikeet. Edna oli fiksu tyttö, eikä hänellä mennyt kauaa yhdistää tyyny kasan päällä nukkuvaa koiraa Jackiin. Olihan Jack maininnut olevansa koira. Nyt tämä asia piti vain selittää äidille. Vähin äänin kaksikko poistui alakertaan, missä Edna selitti äidilleen. Helga otti asian yllättävän rauhallisesti. Tuo ei moittinut tyttöään yhtään, vaikka selvästi ennustajalla oli jotain mielessään. Kuitenkin nainen jätti tietonsa omaan arvoonsa ja antoi Tytölle nyt oman vapauden. Leikkikööt morsianta aikansa, kunnes palaisi maan tasalle.

Päivä alkoi kääntymään iltaan. Kun Edna oli saanut keskustelun äitinsä kanssa loppuun, tyttö palasi mahdollisimman hiljaa yläkertaan. Edna ei tiennyt oliko Jack hereillä vai ei, mutta tyttö hiippaili istumaan tyynykasan viereen ja laski kätensä mustan koiran päälaelle, silitellen tuota hellästi.

[suskari]

Kalmankoira

Toisin sanottuna tuo siis osasi ainakin perusteita tappeluista? No hyvä niin, nyt hänen pitäisi enää vain hio tuon kunnon tappelijaksi tai ainakin sellaiseksi joka kykenisi ihan hyvin itseään edes pari minuuttia suojelemaan. Ei hänkään joka paikkaan repeä suojelemaan.. vaimoaan. Tai miten tuo halusi itseään kutsuvan.

Kalma nukahti muutaman minuutin perästä kauhistellen sen muutaman minuutin ajan mihin itsensä olikaan mennyt sotkemaan tällä kertaa. Onneksi tuo ei ollut heti ensinmäisenä häntä sänky leikkiehin pyytelemässä tai muutenkaan turhan villi, tai paremmin sanottuna innokas. Kalma olisi siinä vaiheessa varmaan vain mulkkaissut tuota ja lähtenyt kalppimaan vaikka aurinko paistoikin.
Kalma nukahti niine ajatuksineen.

***

Kalma nukkui suheellisen tyytyväisenä tyyny sänkynsä päällä mustana karva kasana koko päivän samalla kun Edna keskusteli asiasta äitinsä kanssa heidän kahden ah niin ihanasta suhteesta, tai mistä nyt ikinä puhuikaan. Kalma sillä aikaa näki omia uniaan ja oli onnellisen tietämätön asiasta. Eikä aavekoira herännyt edes siihenkään kun Edna tuli huoneeseen takaisin ja alkoi kapsuttelemaan hellasti koiraa päälaelta, ei ainakaan heti kunhan liikautti unissaan korviaan laiskasti.
Mutta Ednan rapsuttelut kuitenkin alkoivat pikku hiljaa herättämään aavekoiraa, joka pian aukoi silmiään ja nosti päätään hämmentyneenä ja unen pöpperössä ihmetellen muutaman minuutin missä pirussa sitä nyt oikein oltiin. Mutta huomataessaan Ednan vierellään koira rauhoittui.. ja kohta haukotteli makeasti.
"Huometa.." Kalma mumisi unen pöpperössä.

[Aksutar]

Edna

Edna kerkesi tovin rapsuttelemaan Jackiä, kunnes tuo mokama lotkautti korviaan ja alkoi pikkuhiljaa heräilemään. Edna hymyili itsekseen samalla kun Jack haukotteli. Koiraksi tuo oli varsin suloisen näköinen.
"huomenta" Edna toisti Jackin perässä, rapsutellen tuota kaulasta.
"Nyt vasta ymmärrän paremmin, mitä tarkoitit kun mainitsit olevasi koira" Edna huomautti, tökäten pienesti Jackin kirsua "Ja olet kyllä suloisin koira johon olen tähän mennessä törmännyt".
Edna nousi seisomaan ja kävi avaamassa huoneen verhot. Aurinko oli jo tunti sitten painunut alas ja tähdet syttyivät pikkuhiljaa kirkkaalle pakkas taivaalle.
"tulee taas pakkasyö... yllätys" Edna totesi lähinnä itsekseen mutisten, samalla kun alkoi laittamaan hiuksiaan kiinni.

Edna kääntyi Jackiä kohden, laittaen yhä pitkiä hiuksiaan kiinni minkä kerkesi.
"Joten, mikä on yön suunnitelma? Kerroin jo äidilleni tilanteesta, eikä hän pahemmin reagoinut tilanteeseen.. ainakaan kieltävästi" Edna kertoi, saaden hiuksensa viimein kiinni.
Ednalla ei ollut mitään hajua siitä, oliko Jackillä jotain menoakin öisin. Mikäli oli, tuo saisi ilmoittaa sen.. tai ottaa Ednan mukaansa. Mielellään edna roikkui painolastina joka paikassa!
"Miten kylkesi voi?" Oli seuraava kysymys. Totta kai Edna oli huolissaan Jackin hyvinvoinnista ja saattoi vain toivoa että kylki olisi jo parempi. Luulisi ainakin.

