Home?

Pimeäpaikka on nimensä mukaisesti pimeä. Vuorokauden ympäri. Pimeäpaikka sijaitsee Mor vuoren varjoissa, pysytellen näin koko vuorokauden piilossa auringolta. Ja se on hyväksi, sillä tätä kaupunkia asuttaa yönkansa.
Kaupunki koostuu yhdestä, suuresta kadusta jonka molemmille puolille on noussut asuntoja, majataloja, kapakoita, putiikkeja. Tämä ei kuitenkaan ole jokamiehen pysähdyspaikka, sillä jos tavallinen kuolevainen tänne erehtyy, hän todennäköisesti tulee kuolemaan vierailunsa aikana.. tavalla tai toisella. Majatalot on suunniteltu yönlapsille, ottaen huomioon jokaisen synkän taruolentolajin tarpeet. Suurimmaksi osaksi tätä kaupunkia asuttavat vampyyrit, mutta toisena suurena rotuna on ihmissudet. Kaupunki on myös rikollisten ja varsinkin palkkamurhaajien suosiossa. Ihmisillä ja haltioilla ei ole asiaa tähän paikkaan, siitä pitävät huolen niin pimeänpaikan asukit, kuin myös vuorilla asustavat lohikäärmeet, jotka eivät siedä ihmisiä tai haltioita lähellä omaa reviiriään.

ViestiKirjoittaja Kitty » 10 Elo 2011, 18:17

Miki

"Sitten sinun on tultava mukaani tai me kummatkin jäämme tänne." Miki selosti toiselle päättäväisin ilmein, jos Clarence ei olisi toivottu haltiakylään niin ehkä he voisivat asua metsässä ?
Jokatapauksessa Miki tunsi olevansa toisen kanssa samassa veneessä.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Elo 2011, 21:06

Clarence

Nuorukainen puisteli pienesti päätään hymähtäen, Miki todella piti päänsä ja turhaa kai oli inttää moisesta juuri nyt. Jos tytön pahaolo toistuisi silloin olisi aika harkita tätä keskustelua uudelleen.
No, kunhan sinulla on hyvä olla. Clarence totesi pienesti hymyillen ja halasi haltiaa tiukasti, ennen kuin malttoi höllätä otteensa.
Nuorukainen asteli tämän jälkeen vuoteen luokse ja istahti sen reunalle. Meille saattaa tullo yksitoikkoinen loppupäivä. Isäni ei tahdo että vaeltelisimme turhaa kartanossa, ulkopuolesta puhumattakaan. Clarence totesi pienesti huokaisten.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 10 Elo 2011, 21:29

Miki

Clarence halasi Mikiä ja se sai tytön hymyilemään. Sitten toinen hölläsi otteensa ja käveli vuoteen luokse ja istuutui. Ai että ei kartanossa saanut vaellella ? No minkäs teet kun itse isäntä kieltää.
"Tehdään siitä sitten mielenkiintoisempi." Miki sanoi kävellen toisen eteen, sitten hän nappasi toista käsistä kiinni ja vei ne lantiolleen.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 10 Elo 2011, 21:56

Clarence

Nuorukainen seurasi Mikiä hiljaisena. He voisivat tehdä loppupäivästä hieman mielenkiintoisemman ja ennen kuin Clarence ehti kummastella, oli haltia jo vetänyt hänen kätensä lantiolleen.
Puoliverinen katseli käsiään hetken, ennen kuin näytti älyävän mistä oli kyse. Mielenkiintoisempi? Miki um Tämä sopersi, uskaltamatta nostaa katsettaan toiseen. Vaaleat silmät harhailivat vain jossain sivulla vaivaantuneena, kädetkin halusivat vetäytyiä kauemmaksi toisesta.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 10 Elo 2011, 22:01

Miki

Tyttö huomasi että toinen ei oikein innostunut ideasta, neito hellitti otteensa toisen käsistä nostaen sitten tuon leukaa jotta näkisi toisen silmät. "Ei ole pakko jos et tahdo." Tyttö sanoi hymyillen, sitten hän suuntasi suukon toisen otsaan. Harmillista sinänsä ettei Clarence oikein innostunut tuollaisista ideoista, Miki kävi edelliskertaa läpi mielessään ja hänen mielestään, se oli mukavaa.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 11 Elo 2011, 13:24

Clarence

Tyttö hölläsi otteensa nuorukaisen käsistä ja vuorostaan vei sormensa hänen leukansa alle. Vaalea katse kääntyi Mikiin, tuon samalla todetessa ettei ollut pakko jos ei halunnut. Anteeksi. Clarence kuiskasi, ennen kuin haltia painoi suukon hänen otsalleen. Kuinka syyllinen olo, tytöstä näki selvästi kuinka lähellä tuo halusi olla häntä. Nuorukainen ei vain pystynyt siihen, hän pelkäsi aivan liikaa itseään.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 11 Elo 2011, 13:57

Miki

Ensin neito vain seisoi paikallaan toisen edessä, mutta kun tuo ei mitään tehnyt tai sanonut niin alkoi Miki pikkuhiljaa perääntyä.
Pelkäät turhaan... tyttö mietti ensin, mutta sitten neidon ajatukset kääntyivät väkisellä siihen että jos hänessä oli jotain vikaa. Ehkei hän kelvannutkaan toiselle ? Hiljaa Miki käveli ikkunan luo ja istui sen eteen sitten katsomaan ulos. Taivasta näytti peittämän harmaa pilviverho joten oli jälleenkerran mahdotonta sanoa mikä aika päivästä oli meneillään.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 11 Elo 2011, 15:27

Clarence

Clarence seurasi Mikiä, joka perääntyi hiljakseen. Jotenkin se tuntui sattuvan, kyllä tyttö voisi hänen lähellään olla, ei hän niin pelokas ollut. Haltia kuitenkin asteli ikkunan ääreen silmäilemään masentavaa maisemaa.
Toivottavasti et ole pettynyt, minä vain pelkään että teen sinulle jotain pahaa. Nuorukainen totesi viimein ääneen, silmäillessään neitokaista vuoteen luota.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 11 Elo 2011, 15:52

Miki

Neito katsoi nyt täysin hiljaista pimeää paikkaa, riivattujen henget näyttivät kadonneen jonnekkin eikä ketään näkynyt.
Miki kuunteli tarkasti Clarencen sanoja ja kesti jonkin aikaa ennenkuin haltia sai niihin mitään sanotuksi. "Clarence, et sinä minua satuta, kaikki mitä olet minulle tehnyt on ollut hyvää joten en usko että tekisit mitään pahaa." Tyttö selosti katsellen samalla väritöntä maisemaa, taivaskin alkoi enteillä sadetta.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 11 Elo 2011, 18:39

Clarence

Hyvää, mitä Miki oikein tarkoitti? Ei kaikki ollut hyvää mitä Clarence oli tehnyt, viimekertainen intiimihetki oli ollut kohtalokas.
Nuorukainen nousi ylös vuoteenreunalta ja asteli itsekin ikkunan luo, silmäillen haltiaa hiljaisena, kuitenkin kääntäen katseensa ikkunaan. Mikä yksinäinen ja pimeä näky, taivaskin alkoi enteillä sadetta.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 11 Elo 2011, 20:39

Miki

Miki kuulosteli tarkasti toisen askelia ja tunsi tuijotuksen joka häneen oli kohdistunut. Neito katseli yhä ulos kun tuijotuksen tunne oli jo piinaavassa mittakaavassa. Nopeasti haltia käänsi katseensa Clarenceen joka katsoi ulos... Miki käänsi katseensa takaisin ja olo alkoi olla ahdistunut, hänestä oli tullut ailahteleva ja outo, pimeällä paikalla oli näppinsä pelissä mutta joka tapauksessa näin ei saisi olla.
Pian suuri valo välähti taivaalla, sen jälkeen valtava jyrähdys joka sai haltian säpsähtämään ja sitten sade alkoi, kuin tyhjästä tullut ja niin rankka sade.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Elo 2011, 11:24

Clarence

Tummista pilvistä suoraan näki ettei se enää kauaa pystyisi pidättelemään sadetta sisällään, herkeämättä Clarence tuota näkyä tuijotti ennen kuin kirkas salamanisku valaisi hetkellisesti koko sen synkän maailman. Pieni värähdys kertoi säpsähdyksestä, mutta muuten nuorukainen seisoi aloillaan rauhallisena, katsellen kuinka ensimmäiset sadepisarat vyöryivät maahan. Aivan kuin normaali ukonilmakin tuntui täällä kauheammalta.
Kaunis näky vai mitä? Kuului siroääninen naurahdus kaksikon selän takaa, saaden Clarence kääntämään katseensa olkansa yli. Se oli Lillith, tyttö seisoi avatun oven suulla, se tuttu somahymy huulillaan. Niin kai, tuohan sade aina elämää maan kamaralle. Puoliverinen totesi, johon pikkudemoni hymähti vain hiljaa. Isäntä käski kertoa, että opetus jatkuu huomenna samaan aikaan aamiaisen jälkeen ja hän myös halusi että haltija tulee myös. Tyttö kertoi, siirtäen katseensa Mikiin.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 14 Elo 2011, 16:12

Miki

Tyttö suoristautui takaisin seisomaan lattialta, hänestä tuntui että pitäisi pyytää Clarencelta anteeksi, tämä paikka vain pisti nuoren haltian aivan sekaisin. Ennen kuin Miki kerkesi suutansa avata kuului kuitenkin Lillithin hermoja raastava ääni ovelta. Kaunista ? Mitä kaunista tässä on ? Miki mietti toisen sanoja, Clarence toi tosin hyvän pointin esille, sade elävöitti paikkaa, ainakin hieman. Lillith jatkoi selostustaan ja kertoi että ensikerralla Mikikin saisi luvan tulla "harjoituksiin" mukaan. "Miten vain." Tyttö sanoi vilkaisten vielä surullista itkevää maisemaa.
"Onko muuten mitään tietoa missä päin kartanoa vaatteeni ovat ? Olisi kiva saada omat romppeet niskaan kun en mikään tyttömäisin tyttö ole." Miki uteli painottaen sanoja olisi kiva saada omat romppeet, hän piti vaatteistaan ja Clarencen vanhasta paidasta paljon enemmän kuin tästä ihoa myötäilevästä tummasta hame mekko systeemistä.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 14 Elo 2011, 18:45

Clarence

Nuorukainen tunsi olonsa hieman vaivaantuneeksi, jos harjoitukset olisivat samanlaiset kuin tänään ja Miki olisi vieressä katselemassa. Clarence oli kysymässä syytä sille miksi Mikinkin täytyisi tulla mukaan, mutta tyttö ehti jo vastata myöntyvästi Lillithin sanoihin, eikä hän saanut suunvuoroa.
Vaatteesi? Siis ne ryysytkö? Pikku demoni naurahti, mutta peitti suunsa kädellä kuin piilottaakseen se, mutta ele vain korosti koko naurahdusta. Luulen että ne ovat pesussa kellarikerroksessa. Tyttö kuitenkin kertoi. Saat ne pian puhtaina takaisin, niin kuin myös Clarence. Lillith kertoi, vilkaisten vuorostaan nuorukaista. Kiitos. Olisiko mahdollista saada jotain kunnollista syötävää Mikille? Hän ei ole syönyt tänään mitään. Clarence muisti näin ohimenevästi pyytää, johon Lillith hieman nyrpistäen nenäänsä, mutta vastasi kuitenkin myöntävästi. Toki, lähetän palvelijan tuomaan jotain kasviksia. Tämän jälkeen pikkudemoni astui ulos ovesta ja sulki sen perässään.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 14 Elo 2011, 19:05

Miki

Lillithin kutsuessa tytön vaatteita ryysyiksi olisi tämän tehnyt mieli syöksyä kuristamaan tuota. Perkeleen äpärä mitä tuli sanottua ! Kertoi tytön ilme mutta vain ilme. Lillith selosti että neito saisi vaattensa kyllä takaisin ja vielä puhtaana ja sitten Clarence kysyikin saisiko haltialle jotain syötävää. Neito punastui hieman, kyllä hän pystyisi ilmankin kituuttamaan, mutta toisaalta oli järkevää syödä jos ruokaa sai.
Pikkudemoni katosi käytäville sulkien ovet perässään, ja silloin Miki kääntyi Clarencen puoleen.
"Anna anteeksi Clarence." Miki sanoi lisäämättä sen enempää. Häntä harmitti tosissaan hänen tungetteleva käytöksensä toista kohtaan, niinkuin mikä hänessä oli vikana ?
Kitty
 

EdellinenSeuraava

Paluu Pimeäpaikka

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron