Älä anna auringon paisteen sokaista

[Templer]

Frederic

"Eihän puu pala sateella." Fred sanoi hölmistyneenä naisen ehdotukselle, eikä liikkunut naisen viereltä minnekään, lehtien omasta tipahteli välillä pari pisaraa miehen päälle, kylmää vettä, mutta naisen läheisyys lämmitti häntä, eikä Fred voinut käsilleen mitään, kun hän kietoi käsivartensa naisne hennon ruumiin ympärille, kuin suojaksi, ettei häneen saanut kajota.
"Sade on meidän tie,
kauas se ei vie.
Mutta kun sateenkaaren näät,
paikalles silloin jäät." Fred lauloi hiljaa ja katsoi naisen yli lammelle, johon muodostui pieniä renkaita pisaroiden niihin osuessa.

[Ay]

" Niimpä tietenkin. Puut ovat jo kastuneet tässä sateessa. " Sanoi ja mietti miten hölmö hän ollut asiassa.
Kai jostakin puiden juurilta voisi löytää oksia mitkä saisi palamaan. Mutta missä polttaisi, kun suoraa taivaalta taas sataa vettä. Fred kietoi kädensä hänen ympärille niin miksi oikeastaan tarvitsisi nuotiota.
" Mutta onneksi sinä olet lämmittämässä siinä. " Hän sanoi hymy suun.

Kuullessaan miehen laulua niin hän uskalsi sulkea silmänsä kiinni.
" Oletko löytänyt koskaan aaretta satekaaren toiselta puolelta? "

[Templer]

Frederic

"En, en vielä, mutta jonain päivänä ehkä." Fred sanoi hymyillen naisen kysymykselle.
"Ehkä me jonain päivänä löydämme sen." Fred lisäsi naurahtaen.
"Tämänkin sateen jälkeen tulee sateenkaari." Hän muistutti vielä hymyillen ja päästi sitten otteensa hieman höllenemään, ettei nainen musertuisi hänen käsivarsiensa otteeseen.
"Oletko sinä koskaan löytänyt aarretta sateenkaaren toiselta puolen?" Fred kysyi vinosti hymyillen ja katsoi naisen loistaviin silmiin.

[Ay]

Safilye naurahti, kun Fred sanoi 'me' sanan, että he tulisi etsimään aaretta. Se oli todella houkutteleva asia.
" No sitten meidän täytyy mennä etsimään heti sadekuuron jälkeen. "
" En ole etsinyt satenkaari aaretta oikeastaan ollenkaa. Olen vain kuullut erilaisia tarinoita. Jos teet jotain väärin niin voit sapua maan kamaralle satenkaari väreissä. Satenkaarin ylimmäisessä kohdassa voi toivoa jotakin. Kaaren alla taas voi tapahtua jotakin jännää...En muista mitä oikein tapahttuu. " Hän sepitteli.

" Oletko sinä kuullut jonkunlaisia tarinoita? "
" Pitää muuten silmät auki, että saatamme nähdä missä aarre sijaitsee. Kummassa päässä voisi olla oikein se aarre? "
Loppu sanottiin miettien, koska ei tarvitsisi kävellä edes takaisin tai jopa ei tarvitsisi olenkaan kiivetä satenkaarin ylitse aarteen luokse.

[Templer]

Frederic

"Minä en ole suurempia tarinoita kuullut, tiedän vain aareesta sateenkaaren toisella puolen." Fred naurahti.
"Pitää sitten kyllä katsoa, ettei tulla sateenkaaren väreissä takaisin, en tahtoisi olla kovinkaan huomiota herättävä." Mies sanoi ja kuvitteli heidät kävelemässä värikkäinä.
"Se on aivan sama missä päässä olemme, ainakin siellä on yksi aarre ja se olet sinä." Fred sanoi hymyillen. Hän tarkoitti sitä tosissaan, nainen oli kaunis, lempeä ja hauska, todellinen aare, jonka jokainen mies haluaisi löytää.

