Ruska || Aksu

[Aksutar]

Lily

Lily naurahti pienesti Rudyardin kysyessä luuliko Lily tosiaan että tuo tietäisi mitään tavallisesta kunikaallisten lapsuudesta.
"Ole onnellinen ettet tiedä sen enempää... se oli pelkkää koulutusta ja tavoilel opettelua koko lapsuus, harvoin sitä pääsi edes leikkimään kunnolla" Lily sanoi hymähtäen pienesti niille katkerille muistoille siitä, kuinka tallipojat olivat leikkineet aikoinaan läheisellä niityllä samalla kun Lily oli joutunut opettelemaan pöytätapoja.. Joskus Lily mietti kuinka hän ei ollut niin tosikko mitä toiset kuninkaalliset, vaikka hänet oli pienestä pitäen opetettu käyttäytymään ihmisiksi.

Rudyard oli selvästikkin kiinnostunut asiasta, kun Lily oli maininnut haltia kuninkaan. Tyttö hymähti pienesti ja pudisti päätään.
"Sen jälkeen kun menin naimisiin velhon kanssa on tapahtunut kaikenlaista... Ja varmasti tapaaminen haltia kuninkaan kanssa on suurin asia mikä muutti minua.. itse asiassa olen tavannut hänet kahdesti" Lily laski katseensa takaisin ratsunsa harjaan ja huokaisi pienesti.
"Ennen kaikki tuntui niin helpolta ja vaivattomalta.. Vasta nyttemmin olen tajunnut ettei se koskaan ole ollut helppoa, minua on vain estetty näkemästä ne vaikeat asiat..." Lily sanoi hymähtäen pienesti "Kuten Jack Fisher tapaus.. Kaikki yrittivät pimittää hänen tekonsa minulta ja estää häntä pääsemästä puhe etäisyydelle kanssani".
Itseasiassa Lily ei olisi halunnut puhua siitä asiasta, mutta näin ohimennen ajatusksissaan mainitsi asian. Hän oli taas menettämässä todellisuuden tajunsa ja alkoi pyörittelemään asioita päässään, mutta koitti vielä olla sen pahemmin mitään pohtimatta ja keskittyä Rudyardin hurmaavaan seuraan.

[Ros]

Rudyard

Mies nyökkäsi ymmärtäväisesti. Hän ei voinut väittää että hänen lapsuutensa olisi ollut pelkkää leikkiä - häneen oli fiksuna nuorukaisena asetettu paljon odotuksia joiden täyttämiseen hän oli lähes pilannut mahdollisuutensa. Se ei kuitenkaan ollut luultavasti ollut mitään siihen verrattuna, mitä Lily oli joutunut kestämään.
"Kuulostaa tosiaan kurjalta", Rudyard myönsi hienoisesti hymyillen. Hän myös huomasi, etteivät käytöstavat ja kaikki se opetus olleet iskostuneet prinsessan päähän niin hyvin, kuin olisi pitänyt, mutta jätti huomionsa sanomatta. Hän ei halunnut pilata tätä hetkeä ryhtymällä jäkättämään moisesta mitättömyydestä.

Punatukan ilme ei värähtänytkään Lilyn mainitessa avioliittonsa, mutta oli vaikea pitää kasvot ilmeettöminä tuon sanoessa sen ääneen. Rudyard oli huomannut, että heidän välillään vallitsi sanaton sopimus siitä, etteivät he puhuisi velhosta ja nyt prinsessa oli mennyt rikkomaan tuota.
"Millainen hän on?" mies kysyi yllättäin ja naurahti sitten. "Haltiakuningas - vai etkö halua puhua hänestä?" Hän ymmärtäisi kyllä, jos ei. Lily ei vaikuttanut olevan innoissaan tuosta miehestä eikä punatukka voinut vaatia tuota puhumaan aiheesta enempää. Lily ei ollut hänelle tilivelvollinen eikä Rudyardilla ollut aikomustakaan käyttäytyä, kuin asian olisi kuulunut olla oikein. Silti, huolimatta kohteliaisuudestaan, mies oli kiinnostunut haltioiden kuninkaasta. Hän halusi tietää, millainen mies oli heidän vihollisensa.
Rudyard siveli ratsunsa harjaa hymyillen pienesti. Heidän keskustelunsa oli lähtenyt heti hieman vakavampaan suuntaan. Eiväthän he aina voineet keskustella kaikesta keveästi ja helposti.
Mies säpsähti tytön mainitessa Fisherin nimen. Pisamaisille poskille nousi tällä kertaa ärtynyt puna. Se kuitenkin katosi hetkessä.
"Minä uskon, että he vain haluavat suojella sinua. Fisher ei ole kovinkaan tasapainoista seuraa." Rudyard pehmensä sanojaan hymyllä.

