Anann
// Anannia? Anannaa? En tiiä :D //
Vaikka Asha heräsi ja nousi seisaalleen hyvin yllättäen henkeä haukkoen, Anann ei pelästynyt sillä oli jo toisen ilmeistä aavistellut, että olot unessa eivät olleet ihanteelliset. Joku syy olla näkemättä unia sentään oli... Uni taisi olla vielä tarttunut noitaan, sillä tämä ei näyttänyt tiedostavan ympäristöä ja tämän tyhjyyttä, ei lähistöllä mitään vaarallista varmaankaan ollut.
Anann nousi seisomaan ja oikoi hieman jähmeiksi käyneitä polviaan. Hiljalleen pohjolan asukki näytti sisäistävän todellisuuden, vaikkakin ehkä hieman hölmistyneen näköisenä. Anann vain odotti tarkkaillen tämän kasvoja. Kaiken, niin sanotun normaalin, toiminnan ja tekemisen opettelu ja ymmärtäminen olisi varmasti hyödyksi jos, ja kun, he olisivat jossain ihmisten ilmoilla.
"Copper antoi minun liittyä", Anann sanoi hämmentyneelle herääjälle, "ja parantelin hieman tuota jalkaasi. Se kun näytti melko kivuliaalta." Anann ei uskonut turhien pikkuvammojen parantamiseen, elämä jatkuisi vaikka olisi paperihaava tullutkin.
Copper tuli melko pian takaisin puiden siimeksestä ja kertoi lähimaaston olevan tyhjää. Hänen kysyessä parivaljakon aikomuksista Anann käänsi kasvonsa Ashaan päin odottaen tämän sanovan jotain. Kaipa tässä nyt jotain pitäisi tehdä? Kun kerran oltiin aloitettu, voisihan sitä jatkaa ja käydä jossain... Vaikka kaupungilla tai rannalla tai, tai ihan vain jossain. Dryadi ei ollut ikinä käynyt metsänsä ulkopuolella ja nyt rajattomilta tuntuvat mahdollisuudet innostivat metsän asukkia tutkimaan muitakin mantuja.
Yrttejä ja henkiä
Kirjoittaja cardea » 13 Huhti 2010, 21:10
Asha
Iloinen hymy nousi noidan kasvoille tämän kuullessa uutiset ja hän halasi nopeasti uskomattoman kaunista dryadia.
"Hienoa, kyllä sinä ansaitset paikkasi ja kiitos", hän sanoi varmalla äänellä ja iloisella. Tietenkin hän ilahtui ja Miikin voisi kiinnostua dryadista. Hän ei ollut muuten nähnyt tyttöä pitkään aikaan. Copperin palatessa tämä ilmoitti, että ketään ei ollut lähettyvillä, hyvä.
"Minä haluan nähdä Miin taas pitkästä aikaa! En ole nähnyt sitä tyttöä iäisyyteen. Hän varmaan nauraa minulle, kun yhä pelkään isoa vettä", Asha totesi vihreät silmät innokkaina ja hän todella ikävöi nuorta neitiä.
"Ja Mii haluaa varmaan tavata Annanin", noita totesi tuumien ja lähti puoliksi jo Copperin perään.
"Tuletko?" Asha kysäisi dryadilta ja viittoili tätä innokkaana ja kipitti nopeasti Copperin kiinni. Hänellä oli tänään lyhyt olo.
"Miksi kaikki ovat niin pitkiä? Kun minä tulin tänne mietin sitä jo silloin", Asha kysäisi mieheltä ja huokaisi. Oli masentavaa olla niin pieni. Hän jäi yleensä jalkoihin, mutta oli Copper kyllä todistanut ehkä kerran kun Asha tulistui ja silloin häntä ei tasan jätetty huomiotta.
Iloinen hymy nousi noidan kasvoille tämän kuullessa uutiset ja hän halasi nopeasti uskomattoman kaunista dryadia.
"Hienoa, kyllä sinä ansaitset paikkasi ja kiitos", hän sanoi varmalla äänellä ja iloisella. Tietenkin hän ilahtui ja Miikin voisi kiinnostua dryadista. Hän ei ollut muuten nähnyt tyttöä pitkään aikaan. Copperin palatessa tämä ilmoitti, että ketään ei ollut lähettyvillä, hyvä.
"Minä haluan nähdä Miin taas pitkästä aikaa! En ole nähnyt sitä tyttöä iäisyyteen. Hän varmaan nauraa minulle, kun yhä pelkään isoa vettä", Asha totesi vihreät silmät innokkaina ja hän todella ikävöi nuorta neitiä.
"Ja Mii haluaa varmaan tavata Annanin", noita totesi tuumien ja lähti puoliksi jo Copperin perään.
"Tuletko?" Asha kysäisi dryadilta ja viittoili tätä innokkaana ja kipitti nopeasti Copperin kiinni. Hänellä oli tänään lyhyt olo.
"Miksi kaikki ovat niin pitkiä? Kun minä tulin tänne mietin sitä jo silloin", Asha kysäisi mieheltä ja huokaisi. Oli masentavaa olla niin pieni. Hän jäi yleensä jalkoihin, mutta oli Copper kyllä todistanut ehkä kerran kun Asha tulistui ja silloin häntä ei tasan jätetty huomiotta.
- cardea
Kirjoittaja Dogster » 14 Huhti 2010, 16:06
Copper
Asha ilmoitti, että halusi nähdä Miin taas... Copper meinasi hihkua ilosta, Mii saisi seuraa ja Copper saisi rauhaa. Ja oikeassahan Asha oli, Mii tulisi varmasti juttuun Anannin kanssa.. olettaen että Anann sietäisi vähän aikaa jatkuvaa puhetta.
"Hmm, mitä sanoo Anann? Haluatko tavata Miin, tiimimme kakkosjäsenen?", mies sanoi samalla kun kallisti päätään. Siinä tapauksessa ei mentäisikään rannalle, vaan oikeastaan tähän lähistölle... Mii oli taas soittamassa huiluaan tässä muutaman kilometrin päässä, neljän ja puolen tarkemmin sanottuna.
"Joudumme kyllä kävelemään jonkin matkaa... hän on nimittäin rannemmalla, mutta silti metsässä.", hän ilmoitti, ja vilkaisi sitten taivaalla liikkuvia variksia. Mitä nekin huusivat? No onneksi eivät mitään vaarasta, tai häiriköistä... no jostain kuitenkin.
Asha meni kysymään omituisen kysymyksen, ja Copperin oli pakko naurahtaa.
"Etelässä ravintoa on enemmän, joten se saattaa vaikuttaa... lisäksi, olen puolihaltia, ja haltiat ovat pitkiä. Ainakin sen mukaan, mitä itse olen nähnyt.", mies naurahti, ja katsoi sitten Anannia. "Sinä varmaan olet paljon haltioita nähnyt, mikäli asut metsässä... täällähän ne tapaavat pomppia?", hän kysäisi neidolta, josko tuolla olisi mielipide asiaan?
Asha ilmoitti, että halusi nähdä Miin taas... Copper meinasi hihkua ilosta, Mii saisi seuraa ja Copper saisi rauhaa. Ja oikeassahan Asha oli, Mii tulisi varmasti juttuun Anannin kanssa.. olettaen että Anann sietäisi vähän aikaa jatkuvaa puhetta.
"Hmm, mitä sanoo Anann? Haluatko tavata Miin, tiimimme kakkosjäsenen?", mies sanoi samalla kun kallisti päätään. Siinä tapauksessa ei mentäisikään rannalle, vaan oikeastaan tähän lähistölle... Mii oli taas soittamassa huiluaan tässä muutaman kilometrin päässä, neljän ja puolen tarkemmin sanottuna.
"Joudumme kyllä kävelemään jonkin matkaa... hän on nimittäin rannemmalla, mutta silti metsässä.", hän ilmoitti, ja vilkaisi sitten taivaalla liikkuvia variksia. Mitä nekin huusivat? No onneksi eivät mitään vaarasta, tai häiriköistä... no jostain kuitenkin.
Asha meni kysymään omituisen kysymyksen, ja Copperin oli pakko naurahtaa.
"Etelässä ravintoa on enemmän, joten se saattaa vaikuttaa... lisäksi, olen puolihaltia, ja haltiat ovat pitkiä. Ainakin sen mukaan, mitä itse olen nähnyt.", mies naurahti, ja katsoi sitten Anannia. "Sinä varmaan olet paljon haltioita nähnyt, mikäli asut metsässä... täällähän ne tapaavat pomppia?", hän kysäisi neidolta, josko tuolla olisi mielipide asiaan?
- Dogster
Kirjoittaja Anyki » 20 Huhti 2010, 16:23
// Anteeksi lagitus //
Dryadi tyytyi nyökkämään kerran Ashan kiitoksille, hän tunsi itsensä jopa hieman vaivautuneeksi. Mikä siinä oli kiiteltävää, jos hän teki vain mitä osasi? Asha näytti selvästi innostuvan, kun joku Mii mainittiin. Asha lähti jo Copperin suuntaan ja Anannkin nousi suoristautui ja ojensi toista jalkaansa eteenpäin ottaakseen askeleen, muttei kuitenkaan ottanut vielä.
"En ajatellut tännekään jäädä, joten kyllä haluan nähdä Miin", hän sanoi. Kun kerran metsän reunaan oli tultu, niin miksi ei samalla sen yli? Ja olisihan se varmasti ainakin hieman epäilyttävää jos hän juuri liityttyään ilmoittaisi, että palaisi täyttä häkää suoraan metsään. Totta puhuen, ei tylsä elämä metsässä enää edes houkutellut häntä.
Kyllä hän kävellä jaksaisi, vaikka pääsisi vielä täällä liikkumaan nopeasti siirtyen puusta toiseen, mutta kävelykin oli hyvä vaihtoehto. Varsinkin kun hän ei tiennyt minne he edes olivat menossa.
Dryadi mietti millainen Mii mahtaisi olla, sillä molemmat vaikuttivat iloisemmilta kuin muutama hetki sitten.
"Tulen, tulen", hän sanoi ja laski painonsa eteenpäin ojennetulle jalalle ja muutamalla kepeällä loikalla otti Ashan ja pian myös Copperin kiinni. Hän naurahti Ashan ihmettelylle pituuksista ja tajusi tämän tarkoittavan Copperia ja häntä. Oli kyllä totta, että molemmat olivat muutenkin jo pitkiä, kuten myös sekin että Asha nyt vain sattui olemaan lyhyt. Hän kohautti harteitaan virne kasvoillaan.
"Niin, mekin olemme luonnostamme melko pitkiä, puut sen tekevät", hän sanoi ja vetäisi henkeä ennen kuin aloitti puhumaan haltioista: "Kyllä ne metsässä asuvat ja olen puhunutkin muutamalle. Tosin viime aikoina heitä on näkynyt metsässä hieman vähemmän, useimmiten pieninä aseistettuina joukkoina." Dryadi upposi muutamaksi sekunniksi ajatuksiinsa, mutta lisäsi piakkoin:
"Ja he ovat todellakin melko pitkiä, naisetkin, ainakin jos ihmisiin vertaa."
Dryadi tyytyi nyökkämään kerran Ashan kiitoksille, hän tunsi itsensä jopa hieman vaivautuneeksi. Mikä siinä oli kiiteltävää, jos hän teki vain mitä osasi? Asha näytti selvästi innostuvan, kun joku Mii mainittiin. Asha lähti jo Copperin suuntaan ja Anannkin nousi suoristautui ja ojensi toista jalkaansa eteenpäin ottaakseen askeleen, muttei kuitenkaan ottanut vielä.
"En ajatellut tännekään jäädä, joten kyllä haluan nähdä Miin", hän sanoi. Kun kerran metsän reunaan oli tultu, niin miksi ei samalla sen yli? Ja olisihan se varmasti ainakin hieman epäilyttävää jos hän juuri liityttyään ilmoittaisi, että palaisi täyttä häkää suoraan metsään. Totta puhuen, ei tylsä elämä metsässä enää edes houkutellut häntä.
Kyllä hän kävellä jaksaisi, vaikka pääsisi vielä täällä liikkumaan nopeasti siirtyen puusta toiseen, mutta kävelykin oli hyvä vaihtoehto. Varsinkin kun hän ei tiennyt minne he edes olivat menossa.
Dryadi mietti millainen Mii mahtaisi olla, sillä molemmat vaikuttivat iloisemmilta kuin muutama hetki sitten.
"Tulen, tulen", hän sanoi ja laski painonsa eteenpäin ojennetulle jalalle ja muutamalla kepeällä loikalla otti Ashan ja pian myös Copperin kiinni. Hän naurahti Ashan ihmettelylle pituuksista ja tajusi tämän tarkoittavan Copperia ja häntä. Oli kyllä totta, että molemmat olivat muutenkin jo pitkiä, kuten myös sekin että Asha nyt vain sattui olemaan lyhyt. Hän kohautti harteitaan virne kasvoillaan.
"Niin, mekin olemme luonnostamme melko pitkiä, puut sen tekevät", hän sanoi ja vetäisi henkeä ennen kuin aloitti puhumaan haltioista: "Kyllä ne metsässä asuvat ja olen puhunutkin muutamalle. Tosin viime aikoina heitä on näkynyt metsässä hieman vähemmän, useimmiten pieninä aseistettuina joukkoina." Dryadi upposi muutamaksi sekunniksi ajatuksiinsa, mutta lisäsi piakkoin:
"Ja he ovat todellakin melko pitkiä, naisetkin, ainakin jos ihmisiin vertaa."
- Anyki
Kirjoittaja cardea » 21 Huhti 2010, 13:51
Asha
Oli harvinaista, että noidan kasvoilla oli sellainen vilpittömän iloinen ja kaunis hymy. Hän jaksaisi taivaltaa tunteja vain Miin takia. Kai hän piti jo tätä pientä sekalaista sakkia omana perheenään. Silti hän tuhahti Copperin huomautuksella ja katsoi tätä arvioivasti.
"Isäni oli hirvittävän pitkä. Klaanin pisin. Se metsänhengen veri tämän tekee. Pohjolassa syödään enemmän lihaa kuin missään muualla. Tosin minä en kykene sitä suuhuni popsimaan ilman järkyttäviä tuskia", hän huomautti ja muisti kyllä hyvin kuinka järkyttävä järkäle isä oli ollut pienen ja hennon äidin vierellä. Kevyt suru vihlaisi kuten aina Ashan muistellessa heitä, mutta nykyään hän kykeni siihen ilman sen suurempia tunne kuohahduksia.
Haltijoita Asha oli nähnyt ihan kiitettävästi.
"Enkö minä kertonut sinulle siitä, miten asuin ehkä viikko sitten suloisen haltijapariskunnan luona ja paransin heidän tyttärensä? He eivät olleet kamalan innostuneita sodasta, varsinkaan vaimo. Yleensähän teillä miehillä tuppaa se tulisuus olemaan, mutta ei siitä sen enempää", noita kysäisi ja sipaisi valkeita hiuksiaan. Tyttären parantamiseen oli mennyt aikaa, mutta hän oli tarvinnut töitä ja majapaikan. Henkiveri avasi kummasti ovia.
Annanin kertoessa puiden vaikuttavuudesta pituuteen Asha huokaisi.
"Niimpä tietenkin. No, jos olisit vaivaiskoivun dryadi niin olisit minuakin pienempi. Minä leikin heidän kanssaan aina lapsena. He olivat aina kovin nälkiintyneen näköisiä, mutta sitkeitä kuin mitkä", pohjoisen asukki totesi ja hymyili lämpimästi Annanille. Huulet kuitenkin pysyivät lopulta kiinni kun lyhyimmillä jaloillaan hän sai ottaa kaksi askelta siinä missä muut ottivat yhden. Sitkeästi hän kuitenkin piti vauhdin yllä ja keskitti ajatuksensa Miihin, jonka hän halusi nähdä taas.
Oli harvinaista, että noidan kasvoilla oli sellainen vilpittömän iloinen ja kaunis hymy. Hän jaksaisi taivaltaa tunteja vain Miin takia. Kai hän piti jo tätä pientä sekalaista sakkia omana perheenään. Silti hän tuhahti Copperin huomautuksella ja katsoi tätä arvioivasti.
"Isäni oli hirvittävän pitkä. Klaanin pisin. Se metsänhengen veri tämän tekee. Pohjolassa syödään enemmän lihaa kuin missään muualla. Tosin minä en kykene sitä suuhuni popsimaan ilman järkyttäviä tuskia", hän huomautti ja muisti kyllä hyvin kuinka järkyttävä järkäle isä oli ollut pienen ja hennon äidin vierellä. Kevyt suru vihlaisi kuten aina Ashan muistellessa heitä, mutta nykyään hän kykeni siihen ilman sen suurempia tunne kuohahduksia.
Haltijoita Asha oli nähnyt ihan kiitettävästi.
"Enkö minä kertonut sinulle siitä, miten asuin ehkä viikko sitten suloisen haltijapariskunnan luona ja paransin heidän tyttärensä? He eivät olleet kamalan innostuneita sodasta, varsinkaan vaimo. Yleensähän teillä miehillä tuppaa se tulisuus olemaan, mutta ei siitä sen enempää", noita kysäisi ja sipaisi valkeita hiuksiaan. Tyttären parantamiseen oli mennyt aikaa, mutta hän oli tarvinnut töitä ja majapaikan. Henkiveri avasi kummasti ovia.
Annanin kertoessa puiden vaikuttavuudesta pituuteen Asha huokaisi.
"Niimpä tietenkin. No, jos olisit vaivaiskoivun dryadi niin olisit minuakin pienempi. Minä leikin heidän kanssaan aina lapsena. He olivat aina kovin nälkiintyneen näköisiä, mutta sitkeitä kuin mitkä", pohjoisen asukki totesi ja hymyili lämpimästi Annanille. Huulet kuitenkin pysyivät lopulta kiinni kun lyhyimmillä jaloillaan hän sai ottaa kaksi askelta siinä missä muut ottivat yhden. Sitkeästi hän kuitenkin piti vauhdin yllä ja keskitti ajatuksensa Miihin, jonka hän halusi nähdä taas.
- cardea
Kirjoittaja Dogster » 11 Touko 2010, 18:47
Copper & Mii
Se että oli klaanin pisin ei kertonut miehelle paljoakaan. Olisi ollut kiva saada jokin mitta tai vastaavaa... Mutta Copperin ylpeys ei antanut sen vertaa periksi, että kysyisi asiasta. Se ei hänelle oikeastaan kuulunutkaan, vaikka asia kyllä kieltämättä kiinnosti häntä, paljonkin. Mutta kyseleminen ei kuulunut tapoihin, Asha kertoisi sitten kun haluaisi.
No kolmisteen he sitten kulkivat metsien poikki, aina sihen asti kunnes alkoi kuulumaan hentoa huilun ääntä. Copperin suipot korvat olivat hyvät tässä tapauksessa, herra kuulisi tässä hiljaisuudessa jopa neulan tipahtamisen sammalistolle. Huilun ääni nousi ja laski, loi sointuja joita harva oli eläessään kuullutkaan. Mii istui pienemmällä aukealla, niin lähellä rantaa että sen näki puiden välistä, huilu huulillansa ja silmät keskittyneesti kiinni.
"Mii?", pitkä miea huikkasi, ja tyttö nosti samantein toisen kätensä sormen ylös hyssyttävästi, soittaen sitten kaksi viimeistä sointua, ja virnistiäen perään suloisesti.
"Ei saa keskeyttää, tiedät sen.", tyttönen sanoi, ja huomasi tulijat. Notkeat liikkeet ohjasivat likan alas kiveltä, ja sydämmen sykähdystä myöhemmin, oli Mii jo ottanus Ashan käsistä kiinni leveän hymyn kera.
"Asha! Minulla on ollut ikävä! Ketä teillä on mukana muuten tällä kertaa?", tytteli puhua hölötti, katseen pomppiessa Ashan, Copperin ja Anannin välillä.
[[Mut ois saanut potkia jo ulos, mutta kiitos kun ette näin tehneet ^^' Yritän saada tän apaattisuuden pois...]]
Se että oli klaanin pisin ei kertonut miehelle paljoakaan. Olisi ollut kiva saada jokin mitta tai vastaavaa... Mutta Copperin ylpeys ei antanut sen vertaa periksi, että kysyisi asiasta. Se ei hänelle oikeastaan kuulunutkaan, vaikka asia kyllä kieltämättä kiinnosti häntä, paljonkin. Mutta kyseleminen ei kuulunut tapoihin, Asha kertoisi sitten kun haluaisi.
No kolmisteen he sitten kulkivat metsien poikki, aina sihen asti kunnes alkoi kuulumaan hentoa huilun ääntä. Copperin suipot korvat olivat hyvät tässä tapauksessa, herra kuulisi tässä hiljaisuudessa jopa neulan tipahtamisen sammalistolle. Huilun ääni nousi ja laski, loi sointuja joita harva oli eläessään kuullutkaan. Mii istui pienemmällä aukealla, niin lähellä rantaa että sen näki puiden välistä, huilu huulillansa ja silmät keskittyneesti kiinni.
"Mii?", pitkä miea huikkasi, ja tyttö nosti samantein toisen kätensä sormen ylös hyssyttävästi, soittaen sitten kaksi viimeistä sointua, ja virnistiäen perään suloisesti.
"Ei saa keskeyttää, tiedät sen.", tyttönen sanoi, ja huomasi tulijat. Notkeat liikkeet ohjasivat likan alas kiveltä, ja sydämmen sykähdystä myöhemmin, oli Mii jo ottanus Ashan käsistä kiinni leveän hymyn kera.
"Asha! Minulla on ollut ikävä! Ketä teillä on mukana muuten tällä kertaa?", tytteli puhua hölötti, katseen pomppiessa Ashan, Copperin ja Anannin välillä.
[[Mut ois saanut potkia jo ulos, mutta kiitos kun ette näin tehneet ^^' Yritän saada tän apaattisuuden pois...]]
- Dogster
Kirjoittaja Anyki » 25 Touko 2010, 18:51
// pahoittelut pitkäksi venyneestä tauosta, näin keväisin on niin paljon vaan kiireitä, eikä rauhallisina hetkinäkään inspaa :/ //
Kävely metsän halki alkoi pikku hiljaa käydä jopa yksitoikkoiseksi, vallitsevasta satunnaisesta rupattelusta huolimatta. Puiden kautta olisi ollut niin paljon kätevämpää kulkea...! Anann kuitenkin käveli kiltisti muiden mukana, sillä ei näin ensimmäisinä ryhmässäolohetkinään halunnut olla epäkohtelias tai epäluottamusta herättävä. Hänen olisi vain totuttava siihen, että sadan vuoden täydellisen itsemääräämisoikeuden ja oman vapaan tahdon diktatuurihallinnon jälkeen hänen täytyisi kenties ottaa muitakin huomioon. Tästä oli kuitenkin hyvä aloittaa.
Anannin korvat poimivat luonon äänien lomasta sinne hyvin harvinaisen hyvin sulautuvan, useimmat tuotetut äänet kun särähtivät ikävästi hengen korviin, huilunsoiton. Hänenkin täytyi myöntää, että se veti jopa vertoja joidenkin nymfien soitolle.
Pienehkölle aukealle veden lähelle saavuttuaan soiton alkulähde lopetti soittonsa ja ponkaisi istuimenaan toimineelta kiveltä ylös. Anann tarkkaili tätä kun soittaja oli kiinni Ashassa ja puhui noidalle. Soittaja ei selvästikään ollut täysiverinen ihminen. Karvaiset kissaeläinmäiset korvat ja kissamaiset piirteet kielivät dryadille enemmänkin. Hän tunsi olosnsa hieman vaivautuneeksi, sillä näin monen muun olennon läsnäolo samaan aikaan oli harvinaista. Dryadi vietti paljon aikaa yksin tai kaksin toisen hengen tai matkalaisen, kenties tulevan uhrin, kanssa. Tämä oli kuitenkin uutta, mutta sitä näyttämättä hän yritti ottaa rennon arvokkaan, mutta silti ystävällisyyttä henkivän asennon ja ilmeen. Soittajatyttösellä oli paljon energiaa ja hän hyppikin villisti kaikkien kolmen välillä. Anann ei kuitenkaan avannut suutaan, vaikka seurasikin uusimman tuttavuutensa liikkeitä tarkasti.
Kävely metsän halki alkoi pikku hiljaa käydä jopa yksitoikkoiseksi, vallitsevasta satunnaisesta rupattelusta huolimatta. Puiden kautta olisi ollut niin paljon kätevämpää kulkea...! Anann kuitenkin käveli kiltisti muiden mukana, sillä ei näin ensimmäisinä ryhmässäolohetkinään halunnut olla epäkohtelias tai epäluottamusta herättävä. Hänen olisi vain totuttava siihen, että sadan vuoden täydellisen itsemääräämisoikeuden ja oman vapaan tahdon diktatuurihallinnon jälkeen hänen täytyisi kenties ottaa muitakin huomioon. Tästä oli kuitenkin hyvä aloittaa.
Anannin korvat poimivat luonon äänien lomasta sinne hyvin harvinaisen hyvin sulautuvan, useimmat tuotetut äänet kun särähtivät ikävästi hengen korviin, huilunsoiton. Hänenkin täytyi myöntää, että se veti jopa vertoja joidenkin nymfien soitolle.
Pienehkölle aukealle veden lähelle saavuttuaan soiton alkulähde lopetti soittonsa ja ponkaisi istuimenaan toimineelta kiveltä ylös. Anann tarkkaili tätä kun soittaja oli kiinni Ashassa ja puhui noidalle. Soittaja ei selvästikään ollut täysiverinen ihminen. Karvaiset kissaeläinmäiset korvat ja kissamaiset piirteet kielivät dryadille enemmänkin. Hän tunsi olosnsa hieman vaivautuneeksi, sillä näin monen muun olennon läsnäolo samaan aikaan oli harvinaista. Dryadi vietti paljon aikaa yksin tai kaksin toisen hengen tai matkalaisen, kenties tulevan uhrin, kanssa. Tämä oli kuitenkin uutta, mutta sitä näyttämättä hän yritti ottaa rennon arvokkaan, mutta silti ystävällisyyttä henkivän asennon ja ilmeen. Soittajatyttösellä oli paljon energiaa ja hän hyppikin villisti kaikkien kolmen välillä. Anann ei kuitenkaan avannut suutaan, vaikka seurasikin uusimman tuttavuutensa liikkeitä tarkasti.
- Anyki
Kirjoittaja cardea » 26 Touko 2010, 11:59
Asha
Huilu oli ensimmäinen asia, jonka noita kuuli. Hän oli kuullut Miin soittavan ennenkin ja aina se tuntui yhtä uudelta ja jännittävältä. Asha pysähtyi vasta kun näki tytön ja odotti melkein henkeää pidätellen, että toinen lopettaisi. Saatuaan Miin lähelleen Asha hymyili hillitymmin ja nauroi.
Voi niin minullakin, niin minullakin. Olet taas vain parantanut soittamistasi. Tässä on uusi jäsenemme Annan. Annan, tässä on Mii, Asha esitteli kaksikon toisilleen ja hymymili päälle.
Astellen pienelle aukiolle paremmin Asha tunsi meren läsnäolon.
Minä en kyllä koskaan opi pitämään tuosta, hän totesi puoliksi itselleen, puoliksi muille. Muistaen yhä sen, kuinka oli ajautua mereen hän tunsi värähdyksen. Yhä edelleen Asha piti luonnottomana sitä tosi asiaa, ettei meri koskaan jäätynyt. Se oli siis vielä kammottavampi. Siksi Asha palasi pika pikaa Copperin suuren hahmon luokse, Annanin ylvään olemuksen ja Miin energisen luonteen seuraan. Niin oli parempi.
Onko muuten tapahtunut mitään, mistä minun pitäisi tietää? hän kysyi ohimennen ja virnisti Miille.
Ethän sinä ole tehnyt pahojasi? hän kysäisi kiusoitellen ja paijasi toisen päätä hellästi. Hän ei vain voinut vastustaa Miin suloisuutta ja varsinkaan korvia.
Huilu oli ensimmäinen asia, jonka noita kuuli. Hän oli kuullut Miin soittavan ennenkin ja aina se tuntui yhtä uudelta ja jännittävältä. Asha pysähtyi vasta kun näki tytön ja odotti melkein henkeää pidätellen, että toinen lopettaisi. Saatuaan Miin lähelleen Asha hymyili hillitymmin ja nauroi.
Voi niin minullakin, niin minullakin. Olet taas vain parantanut soittamistasi. Tässä on uusi jäsenemme Annan. Annan, tässä on Mii, Asha esitteli kaksikon toisilleen ja hymymili päälle.
Astellen pienelle aukiolle paremmin Asha tunsi meren läsnäolon.
Minä en kyllä koskaan opi pitämään tuosta, hän totesi puoliksi itselleen, puoliksi muille. Muistaen yhä sen, kuinka oli ajautua mereen hän tunsi värähdyksen. Yhä edelleen Asha piti luonnottomana sitä tosi asiaa, ettei meri koskaan jäätynyt. Se oli siis vielä kammottavampi. Siksi Asha palasi pika pikaa Copperin suuren hahmon luokse, Annanin ylvään olemuksen ja Miin energisen luonteen seuraan. Niin oli parempi.
Onko muuten tapahtunut mitään, mistä minun pitäisi tietää? hän kysyi ohimennen ja virnisti Miille.
Ethän sinä ole tehnyt pahojasi? hän kysäisi kiusoitellen ja paijasi toisen päätä hellästi. Hän ei vain voinut vastustaa Miin suloisuutta ja varsinkaan korvia.
- cardea
Kirjoittaja Dogster » 26 Touko 2010, 20:04
Copper & Mii
Copper otti heti muutaman askeleen sivulle päin, niin että Mii ja kaksi muuta naista jäivät kolmisteen juttelemaan. Puolihaltia ei jostain syystä ihan noin vain halunut tunkea mukaan, olihan kyseessä kuitenkin NAISVÄKI! Mii sen sijaan viihtyi, ja iloinen virne leveni entisestään, kun hän kuuli että uusin jäsenhän se siinä seisoi. Hurraa! Lisää naisväkeä! Mii nautti aina kun sai lisää seuraa, ja kuultuaan Anannin nimen... Mii tapaili kielellensä hieman tuota nimeä, ja sitten hymyili.
"Selvä, nyt on muistissa tuokin nimi.", hän totesi samalla kun nosti sormen ylös. Asha kävi katsomassa merta, ja tuli sitten neitosten luokse, paijaten sitten Miitä. Mii oli niin lähellä kehräämistä, ja virnisti sitten Ashalle.
"En en. Minähän koskaan mitään pahaa tee.", tyttö virnisti, tosin ilkikurisesti. Niin että hänkö koskaan tehnyt mitään pahaa? Eeehehei, eihänhän mitään pahaa tehnyt, ainoastaan pienen pieniä kepposia niille kivikasvoille *köhköhUrganköhköh*, jotka eivät muutoin näyttäneet ilahtuvan mistään mitenkään. Copper vain kohotti toista huulenpieltään tyttösen hymyilessä ja jutellessa kahden muun naisen kanssa.
"Eli sinä asut metsässä? On varmaan upeaa kun on aina varjoisaa ja hiljaista ja ja ja....", neiti aloitti ensin taas kauhean pajatuksen Anannille, kunnes pamautti kädet suunsa eteen.
"Joo nyt rauhoitun taas, minä puhun aina kamalasti jos tapaan jonkun uuden henkilön.", tyttö nauroi pää hieman kallellaan, mutta selkeästi pahoillaan äskeisestä puhetulvasta. Anann vaikutti niin rauhalliselta, niin voimakastahtoiselta ja muulta... Mii taisi tuntea pientä pikkusisko-kompleksia tuota kohtaan. Asha taas... no Asha oli hänelle myös kuin sisko, ainoastaan enempi hänen ikäänsä tai vastaavaa.
Copper otti heti muutaman askeleen sivulle päin, niin että Mii ja kaksi muuta naista jäivät kolmisteen juttelemaan. Puolihaltia ei jostain syystä ihan noin vain halunut tunkea mukaan, olihan kyseessä kuitenkin NAISVÄKI! Mii sen sijaan viihtyi, ja iloinen virne leveni entisestään, kun hän kuuli että uusin jäsenhän se siinä seisoi. Hurraa! Lisää naisväkeä! Mii nautti aina kun sai lisää seuraa, ja kuultuaan Anannin nimen... Mii tapaili kielellensä hieman tuota nimeä, ja sitten hymyili.
"Selvä, nyt on muistissa tuokin nimi.", hän totesi samalla kun nosti sormen ylös. Asha kävi katsomassa merta, ja tuli sitten neitosten luokse, paijaten sitten Miitä. Mii oli niin lähellä kehräämistä, ja virnisti sitten Ashalle.
"En en. Minähän koskaan mitään pahaa tee.", tyttö virnisti, tosin ilkikurisesti. Niin että hänkö koskaan tehnyt mitään pahaa? Eeehehei, eihänhän mitään pahaa tehnyt, ainoastaan pienen pieniä kepposia niille kivikasvoille *köhköhUrganköhköh*, jotka eivät muutoin näyttäneet ilahtuvan mistään mitenkään. Copper vain kohotti toista huulenpieltään tyttösen hymyilessä ja jutellessa kahden muun naisen kanssa.
"Eli sinä asut metsässä? On varmaan upeaa kun on aina varjoisaa ja hiljaista ja ja ja....", neiti aloitti ensin taas kauhean pajatuksen Anannille, kunnes pamautti kädet suunsa eteen.
"Joo nyt rauhoitun taas, minä puhun aina kamalasti jos tapaan jonkun uuden henkilön.", tyttö nauroi pää hieman kallellaan, mutta selkeästi pahoillaan äskeisestä puhetulvasta. Anann vaikutti niin rauhalliselta, niin voimakastahtoiselta ja muulta... Mii taisi tuntea pientä pikkusisko-kompleksia tuota kohtaan. Asha taas... no Asha oli hänelle myös kuin sisko, ainoastaan enempi hänen ikäänsä tai vastaavaa.
- Dogster
Kirjoittaja Anyki » 05 Kesä 2010, 13:02
Anann pisti merkille Copperin vetäytymisen muun kolmikon seurasta, muttei osannut yhdistää sitä siihen, että kaikki muut olivat naisia ja Copper mies. Dryadin kasvoille nousi pieni hymy virnuilevan Miin tavaillessa hänen nimeään. Eihän moiseen hymyyn voinut olla vastaamatta! Anann oli saanut hyvän ensivaikutelman Miistä, vaikka tämä olikin erittäin puhelias ja vilkas. Pikkuisella näytti olevan hyvä huumorintaju, ainakin ilkukirusesta hymystä, ja sen aiheuttamasta ristiriidasta vastaukseensa, päätellen.
Mii puhutteli Anannia ja ilmeisesti juuri ennen puhetulvan jatkumista, toine läpsäytti kätensä suunsa päälle ja näytti hieman anteeksipyytävältä. Dryadi nyökytteli päätään ja istui alas lehtien peittämälle metsän pohjalle, ennen kuin avasi suunsa.
"Kyllä, asun metsässä. Ja joo, se on aika upeaa", dryadi virnisti luoden samalla silmäyksiä ympäröiviin puihin. "Rauhallista siellä on lähes aina, mutta varjoista en niinkään välitä, mikään ei ole parempaa kuin se, että antaa lämpimän auringon hyväillä kasvojaan", Anann huomasi, että lauseet pidentyivät mitä enemmän hän tapasi muita.
"Mmmh, mitä turhista. Puhu toki jos sinulla on asiaa", dryadi virkkoi rauhallisena. Todellisuudessa häntä hieman ahdisti moinen puhetulva, sillä hän ei juuri ikinä ollut kuullut niin paljon puhetta kun tänään. Hän vetäytyi taas hieman kuoreensa, mutta jäi kuitenkin istumaan maahan. 'Eihän minun heti täydy puhua koko aikaa ja olla mukana kaikessa, odottelen ja kuuntelen vain hetken aikaa', dryadi ajatteli ja hymyili pienesti Ashalle.
Mii puhutteli Anannia ja ilmeisesti juuri ennen puhetulvan jatkumista, toine läpsäytti kätensä suunsa päälle ja näytti hieman anteeksipyytävältä. Dryadi nyökytteli päätään ja istui alas lehtien peittämälle metsän pohjalle, ennen kuin avasi suunsa.
"Kyllä, asun metsässä. Ja joo, se on aika upeaa", dryadi virnisti luoden samalla silmäyksiä ympäröiviin puihin. "Rauhallista siellä on lähes aina, mutta varjoista en niinkään välitä, mikään ei ole parempaa kuin se, että antaa lämpimän auringon hyväillä kasvojaan", Anann huomasi, että lauseet pidentyivät mitä enemmän hän tapasi muita.
"Mmmh, mitä turhista. Puhu toki jos sinulla on asiaa", dryadi virkkoi rauhallisena. Todellisuudessa häntä hieman ahdisti moinen puhetulva, sillä hän ei juuri ikinä ollut kuullut niin paljon puhetta kun tänään. Hän vetäytyi taas hieman kuoreensa, mutta jäi kuitenkin istumaan maahan. 'Eihän minun heti täydy puhua koko aikaa ja olla mukana kaikessa, odottelen ja kuuntelen vain hetken aikaa', dryadi ajatteli ja hymyili pienesti Ashalle.
- Anyki
Kirjoittaja cardea » 06 Kesä 2010, 12:06
Asha
Ohut valkea kulma kohosi merkittävästi kun Mii sanoi, ettei ollut tehnyt pahojaan. Hah ja ihmiset yhtäkkiä rakastuivat haltijoihin ja toisin päin.
Olet taas kiusannut Urgaa, niin ei saa tehdä, tuhma, Asha totesi ja pörrötti tytön hiuksia lempeästi ja peitti huolellisesti oman hymynsä. Tosin kun Annan puhui auringosta Asha irvisti.
Se on luonnottoman kuuma täällä, hän mutisi ja ravisteli päätään. Pohjoisen noidan voimatkin olivat tuntuneet hupenevan ja hän uupui helpommin tähän aikaan vuodesta. Se johtui nousevasta kuumuudesta. Varmaan hän taas piaan vetäytyisi jonnekkin mahdollisimman viileään paikkaan kun kuumuus nousisi liian suureksi.
Väsymyksestä puheen ollen, Ashaa vieläkin nukutti. Hän kuitenkin vastasi Annanin hymyyn ennen kuin puhalsi Miin korvaan nauraen heleästi: Olehan nyt kiltisi ja älä kiduta Annania millään liikaenerkisyydelläsi. Sitten Asha käveli Copperin luokse istui alas ja katsoi pitkää haltiaa hymyillen.
Mitä muille kuuluu? hän kysyi ja katseli miestä vihreillä silmillään tarkkaavaisesti.
Ohut valkea kulma kohosi merkittävästi kun Mii sanoi, ettei ollut tehnyt pahojaan. Hah ja ihmiset yhtäkkiä rakastuivat haltijoihin ja toisin päin.
Olet taas kiusannut Urgaa, niin ei saa tehdä, tuhma, Asha totesi ja pörrötti tytön hiuksia lempeästi ja peitti huolellisesti oman hymynsä. Tosin kun Annan puhui auringosta Asha irvisti.
Se on luonnottoman kuuma täällä, hän mutisi ja ravisteli päätään. Pohjoisen noidan voimatkin olivat tuntuneet hupenevan ja hän uupui helpommin tähän aikaan vuodesta. Se johtui nousevasta kuumuudesta. Varmaan hän taas piaan vetäytyisi jonnekkin mahdollisimman viileään paikkaan kun kuumuus nousisi liian suureksi.
Väsymyksestä puheen ollen, Ashaa vieläkin nukutti. Hän kuitenkin vastasi Annanin hymyyn ennen kuin puhalsi Miin korvaan nauraen heleästi: Olehan nyt kiltisi ja älä kiduta Annania millään liikaenerkisyydelläsi. Sitten Asha käveli Copperin luokse istui alas ja katsoi pitkää haltiaa hymyillen.
Mitä muille kuuluu? hän kysyi ja katseli miestä vihreillä silmillään tarkkaavaisesti.
- cardea
Kirjoittaja Dogster » 06 Kesä 2010, 13:50
Copper & Mii
Mii virnisti kuitenkin pahoittelevasti Anannille, vaikka kuulema saikin puhua. Neiti saattoi joskus vain vähän innostua liikoja. Ja Ashakin torui hieman pientä leijonademonia, joka vain väläytti mahdollisimman hurmaavan hymyn.
"Pitäähän jonkun senkin miehen päivää piristää. Tiedät kyllä millainen kivikasvo hän on.", tyttö naureskeli, ja työnsi alahuultaan eteenpäin hieman. Nyt vielä korvat asteen verran luimuun, päätä hartioiden väliin. Selvä, kulmat vielä vähän surullisesti ylös, ja silmät kiillumaan, sekä katsetta ylös päin. TÄYDELLISTÄ! Täydellinen koiranpentuilme, vaikka hän olikin enempi kissa kuin koira. Mutta saihan kissatkin käyttää koirien temppuja hyväkseen, aivan yhtä hyvin kuten koirat käytti kissojen. Copper vilkaisi tuota ilmettä, ja meinasi samantein nakata toiselle jonkin herkkupalan syötäväksi.
Asha kuitenkin lähti juttelemaan Copperin kanssa.
'Hei ei nyt, miksette juttele keskenänne tyttöasioista, jättäkään minut niiden ulkopuolelle!', mies ehti ajatella päänsä sisällä, mutta helpottui sitten suuresti, kun Asha kysyikins ellaisen kysymyksen, johon hän sentäs osasi vastata.
"No Urganin kuulumiset juuri kuulit. Road taas... no samaa vanhaa. Muista en ole vielä kuullut, mutta uskoisin että pärjäilevät.", mies vastasi mietteliäästi. Voisi joskus taas kerätä poppoon kasaan.. kun sota alkaisi, se olisi pakko. Copper oli jo huomannut, ettei tämä auttaisi nyt, hän voisi korkeintaan yrittää lievittää sodan aiheuttamia tuhoja. Ja sen mies tekisi.
Mii virnisti kuitenkin pahoittelevasti Anannille, vaikka kuulema saikin puhua. Neiti saattoi joskus vain vähän innostua liikoja. Ja Ashakin torui hieman pientä leijonademonia, joka vain väläytti mahdollisimman hurmaavan hymyn.
"Pitäähän jonkun senkin miehen päivää piristää. Tiedät kyllä millainen kivikasvo hän on.", tyttö naureskeli, ja työnsi alahuultaan eteenpäin hieman. Nyt vielä korvat asteen verran luimuun, päätä hartioiden väliin. Selvä, kulmat vielä vähän surullisesti ylös, ja silmät kiillumaan, sekä katsetta ylös päin. TÄYDELLISTÄ! Täydellinen koiranpentuilme, vaikka hän olikin enempi kissa kuin koira. Mutta saihan kissatkin käyttää koirien temppuja hyväkseen, aivan yhtä hyvin kuten koirat käytti kissojen. Copper vilkaisi tuota ilmettä, ja meinasi samantein nakata toiselle jonkin herkkupalan syötäväksi.
Asha kuitenkin lähti juttelemaan Copperin kanssa.
'Hei ei nyt, miksette juttele keskenänne tyttöasioista, jättäkään minut niiden ulkopuolelle!', mies ehti ajatella päänsä sisällä, mutta helpottui sitten suuresti, kun Asha kysyikins ellaisen kysymyksen, johon hän sentäs osasi vastata.
"No Urganin kuulumiset juuri kuulit. Road taas... no samaa vanhaa. Muista en ole vielä kuullut, mutta uskoisin että pärjäilevät.", mies vastasi mietteliäästi. Voisi joskus taas kerätä poppoon kasaan.. kun sota alkaisi, se olisi pakko. Copper oli jo huomannut, ettei tämä auttaisi nyt, hän voisi korkeintaan yrittää lievittää sodan aiheuttamia tuhoja. Ja sen mies tekisi.
- Dogster
Kirjoittaja Anyki » 07 Kesä 2010, 11:20
Anann
Dryadi katseli Ashan ja Miin leikkimielistä sanailua pieni hymy kasvoillaan, he todellakin pitivät toisistaan. Copper seisoi hieman sivummalla, mutta Ashan mentyä juttelemaan hänelle päätti Anann jäädä Miin luo.
"No, Mii", Anann hieman arkaili sanoa toisen nimeä, sillä nimissä on suurta voimaa. Ja mistäs sitä tiesi, millainen sanojen ja lauseiden hyökyaalto sieltä seuraavaksi pääsisi. "Keitä muita tähän, hmmh, porukkaan kuuluu?" Anann oli kuullut muutamia sanoja Copperin ja Ashan keskustelusta ja häntä kiinnostivat myös muut ryhmään kuulujat.
Anann tunsi itsensä energiseksi kaikesta uudesta kokemastaan huolimatta ja nautti olostaan nyt, täällä muiden keskellä. Hän ei ollut ikinä tavannut näin montaa olentoa samaan aikaan, jotka eivät olleet nymfejä. Kai siinä vahvemmallakin menisi pää pyörälle. Anannin päässä risteili paljon kysymyksiä, joita hän ei ainakaan vielä uskaltanut kysyä. Ehkä sitten kun he tuntisivat toisiaan hieman paremmin.
Dryadi katseli Ashan ja Miin leikkimielistä sanailua pieni hymy kasvoillaan, he todellakin pitivät toisistaan. Copper seisoi hieman sivummalla, mutta Ashan mentyä juttelemaan hänelle päätti Anann jäädä Miin luo.
"No, Mii", Anann hieman arkaili sanoa toisen nimeä, sillä nimissä on suurta voimaa. Ja mistäs sitä tiesi, millainen sanojen ja lauseiden hyökyaalto sieltä seuraavaksi pääsisi. "Keitä muita tähän, hmmh, porukkaan kuuluu?" Anann oli kuullut muutamia sanoja Copperin ja Ashan keskustelusta ja häntä kiinnostivat myös muut ryhmään kuulujat.
Anann tunsi itsensä energiseksi kaikesta uudesta kokemastaan huolimatta ja nautti olostaan nyt, täällä muiden keskellä. Hän ei ollut ikinä tavannut näin montaa olentoa samaan aikaan, jotka eivät olleet nymfejä. Kai siinä vahvemmallakin menisi pää pyörälle. Anannin päässä risteili paljon kysymyksiä, joita hän ei ainakaan vielä uskaltanut kysyä. Ehkä sitten kun he tuntisivat toisiaan hieman paremmin.
- Anyki
Kirjoittaja cardea » 21 Elo 2010, 17:19
asha
Hymyillen pieni noita kuunteli kaikkea ja lopulta kellahti selälleen. Väsytti...
"Minä voisin käyttää kylpyä hyväkseni... En ole päässyt peseytymään pitkään aikaan", hän totesi ja katseli kalpeaa ihoaan tyytymättömänä. Hän ei pitänyt likaisuudesta laisinkaan.
Huokaisten neiti käpertyi kerälle ja antoi hiustensa levitä vihreälle peitteelle. Hänen ulkomuotonsa jaksoi aina hämmästyttää muita, sillä sellainen kalpeus ei ollut kauhean yleistä.
//anteeksi kesto. Ei ole yhtään pelittänyt.//
Hymyillen pieni noita kuunteli kaikkea ja lopulta kellahti selälleen. Väsytti...
"Minä voisin käyttää kylpyä hyväkseni... En ole päässyt peseytymään pitkään aikaan", hän totesi ja katseli kalpeaa ihoaan tyytymättömänä. Hän ei pitänyt likaisuudesta laisinkaan.
Huokaisten neiti käpertyi kerälle ja antoi hiustensa levitä vihreälle peitteelle. Hänen ulkomuotonsa jaksoi aina hämmästyttää muita, sillä sellainen kalpeus ei ollut kauhean yleistä.
//anteeksi kesto. Ei ole yhtään pelittänyt.//
- cardea
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa