Ada
ja Ada odotti. Siinä odotellessaan hän ruokaili itsekkin ja kätki ruumiin.. no, se ei ollut kovinkaan helppoa, olihan mies melko kookas.. mutta vähän paloittelua niin kyllä sekin piiloutui helposti. Lisäksi paikalle tuli muutama kulkukoira, jota auttoivat kiltisti ruumiin hävittämisessä.. nälkäiset rakit.. oli vain ajan kysymys milloin nuokin kävisivät ihmisten kimppuun. Tosin se tulisi olemaan niiden viimeinen teko, sen jälkeen ihmiset aivan varmana hävittäisivät koko kulkukoira populaation kylästään.
No, se siitä. Yksi keikka ohi, muutama jäljellä. Mutta ennen kuin Ada jatkaisi, hän todella halusi löytää Cerwin.. joten hän lähti samoja reittejä takaisin päin. Hetken katoilla hypeltyään, hän totesi ettei Cerw ollut lähettyvillä. Ei hän herran nimeäkään viitsinyt alkaa huhuilemaan, sehän olisi sama kuin olisi hypellyt suoraan vartijoiden eteen ja tunnustanut juuri murhanneensa ihmisen. Ei, mitään ääntä ei saanut pääsätää.
Ada lähti kävelemään pitkin kattoja, koittaen löytää Cerwin.. siihen meni jonkin aikaa, kunnes Ada huomasi Cerwin katolla. Ada vilkaisi alas kujille ja huomasi alhaalla kuljeskelevat vartijat ja tajusi heti mitä oli menossa.
Hiljaa ja huomaamattomasti Ada hyppeli Cerwin luokse ja kyykistyi matalaksi.
"tjaa.. sait sitten vartijat perääsi? Miten sinä siinä jo onnistuit?" Ada kysyi kuiskaten, seuraillen katseellaan alas kujille.

