Home?

[Kitty]

Miki

Tyttö tunsi kun kylmä tuulahdus tuli huoneeseen, keho reagoi siihen menemällä kananlihalle. Neito käpertyi takaisin rullalle ja hymähti tympääntyneenä, tai ehkä harmistuneena.
Käsi hapuili taas peittoa, muttei löytänyt sitä, sitten käsi palasi rinnalle. Pian sikeään uneen tuli jotain, ei siitä saanut selvää mutta jotain kiinnostavaa se oli jotain mikä kutsui luokseen.

[Janni]

Clarence

Miki Mies kuiskasi uudelleen, samalla kun kumartui hivenen lähemmäs. Tyttö näytti palelevan pienesti ilman peittoa, sitä hän ei kuitenkaan vaivautunut vetämään tuon ylle. Sen sijaan kalpeat sormet kulkivat hellästi haltian käsivartta pitkin, aina tytön hiuksille asti.
Miki tule luokseni Demoni kuiski, ollen jo miltei haltian korvan vierellä. Mies itse ei tiennyt mitä haltia unessa näki, mutta tunsi selvästi päässeen itse tytön unen sisälle. haluat kuitenkin.

[Kitty]

Miki

Tyttö kuuli taas jonkun kutsuvan, tyttö kääntyi kohden demonia, tietenkään tiedostamatta sitä itse. Kädet hapuilivat edessä olevaa hahmoa, silmät olivat yhä suljettuina ja neito lähestyi tuota houkuttelevaa hahmoa. Kuitenkin unen tai transsin, mikä lie olikaan, rikkoi sanat suoraan painajaisesta. "Haluat kuitenkin." Kävi kutsu johon reaktio oli varmasti täysin odotetun vastainen. Silmät räpsähtivät auki ja tyttö otti demonia kauluksista kiinni, pitäen vasemmalla kädellään toista paikoillaan sitten hän kohotti oikean kätensä lyöntiin, kaikki tapahtui sekunteissa ja normaali ihminen, tai haltia ei kerkeäisi siihen reagoida.

[Janni]

Clarence

Miki yllättäen heräsi, silmät rävähtivät auki miehen yllätykseksi ja seuraavassa hetkessä tyttö tarrasi häntä kauluksesta. Demoni kyllä reagoi haltian oikeaan käteensä, mutta mies itse tiesi valeasunsa muuttuvan hyödyttömäksi jos estäisi Mikiä.
Kämmen iskeytyi miehen kasvoja vasten inhottavasti, kyllä se hieman kirpaisi ja sai demonin päänkin kääntymään sivulle. Mi-Miki mitä sinä..? Demoni muka sopersi, vieden kätensä poskea vasten ja käänsi yllättävän tutun huolestuneen katseen haltiaan. Toki miestä ärsytti se että jokin oli mennyt pieleen, mutta hyvin hän sai sen pysymään sisällä. Osasi hän olla monikasvoinen.

[Kitty]

Miki

Tyttö katsoi vihaisin silmin toista, ilme värähti hieman hämmentyneemmäksi kun toinen näytti ihmettelevän iskua. Mies oli edelleen houkutteleva ja se oli varmaan ainoa asia mikä sai tytön epäilemään. "Kuka sinut kasvatti ?" Miki kysyi ja vihan pystyi kuulemaan äänestä, hän ei tuntenut oloaan säälittäväksi ja pelkääväksi, vaan pirun vihaiseksi. Jos mies ei heti vastaisi oikein niin lätty lätisisi.

[Janni]

Clarence

Mikin katse huokui pientä vihaa, demoni kyllä huomasi sen, muttei antanut ilmeen värähtää. Haltia oli sittenkin fiksumpi miltä näytti, tuo jopa esitti kysymyksen, jonka mies älysi keinoksi jolla neito hänet tunnistaisi.
Isäni tietysti. Mies totesi kallistaen kuin kummastuneena päätään. Etkö muka tunnista minua Miki? Tässähän minä olen ollut koko ajan, sinun vierelläsi. Demoni totesi ja olihan se aika riskialtis veto, ei hän voinut tietää oliko tyttö ollut hereillä sen jälkeen kun Clarence oli poistunut huoneesta. No samapa tuo, ei hän paljoa menettäisi jos paljastuisi, huokuihan hän kokoajan vain enemmän vetovoimaa, joka kiusoitteli tyttöä.

[Kitty]

Miki

Hah ! Kiinni jäi, mies vastasi väärin, mutta se mitä hän sanoi tuon jälkeen, olihan hän ollut kokoajan tytön vierellä ? Niin jos tämä ei ollut Clarence niin missä hän oli ? Jokatapauksessa Mikillä alkoi mennä hermot, hän ei jättäisi tätä jossittelun varaan. "Väärävastaus !" Tyttö huusi lyöden sitten uudestaan toista. sitten neito veti miehen niin lähelle itseään että otsat melkein kopsahtivat toisiinsa.
"Sinä et ole Clarence, joten alahan selittää ennenkuin suutun oikeasti." Miki sanoi jäätävän kylmällä äänellä samalla tarkkaillen miehen ilmeitä ja silmiä. Jos tuo todella olisi Clarence hänen kasvoiltaan paistaisi pelko, ja sitä ei hänen isänsä varmasti osaisi matkia !
Mikä tytöltä taas jäi huomioimatta oli se että nyt oli kyseessä oikea demoni, eikä tuota kannattaisi liiaksi hiillostaa. Hän ei pärjäisi edes Lillithille, tästä miehestä puhumattakaan.

[Janni]

Clarence

Mies näytti säpsähtävän Mikin huudahtaessa ja jälleen oikeakäsi huitaisi demonia poskelle. Hetkellisesti viha väräytti miehen ilmettä, mutta nopeasti se palautui hämmentyneeksi ja poskelle hakeutuva käsikin peitti hieman ilmettä. Miki? Demoni henkäisi, mutta haltia ei näyttänyt kuuntelevan, tuo vain riuhtaisi miehen lähelle itseään, otsat miltei hipoen toisiaan.
Vai pitäisi hänen selittää? Hyvä on, selityksen tyttö myös saisi. Ile kyllä muuttui, mutta se ei ollut ärtynyt taikka vihainen niin kuin olisi olettanut, se oli rauhallinen. Miksi olet noin vihainen? Mitä pahaa olen tehnyt? Demoni kuiskasi kohottaen hiljakseen kättään, samalla kun katseli Mikiä takaisin silmiin. Onko kukaan sanonut sinulle ikinä, että olet kaunis? Mies jatkoi kuiskintaansa, kämmenselän hipaistessa kevyesti tytön poskea.

[Kitty]

Miki

Tyttö hämmentyi entisestään, oliko hän tosiaan mätkinyt kokoajan Clarencea ? Eijeijei ! Clarence olisi vastannut noihin kysymyksiin aivan varmasti olisi !
Niin miksi Miki oli näin vihainen ? Miksi hän ärisi tuolle miehelle ja oli lyönytkin ? Ajatukset pätkäisivät hetkellisesti ja ilme muuttui lempeäksi kun miehen kämmenselkä kosketti neidon kasvoja, oliko kukaan sanonut että hän oli kaunis ? Tuo kysymys sai tytön ehkä hieman punastumaankin. "Kyllä, sinä olet sanonut." Miki vastasi nyt täysin leppyneellä äänellä, kunnes hän palasi taas maanpinnalle. "Viimeisen kerran, kuka sinut kasvatti, nimi Clarence, sen miehen nimi joka huolehti sinusta kun kukaan muu ei huolehtinut." Miki sanoi koittaen sumplia mitä tekisi jos toinen vastaisi taas väärin... Mitä hän voisi tehdä ?

[Janni]

Clarence

Pieni hymy kohosi miehen huulille, vai että hän oli niin sanonut? Miki kuitenkin näytti muuttavan mieltänsä sukkelaan, tällä kertaa vaatien vastausta kysymykseensä. Kuka oikein oli Clarencen kasvattanut?
Mitä aiot tehdä, jos vastaan väärin? Demoni kysyi, sipaisten uudemman kerran haltian poskea. Aiotko lyödä minua taas? Satuttaa minua? Mies kuiski hieman apeammalla äänensävyllä.

[Kitty]

Miki

"Jos et osaa vastata...." Kylmät väreet kulkivat tytön selkää pitkin, miksi häntä ei enään huvittanutkaan hakata tuota miestä ? Edelleen Clarence olisi varmasti jo sanonut että Gerard hänet kasvatti, joten miksi nyt pidättää tietoja itsellään ? Miki ei oikeastaan tiennyt mitä tekisi jos toinen vastaisi väärin. "Vastaa nyt vain.." Hän sanoi apeammalla äänensävyllä, miksei toinen voisi vain kertoa kuka oikeasti ole, tämä leikki alkoi mennä jo sekavaksi.

[Janni]

Clarence

Syvä raskas huokaus ja mies vetäytyi kauemmas Mikistä. Hänen täytyisi vastata. Hetken hiljaisuutta pidätellen yllä, demoni silmäili tyttöä silmiin. En tiedä vastausta kysymykseesi Miki. Mies lopulta totesi, suoristautuen istumaan ryhtiin ja jäi silmäilemään tytön ilmettä. Olet fiksu haltia. Milloin huomasit ettei se ollut Clarence, joka tuli käytävällä sinua vastaan? Demoni kysyi edelleen rauhallinen ilme kasvoillaan. Anteeksi, en voinut itselleni mitään noin viehättävän neidon edessä.

[Kitty]

Miki

Miehellä ei siis ollut vastausta.... Tuo vatäytyi kauemmas ja niin teki Mikikin, se epämiellyttävä olo mikä valtasi haltiankehon, se oli suorastaan puistattava.
Mies kysyi vielä mistä Miki oli hoksannut ettei käytävällä ollut mies ollutkaan Clarence. "Clarence ei lopeta niin helpolla. Hän ei vain pysty." Miki sanoi miehen viimeiset sanat kirpaisivat enemmän kuin olisivat houkutelleet.
Mies selvästikkin yritti yhä jotain. Haltia rojahti selälleen sänkyyn ja päästi sitten syvän huokauksen. "Mikset kiusaa jotain muuta ?" Miki kysyi vain suorasukaisesti ohittaen toisen anteeksipyynnön totaalisesti, ei kait tuo sitä oikeasti tarkoittanut ?

[Janni]

Clarence

Nuorukaisella siis oli ongelmia itsehillintänsä kanssa. Hiljaisena mies seurasi Mikiä, joka rojahti makuulle vuoteelle ja kysyi miksei demoni voinut kiusata jotakuta muuta. Kiusaa? En minä ketään kiusaa. Mies totesi, kuin ihmettelisi mistä tyttö oikein puhui. En vain voi luonnolleni mitään, niin kuin ei Clarencekaan. Olen pahoillani jos luulet tätä kiusaamiseksi. Demoni totesi, painuen alas hieman ryhdistään, kenties kumartuen lähemmäs tyttöä.

[Kitty]

Miki

"Kuule ei Clarence ole niinkuin sinä." Miki sanoi heittäen kätensä niskan taakse, neito katseli ylös pimeän syömää kattoa, Demoni näytti kumartuvan lähemmäs mutta neito ajatteli sen vain näyttävän siltä kun toisen ryhti putosi alemmas.
"Jokainen voi itselleen jotain, kukaan ei ole täysin niin kutsutun kohtalon tai luontonsa viemä. " Miki vastasi, tuo oli hänen mielipiteensä asioista, kohtalo on jotain mikä luodaan itse ja aina pystyi tekemään jotain, kyse oli vain siitä antoiko niin sanottujen ylempien tahojen määräillä.
Jälleenkerran toisen pahoittelutkin meni ohi korvien, ei hän oikeastaan osannut sanoa mitään tuollaiseen.