Kaikki alkoi rosvojen hyökkäyksestä //Aksutar
Hän kuuli kovan jyrähdyksen jo varmaan kymmenennen kerran sinä iltana, ja värähti. Ukkonen. Neito hautasi toisen kätensä Panin pitkään karvaan ja huokaisi.
Häntä oli jo jonkin aikaa vaivannut huoli, huoli Victoriasta. Tyttö oli kuullut huhun, jonka mukaan joukko maantierosvoja oli hyökännyt kylää lähestyvän seurueen kimppuun. Ja siskon piti palata juurikin tänään kotiin! Joten nyt Azure pelkäsi pahinta.
Neito istui vielä hetken aloillaan, mutta hänen tahdonvoimansa loppui pian. Azure poimi sauvansa oikeaan käteensä taputtaen lammaskoiraa hellästi. "No niin poika, lähdetään ulos", sokea puhui Panille ystävällisesti.
Tyttö nousi ylös ja puki ylleen tummansinisen viittansa, joka oli siihen asti levännyt laskostettuna hänen sylissään. Azure löysi tiensä ulko-ovelle ja tunsi kylmän vedon oven alareunalta.
Hän työnsi oven auki, joutuen käyttämään melkein kaikkia voimiaan pitääkseen sen auki. Myrskyävä merituuli yritti lyödä sen hänen kasvoilleen, mutta hän ei sallisi sitä. Tyttö puikahti ovenraosta, kutsuen koiraansa, joka seurasi kuuliaisesti.
Azure sulki oven perässään ja kääntyi tien suuntaan. Jotta hän pääsisi ulos kylästä, olisi käännyttävä vasemmalle. Tuuli puhalsi rajusti hänen kasvoilleen, heittäen rankkasateen häntä kohti.
Neito veti viittaansa paremmin ylleen ja lähti kävelemään pienen pihan poikki. Hän kääntyi oikeaan suuntaan, jatkaen vaivalloista matkaansa. Hän halusi varmistaa Victorian olevan turvassa, nainen ei varsinaisesti ollut myöhässä, mutta häntä huolestutti siitä huolimatta.
Azure kuuli uuden jyrähdyksen ja oli liukastua mössöksi muuttuneella tiellä. Pan uikahti hänen vierestään, koira-parka ei ollut koskaan pitänyt ukkosesta. Ei kyllä hänkään, että ei sen puoleen. Vesi alkoi jo valua läpi hänen viitastaan, kastellen tytön läpikotaisin. Sokea tyttö aivasti kerran ja veti huppuaan eteen päin. Hän oli kyllä märkä, mutta hän ei halunnut kastua enempää kuin oli pakko.
Nuori nainen tunsi kävelleensä pienen iäisyyden, kunnes kompastui johonkin. Hän yritti säilyttää tasapainonsa, mutta kaatui maahan yllättyneenä huudahtaen. Sauva lipesi tämän otteesta Azuren heilauttaessa kätensä maata vasten, ettei olisi kaatunut naamalleen.
Hänellä ei ollut aavistustakaan missä oikein oli. Kuullessaan koiran haukkuvan vähän matkan päässä, hän haparoi kohti sauvaansa löytämättä sitä, ja nousi varovasti ylös. Pan haukkui uudestaan ja Azure seurasi ääntä, löytäen koiran pian.
Tyttö kuuli heikon äänen maanrajasta, nostaen kätensä suunsa eteen. Ei voinut olla totta! "...Mitä sinä teet täällä?" Azure tunnisti äänen omistajan, Victoria. Sokea laskeutui järkyttyneenä polvilleen, välittämättä siitä että hänen vaatteensa sotkeutuisivat vielä lisää. Hän ei sitä tiennyt, mutta tällä kertaa mukana oli märän maan lisäksi verta...
Nuorempi tunsi kyynelten polttavan mitäännäkemättömiä silmiään, eikä tehnyt mitään niiden estämiseksi. Sen sijaan hän etsi siskonsa käden omaansa, järkyttyen sen kylmyydestä. Yleensä hän oli se jonka kädet olivat kylmät, eikä Victoria.
"Minä..." Tytön ääni värisi vahvasti tämän yrittäessä puhua. "Minä h-halusin nähdä oletteko sinä ja muu joukko ku-kunnossa. Joten lähdin tulemaan ja.." Hän lopetti lauseensa kesken puheen muuttuessa lähes ymmärtämättömäksi solkkaukseksi. Tyttö puristi siskonsa kättä tiukasti omissaan, Pan istui kiltisti hänen vierellään.
Victoria naurahti tuskallisen kuuloisesti, yskien heti perään. "Kerrothan veljille että... rakastan heitä? Teitä kaikkia.." Azure nyyhkäisi epätoivoisena ja nyökkäsi. Hän ei halunnut menettää siskoaan vain sen takia, että he olivat vallinneet väärän päivän kotiinpaluuseen. Hän ei halunnut menettää siskoaan lainkaan.
Vanhemman naisen rahiseva hengitys katkeili ennen kuin lakkasi kokonaan. Toinen istui polvillaan shokissa, päästämättä irti elottomasta kädestä. Se ei ollut totta, se ei voinut olla. "Nähdään a-aukealla", Azure sopersi heiveröisellä äänellä, ennen kuin hautasi sadeveden ja kyynelten kastelemat kasvonsa käsiinsä. Hän ei käsittänyt sitä, miten nopeasti ja helposti toiselta voi riistää elämän. Niillä rosvoilla, jotka tällaista tekivät, ei varmaan käynyt mielessäkään että uhreilla saattaisi olla perhettä.
Azure vaikeroi hiljaa, eikä huomannut saaneensa seuraa vasta kuin lammaskoiran muristessa uhkaavasti. Tyttö pyyhki silmiään ja käänsi päätään nyt kuulemiaan askelia kohti. Ongelmana oli vain se, että askelia tuntui kuuluvan vähintäänkin kolmesta suunnasta. Neito nousi täristen seisomaan ja perääntyi pari askelta. Hän ei pitänyt tästä, ei sitten vähääkään.
"Minähän sanoin, ettei kannata lähteä ihan heti", itsetyytyväinen miesääni kuului suoraan hänen takaansa, saaden Azuren käännähtämään säikähtäneenä. Tyttö tunsi vahvan otteen leuastaan, joka pakotti hänen kasvonsa ylös. "Hhaaa? Se on sokea. Nnooh, ei kai sen väliä, tarpeeksi hyvännäköinen meille, vai?" Azure kuuli muutaman muun äänen ympäriltään, jotka lähinnä myötäilivät puhujaa.
Hyvä Jumala, ei! Tyttö perääntyi nopeasti Panin räksyttäessä Victorian ruumiin luota. Näinkö tässä nyt sitten kävisi? Päätyisikö hänkin tapetuksi - sen jälkeen kun nuo olisivat tehneet hänelle vaikka mitä muuta hirveää?
//Ja näin, se alkaa (. Olkaa hyvä, ylläpitäjämme.