Eikä kukaan huomannut... vai huomasiko ?

[Agna]

Fred

Mies vastasi hymyyn hymyllä ja kohautti olkiaan.
"Vai niin", hän sanoi ja hörppäsi jälleen tuopista. Ulkona näytti väki jo vähentyneen eikä aurinkokaan paistanut niin radikaalisti kuin aiemmin päivällä. Ihan soppelin tuntuinen sää siis. Seuraavan kysymyksen myötä Fred käänsi päänsä takaisin seuralaiseensa.
"Kylän laidalla todella pienessä mörskässä joka oli purku-uhan alla, sain sen siis halvalla. Pihalla on pieni aitaus Springille ja mökkerö itsessäänkin on hengenvaarallinen", Fred naurahti.
"On nimittäin vain ajan kysymys milloin seinät pettävät tai katto päättää tulla vierailulle sisätiloihin. Se ei ole kovin lämmin talvisin mutta takka pitää kyllä jään pois sisätiloista", hän jatkoi eikä viitsinyt myöntää että joutui lähes aina sulattamaan kaikki juomansa takan ääressä kun ne olivat jäätyneet kiinni pulloihin, jotka olivat jo säröillä moisesta vedenlaajentumiskärsimyksestä.
"Entä itse? Laivalla vai hulppeassa kartanossa?" mies letkautti ja virnisti tuopissaan olevalle juomalle.

[Kitty]

Evelyn

Miehen elämä ei kovin hääppöiseltä kuulostanut, pienessä mörskässä joka meinasi kaatua päälle, sellaisessa noin hyvä mies asui. Evelyniä alkoi hävettää se että hän meinasi juuri viedä mieheltä luultavasti ainokaiset rahat, neito tosin peitti sen hyvin. "Asun laivalla tai taivas alla, miltä itsestäni vain tuntuu. Olen vapaa kuin taivaan lintu, ei kukaan kiellä tai käske." Evelyn sanoi katsoen sitten itsekkin ulos.
Ihmisiä tosiaan oli vähemmän ja aurinkokin verhosi itsensä pilvien peittoon, ettei vain enteilisi sadetta ?
"Osaatko rakentaa ?" Neito kysyi kääntyen sitten taas Fredin puoleen, jos mies osaisi rakentaa ja ottaisi avun vastaan niin hankkisi Evelyn enemmän kuin mielellään toiselle rakennus tarvikkeitta. Ei hän sitä tietenkään miehelle kertoisi se saisi olla yllätys.

[Agna]

Fred

Mies hämmästyi Evelynin kysymyksestä. Ei kai tuo sentään olettanut että hän alkaisi pakertelemaan hänen laivastoonsa jotain lisäpaatteja tai torneja tai mitään? Ajatus kuulosti kuitenkin hupaisalta.
"Osaanhan minä kutakuinkin. Pienenäkin rakentelimme Frankin kanssa puumajan. Tai linnoitushan se oikeastaan oli, eikä mikään maja", Fred naureskeli muistoilleen ja uppoutui antaumuksella seuraamaan näkyä, jossa Frank viimeisteli heidän luomuksensa tikapuilla ja ensihädässä puiseen valtakuntaan alettiin kärrätä paljon keksejä siltä varalta, että "kansa" eli linnut täytyisi ruokkia... Ja miksei hallitsijatkin.
"Ja kun olin yrttikauppiaalla juoksupoikana niin rakensin varaston mökkini viereen, siellä oli hyvä säilyttää kaikkea rojua. Nykyään vien Springin sinne sateensuojaan jos on tarvis, sillä yrtit eivät kaipaa enää säilytyspaikkaa luonani", Fred virnisteli ja huomasi poikenneensa aiheesta.
"Niin, tosiaan. Miksi kysyit?"

[Kitty]

Evelyn

Mies selitti lapsuus muistoistaan, Evelyn ei ollut koskaan saanut leikkiä vaikka oman ikäistä seuraa olisikin saanut. Tyttö koitti parhaansa mukaan kuvitella kuinka hieno puumaja oli ollut ja miten hauskaa siellä oli leikkiä. Mies kuitenkin pätkäisi tytön kuvittelun vastakysymyksellä.
"Kunhan kysyin." Evelyn sanoi naurahtaen. Hänestä oli mahtavaa tuntea joku joka oli saanut elää pienestä pitäen kunnolla. "Sinulla on ollut rikas lapsuus, usko pois olen kateellinen." Neito jatkoi hörpäten taas tuopistaan.

[Agna]

Fred

Fred nyökkäsi hieman pettyneenä mutta hymyili kuitenkin. Hän luuli että kysymyksellä oli ollut joku hieno päämäärä. Hänen hymynsä muuttui onnellisemmaksi kun Evelyn sanoi, että Fred oli saanut elää rikkaan lapsuuden.
"Tiedän, että se oli", mies sanoi hymyillen ja katsoi Evelyniä.
"On vain sääli että se loppui niin pian", hän jatkoi kääntäen katseensa ikkunaan ja unohti että hänellä oli vielä juotavaakin. Pihvi oli hävinnyt lautaselta lähes yhtä nopeasti kuin tulikin ja haarukka ja veitsi lojuivat tyytyväisen aterian päätöksen merkkinä kello viiden asennossa. Osasi Fredkin jotain käytöstapoja sentään.
"Eikö sinun lapsuutesi sitten ollut itsellesi mieleinen?" Fred kysyi vaikka hänen täytyikin myöntää, ettei aatelislapsen leikki-ikä ollut varmastikaan vapain mahdollinen.
"Olen valmis", hän jatkoi hörpättyään pohjatkin toisesta tuopillisestaan.

[Kitty]

Evelyn

Jaa että oliko lapsuuteni mieleinen, ei tosiaan ollut... Evelyn mietti toisen kysymykseen vastaten sitten. "Typerää hienostelua, juoruilua ja ylikireitä korsetteja. Ei todellakaan ollut mieluinen." Pienen tauon pidettyään lisäsi neito vielä. "Jos olisin itse saanut päättää niin olisin saanut rypeä mudassa muiden lasten kanssa, leikkiä hippaa ja piilosta." Tyttö loi kysyvän katseen mieheen kun tuo ilmoitti olevansa valmis. Mitäs he sitten tekisivät ? Neito kumosi loputkin juomastaan huikaten vielä baarimikolle kiitoksen.

[Agna]

Fred

Mies virnisti mielikuvalleen. Moinen rasavilli rosmo korsetissa ja korkokengissä... Kuinka mielenkiintoista. Fred saattoi jo kuvitella itsensä moisessa lapsuudessa. Kiiltävät sotilasmalliset saappaat, kallis kuviokirjailtu paika ja samettihousut siististi kenkien sisässä. Hiukset suittu siivosti sivuille ja äiti tai kukalie olisi tehnyt kaikkensa estääkseen niiden kihartumisen. Huone olisi ollut täynnä verhoja, keskellä huonetta iso matto ja hänelle olisi kärrätty jatkuvasti ruokaa! Aivan mah...
...dottoman tympeänlainen lapsuus.
"Uskon sen", hän totesi lopulta. Fred vastasi takaisin kysyvällä katseella.
"Haluatko mennä kotiisi vai vieläkö lähdemme johonkin?" Fred kysyi nousten ylös ja jättäen tuopin siististi pöydälle.

[Kitty]

Evelyn

Tytön ilme kirkastui kummasti kun mies kysyi menisikö tuo kotiin vai jatkaisivatko he matkaansa ? Tottakai hän lähtisi miehen mukaan. "Olen kooko pitkän yön ulkona joten eiköhän mennä ?" Evelyn ehdotti, kertoi nousten samalla itsekkin seisomaan.
"Kiitos !" Tyttö huikkasi vielä baarin pitäjälle, suunnaten sitten ulko-ovelle.
Ihmis vilinä oli jo rauhoittunut, aurinkokin oli pilviverhon takana. "Onko ideoita ?" Evelyn kysäisi vielä Frediltä, toivoen että toinen ehdottaisi jotain jännää tavallisen "en tiedä" kommentin sijaan.

[Agna]

Fred

Kädenheilautus sai luvan riittää kiitokseksi baarimikolle sillä Fred ei jaksanut alkaa kiljumaan kilpaa Evelynin kanssa, joka huikkasi kiitokset ääneen hänen puolestaan. Fred haukotteli hieman vaikkei ilta ollut oikeastaan edes alkanutkaan. Ainakin lakkaamaton helle oli loppunut, ja se oli hyvä. Tummanlilanharmaiksi kerrostuneet pilvet kuorruttivat koko taivaan ihmisten kylän yläpuolella ja hiljainen puheensorina korosti alkavan illan tunnelmaa. Fred rapsutti olkapäätään ja kuunteli neidin kysymyksen.
"Ei oikeastaan", Fred vastasi päätään keinutellen ja koitti miettiä. Ostoksillehan hän oli alunperin tullut, joten kai sitä voisi markkinapaikalla käydä vilkaisemassa millainen meno siellä oli.
"Haluaisitko käydä vaikka markkinoilla? Minun piti alkujaan mennä sinne ostoksille."