[Aksutar]

Lily

Lily tiesi heidän sanattomasta sopimuksesta koskien hänen avioliittoaan, mutta se oikeastaan lipsahti. Jälkeen päin Lily katui että oli mennyt sen mainitsemaan ja toivoi ettei Rudyardkaan siitä välittäisi. Tosin tuon ilme ei värähtänytkään, joten Rudyard osasi joko ottaa asian tyynesti tai sitten tuo ei välittänyt äskeisestä huomautuksesta.
Rudyardin kysyessä haltia kuninkaasta Lily mietti hetken, mitä tuosta nyt sanoisi.
"hän on... kiero ja ennen kaikkea itsekäs... mutta ei muulla tavalla pahemmin eroa muista haltioista, kai? Vaikea verrata kun en ole muihin haltioihin törmännyt" Lily sanoi pienesti naurahtaen. Totta kai hän valehteli.. hän oli tavannut ainakin viisi eri haltiaa ja tutustunut nähihin jollain tasolla, tosin yksikään heistä ei todellakaan ollut hänen ystäviään. Näistä Lily ei kuitenkaan maininnut mitään Rudyardille, ettei tuolle heräisi turhaan lisäkysymyksiä. Lisäksi Lily jätti täysin kuvailematta haltiakuningasta ulkonäöllisesti, sillä hänkänä ei voinut kieltää etteikö kuninkaassa ollut jotain kiehtovan kaunista. Mutta jo nyt Rudyard tiesi enemmän mitä Lilyn setä tästä asiasta, joten Lilyn kannatti nyt harkita tarkkaan mitä sanoisi..

Keskustelu tosiaan oli lähtenyt hieman vakavampaan suuntaan heti aluksi.. mutta ehkä loppua kohden se kevenisi, kun kerran vauhtiin päästiin. Lily huomasi kuinka Rudyard säpsähti hänen mainitessa Jackin nimen. Tyttö kohotti kysyvän katseensa Rudyardiin tuon kommentin myötä ja kohotti pienesti kulmiaan.
"Sitä he sanoivatkin... että halusivat suojella minua. Mutta mistä sinä tunnet hänet?" Lily kysyi.
Kyllä hän tiesi että jokainen kyläläinen oli aivan varmana kuullut Jackistä - eihän tuo muuten olisi niin vihattu - mutta Rudyard näytti tietävän siitä friikistä hieman enemmän. Tosin Lily ei aikonut vaatia tuolta mitään selitystä asiasta, tunsi jos oli tunteakseen.

[Ros]

Rudyard

Mies naurahti tytön maininnalle haltiakuninkaasta. Hän ei ollut koskaan tavannut yhtäkään haltiaa ja oli nuorena kuvitellut nuo paremmiksi kuin ihmiset. Vanhemmalla iällä hän oli kehittänyt kyvyn ajatella kriittisesti ja huomannut, kuinka väärässä olikaan ollut.
"Taidat olla oikeassa", punatukka totesi naurahtaen. Hän ei ollut kiinnostunut kuulemaan haltian ulkonäöstä - olihan hän kuullut että nuo olivat tarumaisen kauniita joten miksi hänen pitäisi olla yllättynyt heidän kauneudestaan.
Sotilas huomasi, että Lily salasi vielä jotain, luultavasti paljonkin, mutta koska tuo ei jatkanut asiasta sen kummemmin, hän antoi keskustelun siirtyä seuraavaan aiheeseen.

Rudyard raapi poskeaan hieman hermostuneen oloisesti, keskustelun siirtyessä Fisheriin, miettien mihin järjestykseen sanansa laittaisi. Olihan hän tavannut Jackin ja todennut tuon väkivaltaiseksi sekopääksi, mutta hän ei tiennyt tuosta muuta, kuin miten hän käyttäytyi vihollisiensa kanssa. Se oli tietenkin riittänyt hänelle syyksi vihata tuota ja kantaa kaunaa siitä, mitä olento oli tehnyt hänelle ja kuinka kovasti tuo oli yrittänyt nöyryyttää häntä.
"Tunteminen on aivan väärä sana", mies totesi hymähtäen. "Olen tavannut hänet kerran - meillä oli erimielisyyksiä eräässä asiassa ja hän yritti parhaansa mukaan nöyryyttää minua ja käyttäytyi uhkaavasti."
Punatukka loi hieman vinon, avuttoman hymyn. Hän ei ollut pystynyt muuta kuin alistumaan tuon uhan alla ja poistumaan paikalta, hän ei ollut halunnut taistella tuota olentoa vastan yksinään, etenkään hieman viiniä juotuaan.
"Poistuin paikalta, ennen kuin hän teki minulle mitään. Hän kulki petturiksi kääntyneen nuorukaisen kanssa, jonka olin yrittänyt viedä kotiinsa."
Sotilaan mielikuva siitä, miten kaikki oli tapahtunut, oli väärä ja Fisher olisi väittänyt hänelle ihastuttavaan tapaansa vastaan, mutta mitä Rudyard sille voi, että kuva oli näin hahmottunut hänelle. Tilanne oli vaikuttanut siltä, että se äpärä oli ollut Jackin mukana ja kun mies oli suojellut tuota, se oli saanut miehen vaikuttamaan petturilta.

[Aksutar]

Lily

Prinsessa oli kiitollinen siitä ettei Rudyard alkanut kyselemään haltioista sen enempää. Niistä hän oli puhunut jo tarpeeksi aatelisneitojen kanssa, jotka aina salaa haaveilivat komean haltianuoren tulevan ja vievän heidät seikkailemaan. Naiiveja romanssi haaveita, joista Lily oli saanut jo tarpeekseen. Ja mikäli kaikki haltiat olivat lähellekkään kuningastaan, niin nämä aatelisneidot menettäisivät hermonsa heihin alta aikayksikön.. turhamaisia ja narsistisia otuksia nuo haltiat, näin Lilyn mielestä.

Rudyard raapi poskeaan hermostuneesti, mikä sai Lilyn kohottamaan kulmiaan pienesti. Mies kertoi ettei varsinaisesti tuntenut Jackia, mutta oli tavannut tämän kerran ja sekin riitti näemmä vihaamaan häntä. Sana petturi sai Lilyn ajatusten kulun pysähtymään.. Jack oli kulkenut petturin kanssa? Kuinka paljon tuolla mahtoi olla sitten tekemistä vastapuolen kanssa? Olihan Jack alun alkaen yrittänyt itse kuninkaan murhaa ja yhtäkkiä kääntänyt kelkkansa ja pyytänyt päästä mukaan riveihin.. ja vieläkään Lily ei ollut kuullut tuosta mitää muuta kuin pahaa. Tietenkin kaikkien mielessä oli käynyt mahdollisuus että Jack olisi petturi, mikä tietenkin sai Lilyn varuilleen. Hän oli jo kahden pettruin kynsiin jäänyt ja toinen niistä tuli yllättävältä taholta..
"meistä on moneksi... Mutta minäkään en häntä kunnolla tunne, joten en osaa sanoa mitään.." Lily totesi sitten olkiaan kohauttaen ja jätti asian sikseen. Hän uskoi ettei Rudyardkaan halunnut kuluttaa heidän yhteistä aikaansa puhumalla henkilöstä josta ei pitänyt niin paljoa.

Jim pysähtyi äkkiseltään. Lily vilkaisi ratsuaan joka alkoi sitten täydessä rauhassa mussuttamaan ruohoa maasta. Luulisi tuon saaneen syötyä tarpeeksi talleilla, mutta ilmeisesti ei. Tai sitten se halusi vielä syödä kosteaa ruohoa ennen kuin talvi tulisi ja peittäisi kaiken valkeaan vaipaansa.
"hupsu otus" Lily totesi puoliääneen naurahtaen samalla kun taputteli Jimiä kaulalle, josko tuo vaikka jaksaisi lähteä liikkeelle.

