Promised journey

[Dogster]

Emare Rilien

Adriankin alkoi saamaan tilanteeseen jotain tajua viimein, iskien suden kimppuun. Emin tajuntaan alkoi takoutua, että Adrian ei voisi voittaa koko laumaa, Warren oli loukkaantunut, ja Fabian vauhkona... joten Adrian joutui luottamaan Emareen! Vastuun paino tuntui kamalalta, Emare tuntui jäätyvän aloillensa nähdessään kahden suden kidat, toisesta valui verta... se taisi olla Warrenin, tai sitten Adrianin verta... Emi nielaisi syvään, ottaen askeleen taakse. Adrianin käskiessä väistämään, Emare vilkaisi tuon suuntaan ja heittäytyi sitten maahan. Adrian osuikin, Emin painoi kädet korvillensa kuullessaan susien ulinan. Rintakehän alla oli jotain kylmää ja kovaa, ja Emi kaivoi sen toisella kädellänsä altansa pois. Se oli hänen tikarinsa! Jäljellä oli vielä susi, ehkä toinenkin. Emare kuuli murinan takaaltansa, ja kierähtäessään selällensä, hän näki sen loikkaavan häntä kohden. Poika veti tikarin esiin, nostaen sen itsensä ja suden väliin. Uusi uikahdus, Emaren kasvoille, käsivarsille ja rintakehälle roiskahti mustaa verta, ja suden näkymätttömyys katosi, ainakin hetkeksi. Vähän aikaa se välkkyi näkyville silmille, hoiperrellen kauemmas Emaresta... ja päästäen sitten korkean ulvonnan, kaatuen niille sijoillensa ja kadoten taas. Emare nieleskeli happea, muuttuen kalpeammaksi kuin mitä yleensä. Warren nousi myös jaloillensa, Emaren noustessa varovaisesti istumaan. Sormet pitivät tikarin kahvasta vain kevyesti kiinni, hän oli pienessä shokissa.

[[Huh, päänsärky hidastaa mukavasti @.@ ]]

[Janni]

Adrian Nibencarden

Huohottaen Adrian laski kätensä alas, oliko hän osunut? Ei Emin kimpussa ainakaan näyttänyt olevan mitään. He eivät voisi jatkaa pitkään näin, oli keksittävä jotain. Täältä oli päästävä mahdollisimman äkkiä pois.
Mies oli kiirehtimässä nuoremman luokse, mutta seisahtui nähdessään pojan tekevän jotain. Hopea välähti pienesti hämärässä ja sillä samalla hetkellä mustaturkki ilmestyi kuin tyhjästä, uikahduskin kuului selvästi. Se oli susi, heidän kimpussaan oli lauma susia! Haavoittunut otus hoiperteli kauemmaksi Emistä, ulvoen ennen kuin kaatui maahan kadoten. Adrianin pitäessä katseensa paikassa josta susi oli kadonnut, kävi mies ajatuksiaan läpi kiivaasti.
Emi, näetkö yhtään isokokoista sutta?! Jotain joka on selvästi joukon alfa?! Mies kysyi kiireesti, kiinnittäessään huomionsa takaisin poikaan ja kiirehti samalla tuon luokse, mutta näkikin Emaren ilmeen. Emi? Haltia kysyi huolestuneena, oliko toinen shokissa äskeisen jäljiltä. Emi ryhdistäydy! Adrian yritti komentaa ja tarttui poikaa olkapäistä rohkaistakseen. Tähän ei ollut aikaa, jos susilaumalla oli johtaja ja he kukistaisivat sen, saattaisi loput laumasta perääntyä.

//Aijaijaijai buranaan nassuun D: //

[Dogster]

Emare Rilien

Emaren kädet tärisivät hillittömästi, ja tikarikin tipahti vahingossa. Hopea tosiaan tehosi pimeyden olentoihin turhankin tehokkaasti! Adrianin ääni ei meinannut tulla perille asti, mutta kohta Emare ravisti päätään, napsahtaen pelkoreaktiostansa irti hetkeksi. Iso susi... Emare käänsi katseensa susiin, katsoen kuinka heidät oli piiritetty. Mutta yksikään susista ei liikkunut sen enempää, kuin paljastallen heille hampaitansa ja muristen, niskavillat pystyssä. Vihreät silmät etsivät lähes panikoiden, kunnes löysivät isoimman suden joukosta! Emare osoittu suoraan sitä kohden, nielaisten.
"Tuossa! Tuossa seisoo isoin, noin kolmen metrin päässä!", Emare nielaisi vielä, hänestä tuntui kuin susi olisi tuijottanut häntä suoraan silmiin... Emaren suusta karkasi pieni inahdus jälleen, poika veti päätänsä olkapäiden väliin hiukan. Warren nousi jaloillensa, kävellen Emaren vierelle, muristen susille niskavillat korkealla, ja vatsa verestä punertavana. Emare kiepsautti kätensä koiran kaulan ympärille, hän ei halunnut että Warreniin tai Adrianiin sattuisi tämän enempää!

[Janni]

Adrian Nibencarden

Emi kiltti. Adrian aneli, hän tunsi selkäpiissään että heitä seurattiin ja odotettiin oivaa tilaisuutta hyökätä. Miehen täytyi välillä antaa katseensa kiertää ympäristössä kuin muka näyttäen että hän oli valppaana ja näki sudet aivan hyvin. Eihän se näin ollut, haltian täytyi esittää.
Viimein Emare sai itsensä kasaan ja nosti kätensä osoittamaan metsää kohti, kertoen että isokokoinen susi seisoi kolmen metrin päässä heistä. Adrianin katse kääntyi hänelle näkymätöntä petoa päin. Mies hölläsi otteensa Emaren olkapäiltä ja astui nyt tuon sekä Warrenin eteen, pitäen katseensa vain sudessa. Adrian yritti kertoa pedolle olemuksellaan ettei pelännyt ja ottaisi sen kanssa yhteen vaikka heti.
Mies ei kauaa viivytellyt, hän oli antanut pedolle varoituksen ja liekehtivä käsivarsi varmasti viimein kertoi mitä oikein tuleman piti. Adrian tiesi riskeeraanensa jo paljon niin vähässä ajassa, mutta Emaren ja muiden turvallisuus oli etusialla. Jos miehen huomio ei olisi muualla, olisi hän tuntenut kuinka olento hykersi tyytyväisenä saadessaan olla yhtä miehen kohon kanssa. Adrian vapautti energian sen enempää surkuttelematta.

//Töks töks D: //

[Dogster]

Emare Rilien

Emare sulki silmänsä, painaen kasvonsa Warrenin turkkiin kuullessaan kuinka Adrianin isku osui suteen. Tuon kimeä ulvonta ja uikutus, avunhuuto, osui myös hänen sisuksiinsa, ja hän tunsi olonsa äärimmäisen syylliseksi. Oli totta että heidän piti puolustautua, mutta miten Emare voisi viedä - epäkuolleeltakin - elämän? Warren nosti kuononsa ja alkoi myös ulvomaan, kuin Adrianin voiton kunniaksi, merkkinä muille susille että heidän laumansa oli voittaja! Emare nosti päätänsä viimein, katsoen kuinka suuri susi kaatui maahan, yrittäen nousta ylös. Nuori haltia tärisi hiukan, Adrian oli osunut aika lujaa, mitä jos tuo johtaja nyt kuolisi, ja muut sudet jäisivät kostamaan heille!? Siltä ei tosin näyttänyt, sudet näyttivät peruuttavan, johtaja nousi varovaisesti, katsoen kiilluvilla silmillänsä Adriania. Emare ei ollut aivan varma näkikö Adrian suden vai ei, hän ei osannut sanoa oliko se välkähtänyt näkyviin vai ei... Mutta luovuttanut se oli, ainakin se laski häntänsä, peruuttaen hiljalleen haltiasta. Emi nielaisi vielä kerran, pitäen katseen susista, ja ottaen sitten tikarinsa maasta, siltä varalta jos joku niistä päättäisi käydä hänen kimppuunsa uudestaan!

