Sometimes run out of angels


Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Tammi 08, 2012 4:03

Sometimes run out of angels

K-15 (<---kyllä tämä kai määritellään...)

Najadi

Tuuli virtasi lumen kristallista pintaa vasten. Aurinkokin oli päässyt loistoonsa, eli nyt se paistoi pilvettömältä taivaalta. Höyry kulki neidon suusta ja hävisi sitten ilman pyörteisiin. Isot, mutta melkein äänettömät siiven iskut piiskasivat ilmaa, jonka rinnalla kuului yhtä äänetöntä hyräilyä.
Najadi ei ollut sen enempää koskaan aroilla, joskus vaan vilkaissut reunamilta, mutta siihen se oli sitten jäänytkin. Nyt tämä lenteli ilman harmaita aavistuksiakaan mitä olisi tiedossa, joten tällä ei ollut siis päiväsuunnitelmia. Sehän olikin todella hyvä syy nauttia vapaapäivästä täällä lennellen ja laukaten.
Seuraavaksi tämä laskeutukin maahan. Lumi pöllysi jonkun verran leveiden kavioiden edessä ja siivet asettuivat paikoilleen sivulle lämmittämään kylkiä. Kylmä sää olisi pelkästään riittänyt tälle tyypille, mutta sitten vielä tuulikin oli tuppautunut mukaan. Neito tuhahti ja repi pientä viitan oloista takkia paremmin päällensä. Olihan se odotettavissa, että isolla aukiolla tuulisi paljon, mutta mitäpä Najadi oikein tekisi?
Leveät kaviot pysyivät lumen pinnanpäällä, mutta paino sen sijaan ei. Oli rasittavaa kävellä korkean lumipeitteessä, kun piti nostella jalkoja kokoajan todella ylös, mutta kun vauhti koveni ravin, se oli jo paljon helpompaa sillä lumi oli kuitenkin höttölunta, jolloin jalat liikkuivat lumipeitteen alapuolella.
Najadi tunsi kuinka tuuli tarttui siipien alle, vaikka niitä ei oltu edes levitetty.
Najadista oli hauskaa katsoa jostain kauempaa joku tietty kohta ja pitää silmät kiinni siinä kohdassa, kunnes olisi iinä tietyssä kohdassa. Ja ideanahan oli se, että näki kuinka nopeasti itse liikkui. Itsekseen naureleva hepotyyppi nautti täydellä teholla tästä paikasta, joten oli varmaa, että nainen tulisi uudestaankin käymään täällä näin.

Viesti Su Tammi 08, 2012 4:26

Re: Sometimes run out of angels

Erin

Erinin miekka välähteli auringon valossa, ja susi oli ihmeen hilpeällä päällä, jos hilpeäksi tätä mielen tilaa Erinillä pystyi sanomaan. Nainen asteli aron reunamilla, ja odotteli. Hän oli joskus kuullut että täällä oli epätavallisen suuria ja kömpelöitä jäniksiä, ja niin tosiaan oli. Vähän aikaa sitten Erin oli tullut kokeilemaan onneaan, ja sai suuren jäniksen, joka suurinpiirtein tuli syliin. Ei nyt aivan... Suden askeleet rapisivat, oli mahdotonta kulkea täysin äänettömästi lumessa. Erin toivoi, ettei joutuisi nenätyksin kenenkään kanssa, ja varoi menemästä liian nopeaa ja äänekkäästi eteen päin. Ruokaa oli vaikea saada talvisin, ja siksi Erin olikin joutunut syömään haltioiden ruokaa, joka ei suden mielestä ollut hyvää. Aurinko tuntui härnäävän sutta, joka vihasi valoa. Oli vaikea kulkea auringon paisteessa, kun yritti jahdata jotakin nopeaa saalista, mutta jos aikoi syödä, oli pakko.

Suden tarkat korvat kääntyilivät, kun kuului heikkoa hyräilyä, ja ehkä hiukan heikompia siipien iskuja. Nainen pysähtyi täysin, ja kuuli vain oman hengityksensä. Mikä se oli ollut? Susi huokaisi, ja astui pienen varovaisen askeleen. Nyt kuului vain, kun jonkun kaviot rummuttivat maata. Erinin viitta heilahteli tuulessa, ja miekka oli asetettu viereen. Erin oli pyyhkäissyt suurella tassullaan kaiken lumen yhdestä kohtaa, ja nyt oli kontallaan maassa, toinen korva painettuna maahan. Hevonen kenties? Lentävä sellainen? Ei, ei hevoset hyräile! Paitsi... Ehkä se oli kentauri! Mutta lentävistä sellaisista Erin ei ollut kuullut, mikä ihme. Erin ei ollut nähnyt paljoakaan kenraureita, vain pari yksilöä, jotka piiloutuivat suuren suden nähdessään, ei mikään ihme. Erin nosti päänsä, ja katseli ympärilleen. Nyt hän näki, haistoi, ja kuuli paremmin. Kentauri (jonka kyljillä lepäsi siivet) ravaili pitkin aroja, ja vaikutti erityisen iloiselta. Eikä... Tämä tästä puuttui... Iloinen kentauri, joka hätistäisi suurimmankin olion pois näkyvistä... Erin ajatteli, ja puuskahti äänettömästi, ettei kentauri vain sattuisi huomaamaan tätä. Etuhiukset olivat valahtaneet silmille, ja naaras puhalsi niitä pois. Saattoi olla hauska näky, kun suuri susi istuskeli lumessa, korvat luimussa. Tai no oikeastaan. On ihan sama näkeekö tuo kentauri minut, voin aina poistua paikalta, tai uhkailla, että otus lähtee karkuun... Erin ajatteli, ja yritti tuoda jotakin positiivista elämäänsä.

//Noin, jospa se kelepaa... 8> *typerä virne*//

Viesti Su Tammi 08, 2012 4:46

Najadi

Nainen juoksenteli hilpeänä eteenpäin, ja pysähtyikin yhtäkkiäkuin seinään. Voisi luulla, että syynä oli kenties vihollisen ilmaantuminen, tai kuinka nainen kuuli jotain, mutta tässäpä syy oli se, että hopeapeitteinen flukentaur oli saapunut kohteeseensa jossa oli pitänyt silmänsä kiinni. koko ajan.
Nainen rupesi tepastelemaan paikallaan, samalla kääntyen ja etsien uutta kohdetta. Tämän silmät etsivät tällä kertaa jotakin jännää, jotakin sellaista joka eroittuisi tästä valkoisesta maisemasta, kenties ehkä pientä karua puskaa yms. Tämän silmät pysähtyivätkin seuraavaksi pieneen, ikäänkuin kuoppaan, se ei näkynyt edes, mutta ihan pieni lumikasaantuma erttui silti. Siitä kohtaa oli myös hävinnyt se kiiltävä, kristallinen pinta, joten siinä kohti oli vain tavallista höttölunta.
Najadi tarkasteli ja pisti muistiinsa tuon kohdan, jos vaikka sattuisi vilkaisemaan vahingossa muualle siinä matkalla.
Vaaleaverikkö katseli vähän muuallekkin, ikäänkuin tarkistaen ympäristönsä, sitten alkaen vihdoin liikkumaan tuonne kuoppaa kohti. Vauhti nopeni, siinä matkalla, olihan sinne sentään jonkunlainen välimatka. Tuuli otti Najadin hiukset sekä hännän mukaan leikkeihinsä.
Nyt nainen hidasti vauhtiansa, kun kuuli jotain, kenties eläin? Oliko tämä kyseinen kolo jonkun väliaikainen suoja? Najadilla oli vielä välimätkaa tuohon kuoppaan, ja aikoi sen pitääkin, hetkenajan siis..
Kun jalat olivat pysähtyneet täysin laittoi neito kätensä syliin puskaan, tuhahtaen kylmyydestä, eihän tämä omistanut muuta vaatekappaletta kuin valkoinen toppi, ja jonkun näköisen takin.
Flukentaurin mielikuvitus alkoi vihdoinkin laukata ja mieleen tulivat ensimmäisenä tietenkin jekut. Se olisi lapsellista, mutta silti. Oli kuitenkin vaikea keksiä tässä tapauksesa tuohon ansaa, ei siihen saanut minkäänlaista ansaa vaikka kuinka nainen mittailikin katseellaan kuopan mittoja yms. joten Najadi tuli siihen tulokseen, että jekut saivat jäädä sikseen.
Nainen otti mahdollisimman hiljaisen askeleen eteenpäin, iirtäen vain yhtä jalkaansa, mutta se oli silti mahdotonta. Kova lumipeitteen pinta rasahti jalan alla jolloin tamman suusta pääsi pieni kiroamus. Toinen on huomannut minut varmaan aikoja sitten.. Najadi mietti huvikseen samalla kun kirosi ääneen. Hetken siinä oltuaan, hiljaisuuden vallitessa tamma katseli kohti aurinkoa, tai no ei ihan kohti, mutta sen vierustaa, jolloin tämä saisi silmiinsä tarpeeksi valoa, voidakseen mahdollisesti sokaista toisen.

Viesti Su Tammi 08, 2012 9:28

Erin

Susi kuuli, että kentauri läheni vauhdilla. Erin oli täysin hiljaa. Vain toinen susi olisi voinut kuulla hänet. Kentauri läheni, ja kohta äänet loppuivat, kuului vain kentaurin hengitys. Susi valmistautui nousemaan, ja karjaisemaan kentaurille, että jättäisi hänet rauhaan. Yksi... kaksi.... kolme... Susi nousi vauhdilla, ja ärähti. "Mitä hiiviskelet!?" Susi karjahti, ja mulkoili oliota. Susi liikutteli miekkaansa uhkaavasti. Toivottavasti tuo kentauri lähtisi laukkaamaan pakoon, ja lujaa! Erin ei halunnut tuota hihhulia pilaamaan päiväänsä! Naaraan kulmahampaat näkyivät, ja kuului pientä murinaa. Hän halusi tuon otuksen pois silmistään! Ikenet alkoivat näkyä, ja susi näyttikin jo hyvin uhkaavalta, eikä kuka tahansa olisi uskaltanut jäädä suden hampaisiin, eikä varsinkaan tämän suden. Tunnetusti Erin ei tuntenut minkäänlaista sääliä, eikä voinut hallita itseään, kun verenhimo iskee. Jos tuo kentauri saisi ärsytettyä suden kunnolla, ei tuo pysyisi yhtenä kappaleena! Erin päästi matalia ja aina vain uhkaavampia murahduksia, ja tuijotti vieläkin uhkaavammin. "Mene!" Tämä karjui, ja oikeastaan ei uskonut että tuo juoksisi karkuun. Haisi itseppäisyydeltä ja ilkeydeltä. Tuolle kentaurille ei kävisi hyvin!

// Lyhyttä... Sori, mut tässä kohtaa oli vaikee toimia ilma hittailua... *mutinaa ja pään heiluttelua.*

Viesti Su Tammi 08, 2012 11:05

Najadi

Nainen katsahti kuoppaan ja laski mielessään milloin hyppäisi lähemmäs jotta näkisi sen pohjille asti. Yksi..Kaksi.. "KÄÄK!" Tämä kirkaisi, ja hyppäsi taaemmas, kun kuopasta hyppäsi..Ihmissusi?Sitten tämä kyseinen, luultavasti ihmissusi alkoi huutamaan Najadille, mikä oli todella tyhmä näky. Olihan se pelottavaa, mutta nainen joutui tosissaan pitämään naurunsa kurissa, kun toinen huusi hieman liiotellusti tälle. "Hmm...Tuota tietääkseni minäkin saan pitää hupia, vai? Sitä hiiviskelen, jotta saisin [/i]ihmissuden näyttämään tuollaiselta." Najadi virnisti ja painosti sanaa ihmissusi. Najadi rupesi miettimään sanojaan tarkemmin, miksi tämä oli painostanut sanaa ihmissusi, siksi että kyseinen laji oli puoliksi eläin ja puoliksi ihminen, pilkan aihe siis, mutta tyhmä sellainen tässä tilaanteessa. Olet puoliverinen, tyhmää!Just joo..[i] tämä mietti ihan sekona sillä ei oikeastaan vieläkään tajunnut että tämän edessä seisoi juuri ihmissusi, iso, melkein itsensä kokoinen ja jolla oli nähtävästi huono päivä. Najadi katsoi taivaalle, vilkaisi auringon suuntaan, ihan vielä varmuuden vuoksi, toisellahan oli asekkin.
Tamma kuunteli toisen huutavan vielä ´mene´-käskyn. "Miksi? Täällä ei tietääkseni ole mitään sääntjä minunlaisiani vastaan, kerta itsekkin olet täällä, me kaksi puoliveristä, eikö niin?" Tämä virnisti, ja katsoi toista, silmät kiiluen, ikäänkuin valo kohta puhkeaisi niistä opis, mutta sen aika ei vielä ollut.

//No joo ei mulla sen parempaa tullut, laitoin että Najadi sekoaa mut se taidan oikeesti olla minä joka sekoaa, en osaa selittää mitään tarpeeks hyvin et joku tajuais D: Muutenki yö kohta nii laitoin ny ees jotain^^

Viesti Ma Tammi 16, 2012 7:03

Erin

Erin ei pitänyt tuosta kentaurista lainkaan. Tätä ei tosin kannattanut ärsyttää. Se oli huonoin piirre tässä. Tätä ei tarvinnut ärsyttää paljoakaan, ja tämä oli jo kurkussa kiinni. Toisen painotus ihmissuden kohdalla, oli huomattava, ja ihmissusi naaras murisi, ja astui varman askeleen. Miekka oli kädessä, ja kulmahampaat näkyivät selvästi. Ei mikään mieluisa näky. "Itse olet puoliksi ihminen, ja puoliksi hevonen. Söisin sinut aamupalaksi, jos haluaisin likaista verta hampaisiini, en tosiaan!" tämä sähähti, ja murhanhimo syttyi naaraan silmiin. "Älä pilkkaa ihmissusia minun kuullen." Erin heitti. Tosiasia oli se, ettei naaras ollut tippaakaan ylpeä itsestään. Oli ärsyttävää, aina kun joku pilaili vähääkään, Erin oli tiuskimassa, tai jos kyseessä oli jotain hiukan suurempaa, Erin osoitteli miekalla, uhkaili, ja huokui murhanhimoa. Aluksi hän halusi vain uhkailla kentauria, mutta nyt hän halusi repiä tuon ärsyttävän kentaurin palasiksi, eli kirjaimellisesti tappaa. Ei Erin voinut sille mitään. Oli luontaista, että murhanhimo saapui, kun joku ärsytti saalistajaa. Jos jostakin Erin oli varma, niin siitä, että lumi tulisi olemaan punaista. Lähtisipä tuo kentauri, ettei tapahtuisi mitään ikävää... Erin ajatteli, mutta tosi asia oli se, että hänen oli pakko tappaa jotain. Halu oli suuri. Se oli kiusaavaa, eikä Erin pystynyt hallitseman sitä. Hän oli hirviö. Hän tiesi sen... Ja naaras tiesi myös olevansa kuin teini tyttö. Hänen mieli muuttui sekunnin murto-osissa. Välillä hän halusi vain härnätä, mutta välillä hän halusi tappaa, ja taas joku toinen kerta hän vain poistuisi mitään sanomattomana paikalta.

// Ei tuo mitää, mutta mulla kesti >-< saanko anteeksi? ailahteleva vastaus, sorgee//

Viesti Ti Tammi 17, 2012 11:04

Najadi

Kentaur hätkähti hieman kun toinen alkoi raivota tälle. Tämän silmistä näki selvästi, miten hän halusi satuttaa jollain tavalla Najadia. Vaikkakin nainen säikähti, tämä koitti rauhoitella itseään ja ajatella vain sitä, miten ihmissusi oli vain uhkaillut tätä, ei sen pahempaa. Nainen näytti kuin näyttikin ulkoisesti neutraalilta ja sehän oli hyvä niin. Tai joissakin suhteissa oli, olisiko silti pitänyt näyttää pelästyneeltä? Jotta toinen olisi tyytyväinen siihen minkälaisia tuntemuksia oli saanut aikaiseksi kun uhkaili toista? Najadi siirsi oikeaa etu jalkaansa taaksepäin, jotta saisi paremman tuen että ei kaatuisi, kun toinen hosi miekallaan tätä kohti. Najadin ilme ei paljastanut kuitenkaan sitä, kuinnka hädissään tämä oli. Ilme oli "Oho, sulla on miekka"- suunnilleen sitä luokkaa siis. Najadi siirtyi vähän sivummalle, jotta toinen ei osuisi niiltä paikoiltaan tähän. olisi kauheaa jos tänä päivänä Najadi saisi naarmun vatsaansa.
Nainen oli aluksi rimastunut, kun löisi näin helposti ärsyyntyvän ihmisen, siis suden, kumpaakin..Mutta nyt hänestä oli tullut liiankin ärsyyntyvä, pelottava? Najadi vilkaisi silmät viiruina toiseen, niin että silmistä purkaantui hieman valoa, ei vaarallisesti ikään kuin pienenä heijastuksena vaan. Nainen kuitenkin perääntyi hieman, nosti siivet sivuillensa ja katsahti toista suoraan silmiin, ja antoi niiden välimäatkan olla täysin avoin, jolloni valo pääsi kulkemaan tämänb silmistä toisen silmiin. Valo oli auringon valoa, vähän vain suodatettua silmien läpi. Toinen sokaistuisi, ainakin hetkeksi, niin kauan että najadi kerkeää tehdä jotain viisasta, jos sellaisia ajatuksia tämän päästä edes on lähdössä minnekkään. Valo oli suunnilleen sellainen kun auringonpimennyksen aikaan katsoi aurinkoa ilman mitään suojausta, ja sitten kun aurinko taas näkyi, silmät sokaistuivat. Valo oli niin voimakas, kuitenkin ei niin voimakas, jotain siitä läheltä.. Se oli ihmeen voimakas Najadin omastakin mielestä, mutta antoi asian olla sikseen, jos toinen nyt menettäisi hetkeksi näkökykynsä, olisi Najadin helopmpi tehdä...jotain. Toisaalta toinenhan oli ihmissusi, hyvä kuulo ja hajuaisti ei ollut pahaksi toisen sijasta katsottuna. Najadi oli nostanut aikaisemmin siipensä sivuille, leveäksi, niin ison näköisiksi, mitä ne kyllä olivatkin, mutta.. Nyt tämä vetäisi ne kuitenkin itsensä suojaksi, kun toinen vieläkin huitoi miekallaan. Najadi ei keksinyt lähtisikö vai eikö, paniikki valtasi hänet, hän oli juuri sokaissut toisen, luiltavasti, hän ei tiennyt mitä oli juuri tehnyt, hän ei ollut yhtään varma tepsikö se vai ei, hänellä meni juna ohi..ja lujaa.
//Saat anteeksi saat :3 Itellä tuli hittiä, mut haittaaks se? Ja tuskin tuolloin opli vielä junia sun muita, mutta se voi olla vaikka hevosvaunu jos jollain jäi vaivaamaan;Dja eihän tuo muuttaisi vastaukseni merkitystä ollenkaan oliko se juna vai ei niin..

Viesti La Tammi 28, 2012 5:19

Erin

Ihmissuden kasvoille syntyi ilkeä virne. Tämä haistoi pelon.
Erin hätkähti, kun kaikki sumeni. Oli näkynyt kirkas valo, ja sen jälkeen silmiä särki. Nyt hän oli raivoissaan! Se oli sen kentaurin syytä! Naaras karjaisi, ja piteli hetken päätään. Toinen aikoi selvästi pyrkiä karkuun, ja sitähän Erin ei voinut sallia. Tämä rauhoitteli itseään, ja salaman nopeasti miekka sivalsi ilmaa, sinne, mistä kuului hengitystä, tuo ei nimittäin voinut olla niin hiljaa, ettei Erin olisi kuullut. Erin rauhoittui hetkeksi, ja kuulosteli missä kentauri oli. Aivan, kuului pientä narskuntaa, todennäköisesti lumi natisi kentaurin painon alla. Naaras ylettyi paljon korkeammalle kuin tuo, joten miekalla iskeminen oli hiukan vaikeampaa, ottaen huomioon sen, ettei susi nähnyt mitään. Asiat alkoivat näkyä, tosin hyvin sumeina. Erin sulki silmänsä, ettei tuo voisi enää saada tätä täysin sokeaksi. Miekka halkoi ilmaa, ihan kuin Erin olisi nähnyt. "Samperin kaakki!" susi karjaisi, ja jatkoi miekalla taiteilemista.
Erinillä oli täysi työ pitää raivonsa kurissa, nimittäin tämän teki mieli repiä kentauri kappaleiksi! Jos kentauri ei olisi jollakin tavalla sokaissut Eriniä, niin raivo olisi.
Ihmissusi heitti miekan maahan. Raivo voitti. Tämä hyökkäsi kentauria kohti, hampaat välkehtien valossa. Erin kyyristyi, korvat liimautuneena niskaan, valmiina upottamaan hampaansa toiseen...

Viesti Su Tammi 29, 2012 8:04

~Najadi~

Nainen hätkähti kun toinen seisoi ensin paikallaan, kunnes sitten lähti huitomaan ilmaa. Najadi henkäsisi, sitten peruutti reilusti jotta toinen ei osuisi tähän. Kentaur suorastaan hyppelehti taakse päin. Toisella oli toodella lyhyt pinna näköjään, ei ihme kuitenkaan. Hän on ruma, toiset varmaan haukkunut häntä ennen ja se pinna, on lyhentynyt kokoajan. Najadi naureskeli mielessään, mutta kuitenkin koitti pysyä ajan tasalla. Tämä hyppelehti sinne tänne, aina kauemmas ihmissudesta. Toinen karjui Najadille joilloin nainen nosti kätensä vatsansa kohdalle ja ilme oli selvästikin järkyttynyt. Susityttö jatkoi huitomistaan jolloin nainen lähti kääntymään pois päin. Tämä oli sivuittain suteen kun kentaur kuuli jonkun iskeytyvän lumeen. Tämän sydän takoi rintaa vasten, kun tämä tajusi mikä se oli. Harmittoman flukentaurin luonteen takia, tämä kuuli nyt ihmisuden todellisen luonteen kavioista korviin asti.
Nainen käänsi päänsä nopeasti sutta kohti, jolloin hiukset heilahtivat ihanasti tämän taakse. Naisen silmät kiiluiva mutta ei tällä kertaa valon takia vaan pelon. Seuraava kuva naisella oli se, kun tämä makasi maassa kyljellään. Oliko tuo nyt niin paha, pieni läppä vain? Jokin lämmin neste kosteutti naisen karvapeitettä kyljessä, siiven tyven alapuolella. Nainen koitti nousta mutta kykeni vain sätkimään maassa. Yläruumista nostaen nainen näki vain oman verisen kylkensä, susitytön ja taivaalla kelluskelevan auringon joka häikäisi tytön silmiä. Kipu tulvi vihdoin naisen ruumiiseen. Se säteili ensin jalkoihin, lopulta koko kehoon. Najadi laskeutui kunnolla maahan makaamaan, sulkevan silmänsä ja nukkumaan.

*****

Illalla lumimyrsky oli pitänyt kovaa tasoa yllä jo kauan. Ilta alkoi saapua, ja taivas hämärtyä. Aroilla ei näkynyt selvästi yhtikäs mitään. Höttölumi vieri kristallisen lumipinnan päällä. Tuleenvireen ääni, oli sen paikan ainoa hiljainen ääni. Mutta jos katsoi tarkasti, saatoit nähdä isoja jälkiä, jalanjälkiä kenties jopa kavion jälkiä. Tosin ne jäljet eivät alkaneet mistään, loppuivat kylläkin johonkin. Se joku oli iso lumen peittämä möykky jonka muodot mukailivat selvästi siivellistä kentauria.

//Hohoo teimpäs hienon lopun xP no ei, voit laittaa vielä vuoros mitä Erin sen jälkeen teki. (en kyl oikeesti tiiä miten se Najadi noin pienestä kuoli, mutta päätimpä et nyt vaan kuoli) Hiljainen hetki Najadin kunniaksi. (...) ja näin voin sanoa et hyvä peli oli jos sitä sellaiseksi voi sanoa :D kiitos seurasta :)

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö