Kahden keikka

Eldon

Kapakassa oli hyvä tunnelma. Puheensorina täytti koko tuvan ja nauru rytmitti sitä. Eldon istui hieman kylmissään takan viereisellä paikalla siemaillen simaansa. Hän oli päättänyt ottaa itselleen hieman vapaata kaupungin vilskeestä ja oli tullut tähän kylään viettämään laatu aikaa. Laatu ajaksi hän ei sitä tosin enään sanoisi. Hän oli kävellyt lähes puolet matkastaan hyisessä ilmassa. Loput matkasta hän oli tullut jonkun kiertelevän pata- ja klapikauppiaan kyydillä. Kyydissä ei ollut pehmeä istua, hän oli saanut tikkuja takamukseensa ja metalliset padat ja kattilat olivat kolisseet ja kalisseet koko kyydin ajan. Eldon kietoutui tiukemmin viittaansa ja nojasi selällään takan kylkeen. Hänen lonkkaansa koski edelleen. Ei ollut montaa viikkoa kulunut siitä, kun hän oli joutunut paikattavaksi. Niin syvällä haavalla kestäisi kauan parantua kokonaan. Juoma täytti taas hänen suunsa. Hän nosti katseensa mukistaan ja vilkuili jahka kapakassa näkyisi joku jonka kanssa voisi kenties keskustella tai pelata hieman nopilla. Hän ainakin syvästi toivoi saavansa edes hieman seuraa ja voisi keskittyä muihin asioihin kuin kurjuuksiinsa.

//Kittya odotellessa//

Evelyn

Jälleen kerran nuori punapää oli löytänyt tiensä Nahor kylään, ja nyt suuntana oli kapakka. Kylmät säät olivat pakottaneet nuoren pukemaan päällensä pitkän takin jonka helmat olivat jo kurassa, muttei se tätä piraattia hidastanut. Kapakan ovi paukahti auki kun Evelyn astui näyttävästi sisään, lampsien tietenkin suoraan tiskille. Monet päät kääntyivät katsomaan tätä punapäistä ilmestystä jonka tuuheat hiukset olivat jälleen palmikolla toisella sivulla. "Tuoppi olutta." Evelyn sanoi myyjälle heittäen sopivasti rahaa pöytään, rahat saatuaan antoi tiskin toisella puolen ollut neito punapäälle tuopillisen. Tuoppi kädessään Evelyn suunnisti kohti kohden takkaa, kylmä oli tavoittanut tytön luut ja ytimet, mutteihän sitä passaa vieraille näyttää. "Eihän noin tummahipiäistä miestä erota nuhjuisista kapakan seinistä, mutta nyt kun teidät huomasin niin passaisiko liittyä seuraan ?" Evelyn kysyi jääden sitten odottelemaan lupaa istua pöytään.


//Täällä ollaan//

Eldon

Eldonin katse, kuten monen muunkin, suuntautui ovelle, kun sieltä tupsahti sisään varsin näpsäkän näköinen punapää. Hänen katseensa seurasi tyttöä tämän kävellessä tiskille, tilatessa olutta ja lopulta kävellessä mitä ilmeisimmiten häntä kohti. Eldon käänsi katseensa ja oli kuin ei olisi huomannut tuota. Neidin ilmoittaessa, että Eldon sulautui hyvin kapakan likaisiin ja sammalta kasvaviin seiniin hän käänsi katseensa takaisin tuohon. Hän ei tiennyt pitääkkö sitä kohtilaisuutena vai ilkuntana. Hän päätti silti ottaa sen kohteliaisuutena sillä häntä harvoin edes huomioitiin. Neiti oli myös pyytänyt lupaa liittyä seuraan. Eldon nosti kävelykeppinsä pois pöydältä ja asetti sen viereensä seinää vasten. Sen jälkeen hän nosti avointa kämmentä, häntä vastapäätä olevaa tuolia kohti ja tokaisi: "Senkus teet olosi mukavaksi. Tai niin mukavaksi, kun sen voi täällä tehdä". Eldon siemaisi lisää simaa ja asetti kätensä taskuunsa, valmiiksi vetämään noppansa esiin jos vaikka tuo innostuisi pelaamaan hänen kanssaan.