[suskari]

Kalmankoira

"Moni kakku päältä kaunis." Kalma hymähti pienesti Ednan sanoihin ja veti päänsä pois kun Edna oli koskenut hänen mustaa kirsua sormen päällään.
"Älä viitsi valehdella." Kalma naurahti pienesti kun Edna kertoi, että hän muka oli suloisin koira mihin oli ikinä törmännyt. "..teitenkin riippuu kumpaa muotoa sitten loppujen lopuksi tarkoitat?" Kalma virnisti ilkikurisesti. Eihän Kalma suinkaan voinnut ihan varma olla kummasta muodosta tuo loppujen lopuksi puhui... kuten Edna itse sanoi: ihmiset ja monet friikit kyllä osasivat valhedella hyvin. Vaikkei tässä taapuksessa siintä kannattaisi ottaa edes nokkiinsa. Vitsi vitsinä.
Kalma seurasi paikaltaan kun Edna meni avaamaan verhot auki ikkunasta ja nousi itsekkin ylös venytellen varovasti jäseniään taas vetreiksi yön jäljiltä, mutta varoi tarkkaan kylkeään.
"Yleisesti kun on talvi.." Kalma mumisi klinkaten pois tyyny pesästään. Näin koirana kylki paskana oli astetta huonompi kävellä minnekkään koirana, kun käveli nelinkontin joten Kalma länttäsi karvaisen takamuksensa lattialle.

"..Älä kysy noin vaikeita heti aamusta." Kalma tuumasi kuulostaen varsin unen pöpperöiseltä vielä toistaiseksi. Koira rapsutti takajalallaan vatsaansa..
"Eikä myönteisetikkään?" Kalma kysyi katsahtaen Ednan päälle "kulmiensa" alta.
"Ei nyt yhdessä yössä ihmeitä tapahdu, vaikka friikki olenkin." Kalma tuhahti kun Edna kyseli koiran kyljestä mikä edelleenkin oli jonkin verran turvonnut, mutta onneksi se oli jonkin verran laskenut jo. Kipeä mokoma kuitenkin oli vielläkin..
"Ja haluan ruokaa, sekä juotavaa." Kalma pyyteli laiskan oloisesti.. tai no koiran koneiden kännistämisessä vähän kesti oma aikansa.

[Aksutar]

Edna

"..Älä kysy noin vaikeita heti aamusta." Tuntui hassulta puhua aamusta, mutta Jackille tuo tuntui olevan ihan normaalia. Ja niinhän se olikin. Edna kuitenkin ei voinut olla virnistämättä pienesti noille sanoille.
"Eikä varsinaisesti myönteisestikkään" Edna toisti Jackin perässä. Ei hänen äitinsä oikein antanut minkäänlaista vastakaikua tytön tempauksille. Mutta kuten sanottu, ennustajalla oli selvästi jotain mielessä.
No, Jack halusi sitten ruokaa ja juotavaa. Edna nyökkäsi pienesti ja pyysi Jackia seuraamaan häntä alakertaan. Edna johdatti Jackin alakerran keittiöön, missä Ednan äiti, ennustaja Helga keitti vettä.
Helga loi silmäyksen tyttäreensä ja Jackiin, hymähtäen pienesti.
"Edna mene hoitamaan hevosesi" Helga totesi ohimennen, vilkaisten astetta murhaavammin tyttäreensä joka oli avaamassa suunsa, sanoakseen vastalauseen.
Edna kuitenkin sulki suunsa, nyökkäsi ja poistui paikalta hetkeksi, jättäen Jackin ja äitinsä kahden.

"Vai menit sellaisen vedon tekemään" Helga totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, naurahtaen kuivahkosti. Ennustaja avasi yhden keittiön kaapeista ja iski sieltä pöydälle paistin palan.
"Syö pois, kukaan ei sitä tässä taloudessa kumminkaan kaipaa" Helga totesi, nostaen kuuman pannun pois liedeltä.
"Kai tajuat että Edna saattaa olla avainlippusi normaaliin elämään. Mikäli sinun kaltaisesi normaalia elämää voisivat saada. Tämän lähemmäksi et oikeastaan pääse" Helga jatkoi puhumista, vaikka selvästi ei välittänyt Jackin mielipiteistä tai vastaväitteistä, vaan keskittyi samalla omiin askareihinsa.
"Ja jos ja kun jätät tyttäreni, tee se mahdollisimman hienotunteisesti. Mikäli kaltaisesi pitkäaikainen, verenhimoinen tappaja omistaa sellaisia tunteita kuin rakkaus ja katumus" Helga totesi naurahtaen ja nosti lopulta katseensa Jackiin "Ja valmistaudu siihen että Ednan isä, se hulttio, yrittää vetää teikäläistä kuonoon. Sillä mitään mahdollisuuksia ole, mutta isän velvollisuus vaatii yrittämään".

[suskari]

Kalmankoira

Edna nyökkäsi ja lähti johdattamaan Kalmaa alakertaan, joka vaihtoi muotonsa ihmismäisemmäksi helpottaakseen liikkumistaan, ettei tarvitsisi kinkata koko ajan.
No Kalma sitten seurasi Ednaa rappuset alas alakerran keittiöön jossa tuon äiti, vähän tomeramman puoleinen ihminen, hääri hellan ääressä vettä keittämässä ties miksi luoden kaksikon päälle vain vilkaisun jota koristi pieni hymy. Sitten Edna käskettiinkin muualle hoitamaan heppaansa. Kalma seurasi katseellaan tuon perään hetken aikaa, kunnes tuo katosi kokonaan ja katse siirtyi Ednan äitiin. Mitä tuo hänestä oikein halusi?

"Ja ajattelin niin voittavani." Kalma virnisti pienesti, se olisi kyllä jätetty tekemättä jos loppu tulos olisi tiedetty. Hän ei ollut valmis avioon, eikä halunnutkaan sitä vaikka Edna- kieltämättä- vaikutti oikein sopivalta hänelle. Mutta silti näin nopeasti.. ei sopinut hänelle.
Helga veti kaapista liha klöntin pöydälle ja melkeinpä käski Kalmaa syömään sen suihinsa. Kalma kurtisti hieman kulmiaan, joko tuo akka oli todella huonolla päällä tai muuten vain käyttäytyi aina noin suorasanaisesti. Kalma siintä kuitenkaan mitään valittamaan vaan nappasi liha klöntin pöydältä käyden syömään sitä terävillä hamapillaan nojaillen pöytää vasten. Niin ja pakko huomauttaa.. Kalma oli vielläkin puoli alasti.
Seuraavien sanojen jälkeen Kalma oli vähällä tukehtua lihaansa kun Helga pamautti ilmoille jotakin sellaista mistä kukaan ei pitäisi periaatteessa tietää yhtään mitään! Hän ei ollut kertonut kenellekkään että halusi ihan normaalin elämän! ..koirana kylläkin, mutta kuitenkin.
"Mistä pirusta sinä sen tiedät?" Kalma kysyi ensinmäisenä saatuaan henkensä kulkemaan, vaikka se vaikuttikin menevän kuiroille korville. "Äläkä viitsi tuomita!" Kalma älähti kun tuo mummeli alkoi puhumaan, ettei hän tälläisenä voisi ikinä saavuttaa normaalia elämää. Kuka niin muka oli kirjoittanut!? Ei kukaan.. poikkeukset voisivat olla mahdollisia.

"Olen kyllä friikki mutten tunteeton!" Kalma murahti ja jatkoi. "teen jättämisen kuitenkin niin hellästi kuin kykenen." Kalma sepsoti Helgalle jonkin asteen lupauksena. Kalma tosin ei ollut ihan varma osaisiko..
Ednan isän tullessa puheeksi Kalma hiljeni hetkeksi aikaa tyystin ja sitten vain hilajsiuuden rikkoen repesi nauramaan. Voi sentään.. omistiko se puoliverinen tunteetkin ja vielä isälliset sellaiset!? Sen päivän kun näkisikin!
"Ja mistä hyvästä muka?" Kalma kysyi virnuillen.

[Aksutar]

Edna (helga)

Helga naurahti erittäin kuivahkosti Jackin kysellessä mistä hän tiesi moisia asioita, joita oli juuri ilmoille päästellyt.
"Olen ennustaja, eikö se riitä jo?" Helga totesi kaataen lämmintä vettä kuppiin "enkä minä tuomitse. Puhun vain. Jos tuomitsisin toden teolla, huomaisit sen kyllä".
kaadettuaan vettä kuppiin Helga sekoitti sinne jotain yrttejä ja jätti tuon jäähtymään omassa rauhassaan, kääntyen takaisin Jackin puoleen.
"Saatat olla tunteeton mutta kuinka paljon mahdat muiden tunteista välittää? Älä sitten leiki tyttäreni tunteilla liian kauaa, jos et itse mitään lämpimiä tunteita häntä kohtaan tunne. Saisit vain yhden, katkeran vihaajan lisää" Helga totesi laittaen kätensä lantioille "Tosin mikäli et opi toisten tunteista välittämään, taidat olla tuomittu elämään yksin loppu elämäsi".

Helga ei voinut olla virnuilematta siinä missä Jack repesi nauramaan. Hän ei yhtään pitänyt Alfista, hänellä oli siihen omat syynsä.
"Siitä hyvästä että satutit hänen rakasta Ednaa. Sinulle tyttö saattaa olla vain riesa, josta pääset ennemmin tai myöhemmin eroon, mutta meille hän on lähes koko elämämme.." Helga selitti hymähtäen sitten itsekseen. Enempää hän ei kuitenkaan asiaa jatkanut, sillä kuuli kuinka ulko ovi kävi ja Edna alkoi hyräilemään ennustus huoneen puolella. Tyttö oli nopea toimistaan ja hevonen oli melko helppo hoitoinen tapaus, joten ei siinä kauaa pitänyt mennäkkään.

[suskari]

Kalmankoira

"No valitettavasti minä en sitä tiennyt.." Kalma mumsi kun Helga mainisti olevansa ennustaja, joka toisinaan selitti aika paljonkin. Ja etenkin sen miten tuo tiesi hänestä näinkin paljon, tuo toisinaan on tainnut tutkiskella häntä jo jonkin verran. Tai jotakin. "Siinä tapauksessa sinulla on vähä sama vika kuin minulla." Kalma tuumasi hymähtäen kallistaen hieman päätään, hänelläkin tuppasi olemaan paha tapa sanoa kaikki suoraan ja kaunistelematta yhtään mitään. Riippuen tosin tilanteesta ja henkilöstä itsestään.
"Ihan tiedoksesi: en ole se tyyppi joka tuntee heti ensisilmäyksellä ihastuksensa tai kiintymystä kehenkään.. tarvitsen vain aikaa ja rauhaa tutustua, katsella jonkin matkan päästä miltä tyttäresi vaikuttaa ja jos neiti ei miellytä.. hän saa rukkaset." Kalma puolusteli itseään pahemmin kaunistelematta sanoissaan sen erikoisemmin kun ei tarvetta ollut.
"Mutta ystävinä voimme pysyä.." Kalma mumisi itsekseen hiljaa.
"Tsih, en minäkään koskaan sympatiaa ole saannut, joten en anna sitä toisillekkaan ilmaiseksi." Kalma tuhati murahtaen Helgan sanoihin haukaten lihaa ja repien siintä palasen irti.

"Siintä en tiedä vielä, onko hän riesa vai ei." Kalma virnisti pienesti ja lisäsi siihen nopeasti. "Ja Alf saa tulla milloin tahansa kokeilemaan onneaan turpaan vetämisen kanssa."
Edna tuli sisälle, joten Kalma hiljeni siinä missä mummelikin ja jäystäsi lihaa varsin tyytyväisen näköisenä.. omalla tavallaan.

[Aksutar]

Edna (helga)

Helga vain hymyili Jackin sanoille ja jätti vastaamatta mihinkään niihin. Hymy ei kuitenkaan ollut ystävällinen, muttei myöskään kiero. Enemmänkin salaperäinen.
"Vain aika näyttää" Helga totesi lopulta, samalla kun Edna palasi takaisin keittiöön.
Helga tuuppasi mukin, johon oli lämmintä vettä kaatanut ja yrttejä sekoittanut, Ednalle. Tyttö selvästi tiesi mitä mukissa oli ja nyrpisti nenäänsä ennen kuin edes kerkesi maistamaan. No, Edna kuitenkin joi lämpimän yrtti teen loppuun asti, vaikkei selvästikkään nauttinut siitä. Helga puolestaan poistui keittiöstä, jättäen nyt Jackin ja Ednan omaan rauhaansa.
"Apollo oli jälleen kerran hyppiä läpi seinien nähdessään minun tulevan.. sillä on toisinaan yksinäistä tallissa" Edna totesi ohimennen juoden teensä loppuun ja vilkaisi sitten Jackia, joka söi raakaa lihaa lähes ilkosillaan pöydän ääressä kuin mikäkin raakalainen. Edna kuitenkin oli osannut odottaakkin jo jotain tuollaista, joten Jack ei saanut osakseen muuta kuin pienen hymähdyksen. Ei järkyttyneitä tai arvostelevia mulkauksia, ei mitään sellaista.

"Näytätkö minulle koirasi tänään?" Edna kysyi istuen pöydän reunalle seuraamaan Jackin ruokailua "Mikä sen nimi on?"
Eipä Ednasta pahemmin tuntunut siltä, että olisi ollut kihloissa jonkun kanssa. Enemmänkin hän tunsi itsensä ärsyttäväksi painolastiksi toisen perässä. Mutta oli sekin jotain vaihtelua normaaliin arkeen. Jackin tunteista Ednalla ei ollut mitään hajua, joten ei hänkään omiaan uskaltautunut näyttämään sen paremmin. Loppujen lopuksi, hän oli tyttö ja erittäin helposti särkyvä tunteiden kannalta.

[suskari]

Kalmankoira

Todellakin, vain aika näyttäisi mitä vastaan tulisi ja tulisiko hänen ja Ednan suhteesta loppujen lopuksi yhtään mitään. Mutta Kalma kyllä uskalsi veikata, että kyllä tästä jotakin voisi tullakkin, Edna oli kuitenkin hyvä luonteinen eikä missään välissä ole katsonut häntä kieroon. Pisteet siintä siis Ednalle.. tosin Kalma ei ollut ihan varma mikä hitto tuota okein veti häntä puoleensa. Hän oli friikki ja näytti suorastaan hirviältä terävine kynsineen ja hamapineen, sekä kiintymys aste oli vähän mitä oli. ..Mikä hänessä oli niin ihmeellistä ja vetovoimaista?
Kalma seuraili hiljaisena lihaa syöden kun Edna veti mukista alas ties mitä sotkuja, eikä se vaikuttanut kovinkaan herkullselta juomalta Ednan naamasta päätellen. Helga taas poistui paikalta..
"Mitä siinä oli?" Kalma uskaltautui kysymään Ednalta tuon juotua juoman alas. Seuraaville sanoille Kalma hymähti surkuhuvittuneesti itsekseen.
"Yksinäisyys tekee hulluksi." Kalma tuumasi aluksi ja jatkoi. "Mutta heppaasi et voi ottaa mukaan luokseni, se jää tänne." Kalma huomautti Ednalle jos tuo edes vahingossakaan aikoisi suunnitella hevosen mukaan ottamista hänelle. Ei Kalmalla ollut mitään paikkaa missä pitää hevosta, eikä se takuu varmasti mahtuisi suu aukosta sisään! Joten se siintä..
Edna saisikin tottua siihen, että Kalma ei ehkä ollut se kaikkein sivistynein ja käyttäytyi välillä kuin eläin, tai paremmin sanottuna koira.

"Enköhän.." Kalma virnisti salaperäisen oloisesti. Totta kai hän näyttäisi Lucan tuolle ja esittelisi Ricolle, joka tuskin tulisi olemaan kovinkaan iloinen asian puolesta. "Luca.. Ja varoitan, se voi olla aika.. energinen nähdessään sinut." Kalma huomautti Ednalle. "tai sitten haukkuu sinua... veresi takia, se ei tykkään haltoista." Kalma lisäsi vielä, Lucan olisi syytä tottua uuteen asukkiin tai Kalma pistäisi sen tottumaan.
"Meinaatko pakata mitään?" Kalma kysyi syöden viimeisetkin lihat alas kurksutaan ja alkoi sitten nuolemaan sormiaan putsatakseen ne.

[Aksutar]

Edna

"yrttiteetä. Vahvistaa kuulemma vastustuskykyä, ei tule niin helposti kipeäksi" Edna selitti Jackin kysymykseen "Enkä ajatellutkaan ottaa Apolloa mukaan, en uskonutkaan sen mahtuvan minnekkään.. sitäpaitsi sillä on ihan hyvät oltavat täällä".
Ja Edna vähät välitti siitä miten Jack käyttäytyi. Hän jo tiesi että tuo ei varmasti ollut sieltä sivistyneimmästä päästä, eikä kyllä ollut hänkään. Ja Jack oli friikki, joten oli ihan ymmärrettävää että tuolla oli omalaatuisia tapoja.
Jack kertoi koiransa nimeksi Lucan ja varoitti että koira saattoi olla joko energinen nähdessään uuden tuttavuuden tai sitten alkaa haukkua, Ednan veren takia. Sääli, mutta Edna ei voinut sekarotuisuudellensa mitään. Mutta toisinaan haltia verestä oli myös hyötyäkin.
"selvähän se.. no, toivotaan ettei se kovinkaan vihamielinen olisi" Edna totesi "Ja käyn nopeasti pakkaamassa jotain mukaani, palaan pian!"

Noiden sanojen myötä Edna poistui keittiöstä ja hyppeli yläkertaan pakkaamaan. Edna ei mitään turhaa mukaansa pakannut, vain muutamat vaihtovaatteet, korttipakan ja hiusharjan. Mitään muuta tyttö ei uskonut tarvitsevansa. Kun hän oli valmis, Edna nappasi yläkerrasta Jackinkin tavarat ja tuli takaisin alakertaan.
"Olen valmis!" Edna huudahti ojentaen Jackille tuon omat vaatteet. Ei tuo kai nyt ihan puoli ilkosillaan minnekkään aikonut lähteä.

