Vain valkoista. [sov]

[Aksutar]

Sethos

Hopea kertoi ettei varsinaisesti muistanut nähneensä ihmisen sisuskaluja.. ihmekkös tuo, sokea kun oli. Ehkä se oli onni, ettei tuo ole nähnyt niitä, se ei näet ollut kaunista katseltavaa.
"Nuolella totta kai.." Sethos totesi Hopean seuraavaan kysymykseen, virnistäen itsekseen.
No, hopea jännitti jousensa, tähtäsi ja ampui. Sethos seurasi katseellaan kuinka nuoli halkoi ilmaa ja lopulta tämähti suoraan miehen sääriluun läpi. Ja ah sitä tuskan huutoa. Se sai Sethosin naurahtamaan pienesti, samalla kun Hopea käski miestä olla rimpuilematta.
Sitten tuo selittikin miksi oli ampunut ohi. Sethos hymähti pienesti ja nuolaisi suupieliään.
"Siinä tapauksessa kohde pitää saada pysymään paikoillaan.. mutta nyt se on vähän hankalampaa.. mutta eiköhän tuo kohta veltostu" Sethos totesi virnistellen.
"Koita osua sydämeen!" Demoni hihkaisi nousten ylös ja hielautti häntäänsä, ah se rakasti kun sydämiä lävistettiin.. tai syötiin, Sethos itse tykkäsi syödä muiden sydämiä.. jos nyt kiinteää ravintoa aikoi hankkia. Harmi vain että sydämet olivat harvinaista herkkua, haltiat kun eivät pahemmin eläinten sydämiä mussutelleet, saatika säästäneet niitä teurastaessaan..
Sethos mietti jo että vaihtaisi muotoaan, sillä maalitauluun osuminen alkoi kuulostaa kivalta touhulta.. tosin hänellä ei yhäkään ollut mitään millä toista tappaa, joten pitäisi tyytyä lumipalloihin.

[Dogster]

Hopeasilmä

Hopeasilmä virnisti ilkeästi, nuolaisten huuliaan, kun Sethos ehdotti sydämmeen osumista... No kokeillaan sitten, vaikka niin pieneen maaliin onkin hankala osua. Jousi jännitti entistä enemmän... "Älä ammu! Älä ammu!", mies alkoi kauhuissaan huutaa, ja Hopea kohotti toista kulmaansa. Tätä hän inhosi, tuollaista huutoa... kai tuo tasan tarkkaan tiesi, mihin oli ryhtymässä, kun rupesi yksikseen metässä hyppimään?
"M-minulla on lapsia, jo- joten ä-", puhe katkesi siihen, ja tilalle tuli inhottavaa korinaa.
"Suu kiinni, en jaksa kuunnella tuollaista...", Hopea mutisi, laskien joustaan hieman. Nuoli oli osunut kurkkuun, ja hiljentänyt miehen puheen täydellisesti.

"Sinullahan oli toinen muoto? Haluatko kokeilla jousella ampumista?", sekarotuinen kysyi demonilta, kääntäen katsettaan tuon suuntaan. Kyllä tuo elossa vielä oli, mutta hädintuskin... Kuka tuollaisesta muka selviäisi niin helposti? Mutta ainakin saisi harjoitusta... Tai jos Sethos halusi syödä siitä jotain? Ei niin että Hopea olisi itse ihmistä syönyt, hän veti rajansa siihen. Ihmiset käyttäytyivät yleensä hölmösti ja epäloogisesti, joten noiden käyttäminen ravintona ei ollut hänen juttu. Ei hän kyllä pistänyt pahakseen, jos Sethos halusi tuon popsia, jäisipä vähemmän haaskaeläimille. Eikä hän pistänyt pahakseen, vaikka hänen vierellään kolmen metrin korkeudella roikkui miltein kuollut ihminen. Sekopäistä...

[Aksutar]

Sethos

Demoni vilkaisi ihmistä tuon alkaessa huutamaan, ettei saisi ampua. Tuoko sen päätti? Ihminen alkoi selittelemään jotain lapsistaan, mutta sekin ruikutus jäi lyhyeen Hopean ampuessa tuota kurkkuun. Sethos virnisteli itsekseen, jälleen kerran.
"ehkä metsästämme myös lapsesi päivälliseksi" Sethos totesi ohimennen, mutta siirsi katseensa sitten Hopeaan, tuon seuraavan kysymyksen myötä.
".... en ole koskaan ampunut jousella... mutta kai sitä voisi kokeilla" Demoni totesi hetken hiljaisuuden jälkeen ja muutti sitten samantien muotonsa ihmismäiseksi.
Sethos puhalsi hiuksensa pois silmiltään ja pyöritteli hetken hartioitaan, venytellen samalla pienesti. Ihmismuoto oli aina outo tapaus demonille ja sen hallitseminen oli astetta hankalampi osio. Hän kun tuppasi aina menemään neljälle raajalle kävelläkseen, mutta ihmismuodossahan se ei ollut pakollista.

"noniin.." Sethos totesi kun oli lopulta valmis ja käveli seisomaan aivan Hopean viereen.
"Kerro miten sitä käytetään, niin voin yrittää" Oli hassua ettei Demoni tiennyt miten käyttää jousta.. mutta ei kukaan ollut kaikkitietäväinen syntyessään.

[Dogster]

[Hopeasilmä[/u]

Hopea virnisti, Sethosin suostuessa ehdotukseen. Tuuli oli tyyntynyt sen verran, että Hopeasilmä pystyi tuntemaan värähtelyissä Sethosin muodonmuutoksen. Noh, tuo totutteli hetken, ja pamautti sitten kysymyksen, jolla Hopea ei voinut kuin naurahtaa. Siis, eikö tuo nähnyt kuinka jousta käsitellään?
"Otat kaaresta kiinni, asetat nuolen peukalon ja kaaren väliin lepäämään, ja nuolen pään asetat jänteelle.", sokea demonin puolikas alkoi selittämään, osoittaen sormellaan jousestaan oikeat sanat, tutustuttaen Sethosin termeihinkin tässä samalla.
"Vedät jännettä taakse päin, ja päästät irti. Helppoa. Mitä pidemälle vedät, sitä kovemmin nuoli lähtee, mutta älä vedä liikaa, ettei jousi katkea.", hän vielä kertoi, ojentaen jousen sitten Sethosille. "Etköhän viimeistään silloin ymmärrä, kun otat tämän käteen ja kokeilet pari kertaa.", hän vielä hymähti, ja veti sitten esiin pari nuolta jostain sen viittansa kätköistä. Heh, hänen viitta taisi olla yllätyksiä täynnä? Yhden nuolista hän tarjosi Sethille.
"Varo kuitenkin, jousella ampuminen vaatii voimaa oikeassa suhteessa.", hän vielä varoitti, ja astui sitten taaemmas, että demoni saisi kokeilla ampumista.

[Aksutar]

Sethos

No, Hopea nauroi ensin hetken ja kertoi sitten lyhyesti ja ytimekkäästi miten jousta käytettiin. Ja ei, Sethos ei ollut nähnyt kuinka jousta käytettiin. Ainoa tilaisuus missä hän oli ollut paikalla, kun joku oli jousta käyttänyt, oli ensimmäinen sota.. ja siellä ei pahemmin kerennyt katselemaan miten toiset jännittivät jousiaan, kun oma henki oli vaarassa joka toinen sekuntti.
Sen jälkeen Sethos ei pahemmin ollut koskaan paikalla ollut, kun joku jousta oli käyttänyt.. ihmekkös tuo, Sethosia ei yksinkertaiseti ollut kiinnostanut oppia käyttämään mitään aseita ihmismuodossaan. Tämä muoto oli muutenkin heikko ja epäkäytännöllinen.. paitsi silloin kun piti massaan soluttautua, oli kyseessä ihmiset tai haltiat.
No, Sethos otti jousen käteensä ja Hopean tarjoaman nuolen ja jännitti ne niinkuin Hopea oli neuvonut. Demonilla meni hetki opetella pitämään nuolta kiinni oikealla tavalla ja jännittää jousta samaan aikaan, mutta pian sekin onnistui.
Sethos tähtäsi nuolen kohti puussa riippuvaa ihmistä, jännitti jousen ja päästi irti. Kuten arvata saattaa, nuoli meni ohi, kuitenkin viiltäen pienesti miehen vaatteita.
"no höh... en saanut edes pintahaavaa aikaiseksi" Sethos murahti sitten katsellessaan tuloksiaan.
"Saanko yrittää uudestaan?" Demoni kysyi sitten, vilkaisten takaisin Hopeaan.. Sethosin silmistä näki sen lapsekkaan innostuksen.. tosin Hopea sitä ei valitettavasti nähnyt.

[Dogster]

Hopeasilmä

Öh, olihan Hopea äskenkin käyttämässä jousta, ihan tuo kuonon edessä. Eikö silloin voinut katsoa? No ei siitä enempää, Hopea antoi jousensa Sethosille, ja antoi ihan rauhassa ampua miestä... Mitäköhän tuo muuten jousesta piti? Hankala mutta yksinkertainen ase. Nuoli suhahti ilmassa, ja meni ohi... Sen kuuli, sillä osuminen ei kuullostanut tarpeeksi pehmeältä osuakseen lihaan. Seth pyysi uutta yritystä, ja Hopea naurahti, antaen uuden nuolen. Tuon äänestäkin pystyi kertomaan, ettei tämä pöllömpää puuhaa ollutkaan.
"Tähtää hieman ylemmäs... ja hiukan vasemmalle, tuuli pistää sivuun tuota nuolen lentoa. Eiköhän nyt osu.", Hopea sanoi ja neuvoi samalla, kun arvioi toisen asentoa parhaansa mukaan. Tuuli oli yltynyt taas, muttei kovinkaan pahasti.
"Muuten, jätetäänkö tuo tähän roikkumaan? En kyllä ala raahaamaan sitä mukanani, vaikka varmasti kevyempi nyt onkin.", tajusi puolirotuinen kysyä, samalla kun veti uuden nuolen esiin. Jos tuo vaikka haluaisi ampua uudestaan... "Minullakin on rajani, vaikka puolirotuinen olenkin.". hän hymähti loppuun. Ei hän mikään teräsmies ollut, vaikka osittain demoni olikin.

[Aksutar]

Sethos

Njah, Sethos oli äsken ollut liian täpinöissään toisen tuskasta, ettei hän pahemmin jouseen vilkaissutkaan, vaikka olisihan tässä ollut täydellinen tilaisuus nähdä miten moinen rakkine toimii.
No, Hopea ojensi Sethosille uuden nuolen ja Demoni oli selvästi täpinöissä toisesta kerrasta. Tällä kertaa hän ajatteli osua. Hopea antoi hieman ohjeita Sethosille. Normaalisti Demoni ei olisi ottanut kuuleviin korviinsa moisia hyviä opastuksia, mutta tällä kertaa se päätti kuunnella.. jokso nyt vaikka osuisi niiden ansiosta.
Sethos teki niin kuin Hopea neuvoi, jännitti jousen ja päästi irti nuolesta. Nuoli suhahti ilman halki ja osui kuin osuikin kohteeseen. Tosin kylkeen vain, eikä edes tappavasti, mutta osui silti.
"No nyt näyttää paremmalta" Sethos totesi ja käänsi katseensa Hopean puoleen "Ja jätetään tuo roikkumaan... syökööt haaskaeläimet sen pois, turha ruhoa on pitkin metsiä raahata.. ellei sinulle annettu käskýä tuoda sitä takaisin".
Demoni ojensi jousen takaisin Hopealle samalla kun muutti muotonsa takaisin koiramaiseksi. Ei, hän ei aikonut syödä ihmisestä mitään.. ei hänellä ollut edes nälkä, joten miksi sitä mahaa turvottamaan ilman syytä.

[Dogster]

Hopeasilmä

Uusi nuoli suhahti ilmassa, ja tällä kertaa osui. Ei ehkä kaikein paras osuma, mutta oli niitä huomattavasti huonompiakin nähty. Ja tuo olisi varmasti hidastaisi mukavasti uhria... Sethos sanoikin, että jätetään tuo tuohon. Hyvä idea, kannatetaan! Hopea otti jousensa takaisin, piilottaen sen taas... "Ei, ei tullut käskyä. Piti vain selvittää, kuka tuo tyyppi oli...", Hopea nyökkäsi miestä kohden, mutta alkoi sitten astelemaan kauemmas, kohti metsän syvempiä osia.

"Häivytään tästä, ennenkuin jäädään kiinni... En jaksaisi alkaa tappelemaan useamman ihmisen kanssa juuri nyt.", puolidemoni virkkasi, ja käänsi päätään Sethosin suuntaa kohden. Tulisiko se mukaan, vai...? Täällä alkoi olemaan hiukan liian kylmä miehelle, joka kerrassaan rakasti lämmintä.
"Menen kylälle, entä sinä?", Hopea kysyi, kallistaen aavistuksen päätään. Raportti pitäisi varmaan tehdä, jos ei muuta. Niin ja sitten etsiä jostain yöpaikka... Missä sitä tänään nukkuisi? Sotilastuvalla? Vai vuokraisiko huoneen... Mietteet veivät mennessään, vaikka normaalisti Hopea eli elämäänsä sekuntti kerrallaan.

[Aksutar]

Sethos

Hopeasilmä kertoi ettei tuolla ollut mitään sen parempaa käskyä miehen suhteen, muuta kuin selvittää kuka tuo oli. Demoni hymähti pienesti samalla kun oikoi siipiänsä.
"Ja mitä sait selville tästä kuolevaisesta? Että hänellä on lapsia, et muuta.. joten etkö tavallaan sössinyt tehtäväsi?" Demoni kysyi luimistaen pienesti korviaan. Ties kuinka hyvä vakooja tuo ihminen oli ollut, ties vaikka oli tiennyt jotain elämääkin tärkeämpää.. no, nyt se kuitenkin oli maksanut kuolevaiselle tuon hengen.
Sethos lähti sitten kävelemään Hopean vierellä syvmmälle metsään. Ei häntäkään huvittanut tapella ollenkaan, ei edes mitään puollustuskyvytöntä vastaan. Hän oli jälleen liian aneemisella tuulella kohottaakseen edes sormeaan ketään vastaan.. joten jos joku hyökkäisi, Sethos todennäköisesti antaisi tuon mukiloida itseään niin kauan kunnes Demoni saisi tarpeekseen turpiinsaamisesta.

"Kai minäkin sinne tulen.. ei tässä muutakaan suunnitelmaa ole" Sethos totesi Hopean ilmoittaessa menevänsä kylälle.
"Tosin sielläkin vain jumahdan seisomaan kadulle..." Sethos totesi ohimennen.. hänellä oli sama ongelma mitä Hopealla, ei pahemmin paikkaa minne mennä. Sotilastuvalle hänellä ei ollut asiaa, hän ei ollut sotilas vaan siviili, kunnes suuri sota koittaisi, silloin hän siirtyisi armejan hommiin, rahaa majataloon Sethosilla ei ollut ja kaikki ne, joita Demoni saattoi kutsua ystävikseen, viettivät perhe-elämää tai olivat sotatehtävissä.. joten se siitä, Sethosin pitäisi tyytyä nukkumaan kadulla tai tallissa.. tallin yläkerrassa oli mukavasti heiniä, joilla saattoi nukkua lämpimässä.

[Dogster]

Hopeasilmä

"Syytön mies ei karkuun juokse. Ja hän juoksi aika kauan.", Hopea totesi Sethosin tuumailuihin miehen tappamisesta... Jos tuo kerran oli hyvissä aikeissa haltioiden kannalta, miksi sitten juosta haltiaa karkuun, varsinkin jos haltia oli tulossa rauhallisesti juttelemaan? Ei Hopeasilmä heti ollut aikeissa tuota nirhata, mutta kun juoksi karkuun minkä jaloistaan pääsi... Hehe.

"Eikö sinulla ole mitään paikkaa jossa nukkua?", mies kysyi, kohottaen toista kulmaansa. Ehkä hän voisi maksaa kahden edestä, ettei toinen pystyyn jäätyisi... Lumimyräkkä kuulema vahvistuisi vielä tästä. Tosin ei Hopea tiennyt, että Steh voisi talliin mennä...
"Uskoakseni minulla on tarpeeksi varaa majoittaa kaksi. Jos et muuta paikkaa keksi siis.", mies sitten tarjosi toiselle yösijaa. Eihän hän haluaisi joku aamu kuulla, että Sethos olisi jäätynyt hankeen... Se kyllä olisi varmaankin koominen näky, mikä olisi harmittanut entistä enemmän. Mutta jos toinen halusi mielummin jossain muualla koisia, siitä vaan. Hopea harvemmin edes tarjosi apuaan muille, mutta kun samalla puolella oltiin, niin ehkä kannattaisi. Lisäksi Sethos ei pahemmin ollut näyttänyt syrjimisen merkkejä, mikä oli varsin yleistä Hopean kohdalla.
Metsä oli edelleen hiljaa, jos puiden latvoissa suhisevaa tuulta ei laskettu...

[[Öh, lyhyt Q_Q]]

[Aksutar]

Sethos

Syytön mies ei karkuun juokse... totta, tosin Kyllä Sethoskin juoksisi, jos olisi kuolevainen ihminen ja takana tulisi murhanhimoinen puoli haltiademoni ja ponin kokoinen koira. Kyllä sitä vähemmästäkin oltiin pakoon juostu.
"Ei, ei ole... ei ole ollut viimeiseen viiteensataan vuoteen... ainakaan vakituista paikkaa, sillointällöin niin sanottujen ystävien nurkissa olen pyörinyt, mutta siihen se jää" Sethos vastasi Hopean seuraavaan kysymykseen.. Ei Sethos edes muistanut milloin olisi omistanut oman asunnon tai vakituisen yöpymispaikan.
Hopean äskeinen kysymys oli saanut Sethosin naurahtamaan pienesti, mutta tuon seuraava toteamus sai Demonin hämilleen. Koira kohotti päätään ja luimisti korviaan pienesti.. tarjosiko puolituttu haltia hänelle yösijaa? Näin ei ollut käynyt pitkiin aikoihin!

Sethos hymähti pienesti ja nyökkäsi sitten.
"Mikäli minut huolit saman katon alle niin toki sitä yösija kelpaa.. kadulla ei tähän vuodenaikaan ole mukava nukkua" Sethos totesi sitten hymyillen pienesti.. ja kiitollisesti.
Sitä hymyä demonin kasvoilla ei oltu nähty pitkään aikaan.. ei vuosisatoihin. Viimeksi kun Sethos oikeasti oli hymyillyt, täysin vilpittömästi, oli aika jolloin tuolla oli vielä ihastus. Sekin kuitenkin oli ja meni.
Sethos ei pannut merkille metsän hiljaisuutta. Demonin mielestä moinen karu hiljaisuus näin talvella oli vain normaalia, eikä metsässä voinut olla mitään pientä lohikäärmettä pelottavampaa...
Kaksikko alkoi pian saapumaan haltia kylän lähettyville. Ilma oli täällä - jälleen kerran - raikkaampaa mitä muualla. Sethos huomasi sen varsin hyvin, kiitos tarkan hajuaistinsa.
"Sinulla ei siis ole perhettä.. rakastettua.. tai ketään muuta kenen vieressä yösi vietät..?" Sethos kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.

//njah, ei haittaa! Ja pahoittelen typoja, mutta pyydän ottamaan huomioon että kello tosiaan on yksi yöllä... outoon aikaan se inspiraatio iskee //

[Dogster]

Hopeasilmä
Hee, ilmeisesti Hopean tarjoama paikka kelpasi kaduilla Hopeakin oli nukkunut, mutta vain jos oli lämmin keli, ja ennen kaikkea, ei ollut muuten varaa. Mies naurahti kevyesti itsekin. Toki, jos siellä on tilaa., hän naureskeli, ja paranteli jousensa asentoa viittansa alla. Kyllä hänellä varaa olisi, mutta se että riittäisikö siitä kuinka pitkään, oli toinen juttu Pitäisi kai käydä tekemässä lisää pikkuhommia, ettei tulisi vararikko.
Sethos kyseli rakkaasta tai perheestä, ja Hopea naurahti hieman.Ei, ei ole mitään noista. Tulin tänne kolmisenkymmentä vuotta sitten, enkä muista yhtään mitään, mitä tein ennen sitä., hän sanoi demonille, pieni hymyn häivä suupielessä. Enkä aio mitään perhettä täältä hankkia Jos minulla sellainen onkin meren toisella puolella, entäs sitten?, hän jatkoi, ja tarkoitti sitä mitä sanoi. Sitten hän saisi kimppuunsa KAKSI vihaista naista, ja naisen raivo oli kuulemma vaarallista
Kylän portit tulivat esiin, ja Hopea teki nopean tervehdyksen. Yksi haltioista siinä portilla kyseli ihmisen perään, ja Hopea selitti tilanteen parilla sanalla. Vieläpä niin, ettei häntä alettaisi syyttämään mistään. Ei hän valehdellut, esitti vain faktat eri valossa.

[[Lopetetaanko tähän, vai tehäänkö uusi Topic majataloon?]]

[Aksutar]

Sethos

Hopeasilmä kertoi ettei omistanut perhettä tai rakastettua. Sinänsä Sethos olikin sen jo arvannut, Hopea ei vaikuttanut kovinkaan isälliseltä hahmolta ja tuo varmasti ei olisi ollut noin... friikki, mikäli olisi rakastetun omistanut. Hopea oli turhan brutaali käytökseltään, yleensä miehistä tuli velliä kun he saivat vierelleen sen maailman ihanimman naisen. Kylmät väreet kulkivat pitkin demonin selkää tuon edes ajatellessa moista mössö romanssia. Hänen tunnetukkoisuutensa ei vain riittänyt sellaiseen lempeilyyn.
Demoni naurahti pienesti Hopean toteamukselle.
"Sinä siis menetit muistisi..." Sethos totesi itsestäänselvän asian lähinnä itsekseen, puoliääneen mutisten.
Sethos oli joskus toivonut menettävänsä muistunsa, mutta sekin toive oli alkanut tuntua niin naurettavalta, että Demoni oli siitäkin luopunut. Joskus olisi vain ollut helpompi elää ilman minkäänlaista muistia menneistä, varsinkin sodasta. Sen kauheuksista, siitä yöstä kun kallioperäinen maa maalautui punaiseksi ihmisten ja haltioiden verestä. Hassua että nuo kuolevaiset taistelivat...
Heidän saapuessa porteille Sethos esitti mykkää lemmikki demonia Hopean selitellessä tilannetta haltialle. Kun tuo vihdoin sai asiansa hoidettua, matka jatkui kohti majataloa, missä odotti lämmin takka ja pehmeä punkka.

// Minun puolesta voidaan jättää tähän, sillä en keksi mtn "järkevää" syytä jaktaa ropettamista.. kun ei ole enää pahemmin juonta, se olisi vain majataloon ja nukkumaan ropetus, joten sen voi varmaan jättää pois, vai? Jos tämä oli tässä, niin kiitus pelistä! Otetaan toki uusiksikin //

[Dogster]

Hopeasilmä

Haltia katseli heitä molempia epäluuloisesti, varsinkin kun molemmissa oli demonia... Tai toinen oli puoliksi, ja toinen kokonaan. Mutta päästi heidät kuitenkin ilman suurempia välikohtauksia sisälle. Kohta he pääsivätkin majatalolle, joka ihmeen kaupalla oli aikalailla tyhjänä... Ehkä kaikki oli kotona. Rahat riitti molemmille, jäi vielä huomiseksikin ylimääräistä. Hurraa, ainakaan ei tarvitsisi nähdä nälkää ihan heti... Ihan sama ruuasta, lämmin sänky odotti!

[[Tynkä loppu täältä päin u_u Mut kiitus pelist, otetaan uudestaan sit jossain vaihees ^^]]