Kirjoittaja suskari » 23 Tammi 2010, 15:19
Kalmankoira
Totta kai.. hän yleensä tähän aikaan oli jo raahautumassa kotiaan päin käydäkseen nukkumaan mahdollisesti jopa vatsa pinkeänä, kunhan ensin käyttäisi Lucan vielä ulkona ellei mukana sitten ollut. Ja voi kyllä Kalma huomasi Ednan haukottelun ja salaperäinen virne levisi aavekoiran kasvoille samalla kun tuo tekemisen puutteessa sekoitteli kortti pakkaa käsissään. Seuraavien sanojen myötä kyllä meinasi pakka pudota aavekoiran käsistä lattialle kun Kalma kohotti katseensa astetta järkyttyneempänä Ednaan. Kunnes naurahti.
"Saa nähä... mikäli uskallat asua kanssani." Kalma virnisti pienesti itsekseen, vaikkei ollutkaan kovin iloinen uutisesta. Mitä sitten kävisi hänen tavallensa pistää haltoita kotonaan lihoiksi, tai ylipäätänsä kannibalismille!? Kannibalismilla tarkoittaen kaikkea älyllistä lihaa.. aaveita harvoin pystyi syömään.
"Enkä tiedä mahtuuko sinne enää neljättä." Kalma huomautti sitten vielä.. kyllä tilaa oli luolastoissa, mutta juuri hänen koti luolaansa ei mahtuisi kyllä enää yhtään ketään. Ainakaan jos Edna haluaisi omaa huonetta, mutta ilmeisesti tuo haluaisi nukkua hänen vieressä.
"Ja pakko kysyä milloin ne kihlajaiset muka sitten pidettäisiin?" Kalma kysyi kulmiensa alta katsahaten Ednaa.. Ja kirkossa niitä ei takuu varmasti pidettäisi!! Hän kuolisi sinne minuutissa.. jopa nopeamminkin.
"....eh? No.. t-tuotanoin... o..olet?" Kalma vähän takerteli, mutta se johtui ihan puhtaasti siintä, että tämä oli vähän uutta aavekoiralle. Vaikka nyt kerran olikin vaimon omistanut, mutta siintä nyt oli jo yksi ihmis sukupolvi.
"Mutta oletko ihan varma, että haluat kaupungin vihatuimman friikin kanssa elää?" Kalma kysyi yrittäen vielä kerran käännyttää Ednan päätä jonnekkin suuntaan samalla kun näpräsi kortteja kädessään.
Aurinko nousi ja pimeys väistyi.. Kalman ei ulos tarvinnut katsella tarvitakseen siihen todisteista, ikkunan verhojen läpi paistoi auringon säteet. Ja muutenkin Kalma jätti auringon tiirailut jolle kulle muulle kun omisti valoherkät silmät.
"....taisit voittaa." Kalma mumisi, eikä vaikuttanut kovinkaan iloiselta asian puolesta. Hän oli lähtenyt siihen vain sen takia, että oli ollut niin varma voitostaan, mutta toisin kävi; nyt hän olisi siis tuon mies. Kirjaimellisesti.