Leikitään! || Aksu

[Aksutar]

Edna, Black

Kalma huomautti, että kyllä se kevät tulisi aikanaan. Ednalle se oli ihan mukava uutinen, toisin kuin Kalmalle, joka ei saanut enää niin paljon liikkumavaraa lyhyiden öiden iskiessä.
"Ehkä sinun pitää alkaa käyttämään päivänvarjoa" Edna totesi virnistäen, samalla kun taputti Kalmaa muutaman kerran olalle.
Kalman kaltainen örmy kera pitsisen, hienon päivänvarjon saattoikin olla näkemisen arvoinen. Sille mielikuvalle Edna ei voinut olla virnuilematta itsekseen, mutta ei lähtenyt kumpaniaan sen enempää kiusaamaan tuosta. Olihan se epämukavaa, kun ei voinut päivänvalossa liikkua huoletta. Mutta sentään Kalma ei ollut vampyyri.

Edna katsoi kumpaniaan kysyvästi, Kalman kahmaistessa lunta ja pyörittäessä pallon. Vasta kun Kalma oli viskaissut pallon kohti edellä kulkevaa hahmoa, tajusi Edna että aavekoira taisi nähdä jonkun tuttunsa. Tai ainakin niin Edna toivoi.
Edellä kulkenut hahmo pysähtyi ja väisti kiitävän lumipallon astumalla tyynesti sivulle päin. Muukalainen ojensi kätensä kohti lumipalloa - joka melkein jo mätkähti maahan - ja pysäytti lumipallon matkan leijuttamalla tuon takaisin omaan käteensä. Saatuaan pallon omaan käteensä, muukalainen viskasi sen takaisin kohti Kalmaa, ilman sen kummempia kyselemättä.

"Olen pelannut kaksi talvea lumisotaa prinsessan ja papitaren kanssa, sekä saanut monia vuosia olla varuillani kaduilla kulkiessa lumipalloja heittelevien orpolasten varalta. Luulitko tosiaan, että sinä pystyisit yllättämään minut täysin hiljaisessa yössä, Jack?" Tuttu ääni saarnasi aavekoiralle ja tuon kumppanille, joskin ei yhtään moittivasti saatika vihaisesti.
Kuninkaan velho oli liikkeellä. Black asteli lähemmäksi kolmikkoa ja laski päästään tavallista paksumman huppunsa. Edna ei ollut niinkään iloisen näköinen nähdessään tätä velhoa, mutta piti suunsa nätisti kiinni.
"Mutta sinua minä etsinkin" Black totesi keskittäessään nyt puheensa Kalmalle "Sinua vaaditaan tantereelle".

[suskari]

Kalmankoira

"Ja näyttäisin idiootilta? Ei kiitos.." Kalma tuumasi melko lepsusti Ednalle tuon puheisiin, tai lähinnä pieneen vitsin letkautukseen töytäisten kevyesti aavekoiraa olkapäähän. Hän päivänvarjon kanssa pitkin katuja? Ei iki maailmassa!! Niin häpeällistä hetkeä hän ei kestäisi vaikka pystyisikin liikkumaan sen ansiota päivällä. Eikä Ednan pienoinen virnekkään jäännyt aavekoiralta huomaamatta.

Voi ei, ei Kalma tiennyt että hänen kohteensa kukaan tuttu oli joten aavekoira vain heitti pallon luullen sen olevan vain joku viaton ilta kävelijä. Olisipa koira parka vain tiennyt yhtään paremmin. Pallo lensi ilman halki osumatta kohteensa kun tuo tumma hahmo vain astui sivuun, ja pysäytti pallon juuri ennen kuin se osui lumipenkkaan. Kalma tuijotti suu raollaan ja tajusi varsin nopeasti kuka oli kyseessä; sehän ei voinnut olla kukaan muu kuin itse Black! Kalma oli avaamassa suutaan kun pallo lensikin häntä kohden. Koira koukisti polviaan kyyristyen alemmas ja lumipallo lensi juuri ja juuri ohi kuontalon.
"En.. meinasin sinua joksikin muuksi." Kalma tuhahti velholle ja tuon sanoille. Tosin tuli pienenä yllätyksenä että Black olisi joskus leikkinyt lumisotaa kenenkään kanssa. Kai tuolla sitten tosiaankin oli jossakin lapsellinen puoli?

Mutta Blackin seuraavat sanat menivät aavekoiralta täysin ohi kun tuo muuttui koiraksi ja rynnisti velho kohden hypäten tuota vasten täydessä vauhdissa ja- ilmeisesti- kaatoi tuon allensa. Black saikin sitten täydellisen naama pesun aavekoiralta jonka häntä vispasi iloisesti.
Luca taas oli jäännyt Ednan kanssa vähän ihmeissään tuijottamaan isäntänsä touhuja.

[Aksutar]

Edna, Black

Tuttuun hölmöön tapaansa Kalma otti ja hyppäsi velhon päälle, alkaen nuolemaan tuon kasvoja kuin tavallinen koti piski. Black puolestaan ei tykännyt tästä tempauksesta tällä kertaa, vaan älähti kaatuessaan kylmille katukiville. Pieni virne kuitenkin kohosi velhon kasvoille, tuon muuttaessa muotonsa valtavaksi kissa pedoksi ja keipauttaessa itsensä Kalman ylle, painaen tuon valtavalla tassullaan maata vasten, rajusti, mutta ystävällisesti. Edna ei kuitenkaan sivullisen silmin nähnyt tätä kovinkaan viattomana liikkeenä, vaan hyppäsi kissapedoksi muuttuneen velhon selkään, muuttaen samalla tietämättään ja osittain vaistomaisesti muotoaan. Joten tiikerin selkään ei iskeytynytkään ihminen, vaan huomattavasti pienempi kissaeläin, joka tarrasi melko vaatimattomilla, mutta terävillä hampailla isompansa niskavilloista kiinni, upottaen samalla kyntensä tuon nahkaan.

Black päästi pienen karjahduksen, vilkaisten selässään killuvaa valkoista, ilvestä muistuttavaa kissaeläintä, joka oli kooltaan Kalmaakin pienempi. Tummaturkkinen naurahti pienemmän selätysyritykselle ja vilkaisi sitten Kalmaan, ottaen tassunsa tuon päältä pois.
"Tyttöystäväsi on näemmä oppinut jotain" Velho totesi ja yhdellä, voimakkaalla heilautuksella tiputti pienemmän selästään "Mutta tuolta puuttuu tilanteentaju... Ilmeisesti ei ole noidille kovin ominainen piirre".
"Puhu omasta puolestasi, Hans" Edna sähisi karvat pystyssä suuremmalleen, saaden Blackin nyrpistämään nokkaansa kuullessaan etunimensä.

"täytyy kyllä sanoa, että temperamenttisuus ja uhkarohkeus ovat ihailtava ominaisuus noin nuoressa kuolevaisessa" Black lisäsi, puhuen lähinnä Kalmalle, aivan kuin Kalma olisi omistanut Ednan ja he olisivat puhuneet tytöstä kuin Kalman lemmikistä.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma ei saannutkaan ihan sitä toivottua vastausta jota oli ehkä odottanutkin Blackiltä, sen sijaan tuo otti ja muuttui siksi isoksi mustaksi kissaksi- jonka Kalma oli ja kerran nähnytkin- ja kiepsautti tilanteen nurin perin painaen aavekoiran valtavan tassunsa alle suhteellisen kovakouraisesti. Kalma päästi säkähtäneenä pienen vingahduksen kurkustaan painaen häntänsäkin koipiensa väliin kuin odottaen milloin tuo katti murskaisi koiran allensa. Ja kyllä sekin kävi aavekoiran mielessä hyvin nopeasti.
Kalma huomasi silmäkulmassaan jonkun valkoisen vilahtavan, mutta ei saannut siintä sen erikoisemin selvää kun se oli Blackin päälle kavunnut ja Blackin iso karvainen ruho oli tiellä. Mutta joko Kalma kuvitteli tai haistoi Ednan hajun... mutta eihän tuo osannut muuttua!! Ja oli sitäpaitsi Lucan kanssa kauempana.. kai?

Valtava tassu nousi pois rintakehän päältä ja joksikseen lumen tahrima koira kierähti seisomaan ja katsoi ensin velhoon, joka avasi suusna, ja sitten tuohon valkoiseen kissapatoon. Suu loksahti auki Blackin sanoessa että tuo karvapallo oli Edna. Kalma käveli Ednan luokse ja alkoi nuuskimaan tuota kirsullaan että saisi varmuuden, että tuo olisi Edna.. ja olihan se.
"Milloin sinä tuollaista olet oppinut!!??" Kalma kysyi Ednalta ingooraten velhon hetkeksi aikaa kokonaan tutkiskellen valkoista kissapetoa edessään mielenkiinnolla.
"Ja nyt sitä arvostetaan tyttöystävääni kun hän osaakin jotakin?" Kalma letkautti Blackille ehkä melko törkeänkin kuuloisesti.

[Aksutar]

Edna, Black

Edna luimisti varovaisesti korviaan Kalman tullessa nuuhkimaan häntä. Vasta nyt Edna itsekkin tajusi olevansa kissamuodossa, jonka hän oli onnistunut viimeksi ottamaan vuosi tai pari takaperin. Kalman kysymykseen Edna kohautti olkapäitään melko pelästyneesti, istuen samalla alas.
"Kai se on äidiltä peritty.. en tiedä" Edna totesi alkaen sitten miettimään miten hitossa hän viimeksi oli muuttunut takaisin ihmiseksi. Viimekerralla äiti oli auttamassa, mutta silloinkin se oli ongelmallista. Edna kun ei hallinnut vasta kehittyviä voimiansa, valitettavasti.
Kalman kommentti velholle sai isomman kissan virnistämään pirullisesti.
"En arvosta, vaikka osaisikin. Vasta sitten kun tuo ansaitsee arvostuksen" velho huomautti "Se että arvostan luonteenpiirteitä, ei tarkoita että arvostaisin itse persoonaa".
Isompi kissapeto iski takamuksensa alas, pitäen kasvonsa peruslukemilla. Heräsi kysymys miksi velho piti tämän muotonsa keskellä ihmiskylää, missä vartijat saattoivat tulla nurkantakaa koska tahansa ja luulla kolmikkoa vakoilijoiksi. Se jääköön arvoitukseksi.

"Mutta en tullut etsimään sinua vain että tyttöystäväsi saisi esitellä hallitsemattomia voimiansa. Kuten jo sanoin, sinut halutaan tantereelle muiden friikkien mukaan, mutta en usko että tuo äskeinen, iloinen reaktiosi oli vastaus siihen lauseeseen" Velho huomautti kohottaen päätään pienesti.

[suskari]

Kalmankoira

Peritty? Kalma kallisti päätään katsellen Ednaa kuin jotakin maapäällistä ihmettä konsanaan. Hänellä oli vain vaikeuksia sulattaa sitä tosi asiaa että hänen rakkaansa osasi jotakin tuollaista eikä koskaan ole kertonut hänelle.. Tosin eiväthän he vielä vuottakaan ole olleet yhdessä, joten kai se sitten oli ymmärrettävää?
"Mikset ole kertonut että osaat moista?" Kalma kysyi Ednalta siirtäen katseensa velhoon joka avasi taas vaihteeksi turpa rullansa, vaikka olisi voinnutkin pitää sen vaihteeksi kiinni jos ei kivaa sanottavaa olisi. Kalma luimisti korviaan.
"Kumma että minua sitten arvostat, vaikken yhtään sen erikoisempi tapaus ole.." Kalma virnisti pienesti ja voi ei, ei hän ei kantanut huolta sellaisista asioista kuin vartijoista pomppiessaan koirana kadulla sillä häntä oli monen monta kertaa luultu kulkukoiraksi... ennen kuin huomasivat punaisena hohtavan silmän ja sitten juostiin tai selitettiin. Ja yleensä hänen paljastaessa ihmishahmonsa kaikki jättivät rauhaan elleivät sitten käynneet ilkkumaan.

Blackin seuraavat sanat saivat Kalman vilkaisemaan velhon päälle "et ole tosissasi" -ilmeellä ennen kuin avasi turpansa.
"En ole menossa.. en ole tullut tänne asti tullakseni riitelemään saari pahasesta." Kalma lähes murahti velholle ja teki eleilläänkin selväksi ettei todellakaan ollut iloinen asiasta, korvat olivat luimussa ja kuono hieman kurtussa. Ja jokainen sai päätellä aivan mitä tahansa aavekoiran sanoista.. tuonhan voisi jo laskea petturiksi.. kai?
"Ja tuskin yhden kapinallisen friikin puuttuminen mitään haittaakaan olisi?" Kalma lisäsi vielä.

[Aksutar]

Edna, Black

"En minä tiennyt että osaan tehdä näin!" Edna parkaisi Kalman kysellessä, miksei morsmaikku ollut koskaan kertonut taidoistaan "Luulin että ensimmäinen kerta parivuotta sitten oli vain sattumaa tai jonkin taikajuoman tulos!"
Black virnuili itsekseen Ednan tietämättömyydelle, mutta jätti tällä kertaa vinoilematta. Osasi velho toisinaan pitää sarkastisen turpansa kiinni, mikäli vain sattui olemaan selvinpäin.
"Ehkä sinä olet tehnyt jotain arvostuksen ansaitsemiseksi.. kuten pelastit Anen" Black huomautti kumoten näin Kalman väitteet vaatimattomasta tapauksesta.

Black osasi arvatakkin, ettei Kalma tulisi olemaan iloinen tästä kutsusta. Edna puolestaan vilkaisi korvat luimussa kumpaniaan, joka teki eleillään harvinaisen selväksi ettei ollut iloinen.
"Mitäs liityit ihmisten riveihin. Vaikka saitkin oikeuden kulkea kujilla rauhassa ja käydä ruokailemassa tyrmissä, velvoittaa se myös kaiken huvin jälkeen töihin" Velho huomautti melko kuivasti "Ja lähes joka toinen friikki ajattelee tuollalailla, joten emme anna etuuksia yhdellekkään, joka on kuninkaan siunauksen saanut itselleen. Sinä tulet, kuten muutkin. Mikäli jätät tulematta tai lähdet pakoon, seuraa siitä kurinpalautus, pahimmassa tapauksessa teloitus. Jos ei sinulle, niin sitten lähimmäisillesi" Velho jatkoi, vilkaisten pieni sadistinen pilke silmässään Ednaa ja ohimenne jopa Lucaa.

"Mutta eihän Jackilla ole edes mitään koulutusta joukoissa taistelemiseen" Edna huomautti, käyttäen Kalmasta nimeä Jack siltä varalta, että joku olisi ollut lähistöllä kuuntelemassa.
"Kukaan ei välitä. Jack osaa kyllä pitää itsestään huolen, kuten moni muukin friikki, joten noille ei anneta sen paremmin taktisia toimia kuin tappaa kaikki jotka kantavat haltioiden vaakunaa" Black huomautti tylysti. Tuon äänensävystä saattoi selvästikkin huomata, ettei velho ollut tyytyväinen siihen, että nainen yritti päteä sota asioissa. Velho oli vanhanaikaninen ja sen tiesi lähes koko hovi.

[suskari]

//Otin vähän vapautta muokata loppua kun tuonkin sai hyvin tungettua tähän samaan x)//

Kalmankoira

"No anteeksi että kysyin." Kalma tuhahti Ednalle kuonoaan nyrpistäen kun tuo alkoi huutamaan hänelle siintä ettei tiennyt voimistaan mitään.. ennekuin vasta nyt. Katse valui Blackin suuntaan.
"Ja prinsessan... ja kyllä sinä aikaisemminkin minun kanssani aloit kaveeraamaan syystä tai toisesta, vaikka aluksi olitkin valmis repimään kurkkuni auki." Kalma virnisti lopulle itsekseen, hänellä oli kieltämättä käynnyt tuo sama mielessä~

Blackin seuraavalla, hyvin täyttävälle, saarnakselle aavekoira naurahti surkuhuvittuneen kuuloisesti.. ja ehkä hieman vaivautuneestikkin. Hän ei todellakaan ajatellut samalla tavalla kun ne toista tuhatta tai sataa friikkiä jotka eivät halunneet sotaan koska täällä oli hyvä olla, voi ei suinkaan, hänellä oli aivan muuta kiikarissa.
"Pakko kysyä: mitä kuningas ajattelee? -tai se kuka nyt minut sotatantereelle haluaakaan... En ole todellakaan luotettava tapaus.. ja saatan vahingossa, Kakkosena tai ilmankin, tappaa omia sotilaita." Tuon sanottuaan aavekoira virnuili hetken itsekseen jonka jokainen paikalla olija sai tulkita itsekseen omassa pää nupissaan.
"Mutta mietin asiaa." Kalma tuumasi sitten ja siirsi katseensa Ednaan jolla oli myös sananen sanottavana miehensä lähdöstä.

"Ja lisää rasistisuutta.. rakastan ihmisiä aina vain enemmän~" Kalma tuumasi ääneen vilkaisten sitten Lucan päälle joka oli jäännyt kauemmas vikisemään.. pelkäsikö se kenties velhoa? Kalma hymähti ja käveli koiransa luokse- vaihtaen muotonsa ihmismäisemmäksi-, rapsutti koiraansa kaulan sivusta puhutellen ystävällisesti ja käveli tuon kanssa sitten takaisin omalle paikallensa. Luca tosin katseli velhon päälle hieman pelokkaana häntä koipien välissä.
"Niin ja yksi juttu.. jos tulen sinä rakas velhoseni saat ottaa minut samaan telttaan asumaan. Eihän minusta ennenkään haittaa ole ollut, eihän?" Se oli vain pyyntö, pieni yställinen pyyntö velholle sillä Kalma ei halunnut mihinkään samaan tilaan ihmisten kanssa. Hänhän sekoaisi siellä ja pitäisi joku päivä paikat kappaleiksi.

[Aksutar]

Black, Edna

Velho virnisti Kalman sanoille samalla kun muutti muotoaan takaisin humaaniksi.
"Et ole tainnut kuulla sanontaa 'Pidä ystäväsi lähellä ja vihollisesi vielä lähempänä'?" Velho totesi ohimennen virnuillen, tarkentamatta sanojaan sen enempää. Totta kai Kalma oli asteella jos toisellakin uhka - tai ainakin oli ollut - mutta nyt asiat olivat muuttuneet. Ei velho tosin tuota halunnut nirhata, saatika pitää vihollisena, mutta koskaan ei tiennyt mitä aavekoira juoni. Velho omaa paranoidisuuttaan ei kyennyt luottamaan kehenkään, ei edes rakkaaseen vaimoonsa.

"Kuningas ei sinua kentälle lähetä" Black huomautti "Joten älä kyseenalaista miestä, joka ei ole edes tietoinen sairaudestasi... ja uskon, että mikäli kakkosesi tulee esiin kesken taistelun ja alkaa raatelemaan omiaan, sinut teloitetaan kentällä armotta. Et ole ainoa hopean arka olento tällä saarella, joten tantereelta löytyy kyllä sinunkin kaatamiseen tarvittava kalusto... mutta sinullahan on lääkkeet kakkosesi kurissa pitämiseen, mikäli satut muistamaan".
Totuus sattui aina, eikä velho ollut niitä henkilöitä jotka kiertelivät totuutta kaunistellakseen sanojaan.

Edna katseli kun Kalma muutti muotonsa ihmiseksi ja kävi rapsuttelemassa Lucaa, joka ei selvästikkään pitänyt velhon seurasta. Kukapa tuon seurasta nyt pitäisikään. Samalla Edna alkoi tuntea olonsa vaivautuneeksi, kun kaksi muuta keskustelu kumppania olivat jo vaihtaneet muotojaan, toisin kuin hän. Ehkä kukaan ei kiinnittäisi häneen huomiota, kerta miehillä oli nyt jotain mistä keskustella. Tuntui epämukavalta vielä olla nelijalkaisessa muodossaan, varsinkin kun hänellä ei ollut hajuakaan miten tästä muodosta pääsisi eroon.

Kalman seuraava pyyntö sai Velhon vilkaisemaan kysyvästi toveriaan.
"Ehkä hyväksyn sinut vartioimaan teltalleni" velho totesi virnistäen "mutta mietin asiaa" tuo lisäsi, Kalman sanoja täsmälleen lainaten.

[suskari]

Kalmankoira

"Tiedän sen varsin hyvin.. ja siksi nimenomaan en pompi riemusta että minut pakotetaan kentälle ja uhataan siinä varjossa läheisilläni, että omalla hengelläni." Kalma murahti velholle hampaiden välistä vähemmän ystävällisesti.
"Ja Kakkonen ei ole ainoa ongelmani.. vaan myös jakomielitautini josta en osaa koskaan sanoa milloin saan kohtauksen ja vereltä löyhkäävä taistelu tanner ei ole sen kanssa mikään kaunis yhdistelmä." Kalma huomautti velholle varsin suorapuheisesti takaisin. Toisaalta taas hän voisi saada hyvän mahdollisuuden päästä lähelle erästä tiettyä henkilöä jos hän menisi sinne.. mutta hänen sairaus kohtauksensa olivat ongelmana ja kuolema ei vielä houkuttanut. Etenkin kun joku jäisi kaipaamaan häntä ja tehtävä oli kesken niin vastenmielinen kuin se olikin.

Luca kallisti päätään kummissaan kun tuo äskeinen pelottavan iso kissa peto muuttuikin yht`äkkiä ihmiseksi takaisin. Tosin ei koiran ajatus maailmaan mahtunut se tieto että tämä ihminen oli sama kissa otus jota se oli hetki sitten niin pelännyt häntä koipien välissä. Kaiken kukkuraksi tämä ihminen oli vanha tuttu.. Joten Luca rohkaistui silmissä ja meni häntä heiluen tervehtimään Blackiä- tosin huomattavasti rauhallisemmin kuin isäntänsä- ja nuuski tuon kirsullaan perin pohjin ja koitti hieman keräjätä rapsutusta osakseen velholta tapittaen tuota ruskeilla nappi silmillään kieli roikkuen ulkona.
"Höpsö hauva.." Kalma tuumasi ääneen eikä tehnyt elettäkään kutsuakseen koiraansa pois Blackin "kimpusta", eihän tuo karvapallo mitään pahaa velholle halunut. Vähän huomiota ja ystävällisiä eleitä osakseen vain tahtoi.

"Oletpas vitsikäs.." Kalma naurahti kuivasti Blackin matkimiselle ja lisäsi vielä. "Ja jos et muuten suostu ottamaan... niin kai se sitten käy." Kalma lisäsi olkiaan kohauttaen. Ihan sama mitä hän joutuisi velholle tekemään kunhan ei tarvitsisi ihmisten kanssa olla samassa tilassa tai edes paikallisten friikkien kanssa. Ikävän huonoja kokemuksia niistäkin, osasta ainakin.
Katse siirtyi Ednaan joka oli edelleenkin kissa muodossaan ja oli kieltämättä yllättävän suloinen näky. Olisi tehnyt mieli mennä kapsuttamaan ja silittämään, mutta Edna tuskin olisi pitänyt siintä.
"Black.. ole kerrankin hyödyksi ja voisitko vähän auttaa Ednaa?" Kalma tuumasi sitten tyttöystäväänsä katsellen joka vaikutti olevan vähemmän ihastunut kissa muotoonsa. Hän ei oikein osannut auttaa kun ei varsinaisesti muotoa muuttanut.. tai hallinnut taika juttuja.

[Aksutar]

Black, Edna

Velho hymähti Kalman sanoihin. Näillä näkymin tuo siis oli tulossa sotaan, syystä taikka toisesta. Blackille se oli yhdentekevää miksi tuo ruhonsa kentälle raahaisi, kunhan raahaisi. Kukaan ei tässä kuningaskunnassa katsellut alaisten kukkoulua ja moisesta saisi kyllä taholta jos toiseltakin turpaansa. Mikäli ei miellyttänyt, aina sai lähteä pois. Tuskin kukaan yläluokasta jäisi kaipaamaan ketään näin ala-arvoista. Tiedä häntä.
Aavekoiran seuraava lause sai velhon naurahtamaan kuivasti, samalla kun Edna luimisti korviaan häpeästä ja ihmetyksestä.
"Kerrankin hyödyksi. Et taida olla kiitollinen mistään mitä sinun eteesi olen tehnyt aikaisemmin" Velho totesi kuivahkosti, samalla kun otti pari askelta kauemmas "Tyttösi tietää mistä minut löytää, mikäli apua koulutuksensa suhteen tarvitsee".
Noiden sanojen jälkeen Black lähti kävelemään pois päin, jättäen Ednan hämmästyneenä katselemaan tuon perään. Oliko velho tarjonnut hänelle oppipaikkaa? Kyllä kai, ellei puoliverisen korvat valehdelleet.

Velho katosikin pian yön pimeyteen, jättäen kaksikon taakseen, Edna yhä kissamuodossaan. Tyttö pysyi yhä hiljaa, kunnes lopulta tuhahti ja nosti karvaisen takapuolensa ylös.
"Vai että apua tarvitsisin" Edna mumisi itsekseen "katsokoot vain, kyllä minä opin ilman häntäkin!" Se oli vale. Ednakin sen tiesi. Puolihaltia ei voinut kieltää etteikö ottaisi vastaan oppipojan paikkaa, mikäli sen saisi... mutta sitä hän ei vielä ääneen sanonut. Ehkä joku kaunis päivä hän ilmestyisi velhon ovelle, kun olisi niellyt ensin ylpeytensä.

[suskari]

Kalmankoira

Totta kai aavekoira oli kiitollinen velholle siintä mitä tuo oli tehnyt hänen hyväkseen niinä muutamina kertoina. Tosin sääli ettei hän ollut kertaakaan päässyt maksamaan velkojaan pahemmin takaisin, mutta kai senkin aika joskus koittaisi.
No Black poistuikin sitten pyydellen sivu mennen Ednaa oppilakseen johon aavekoira oli hieman yllättynyt. Hän oli aina luullut ettei velho ottaisi oppilasta koskaan itselleen koska ei "osannut" opettaa, kuten tuo silloin joskus oli hänelle sanonut.

Katse siirtyi Ednaan joka mairatteli sitä ettei tulisi tarvimaan ikinä velhon apua. Kalma naurahti pienesti.
"Älä viitsi valehdella itsellsei.." Kalma tuumasi kyykistyen Ednan tasolle ja laski kätensä rapsuttamaan tuota korvan takaa.
"En osaa auttaa sinua muuttumaan takaisin velholle tuskin haluat mennä... onko ketään joka osaisi auttaa?" Kalma kysyi Ednalta samalla kun Luca tutkiskeli kiinnostuneena Ednaa nuuskien tuota ja oli hieman ymmällään kuka se oli. Haisi Ednalle muttei näyttänyt, se oli iso ongelma koiralle.
Saatuaan vastauksen aavekoira nousi ylös ja lähti hiljalleen kävelemään Ednan entistä kotia kohden ja toivoi hartaasti mielessään ettei Alf olisi kotona. Vaikka epäilikin tuon jo matkustaneen kentälle. Pitkin katuja kävellen aavekoira pääsi Ednan talon ovelle joka oli melko syrjässä ja koputti ovelle. Toivottavasti hän ei herättäisi Helgaa..

[Aksutar]

Edna

Kalma sanoi sen ääneen mitä Edna ei uskaltanut. Mitään tyttö ei kuitenkaan vastannut tuon valehtelu kommenttiin, vaan luimisti korviaan nolona. Kalman rapsutus sai Ednan hämilleen. Ihmisenä tuo ei voinut käsittää miksi joku rapsuttaisi häntä korvan takaa, mutta jostain syystä se tuntui yllättävän hyvältä.
Kalma kyselikin sitten kuka mahtaisi osata auttaa Ednaa tämän pulman kanssa. Oli sanomattakin selvää ettei Kalma osannut auttaa taikuutta vaativassa tehtävässä Ednaa. Eipä tuota siitä voinut syyllistää. Edna mietti hetken vaihtoehtoja läpi, kunnes tuhahti ja lähti liikkeelle.
"Kai se on mentävä äitini luo" Tyttö totesi, samalla kun alkoi tassuttelemaan eteenpäin katua, kohti äitinsä syrjäistä asuntoa.

Neljällä jalalla käveleminen ei ollut helppoa Ednalle, joka ei siihen ollut tottunut. Joten valkoinen kissapeto kompasteli vähän väliä omiin jalkoihinsa ja mutisi siinä ohimennen kirosanan jos toisenkin. Luimkukorvainen kissa oli oikeastaan huvittava näky.
Lopulta kolmikko pääsi perille ja Kalma koputti oveen. Hetkeen ei kuulunut vastausta, kunnes ovi avautui hitaasti auki, ilman että kukaan sitä oli avaamassa.
Edna tuhahti jälleen ja vilkaisi Kalmaan.
"Hän odottaa jo" Mustalaistyttö totesi ja tallusteli sisään asuntoon. Oliko se nyt yllätys, että ennustaja osasi odottaa vieraita.

Sisällä oli hämärää ja ilmassa saattoi haistaa suitsukkeiden tuoksun. Ketään ei näkynyt, joten Edna kipitteli keittiön puolelle. Helga seisoi lieden edessä keittämässä vettä, eikä näyttänyt tippaakaan yllättyneeltä nähdessään vieraansa.
"Sanoinhan, että loitsukirjojen opiskelu kannattaisi aikanaan" Helga totesi nähdessään tyttärensä nelijalkaisessa muodossa "Mitäpä 'nuorelle' parille muuten kuuluu?" Ennustaja lisäsi, suoden jokaiselle nopean katsauksen.
Hiisi, ennustajan ikivanha kolli ilmoitti olemassa olostaan tunkemalla kehräten Kalman jalkoihin. Kissa ei näyttänyt välittävän Lucasta, mikäli koira nyt sisälle oli tullut.

[suskari]

Kalmankoira

Kalma vilkasi Ednaa ja sitten ovea joka aukeni kuin noiduttuna itsekseen kuin Helga olisi tiennyt heidän tulevan tänne. Tosin ei mikään suuri yllätys ennustajalta, kuten olikin jo todettu.
"Huomaan." Kalma tuumasi mumisten Ednalle ja käveli sisään Luca vierellään joka nuuhki kirsullansa uusia hajuja hihnan päässä tullessaan sisään. Eikä Kalma voinnut olla paljoa riemastunut siintä että ilmassa leijui suitsukkeiden voimakas haju.. hyvä ettei haju aisti mennyt piloille tässä löyhkässä jota tuskin tavallinen ihminen edes huomaisi itse, tai ainakaan pitkää aikaa. Aavekoira nyrpisti hieman nokkaansa ja kipitti peremmälle Ednan perässä josta päästiinkin keittiöön jossa Helga sitten olikin lieden äärellä.
"Hyvää ja huonoa.. minut potkitaan kentälle ja suhteen puolesta taas hyvin." Kalma vastasi Helgalle vilkaisten jaloissaan pyörivää kissaa joka tuli tekemään tuttavuutta. Kalma oli kumartumassa ja aikomassa rapsuttaa Hiisiä kun Luca äkkäsi kissan. Siintäkös kolmijalkainen saksanpaimen koira innsotuikin ihan kamalasti ja oli käymässä rajun näköisesti Hiiden päälle, leikki mielessä tietenkin, kun Kalma komensi koirallensa "paikka" käskyn hyvin kuuluvasti. Luca pysähtyi ja jäi uikuttaen, sekä tassujaan nostellen levottomasti katsomaan kissaa.
"Paikka Luca." Kalma varmisti vielä ja Luca vilkasi isäntäänsä hyvin nyreän näköisenä.

"Mutta ilmeisesti pystyt auttamaan Ednaa pikku ongelmansa kanssa?" Kalma kysyi varmistaen vielä Helgalta että tuo varmasti pystysi auttamaan.

[Aksutar]

Edna

Helga hymähteli itsekseen aavekoiran avatessa suunsa. Ennustaja ei näyttänyt minkäänlaista kiinnostuksen pilkettäkään eleissään, mutta siitä oli turha ottaa itseesnä. Edna tiesi äitinsä aina olleen tuollainen, joten tyttö ei viitsinyt edes alkaa saarnaamaan tuolle käytöksestään.
Hiisi puolestaan ei näyttänyt minkäänlaisia pelkäämisen merkkejä kolmijalkaista koiraa kohtaan. Päinvastoin. Kissa katsoi tyynen rauhallisesti kuinka koira meinasi kimppuun hypätä, kunnes Kalma käski lemmikkinsä istumaan ja jättämään kissan rauhaan. Kissa katsoi viekkaan ilkeästi koiraa, samalla kun kehräsi erittäin äänekkäästi Kalman kintuissa. Lopulta pulska kolli kuitenkin lopetti tuttavuuden tekemisen talon ainoaan mieheen ja käveli emäntänsä jalkoihin, istui alas ja jäi tuomitsevasti tuijottamaan Ednaa, kuten teki myös Helgakin Kalman kysymyksen jälkeen.

"Totta kai pystyn" Helga totesi, saaden Ednan kohottamaan korvansa hetkellisesti "Mutta se on eri asia haluanko".
Edna rääkäisi nostaen karvojaan kapinallisesti pystyyn. Helga kuitenkaan ei ottanut nuorukaisen uhkaavaa käytöstä huomioon, vaan virnisti itsekseen.
"Tyttö voi ottaa mukaan loitsukirjan huoneestaan, jonka aikoinaan annoin. Lukekoot sieltä. Kyllä se siitä, väliaikainen reaktio tuo vain on" Helga selitti nostaessaan pannun pois liedeltä ja kaatoi kuuman veden kuppiin, kysyen samalla haluaisiko kolmikosta joku teetä.
"Näytänkö minä siltä, että pystyisin juomaan teetä?" Edna kysyi myrtsinä, samalla kun kääntyi kannoillaan ja suuntasi kulkunsa kohti huonettaan etsimään äitinsä mainitsemaa kirjaa, jättäen näin Kalman kahden äitinsä kanssa.

"Odotas kun hän kasvaa aikuiseksi. Isänsä tuntien hänen luonteensa vain vahvistuu ja tulette ottamaan kerran jos toisenkin kerran yhteen" Helga totesi vilakisten Kalmaan.