[[Eikä siinä mennyt kuin muutama tunti x'DDD ]]

[Janni]

Adrian Nibencarden

Adrian piteli kättään vielä edessään, mutta se alkoi pikkuhiljaa tuntua raskaalta täristessään. Miehen oli pakko laskea se alas, muttei antanut väsymyksensä nousta kasvoille, se olisi paha virhe. Haavoittunut käsivarsikin alkoi pikkuhiljaa kirvelyllään kertoa olemassa olostaan. Luultavasti se oli kirvellyt koko sen ajan, mutta mies ei ollut kiinnittänyt siihen huomiota, niin kuin ei järin nytkään. Oliko hän osunut? Lieskat olivat näyttäneet törmäävän johonkin, muttei haltia ollut varma.
Warrenin ulvonta katkaisi miehen ajatukset, voiton merkinkö se julisti? Perääntyvätkö ne? Adrian kysyi hiljaa Emarelta, muttei kuitenkaan kääntynyt katsomaan vielä toista. Vasta kun saisi varmistuksen siitä että rauha oli laskeutunut aloilleen.

//Mihin sitä kiirus ^w^ Lyhyt :<//

[Dogster]

Emare Rilien

Ne lähtivät, peruuttivat, katosivat metsän siimekseen, muristen ja kinastellen keskenänsä nyt kun johtajansa oli loukkaantunut. Emare huokaisi helpotuksesta, hölläten viimein Warrenista. Koira lösähti maahan, ja Emare tarkasti heti tuon vatsassa olevan punaisen läikän. Suden hampaat eivät onneksi olleet pureutuneet Warrenin paksun turkin läpi pahasti, verta oli vain vuotanut mutta muutoin koira näytti olevan kunnossa... Emi kokeili kuitenkinv arovaisesti koiran kylkiluita, siinä missä Adrian sai itsensä kasaan helposti, niin Warren tulisi tarvitsemaan apua, tuolla ei ollut käsiä joilla sitoa, eikä tuo voinut erityisen taitavasti kertoa että mikä oli hätänä. Emaren huoli valkoisesta koirastansa oli jopa käsivarren kipua suurempi, mutta kohta Emi pystyi taputtamaan koiransa kylkeä rauhoittuneena. Warren oli vain uupunut. Seuraavaksi katse siirtyi Adrianin puoleen, joko tuo oli saanut kätensä sidottua? Entä Fabian, joko se oli rauhoittunut? Emare ei ehtinyt nousta, kun Warren otti häntä kevyesti käsivarresta kiinni, ei puremalla vaikka siltä näytti. Emi istahti takaisin alas, katsoen koiraansa ihmeissään. Warren nousi taas jaloillensa, istuen, ja rupesi nuolemaan Emaren käsivarren haavaa pitkällä kielellänsä, uikuttaen hiljaa. Emare nytkähti heti tuntiessaan jonkun koskevan haavaansa, nyt se muistui jälleen. Toinen käsi nousi Warrenin päälaelle, kevyen rapsutuksen kera.
"Adrian, miten Fabian voi?", Emare sitten kysyi viimein, katsoen Adrianin suuntaan huolestuneena toisesta. "Tarvitsemme Fabianin apua kuitenkin, jalkasi ei kanna kovinkaan pitkälle tuossa kunnossa...."

[[Öäähööh.... Kamalaa tekstiä... ]]

[Janni]

Adrian Nibencarden

Adrian ei saanut vastaustaan kysymykseensä, hetken verran mies kuitenkin seisoi vielä aloillaan, kunnes hivutti viimein katsettaan olkansa yli. Emare oli keskittynyt Warrenin puoleen, ilmeisesti uhkaa ei enää ollut. Epävarma katse kuitenkin viivähti vielä metsän puolella, ennen kuin haltia rohkeni kääntyä.
Koira vaikutti uupuneelta, mutta muuten sen haavat eivät olleet kuoleman vakavia, onneksi. Warrenin pakottautuessa ylös ja ryhtyessä huolehtimaan enemmän isäntänsä ruhjeista, tajusi Adriankin mitä täytyi tehdä. Mies asteli kaksikon ohi, hivenen hakien askeliaan, mutta pysyi kaikesta huolimasta pystyssä ja kuuli samalla Emin kysymyksen. Katse viivähti tammassa, joka oli rauhoittunut, mutta valpas. Se näytti seisovan kaikilla jaloillaan mitään aristelematta, vahva tyttö. Se voi hyvin, luultavasti vain pieniä pinta naarmuja. Adrian vastasi pojalle, rojahtaen samalla satulalaukkujen viereen.
Mies hymähti itsekseen nuoremman todetessa ettei vanhemman haltian jalat tässä kunnossa kantaisi. Olen kunnossa, älä minusta huoli. Adrian vain totesi, penkoen samalla esille pari side harsoa ja juoma pullon puolillaan puhdasta vettä. Mies kompuroi itsensä ylös ja kiirehti takaisin Emin ja Warrenin luo. Sattuuko käteesi pahasti? Mies kysyi, polvistuessaan nuoremman vierelle ja vilkaisi koiraakin. Warrenin haavat voi sitoa tällä toisella. Jos se ei jaksa se voi tulla Fabinin selkään kanssasi. Adrian totesi, yrittäen samalla varoen siirtää repeytynyttä kangasta pois pojan haavan tieltä.
Kyllä haltia kieltämättä tunsi olonsa uupuneeksi, keho värisi hiljalleen haavoittuneesta käsivarresta puhumattakaan, mutta kaikki muut menivät nyt etusijalle. Sitä paitsi, sotatantereella oli aikoinaan koettu paljon pahempaakin.
Tämä saattaa kirpaista. Adrian varoitti, ennen kuin kaatoi varovasti vettä pullosta pojan haavalle, puhtaaksihan se piti saada.

//Eikä ollu (:3 //

[Dogster]

Emare Rilien

Pakkohan Emaren oli Adrianista huolehtia, mieshän oli hänelle tärkeä! Tuo oli kuin valo pimeydessä, ainut ulkopuolinen joka pystyi näyttämään Emarelle muutakin naamaa kuin vain säälivää. Adrian istahti hänen vierellensä, ja Emi otti tuota terveellä kädellä kädedstä kiinni, katsoen vakavasti toista silmään.
"Älä väitä ettei minulla ole oikeus olla huolissani sinusta Adrian. Älä kaiken tämän jälkeen.", Emare totesi toisen mieleen, huomaten kyllä tuon väsymyksen. "Huolehtsit ensin omista haavoistasi, ne näyttävät pahemmalta kuin- AIH!", loppu karkasi Emaren suust aniin että Warren ja Fabiankin kuuli sen. Warren heti ainakin haukahti, mutta tajusi että Adrian tarkoitti vain hyvää kaataessa vettä rosoiseen, melko laajaan haavaan. Nuorempi haltioista otti kiinni Adrianista samalla, puristaen käden nyrkkiin ja pidättäen henkeään. Jos vanhempi mies kesti kipua niin kestäisi myös Emarekin! Tosin Emille tämä oli vähän uudempi kokemus, ei hänelle ennen ollut haavoja tullut, saatika puhdistettu. Tähän asti kaikki kipu jota hän oli kokenut oli tullut sisältä päin... Pahemmaksi asian teki, että haava oli melko iso, mutta onneksi se ei ollut erityisen syvä. Susi oli vienyt vain palan nahkaa hampaittensa mukana.

