Älä anna auringon paisteen sokaista

[Templer]

Frederic

Fred ei enää koettanut selitää kysymyksensä aikeita.
"On se ehjä, ei kukaan sinne osaa." Fred naurahti ja hänen mieleensä tuli kuva, pienestä mökistä, metsänreunalla, pimeässä, ei sitä kukaan löytäisi ja vaikka niin tekisi, kukaan ei ollut kovinkaan rohkea sille mitään tekemään.
"Hevonen jäi kotiin, vajaan, jossa sitä säilytän." Fred sanoi hymyillen, hän tiesi kyllä, miten Sleipnir olisi halunnut lähteä mukaan, mutta aina ei voinut ottaa hevosta mukaan. Joskus se oli liian äänekäs.

//Lyhyeksi jäi D: //

[Ay]

" Toivottaavsti on. Vai, että sinne ei osaa kukaa mennä? " Safilye sanoi ja vitseliäs ilme yllään.
Hän saattaisi löytää sinne, koska oli saanut vainut toisen hajusta niin löytäisi hän hyvällä nenälläänsä miehen kotiikin. Minkälainen ilme toisella saattaisi olla, jos hän ilmestyisi miehen oven eteen susi muodossaansa.
" Oletko laittanut jonkunlaisia esteitä kotisiin lähettyviin niin varkaat eivät uskalla astella sisään? " Safilye kysyi mielenkiintoisena.
Tyttö pyöritti silmiäänsä, kun kuuli et hevonen jäi vajaa. Hän itse ei voisi pistää tai pitää hevosta vajassa. Toisinaan eihän tule edes hevosen kanssa oikein toimii. osa hevoset ja muut eläimet vaistoavat, että hän oli illuusio ihmismuodossaansa.
" Kai jätit paljon heinää polelle. "
Safilye vaihtoi asentoa, ettäa aurinko sai lämmittää selkäpuoltaansa. Samalla hän haisteli kukkia, joistä lähti ihania tuoksuja.
" Pidättekö kukista? "

[Templer]

Frederic

Naisen kyselyt kodin turvallisuudesta alkoivat mietityttää miestä. Joten hän jätti vastaamatta kysymykseen.
"En minä nyt kaikkea paljasta." Fred sanoi hymyillen laskeutuen selälleen maahan.
"Jätin tietenkin, sekä vettä ja vähän kauraa." Fred naurahti, hän ei voisi jättää Sleipniriä yksin heinättä.
"Mikäpä niissä, kauniitahan ne ovat. Vaikken ehkä suuremmin perusta näistä rehuista." Fred sanoi kohauttaen olkiaan.
"Entä sinä, pidätkö kukista?" Fred kysyi hymyillen, hän poimi yhden kukan, jota hän pyöritteli sormien välissä.
"Mikä niissä naisia viehättää?" Fred kysyi osaksi itsekseen ja osaksi naiselle.

[Ay]

" Etkö uskalla kertoa tuntemattomalle? " Safilye kysyi ja kääntyi katsomaan miestä, joka makoili selällään ja hän itse oli vatsalteen.
Hetken tyttö tuimasteli mielessäänsä, koska miten kukista saisi rehun muodostomaan. Se oli jotenkin outo ja siksi hän heleästi naurahti. Ehkä enemmänkin hänen ajatuksen tyyliin naurahti.
" Kyllä vain. Jokaisesta kukasta lähtee niin oma tuoksu, että ei voisi uskoa. Miten kauniita värejä niissä on. " Safilye sanoi lyhyesti, koska ei halunnut pilata miehen tunnelmaa hänen lörpötyksen mitä olisi voinut tulla sataen.
" En oikein tiedä, mutta siinä olisi iso mysteeri ratkaisevaksi. "
" Olen kuulut, että osa miehistäkin pitää kukista. " Sanottiin vain vihkaa.

[Templer]

Frederic

"En tahdo menettää kotiani vain sen takia, että paljastaisin kaiken jollekkin tuntemattomalle." Fred tokaisi hieman tympääntyneenä.
Hän poimi käteensä yhden kukan ja katsoi sen sileitä, valkoisia terälehtiä, jotka kiinnittyivät kukan keltaiseen keskustaan. Mies pyöräytti kukkaa pari kertaa kädessään, kunnes heitti sen takaisin muiden kukkien sekaan.
"Käytkä usein täällä uimassa?" Fred kysyi ja nousi istuma asentoon vilkaisten kohti lampea, josta nainen oli juuri noussut. Lammen pinta oli sileä ja tyyni, sen katsominen suorastaan rauhoitti Fredinkin mieltä. Jos nainen ei olisi ollut läsnä, hän olisi avrmaan uppoutunut tuijottamaan lampea.

[Ay]

Heleästi Safilye naurahti toiselle ja virnisti perään. Kyllä toinen pelkäsi ei vain tahtonut myöntyä tai tyypillä oli jotakin muuta huolia.
" Jotenkin vain siltä vaikuttaa, että sinä haluisit jotain jännittävää tapahtuvun talossasi, kun sanoi niin typistyneenä. Haluisit jonkun vieraan sinne seuraksi? " Safilye puhui, vaikka oikeastaan puhui varmasti tyhjää asiaa.
" Miksi teit noin? " Nuori nainen kysyi heti, kun oli tehnyt noin kukalle.
Pienesti surullisesti hän katsoi toista, koska aika kylmä verisesti teki noin kukalle.
" Olisit voinut edes kokoilla ennen heittämistä totuuden paljastusta. " Pienesti hän kehotti, että kukalla olisi ollut jokun tarkoitus, kuin tehdä noin tyydytystä miehelle.

" Kyllä, ettekö te käy täälä näin? "
" Vaikka meitä on nyt kaksi niin uskoisin, että heti kun me menisimme pois niin tänne astelisi erilaisia eläimiä uimaa ja juomaa. "

[Templer]

Frederic

"Ei, ei, ei. Tahdon, että taloni pysyy visusti piilossa." Fred sanoi vakavissaan.
"Enkä käy täällä usein, joskus kun olen metsällä, mutta suuremmin en." Fred sanoi kohauttaen olkiaan.
"Paikka varmaan täyttyy janoisista eläimistä tällä ilmalla, aurinko paistaa aika kuumasti." Fred sanoi katsahtaen taivaalla loistavaan aurinkoon, joka lämmitti hänen niskaansa.
"Jos osaisin, voisin tulla tänne hiljaa, vain katsoa, kuinka paikka kuhisee erilaista elämää, mutta ei. En ole koskaan osannut olla tarpeeksi hiljainen, siksi kai minä olenkin joutava metsätäjä." Fred naurahti ontosti, hän oli usein päätynyt tähän ärsyttävään aiheeseen, kuinka hän oli kylmä tappaja, jolla ei ollut sydäntä, eikä kukaan muu tiennyt todellisuutta kuin hän... olihan hänellä sydän, hyvin eläinrakas sellainen, mutta kukapa metsästäjästä uskoi.

[Ay]

" Hyvä on. " Safilye sanoi, että miehen ei tarvitsisi häkeentyä.
Jos hän pääsisi hieman lähemmäksi niin hän voisi hyvällä nenellä löytää miehen asumuksen ja yllättää toisen todellakin yllätyksellisen yllätyksellä. Toivottavasti siitä seuraisi hyvää, kuin aiheuttaisi toiselle jo sydän kohtauksen.
" Haluat olla rauhassa. Kotonasi saat olla rauhassa aina, jos se pysyy salassa. " Safilye sanoi.
Hänellä nyt ei ole vakituista kotia, mutta hän todellakin muisti minkälainen oli koti, kun hän oli hyvin pieni. Mielellään hän halusi tulevaisuudessa löytää oma koti ja enemäkseen vakituisemman sellaisen. Ajatellessaan sellaista hetkeksi aikaa hänen mielensä muuttui surullisemmaksi.

Kuulessaa syy miksi toinen ei näkenyt minkäälaista otuksia täälä niin se hupaisi kovasti nuorta naista. Pienesti ja hetkellisesti hänen oli pakko naurahtaa toiselle.
" Nähtävästi ette ole harjoittanut askel lajiaan niin hyvin. " Aluksi hän sanoi ennen, kuin hän vakavoitui suunilleen.
" Kai ette tule puhdas sydämisenä tänne. Alue on rauhan paikka. Kun olet metsän sisä puolella niin saa päästää paholaisen itsensä vapaaksi. " Safilye sanoi.

//Anteeksi kesto. Olen todella pahoillani. //

[Templer]

Frederic

Fred kohautti olkiaan. Se tarkoitti samaa, kuin "aihe on käsitelty" tai "en halua puhua enää tästä."
"Oletko kotoisin täältä?" Fred kysyi nopeasti vaihtaekseen aihetta.
"Itse olen syntynyt kaukana, mutta olen muuttanut aika pienenä mökkiini." Fred sanoi pienesti hymyillen.
"Ai niin! olen ihan unohtanut kertoa, kuka olen." Fred sanoi läpäsyttäen otsaansa. "Olen Frederic Huntter." Fred esitteli itsensä nopeasti. "Tutuille ja ystäville yleensä Fred." Hän lisäsi. "Jos minulla ystäviä joskus olisi..." Hän sanoi hiljaa itsekseen.
"Voit kutsua Frediksi jos haluat." Mies sanoi hymyillen.

//Eipä mitään, omani jäi lyhyeksi. //

[Ay]

" Kyllä vain. " Hän sanoi ja huomasi, että miehelle tieto oli hyvin yllättävä juttu.
" Onko jotain outoa siitä, että kotini on täälä päin? " Safilye kysyi.
Metsä oli turvallinen paikkos, jos osasi käyttää metsän turvallisuutta. Itse hän piti metsää hyvin turvallisena paikkana. Ruokaa löytyy todella hyvin ja samoin vettä.

" Vai, että kotoa täytyi lähteä pakoon. " Sanottiin pienesti kiusatakseen, mutta muuten hyvin iloisena et pahasti loukattaisi toista.
Kun toinen sai ajatuksen esittäytyä itsensä niin huomasi vasta nainenkin, että ei ole esittäytynyt itseää myöskään.
" Hauska tavata Fred. " Sanottiin jos hyvin ystävällisellä äänellä ja toinen olisi jo hänen ystävänsä.
" Olen Safilye Safir. " Nuori nainen esitti itsensä ja ojensi hiema kurottavasti käsiäänsä.

Se oli yllätys, että toisella ei ollut ystäviä mikä ihmetytti. Hänellä oli pari ystävää, mutta suurimmaksi osaksi ne olivat hänen veljensä tai siskonsa. Muutama hyvä ystävä löytyi eri rotuina vieläkin. Miehen lyhenne nimestää oli huipaisa, kun sanoi Fred jo esittely vaiheessa miten toinen sanoi miten lyhennetään. Hänelle tuli toinen sana mieleen miten voisi lyhentää miehen nimen. Sitä hän ei viittinyt sanoa, koska epäili toisen loukkuuntavan asiasta.
" No, Fred kai me voidaan olla ystäviä? " Kysyttiin, kuin et toinen ei teksi hänelle pahaa.

[Templer]

Frederic

"Itse en lähtemiseeni pystynyt vaikuttamaan, olin kuitenkin sen verran pienempi." Fred naurahti hymyillen.
"Safilye Safir" Fred toisti. "Kaunis nimi." Fred sanoi hymyillen leveämmin.
"Voimme toki." Fred sanoi hieman hiljempaa. Hän laskeutui selälleen ruohikkoon. Aurinko paistoi jo aika kuumati siihen missä hän makasi, joten hän nousikin piakkoin takaisin istumaan.
"Haluatko olla vielä auringossa, vai siirtyisimmekö varjoon? Vai haluatko edes olla enää kanssani? voin lähteäkin jos haluat..." Fred sanoi hieman alistuvasti, mutta silti hymyillen naiselle.

[Ay]

Kuulessaan noin niin pienesti nuori nainen kauhistui. Oliko toinen häädetty pois kotoa todella nuorena. Hänen oli pakko poistaa tuo asian mielestä.
" Onko sinut häädetty pois kotoasi? " Safilye kysyi varovasti.
Katse oli varuillaan, mutta myös alla päin.

" Voi kiitos. " Hän sanoi ja pienesti arasteli asiasta.
Kukaan ei ole sanonnut hänelle tuolla tavalla.
" Hyvä. Kivempi olla ystävä, kuin vihollinen olla. "
Hieman hän vertasi asiaa hänen omiin kokemukseensa. Joskus oli kiva pitää vihollista todella lähettyvillä. Nyt hänen mielestä Fredistä ei olisi niin paljon vihollis ominaisuutta. Ei tarvitsisi toisesti sillein pelätä.

" En ole häätämässä sinua minnekkään. Jos sinä itse et viihdy seurassani niin olet ihan vapaasti menemään luota. "
" Kyllä minä ajattelin siirtyä varjoon, koska tuntuu siltä, että aurinko polttaa ihoni kohta. " Hän sanoi ja nousi seisomaan.
Hän samalla haki kamppeensa ja asteli varpain jaloin niitylä varjoisiin missä oli suuri kokoisia puita. Asu oli edelleen frittaileva.

[Templer]

Frederic

"Pikemminkin minut vain vietiin pois, pääsin sentään toiseen kotiin, mutta se oli paljon erilaisempi kuin entinen. Totuttellahan siinä hetki piti, mutta lopulta aloin pitää otto-vanhemmistani." Fred sanoi hymyillen ja nousi naisen perään. Naisen vähäinen pukeutuminen oli jokseenkin puoleensa vetävää, mutta Fred koetti silti vältellä suoraa katsekontaktia naisen viehättävän vartalon piiretisiin, siitähän soppa syntyisi, jos nainen katsoisi taakseen ja Fred vain tuijoittaisi kuin... tuijottaja.
Kun mies oli päässyt istumaan naisen viereen, hän osasi jo rentoutua nojaamaan puuta vasten ja nauttaimaan äkillisestä viileydestä.

[Ay]

Safilye kahistui kuulessaan toisen lapsuudesta. Katse oli hyvin pahoitteleva ja pahoillaan miten hän oli tungennut nenäänsä jo tuolal tavalla miehen elämään. Pienesti hävetti, mutta kyllä Safilye kesti sen, koska oma kokemus lapsuudesta taisi olla pinesti pahempi olla.
" Hyvä, että otto vanhempasi olivat mukavia. " Pienesti helpottuneena Safilye sanoi.

Astellessaan niityn reunaan nuori nainen tuoksatteli niitä sieraimiinsa. Päästyään puun juureen hän venytteli itseäänsä. Hiljaa hänen kädensä käpertyi pitämään Fredin kädestä kiinni.
" Anteeksi, että utelin niin paljon. " Hän vielä pahoitteli.
Vaikka he olivat sopineet niin, että ovat ystäviä niin ei kuitenkaan tarvitse heti udella toiselta. Samalla Safilye katseli toista ruskeilla silmillään ja halusi toiseltakin saada jonkun laista katse kontaktia.
" Ihan viileätä. " Mainittiin ohimennen.

[Templer]

Frederic

Fred katsahti naisen samettisiin ksäiin, jotka tarrautuivat hänen käsiinsä. Fred kohotti katseensa naisen kimalteleviin silmiin ja miehen oli pakko hymyillä.
"Ei se mitään." Fred sanoi.
"Niin on." Mies vielä vastasi toisen lausahdukseen viileästä. "Mukavaa vaihtelua tuolle kuumalle." Fred jatkoi vinosti hymyillen ja hänen katseensa siirtyi ruskeista silmistä ruohikkoon, jossa he makasivat.
"Entä sinä, minkälainen lapsuus sinulla oli?" Fred kysyi hieman arasti. "Ei ole pakko kertoa, jos et halua." Hän lisäsi nopeasti nostaen katseensa takaisin naisen silmiin toivoen katsekontaktin jatkuvan. Samalla hän hymyili rohkaisevasti ja ruopesi nojaamaan puuhun kyljellään.