//En tiedä miksi, mutta repeilin viimeistä lausettani kirjoittaessa :D//

Evelyn

Naisenalku katsoi tummaa miestä joka näytti kädellään vapaata tuolia. Punapää tarttui vapaalla kädellään tuoliin istuen siihen sitten. Tuoppi vietiin huulille ja siitä hörpättiin kunnon kulaus, mitä sitä turhia säästelemään.
Evelyn nojautui hieman taaemmas kuulostellen hieman samalla mitä viereisessä pöydässä puhuttaisiin, ei siitä mitään haittaakaan ollut. Kyllä tyttö pystyi keskittymään kuuntelemaan pöydässä puhujia sekä tummahipiää samaan aikaan.
"Moni näyttää tulleen kapakkaan suojaan hyiseltä säältä, itse tulin lähinnä tappamaan aikaa, miten lie sinun laitasi ?" Evelyn kysyi ottaen jälleen huikan juomastaan.

//Oisko ihan karvanopat ^^//

Eldon

Naisen asettauduttua mukavasti ja hörpättyään oluestaan tämä kysyi Eldonilta, miksi hän oli tullut kapakkaan. Eldon kohautti hieman olkiaan ja avasi suunsa: "Lähinnä tulin tänne pitämään jonkin jonkin sortin lomaa. Ja pakko myöntää, että sää osittain ajoi minut tänne". Hän otti huikan mukistaan ja pisti merkille tavan jolla nainen istui tuolissaan. Tarkkaavaiset silmät, kun omisti. "Satutko pitämään uhkapeleistä? Kerran, kun olet täällä tappamassa aikaa niin se voisi sujua nopeammin pienen tekemisen kera.", Eldon töksäytti lähes ennen aikojaan. Hänellä oli yhä käsi noppien ympärillä.

//Ei kai Eldonilla karvanoppia ole. Ainakaan itse en ole pistänyt merkille, että herra sellaiset omistaisi :D//

Evelyn

Mies oli siis tullut myös hyisen sään takia sisätiloihin, ei siis mitään ihmeellisempää. Tumma mies ehdotti myös uhkapelejä ajan tapoksi, ja sehän passasi. "Voin varoittaa että olen hyvä lähes kaikissa peleissä, joten millä herra tahtoisi aloitella ?" Evelyn kysäisi myöntyen toisen peli ehdotukseen. Uhkapelaaminenhan ei ollut mitään ilman kunnon panoksia joten tyttö kaivoi vuorostaan taskunsa pohjalta pussillisen hopearahoja nakaten pussukan pöytään. "Ja teidän panoksenne peliin ?" Tyttö kysyi viekkaasti virnistäen. Hän oli melkoisen varma siitä että tulisi pärjäämään tässä pelissä, oli se sitten mikä peli hyvänsä, merirosvolaivalla oltiin pelattu pelejä sun toisia, ja jokaisessa oli tyttö ollut voitolla suurimman osan ajasta.

Eldon

Peli ehdotukseen vastattiin positiivisesti. Nainen heitti myös panoksenaan pussin kilisevää pöydälle. Eldon puolestaan kumartui hieman eteenpäin jotta pääsisi käsiksi laukkuunsa, joka makasi hänen jalkojensa välissä turvassa. Hetken sitä kaiveltuaan hän otti sieltä esiin luisen piipun, tulukset ja paketoitua, melko kallista tupakanpurua. Niiden lisäksi hän nosti pöydälle omaksi panokseseen nuhjuisen vaatekappaleen, joka oli kääritty jonkin puikulamaisen päälle. Hän suoristi selkänsä ja hymyili vaisusti naiselle viivästystään. "Ehkä tämä riittää alkupanokseksi", Eldon sanoi madalletulla äänellä ja raotti nuhjuista käärettä. Sen alta paljastui hopealla ja safiirilla koristeltu tikarin kahva sekä tuppi. Hän ei antanut kauaa sen olla esillä ja peitteli melkein samantien tikarin, kun joku vanha mies nousi viereisessä pöydässä. Mies kävelikin vain tiskille ja tilasi lisää olutta. "Saat kurkistaa uudestaan, mutta älä anna jokaisen nähdä sitä. Ei olisi mukavaa jakaa sitä näiden ihmisten kanssa", hän jatkoi samalla madalletulla äänensävyllä. Hän asetti käärön syrjään ja otti käteensä puolestaan piipun ja tupakanpurut. Asetettuaan piipun suuhunsa ja täytettyään sen pesän puruilla, hän otti tulukset ja iski muutaman kerran niistä kipinää puruille. Eldon imaisi ensimmäiset sauhut ja puhalsi ne nenänsä kautta ulos. Katsoessaan pöytää, Eldon huomasi, että pelivälineet puuttuivat vielä. Hän hieman hätäisesti veti taskustaan kaksi noppaa ja asetti ne keskelle pöytää. Eldon nosti katseensa naiseen ja kysyi: "Haluatko aloittaa vai aloitanko minä?"

//EDIT: Korjasin pari kirjoitusvirhettä.//

Evelyn

Mies kaiveli jostain pöydänalta panoksensa peliin, ja eniten tyttö kiinnostuikin ryysyistä joiden sisään oltiin selvästi jotain piiloteltu. Yöntimon vilauttaessa mytyn sisältöä nousi ovela virne tytön kasvoille, voi että, tuo tikari olisi varmasti omaisuuksien arvoinen, ja Evelyn tahtoi sen itselleen. Jonkun noustessa viereisestä pöydästä vei Evelyn jo kätensä selän taakse, valmiiksi puukkoa ottamaan, mutta noussut henkilö hoipertelikin tiskin ääreen, joten käsi palasi tuopin ympärille. Tummahipiä lisäsi että neito saisi kurkistaa uudemman kerran, mutta Evelyn puisteli päätänsä nojaten sitten eteenpäin, ettei ihan jokainen hänen sanojaan kuulisi. "Tarkat silmät tarvitsevat vain yhden vilkaisun." Neito lisäsi kulmaansa kohottaen.
Yhä tuo oli etukenossa kun toinen väkersi piippunsa kanssa, mutta sitten maltillinen odotus loppui ja naisenalku suoristi selkänsä. Piakkoin tumma mies sai nopat kuitenkin pöytään,, kenties isoin luku voittaa ? Yksinkertaiset ja helpot säänöt. "Naiset ensin, eikö näin ole ?" Tytö kysäisi napaten nopat omiin kätösiinsä. Hetken niitä nyrkissään ravisteltua pudotti tyttö ne pöydälle, nopat pyörivät pöydällä piinallisen pitkältä tuntuvan ajan, kunnes ne asettuivat aloilleen. "Viisi ja kolme, pistä paremmaksi." Evelyn sanoi nojautuen sitten taas kuulostelemaan takanaan olevan pöydän juttuja.

Eldon

Tyttö ilmeisesti tahtoi heittää ensin. Eldonia se ei haitannut. Nopat vierivät pöydälle ja pyörivät oman aikansa. Yhteistuloksena oli kahdeksan. Eldon hieraisi leukaansa ja heti perään siemaisi simaansa. Toki ensin ottaen piipun pois suusta ja laittaen sen sitten takaisin. Hän kurkotti kuutiot omaan kouraansa ja ravisteli niitä siellä pienen tovin. Hän teki yksinkertaisemmin ja kalautti nopat avokämmenellä pöytään, jotta ne eivät pyörisi. Nostaessaan kämmentään pois noppien päältä hänellä oli pieni omahyväinen virne kasvoillaan. Virne kuitenkin hyytyi samantien silmäluvun näyttäessä seitsemää. Onnen numero, mutta ei tällä kertaa niin onnekas. Eldonin tuhahtaessa hänen sieraimensa savusivat ja hän työnsi sormillaan vaatenyytin tyttöä kohti. Hän oli ollut liian koppava heti alkuun ja olisi ollut parempi jos hän olisi asettanut pienemmän panoksen. Vaan minkäs innokkuudelleen mahtaa.