[Kitty]

Evelyn

Blaaf ! Markkinoille ? Eh, eikö tuo mies vielä hoksannut ettei tämä neito ole kovin suosittu ? No jaa kyllä kai se on mentävä kun toinen kerta kerkesi ehdottaa. "Sopiihan se" Evelyn sanoi jatkaen sitten matkaansa kohti myyntikojuja. Kaupustelijoita oli yhä vaikka asiakkaat näyttivät jo kaikonneen. Evelyn vilkuili ympärilleen koittaen bongata seuraavan uhrinsa, tälläkertaa joku joka ei huomaisi lompakkonsa kävelevän ohitseen. Pian kohdille tulikin pönäkkä täti joka näytti olevan hyvin täynnä itseään. "Katsohan tuota." Eve kuiskasi Fredille vinkaten mamman suuntaan. Tädillä näkyi muhkea rahamassi ja vielä niin helpolla saatavana vyötäisillä, pieni hipaisu riittäisi kyllä hyvin sen viemiseeen.

[Agna]

Fred

Markkinakeskuksessa oli huomattavasti vilkkaampaa kuin sivukujalla sijaitsevassa kapakassa, mutta eipä meno täälläkään parhaimmillaan ollut. Ihmisiä joka tapauksessa valui vielä tekemään viimeisiä ostoksiaan, ja puoli kylää oli ilmeisesti ajatellut että "illalla on kuitenkin vähemmän väkeä, menen siis silloin". No tämähän piti sinänsä paikkansa, mutta joka kojulla oli silti ruuhkaa. Fred tähysti tuiman ilmeen kera ase- sekä varustekojua ja keskittyi lähinnä sen etsimiseen. Evelynin kommentti sai hänet herpaantumaan hetkeksi. Fred katsoi vuoroin tukevaa naista, tämän rahapussia ja Evelynin ilmettä ja kääntyi sitten kokonaan seuralaiseensa päin tarttuen tämän käteen ja riuhtaisten sen kasvojensa korkeudelle.
"Kuulehan. Et ansaitse niitä rahoja sen enempää kuin tuo nainenkaan, ja varastaminen on typerää", Fred saarnasi päästäen sitten irti Evelynin kädestä. Olihan hän itsekin aikanaan tyytynyt näpistelyyn. Tai no, näpistelyn saldona oli muunmuassa suurikokoinen hevonen, mutta kuitenkin. Työtä tekemällä sai paljon paremmin rahaa eikä Fred toivonut kenenkään joutuvan hirteen varastelun takia. Sellainen kuitenkin oli arkipäivää Cryptissä, saaressa, jossa kuolema oli jokapäiväistä eikä elämä muutenkaan loistanut ruusuisuudellaan sodan takia.
"Ja luulisi sinulla olevan jo tarpeeksi rahaa tuosta varasteluinnokkuudestasi päätellen. Saat niillä jo varmasti jotain", Fred jatkoi seuraten katseellaan pönäkän tädin katoamista kojujen taakse ja mietti, kuinka noin varakas ihminen kehtasi pitää rahapussiaan näkyvillä. Ei noilla lihaksilla paljoa kiinnikään otettaisi - vaikka kai noin varakkaalla olisi varaa tuomioiden ja palkkakiinniottajien ostamiseen.
"Haluan nahkapanssarin tai uudet metsästyssaappaat. Tai sitten jotain pientä ja pisteliästä", mies totesi sitten ilme kirkastuen, nappasi Evelyniä kädestä ettei tämä vain katoaisi laimeahkoon ihmisvilinään ja viiletti asekojulle jonka oli äkännyt vähän matkan päässä.

[Kitty]

Evelyn

"Mutta kun ..." Tyttö oli aloittamassa, mutta toisen sanoissa oli valitettavasti järkeä, ja tottahan se oli, ei häneltä rahat ihan heti lopu. Fred saattoi olla juuri sellainen mies jota voisi nimittää hyväksi seuraksi, toinen kai koitti pitää tytön pois hankaluuksista. Hetken pyörähti tytöllä mielessään hänen veljensä jotka myös katsoivat yleensä Even parasta. Mies kuitenkin pomppasi aiheesta toiseen ja lähti vetämään tyttöä perässään ase kojulle, nätistihän neito seurasi, ties vaikka hänkin löytäisi jotain. Kiitos Fred.. Tyttö sanoi mielessään, ja vain mielessään.

[Agna]

Fred

Mies nosti käsiinsä ensin leveähkön veitsen tiskiltä. Ihan kiva, ihan kiva... Mutta näytti lähinnä sellaiselta kinkkuterältä, jolla leikeltiin porsaita. Siispä ei. Eikö näitä ole turhan vaarallista säilyttää näin? Fred mietiskeli katsellessaan kojun tiskillä ja seinillä roikkuvia aseita. Joku vielä keksisi ruveta riehumaan moisen tarjonnan edessä.
"Jotain... Hmm... Sellainen..." Fred mutisi ja raapi leukaansa hyvin keskittyneen ja mietteliään näköisenä. Sitten hänen silmiinsä osuivat pienet heittoveitset. Miten kätevän kokoisia! Oppisikohan hän käyttämään niitä, jos sijoittaisi niihin? Fred nosti yhden veitsistä käteensä ja myyjä alkoi innokkaana selostaa niistä.
"Oi, nuo sopivat pitkänmatkantaisteluun ja siihen, jos olet todellisessa pattitilanteessa. Niin kevyitä ja huomaamattomia vetää taskusta tai vyöltä, tiedäthän, painavat hyvin vähän ja niissä on niin hienot nahkavarretkin, eivät luista yhtään kädestä pois ennenkuin päätät irroittaa otteesi heittäessäsi", myyjä puhua pälpätti ja jatkoi saarnaansa josta suurin osa meni Fredin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
"Mm, juu. Katselen vähän", mies totesi poissaolevana laskien heittotikarin takaisin tiskille ja katseli ärsyttäviä hintalappusia ilmekään värähtämättä.
"Voisin tosin katsoa ehkä sitä nahkapanssariakin tai jotain", hän sanoi osoittaen sanansa Evelynille ja pyöritti katsettaan vielä aseissa.

[Kitty]

Evelyn

Fred näytti puhelevan itsekseen, mikä suuri yllätys. Aseiden merestä neito huomasi kauniin, keveän näköisen miekan jonka vieressä taas oli hemmetin iso, ainakin airon kokoinen miekka. Huvittuneena neitokainen meni katselemaan kumpaakin kummastusta, kuinka hauskaa kun niin erilaiset aseet olivat niin lähekkäin.
Fred erehtyi koskemaan johonkin ja sillä sekuntilla ahne myyjä juoksi tuota jututtamaan. Mies palpatti kuin papupata, millähän tuon saisi vaiennettua ? Nyt Fred näytti puhuvan ikäänkuin Evelle ? Nahkapanssari ? No mikä ettei, tyttö nyökkäsi seuralaiselleen kipittäen sitten taas lähemmäs toista.

[Agna]

Fred

Evelyn ei turhia jutellut, joten Fred arveli, että tällä oli hieman tylsää. Vaan epäilemättäkin, sillä mieshän tässä puhui itsekseen kokoajan - tai oikeastaan mietteissään - jos ei laskettu yli-innokasta myyjää jolla oli ollut ilmeisesti asiakkaista pulaa. No, se ei Fredin mielestä ollut mikään ihmekään, kun katseli hintalappuja. Aivan törkeän kalliit hinnat! Niin monta kultakolikkoa pienistä heittoveitsistä joita voisi väsätä ihan normaalista metalliaterimista. Vaikka maksoivathan nekin.
"Niin, eli siis nahkapanssari", Fred toisti Evelynin toltua lähemmäksi.
"Niitä myydään varmaan eri kojulla", hän jatkoi ja viisoi kohti varustekojua.

Kojulle - mikä ei kovin kaukana äskeisestä sijainnut - päästyään Fred tarttui heti ensimmäisenä kiintelevään ketjuhaarniskaan, joka painoi sellaiset 8-9 kilogrammaa ja oli raskas nostaa. Kuinka joku voi taistella tällainen päällä? Tosin se suojasi ehkä vähän paremmin, kuin kevyt paita. Ja siksi siis se nahkapanssari.
"Löytyisikö teiltä nahkaista haarniskaa tälle alueelle?" Fred kysyi toiveikkaana myyjältä ja osoitti torson aluetta; aluetta kaulasta vyötäröön. Kädet hän leikkasi pois kuvasta. Myyjä näytti mietteliäältä ja käski Fredin odottaa hetken.