[Janni]

Adrian Nibencarden

Ei Adrian väittänyt ettei Emarella ollut oikeutta huolehtia hänestä, mies vain halusi antaa sen kuvan ettei ollut mitään syytä huoleen. Haltia katseli poikaa hetken takaisin ja huomasi kyllä tuon niin vakavan katseen. Olen kokenut pahempaakin. Haltia totesi, nuoremman yrittäessä puhua miehelle tuon omista haavoista.
Adrian säpsähti siinä missä muutkin Emin parkaisua, hän kyllä oli varoittanut, mutta ymmärrettäväähän se oli. Haava näytti pahalta. Anteeksi, mutta se on jotenkin saatava puhtaaksi. Mies pahoitteli, kaataen vielä hivenen vettä haavalle. Kyllä se jotenkin näytti puhdistuvan.
Pullo laskettiin sivuun ja haltia nappasi hyppysiinsä sideharson, ryhtyen asettelemaan sitä varoen haavan päälle ja kiersi sitä sitten käsivarren ympärille. Sen täytyisi olla sopivan löyhä, rikkoutuneen ihon täytyisi saada hengittää.
Toivottavasti tuo kestää huomiseen. Adrian totesi saadessaan kaiken valmiiksi ja käänsi sitten katseensa valkoiseen koiraan. Warrenin vuoro. Mies totesi, kömpien nyt lähemmäs koiraa. Sidettä tarvittaisiin enemmän kuin Emille, sillä se täytyisi hiertää Warrenin selän ja mahan ympäri. Voit maata poika. Haltia yritti komentaa nätisti eläintä.

[Dogster]

Emare Rilien

Emare nyökkäsi Adrianin sanoihin, puristaen silmiän kiinni ja purren huultansa samlla. Se olisi kohta ohi, sitä ainakin Emare toisti itsellensä, ja tottahan se olikin. Käsi sidottiin kevyesti, ja Emaren oli - utelias kun sattui olemaan - aivan pakko törkkästä haavaa siteen läpi varovaisesti. Kun mies sitten totesi että oli Warrenin vuoro, ja koetti komentaa... Warren tuhahti, ja nousi jaloillensa, peruuttaen Adrianista. Emare ei voinut kuin naurahtaa, oli totta, että vain hän pystyisi komentamaan koiraansa. Emi taputti maata vieressään, ja Warren käveli pojan vierelle istahtaen siihen kohtaan johon Emare oli taputtanut. Haltia kokeili tuon vatsaa vielä, ja nyökkäsi sitten.
"Onneksi Warrenilla on paksu turkki, se pelasti sen. Haavat ei vaikuta kovinkaan syviltä, pikemminkin pintanaarmuja. Enemmän se puristus sattui kuin hampaat.", Emi informoi Adrianille, vaikka ei ollutkaan loistava tutkimaan haavoja ja muita, kyllä hän luotti sen verta kykyihinsä. Kohta Emare kuitenkin liikautti kättänsä, saaden Warrenin ensin katsomaan häntä pää kallellaan, ja sitten asettumaan maahan, kiepahtaen selällensä niin että haavat näkyivät paremmin.
"Puhdistaa ne kyllä voisi... Tiedä mitä tauteja se susi kantoi mukanaan!"

[[Warren on ihana lutunen höppänä >w< Ja nyt nukkumaan, moiks \o ]]

[Janni]

