Pilattu päivä //Debbie.//

[Templer]

Frederic

Fred katsoi ihmeissään kun nainen yhtäkkiä kaatui. Mies oli jo menossa auttamaan, mutta nainen pääsikin omin avuin ylös, kuitenkin hän oli yltäpäätä märkä.
"Tottakai." Fred sanoi naisen kysymykselle vaatteista. "Mökki ei ole enää kaukana." Fred jatkoi naurahtaen ja hän jatkoi kävelyä. Pian mökki häämöttikin lähellä ja Fred avasi oven märälle Clarinalle.
"Ei täällä mitään eläimen päitä seinillä ole, koska en minä hirveänä tappamisesta pidä." Fred sanoi kohauttaen olkiaan vastaten naisen kysymykseen, joka oli unohtunut häneltä kokonaan naisen kaatuessa. Samalla Fred kiiruhti vaatekaapilleen ja etsi sieltä vaatteita itselleen ja naiselle.
"Tunnet siis Randyn?" Fred kysyi samalla kun penkoi kaappiaan.

[Demintty]

Clarina

Tyttö katsoi taloa tai paremminkin mökkiä. Onneksi nainen ei nähny tyhtään päätä seinillä. " Kiitos." Clara sanoi ottaessaan vaattet vastaan. " Joo tuneen sen olion jotenkuten. Tapasimme Aodhá järvellä. Ensi tapaaminen ei ollut kuitenkaan mukava kun se Clara kääntyi selin mieheen ja otti paitansa pois ja laittoi toisen tilalle. Se oli iso, mutta ainakin kuiva. " Sitten alkoi myrsky ja jouduimme menemään mökkiin. Siihen vanhaan joka on seisonut kauankin paikallaan. Olet kuulemma kalastellut tämän kanssa? Randy sanoi ainakin niin.." Clara esitti kysymyksen kun kääntyi mieheen päin. Sitten hän nosti housuja. Ne olivat ehkä liiankin isot joten niitä tyttö ei halunnut koittaa edes. Clara viikkasi housut ja laittoi ne penkille joka oli vieressä. Clara katséli silti hamettaan joka oli liti märkä. " Onko sinulla lakanaa, pyyhettä tai jotain kankaan palasta?" clara nosti katseensa pois hameesta ja se piikittyi nyt miehen hiuksiin. Ne olivat ihan sekaisin, mjutta siitä Clara ei mainitsisi, joko mies huomaa tai sitten ei.

[Templer]

Frederic

Fred kuunteli puolikorvalla naisen kertomusta Randystä.
"Randy on kiva tyyppi, hieman erikoinen, mutta mukava." Fred sanoi itsekseen, eikä ollut varma oliko nainen juuri kysynyt jotain vai ei. Hetken terästettyään muistiaan hän tajusi, naisen kysyneen jotain pyyhettä tai vastaavaa.
"Toki." Fred vastasi ja rupesi etrsimään kaapista pyyhettä, lopulta hänen käteensä tarttuikin pyyhe, jonka hän ojensi naiselle. Samalla hän otti penkillä olevat housut takaisin kaappiin, koska kaikesta päätellen nainen ei käyttäisi niitä.
Fred vaihtoi hetkessä vaatteensa ja tunsi olonsa heti paljon mukavemmaksi. Samalla hän haroi takkuisia hiuksiaan, ainahan ne olivat hiukan sekaisin, mutta nyt tiimellyksessä ne olivat menneet kunnon takkuun. Fred rupesi harjaamaan nopsaan hiuksiaan, kunnes ne olivat edes vähän asettuneet.
"Valmista?" Fred kysyi naiselta hymyillen.

[Demintty]

Clarina

Clara otti pyyhkeen käteensä ja seisoi hetken paikallaan. No mitäs tuosta.. tyttö otti hameensa pois ihan toisen nenän edestä ja laittoi pyyhkeen hienosti ja erikoisesti lantioileen joka muodosti hameen. Sitten clara nosti katseensa miehen hiuksiin jälleen. Ne olivat paremmat kuin aikaisemmin. Sitten Clara hoksasi mitä mies sanoi äsken. " Joo valmista on. Mennään." Clara viikkasi hameensa äkkiä ja otti sen kainaloonsa. Clara asteli kohti ovea ja avasi sen. Sitten hän astuutui ulos ja kuuli rahinaa. "Ai niin. Saanko nähdä hevosesi? Ole niin iltti, olen ollut riesana mutta saanko nähdä silti heppasi." Clara anoi silmät mahdollisimman suurina. sitten Clara otti pari askelta eteen päin ja etsiskeli jonkin näköistä tallia tai latoa missä hevonen voisi olla. Clarina näki kulman takaa toisen kulman joka oli mahdollisesti sen ladon kulma. Sitten hän avasi suunsa isolle hymylle ja aikoi sanoa jotain mutta suusta pääsi vain pihauksia. Okei Clara vaikutti vähän yli-innokkaalta, mutta mitäs sille voi jos tykkää hevosista? sitten hän katsoi miestä vielä anoakseen.

[Templer]

Frederic

Fred naurahti ja astui naisen jäljessä pihalle.
Hän katsoi naisen pyytäviin silmiin, ja mietti, miksi nainen häntä toljotti. Fred tajusi, että nainen oli juuri pyytänyt nähdä hevosen. Clara olikin jo lähentynyt vajaa, jossa Sleipnir oli.
"Voit voit." Fred naurahti ja avasi vajan oven. Sleipnir tuli iloisena Fredin luo ja Fred ottikin hevosen vastaan iloisena, pari kertaa hän silitti hevosen turpaa, kunnes lähti vajan perälle. Fred otti sieltä pari kynttilää, jotka hän sytytti ja asetti steariinin sotkemalle laudalle. Sleipnir meni lähemmäs tyttöä samalla kun Fred kauhoi kauraa sankoon.
"Älä välitä jaloista." Fred mutisi samalla kun mittaili kauhallisiaan. Sitten hän ojentautui täyteen pituuteensa ja heilautti kuppia pari kertaa, Sleipnir tajusi heti tulla hänen luokseen.
"Hyvä poika." Fred sanoi hymyillen ja tarjosi sankoa. Sleipnir upotti turpansa sankoon ja Fred rupesi samalla kuljettamaan sankoa lähemmäs ovea.
"Mitäs pidät?" Fred kysyi hymyillen ja katseli hevostaan, joka rouskutti tyytyväisenä kaurojaan.

[Demintty]

Clarina

tyttö asteli lähemmäs hevosta. Se otti iloisesti vastaan sen joka antoi tälle ruokaa. Kun mies mainitsi hevosen jaloista, niin olihan tytön pakko niitä vilkaista. Kahdeksan? suloinen se kyllä on.. " Voi sinua.. Se on aivan ihana! Nyt Shadow on kyllä kateellinen." Clara naurahti. Sitten nainen jäi miettimään.Hetkonen, jäikö minulta jotain huomaamatta? " Mikä sinun nimesi on?" tyttö katsoi hevosta ja läheni vielä pikkuisen.
Samassa tuulenpuuska lennähti ladon sisälle ja sammutti yhden kynttilän. Pieni savu leijaili kynttilän päällä. Clara katsoi ulos jossa näytti jo pimenneen ja kylmenneen. Heillä saattaisi tulla kylmä jos he menisivät majalle, mutta Claran oli pakko tehdä jotain. Hän ei jaksanut vain istua tai seistä. " on jo ilta.. Mennäänkö me vai?"

[Templer]

Frederic

"Ai niin! Unohdin ihan esitellä teidät." Fred naurahti.
"Clara, tässä on Sleipnir, Sleipnir, tässä on Clara." Fred sanoi virnistäen ja siltti hevosensa selkää.
"Mennään vain, jos sinä kestät?" Fred sanoi liittäen lauseeseen kysymyksen.
"Voisimme mennä Sleipnirillä, pääsimisimme paikalle nopeammin." Fred ehdotti ja kääntyi sitten harmaan hevosensa puoleen.
"Haluaisitko viedä meidät?" Fred kuiskasi hevosen krovaan ja Sleipnir nosti päänsä innokaana ja valmiina lähtöön. Jotkut "viisaat" väittivät, etteivät hevoset tunteneet mitään tai tajunneet mitään, mutta eihän Sleipnir ole tavallinen hevonen. Ei missään tallissa asustanut "tavallinen" hevonen, ei ole sellaista kuin perushevosta. Jokainen on erilainen, kuin lumihiutale. Fred rupesi jo etsimään satulahuopaa, mutta satulan hän jätti orrelle, oli helpompi ratsastaa kaksistaan ilman satulaa.

[Demintty]

Clarina

Clara otti askeleet lähemmäs hevosta ja silitti sitä turpaan. " Mennään ilman satulaa. Ohjaatko sinä meiät paikalle vai ohjaanko minä?" tyttö kysyi hymyillen. Oli ihanaa päästä vielä illalla hevosen selkään. Clara katsoi miestä ja odotti tältä jotain tietoa. tietoa siitä kumpi nousisi ensin selkään, vietäisiinkö ensin hevonen ulos? Tuijottaessaan Clara huomasi jotain miehessä. Mies oli mukava ja oli ottanut Claran heti huomioon. Claraa kuitenkin puistatti ajatus siitä kun Mies oli nähnyt claran. Mies oli koittanut vain saada tytön tuntemaan samoin. Clara alkoi kuitenkin hymyillä entistä leveämmin, kun hän ajatteli mitä kaikkea mies oli mennyt päästämään suustaan päivällä. " Me olisimme voineet kyllä mennä kotini ohi ja ottaa Shadowin, siis jos Sleipnirillä on raskasta?" tyttö sanoi taputtellen hevosta joka oli mukavalla päällä. Se selvästi tykkäsi taputuksista ja silityksistä joten Clara jatkoi sitä vielä hetken.

[Templer]

Frederic

"Minä voin ohjastaa, se luultavasti kuuntele ohjeitani paremmin, koska olemmehan tutut." Fred naurahti ja nosti Claran hetkessä hevosen selkään nousten itsekin hevosen selkään.
"Eikä Sleipnirille tämä ole haaste tai mikään." Fred jatkoi ja kannusti hevosen ripeään käyntiin. Kun hevonen oli päässyt hieman syvemmälle metsään, Fred antoi lisää pohkeita ja Sleipnir kiihdytti pomppailevaan raviin, siitä laukkaan ja pien he kiisivät. Fred kuitenkin alkoi ajatella selkeämmin tässä vaiheessa, eikä tiennyt minne päin heidän oli määrä mennä. Hän vilkaisi takanaan istuvaan naiseen kysyvästi ja koetti saada Sleipniriä hieman hidastamaan vauhtiaan, joka kahdeksan jalan ansiosta oli hyvin sulavaa ja nopeaa.

[Demintty]

Clarina

Clara huomasi miten tukeva hevonen oli verrattuna Shadowiin. Sitten mies hiljensi vauhtia hieman ja katsahti naiseen. Ensin Clara vaan hymyili ja tajusi sitten vasta mitä mies tarkoitti. " Öm.. varmaan, tuonne.." tyttö koitti paikantaa missä he olivat. Mutta he liikkuivat kuitenkin joten Clara ei kerennyt nähdä pikkusia merkkejä. Mutta hän kuitenkin osoitti oikealle, sinne pitäisi siis mennä, varmaan. Clara otti kiinni Fredistä jotta ei tippuisi. Clarina katsoi oikealle jonne osoitti, sumun keskellä oli jokin. Se oli se maja jonne heidän piti mennä. " olin oikeassa, siellä se on." Clara sanoi Fredin korvaan ja osoitti samalla majaa. Se oli juuri sellainen kun Clara sen muisti. Vanha ja sammaleen peitossa. Ovi- aukko oli kuitenkin hyvässä kunnnossa sillä se oli tuettu hyvin. Katto oli hieman laskeutunut alas päin, mutta se ei romahtaisi.

[Templer]

Frederic

Fred nyökkäsi ja ohjasi Sleipnirin oikealle, pian majanäkyikin ja Clara kuiskasi hänen korvaansa, että tässä se nyt oli. Sleipnir hiljensi vähän matkan päässä ja käveli loppumatkan rauhallisesti majan luo. Fred katsoi majaa kummissaan, ei se kovin hääppönen ollut, vaikkei hän sille suurta ajatusta ollutkaan suonut pääkopassaan. Mies laskeutui hevosen selästä ja oli hieman iloinen saadessaan tukevaa maata jalkojensa alle, koska siitä oli aikaa, kun hän oli ratsastanut ilman satulaa. Hän otti myös naista kainaloista ja laski hänetkin maahan hymyillen.
"Tässä tämä siis nyt on." Fred sanoi osaksi itselleen ja osaksi naiselle.
"Mistä tiedät paikan?" Hän lisäsi tarkastellen majan jokaista nurkkaa ja sammaleen peittämää seinämää hieman kauempaa käsin.
"Se on..." Fred olisi sanonut "kaunis", mutta sitä se ei miehen mielestä kovinkaan ollut. "erikoinen" sopi paljon paremmin kuvaavaksi sanaksi.

[Demintty]

Clarina

Claran kiitti pienesti avusta ja yllättyi sitten miten Fred kuvaili majaa. " Niinkö sinusta? Minusta se on vain vanha rähjäinen mökki. Halusin tulla vain tänne pitkästä aikaan. Ei muuta sen erikoisempaa." clara sanoi vähän nuhdellen ilmeelläkin tuota hökkeröä. Sitten tyttö käveli ovi aukkkoa kohti. " No en ennen uskonut kovinkaan noihin taruolentoihin ja halusin lopettaa sodan ja siksi koitin todistaa, että taruolentoja ei yksinkertaisesti ole." Clara naurahti ja lähti kiertämään majaa. " Oleskelin baareissa ja kuuntnelin vanhojen ukkojen taruja niistä olennoista ja niitä paikkoja missä niitä kuulemma on. Kuuntelin tarkaan ja lähdin tutkimaan kaikkia mahdollisia paikkoja. Maja oli yksi niistä paikoista. Täällä oli kuulemma asustanut jokin perhe ja ennen sotaan lähdettyään perheen isä oli tehnyt tämän majan tänne ja jotain sellaista. Mietin jos täältä olisi löytynyt jotain sotaan ja niihin olentoihin liittyvää, mutta tämä oli jo tälläinen rähjäinen paikka." Clara selitti pitkän jutun. Sitten tyttö etsi uudelleen ovi aukon ja meni sisälle. lattia lankut natisivat ja osat olivat jo poikki. Clara etsi puhtaimman kohdan lattialta ja istahti siihen.

[Templer]

Frederic

Fred kuunteli kiinnostuneena naisen kertomusta majan historiasta, vaikka hän olikin puoliksi uppoutunut tarkastelemaan majaa. Hän havahtui täysin vasta kun nainen lähti sisäänkäyntiä kohti ja Fred asteli hänen perässään sisälle.
"Ainakin ilmanvaihto pelaa." Fred naurahti ja katseli kattoa, jossa oli reikiä. Kun nainen oli istunut lattialle, Fredkin uskaltautui istumaan hänen viereensä.
"Näitkö yhtään taruolentoa?" Fred kysyi hymyillen. Hän katseli ympärilleen, vaikka alkoi olla jo pimeää, eikä majan sisältö ollut niin helposti havaittavissa. Silti hän erotti puolikkaan tuolin, ainakin se näytti joltain sellaiselta.

//Lyhyyt D: //

[Demintty]

Clarina

Clara hymyili takaisin miehelle. " Ei, olin vähän pettynyt siihen. näen kuitenkin nykyään niitä melkein joka päivä metsissä." Clara oli polvillaan lattialla ihan vieressä isoa reikää. Clarakin tuijotti kattoa jossa oli isoja reikiä, ne erottuivat hieman pimeässä majassa. Clara kurkisti myös puolikasta tuolia mitä mies katsoi. " alkaa tosiaan olla pimeää, mitä tehdään? Emme me tänne ainakaan voida jäädä.." clara katsoi vielä kerran kattoa joka oli rikki.

[Templer]

Frederic

"Miksi emme?" Fred kysyi hieman virnistäen. "Pelottaako?" Hän naurahti, vaikka ottikin naisen pian lempeään syliinsä. "Onko kylmä?" Hän kysyi vielä lisäten ja hymyili katsoen naisen kauniisiin silmiin.
"Kunhan juskasin, jos et halua, voimme tietenkin lähteä." Fred sanoi naurahtaen ja päästi naisen otteestaan. Samalla hän nousikin ylös ja venytteli hieman itseään, mutta alaspäin vajonnut katto kolahti hänen päähänsä.
Fred rupesi nauramaan itselleen samalla kun hieroi takaraivoaan. Hän ojensi kätensä auttavaisesti naiselle.