[suskari]

Kalmankoira, Rico, Luca

"Ei Luca osaa olla vihamielinen.." Kalma huomautti ja sitten Edna katosikin yläkerran suuntaan pakkaamaan. Aijaa, tuo oli niin kuin jo menossa hänelle jo? Eikä hän ollut edes herännyt tai saanut kahvia tai mitään muutakaan.. mikä palvelu. No hän laittaisi sitten kotonaan itselleen kahvia tulemaan sanoi siihen kuka mitä tahansa.
No pian Edna tulikin kantamusten kanssa, joka vaikutti aika laihalta.. Mutta Kalma ei käynnyt mitään siintä vastaan väittämään, antoi tytön ottaa mitä mitä ikinä tarvitsikaan omasta mielestään. Kalma suoristautui pöydän kulmalta ottaen vaate pinkkansa vastaan Ednalta hymähtäen pienesti tuon sanoihin.
"Meinaat noilla ihan selvitä?" Kalma huomautti Ednalle nyökäten tuon kantamusten suuntaan. Tuon oli syytä ottaa huomioon, ettei hän ihan ihmisten tavalla elännyt, ei ainakaan aina. Jos vaikka oli oikein väsynyt niin Kalma saattoi nukkua ilman mitään ongelmia lattiallakin..
No Kalma veti parissa minuutissa vaatteensa niskaan ja kääntyi oven suuntaan, josta mentiin ulos ja kadulle.

"Et tulekkaan näkemään vanhempiasi pitkään aikaan." Kalma virnisti varsin sadistisesti, vaikkei sitä kyllä kannattanut ottaa ihan niin henkilökohtaisesti. Kalman omaa kieroutunutta huumoria vain.
Kalma johdatti sitten Ednan pitkin talojen kattoja- jossa välillä kyllä pysähdyttiin ihailemaan maisemia tai Kalma omaksi ilokseen teki kiusaa vartijoille kuin pikku lapsi, nakellen lumipalloja vartija parkojen niskaan- asunnollensa, tai oikeastaan kujalle jossa hänen kotinsa pää sisäänkäynti oli. Kalma siirsi tavaraa pois edestä ja meni itse ensin lähinnä sen takia, ettei Edna pimeyttä säikähtäisi tai muutakaan.
Päästyään toiselle puolelle Kalma napsautti sormiaan pariin otteeseen saaden kämmenensä yläpuolelle leijumaan pienen keltaisen valo pallon. Se oli sähköstä tehty ja Blackiä matkimalla opittu loput. No Kalma jäi sitten odottelemaan Ednaa siihen aloillensa ja kun tuo sitten pääsi sisään Kalma auttoi tuon ylös.
"Älä säikähdä.. en minä täällä asu, tai no ainakaan tässä kohtaa." Kalma tuumasi ja lähti kävelemään syvemmälle luolaan pitäen huolen että Edna pysyisi mukana.
"Niin ja toivon, ettet kerro tästä paikasta kenellekkään, et edes vanhemmillesi.. Haluan jonkin paikan jossa voisin olla ihan omassa rauhassa ilman pelkoa että joku käy päälle. Ainoa ulkopuolinen joka tietää tästä on Black, joten älä säiky jos herra joskus kirjaimellisesti pöllähtää paikalle." Kalma selitteli saapuen tutulle halkeamalle josta änkesi sisään jääden odottamaan Ednaa että tuokin pääsisi sisään.

"Perillä ollaan" Kalma tuumasi astellen ovea kohden, joka oli hieman rakosillaan ja sieltä tuli valoa.. ilmeisesti Rico oli paikalla ja myös Lucakin, tai ainakin pitäisi olla. Kalma avasi oven auki josta aukeni iso korkea kattoinen luola, josta johti pikku luolia eri huoneisiin. Luca rynnisti paikalle siltä seisomalta ja Kalma kapsutti pikaisesti koiraa kaulasta kun tuo pomppi jaloissa sen muutaman sekunnin siirtyen Ednaa tervehtimään vuorostaan yrittäen päästä nuolemaan tuon kasvoja. Luca ei ilmeisesti huomannut tuon olevan puoliksi haltia? No ei se mitään, ihan hyvä vain. Kalma riisui takkinsa naulakkoon ja kenkänsä siihen alle vilkaisten Ricon päälle joka tuli paikalle joka ei vaikuttanut kovinkaan iloiselta.
"Missä olit!?" Nuorempi ärähti Kalmalle, joka pyysi poikaansa rauhoittumaan nöin aluksi mutta tuo mitään kuunnellut. Edna sai puoliveriseltä mulkkauksen osakseen. "Naisia hankkimassa vai?" Rico murahti.. Kalma meni hiljaiseksi ja mumsi vastaukseksi jotakin omalla kielellään.. siintäkös Rico tulistui ja alkoi huutamaan isälleen samalla kielellä kuin Kalma, olivathan kumpikin samasta maasta kotoisin.
Kalma kuunteli aikansa Ricon räyhäämistä, kunnes löi tuota kunnolla päähän niin että läsähti ja poika kaatui selälteen maahan. Kalma nappasi tuon riveleistä kiinni.
"Pidä sinä huoli vain omista asioistasi." Kalma sähähti hampaiden välistä päästäen Ricon irti harpeten tuon yli peremmälle kääntyen Ednaa kohden.
"Ole kuin kotonasi.." Kalma levitteli käsiään, vaikka toista selkeästi arkaillen. "Laita tavarasi minne haluat.." Kalma hymähti.
Rico nousi lattialta ylös pyyhkäisten veristä suupieltään tuhahtaen mulkoillen Ednan kuten Kalmankin päälle paheksuvasti.
"..ulos, jos noin vituttaa." Kalma huomautti pojalle joka mitään sanomatta meni ulos.

"Anteeksi tuosta.. Rico on vähän äkkipikainen."

[Aksutar]

Edna

"Kyllä meinaan" Edna totesi Jackin kysymykseen, sen paremmin asiasta selittelemättä. Edna tuli vähällä toimeen eikä hän halunnut vaikuttaa liian turhamaiselta. Lisäksi Ednalla oli omat säästönsä mukana, mikäli tytön täytyisi jotain itselleen ostaa. Jackin vetäessä omat vaatteensa niskaan, Edna puki vielä päälleen ulkovaatteensa. Ulkona oli kylmä, joten parempi pukeutua kunnolla. Sitten lähdettiinkin, sen pahemmin sanomatta edes hyvästejä äidille. Helgalla olisikin sitten selittämistä Alfille kun tuo tytärtään tulisi tapaamaan.
Kalman sadistinen virnistys sai kylmät väreet kulkemaan Ednan niskassa, mutta tyttö vastasi tuon virnistykseen vain ovelasti hymyillen. Tottahan se oli, ei hän vanhempiaan näkisi, eikä kyllä varmaan kaipaisikaan. Oli hän sen verran iso tyttö jo.

No, Edna seurasi Jackia katoille ja niitä pitkin eteen päin. Välillä pysähdeltiin katselemaan maisemia tai kiusaamaan vartijoita. Lumipallojen viskeleminen vartijoiden niskaan oli Ednalle uutta lystiä, mutta tällä kertaa hän jätti sen täysin Jackin tehtäväksi. Katseleminenkin oli yhtä hauskaa.
Pian saavuttiin kujalle jossa Jack siirsi tavarat pois salaisen sisäänkäynnin edestä. Ednaa alkoi mietityttämään missä tuo oikein asui, mutta tyttö ei kyseenalaistanut tätä pientä salakäytävää. Olihan tuo - kuten jo todettu - friikki, joka tuskin asui pienessä punaisessa talossa metsän laidalla perunamaan vierellä. Jack teki taikojaan ja valaisi käytävät pienellä pallolla. Ednalla riitti ihmettelemistä moisessa pallossa, kunnes tyttö taas keskittyi Jackin seuraamiseen. Jack johdatti hänet syvemmälle luolastoon.
"En kerro en.. ei ole mitään syytä kertoa" Edna totesi ja virnisti pienesti kuullessaan velhon ehkä piiphatavan. Jos tuo luolaan ilmestyisi, Edna kyllä koettaisi onneaan.

Jack ilmoitti heidän olevan perillä heidän saapuessaan oven luokse. Oven raosta tulvi valoa, mikä sai Ednan vilkaisemaan kysyvästi Jackiin, kunnes tyttö muisti Jackin puhuneen Ricosta.
Heidän astuessa sisään kolmijalkainen koira pomppi iloisesti tervehtimään tulijoita. Se oli ilmeisesti Luca. Luca tervehti isäntäänsä iloisesti ja siirtyi sitten tutkimaan uutta tuttavuutta. Edna naurahti iloisesti, laski kassinsa maahan ja alkoi rapsuttelemaan Lucaa, antaen tuon nuolla kasvojaan pienesti.
Ricon tullessa paikalle Edna vilkaisi tuon päälle, mutta ei sanonut mitään. Herra näytti perseeseen ammutulta karhulta, toisin sanottuna tuo taisi nousta tänään väärällä jalalla. No, Edna pysyi hiljaa miesten keskustellessa, rapsutellen Lucaa ja kuunnellen sivukorvalla noiden puhetta, mistä hän ei saanut mitään selvää.
Jackin motatessa Ricoa Edna hätkähti pienesti ja katseli kun isä ojensi poikaansa, joka sulki vihdoin suunsa. Edna hymähti pienesti Jackin seuraaville sanoille ja riisui takkinsa ja kenkänsä. Kai tätäkin luolaa oppisi kutsumaan kodiksi. Rico poistuikin paikalta sitten vähin äänin, kuin tappelun alfa sutta vastaan hävinnyt nuori pyrkyri.
"sepäs oli... lämmin vastaanotto" Edna totesi astellen peremmälle, rapsuttaen muutaman kerran Lucaa korvan takaa, ennen kuin alkoi katsella ympärilleen.

"sinullahan on ikioma piilopaikka täällä" Edna totesi, laskiessaan kassinsa tuolille.
Valoa ei paljoa ollut, eikä ikkunoita ollenkaan, mikä hieman häiritsi Ednaa. Mutta tyttö uskoi tottuvansa tähänkin järjestelyyn ajan myötä. Hän oli sopeutuvainen tapaus.
"Missää.. minä nukun?" Edna totesi sitten hymyille jälleen kuten yleensäkkin.

[suskari]

Kalmankoira, Luca

Onneksi Edna ei pahemmin hätkähtänyt siintä miten kova kouraisesti Kalma ainoata poikaansa kohteli. Mutta se nyt oli aika yleistä ja Kalma sai olla tuon tuossa rauhoittamassa poikaansa jos tuo jostakin kimpaantui tarpeeksi pahasti. Rico oli uskomattoman herkkä suuttumaan, se oli kyllä huomattu.. koituu vielä pojan kohtaloksi.
"No Rico onkin hieman äskyn puoleista, mutta muuten mukava." Kalma tuumasi Ednan sanoihin kun tuo rapsutteli Lucaa, joka vaikutti jällee kerran nauttivan saamastaan humiosta. Oikea syli koira.. Mutta ei Kalma koiralta muuta halunnutkaan, ei siintä tappelijaksi ole kolmella jalalla. Lisäksi Luca oli väärän luontoinen siihen hommaan.

"Jep, ollut siintä lähtien kun tulin tänne ensinmäisen kerran.. tekemisessä ja paikan löytämisessä vain meni oma aikansa." Kalma selitteli kävellen lähemmäs Ednaa. Toisinaan Kalma ei ollut kovinkaan varma pystyisikö Edna tälläistä paikkaa pitämään salassa.. Tytöt tuppasivat toisinaan olemaan aikamoisia juorukelloja. Mutta katsotaan nyt..
"..Joudut varmaan nukkumaan, joko lattialla tai tulemaan viereeni. Huoneita tässä luolassa ei ainakaan ole yhtään enempää, ellen sitten pyydä Blackiä tekemään yhden lisää. Mutta katsotaan nyt ensin mitä tästä tulee." Kalma hymähti pienesti lopussa vilkaisten kulmiensa alta Ednaa. Jos Edna kestäisi häntä pari viikkoa niin sitten Kalma pyytäisi Blackin paikalle, joka saisi tehdä yhden huoneen lisää. Kalma ainakin oletti että tuo osasi yhden luolan rakentaa. Hyvin se luola ainakin oli romahtanut alas..

Luca huomasi Ednan kassin, kallisti päätään ja käveli sen luokse tunkien kunonsa sen sisään tutkiakseen mitä siellä on.
"LUCA! Pois sieltä!" Kalma ärähti koiralle, joka suurinpiirtein pomppasi taaemmas häntä koipien välissä. Kalma naurahti pienesti.
"Käyn keittämässä kahvit.. otatko?" Kalma oli jo menossa mutta pysähtyi vielä kysymään Ednalta. Ties vaikka huolisi.

[Aksutar]

Edna

Jack kertoi Ricon muutenkin olevan äksyn puoleinen. Hyvä että tuolla sentään oli persoona, mutta moiseen tutustuminen taisi viedä aikansa. Jack myös kertoi tämän luolan olleen hänen piilopaikkansa siitä lähtien kun herra Cryptiin oli astunut. Kätevää, vaikka Edna epäili syvästi ettei viemäri ja tunneli verkosto kylän alla ollut kaikkein turvallisin paikka asua. Ties mitä hiippareita täällä liikkui.
Jack tuli lähemmäksi ja kertoi että Edna joutuisi nukkumaan joko lattialla tai Jackin vieressä. Oli vaikea arvata kumman Edna valitsisi. Jack myös ehdotti että saattaisi kysyä velhoa tekemään yhden huoneen lisää.. mitenköhän sekin onnistui? Edna ei uskonut että velho mitään sellaista pystyisi tekemään! No, sekin jäisi vain nähtäväksi.
Edna oli täysin keskittynyt kuuntelemaan ja tapittamaan Jackia ja suorastaan hätkähti tuon ärähtäessä Lucalle, joka oli työntämässä kuonoaan Ednan kassiin. Edna vilkaisi hymyillen Luckaan joka oli pelästynyt pahan päiväisesti. Koira parka.

"Kahvia?... en ole koskaan maistanut" Edna totesi kulmat koholla "Mutta toki voin ottaa!... niin ja, nukun sinun vieressäsi, lattialle et minua sysää!".
Kiero hymy levisi tytön kasvoille, samalla kun tuo käveli Lucan luo ja jatkoi koiran paijaamista, kyykistyen tällä kertaa sen tasolle.
"Sinä olet varmaan Luca. Isäntäsi kertoikin sinusta jo. Olet komea poika, oikein komea" Edna alkoi puhumaan koiralle, kuin yleensäkkin. Tytöllä oli tapana puhua eläimille, ymmärsivätpä nuo tai eivät.