Adrian Nibencarden

Adrian katsoi Warrenia ihmeissään tuon tuhahtaessa ja peruuttaessa hänestä, mokoma ei halunnut totella. Emare kuitenkin tuli hätiin ja taputti vain maata, jolle koira asettui heti tottelevaisesti. Isäntänsä poika.
Nuorempi informoi Warrenin haavoista, kun oli kerran tutkinut niitä jo aiemmin ja käskytti koiraakin näyttämään niitä Adirianille kierähtämällä selälleen. Näin katsellusti miehestäkin vaikutti siltä että paksu turkki oli ollut pelastajana, mutta niin kuin Emi sanoi täytyisi haava puhdistaa. Selvä sitten. Voit rauhoitella sitä jos vesi näyttää kirvelevän. Haltia totesi nuoremmalle, ottaen pullon takaisin käteensä, ryhtyen sitten nätisti huuhtelemaan haavaa koiran vatsassa.
Siteiden kanssa oli pieniä vaikeuksia, sillä Adrian varoi hieman vasenta kättään ja side täytyi ujuttaa Warrenin selän alta. Kyllä ne loppujen lopuksi saatiin sidotuksi. Jos jaksat Emi, niin voisitko pistää varusteita kasaan sillä välin kun tarkistan Fabinin ruhjeet? Mies pyysi noustessaan ylös maasta, hetkellinen istuminen oli saanut jalat liian rennoiksi, jotka nyt saivat hänet pienesti horjahtamaan, mutta nopeat refleksit pitivät tasapainoin. Adrian käännähti jo ennen kuin poika ehtisi kommentoida mitään hänen tilastaan ja antaisi sen mennä muutenkin ohi kuulevien korviensa. Jonkun täytyi tässä tilanteessa varmistaa oliko kellään hätää ja antaa apua jos tarvitsi.
Fabin käänsi katseensa lähestyvään mieheen, joka painautui hetkeksi hevosen kaulaa vasten kietoen kätensä sen ympärille taputellen. Todellisuudessa mies otti siitä hivenen tukea. Olethan kunnossa kaunotar? Adrian kysyi ja vastaukseksi tamma hörähti pehmeästi, kaikki taisi olla hyvin. Haltia kuitenkin joutui hölläämään otteensa ja kiertämään Fabinin takajalkojen vierelle. Vasen tosiaan näytti vuotavan, siinä oli onneksi vain suden hampaiden muotoinen pintanaarmu, miltei samanlainen kuin miehellä itsellään, se vain että hänellä oli paljon syvempi ja runnellumpi.
Adrian polvistui maan tasolle ja avasi mukanaan tuomansa pullon, jonka sisältö oli niukilla, mutta kyllä se hevoselle asti riittäisi. Saman prosessin mies kävi läpi kuin kahdelle aikaisemmallekin potilaalle.

//Nii onki (:3 //

[Dogster]

Emare Rilien

Warren kiemurteli ja meinasi jo näykkäistä, mutta Emi piti koiran rauhallisena, rapsutellen tuota kaulan alta. Warren tuhahti kerran pari tyytymättömänä, ja sai Emaren naurahtamaan. Koiraa taisi nolottaa kulkea sidottuna. Niin olisi kyllä nolottanut Emareakin, jos joutuisi kävelemään vatsa sidottuna niin että kaikki näkivät sen. Adrianin noustessa viimein seisomaan ja horjahtaessaan, Emare mutristi huuliansa, ja lähti heti miehen perään. Siro käsi nousi miehen selälle antamaan tukea, tai ainakin muistuttamaan että Emare voisi sitä antaa vanhemmalle miehelle, jos tuo sitä tarvitsisi. Turha edelleenkään huijata nuorta, olkoon kuinka kova tapaus tahansa niin avun pyytäminen ei olisi koskaan pahasta. Toisaalta olihan tuo pyytänyt auttamaan, varusteiden kanssa. Emi teki kuten käsketty, katsoen samalla kuinka Adrian puhdisti Fabianin haavat... Emi puraisi huultansa, ja otti sitten tyhjän pullon Adrianilta.
"Käyn täyttämässä tämän.", hän sitten totesi, näyttäen hiukan pettyneeltä siitä faktasta, ettei Adrian luottanut häneen tämän vertaa. Ei toisen aina tarvinnut olla vahva ja voimakas ja kaikkikestävä, se vain haittasi nuoremman itsetunnon kehitystä pahemman kerran. Emare käveli lammelle, joka oli välkkynyt lähellä, ja katsoi ympärillensä vielä kerran tarkkaan, ketään ei ainakaan näkynyt... joten Emi uskalsi upottaa pullon viileään veteen, katsellen vedenpinnassa ollutta kuvaa hetken, ennen kuin se särkyi.