[Ros]

Rudyard

Kuka aatelisneito jaksaisikaan ketään itseään turhamaisempaa miestä? Hienojen naisten silmissä miehen piti olla miehekäs, vaikka tietenkin myös hurmaavan komea. Yhtäkään miestä, joka vietti peilin edessä pidempään kuin tyttö itse, ei katsottu hyvällä.
Rudyad oli tyytyväinen heidän jättäessä Fisheristä puhumisen. Hänellä ei ollut mitään sellaista kerrottavaa Lilylle, millä olisi ollut merkitystä. Hän oli jo kertonut, että olento oli auttanut petturia - vaikka tuo olikin ollut vain lapsi - pakoon ja se oli ainoa rike, mihin hän tiesi koiran syyllistyneen, vaikkei yhtään epäillyt, ettei niitä olisi enemmänkin.
"Ehkä olisi viisainta, jos pyysisimme molemmat kaukana hänestä", mies totesi jättäen puheenaiheen siihen.

Punatukka pysäytti ratsunsa Lilyn ratsun jäädessä mussuttamaan ruohoa rauhassa. Se ei ollut varmasti päässyt aikoihin ulos tallistaan ja oli nyt onnellinen, kun pääsi tarkastelemaan ulkomaailmaa. Ei ollut mikään ihme, että eläin jäi syömään satunnaisesti ruohoa, saihan se nyt maistaa vapauden maun.
"Voimme pysähtyä hetkeksi", mies totesi hymyillen ja pysäytti oman ratsunsa. "Annetaan Jimin tutustua hieman kaupungin ulkopuoliseen luontoon." Hänen oma ratsunsa ei tehnyt eletäkään mutustellakseen ruohoa, olihan se hyvin koulutettu sotilaan ratsu.
Punatukka korjasi ryhtiään ja tarkasteli tyttöä katseellaan. Hän ei voinut olla jälleen toteamatta, että tyttö oli lumoavan kaunis.
"Ehkä voisimme kävellä hieman", mies ehdotti rennosti ja laskeutui satulasta. "Antaa hevosten levätä hetken, vaikkemme olekaan ratsastaneet vielä pitkälle." Rudyard halusi edes hetken seistä tytön lähellä. Heidän ratsastaessaan hän ei pystynyt tuntemaan samaa läheisyyttä, kuin heidän seistessään tai istuessaan vierekkäin.

[Aksutar]

Lily

Lily ei enää vastannut mitään Rudyardin kehotukseen siitä että heidän molempien kannattaisi pysyä kakukana Jackista. Saattoi olla niin, mutta Lilyllä oli paha tapa tehdä vastoin kieltoja kunnes tapahtui jotain.. kaikki piti oppia kantapään kautta, mikä ei todellakaan ollut se paras vaihtoehto. Tuon tavan takia Lilylle olikin jäänyt traumoja joistain asioista...
Rudyard pysäytti hevosensa Lilyn ratsun pysähtyessä. Toki Lily olisi vointu komentaa Jimin liikkeelle, mutta hän ei ollut niin ilkeä rakasta ratsuaan kohtaan. Jim oli aina ollut kovin rakas prinsessalle ja tuon takia se saikin aina erityiskohtelun. Rudyardin ratsu ei pahemmin ruohoa hamuillut, mutta tuo tuskin oli saanut niin leppoisaa koulutusta mitä Jim. Toiset vain pääsivät helpommalla.
"Hyvä idea... se ei ole päässyt pitkään aikaan kaupungin ulkopuolelle" Lily totesi Rudyardin huomautukseen.
Rudyardin laskeutuessa satulastaan Lily hymähti pienesti ja nyökkäsi. Jaloittelu olisi varmasti hyvä idea, ei Lilykään ollut pitkään aikaan päässyt kävelemään linnan muurien ulkopuolella.

Joten Lily laski suitset käsistään ja hypähti varovasti alas korkean ratsunsa selästä, pitäen hetken tukea hevosesta, ihan vain varmuuden vuoksi. Jim ei tulisi lähtemään karkuun, ellei joku hyppäisi sen takamukseen kiinni, joten Lilyn ei tarvinnut olla huolissaan että ratsu viipottaisi omille teilleen. Lily kääntyi kohti Rudyardia ja hymyili pienesti.
"ei varmaan parane mennä kauhean kauas ilman ratsuja" Lily totesi sukien pienesti hiuksiaan, samalla kun antoi katseensa kiertää ympäristössä.
Ei ketään lähettyvillä, ellei pikku lintuja laskettu. Nekin lähtisivät pian etelään ja jättäisivät metsän aavemaisen hiljaisiksi. Hitaasti Lily lähti kävelemään hieman kauemmas Jimistä, joka mussutteli ruohoa kuin viimeistä päivää.

[Ros]

Rudyard

Mies olisi ollut valmis auttamaan tytön alas ratsailta. Hän olisi mieluusti antanut tuon liukua syliinsä, mutta ei päässyt tarjoutumaan tähän kun Lily oli jo hypännyt alas ratsunsa selästä. Tuo ei tosiaankaan ollut mikään tavanomainen hienohelmainen prinsessa, jolla piti olla pieni armeija hovineitoja ja - poikia ympärillä hääräämässä. Tyttö oli selvästi tottunut pärjäämään yksin ja pärjäsikin.
Rudyard seisoi kiltisti paikallaan, odottaen että neito sai itsensä valmiiksi. Lopulta tuo kääntyi mieheen päin hymyillen pienesti.
"En usko, että ratsuni karkaa mihinkään", mies totesi pehmeästi ja antoi suitsien pudota nurmikkoon. Hevonen ei reagoinut vapauteen mitenkään muuten kuin kohottamalla tummanruskeiden silmiensä katseen rauhallisesti isäntäänsä. Joskus se muistutti asennoitumiseltaan enmmän hyvin koulutettua koiraa kuin hevosta.
"Olet kokeneempi ratsastaja kuin uskalsin olettaa", Rudyard totesi hymähtäen kevyesti. Se oli kohteliaisuus, vaikka joku huonommalla itsetunnolla vatustettu saattaisi pitää sitä loukkauksena.

Punatukka käveli tytön vierelle, joka oli uskaltanut astelemaan muutaman askeleen kauemmas Jimistä. Hän otti Lilyn helposti kiinni askelillaan.
"Laulaisitko minulle?" mies kysyi hetken hiljaa oltuaan, mietteisiinsä vaipuneena. "Jotain vähemmän surullista tällä kertaa, viimeksi sait minut tuntemaan laulusi sanojen onnettomuuden."
Mies hymyili hienoisesti. Kapeat sormet koskettivat varoen tytön sormia. Hän halusi koskettaa tuota, yksinkertaisesti olla lähellä. Hän halusi pidellä tuota kädestä, silitellä ja suudella noita sormia - suudella huulia, pitää tyttöä käsivarsillaan. Hän olisi voinut jatkaa listaa loputtomiin.
Toivottomasti ihastuneen ihmisen mietteitä.

[Aksutar]

Lily

Miehen hevonen oli yhä yhtä tyyni mitä aikaisemmin. Tuo tosiaan muistutti hyvin koulutettua koiraa, joka tiesi tasan tarkkaan mitä tehdä, vaikke sille käskyjä sanottu ääneen.
Lily naurahti pienesti Rudyardin huomautukselle hänen ratsastustaidoistaan.
"Olen ratsastanut pienestä pitäen..." Lily totesi pienesti hymähtäen muistellessaan menneitä. Hän oli aina pitänyt ratsastamisesta, vaikka toisten mielestä se ei ollut sopivaa ajanviettoa prinsessalle, jonka olisi kuulunut vain istua ja olla koristeena, laulaa ja hymyillä vieraille.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Rudyard kysyi voisiko Lily laulaa hänelle jotain vähän iloisempaa mitä viime kerralla. Lily naurahti pienesti ja jäi sitten miettimään mitä laulaisi, tosin hänen ajatuksen juoksu pysähtyi tuntiessaan pienen kosketuksen sormissaan. Tyttö vilkaisi pienesti Rudyardiin hymyillen, samalla kun kosketti pienesti tuon kämmentä.

Sitten Lily veti pienesti henkeä ja alkoi laulamaan. Laulu oli tällä kertaa astetta iloisempaa, mutta siltikin sillä oli pieni, surullinen vivahde. Prinsessan ääni oli kirkas, mutta samalla pehmeä ja rauhoittava. Ääni ei kuulunut kovinkaan kauas, sillä Lily halusi laulaa vain ja ainoastaan Rudyardille.. ei kenellekkään muulle. Laulaessaan Lily piti jälleen silmiään kiinni ja luottikin nyt täysin siihen että Rudyard piti ympäristöä silmällä hänen puolestaan.
Laulun loputtua Lily hymähti pienesti ja avasi silmänsä, nostaen katseensa Rudyardiin.
"Luulempa etten osaa laulaa täysin iloisia lauluja.. anteeksi siitä".

[Ros]

Rudyard

Mies hymyili hienoisesti. Oli helppo huomata, että tytön sanat pitivät paikkasa. Ei noin taitavaksi voinut oppia vain istumalla sisällä ja näyttämällä sievältä, mitä prinsessan vatmasti oletettiin olevan.
"Sen näkee", sotilas totesi naurahtaen. "Ratsastaminen tuskin on kaikkien mielestä sopivaa ajanvietettä prinsessalle."
Rudyardista se oli enemmän kuin sopivaa. Hän oli kiinnostunut Lilyssä eniten tuon epäprinsessamaisuudesta, joka loi voimakkaan kontrastin tuon kuvankauniiden kasvojen kanssa.

Rudyard sulki prinsessan käden omaan käteensä. Hän silitteli tuon sormia hienoisesti samalla kun tyttö lauloi. Hän joutui harmikseen keskittymään nyt muuhunkin kuin kuuntelemaan laulua, ympäristön tarkkailu ei saisi unohtua.
Laulu oli kaunis, muttei iloinen kuten mies oli pyytänyt. Sanat saattoivat olla iloiset, mutta niiden alta aistittava tarina oli surullinen. Lily oli taitava vagitsemaan surun ääneensä, hän oli taitva saamaan kuulijansa kyyneliin.
Tämä laulu kosketti Rudyardia vielä voimakkaammin, kuin edellinen laulu. Tämä laulu oli laulettu ainoastaan hänelle eikä prinsessa ajatellut sitä laulaessaan muita. Mies olisi ollut otettu, jos hän ei olisi tuota lauluaan kuunnellessaan tuntenut pistoaan sydämessään.
Sotilas räpytteli silmiään tytön lopettaessa laulunsa ja hymähti melankolisesti.
"On kohtuutonta vaatia ketään laulamaan mitään iloista, jos hän ei pysty siihen", mies totesi hymyillen pienesti. Hän ei pystynyt kätkemään liikutustaan.
Kevyt suudelma painettiin tytön huulille.
"Ehkä vielä joskus pystyt laulamaan minulle jotain iloista."

[Aksutar]

Lily

Rudyard oli oikeassa siinä etteivät kaikki pitäneet ratsastusta sopivana ajanvietteenä prinsessalle. Lilyn isäkin oli sanonut sen tytölle, mutta tässä asiassa Lily ei ollut antanut periksi, kuten yleensä. Kun hän oli löytänyt jotain, mistä todella nautti, hän aikoi myös pitää kiinni siitä.
Lily oli monesta suunnasta kuullut olevansa epäprinsessamainen, mikä tuntui häiritsevän enemmänkin aatelisneitoja kuin ketään muuta. Nuo pitivät Lilyä esikuvanaan ja jos esikuva käyttäytyi vähänkin ei-neitimäisesti, siitä seurasi armoton supina kokous. Toisinaan se häiritsi Lilyä ja monet kerrat tuo oli yrittänyt opetella olemaan "täydellinen prinsessa", siinä kuitenkaan onnistumatta.

Pieni hymy kävi Lilyn huulilla Rudyardin tarttuessa hänen käteensä. Rohkea veto, jota Lily oli tuolta odottanutkin. Nähdessään miehen melankolisen hymyn tyttö vastasi siihen pahoittelevalla hymyllä, mutta hymy katosi Lilyn tuntiessa Rudyardin huulet omilla huulillaan. Jälleen lilyn suusta pääsi pieni, lähes olematon voihkaisu.
"ehkä vielä joskus.. toivottavasti" Lily sanoi hymähtäen pienesti nostaen katseensa Rudyardiin.
Katse ei kuitenkaan pysynyt kauaa miehen kasvoissa kun Lily painoi kasvonsa vasten tuon rintakehää ja kietoi kätensä miehen ympärille. Lily veti syvään henkeä sulkiessaan silmänsä uudestaan, eikä hellittänyt otettaan Rudyardista.
"olet niin erillainen mitä muut.." Lily sanoi lähes kuiskaten.

[Ros]

Rudyard

He olivat jo niin pitkällä, ettei kädestä kiinni ottamista tarvinnut pelätä. Mies halusi kaiken olevan samoin, kuin se oli ollut heidän tavatessaan edellisen kerran, joten hän käyttäytyi kuin he eivät olisi erossa olleetkaan. Hän oletti, että sai suudella tyttöä edelleen eikä Lily ollut tullut katumatuulelle tästä kaikesta.
Rudyard huomasi olevansa oikeassa ja kuinka tyytyväinen tyttö oli siitä, kun hän tarttui tuon käsiin. Myöskään suudelmaa ei estelty vaan se otettiin tyytyväisenä vastaan. Kultasilmäinen vastasi Lilyn katseeseen, jota ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä tyttö painautui nopeasti hänen rintakehäänsä vasten.

Punatukka painoi kevyesti huulensa tytön kutreille ja kieroi omasta puolestaan kätensä tuon ympärille. Valkeat sormet sivelivät Lilyn selkää samalla kun mies hymähti tuon kuiskaukselle. Hän ei pitänyt itseään erikoisena, ainoastaan henkilönä jota oli satuttu siunaamaan älyllä ja karismaattisella olemuksella.
"En kai minä nyt niin erilainen ole", mies totesi kuiskaten, olkiaan kohauttaen ja hymyili. Hän painoi tytön itseään vasten. "Olen vain erilainen, kuin ne, joita sinä tunnet."
Rudyard katseli hetken kaukaisuuteen. Miten tämä saattoi tapahtua? Hän tunsi elävänsä jonkinlaisessa unessa, mutta jos tämä oli unta, hän oli onnellinen siitä.
"Sinä taas olet ihmeellinne", punatukka totesi hymyillen. Uusi, leikkisä suukko painettiin tytön hiuksiin. "Ehkä tarkoita ainoastaan kauniita kasvojasi."

[Aksutar]

Lily

Jos Lily olisi ollut kissa, hän olisi kehrännyt nyt. Rudyardin kosketus sai hänet tuntemaan olonsa turvalliseksi ja lämpimäksi, vaikka tuo menikin koskemaan hänen selkäänsä.. Lilyn selkä oli arkana velhon jäljiltä, vaikka tuo ei tahallaan tyttö satuttanutkaan... mutta velholla nyt sattui olemaan yöllisiä kouristuksia ja erittäin terävät kynnet.
Lily hymähti pienesti Rudyardin todetessa ettei hän nyt niin erillainen ollut.. Lily kuitenkin halusi uskoa niin. Jos hän olisi samanlainen mitä muut, tuo olisi Lilyn perässä vain hänen ulkonäkönsä takia. Niitä miehiä oltiin nähnyt ja kuultu.. ja totta kai Lily - kuten kukatahansa muu tyttö - toivoi että miehet näkisivät heissä jotain muutakin kuin muodot... lukuunottamatta niitä täysin tyhjäpäisiä naisia jotka eivät yksinkertaisesti pärjänneet maailmassa muuta kuin uhkeiden muotojensa ansiosta, eivätkä sen takia viitsineetkään edes yrittää mitään.

Lily kohotti kavonsa Rudyardin kasvoihin tuon viimeisimmän suukon jälkeen.
"En minä nyt niin ihmeellinen ole.. ihminenhän minäkin olen" Lily totesi pienesti hymähtäen, suudellen samalla pienesti Rudyardin leukaa.
Tyttö nosti toisen kätensä Rudyardin poskelle ja siveli sitä pienesti, aivan kuin kokeillakseen oliko tuo oikeasti siinä. Lily ei vieläkään uskonut että tämä ei ollut unta.. hän odotti heräävänsä millä sekunnilla hyvänsä, mutta niin ei kuitenkaan tulisi käymään.
"Entä sinä.." Lily aloitti sivellessään Rudyardin poskea "Minä en tiedä sinusta tai sinun menneisyydestäsi mitään...".

[Ros]

Rudyard

Jos prinsessa värähti punatukan koskettaessa tuon siroa selkää, Rudyard ei ainakan huomannut sitä. Hän ei osannut aavistaakaan, että hänen kosketuksensa satutti tuota kaunista olentoa. Mies olisi huolestunut jos olisi tiennyt Lilyn kivuista ja joutunut raivon valtaa, jos olisi tiennyt kuka ne oli tehnyt.
Oli hankala vihata miestä, josta ei tiennyt mitään, mutta ei ollut vaikeaa vihata miestä, joka satutti rakastamaasi naista. Ei etenkään, jos tuo sattuisi olemaan rakkaasi aviomies.

Lily esitti kysymystä, mitä mies oli odottanut. Hän oli tiennyt, että se tulisi jossain vaiheessa vastaan, oli hetken harkinnut valehtelevansa, kertovansa olevansa jotain, mitä ei ollut, mutta oli muuttanut mielensä. Hän ei voittaisi mitään valehtelemalla tytölle tai kaunistelemalla asioita. Sen lisäksi, että Lily saattaisi saada kuulla hänen sanojensa olevan valheita, Rudyard saattaisi huomata halveksivansa itseään valheidensa vuoksi.
"Lapsuudessani ei ole mitään erikoista. Olen elänyt tavallisen sotilaan pojan lapsuuden - pidin kuitenkin opiskelusta enemmä, kuin muut sukulaiseni", mies totesi hymyillen hienoisesti. Koko elämäntarinaansa hän ei lähtisi kertomaan, kunhan antaisi hieman tietoa tytölle. "--joten pääsin opiskelemaan lakia - kuitenkin opiskeluni päätettyäni päätin jatkaa isäni jalanjäljissä sotilaana."
Rudyard jätti kertomatta syitä. Lilyn ei tarvinnut tietää siitä mitään, jollei lähtisi kyselemään. Mies oli huomannut, kuinka hankalaa tuolle kaunottarelle oli sanoa ei - kuinka hankalaa tulisi olemaan, jos halusi kieltäytyä vastaamasta.

Kädet kietoutuivat voimakkaammin tytön ympärille ja Rudyard painoi tuon tyytyväisenä tukevammin itseään vasten. Uusi suudelma painettiin Lilyn huulille, eikä mies se tällä kertaa ollut samanlainen kevyt suukko kuin äskeinen.
"Onko jotain muuta, mitä haluat tietää?" mies kysyi. Huulet kaartuivat hienoiseen hymyyn. Punatukka upotti sormensa tytön hiuksiin.

[Aksutar]

Lily

Rudyard kertoi ettei hänen lapsuudessaan ollut mitään erikoista. Lily hymyili pienesti, luuliko tuo että prinsessa tiesi millainen olisi voinut olla Rudyardin 'normaali' lapsuus? Ei, Hän ei pahemmin tiennyt muiden säätyluokkien kasvatusmetodioista, mutta ei niistä nyt enempää alkanut tivaamaan.
Rudyard mainitsi poiskelleensa lakia, mikä sai Lilyn vilkaisemaan mieheen kysyvästi. Tuo ei kuitenaan ollut jäänyt sitten sitä alaa toteuttamaan, vaan oli jatkanut isänsä jalanjäljissä sotilaana. Ajatus siitä että poika seurasi isäänsä oli Lilyn mielestä suloinen. Hänestä olisi ollut mahtavaa jos Henry olisi kiltisti seurannut isäänsä, vaikka tuo nyt yrittikin päättää sotaa vähän eritavalla mitä isänsä.. Silti Lily ei ollut perillä veljensä suunnitelmista tai selityksistä, eikä hän nähnyt mitään syytä miksei poika voinut odottaa että pääsisi valtaistuimelle, ennen kuin alkoi murehtia valtakunnan tulevaisuutta. Mutta Henry tiesikin enemmän mitä Lily..

Miehen kietoessa kätensä voimakkaammin Lilyn ympärille, tyttö päästi pienen naurahduksen peittääkseen sen pienen kivun voihkaisun mikä pääsi hänen huuliltaan selän takia. Lily vastasi miehen suudelmaan, tuon painaessa huulensa hänen huuliaan vasten.
Lily jäi hetkeksi miettimään mitä vastaisi Rudyardin kysymykseen, nauttien samalla Rudyardin upottaessa sormensa hänen hiuksiinsa.
"Haluaisin tietää sinusta kaiken.." Lily vastasi silitellen pienesti Rudyardin käsivartta "Mutta meillä on aikaa tutustua toisiimme paremmin myöhemminkin..".
"Mutta kerro minulle mikä on lempi kukkasi?" Lily kysyi kohottaen katseensa Rudyardiin ja hymyili pienesti, samalla kun siirty sivelemään tuon kalpeaa poskea.