Kirjoittaja Ros » 11 Syys 2009, 07:47
Rudyard
Mies ei voinut olla hymyilemättä lempeästi huomatessaan, kuinka onnellinen tyttö oli hänen seurassaan. Heidän välillään oli paljon sellaista, mitä he olivat jättäneet sanomatta - molemminpuolinen kiintymys, joka osoitettiin vain teoilla - mutta oli hyvä, että löytyi jotain sanottavaa.
"Minäkin vietän mieluusti päivän sinun kanssasi", punatukka totesi ratsaille noustuaan ja käänsi katseensa tyttöön. "Oikeastaan uskallauduin ottamaan meille hieman syötävää mukaan mahdolliistaakseni sen, ettemme joutuisi lähtemään kesken pois nälän vuoksi."
Rudyard oli ajatellut lähes kaikkea. Mitään vilttejä hän ei ollut sentään ottanut mukaan sen varalta, että he joutuisivat yöpymään kahdestaan. Aivan niin optimistinen hän ei ollut tämän retken suhteen eikä muutenkaan haluaisi rasittaa prinsessaa vaatimalla tuolta mitään.
Tästä kaikesta johtuen miehen kasvoille oli kuitenkin ilmestynyt jälleen onnellinen hymy. Jos he vain jaksaisivat, kotiin ei tarvitsisi palata ennen iltaa. Kukaan ei osaisi huolehtia Lilystä tai jos joku olisi huolissaan, Rudyard saisi syyt luultavasti niskoilleen, ei prinsessa - joka tosin ottaisi ne omalle vastuulleen.
Punatukka naurahti tytön sanoille. Hän oli vilkaissut Jimiä useamman kerran ja hevosiin tottuneena osasi jo sanoa siitä jotakin. Se oli rauhallinen ratsu, tottelevainen olento jonka saattoi antaa kantaa noin arvokasta neitoa. Se oli sotilasratsu, josta oli koulutettu prinsessalle hevonen ja vaikkei se oletettavasti päässyt ulos, käytettäväksi, niin usein kuin olisi ansainnut, se oli varmasti voimakas.
Huomattavasti voimakkaampi, kuin Rudyardin siro ratsu. Mies ei kuitenkaan epäillyt hetkeäkään, etteikö hänen hevosensa olisi ollut näistä kahdesta se nopeampi.
Jos he laukkaisivat pitemmän matkaa, hän jäisi jälkeen mutta lyhyellä matkalla hän olisi voittaja.
"Ainakin voimme yrittää", mies totesi ja seurasi prinsessaa. Hän pysytteli tarkoituksella Lilyn rinnalla, välillä muutaman askeleen jäljessä. Ei kuitenkaan jäänyt epäselväksi, etteivätkö hekin olisi päässeet nopeasti eteenpäin.
Ratsastaessaan Jimin vierellä punatukka ei voinut olla ihailematta sen tasaista laukkaa. Tuo oli kuin luotu sotilashevoseksi.
"Olen yllättynyt", mies totesi pysähdyttyään, nauraen sitten. "Olen aliarvioinut teidät molemmat."