Ei vieläkään täysin turvassa

[Lazu]

Alku tuolla

Cerw

Adan suunnitelma kuulosti oikein hyvältä. Eikä vampyyri voinut olla hymähtämättä, kun Adan sanoessa ettei vielä jättäisi Cerwiä rauhaan. Kuitenkaan, sen enempää asiaa kommentoimatta vampyyri seurasi naista tallista ulos. Sentäs oli hiukan varjoa matkalla, muutenhan he eivät millään olisi selvinneet hengissä saakka perille!

Aurinko oli laskenut jo roimasti, kun he pääsivät kylään. Eipä matka muuten olisi niin kauan vienyt, mutta kun piti etsiä aina se varjoisin reitti. Cerw oli jo onnistunut saamaan mokomasta loistepallosta mahtavan päänsäryn, joten oli tosiaankin vain onni, että se kohta laski mailleen.
Kaikesta huolimatta keskustassa oli vielä kasoittain ihmisiä, kuten aina. Puheensorina oli melkoinen ja vieläkin tuntui kaikkialla olevan rutosti väkeä. Vaan Cerw tiesi, että pian väki rauhoittuisi ja piiloutuisi koteihinsa. Jossain myytiin hyvälle tuoksuvia ruokia, todennäköisesti jotain leivonnaisia, toisaalla taas kaupusteltiin käsintehtyjä koruja ja liinoja. Ja löytyihän joukosta muutama pikkuvaraskin, jotka saattoivat väkijoukosta helposti napata jonkun rahapussin taikka myyntipöydältä jokusen tuotteen ja kadota sitten pian näkyvistä.

Kylläpä tuoksuu
Cerw mutisi ja vilkuili ympärilleen. Tuoksulla hän ei tosin tarkoittanut vastapaistettua leipää taikka herkullisen näköisiä leivonnaisia, vaan jostain leijailevaa veren tuoksua. Ihmiset eivät sitä surkealla hajuaistillaan huomanneet, mutta vampyyri huomasi helpostikin. Todennäköisesti jossain oli jokunen lihanmyyjä. Cerw tosin ei pahemmin eläinten verestä piitannut, oli sen verran pahan makuista.
Minnes sitä voisi mennä?
Vampyyri käänsi katseensa naiseen, tuo kun tuntui tuntevan paikat hiukan paremmin. Kyllä Cerw osasi liikkua täällä, se kun oli hieman pakollista, mutta eipä hän oikein tiennyt mihin sitä voisi auringonpaistetta karata.

// Akuma ja Ada, tulkaas tänne. Ja joo, ei nyt oikein inspannut tuon otsikon kanssa //

[Aksutar]

Ada

eeeew, ihmisiä! Ihmisiä kuin karjaa aitassa, vaeltamassa edes takaisin kuin päättömät kanat. Adalle tuli älytön ahtaanpaikan kammo, varsinkin kun kaupungilla liikkui kohtuu paljon hevosiakin! Hän vihasi hevosia, ne saisivat kuolla hänen puolestaan...
Kylillä tuoksui vielä ties mitä, mutta Adankin nenä poimi kaikkien hajujen seasta vain veren hajun.. suolaisen makea, mutta nyt ei paranisi alkaa ruokailemaan tai reitti veisi samantien takaisin linnalle. Joten, nyt kynnet ja hampaat kuriin ja "leikittiin" nätisti ihmisten kanssa.
"hmm.. mietitääs.." Ada aloitti, kunnes napsautti sormiaan ja lähti kävelemään eteen päin "Tiedän yhden 'hämärän' kapakan, siellä saa olla ihan rauhassa.. vaikka olisi haltija!" Ada sanoi matalalla äänellä, pujotellessaan väkijoukon keskellä. Äkkiä hän näki kuinka pieni, ruskea hiuksinen poika juoksi häntä kohti ja aivan tarkoituksella törmäsi häntä päin, tunkien kätensä samalla Adan taskuun ja nappasi sieltä mitä ikinä käteensä sai.. ja totta kai se oli Adan raha pussi.
"Saatanan nulikka!!" Ada huusi pojan perään, kun tämä lähti lätkimään minkä kintuistaan kerkesi.
Ada pinkaisi samantien tämän perään, eikä poikaa todellakaan ollut vaikea saada kiinni! Pojalla oli sen verran lyhyet jalat, ettei Adan edes tarvinnut käyttää vampyyri voimiaan juoksemiseen, kun tämä jo sai pojan kiinni ja nappasi rahapussinsa takaisin.
"ensi kerralla katkaisen kätesi jos vielä yrität minulta varastaa!" Ada sanoi pojalle ja päästi tämän irti, sen pahemmin rankaisematta.
Sitten Ada käännähti nopeasti ympäri ja tajusi, että oli kadottanut Cerwin väkijoukkoon! Ei hän ainakaan miestä missään nähnyt, joten hän jäi paikalleen pyörimään.. ehkä Cerw kohta ilmaantuisi?
"Cerw...?!" Ada huudahti, odottane näkevänsä edes piene vilauksen miehestä.. tämä ei ollut paras aika eksyä toisesta! No, onneksi talojen varjot peittivät jo kylän kunnolla, vain harvat auringon säteet enää pilkottivat rakennusten välistä.

// täällä ollaan ^^ //

[Lazu]

Cerw

Vampyyri seurasi Adaa ja katseli samalla ympärilleen. Nainen kertoi tietävänsä jonkin niin ihanteellisen paikan, että jopa haltija saisi olla siellä rauhassa! Vau, se oli aika ihme, kun kerta ihmisten kylässä oltiin.
Cerw äkkäsi pienen pojan juoksentelemassa kadulla. Ja sehän törmäsi Adaan. Tosin ihan selvästi tarkoituksella. Ja Adahan lähti raivolla perään. Cerw yritti lähteä naisen perään, mutta kadulla oli liikaa ihmisiä ja pian mies jo huomasikin kadottaneensa naisen.
Hitto
Vampyyri mutisi hiljaa ja hieraisi kasvojaan. No ei todellakaan ollut fiksu veto eksyä toisesta. Ja, vaikka laskeva aurinko pidensikin talojen varjoja huomattavasti, täällä oli Cerwin mielestä aivan liian aurinkoista. Se mokoma taivaalla loistava pätsi pahensi koko ajan Cerwin jo valmiiksi aivan helvetinmoista päänsärkyä, vaikka hän seisoi kuinka varjossa tahansa. Harva auringonsäde enää ylsi tänne saakka, mutta silti paikka oli aivan liian valoisa. Mutta eihän nyt ollut aikaa sellaista pohtia, piti löytää Ada.
Ada? Ada!
Oli tosin aika turhaa huudella. Kaikki äänet kun tuntuivat peittyvän ihmisten puheensorinaan. Mokomat juorukellot, eivät osanneet pitää lärviään ummessa hetkeäkään. Vampyyriherran olisi tehnyt kovasti mieli motata lähintä ihmistä keskelle sen rumaa naamavärkkiä, ihan vain jotta se hiljenisi.
Mutta hmm, kuuluiko jostain Adan ääni? Jaa, naisilla oli kyllä perin hento ääni, se täytyi myöntää. Cerwin olisi kyllä kovin tehnyt mieli huutaa naista, mutta eipä hän viitsinyt ääntään korottaa. Oli miten oli, karjumine olisi herättänyt liikaa huomiota. Eikä Cerw halunnut herättää huomiota. Ja mistäs sitä tiesi, josko joku täältä olisi tunnistanut Adan nimen.
Ada! Mihin katosit?
Närkästyneen vampyyrin tielle ei kannattanut asettua. Cerw töni jokaisen tielleen asettuneen töykeästi pois ja herätti siten ehkä enemmän huomiota kuin olisi herättänyt, jos olisi kiljunut kurkku suorana keskellä toria. Vaan lopulta hän oli näkevinään vilauksen tutusta punaisesta pehkosta.
Ada!

[Aksutar]

Ada

Pieni pakokauhu valtasi Adan kun Cerwiä ei kuulunut eikä näkynyt missään, kunnes hän kuuli tutun äänen lähettyviltä. Cerw huusi hänen nimeään, mutta missä päin? Ohi käveli eräs vanha nainen pässinsä kanssa, Ada pysäytti nämä hetkeksi ja nousi nopeahkosti pässin selkään seisomaan, vilkaisi äkkiä ymärilleen ja laskeutui sitten.
Tällä kertaa hän oli nähnyt Cerwin ja suuntasi nyt tätä kohti pujotellen melko törkeästi ihmisten välistä, kunnes oli kopsahtaa vasten vampyyri herraa.
"UAH! Löysimpäs!" Ada sanoi ja nappasi samantien Cerwiä käsivarresta ja lähti nopein askelin johdattamaan tätä väkijoukon läpi kohti kapakkaa.
"aijaiaiaia.. Tässähän tulee pää kipeäksi" Ada valitti heidän kävellessään.
Lopulta he saapuivat erittäin hämäräperäisen kapakan ovelle, joka sijaitsi pienellä sivukujalla. Ovi oli niin huomaamaton, että se näytti vain jonkin rakennuksen taka ovelta, vaikka oikeasti olikin etuovi. Ada astui sisään ja odotti että Cerwkin pääsisi sisäpuolelle, ennen kuin pamautti oven kiinni ja huokaisi erittäin syvään.
Tunnelma kapakassa oli pimeä, kylmä ja hieman tunkkainen. seinillä paloi vain muutama soihtu, tiskin takana seisoi lähes kokonaan mustaan kaapuun verhoutunut mies, jonka kasvoista näkyi vain alaosa. pöydissä istui huppupäisiä miehiä ja muutama nainenkin.. kukaan ei kiinnittänyt Adaan ja Cerwiin mitään huomiota, aivan kuin näitä ei olisi ollutkaan.
"hae juotavaa jos haluat, minulla ei nyt ole jano.." Ada tokaisi ja lähti kävelemään nurkka pöytää kohden, istuen sinne ja huokaisi erittäin syvään.

[Lazu]

Cerw

Ja sieltähän se nainen ilmaantuukin! Ja heti ensitöikseen se nappaa Cerwin kädestä kiinni ja ryhtyy raahaamaan kohti kapakkaa.
Hmm, niin todellakin tulee
Cerw mutisi Adalle vastaukseksi. Päänsärky oli tosiaan sietämätön, mutta kyllähän se sitten yön tullen katoaisi. Ärsyttävää vain, että ympärillä oli käveleviä päänsärkylääkkeitä, joskus myös ihmisiksi kutsuttuja, mutta kun ei niistä vain saanut verta juoda.
Ohhoh, olipas se kapakan ovi huomaamaton. No, hyvä vain. Cerw pujahti nopeasti Adan perässä sisälle. Paikka toi etäisesti mieleen ihmisten vankityrmän. Cerw nyökkäsi ja puikkelehti reippaasti tiskille, osti punaviiniä (hän kun oli jo kerinnyt mieltyä mokomaan litkuun) ja kiirehti sitten Adan luo istuskelemaan.
Kylläpä tuo nainen huokailikin syvään. Päänsärkykö sen sai noin apean oloiseksi, vaiko murheet? Päänsärky sai ainakin Cerwin hyvin kärttyiseksi ja väsyneeksi.
Onko sinulla paljonkin keikkoja?
Vampyyri puhui tarkoituksellisen hiljaisella äänellä, vaan ei kuitenkaan liian hiljaisella. Sehän se vasta olisikin ollut epäilyttävää, jos he olisivat kahdestaan supisseet jotain nurkkapöydässä. Vaan kun paikka oli jokatapauksessa täynnä epäilyttävää väkeä, eikä Cerw todellakaan nähnyt tarpeelliseksi antaa niiden kuulla heidän kahden keskustelua.

[Aksutar]

Ada

Cerw kävi hakemassa itselleen punaviiniä.. hehee, taisi jotkut tavat jo tarttua! Ada hymähti itsekseen, mutta ei sanonut mitään. Hän suki hiuksiaan pois kasvoiltaan ja vilkaisi nopeahkosti ympärilleen, kunnes käänsi katseensa Cerwiin.
"keikkoja? Eeei.. ei niitä paljoa ole, muutama vain.. ne nyt on päässeet hieman kasaantumaan, kun olen pitänyt omaa vapaata" Ada sanoi, laskeskellen päässään keikkojen määrää.. ainakin viisi, vanhin taisi olla kuukausi sitten 'tilattu'.. mutta kuten sanottu, Ada oli pitänyt omaa vapaataan ja lykännyt hommia hieman. Tosin nyt oli jo korkea aika alkaa hoitamaan niitä pois alta, rahaakin piti pikkuhiljaa ansaita.
"mutta ne sitten myöhemmin, nyt pitää saada toipua äskeisestä" Ada sanoi ja nojasi syvemmälle penkkiin ja nosti jalkansa viereiselle tuolille. No, eihän se ollut mitenkään kohteliasta, saatika naisellista, mutta Ada ei nyt jaksanut välittää muodollisuuksista.
"entä itse? Sanoit olevasi myös samalla alalla.. onko sinulla keikkoja?" Ada kysäisi näin ohi mennen, hieroen samalla etusormillaan ohimoita.. hän olisi voinut myydä vaikka sielunsa siitä, että saisi jotain, mikä helpotti päänsärkyyn!

[Lazu]

Cerw

Vampyyri kuunteli naisen selitystä, juoden samalla punaviiniään aina hieman kerrallaan, sekä tarkkaillen ohimennen ympäristöään. Koskaan ei voisi olla liian varovainen ja sitä rataa. Cerwin katse kuitenkin kääntyi täysin Adaan tämän ensin todetessa, että tehtävät saisivat odottaa, sillä pitäisi keritä toipua äskeisestä.
Veri auttaa.
Cerw mumisi hieman ohimennen. Adan kysymystä hän joutui hetken hieman miettimään. Jaa-a, mahtoikohan hänellä olla yhtään keikkaa tekemättä?
Ah, vain yksi. Olen tunnollinen työntekijä.
Cerw virnisti ilkikurisesti ja joi lopun punaviinin. Joo joo, kait siitä olisi ollut tarkoitus nauttiakin tai jotain, mutta kun päätä särki niin vietävästi ja se litku auttoi edes hieman.
Ei ole enää paljolti valon aikaa, luulenpa.

[Aksutar]

Ada

Ada naurahti pienesti kun Cerw ylisti olevansa tunnollinen työntekijä. No, hyvä hänelle kun eivät asiat kasaantuneet. Adalle tuli aina joskus stressiä kasaantuneista hommista, mutta hän oli sen verran laiska joskus että lykkäsi asioita kauemmaksi, kunnes päätti stressaantuneena hoitaa ne pois päiviltä.. noidankehä.
"mh? niin.." Ada totesi hajanaisesti Cerwin huomautukseen valon ajasta. Ei enää kauaa, korkeintaan pari tuntia.. toivottavasti. Sitten he pääsisivät pois tästä tunkkaisen oloisesta piilo kapakasta.
Tunkkaisuus ei todellakaan ollut juuri nyt hyväksi, ainakaan Adan mielestä. Hänen päätänsä särki ja ainoa mitä hän juuri nyt halusi, oli raitis ilma! Mutta ulos ei voinut lähteä, ei ainakaan vielä.
"Täytyy muuten toivoa ettemme törmää vartijoihin enää tänään.. jos vaikka osa tunnistaisi meidät, sen jälkeen me ja velho olisimme pulassa!" Ada sanoi tajuttuaan senkin mahdollisuuden, että he eivät vielä olleet täyin turvassa.
Vasta pimeässä paikassa he olisivat kuin lintu pesässä, täysin turvassa omiensa parissa. Ihmiset eivät heidän peräänsä sinne tulisi, pimeään paikaan ihmisillä ei ollut asiaa...

[Lazu]

Cerw

Hän ei ollut oikeastaan aikaisemmin tullut edes ajatelleeksi sitä. Oli tosiaan olemassa mahdollisuus, että he törmäisivät vielä vartijoihin, jotka olivat eilen tavanneet. Kuinkahan suuri todennäköisyys se oli olisi? Äh, joka tapauksessa aivan liian suuri, sillä mahdollisuus oli aina olemassa.
Pelkäisin kyllä silloin enemmän meidän kuin sen velhon puolesta.
Cerw mumisi kylmästi. Kait hänen olisi kuulunut ajatella olevansa henkensä velkaa sille velholle, mutta jotenkin Ei, se ei vain sopinut.
Mutta niin, ei vaara vielä ole ohi. Katsotaan miten käy.
Huoleton ja rento äänensävy. Ei kannattanut murehtia. Oli kyllä totta, etteivät he täällä olleet laisinkaan turvassa. Ainoastaan pimeä paikka oli jokseenkin turvallista seutua, vaikkei sekään nyt tainnut ihan täydellinen turvapaikka olla. Mutta ainakaan siellä ei ollut ihmisiä.

[Aksutar]

Ada

Ada vilkaisi erittäin kierosti hymyillen Cerwiin, kun tämä mainitsi olevansa siinä tilanteessa enemmän huolissaan heidän, kun velhon puolesta. Tottahan tuokin oli! Ada tunsi Blackin ja oli tämän kanssa jotenkuten välieissä, mutta yleensä he yrittivät vain päästää toisensa päiviltä... viehättävää, Black oli ainoa henkilö jota Ada ei ollut onnistunut vielä tappamaan.. muut oli menneet matalaksi kuin heinää olisi niittänyt!
Mutta tosiaan, ei vaara vielä ollut ohi. Piti vain odottaa ja katsoa miten kävi. Toisaalta heidän olisi kannattanut lähteä nyt samantien - heti kun aurinko olisi laskenut - pimeään paikkaan ja pysytellä siellä pari päivää, ennen kuin näyttäisivät naamaansa taas ihmisten kylässä.
Mutta Adan piti kyllä saada töitään pois alta.. no, jos hän hoitaisi muutaman tänään ja muut sitten myöhemmin, ei kannattanut ottaa liian suurta riskiä.
"no, täällä ainakin ollaan turvassa! Kukaan näistä henkilöistä ei menisi ilmiantamaan tätä paikkaa, saatika meitä.. heillä itselläänkin on salaisuuksia kannettavana" Ada sanoi ja nojautui hiemna lähemmäksi Cerwiä ja kuiskasi "Osa on haltijoita, osa palkkamurhaajia ja osa pettureita.. tämä on niin sanottua hämärä porukkaa" nainen selitti ja nojautui takaisin istumaan hymyillen jälle erittäin kierosti.

[Lazu]

Cerw

Epäluotettavaa porukkaa.
Cerw mumisi ja virnisti jälleen. Oli kyllä varmasti ihan totta, ettei kukaan paikallaolijoista menisi lavertelemaan tästä paikasta taikka sen asiakaskunnasta, mutta silti porukka oli epäluotettavaa, ei Cerw henkeään olisi kenenkä tahansa täällä olijan käsiin uskonut.
Hmm, niin, minnes matka täältä jatkuu?
Välillä Cerw suorastaan hämmästeli keskustelutaitojaan. Tarjolla olisi ollut vaikka kuinka monta oikeasti kiinnostavaa jutunaihetta, mutta hänpä sitten tylsästi vain kyseli, että minne matka jatkui. Huoh. No, eipä Cerw koskaan ollut ollutkaan erityisen sosiaalista tyyppiä, minkä huomasi herran vähäisistä tutuista.
Luulenpa, että jokin pieni välipala olisi ihan tarpeellista löytää. Pieni, hmm, päiväkävelymme ei ollut järin mukava.
Niin, se jätti jälkeensä monesti mainitun päänsäryn. Vampyyrille kun ei tosiaan tehnyt järin mukavaa tepastella päivänvalossa, eikä syynä ollut pelkkä päänsärky. Cerw tunsi itsensä myös aavistuksen väsyneeksi ja voimattomaksi, vaikka olikin vankilassa nukkunut muutamia tunteja.

[Aksutar]

Ada

Epäluotettvaaa porukkaa.. todellakin! jos nämä kerran olivat valmiita pettämään oman kuninkaansa, niin tuskin näihin edes pystyi luottamaan. Adasta oli toisaalta huvittavaa että ihmisetkin olivat niin kieroja.. haltijoista puhumattakaan. Ennen haltijat olivat olleen niin uskollista porukkaa ja nyt nämä olivat alkaneet kieroutua ja suunnitelleet jopa oman kuninkaansa murhaa.. osa siis, kyllähän suurin osa haltijoista vielä oli uskollisia kunikaalleen ja kulttuurilleen.
"Empä tiedä en... kai me vähän aikaa täällä pyörimme, että saan pari keikkaa pois alta ja sitten takaisin pimeään paikkaan.. mikäli sinulle sopii" Ada vastasi Cerwin kysymykseen, vaihtaen samalla istumisasentoaan.
"Ja sitä pientä välipalaa saat, jos hoidan pari keikkaa.." Ada sanoi ja hymyili leveästi, kuvitellessaan veren suolaisen maun suussaan.. verta parempaa ravintoa ei voinut olla, ei vampyyrin mielestä.
Aika kului melko nopeahkosti. Ada valitti koko ajan päätään ja nurisi niitä näitä, välillä jopa puhuen itsekseen. Hän oli valunut penkiltä melkein lattialle istumaan, kunnes ponnahti seisomaan ja iski kätensä pöytään.
"no nii! Lähdetääs" Ada sanoi hymyillen ja lähti hyppelemään iloisehkosti kohti ovea.
Aurinko oli jo laskenut. Kadut olivat hiljenneet melko aavemmaisiksi ja kylmiksi... juuri sellaisiksi mistä vampyyri pitäisi.

[Lazu]

Cerw

Sopii hyvin.
Cerw nyökkäsi ja virnisti Adan sanoessa, että pientä välipalaa saa kyllä keikkoja hoidellessa. Hmm, tottahan se oli.
Onneksi aika kului kuin siivillä. Cerw pyrki kärsivällisesti kuuntelemaan Adan nurinoita, mutta täytyi kyllä myöntää, että välillä häneltäkin meni jotain ohitse. Ei sitä nyt ihan kaikkea millään jaksanut kuunnella. Vampyyri hätkähti hieman, kun nainen äkisti nousikin seisomaan, löi kätensä pöytään ja huudahti iloisena, että on aika lähteä. Mies hymähti ja lähti seuraamaan Adaa.
Miten pelkkä auringon laskeminen sai kaiken muuttumaan niin totaalisesti? Vielä muutama tunti sitten kadut olivat kuhisseet ihmisiä ja elämää, kun taas nyt kaikki oli tyhjää, niin kovin kylmää ja autiota. Kuin kaikki ihmiset olisivat äkisti kuolleet ja koko kaupunki olisi autioitunut. No, sen illuusion kyllä pilasi jostain heikosti kuuluvat askeleet. Vartijoita oli tietysti jo liikkeellä. Silti paikka oli äkisti muuttunut vampyyrien leikkikentäksi.
No, mikäs hommia sinun pitää suorittaa?

[Aksutar]

Ada

Ada katseli ympärilleen hetken ja kuunteli hiljaa katujen ääniä, kunnes käännähti Cerwiä kohden.
"noh, yksi kauppias pitäisi hoidella pois päiviltä, siitä voisi aloittaa" Ada sanoi aivan kuin ihmisen tappaminen ei olisi ollut sen kummallisempi asia, kuin heinän niittäminen.
Ada lähti käppäilemään katuja pitkin, kunnes äkillisesti hyppäsi seinän vieressä olevan tynnyrin päälle ja siitä ponnisti ylös katolle. Cerw saisi seurata jos halusi, mutta juuri nyt Ada oli paikantanut kohteensa eikä voinut keskittyä mihinkään muuhun.. toivottavasti he eivät eksyisi toisistaan taas.
Kauppias oli melko tukevahkon oloinen, noin nelikymppinen mies. Tällä varmasti oli vaimo ja omia mukuloita kotona ja talouskin ihan kunnossa.. mutta silti Adalle ei tuottanut mitään omantunnon tuskia ajatella tätä saaliina ja päättää tämän päivä. Mies käppäili iloisen oloisena pitkin tietä ja Ada seurasi häntä katolta, kunnes hän laskeutui miehen eteen ja yhdellä nopealle viillolla viilsi tämän kaulan auki, niin ettei mies kerennyt edes huutamaan. Se oli loppu... mies vain lysähti maahan ja kuoli. Ada kaivoi povitaskustaan muistionsa ja veti yli miehen nimen.. homma hoidettu.
Nyt Ada katseli ympärilleen ja odotteli että Cerw saapuisi osingoille, mikäli tämä ruokaa halusi... piti vain toivoa ettei vartijoita sattunut paikalle.

[Lazu]

Cerw

Vampyyri nyökytteli. Joku mitätön kauppias siis, mitä väliä? Cerw tiesi, että hänen olisi kuulunut välittä enemmän, olihan hän itsekin ennen ollut ihminen, mutta jostain syystä sillä kuinka monta ihmistä kuolisi, ei ollut mitään väliä.
Ada hypähti katolle ja Cerw huikkasi tälle tulevansa kohta perässä. Ada oli keikkansa hoidettavana ja Cerw oli sitä paitsi havainnut erään oikein kauniin naisen hieman syrjempänä. Vampyyriherra vilkaisi nopeasti, mihin suuntaan Ada lähti ja asteli sitten naisen luo. Cerw tervehti naista kohteliaasti, loihti kasvoilleen mitä ystävällisimmän ilmeen, ja alkoi rupatella mukavaan sävyyn. Ei sitä tavallisesti näin varovaiseksi ryhtynyt, mutta kun nyt oltiin ihmisten ilmoilla ja oli parempi, ettei nainen epäilisi mitään. Cerw ehdotti, että he jatkaisivat keskustelua hänen kodissaan ja johdatti naisen sivukujalle. Ennen kuin nainen kunnolla tajusi, oli Cerw jo vääntänyt tältä niskat nurin ja upottanut hampaansa tämän kaulaan. Ihanaa, päänsärky alkoi hellittää välittömästi!
Yh
Eipä ollut tuolla naisella ollut järin terveelliset elämäntavat. Cerw piilotti ruumiin nopeasti parin jätesäkin alle ja lähti astelemaan suuntaan, johon Ada oli mennyt.

Hei!
Cerw pysähtyi ja katsoi ehkä viittä vartijaa, jotka toljottivat vampyyriä epäuskoisena. Vartijat eivät selvästikään olleet varmoja, tunnistivatko he Cerwiä jostain, vaiko eivät. Eikä Cerw todellakaan halunnut jäädä odottamaan, että nuo tunnistaisivat hänet, joten hän pinkaisi juoksuun. Kieltämättähän se oli tuplasti epäilyttävämpää kuin vain paikallaan seisoskelu, mutta nyt ei ollut varaa jäädä kiinni. Vampyyriherra kirosi hiljaa mielessään, sillä nythän hän joutui yhä kauemmas Adasta. Niin tyhmä hän ei ollut, että olisi lähtenyt juoksemaan suoraan Adan luo, silloinhan hän olisi ajanut naisenkin vaaraan. Ties kuinka monta vartijaa oli lähistöllä.
Pari liian ohutta kujaa ja yhtä talon läpijuoksua (onneksi se talo oli ollut autio) myöhemmin Cerw kiipesi nopeasti katolle, hyppeli muutaman katon vielä eteenpäin ja jäi siihen istuskelemaan.
Ja missäköhän hitossa Ada on
Vampyyri mutisi närkästyneenä. Tämä nyt ei ollut kuulunut suunnitelmiin laisinkaan. Nopeasti hän painautui kattoa vasten, sillä huomasi alhaalla kuljeskelevat vartijat. Cerw toivoi, etteivät vartijat olleet tunnistaneet häntä, sillä silloin he vasta olisivatkin pulassa. Myöskin se velho. Tai ehkä etenkin se velho. Mutta vieläkään Cerw ei ollut järin huolissaan mokoman velhon kohtalosta, ehei, hän oli yhä enemmän huolissaan itsensä ja Adan kohtalosta. Tämä nyt ei tosiaankaan mennyt kuten suunniteltiin.