Ehkä meidän pitäisi tutustua paremmin || Ylva
Lohikäärme loikoili laiskahkon oloisesti ihmisilluusiossaan Metsän oikeuden kotiluolan yllä. Keskipäivän aurinko lämmitti mukavasti suurta kiveä, jolla valkea humanoidi löhöili kädet niskan takana tukenaan. Lounatuuli oli jo kutakuinkin parantunut alkukevään yhteenotosta ja sen myötä myös jäänyt henkensä velkaa tälle pienelle muodonmuuttaja ryhmälle. Eipä lohikäärmeellä ollut mitään syytä lentää pois, joten oli seprentti jäänyt viettämään aikaansa lauman kanssa, koettaen parhaansa mukaan aina autella pienempiä otuksia kun tarve tuli. Kuten sanottu, olihan hän noille velkaa henkensä, totta kai Lounatuuli auttoi heitä parhaansa mukaan. Kai lohikäärme laski itsensä tavalla tai toisella kuuluvan tähän laumaan, vaikka olikin rotunsa puolesta melko erakko eläjä.
Näiden kuukausien aikana oli lohikäärme myös ehtinyt tutustua jonkin verran lauman jäseniin. Joistakin hän piti, toisista taas ei. Suurin osa oli kuitenkin pohjimmiltaan ystävällisen lohikäärmeen mieleen, eikä tuo halunnut sen suurempia konflikteja aiheuttaa lauman keskelle sen takia, jos ei jonkun kanssa tullut niin täydellisesti toimeen. Paremmin Lounatuuli oli tutustunut niihin, jotka olivat hoitaneet liskon haavoja ja auttaneet tuota paranemaan, pitäen seuraa toipilaana makaavalle käärmeelle.
Osa laumasta oli lähtenyt metsästämään, lounatuuli jättäytyi mielellään pois. Hänestä ei ollut apua metsässä metsästettäessä, sillä valtava lisko oli kömpelö puiden välissä. Humanoidinakaan hänestä ei ollut pahemmin iloa.
Joten, kuten osa laumasta, oli myös lohikäärme jäänyt kotiluolalle aikaansa kuluttamaan mieleisellään tavalla. Häntä ei juuri nyt tarvittu mihinkään, joten ei lohikäärme mennyt häiritsemään muita olemassaolollaan. Mikäli joku häntä kaipasi, osasi varmasti hakeutua luolan päälle lohikäärmeelle huutelemaan.
// Ylva kera Aethenan tänne, jahka kerkiät~
kakkainen aloitus on kakkainen //
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus