Älä anna auringon paisteen sokaista

[Ay]

" Oletko varma? Olin aika täykeä. " Hän sanoi.
Hänen äänestä sai huomata miten helpottunut hän oli Fredin sanomisesta. Toiselle se ei haitannut mikä toisinaan helpotus, että varmaakin mies sai jonkinlaista raskan taakan pois harteiltaansa.
Oli todella ihana nähdä Fredin hymyilyä, kun hän katseli Salfiyeätä.
" Nyt pitäisi katsoa, että saimmeko rusketus raidat vaatteiden olessaan muottina meilä. " Naurahtaen sanottiin.

Kun Fred kysyi häneltä minkälainen lapsuus oli niin hän saattoi arvailla, että toinen kysyi häneltä. Kuitenkaan hän ei olut varautunut tähän kysymykseen loppujen lopuksi. Siinä samassa käsi kylmettyi ja katse siirtyi katsomaan omia polvia. Toiset sanat menivät kokonaan ohitse häneltä.
" Ei niin hyvin, kuin sinulla. Minun vanhemmatni ovat kuolleet. " Hän sanoi kylmän viileästi.
Hän ei vai kuitenkaan voinut vielä katsoa toisen silmiin. Silmien väri ailahteli niin rajusti keltaista normaali väreihin. Siksi hänen katseensa oli, että Fred ei pystyisi näkemään hänen silmiäänsä.

[Templer]

Frederic

Fred katsoi kauhuissaan, kuinka nainen laski päänsä ja kertoi vanhempiensa kuolleen. Miehelle tuli hyvin huono omatunto.
"Anteeksi, en tiennyt." Fred sanoi anteekispyytävällä savyllä. Fred tajusi satuttaneen naisen tunteita ja koetti piristää häntä.
"Entä jos puhuttaisiin jostain muusta?" Hän kysäisi himena avuttomana, mutta koettaen kuulostaa pirteltä.
"Olen oikeasti pahoillani ja otan osaa." Hän lisäsi heikosti hymyillen. Mies koetti nostaa naisen pään ylös päin tarttumalla hennosti hänen leukaansa.

[Ay]

" Ei se mitään. Sinä et tiennyt niin, kuin minä en tiennyt sinun vanhempiesi suhteen. " Safilye sanoi, mutta äänestä sai huomata, että hän pidetteli itkuaansa.
Hän halusi itkeä ja nyt, kun oli mahdollisuus itkeä mitä pitkään aikaan ei ole itkenyt niin nyt kyneleet tulisivat hyöky aaltona. Samaan aikaan hän pelkäsi itkeä jostakin syystä Fredin vieressä ja siksi keltaiset silmät puskivat samaan aikaan esille.

" Esim mistä? "
Puheen aiheen vaihtaminen olisi todella hyvä asia, mutta hänelle ei oikein tullut mitään uusia aiheita vaihtaa puhetta.

Tuntiessa lämmin käden lauvallaan niin hän halusi syvällisesti repiä kädet irti omalla kädellään. Jostakin syystä hän ei kyennyt siihen. Hän päänsä kääntyi Frediä kohti, kuin Fredin kädet olisi ohjannut niitä leuvalla. Safilye katsoi kosteilla silmillään Frediä. Keltaiset silmät yrittivät vaihtua, mutta sisällään Safilye osaisi tyydyttää muuttumisen sisälläänsä.

[Templer]

Frederic

"Voimme puhua vaikka... kesästä." Fred sanoi hymyillen rohkaisevasti ja katsoi naisen silmiin. Hän huomasi, että toista itketti.
"Joskus itkeminen vain helpottaa." Fred sanoi ja pyyhkäisi peukalollaan naisen poskea. Sitten hän painautui naisea vasten halaten häntä. Siinä hän voisi olla, vasten kaunista naista, olla hyödyksi, lohduttaa. Frederic tunsi itsensä vihdoinkin jotenkin tärkeäksi. Samalla mies toivoi, ettei nainen torjuisi hänen halaustaan terävästi.

//Lyhyttä, anteeksi.//

[Ay]

" Kesästä? " Sanottiin yllättävästi.
Vapaasti hän antoi toisen silitellä hänen poskeaansa. Fred antoi hänen itkeä niin siinä samassa hän halusi purskahtaa itkuun. Itku ei vain lähtenut minnekkään. Toinen kiersi kädet hänen ympärilleen ja läheentyi enemmän miehen puoleen. Siinä samassa Safilye oikeastaan sukelsi Fredin syleilyyn. Kun korva oli hyvin lähellä toisen rintakehää vasten oli todella ihanan tuntuinen se, että sai huomata miten tasaisesti toinen hengitteli ja sydän pampaili. Se sai tytön kyyneleet esille, mutta rauhallisena tahtina. Hellän tiukasti hän piteli kiinni miehestä. Ihan, kuin kukaan ei saisi repäistä häntä miehestä.
" No, pidätkö kesästä? "

[Templer]

Frederic

Mies tunsi naisen hitaan hengityksen ja kun näinen itki, se osasi rauhoittaa miehen mieltä. Toinen siis hyväksyi hänen halauksensa. Hän laski kätensä hitaasti ja hellästi naisen korvan läheisyydestä, hänen poskenas kautta niskalle, jossa hän sitä piti hetken vain rauhoittavasti silitellen.
"Kesä on hyvää aikaa, aurinko paistaa, kukat loistavat ja on lämmintä, kuten nyt." Fred sanoi rauhallisesti koettaen tavoittaa rauhallisuutta ja iloisuutta äänessään, joka kuitenkin pysytteli myötätuntoisessa ja hieman matalassa äänessä.
"Pidätkö sinä kesästä?" Fred kysyi ja laski kätensä naisen olkapäälle, jota hän silitti rauhallisin vedoin ja hellästi, sormenpäiden vain hipaisten naisen sileän ihon pintaa. Mies katsoi eteenpäin metsään ajatuksiinsa puoliksi uppoutuneena, mutta silti terävänä huomaamaan kaikki liikkeet ja sanat, jotka nainen päästäisi.

[Ay]

Miehen syleilyssä oli ihmeelisen turvallinen olo ja niin rauhallinen. Kyyneleet hiljeentyivät ja Safilyen kasvojen pirteet pehmeni. Kasvoissa sai nähdä vain pientä iloisuutta, että hän nautti toisinaan tällaisesta oloilusta. Pienesti hän hymähti kuullen mitä Fred sanoi.
" Tietenkin minä pidän kesästä. Saa vapaasti juosta pitkin metsää niin kovaa miten tassut kestävät. Saa ulvoa vapaammin. Oitettä kesä on ihanan, kun pääsee uimaakin. " Safilye sanoi mielessäänsä.
Ihan noin hän ei kuitenkaan uskaltanut puhua Fredille. Hänet hän seivästäisi sekunnissa tuollaista kuulisi häneltä.
" Kyllä minä pidän kesästä, koska tunnen itseni paljon vapaammaksi. " Vastattiin lopulta Fredille.
" Mitä mieltä olet talvesta? "

[Templer]

Frederic

"Talvi..." Fred toisti hiljempaa. "Vaikeampaa aikaa, pitää lämmittää tupaa jatkuvasti ja metsästäminen on paljon vaikeampaa. hevonenkin tarvitsee paljon enemmän huomiota. Ja on enemmän toitä, kuten lumityöt." Fred sanoi rauhallisella äänellään silittäen yhäkin naisen olkapäätä.
"Entä sinä? Mitä olet mieltä talvesta?" Fred sanoi kuiskaten naisen korvaan. Hän hengitti tasaasti ja rauhallisesti, naisen pää nousi ja laski hitaasti hänen rintansa liikkuessa, se oli hyvin rauhoittavaa miehen mielestä.

[Ay]

Pienesti hän naurahti Fredin sanoille. Ihan, kuin mies voivotteli siinä talvi säästä. Olihan se normaalia tehdä tuollaista hommaan, kun omistaa talon ja hevosen. Hänellä ei ollut sellaista ongelmaan sinäänsä. Hän lymyilli joidenkin muiden talossa salaa piilossa. Kiltisti oltiin piilossa kuitenkin.
" Pidän kylläkin talvesta, kun saa tehdä lumilinnan ja lumiukon. Onhan se pienesti työlaista aikaa, että saa ruokaa ja lämpöä itselleensä. " Safilye sanoi.
Sanoituksen jälkeen hän työntyi syvemmin toisen rintakehää vasten. Kasvoilla oli levollinen olo.

[Templer]

Frederic

"Se on todella työlästä." Fred naurahti hiljaa ja päästi nautinnollisen huokauksen huuliensa välistä, kun nainen painautui yhä enemmän hänen ruumistaan vasten. Fred vaihtoi hieman asentoaan, mutta se vain sai naisen lähemmäs häntä, joka oli miehelle hyvin nautinnollista.
"Syksykin on aika työlästä aikaa, kun pitää valmistautua talveen tehden halkoja ja haravoida." Fred sanoi rauhallisesti, hyvin vähän liikuttaen huuliaan. Samalla rauhallisen hengityksen päästen niiden raosta kuin huokauksen.

[Ay]

" Mutta saat hyvän mielen siitä, kun olet saanut kaikki onnistumaan. " Safilye sanoi.
Varjossa oli jonkun verran viileämpi niin aurinko alkoi jo loistaa niin, että heidän puiden lehdet antoivat pienesti varjoa. Kuitenkin Fred antoi ihanaa lämpöä, kun sai rauhassa nojata miehen rintaa avsten.
" Sano vain, jos ahtaan sinut lian tiukasti puuta vasten. "
Hän pelkäsi litistävän toisen puuta vasten.

Fredin sanoille Safilyen oli pakko naurahtaa.
" Enemmänkin syksyssä ärsyttää sateinen sää. Halkojen hakkaaminen ja havarointi on todella mukavaa minun mielestäni. " Naurahtavalla äänen sävyllä vastattiin.

" Sitten voin tehdä näinkin, kun lehdet ovat maassa. " Pienesi nuori nainen lisäsi.
Hän nykäisi maasta heinään ja alkoi ripotella Fredin pään päälle.

[Templer]

Frederic

"Hyvästä mielestä voi olla montaa mieltä. Jos haluaa olla selkäkipeänä, niin eihän se mitään." Fred sanoi hieman kiusoittelevaan sävyyn, vaikkakin normaalia hiljaisemmalla äänellä.
"Eikä minua, haittaa, vaikka painautusit enemmänkin." Frederic huokaisi onnessaan, hän rakasti naisen sileää poskea rintaansa vasten, hän rakasti naisen hengitystä, joka liikutti hänen rintakehäänsä ylös ja alas. Mies rakasti myös naisen läheisyyttä, hän ei ollut koskaan oikeastaan saanut tuntea näin vahvasti jotakuta kohtaan.
"Sade on minusta jokseenkin rentouttavaa, puhdistavaa, sen jälkeen luonto tuoksuu taas... puhtaalta." Fred sanoi hieman puhaltaen naisen hiuksiin.
Kun nainen alkoi ripotella heinää hänen päällen, hän ei voinut kuin nauraa ja tehdä itse samoin; vetäistä maasta irti pienen ruohotupon ja siroitella sen leveästi hymyillen naisen hiuksiin, samalla kun itse koetti ravistella ruohoja omasta päästään.

[Ay]

" No sitten sinun täytyisi hieroa selkääsi työpäivän päätteksi, että ei häiritse sinun uniasi. " Safilye kiusotteli takaisin.
Kuulessaan, että miestä ei haitannut hänen rintaa painautuminen. Se ajatus sai nuoren naisen posket punoittelemaan punaiseksi. Hän yritti peittää punaiset hehkuvat posket niin, että Fred ei näksi, mutta se oli todella vaikeaa. Hänen täytyisi lähteä pois miehen sylistä ja sitä hän ei halunnut tehdä. Toista hän ei uskaltanut tehdä ja se olisi epäkohteliasta Fredille. Se ajatus sai jäädä kokonaan siihen.

" Ehkä saden jälkee on hienoa, mutta kun sade on yllään. Hui siinähän voi vilistua, kun kunnolla olet kastunnut. "
Mies ripotteli hänen päälleensä ja samalla ravisteli hänen jälkiäänsä pois. Safilye tunsi, että hänen asunsa sisään olisi mennyt heinää. Se alkoi kutittaa niin huulien välistä karkasi kikahduksia. Siinä samassa hän nousi ylös ja hypähteli, että heinät kaikkoisi pois. Samalla hän ravisteli mustaa hiuksiaansa ruohoja pois ja ne ei oikeastaan lähetenyt millään tavalla pois.

Pian alkoi myös pieni sade kuurro, vaikka aurinkokin paistoi.
" Ei nähtävästi kannata puhua sateesta, kun alkoi heti sataa. "
Äkkiä Safilye hypähteli puun alle, että enempää ei kastuisi.

[Templer]

Frederic

Fred näki hieman punaa naisen poskilla, mutta ei laskenut asialle paljoakaan painoa. Kun nainen sitten hypähtikin hänen sylistään pois, Fredille jäi yksinäinen ja tyhjä olo, mutta hän nousikin pian naisen perässä ja nauroi hänen hyppimiselle. Kun nainen hyppelehti puun alle suojaan, Fred astui lähemmäs häntä, heidän ruumiinsa kohtasivat ja mies päästi onnellisen huokauksen. Hennosti hän nyppi ruohonkorsia yksitellen naisen hiuksista.
"Sinulla on erikoisen kauniit hiukset." Fred sanoi samalla leikittelevällä sävyllä, mutta pehmeästi. Hän rakasti, kuinka hänen hengityksensä liikuttikaan hänen rintaansa, yhä vain lähemmäs naisen rintaa, joka liikkui myös naisen oman hengityksen tahdissa, ylös, alas, sulavasti ja rauhallisesti.

[Ay]

" Ei tämä ole naurun asia. Nähä heinät kutittelevat minua enkä saa muulla tavalla pois. " Ihan toden teolla Safilye sanoi.
Se ei ollut mukavaa, jos jokin ärsytti vaatteiden alla. Se ärsytti niin kauan, että saat sen pois vaatteiden sisältä koskematta ihoa vasten. Kuulessaan mitä Frederic sanoi hänen hiuksistaan niin pieni punaisun lehahdus tuli pariksi sekunniksi nuoren naisen poskille.
" Kiitos, mutta uskon, että hiuksetni ovat ihan perus lainen. " Hän epäili omista hiuksistaansa.
Vapaasti Safilye antoi toisen nyppiä hiuksistaan heintä, koska silloin hän ei oikein hyppinyt vaan oli lähempänä miehen kehoa vasten.
" Voisi tehdä pienen nuotion, jos noin paljon sataa vettä. " Tuumaili hän ääeen.