Evelyn

Punapää naurahti huomattuaan toisen saaneen pienemmät luvut. Vaate nyytti eksyikin pian tytön takin sisätaskuun talteen, mutta omat panokset jäivätkin pöydälle. "Tahdotko koetella onneasi uudemman kerran ?" Evelyn kysäisi ovelana kulmaansa kohottaen. Virnuilun keskeytti kuitenkin takapöydästä kuuluva puhe.

"Varakas ?"
"Hyvin varakas."
"Miten herra on tänne eksynyt ?"
"Liekö asiaa kreiville ? Herra majailee kuulema tuossa nurkan takana, siinä pienessä majatalossa. Lieneekö nytkin ulkosalla, on mieltynyt lenkkeilyyn ja itsensä esittelyyn. Mutta tästä ei sitten hiiskuta."
"Ei tietenkään."

Evelynin ilme oli vakava kun tuo kuunteli kaksikon keskustelua, vai että joku varakas herra oli kaupungissa ? Ja mahdollisesti vielä ulkosalla ? Eihän tälläista tilaisuutta voinut ohittaa. " Tai no, ehkä joskus toiste." Evelyn sanoi napaten omat panoksensa takaisin takintaskuun nousten sitten pöydästä. "Oli hauska tutustua." Evelyn sanoi virnistäen voitonriemuisasti, suunnaten sitten reippain askelin ulos, tuoppikin jäi puolilleen.

//Toivottavasti ei ole liika sekava.//

Eldon

Eldon katsoi tympiintyneenä kuinka nainen laittoi miltein omaisuuden maksavan tikarin takkinsa sisään. Hän vetäisi pitkät savut piipustaan ja muistutti varmasti melkolailla härkää puhaltaessaan ne nenästään pihalle. Nainen kysyi tahtoiko Eldon kokeilla onneaan uudelleen. Eldon kaivoi taskustaan oman rahapussinsa ja heitti sen pöydälle. Hän oli ottamassa noppia kouraansa. Hänen ravisuttaessaan noppia nainen hyppäsikin äkisti seisaalleen ja ilmoitti ettei tahtonut enään pelata. Eldon painoi mieleen naisen ilmeen. Hän vaikutti yllättyneelle ja toiveikkaalle. Eldon ei osannut sen enempää tulkita ilmettä. Nainen lähti rivakkaa tahtia ulos kapakasta ja Eldon jäi pöytään istumaan. Mikähän sille tuli?, hän mietti. Hän pisti arpakuutiot takaisin taskuunsa mietteissään. Hänen vatsassaan oli oudon kutkuttava tunne. Eldon mietti hetken aikaa naisen ilmettä. Hän hörppäsi simansa loppuun. Nyt vasta hänelle juolahti mieleen, että naisella oli ollut päällään melkolailla samanlaiset vaatteet mitä merimiehillä ja merenkävijöillä yleensä. Eldonin silmät laajenivat. Nainen saattoi olla merirosvo. Hän voisi siis tietää jostain rahakätköstä tai jostain vielä paremmasta. Eldon tarttui laukkuunsa. Heilautti sen hihnan päänsä ylitse, tarttui toisella kädellään kävelysauvaansa ja lähti ulos kapakasta niin nopeasti kuin kykeni, mutta yritti näyttää mahdollisimman normaalilta.

Ulkona Eldonia odotti hyinen sää ja tihkusade. Hän vilkuili siitä huolimatta ympärilleen ja näki kuin näkikin naisen kävelemässä muutaman talon häntä edellä. Hän lähti kävelemään naisen perässä, mutta yritti pitää sopivaa välimatkaa varjostaakseen tätä.

Evelyn

Nuorukainen harppoi pitkin katuja miehiltä kuulleeseen suuntaan. Hyvällä tuurilla hän voisi törmätäkkin siihen porhoon. Ripeät askeleet kulkivat varjoisilla kujilla kunnes aikaisemmin mainittu majatalo näkyi. Kuullessaan puhetta Evelyn kuitenkin säpsähti piiloutuen varjoihin.
Pullean näköinen mies puhui ilmeisesti majatalon työläiselle. "Vie laukut ylös, viimeinen vasemmalla, äläkä vitkastele." Mies selosti nuorelle pojalle joka lähti sitten kahden kookkaan laukun kanssa sisälle, ja sieltä mitä luultavammin ylös. Poikaa läksyttänyt mies itse lähti kävelemään pitkin illan hämärtämiä sateisia katuja, mihin lie tuollakin ollut matka. Evelyn päätteli mielessään talon sisätilojen rakenteen, suunnaten sitten oletettavasti oikean ikkunan alle. Ympärille vilkaistuaan, ketään näkemättä, punapää ponnisti vauhtia tarttuen sitten ensimmäiselle ikkunalaudalle. Siitä tottunein liikkein tuo kohosi korkeammalle kohti toista kerrosta. Toisen kerroksen vasemmanpuolimmaiselle ikkunalle päästyään kurkkasi tyttö siitä sisään. Poika oli juuri tuomassa laukkuja huoneeseen, ja sisälle olisi päästävä.

Evelyn koputti ikkunaan jolloin poika suuntasi ihmeissään kohti pimeää ikkunaa, tietenkin uteliaana avaten sen. Silloin Eve kohottautui ikkunalaudalta suoraksi. "Iltaa." Tuo sanoi tarttuen poikapolon päähän, kopauttaen sen voimalla ikkunan raameihin, jolloin tuolta lähti taju. Kaikessa hiljaisuudessa nuorinainen kiipesikin sitten ikkunasta sisään, katsoen silmät kiiluen laukkujen sisällön. Kultaa ja hopeaa pienemmässä pussukassa, myös muutama arvokkaalta näyttävä paperi. Kelpaa hyvin. Evelyn nappasi kassit mukaansa kurkaten sitten ikkunasta uudemman kerran ulos. Huonoksi onnekseen arvotavaran omistava mies oli jo matkalla takaisin. Evelyn tiesi ettei pääsisi tästä enään alas ja karkuun, joten kurssi kohti korkeuksia sitten vain. Nopeasti tyttö nakkasi kassin vastakkaisen rakennuksen katolle, kiiveten itse ikkunasta majatalon katolle.

Eldon

Eldon ehti seurata muutaman talon verran hänen äskeistä seuralaistaan, kunnes näki tämän pysähtyvän ja loikkaavan varjoihin. Eldon puolestaan turvautui magiaansa, kääriytyi pimeyteen ja jatkoi kävelemistään varjona. Onneksi ilta oli tarpeeksi hämärä, jottei häntä huomattaisi helposti. Hän silti pitäytyi varuillaan ja pehmensi askeliaan. Pian tuo nainen katosi rakennuksen taakse, mikä osoittautui majataloksi. Eldon teki itsensä taas näkyväksi ja majatalolta häntä vastaan asteli pulskahko mies. Harvoilla oli varaa syödä niin tukevasti kuin tämä mies eikä hän muutenkaan näyttänyt kyläläiselle hienoissa vaatteissaan ja siistissä kampauksessaan. Eldon päätteli, että nainen oli piiloutunut tältä mieheltä. Hän ohitti miekkosen katsomatta tätä laisinkaan. Eldon ei aikonut kiristää tahtiaan sillä arveli, että nainen pyrki majatalon sisälle jonne tuo porho oli jättänyt tavaransa eikä uskonut naisen karkaavan hetkeen teille tietämättömille. Varas otti aina oman aikansa putsatessaan taloa.

