Katto tanssia

[suskari]

Kalmankoira

Korjataampas hieman, Kalma oli koe-eläin jo ja joutui vain kirotun pikku velan takia käymään ainakin kerran tai pari kertaa viikossa sillä hullulla leikkauttamassa itseään että saisi korvattua tehdyt vahingot. Ja oli ollut erittäin lähellä, että hän tosiaan joutuisi olemaan lukkojen takana pidettävänä kuin mikäkin vaarallinen elukka. Tosin parempi sekin kuin kuolema. Mutta onneksi Kalma ei tiennyt mitään siintä viimeisestä, ei ainakaan itse.
No Kalma ei enää vaivautunut vastaamaan Ednalle yhtään mitään kun tuo huusi aavekoiran perään ties mitä. Siinähän kiukuttelisi.

Aavekoira laskeutui pehmeästi tasajalkaa joustaen hieman polvillaan laskua ja oli kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaan puhdistaen muutaman olemattoman lumi paakun pois takistaan ja kaikki oli hyvin. Tai no ei aivan. Kalma nosti katseensa ylös kun kuuli sieltä kiljaisun ja onnistui juuri hienosti näkemään kuinka Edna oli vähällä suitaa itse itsensä kuolemaan, tuo sai kuitenkin onnekseen katosta kiinni, ainakin hetkeksi. Tumma tyttö lähti tippumaan alas päin otteen heltyessä. Normaalistihan Kalma ei olisi tässä tilanteessa paljoa sormeaankaan nostanut, mutta koska tytön tippuminen saatettaisiin laittaa hänen niskoillensa, joten Kalma toimi.
Kalma katseli nopeasti ympärillensä jotta löytäisi jotakin millä voisi pehmentää laskua mahdollisimman paljon, mutta ei mitään vain kovia lautoja tai puu laatikoita joissa oli kaikkea ei sopivaa tähän tilanteeseen. Joten ei siinä paljoa sen erikoisempaa keksitty tähän hätään: Kalma käytti jälleen pikku katoamis kykyään ja ilmestyi Ednan alle napaten tuon syliinsä kadoten uudestaan, ilmestyen uudestaan maassa.. tosiaan vauhti oli sen verran kova että jäisellä ja liukkaalla maalla Kalma kaatui selältensä ja oli lähellä ettei takaraivoaan kopauttanut kovaan maahan siinä samalla. Toisinaan ilmat kyllä pusertuivat pihalle vähän painavemman kantamuksen painon alla. Kalma körähti muutaman kerran saadakseen henkensä kulkemaan ja siirsi sitten katseensa Ednaan.
"Kaikki okei?" Kalma kysyi pieni huoli äänessään.. Miksi hän oli edes huolissaan tuosta?!

[Aksutar]

Edna

Tyttö oli jo valmistautunut siihen että kohta sattuisi. Kaikki tapahtui muutamassa sekunnissa, eikä Edna ehtinyt tajuamaan kunnolla koko tilannetta. Hän ehti vain vetäytyä kippuralle, kun tunsi jonkun käsivarret kietoutuvan ympärilleen. Edna vaistomaisesti kietoi kätensä henkilön kaulan ympärille, pitäen silmiään kiinni, aivan kuin näkeminen olisi voinut sattua.
Sitten kuului tömähdys ja Edna tunsi kuinka hänet napannut henkilö kaatui maahan selälleen, Edna tämän päälle. Tyttö päästi pienen äännähdyksen, pitäen yhä tiukasti kiinni miehestä. Lopulta Edna uskaltautui avaamaan silmänsä, nähden Jackin allaan. Ei sinänsä yllätys, mutta silti Edna näytti astetta yllättyneemmältä ja samalla järkyttyneeltä.
Jackin kysymykseen Edna ei vastannut, tuijotti vain tuota pelästynyt ilme kasvoillaan, kunnes painoi kasvonsa vasten tuon rintakehää ja kietoi kätensä tiukemmin Jackin ympärille. Hetken näytti siltä kuin tyttö olisi itkenyt. Kyyneliä ei kuitenkaan tullut eikä nyyhkytystä kuulunut. Edna vain yritti rauhoittua äskeisestä säikähdyksestään.

Lopulta Edna voihkaisi ja nousi istumaan Jackin viereen, tajuten ettei ehkä ollut hyvästä maata kivetyksellä kun toinen lojui päällä.
"Olen.." Edna sai sanotuksi ja vilkaisi Jackiin "Oletko itse?".
Tyttö havahtui todellisuuteen kunnolla, tuntiessaan jonkin lämpimän liukuvan pitkin käsivarttaan. Edna nosti hihaansa pienesti ja näki pitkän pintahaavan käsivarressaan, lähellä rannetta. Vanha ja ruosteinen räystäs oli viiltänyt käden auki ohimennen ja Edna huomasi sen vasta nyt..

[suskari]

Kalmankoira

Kalma tujotti Ednaa kulmat koholla kun tuo tuijotti aavekoiraa järkyttyneen näköisenä, kuin olisi aaveen nähnyt.. tai no tuon nenän edessä oli yksi sellainen, vähän lihallisemmassa muodossa vain. Kalma oli aavaamassa suutaan kysyäkseen että oliko tuo ihan kunnossa, mutta sitten tumma ihoinen päätti tehdä jotakin astetta hämmentävämpää aavekoiralle; tuo painoi päänsä Kalman rintaa vasten ja kietoi kätensä tiukummin miehen ympärille. Siinä vaiheessa Kalma oli ihan hämillään ja tuijotti Ednaa ihan sen näköisenäkin saamatta sanaakaan suustaan, kunnes pienesti hymähti ja silitti pienesti tytön hiuksia.
"Kaikki hyvin.." Kalma sanoi rauhoittavalla äänen sävyllä liu`uttaen kätensä tuon olkapäälle lepäämään samalla kun tuo aavekoiraa vasten poisti suurinta säikähdystään. Olihan se sentään ollut aikamoinen seikkailu pienelle ihmiselle, tai no puoli ihmiselle. Nyt näin lähellä ollessaan Kalma haistoi Ednasta tulvivan ihmisen ja haltian sekaisen tuoksun, onnekseen tuo ei kuitenkaan ollut täysiverinen ihminen. Kalma olisi potkinut tuon suurinpiirtein pois päältään siinä vaiheessa.

Lopulta tuo nousi pois koiran päältä ja Kalma nousi itsekkin istumaan tuon viereen, vetäen toisen jalkansa koukkuun.
"En minä noin pienestä vahingoidu." Kalma hymähti ja kääntyi katsomaan kun Edna nosti hihaansa ja näytti kätensä joka vuosi verta ulos.
"Vai että kunnossa.." Kalma mumisi ja siirtyi lähemmäs tummempaa napaten hellästi tuon kädestä kiinni vilkaisten pahoittelevasti Ednaa kasvoihin alkan sitten nuolemaan pehmeällä kielellään tuon kättä verestä puhtaaksi. Ei voi mitään.. hän oli koira ja haavan näkeminen sai Kalman toimimaan näin ihan automaattisesti. Mutta miksi jollekkin puolitutulle? ..siinäpä mielenkiintoinen kysymys, johon Kalmakaan tiennyt vastausta.

[Aksutar]

Edna

Hiusten silittäminen auttoi Ednaa rauhoittumaan. Normaalisti, jos joku häneen olisi koskenut näinkin läheisesti, Edna olisi mojauttanut tuota nyrkillä leukaan. Nyt tyttö oli sen verran järkyttynyt, ettei moista edes harkinnut. Kenentahansa turva kelpasi tytölle tällä hetkellä ja Jack sattui olemaan lähin henkilö.
Jack kertoi ettei noin pienistä vahingoittunut. Edna oli kuitenkin vielä sen verran tokkurassa, ettei älynnyt tai jaksanut kysellä Jackiltä sen paremmin tuon äskeisestä tempauksesta. Jack ei ollut ihminen, sen Edna tiesi, mutta hänellä ei ollut hajuakaan mikä olento hänen vierellään nyt istui.
Jackin siiryessä lähemmäs Edna nosti katseensa mieheen, joka tarrasi varoen hänen käteensä ja alkoi nuolemaan hänen haavaansa. Edna tuijotti mitään sanomaton ilme kasvoillaan Jackiä. Hän ei juuri nyt tiennyt miten tuohonkin olisi pitänyt reagoida. Jack käyttäytyi kuin.. eläin. Kuin eläin, joka nuoli omiaan tai lajitoverin haavoja. Mahtoiko tuo olla ihmissusi...

Huomaamaton puna hiipi tytön kasvoille, kunnes tuo havahtui kulman takaa kuuluviin ääniin.
"j.. joku tulee" Edna totesi hiljaisella, värisevällä äänellä. Todennäköisesti lähestyvät henkilöt olivat vartijoita tai kapakasta palaavia, kännisiä miehiä. Kumpikaan vaihtoehto ei ollut Ednan mieleen. Äänistä päätellen paikalle oli tulossa kaksi miestä, jotka juttelivat rauhallisella, hiljaisella äänellä.. moisesta äänenkäytöstä päätellen miehet olivat siis selvinpäin, mikä karsi känniset kapakasta palaajat pois listalta.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma siirsi hieman Ednan takin hihaa pois edestään päästäkseen paremmin käsiksi tuon kädessä olevaan haavaan, että pääsisi puhdistamaan sen kunnolla. Kalma tekikin tarkkaa työtä ja näytti jopa nauttivan pikku tehtävästään silmien ollessa puoliksi auki, eikä Kalma kyllä voinnut kielttääkkään sitä etteikö olisi nauttinut. Siintä oli todella pitkä aika kun aavekoira oli päässyt näin sosiaallisesti lähelle ketään tai ylipäätänsä nuolemaan kenenkään haavoja. Blackin niska haavoja oli yritetty silloin kun tuo sänkyynsä oli mennyt mököttämään, mutta aavekoira olikin sitten saannut läimäysin kuonollensa ja varsin tuntuvan sellaisen. Se ystävällinen ajatus olikin sitten jäännyt siihen niin..

Kalma nosti hieman päätään kun kuuli Ednan sanat ja kääntyi sitten kujan suulle päin, josta todellakin kuului askelia ja selkeää hiljaista puhetta. Eikä siinä nyt muutamaa sekunttia kauempaa mennyt kun kaksi yövartijaa ilmestyi siihen keihäät kädessä ja miekat vyötäröllään. Ja totta kai noiden piti huomata kaksikko, joka istui maassa.. Kalma tosin oli mennyt ajoissa kauemmas Ednasta.
"Mitäs täällä." Toinen miehistä naurahti, joka oli toista huomattavasti rotevampi lihaksiltaan kävellen kumppani vieressään peremmälle kujalle. Ja totta kai Kalma sai murhaavia mulkkauksia osakseen, joihin Kalma ei vastanut yhtään mitään.
Vartijat kävivät kaksikkoa läpi eikä kumpikaan voinnut olla huomaamatta Kalman hieman verisiä huulia ja tytön kädessä olevaa haavaa. Siinä vaiheessa vanhempi, tämä rotevampi otti keihäänsä ja käveli varmoin askelin Kalman luokse ja pamautti keihään ei terä päällä aavekoiraa vatsaan ja vielä perään potkasi kylkeen. Kalma vinkasi.
"Samperin piski!" Mies ärähti osoittaen keihäällä Kalmaa, joka oli maassa kyljellään uskaltamatta tehedä yhtään mitään. Oppi oli mennyt turhankin hyvin perille.

[Aksutar]

Edna

Edna siirsi katseensa kadunkulmasta Jackiin, tuon siiryessä kauemmas, mutta katse siirtyi takaisin kadunkulmaan ja sinne ilmestyneisiin vartijoihin. Tyttö meni täysin lukkoon, eikä tiennyt mitä olisi pitänyt sanoa. Ei tuo pahemmin mitään kerennytkään sanomaan, kun rotevampi vartijoista käveli varmoin askelin Jackin luo ja iski keihään tylpän pään tuon mahaan ja potkaisi tuota kuin mitäkin perunasäkkiä.
Samperin piski. Nämä vartijat ilmeisesti tunsivat Jackin.. piski viittasi joko ihmissuteen tai johonkin muuhun, sitä Edna ei tiennyt, mutta nyt häntä todellakin alkoi mietityttää mikä Jack oli ja miksi hän oli näinkin.. vihattu.
Sen paremmin tilannetta ajattelematta, Edna ponkaisi ylös ja työnsi rotevan vartijan keihään sivuun ja asettui seisomaan Jackin ja vartijan väliin. Seisominen tosin oli pieni ongelma. Tytön jalat tärisivät yhä äskeisestä ja tuo oli horjahtaa uudestaan maahan, mutta sai pidettyä tasapainonsa.
"Hän yritti vain auttaa!" Edna rääkäisi pidellen haavoittuneesta ranteestaan kiinni "Hän pelasti minut tippumasta! Jack ei tehnyt mitään väärää!"

