Kirjoittaja Sands » 04 Maalis 2012, 19:08
Roswellilla teki niin kovasti mieli katsoa oven taakse. Jotain mielenkiintoista sen takana olisi, jotain, mitä talon omistaja ei tahtonut kenenkään noin vain näkevän. Taikuus huijasi silmää, eikä tämän pienen illuusion langettanut noita tai velho ollut mikään täysi tunari loitsujen suhteen. Kaikki oli niin salaista, niin ärsyttävän houkuttelevia, tämähän kävi melkein sietämättömäksi. Mutta ei, ei hän voisi noin vain katsoa ilman lupaa, se menisi jo turhan töykeäksi urkkimiseksi. Hänhän oli tullut jo sisälle omin neuvoin, vielä tästä puuttuisi se, että alettaisiin tonkia asioita aivan kunnolla
Demoni nytkähti kuullessaan toisen äänen, pienen irvistyksen noustessa kasvoille. Oli sitä vanhallakin joskus olo kuin pikkulapsella, joka oli jäänyt kiinni itse teossa, toisen miehen torut kyllä upposivat liian hyvin. Hänhän oli aivan liian keskittynyt oveen ja siitä huokuvaan voimaan huomatakseen mitään ympärillään, eikä oudot energiat talon sisällä auttaneet minkään muun huomaamisessa yhtään. Mutta eihän hän voinut olla kuulematta oven aukaisua? Ei Roswell nyt aivan niin keskittynyt omiin puuhiinsa ollut, eikä hän vielä niin huonokuuloinen ollut Oliko toinen käyttänyt ovea ollenkaan, vai oliko joku kenties ollut kokoajan nurkissa kyttäämässä ilman, että hän oli huomannut? Ei kai sellainen olisi edes mahdollista. Oli miten oli, tämä oli turhankin noloa, hänhän joutui aivan miettimään, mitä tekisi tai sanoisi. Hetken hiljaisuuden jälkeen hän kuitenkin pakotti itsensä kääntymään, hymy kasvoilla.
"Vai että siivouskomero," tuo hymähti pää kallellaan taas omana, itsevarmana itsenään. Demonista näki, että tuo tiesi. Mitä tuo tiesi oli vielä mysteeri, mutta jotain tuo tiesi ja oli tyytyväinen siihen seikkaan. Ärsyttävän tyytyväinen ottaen huomioon, että jäi juuri rysän päältä kiinni.
"Mutta herra hyvä, ovi oli auki. Ette voi kuvitella minunlaiseni hillitsevän itseään, jos jotain tällaista roikutetaan nenän edessä suojaamattomana," Roswell naurahti samalla kun viittasi kädellään kaiken kirjahyllyistä pursuavan roinan suuntaan, kääntäen sanoillaan syyllisyyttään enemmänkin toisen niskaan, sillä kuka tyhmä sitä oven jättäisi lukitsematta, ellei sillä tavalla tahtonut jotain pyytää sisälle?
"Mielenkiintoinen kokoelma teillä, näen, että teillä on silmää laadulle. Oletan toki, että tämä on kotinne," kehuja piti myös hieman heittää päälle, ettei huppupää nyt suorastaan suuttuisi pienestä vitsailusta. Omassa mielessään demonin pieni tunkeilu oli jo jäänyt taka-alalle, pikkujuttuhan se loppujen lopuksi oli, eikä tuo näyttänyt katuvan sitä enää. Eikä oikeastaan enää kiinnittänyt siihen mitään huomiota, hypäten heti uuteen asiaan.
"Ah, mutta missä käytöstapani ovat," Roswell huolestui vasta nyt käytöksestään,
"En usko, että olemme tavanneet ennen. Voitte kutsua minua Roswelliksi, oikein mukava tavata," nopea kumarrus kävi hymyn kera, demonin näyttäessä, mistä oikeasti tuo oli ollut niin huolissaan.
"Ja kenen kanssa minun on kunnia käydä keskustelua? Vai pitäisikö kysyä minkä, tunnutte varsin Omalaatuiselta henkilöltä," sarvipää virnisti, ottaessaan pari pelotonta askelta kohti tätä toista mieshenkilöä. Toinen tuntui todellakin omituiselta, näytti ehkä ihmiseltä, mutta ei kuitenkaan aivan ihmiseltä tuntunut. Voimia toisella piti olla, sen hän tunsi, mutta silti oli hankala sanoa mitä kaikkea tunteita toisen seurassa sai irti. Roswell ei koskaan ollut tuntenut mitään samanlaista, mutta voihan se olla, että tämä ympäristö hämäsi aisteja sen suhteen. Tällä hetkellä sitä pitäisi vain luottaa vaistoihin, ehkä tuo velho selittäisi, ellei nakkaisi häntä jo pihalle.