Home?

[Janni]

Clarence

Demoni hymähti hiljaa Mikin sanoille, tyttöhän yritti puhua fiksusti. Harmi ettei oikein mieheen kolahtanut. Vai ei hän ole niin kuin minä? Mutta sinähän kerroit juuri ettei hän pysty lopettamaan niin helpolla. Mies totesi hymähtäen. Ja jos jokainen voi itselleen jotain, niin miksi Clarence pyysi minulta apuani itsehillintänsä kanssa? Demoni jatkoi, samalla kun nousi ylös vuoteen reunalta, jääden silmäilemään neitokaista.

[Kitty]

Miki

Tyttö nousi istumaan vuoteelle toisen kertoessa asioita joiden mukaan Clarence olisi niinkuin hän, mutta tyttö ainakin yritti kumota ne. "Mutta Clarence yrittää olla hyvä, hän tekee parhaansa." Tyttö puolusteli ja sitten mies kertoi että Clarence oli pyytänyt isältään apua... "Kuten sanoin, hän ainakin yrittää olla parempi." Miki vastasi silmäillen nyt demonia.
"Oletko lähdössä ?" Miki kysyi, ainakin toinen vaikutti siltä että tuo katoaisi pian ovesta, sitä ennen neito tahtoisi kuitenkin tietää mikä Clarencen isän oikea nimi oli.

[Janni]

Clarence

Hiljainen hymähdys karkasi miehen huulilta, vai yritti Clarence olla hyvä, teki parhaansa? Kukaan ei voi olla täydellisesti hyvä, jokaisesta löytyy pimeä puoli. Olen varma että olet kyllä nähnyt sellaisen Clarencessa ja uskon myös ettei sitä pimeää puolta voi sanoa mitättömäksi, kuten sinun. Mies totesi kääntäen jo selkänsä neitokaiselle, joka kysyikin oliko hän lähdössä. Valitettavasti, poikani odottaa minua jo varmasti. Demoni totesi, ottaen jo askeleita kohti ovea.

[Kitty]

Miki

Tyttö kuunteli miehen sanoja jotka satuttivat, tuo sai Clarencen kuulostamaan joltain hirviöltä sekä se sai tytön olon taas vaivaantuneeksi. Mies vielä kertoi että hänen poikansa odottaisi. Miki oli avaamassa suutaan sanoakseen ettei tuo saisi tehdä Clarencesta hirviötä, mutta jokin pisti hiljaiseksi ja vastauksen tilalle tuli syvä huolen täyttämä huokaus.
Miki kellahti taas selälleen katsomaan ilmeettömänä kattoa. Mitäs nyt sitten ? Ei hän tahtoisi lähteä pimeille käytäville harhailemaan, mutta ei häntä huvittanut enään vain maatakkaan.

[Janni]

Clarence

Demoni pystyi kuulemaan huokauksen karkaavan Mikin huulilta. Mies ei kuitenkaan kääntynyt enää katsahtamaan haltiaa, jotenkin mielenkiinto tyttöä kohtaan oli kadonnut, aivan liian kiivas hänen makuunsa.
Ovi työnnettiin auki mies astui käytävän puolelle, sulkien oven perässään ja jättäen haltian omaan yksinäisyyteensä. Seuraavaksi demoni saisi miettiä mitä tekisi nuorukaisen suhteen. Kenties pojalla olisi nälkä?

[Kitty]

Miki

Tyttö tympääntyi täysin makoiluun ja nopeasti hän pomppasikin ylös sängyltä. Huone oli yhä pimeä, tosin silmät olivat tottuneet siihen jolloin se ei niin pahalta tuntunut.
Miki asteli kohti ikkunaa ja varovasti raottaen verhoa hän katsoi kadulle. Synkillä kaduilla liikkui riivattujen sielut, eikä aikaakaan kun verhot sulkeutuivat, ei tuota kestä katsella.

[Janni]

Clarence

Oliko kulunut tunti vai toinenkin, ei sitä osannut sanoa vaikka ulos vilkaisikin. Sama pimeys pysytteli aloillaan. Mutta oliko ajan kulumisella edes merkitystä?
Nuorukainen suuntasi hiljakseen takaisin vierashuoneeseensa, nukkuikohan Miki edelleen? Olikohan tyttö käynyt aamiaisella? Kysymykset pakottivat Clarencea kiirehtimään ja eikä aikaakaan kun tuttu ovi osui kohdalle. Nuorukainen hymähti itsekseen, hänhän oli oppinut suunnistamaan tässä pimeässä kartanossa.
Pari vienoa koputusta oveen, ennen kuin puoliverinen rohkeni sen avata. Ei hän halunnut pelmahtaa sisälle ja säikäyttää haltiaa.

[Kitty]

Miki

Tytön vaeltelevat ajatukset pysähtyivät kuin seinään jonkun koputtaessa oveen. Hän oli vain tepastellut ympäri huonetta, pyörinyt sängyssä ja kurkkinut ulos, aika tuntui olevan olematon asia tässä jumalan hylkäämässä pimeydessä, no jaa eipä se tosin tyttöä hetkauttanut, olihan niin kutsuttu jumala hänetkin hyljännyt, tai toisinpäin.
Ovesta astui sisään vaalea demonin puolikas, Clarence. Tytöstä tuntui että hän alkoi jo erottaa miehet toisistaan.
"Lähdit sitten seikkailemaan. Löysitkö mitään jännää ?" Miki kyseli toiselta hymyillen, ei se häntä ollut haitannut että edes toinen heistä uskalsi liikkua yksin.

[Janni]

Clarence

Seikkailemaan? Clarence kummasteli, astuessaan peremmälle ja sulki oven perässään. Kävin vain syömässä aamiaista tai ainakin yritin ja sen jälkeen harjoittelin itsehillintää isäni avustuksella. Nuorukainen selitti, kävellen nyt lähemmäs tyttöä.
Voitko paremmin? Oletko syönyt mitään? Puoliverinen kyseli, kyllä hän vielä hieman huolissaan oli aamuisen suhteen.

[Kitty]

Miki

Vai ei nuorukainen seikkaillut ? No eipä tietenkään.
"äh, ei ole nälkä." Miki totesi toisen hulenpitoon hymyillen, hän pyöritteli hetken ajatusta päässään siitä kun Clarence harjoitteli itsehillintää. Hänestä alkoi tuntua että kohta hän oli se jolla oli itsehillinnässä vaikeuksia. "No opitko mitään ?" Miki uteli ovela ilme kasvoillaan, hän otti muutaman askeleen lähemmäs toista kietoen kätensä tuon niskan taakse.

[Janni]

Clarence

Clarence kallisti kysyvästi päätään, vai ei ollut Mikillä nälkä? Tyttö kuulosti parantuneen aamuisesta, hyvä niin, mutta kyllä tuon pitäisi syödä jossain vaiheessa.
Haltia asteli nuorukaista lähemmäs, samalla kysyen oli hän oppinut mitään. Ennen kuin Clarence ehti vastata olivat sirot käsivarret kietoutuneet hänen niskansa taakse. En oikeastaan. Hän halusi nähdä näin aluksi sen petomaisen puoleni niin kuin senseisikin. En saanut sitä kuitenkaan kunnolla esille, minusta tuntuu että hän oli hieman pettynyt. Nuorukainen selitti.

[Kitty]

Miki

Nuorukaisen vastatessa ettei hän oppinut mitään painoi Miki vain päänsä tuon olkaa vasten. Äh, ei siis suukkoa... tyttö pohti pettyneenä.
"Mikä saisi petosi heräämään ? Mitä kokeilitte ?" Miki kysyi uteliaana, voisikohan hän auttaa tässä ongelmassa ? Hän oli nähnyt muutamaankin otteeseen kuinka helposti Clarence suuttui jos jokin uhkasi häntä joten ei muuta kun tappelu pystyyn ja puolidemonin kontrolli katoaa ?

[Janni]

Clarence

Nuorukainen hymähti hiljaa Mikin pohtiessa mikä saisi puoliverisen pedon heräämään, kyllähän he molemmat tiesivät mikä, mutta ei Clarence todellakaan halunnut moista ehdottaa edes tytölle itselleen, isästä puhumattakaan.
Et halua tietää mitä oikein kokeilimme tai oikeastaan isäni. Clarence totesi hymähtäen haltian kysymykseen, samalla kun kietoi kätensä tuon ympärille halaukseen. Pyysin muuten isältäni, että voiko hän järjestää sinulle saatto matkankotiin, jos muutat mieltäsi. Hän kertoi että se on mahdollista. Nuorukainen kertoi, vielä kun muisti.

[Kitty]

Miki

Kylmät väreet tekivät tuloaan kun nuorukainen sanoi ettei haltia haluasisi tietää, niin ehkä se olisi parempi jos hän ei tietäisi.
Miki kohotti katseensa Clarenceen samalla kun silitteli toisen niskaa. "En lähde ilman sinua." Miki sanoi lempeällä äänellä, ei hänellä ollut aikomustakaan hylätä toista. Ainoa tapa millä neidon saisi pois täältä ilman Clarencea olisi varmaan taju kankaalle ja vankkureiden perään. Tosin neiti jääräpää tulisi varmaan takaisin hinnalla millä hyvänsä.

[Janni]

Clarence

Tiesin että sanoisit noin, mutta en halua nähdä sinun kärsivän. Clarence totesi Mikin vastaukseen. Jos se tämän aamuinen tulee toistumaan, en tiedä mitä tehdä. En halua pakottaakaan sinua. Nuorukainen totesi, hän tosiaan oli huolissaan tytöstä, oli ollut sen koko päivä aamusta lähtien.