Eldon asteli sille kujalle minne nainen oli kadonnut. Hetken tarkasteltuaan hän huomasi yläkerran ikkunan olevan auki ja punaisten hiusten pilkistävän sieltä. Pian ikkunasta heilahti ulos matkakassi ja se lensi suoraan viereisen talon katolle. Tyttö kiipesi heti perään ulos ikkunasta ja suunnisti itse majatalon katolle. Eldonin kasvoille levisi väkisinkin virne nähdessään tytön fiksun käytöksen. Hän ei kuitenkaan aikaillut silmänräpäytystä kauempaa vaan keräsi energiaansa heikompaan jalkaansa, asetti kävelysauvansa selkänsä ja laukkunsa kantohihnan väliin ja ryhtyi kiipeämään naisen perässä. Kiipeäminen tosin sattui julmetusti hänen lonkkaansa, mutta hän ei antanut sen hidastaa tahtiansa.

Evelyn

Nuorukainen kerkesi pimeille katoille juuri kreivin aikaan, sillä katolla äänettömästi hiipiessään kuuli Evelyn jonkun astuvan huoneeseen, ja siitä alkoikin karu kiroaminen. Ovela virne säilyi rämäpäisen nuorukaisen kasvoilla vaikka kiinnijäämisen riski kasvoi sekunti toisensa jälkeen. Pian punapää kuitenkin saavutti paikan josta saattoi helpolla loikata vastakkaisen rakennuksen katolle, ja niin tuo tekikin, valitettavasti kattotiilet olivat kuitenkin jäässä ja maahan putoaminen ei ollut kaukana. Evelynin jalat lipsahtivat katonreunalta, mutta tuo sai kuitenkin jonkinsortin otteen reunasta. Hetken tuo roikikui reunalla, saaden itsensä nipin napin vedettyä takaisin katolle jolle tuo yritti päästä. Majatalosta oltiin tosin kuultu meteliä joka tuli katolta, eikä aikaakaan kun siitä huutamalla ilmoitettiin. Evelyn harppoi nopein mutta hiljaisin askelin pitkin kattoa laukun luokse nostaen sen käsiinsä.

Eldon

Eldon kiipesi naikkosen perässä kohti kattoa. Hänen ollessaan toisen kerroksen kohdalla hänen otteensa oli lipsua, kun viereisestä ikkunasta kuului yhtäkkiä kova-äänistä kiroamista. Hän verhoutui taas varjoihin ja jatkoi kiipeämistään samaan tapaan kuin äskenkin. Nainen hänen edellään loikkasi hänen ja tyhjyyden ylitse vastakkaiselle katolle. Eldon ihaili tuota hyppyä. Laskeutuminen puolestaan oli kömpelö ja sekös melkein sai Eldonin purskahtamaan nauruun. Eldon kiristi tahtiaan kiipeämiseensä ja kiipesi koko matkan majatalon katolle. Sieltä hän otti vauhtia ja loikkasi naisen perään. Eldon ei muistanut milloin viimeksi oli kokenut yhtä hurjan ilmalennon. Siitä ilmeisesti oli aikaa sillä loikka tuntui kestävän pitkänkin tovin. Hän silti oli valmistautunut katolle laskeutumiseen. Vaimentaen äänen ja iskun, Eldon turvautui taas taikuuteen. Hän oli laskeutunut lähes ääneti naisen taakse, mutta tuo ei tuntunut edes huomaavan häntä. Naisen nostaessa heittämäänsä laukkua, Eldon poistui varjoistaan, nappasi kiinni kävelykepistään ja asetti sen kärjen naisen kämmenselälle. "Vai tuon perään sinulle tuli kiire. Ei kai haittaa jos pidän sinulle seuraa lopun pakomatkastasi?", hän sanoi hilpeällä ja melko tuttavallisella äänellä.