Vartija katsoi Ednaa päästä varpaisiin, tuhahtaen sitten pienesti. Tuo ei näyttänyt uskovan Ednan puheita, mutta laski silti keihäänsä ja perääntyi.
"Miten vain, senkus syö sinutkin, mustalainen" roteva vartija totesi "Täällä ei kaivata moista saastaa".
Nuo sanat sanottuaan vartija kääntyi ympäri ja poistui, kaverinsa kera. Miehet eivät aikoneet tuhlata aikaansa sen enempää, kerta ketään tärkeää Henkilöä ei oltu tappamassa, eikä Jack sen pahemmin päätään miehille aukonut.
Vartijoiden talssittua kauemmas, Edna kääntyi ympäri ja romahti polvilleen Jackin eteen.
"Oletko.. kunnossa?" Edna kysyi, jälleen kerran. Käsi laskettiin varovasti Jackin hartialle, samalla kun Edna nosti katseensa Jackin kasvoihin.

[suskari]

Kalmankoira

No Kalma itse ei ollut ihan varma tunsiko itse noista kahdesta kumpaakaan, sillä yli puolet vartijoista tiesi Kalman jotakin kautta kun Kalmaan tuppasi törmäämän hyvin illan suulla ja keskellä yötä jolloin vartijoita oli eniten liikkeellä ja yhteen törmäykset olivat ihan väistämättömiä. Kalma tosin ei välittänyt yhtään tunsiko noista ketään vai ei.. etenkin tulee ihan tyhjästä potkimaan häntä kuin mitäkin rikollista.

Kalma nosti katsettaan kun Edna oli päättänyt tulla väliin ja huusi nyt vartijalle kurkku suorana, ettei aavekoira ollut tehnyt yhtään mitään kunhan oli pelastanut tuon hengen. Kalma ei ollut ihan varma olisiko tästä sitten pitänyt kiitollinen olla... harva häntä puolusti mistään. Tosin tuo roteva herra ei vaikuttanut ollenkaan vakuuttuneelta Ednan tarinaan, mutta perääntyi kuitenkin ja veteli vielä peräättömyyksiä suustaan ennen kuin vaivautui poistumaan kumppaninsa kanssa paikalta. Kerrankin tämä päättyi näin hyvin..
Edna polvistui aavekoiran eteen, joka piti kylkeään jota jomotti mukavasti tällin jälkeen vielläkin. Kiva, ukko oli keksinyt tunkaista kenkiinsä hopeaa.. Oliko se eitten tarkoituksellista vai ei, sitä Kalma ei tiennyt ollenkaan. Mutta kiva jälki tulisi olemaan jonkin aikaa kyljessä.
"Ihan.." Kalma sanoi katsoi Ednaa, eikä voinnut olla jonkin ihme syyn takia pienesti hymyilemättä.
"ja kiitos.." Kalma sanoi laskien päätään lähemmäs Ednaa ja lipasi kielellään tuon toista poskea, se oli jonkin asteinen suukko sitten- ja turha luulla etteikö Kalma osaisi normaalistikkin suudella. "että puolustit minua." Kalma lähes kuiskasi tuon korvan juuressa siirtyen kauemmas, josta sitten hieman irvistäen nousi ylös kylkeää pidellen. Huomennahan se kylki vasta kipeä olisikin.
Kalma ojensi toisen kätensä Ednaa kohden auttaakseen tuon ylös. Kuka olikaan sanonut, että hän oli sivistymätön houkka?

[Aksutar]

Edna

Edna oli onnellisen tietämätön Jackin hopea allergiasta, joten tyttö luuli että vartija oli muuten vain potkaissut hemmetin kovaa tuota kylkeen. No, eihän Edna tiennyt kuinka kestävä Jack muutenkaan oli. Sen Edna tiesi jo, ettei tuo normaali ihminen ollut, joten kai tuo vähän kestävämpää tekoa oli? Ken tietää, Jack itse ainakin.
Edna vastasi Jackin pieneen hymyyn itse pienesti hymyilemällä. Sitä hän ei tiennyt miksi hymyili. Hymy kuitenkin katosi äkillisesti Jackin tullessa lähemmäksi ja lipaisten kielellään Ednan poskea. Moinen tempaus sai tytön hämilleen, mutta tuo oli vielä yhä sekaisin kaikesta äskeisestä, joten ei osannut reagoida tuohonkaan.. ainakaan vihamielisesti. Jälleen pieni puna nousi tummahkoille poskille. Jackin puollustaminen oli vähintä, mitä Edna saattoi nyt tehdä. Olihan tuo pelastanut hänen henkensä pari minuuttia sitten!

Edna tarttui Jackin käteen ja nousi ylös, putsaten pienesti vaatteitaan lumesta.
Tyttö nosti katseensa Jackiin ja tuijotti tuota hetken, mitään sanomaton ilme kasvoillaan. Edna keräsi kaiken takaisin palautuvan rohkeutensa ja veti pienesti henkeä, ennen kuin avasi suunsa.
"Mikä sinä oikein olet?" Edna kysyi varovasti tuijottaen yhä Jackiä "Ja mitä olet tehnyt, kerta olet noin vihattu?"

[suskari]

Kalmankoira

Voi kyllä hän paljon kesti, ainakin fyysisesti mutta henkinen juttu voisi olla toinen.. jos tätä ilkkua jatkuu tarpeeksi pitkään niin kyllä se tuhoaisi Kalmaa sisältä päin kokoajan. Kunnes joku ihana päivä henkinen puoli menisi ja päässä tilttaisi ihan lopullisesti.. siinä vaiheessa tuskin puhuminen tai kukaan voisi tehdä mitään, jos Kalma yhtään itseään tunsi.

Kalma veti Ednan pystyyn ja jäi tuiojottamaan hieman kysyvästi tuon jäädessä tuijottamaan aavekoiraa pidemmäksikin aikaa joksiskeen tyhän katseen kera, kunnes pamautti jotakin mistä Kalma ei ollut kovinkaan innoissaan- etenkään siintä viimeisestä. Se näkyi aavekoiran kasvoilta varsin hyvin. Mitä tuo sanoisi jos Kalma kertoisi kaikki vähemmn mukavat tekonsa? Lähtisi paikalta katoen ensin kauhistuneena, vai kenties ärähtäisi tai/ja antaisi poskelle ja sitten vasta lähtisi kalppimaan.
"Olen koira." Kalma vastasi ensinmäiseen ja hiljeni sitten siintä viimeisestä täydellisesti. Ei hä halunnut puhua siintä ja Kalma näytti sen eleillään mallikkaasti.

[Aksutar]

Edna

Jack ei selvästikkään ollut mielissään Ednan kysymyksistä. Tuo kuitenkin vastasi, mutta vastaus sai Ednan entistä enenmmän hämilleen.
"Koira?" Edna toisti perässä, nostaen pienesti toista kulmaansa.
Ei Jack koiralta näyttänyt, duh. Koiramaisia tapoja tuo kyllä oli jo osoittanut, mutta siltikään Ednan päähän ei mahtunut, että tuo olisi koira ollut. Ednan toiseen kysymykseen Jack ei selvästikkään halunnut vastata, joten Edna jätti kyselemättä enempää. No, Jack oli friikki, se oli yksi syy ihmisille vihata tuota, mutta selvästi Jack oli tehnytkin jotain suurempaa ansaitakseen moiset vihat.
Edna hiljeni hetkeksi ja laski katseensa maahan, sulatellen kaikke tapahtunutta ja kuulemaansa, kunnes lopulta nosti katseensa takaisin Jackiin.
"Kiitos äskeisestä.." tyttö aloitti varovasti "pelastit henkeni... mutta en usko että minulla on mitään millä voisin hyvittää sinulle äskeisen tekosi".

Edna laski katseensa vaivautuneesti takaisin alas, katsellen samalla kädessään olevaa haavaa. Haava vuosi yhä verta, mutta onneksi se ei ollut syvä. Vain normaali hoito, vähän harsoa päälle ja haava olisi kunnossa parin päivän päästä. Äiti takuu varmasti ihmettelisi moista uutta arpea tytössä, mutta äkkiäkös Edna keksisi jotain selitettävää. Hän ei todellakaan aikonut myöntää tippuneensa katolta.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma nyökkäsi Ednan kysymykseen, tai oikeastaan varmistukseen oliko hän koira. Heh, monihan sitä oli epäillyt ensi näkemällä, mutta peruivat aika hyvin epäilyksenä kunhan näkivät hänen koira muodon.
"Vaikkei sitä moni uskoisikaan." Kalma virnsiti pienesti. "en kuulemma näytä hauvalta.. vaikkakin olen siintä eri mieltä." Kalma mumisi lopun katsellen kynsiään muutaman sekunnin ajan. Omasta mielestään Kalma näytti koiralle ihmisenäkin; hänellä oli kynnet ja terävät hampaat, sekä pahimmillaan käyttäytyi kuin koira. Eikös se jotakin jo kertonut? Ei ilmeiseti kun kaikki tuntuvat pitävän häntä demonina tai pahimmassa tapauksessa vampyyrina. Mistä asti vampyyreilla muka on ollut punaisena hohtava silmä!? Tai mustat terävät kynnet!? ....Okei, Kalma ei pitänyt vampyyreistä se oli myönnettävä sillä nuo taas olivat LIIAN usein hänen kurkussaan kiinni. Muistuttiko hän niin paljon muka ihmistä?
Mutta onneksi Edna ei alkanut enempää kyselemään hänen erittäin huonosta maineesta. Ehkä sitten joskus jos tästä tyttösestä tulisi uusi Kalman kaveri, Kalma ainakin piti tyttösestä. Tuolla oli hyvä luonne.. sellainen mistä Kalmakin voisi pitää.

"Ole hyvä vain.." Kalma hymähti ja katsoi Ednaa hetken aikaa kasvoihin, tai mitä nyt näkikään kun tuo oli painannut päänsä alas. Kalma naurahti. "Ei sinun tarvitse.. mutta vien sinut kotiin, tuo pitää hoitaa." Kalma sanoi nyökäten tuon kättä kohden.. tosin olisi hän voinnut vielä nuolla sitä, muttei kehdannut ääneen sanoa. Johan siinä nolaisi itsensä.

[Aksutar]

Edna

Edna oli yhä sitä mieltä, ettei Kalma koiralta näyttänyt. Enemmänkin ihmismäiseltä demonilta. Jos tuo koira olisi ollut, hän olisi kävellyt neljällä jalalla, heiluttanut häntää ja omistanut turkin. Edna oli pienempänä halunnut itselleen koiraa, mutta hänen äitinsä kissa, Hiisi, oli siitä hankinnasta erimieltä. Joten Edna sai hevosen. Kävi sekin.
Jack kertoi, ettei Ednan tarvinnut korvata äskeistä. Sanokoot mies mitä vain, Edna eli kiitollisuuden velassa ja aikoi maksaa velkansa jotenkuten. Ei ehkä tällä seisomalla, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa. Olettaen että he enää ikinä tapaisivat. Jack kuitenkin sanoi vievänsä Ednan kotiinsa, koska käsi piti hoitaa.

"Selvä se" Edna totesi lähtien hitaasti kävelemään eteenpäin "Paikallaan seisominen alkoikin jo paleltaa".
Nopeammin sitä kattoja pitkin olisi päässyt, mutta Edna ei juuri tällä hetkellä uskaltautunut yhdellekkään katolle. Lisäksi kadulla saattoi tulla vastaan lisää vartijoita, mutta hyvällä tuurilla nuo vain sivuuttaisivat kaksikon ja jatkaisivat kierrostaan. Eihän kaduilla kävely ollut kiellettyä, edes yöllä. Joten he eivät olleet tekemässä mitään laitonta.
"Oletko kauan asunut täällä?" Edna uskaltautui kysymään, pitäen keskustelua yllä.. hänelle tuli kiusaantunut olo, mikäli he vain kävelisivät hiljaa vierekkän.

[suskari]

Kalmankoira

Voi kyllä he vielä tapaisivat, jos se Kalmasta oli kiinni yhtään. Kalma oli jo näinkin nopeasti onnistunut saamaan sijaa mustassa sydämmessään neitoselle, vaikka yleensä Kalma oli hyvin epäileväistä jokaista kohtaan. Mutta kai se johtui siintä että Edna oli ystävällinen aavekoiraa kohtaan, eikä ensinmäisenä ollut pottuilemassa tuolle ties mistä ja kuten tiedettiin, Kalma ei pitänyt siintä yhtään..
Kalma lähti kävelemään Ednan vieressä irvistäen hienoisesti ensinmäisen askeleen ottaessaan. Kylki aristi mukavasti ja tykytti inhottavasti, sekä kun Kalma näin huvikseen kokeili sitä se oli erittäin arka ja turvonnut inhottavaksi palloksi mikä näkyikin jo takin alta jos edestä tai takaa katsoi. Kiitosta vain ah niin ihana vartija! ...olisikohan siihen pitänyt laittaa kylmää? Nääh, ei tietenkään.

Ja tuskin vartijat pahemmin heitä häiritsivät, elleivät korkeintaan huutaisi jotakin perään tai jotakin vastaavaa. Eivät nuo snetään uskaltaneet huvikseen päälle käydä kun tiesivät varsin hyvin, että Kalma oli yhteyksissä Blackiin varsin tiiviisti. Ja Black ei luonnollisestikkaan pitänyt siintä, että Kalmaa käytettiin nyrkkeilysäkkinä julkisesti kadulla- tai ainakin niin Kalma oletti.
"Kohta vuoden." Kalma vilkasi Ednan päälle ja jatkoi siirtäen katseensa eteensä. "En ole tosin täältä kotoisin.. lännestä olen kotoisin." Kalma selitteli Ednalle itsestään hieman lisää.
"Niin ja kai kylkeni voisi katsoa myös?" Kalma kysyi Ednalta erikoisen pirtsakasti.

[Aksutar]

Edna

Edna katseli sivusilmällä Jackin kylkeä, joka näytti kärsineen astetta pahemmin. Edna ei ollut mitenkään erikoistunut haavojen ja ruhjeiden hoitoon, mutta uskalsi väittää, että Jackin kylki tarvitsi hoitoa myös.
Jack kertoi asuneensa täällä jo lähes vuoden ja ettei ollut alunperin Cryptistä kotoisin. No ei ihmekkään ettei Edna ollut kuullut Jackistä tai tuon teoista, jos tuo oli vasta vuoden ollut kuvioissa. Tavallinen kansa ei koskaan saanut uutisia silloin kun ne olivat ajankohtaisia, elleivät omistaneet suhteita sotilaisiin tai muihin, jotka olivat valtakunnan asioista paremmin selvillä. Lisäksi Edna oli niitä, jotka eivät pahemmin jaksaneet saatika halunneet kuunnella juoruja.
"Kylkesi kyllä tarvitsee hoitoa.." Edna totesi vilkaisten Jackiin "no, olemme kohta perillä, voit tulla sisälle mikäli haluat.. mutta koitetaan olla herättämättä äitiä".
Jos Helga heräisi, saattaisi piru olla irti. Ennustaja kun ei tykännyt siitä, että häntä häirittiin yöllä. Lisäksi Edna ei olisi saanut olla pihalla tähän aikaan ja mikäli tyttö palaisi mukanaan vanhempi, tuiki tuntematon mies, siitähän vasta äiti riemastuisi.

muutaman kadunkulman jälkeen he saapuivat hämärälle kujalle. Edna johdatti Jackin kujan perälle, suurehkolle puu talolle. Edna avasi oven varovasti, kurkisti sisään ja lopulta astui ovesta sisälle, vetän Jackin mukanaan. Edna painoi etusormensa huulilleen, merkiksi siitä että piti olla hiljaa. Tyttö sulki oven perässään ja viittoi Jackiä seuraamaan perässä.

Edna johdatti Jackin yläkertaan, ullakko huoneeseen. Huoneessa oli viisto katto, mikä madaltui reunoja kohden. Yksi suuri ikkuna korkealla seinällä, jonka edessä olivat paksut, tumman punaiset verhot. Verhon raoista kuitenkin tulvi kirkas kuunvalo sisään. Huoneen lattiat olivat täynnä tumman sävyisiä tyynyjä. Korkean seinän vieressä oli yksi lipasto ja kirjoitus pöytä. matalassa nurkassa oli ohuehko, mutta pehmeä patja, jonka päältä löytyi paksu ja täyteläinen peitto, sekä tyyny.
"ei se hääppöinen ole.. mutta koti kumminkin. Ole kuin kotonasi" Edna totesi ja riisui päälivaatteensa.
Tuon tehtyään Edna sytytti muutaman kynttilän, jotta näkisi paremmin.. hänellä kun ei ollut hyvä yönäkö.
"odota täällä" Edna sanoi hiljaa ja hilpaisi alakertaan. Hetken kuluttua tyttö palasi, mukanaan haavan puhdistusta varten vettä, kankaan paloja ja harsoa. Lisäksi Ednalla oli mukanaan pieni kangas pussi, mikä näytti olevan täysin tyhjä.
Edna käveli pöydän luo ja otti pitkähihaisen paitansa pois, jottei tarvitsisi hihojen kanssa tapella ja alkoi puhdistamaan haavaansa.
"odota kun saan tämän hoidettua.. katsotaan sitten kylkesi" Edna totesi haavaa puhdistaessaan.

[suskari]

Kalmankoira

"Vähän joo." Kalma tuumasi naurahten kevyesti ja varsin leppoisasti asiaan, että kylki oli lievästi sanottuna melkein mustaksi muuttunut ja turvonnut kunnon palloksi- tai ainakin Kalma niin epäili. Se potku ei ollut mikään kevyt ja kun Kalma ei sitä mitenkään estänyt.. tuhon pystyi kyllä arvaamaan. onneksi sentään kylkiluita mennyt siinä rytäkässä, siinä vaiheessa kyllä olisi pitänyt mennä ihan linnalle asti. Tuskin Edna osaisi luita paikata?
"Uskallankohan..?" Kalma kysyi katsahtaen Ednan päälle toinen kulma koholla. Toivottavasti tuon vanhemmat- Kalma ainakin oletti että Edna oli alle 18-vuotias- eivät mitään hurjaa raivaria saa kun tytär tuo vanhemman miehen mukanaan kotiinsa ja vielä friikin... varsin paha maineisen sellaisen.
"Enköhän sitten." Kalma mumisi kun Edna sanoi että tuon äiti nukkui. "Entä isäsi?" Kalma kysyi muutaman sekunnin perästä.

Edna johdatti aavekoiran sitten pitkin katuja hämärän kujan päätyyn, jonka päässä oli puinen varsin kivan näköinen talo. Kalma seurasi Ednaa kuin hai laivaa tuon asunnon ovelle ollen jo valmiiksi hiljaa kun tuo sitä näytteli.. Kalma vain nyökkäsi siihen. Ei aavekoiralla ollut mitään vaikeuksia olla hiljaa tai liikkua hiljaa, se oli jo huomattu katolla varmasti varsin hyvin. Edna ainakin oli säikähtänyt ihan kunnolla.
No Kalma seurasi kiltisti hiljaa Ednan perässä sisälle, josta tuo johdatti aavekoiran ullakkohuoneeseen.. vähän saman tyyliseen, jossa Kalmakin oli joskus asunnut. Se tosin oli ollut vähän romuisempi, eikä mikään maailman siistein paikka. Kalma antoi katseensa kiertää pitkin huonetta hetken aikaa ennen kuin älysi käydä riisumaan takkiaan ja kenkiään pois, jättäen ne oven luokse.
"Kyllä se minulle kelpaa." Kalma hymähti siirtyen peremmälle ja nyökkäsi mumisten jotakin myöntävää Ednalle tuon poistuessa huoneesta hetkesi aikaa. Sillä välin Kalma taas meni istumaan muutaman tyynyn päälle jalat ristikkäin puuskassa.
Edna palasikin hoito tarvikkeiden kanssa käyden hoitamaan kättään ensinmäisenä.
"Selvä.." Kalma vastasi ja riisui mustan T-paidan pois päältään, sen saman minkä Black silloin joskus hänelle lainasi ensinmäisillä rangaistus kerroilla- housutkin olivat tallella. Kalma vikkasi paitansa viereensä ja jäi sitten hiljaisuudessa odottelemaan että Edna saisi itsensä hoidettua. Mitä nyt vähän katseli varsin ilkeän näköistä kylkeään, joka oli ihan mustan ja sinertävän värinen plus siinä oli muutama pintanaarmu.
"Alf on töissä?" Kalma kysyi siirtäen katseensa Ednaan kyljestään.. sehän se tästä vielä puuttuisi että Alf tulisi tänne ja näkisi hänet!