[Ay]

" Sepä harmi. Olisin niin halunnut kuulla sinulta jonkunlaista tarinaa. " Hän sanoi.
Se ei olisi niin hauskaa ja niin outoa, jos he kulkisivat satenkaari väreissään. Jokainen henkilö vielä katselisi heitä kunnolla. He nauraisivat kunnolla heille, mutta ihan pilkkanaksi hän ei taas haluisi tulla ollenkaan. Samoin myös kuuluisuutta hän ei halunnut. Kuuluisuus oli todella niin hirvittävän kuuluista.

Pian hänen ajatuset muuttuivat, kun Fredin sanat iski, kuin salama hänen sydämeen. Safilye jäi paikoilleensa katsoen miehen silmiin. Oliko tämä aito shokki vai oli tämä Feredikin ihmeelistä pilaa.
" Aarre? " Hämmestyneenä ja kauhuissaan hän sanoi.
Ääni oli vapiseva. Siinä samassa tuli mieleen, että toinen jahtasi häntä ja halusi hänen turkkinsa myytäväksi. He olisivat ystäviä eikä mitään muuta vaan ystäviä. Voisiko toisella olla enemmän tunteita jo häneen?

Ennen, kuin Safilye ehti huomata niin hänen silmänsä ehtivät olla keltaisina. Ainoa tunnus niin oli keltaiset silmät mitkä kertoivat, että tämä laji oli keltasusi. Tässä vaiheessa tunteelinen pelko laukaisi ne. Huomatessaa ja tuntiessaa, että hänen silmänsä oli keltaisina niin hän käänsi katseensa mualle. Kyneleet valuivat hänen silmistä kasvoille. Fred sai kuulla hänen itkunsa jälleen.

[Templer]

Frederic

Nainen käänsi päänsä pois päin, mies tajusi heti, naisen itkevän. Samalla hänen mielessään pyöri mielikuva naisen silmistä, kuin... keltaista. Kuitenkin hän jätti sen omaan huomioonsa ja kiristi otettaan naisen ympärillä.
"En minä sitä noin tarkoittanut." Fred sanoi hieman onnettomalla äänellä, mutta koettaen tavoittaa rauhallista sävyä.
"Tai siis, olet kaunis. Aarteer ovat kauniita." Fred sanoi ja pudisti päätään, hän oli tehnyt samanlaisia virheitä useamminkin, naisilla oli ihmeelliset tunteet, eikä hän tunutnut pääsevan niistä perille. Salifye ei ollut ainoa nainen, jonka hän oli saanut itkemään. Mies painoi naisen hellästi maahan, jotta he pääsisivät taas istumaan, vaikka maa olikin hieman kostea.

[Ay]

Itkeminen ei loppunut, kuin nyyhkytykseen mikä ei ole ihan mukavan kuuloista. Katse oli mualla niin huolimatta hän kuunteli Fredricin sanoja. Fred ei tainut ymmärtää tai huomata, että hän oli kääntänyt katseensa silmien takia. Kun Fred ohjasi hänet takaisin istumaan niin hän istuuntui siihen. Saman aikaisesti pää kääntyi katsomaan miehen puoleen, mutta katse oli maassa.
" Kiitos. Moni ei ole tuollaista sanonut. " Safilye sanoi rehellisesti.
Kukaan ei ole noin tuolla tavalla puhunnut hänelle. Hän päätti loppujen lopuksi antaa katseensa miehen silmiä päin Itkuvaisilla silmillä hän katseli miehen silmiin. Silmät olivat kelta pohjaiset, kun yleisesti on valkoinen ja ruskea, mutta nyt oli keltainen ja ruskea.

[Templer]

Frederic

Mies istuutui naisen alle, antoi siis naisen laskeutua jalkojensa päälle, jotta hänen ei tarvitsisi istua märässä maassa. Se oli vähintä, mitä mies voisi tehdä, hän oli saanut naisen jo kaksi kertaa itkemään. Kun nainen käänsi päänsä häntä kohti, muttei nostanut katsettaan, Frederic tunsi outoa tarvetta nähdä naisen silmät. Kuitenkaan, hän ei tahtonut hoputtaa tai muutenkaan pakottaa naista katsomaan häneen.
"Höpsistä, minä olen huono jakelemaan kohteliaisuuksia." Fred naurahti keventääkseen tunnelmaa. Hetken hiljaisuuden jälkeen nainen nosti katseensa ja antoi miehen nähdä silmänsä. Fred säikähti hieman, se hänen oli pakko myöntää, sillä toisen silmien värin vaihtuminen ei ollut normaalia, mutta hän ei antanut säikähtämisen näkyä mitenkään. Toinen olisi varmasti jossain vaiheessa valmis kertomaan silmistään, jos edes oli tietoinen asiasta, turha utelu ei auttaisi asiaa ollenkaan.
"Älä itke." Fred sanoi pehmeästi ja pyyhkäisi pienen kyyneleen naisen poskelta ja hän lähestyi naisen kasvoja hieman.
Ehkä miehen aikomus oli suudella, kyllä, se oli hänen aikomuksensa, mutta keksen matkan hän kuitenkin päätti hieman miettiä asiaa, mitä toinen ajattelisi?
Hiiteen ajatukset! Hän lopulta ajatteli ja nojautui lähemmäs naisen kasvoja sulkien silmänsä. hetken päästä, hän tunsikin jo naisen pehmeät huulet omillaan. Tämä oli varmasti naisen mielestä outoa, puoliksi tuntematon mies suuteli häntä ja suudelman loputtua, Fred tunsisi nyrkin naamassaan, mutta se riski kannatti ottaa... mies nimittäin lensi tunteissaan.

[Ay]

Hieman jännittyneenä hän oli, että mitä Frederic oikein ajattelisi hänen silmistään. Kun hän ei saanut oikein kunnolla selvää, että oliko toinen peloissaan vai mitä ja silmien keltaiset silmät hohtamaan keltaista. Mita kaikkea kylmiä ja surullisia asioita Safilye mietteli päässäänsä, kun mies oli niin jämänkän oloisena edessäänsä. Pitäiskö hänen lähteä karkuun vai mitä oikein tehdä. Hän oli avuton ja sanaton, kun ei oikein tiennyt mitä päästäisi hänen suustaansa. Ennen kaikkea mitä hän sanoisi toiselle.

" Eikö tämä pelota sinua. Eikö keltaiset silmät härnää sinua? " Safilye kysyi ja katseli tunteen murtamana miestä.
Kyyneliä valui edelleen, vaikka hän ei oikein nyhjännyt. Hän oli sinäänsä vielä hämmennyksessä, että sai olla miehen sylissä. Fred piti häntä sylissäänsä eikä häätänyt häntä minnekkään se oli jotain ihmeelistä ja kummallista samaan aikaan.

Safilye yritti olla itkemättä ja hieman hän oli itkemättä, kun mies pyyhkäisi hänen silmänsä kyynelistäänsä. Vapaasti hän antoi toisen pyyhkiä hänen silmiään ja lähetyä, kun ei oikein huomannut miehen liikkumista lähemmäksi. Nuoren naisen mielestä mies on ollut aina hänen läheisyydessä niin mitä pari cm:ä sinne ja tänne. Lamautuneena hän oli, kun tunsi miehen huulet omissaan. heti hänen mieleensä iskeentyi kysymyksiä miksi toinen tekinäi. Oliko Fred sittenkin jokin naisten mies, kun oli saanut muita naisia itkemään ja hyödyntä heidän heikkouttaansa. Toisinaan tämä juttu asia ja tapahtuma oli jotenkin suloisen romantista. Samalla hän oikein halusi pienesti läimäyttää miehen kasvoja, mutta siihen hän ei kyennyt.

Huomaamatta hänen toinen käsi liukui miehen hiuksiin osusessa ensin korvalehden kaarta. Frederic osaisi jollakin lailla suudella häntä niin lumoavasti, että nyt olisi hyvä ja oiva tilaisuus tehdä hänestä lopun. Tuntiessaan, että olisi aika vastaniin hän pienesti vastasi takaisin omilla huulillaan miehen huulille. Safilyelle riitti oikeastaan ihan vain huulien pitäminen toisissaan kiinni, kuin pitäisi käsikädessä toisensa kanssa.

[Templer]

Frederic

"En minä voi pelätä noin kauniita silmiä, ovathan ne hieman erilaiset, mutta sentään sinun silmäsi, eivätkä ne ole omistajaansa muuttaneet." Fred sanoi lempeästi hymyillen.

Kun nainen antoi hänen vain suudella, mies tunsi olevansa naisen kanssa ainoa maailmassa. Ainoa, jolla oli merkitystä ja nainen, jonka kauneus ja hänen ruumiistaan uhkuva voima sitoivat hänet yhteen toisen kanssa. Yhtäkkiö alkoikin satamaan kaatamalla ja vesipisarat kastelivat miehen hiukset littaniksi. Samalla hän painoi kätensä naisen märkiin hiuksiin vain jatkaen suudelmaa sateesta huolimatta. Fred olisi halunnut jäädä siihen ikuisiksi ajoiksi, mutta silti naisen ja hänen omansa hyvinvoinnin edistämiseksi hän irtautui toisen huulista päästäen samalla huokauksen.
"Anteeksi jos tämä et pitänyt siitä, olet vain niin ihmeellinen." Fred sanoi hymyillen.
"Se oli siis kohteliaisuus." Fred sanoi äkkiä, jotta nainen ei vain rupeaisi uudestaan itkemään.

[Ay]

Pienesti hän alkoi punastella, kun toinen puhui niin pehmeästi hänen silmistään.
" Pelkäsin, että silmätni kauhistuisivat sinua. Se ei ole normaalia ihiselle, että silmät vaihtelevat. " Safilye sanoi.
Huulet olivat niin lumoneet nuoren naisen, että hän ainoastaan pystyi istumassa miehen sylissä, jos toinen piti. Muuten jos Fred ei pitäisi niin hän varmaakin tippuisi miehen sylistä märälle nurmikolle makoilemaan. Sade ei haitannut siihen asti, kunnes Fred lopetti suutelemisen. Pieni kaipuus jäi jo hänen huulille.
" Kiitos, että olen ihmeelinen, mutta... "
Aluksi hän ajatteli vastata toiselle, mutta päätti tehdä toisten. Hänen kädensä liukui miehen hiuksista miehen kaulukselle. Kauluksesta hän veti miehen kasvoja lähemmäksi. Näin hän ylettyi antamaan miehelle suudelman.
" Kiitos vain. " hän sanoi, mutta sen jälkeen hän antoi vielä yhden suudelman miehen huulille.
Ote hieman löystyi, että valahti omalla sylilleen.
" Eikö kannattaisi etsiä parempaa suojaa? Pian me ollemme ihan märkiä ja vilustumme. "

[Templer]

Frederic

"Metässä liikkuu paljon erilaisia olentoja ja ihmisiä. Ajattelin, että ehkä et vain ole täys ihminen. Kun onhan täällä jotain liskoihmisiäkin... no tuon kyllä vetäisin ihan päästäni, mutta kuvannoilisesti, eivät kaikki ole sitä miltä näyttävät. Ehkä minäkin olen jokin mörriäinen." Fred vitasili ja kutitti naisen vatsaa sormillaan hellästi.
Fred jäi odottamaan kiitoksen jälkeisiä sanoja, mutta naisen painaessa huulensa kevyesti hänen huuliaan vasten, Fredericin mielestä se kertoi paremmin kuin tuhatkaan sanaa, nainen oli pitänyt siitä mitä hän oli sanonut.
"Olet oikeassa." Fred sanoi naisen viittaukselle vilustumisesta. Siksipä mies riisuikin viittansa ja kietoi sen höllästi naisen ruumiin ympärille. Samassa mies kääri myös kätensä naisen ympärille. Sitten hän siirsi kaikki ajatuksensa ja voimansa nousemiseen nainen sylissään. Se oli hieman huteraa, mutta Fred sai silti noustua Salifye sylissään prinsessa asennossa.
Eli naisen polvitaipeet menivät miehen käsivärren yli ja jalat roikkuivat siinä mukavasti, kun toinen käsi piteli naisen kainaloiden takaa. Naisella piti kaiken mukaan olla mahdollisimman mukavaa, kun mies lähti kantamaan naista.
"Tiedätkö mitään hyvää paikkaa, vai käykö oma pikku mökkini?" Fred kysyi hymyillen naiselta ja jatkoi kävelyä.

[Ay]

" Mutta se ei haittaa sinua? "
Se olisi todella ihanaa, jos toista ei haitannut hänen silmien erilaisuus silloin tällöin. Hiljalleen keltaiset silmät kaikkosivat ja palautui takaisin normaali väriseksi. Miten Fred lisäsi loppu lauseen niin hänen oli pakko naurahtaa.
Huomatessaan, kun toinen oli myös huomannut hänen sanojen kautta pian he vilustuisivat niin hyvä asia. Nyt he saataisivat tehdä jokin majan. Ainakin Safilye teki pienen kokoisen majan. Fredin ele hämmensi norta naista, kun hän oli laittanut hänen päälle viittansa.
" Nyt sinä kastut. " Pienesti vastuttettiin.
Ei hän halunnut, että toinen kastuisi nyt hänen takiaansa. Vastustelu jäi siihen, kun Fred alkoi nousta ylös haparoiden Safilye kuitenkin luotti Frediin, että hän ei tippuisi märälle nurmikolle. Tajutessaan kunnolla, että hän oli miehen sylissä niin neidon poskipäille tuli punoitusta. Kädet olivat rennon oloisesti kaulan ympäri.
" Valitettavasti en tiedä mitää mukavaa majaa, että ihan sinunkin mökkisi kelpaa tai sellainen todella jättimäinen puu missä voi olla suojassa ja lämmitää nuotiota. " Safilye sanoi.

[Templer]

Frederic

"En minä pienistä vilustu." Fred sanoi hymyillen naisen vastustamiselle. Samassa kun nainen kertoi suuresta puunrungosta, jonka sisälle voisi mennä ja tehdä nuotion, Fred muistikin suuren puun, jonka runko oli ontto ja jonka sisällä hän oli pienenä majaillut.
"Tiedän juuri sopivan paikan." Mies sanoi hymyillen ja lähti kulkemaan hieman ripeämmin maastossa. Hetken hapuiltuaan metsässä hän löysi kohdan, josta muisti tien aika hyvin tuolle kyseiselle piilopaikalleen. Hän ei ollut käynyt tuolla paikalla moneen vuoteen, joten kun hän sen näki, se oli muuttunut tai ainakin hän oli muistellut sitä hieman erilaiseksi. Pää asia kuitenkin oli, että sen sisällä ei satanut ja sinne pystyi helposti sytyttämään nuotion. Suu aukon edessä oli oksia, jotka näyttivät kuin verhoilta. Fred ra'otti noita "verhoja" ja katsoi sisälle, juuri sopiva, sinne mahtuisi hyvin kaksi ihmistä ja nuotio. "Lattia" oli pehmeää sammalta ja vaikka puu haisikin hieman ummehtuneelle, sen sisällä olisi paljon mukavempi olla kuin ulkona sateessa. Katossa oli jopa pieni reikä, josta savu pääsi ulos, mutta vesi ei sisään, Fred ei itsekään tiennyt miten se oli mahdollista, mutta ei hän sitä halunnut suuremmin selvittääkään, koska silloin hänen pitäisi kavuta puun latvaan. Frederic laski naisen maahan ja piteli "verhoja" auki, jotta nainen pystyisi astumaan sisälle.