[[Emi tha angstipulla... ]]

[Janni]

Adrian Nibencarden

Ei Emare päästänyt Adriania menemään ilman tukea. Poika oli viielttanyt miehen rinnalle käsi selkää tukien. Pienen hymyn haltia oli antanut toiselle, ekä hän ollut hätyyttänyt toista poiskaan. Jos nuorempi tahtoi auttaa niin auttakoon, kyllä vanhempi sanoisi milloin riittäisi.
Fabin ei näyttänyt olevan moksiskaan haavan puhdistuksesta, korkeintaan yritti vain katsella mitä Adrian oikein puuhasi. Haltia sai hevoden jalan sidotuksi viimeisellä siteen pätkällä ja katsahti sitten Emiä, joka nappasi juomapullon hänen viereltään aikoen täyttää sen. Adrian nyökäsi, noustessaan samalla ylös.
Hetiseksi haltia nojautui tammaa, poika oli kääntänyt hetkeksi hänelle selkänsä ja mies vei kätensä päätään vasten tutkiakseen mieltään. Häntä pelotti jos sama toistuisi uudelleen, mitään merkkejä siitä Adrian ei kuitenkaan tuntenut tai huomannut. Ei mies tiennyt edes mitä tekisi jos olento iskisi, jättäytyi matkasta siksi aikaa? Ei Emiä uskaltanut lähettää keskellä yötä metsään, toki olisihan Fabian ja Warren tuon mukana, mutta silti.
Haavoittunut käsi huomautti jälleen olemassa olostaan vihlonnalla. Kai sekin pitäisi viimein hoitaa, se oli ollut puhdistamattomana jo jonkin aikaa, siksi luultavasti kirvely tuntui ennemmän polttelulta. Siteeksi saisi kuitenkin kelvata pahasti kärsinyt valkea paita, vasen hiha oli kautaaltaan repeytynyt ja veren tuhriman monin puolin. Adrian viskasi viittansa harteiltaan puun juurelle odottamaan, astellen sitten lammen rannalle, jolla Emi edelleen täytti juomapulloa. Mies asteli pojan taakse ja kurkisti toisen olan yli veteen. Voitko auttaa siteeni kanssa? Adrian kysyi, riisuen samalla paitaansa, ennen kuin polvistui veden äärelle ja laski käsivartensa vedenpinnan alle. Se jos mikä sai haavan kirvelemään, miehen täytyi purra hammasta, mutta hiljainen ynähdys karkasi huulilta silti. Huuhtoutuva veri pyöri savun lailla veden alla haihtuen hiljakseen.

//Did someone say... pulla? >w> //

[Dogster]

Emare Rilien

Emi katseli kaunista vedenpintaa, kuinka se alkoi taas muuttua selkeämmäksi... Kuvaan ilmestyi Emaren lisäksi Adrian, ja Emi käänsi heti katseensa pitempään mieheen, tuon istuessa hänen vierellensä. Emi nyökkäsi tuon kysymykseen, nostaen itseänsä ihan hiukan lähemmäs, katsoen tuon käden haavaa.
"Sinun olisi pitänyt hoitaa itsesi ensinmäiseksi, sinun haavasi näyttää olevan syvin...", haltia totesi vanhemmalle hiukan huolissaan, laskien myös kätensä veden alle, sipaisten sormellansa Adrianin haavaa äärimmäisen kevyesti, yrittäen nypätä yhden roskan irti. Tuo ei lähtenyt, joten Emare mutristi huuliansa.
"Adrian, meidän on parasta ottaa roskat irti ennen kuin sidotaan kätesi... Pelkkä vedellä huuhtelu ei riitä estämään tulehduksia jos jää roskia...", Emare totesi kevyesti, samalla kun otti tuon veren sotkeman paidan, ja yritti pestä siitä pahimmat veret pois, ettei side näyttäisi aivan kamalalta. Ja varmasti viileän kostea side tuntui paremmalta kuin kuiva, vai?

[[Pulla Pulla x'D ]]