//Ai se oli selän päällä! No jaa.. minä menen siinä kaikkea rinnan päällä olemisesta sepittelemään.. että näin. heh. jos jokus lukisi toisten roolaukset ihan suurennuslasin kanssa.//
Tobias
Susi vihdoin siirsi painavan ruhonsa pois miehen päältä ja Tobias hengitti syvään henkeä sekä suun ja nenän kautta - jos sellainen edes olisi mahdollista - ja hän kömpi pystyyn, ainakin istualteen, olihan äskeinen ollut sen verran energiaa kuluttava kokemus, jotta ei mies heti olisi pakoon juoksemassa. Susi muuttui takaisin tutuksi neidoksi ja Tobias tuijotti tulokasta, sekä neitoa hämillään, kun nuo vain halasivat. Jes! Hyvä hänelle, susineito kutsui mukaan jonkun ystävänsä, ei tietänyt hyvää se.
Nyt ne puhuivat siitä, kuinka toinen voisi korjata tuon ihmekepin ja että Tobias maksaisi sen. No niin varmaan.
Nyt tuo tulokas tuli lähemmäs ja esitteli itsensä Hiraksi. Tobiaskella ei ollut syytä olla vihainen tuolle, joten hän soi hymynsä toiselle ja nyökkäsi.
"Tobias." Hän vaastasi ja katsoi, kuinka toinen jo penkoi työkalujaan. Nyt Tobbykin nousi maasta ja rupesi seuraamaan mitä toinen tekisi. Hän ei kuitenkaan tuntenut itseään turvalliseksi ihmismuodossaan, joten kun kumpikaan ei katsonut, Tobias muutti muotoaan karhuksi. Niin oli helpompaa, sillä jos tulisi vielä kärhämää toisten kanssa, hän voisi helposti lyödä noilta aivot pihalle - ainakin koettaa.
Nyt kun Tobby oli karhu, hän ei pelännyt kävellä raatonsa luokse ja lösähtää sen viereen mussuttamaan veristä peuraa. Tuskinpa noilla olisi mitään sitä vastaan, että karhumies söisi ruokansa.
Hän kuuli kyllä mitä Hira sanoi siitä, että korjaus voisi olla kalliskin. Siihen karhu vain murahti, oikeastaan hymähti yksitoikkoisesti. Ihan sama se hänelle oli, ei hänellä ollut rahaa maksaa, eikä hän maksaisi, vaikka hänellä olisikin rahaa. Ei tobby kuljettanut rahaa mukanaan, mitä sillä teki? Hän tarvitsi vain sen mitä metsä antoi, eikä metsä vaatinut rahaa häneltä. Ihan hyvin mies siispä selvisi ilman rahaa.
//näin.//
Pitääkö näin aina tapahtua?
Kirjoittaja Demintty » 09 Syys 2012, 22:05
No sehä on ny iha sama :D ja:
Saphira ojensi toiselle valtikkaansa kun Misute käski näyttää, mutta sitten kuitenkin neito meni esittäytymään Tobakselle, jolloin mies sanoi oman nimen ja hymyili Misutelle.
Hira katsoi kun toinen rupesi ottamaan työkalujan enemmän esille ja alkoikin säätelemään niitä. Seuraavaksi Saphira kuuli miten joku isompi olento oli tullut Tobiaksen ilalle, joten neito vilkaisi olkansa yli nähden taas tumman karhun, syömässä raatoa. Saphira päätti kuitenkin olla kommentoimatta, ja keksittyä siihen mitä Misute sanoi, eipä tuo karhu näytänyt mihinkään lähtevän. Toisella meni selvästi surkeasti, joten Saphira päätti pysyä hiljaa, joskus sekin oli paljon parempi mitä toisen lohduttaminen.
Saphira olisi halunnut vain jättää kasvot pois ja olla sokea mielummin kuin viedä itseltään voimia, mutta ei tämä halunnut että toiset joutuisivat tuijottamaan kasvotonta ihmistä, edelleenkään.
Kun Misute sanoi että korjaus ei maksa paljoa, mutta jos se on pahasti rikki niin tämä ottaa enemmän maksua, Saphira vilkaisi karhua joka murahti samalla kun söi, mikä kertoi vain siitä että tuo ei vieläkään innostunut maksamis ideasta. Saphira kuitenkin päätti asian jättää myöhemmäksi, kun kuuli mitä Misute kysyi. Saphiran silmät suurentuivat hieman kun toinen vielä jatkoi että se näiden tekeminen näytti oudolta. Hira peitti kasvonsa käsillään ja naurahti hieman. "Kuule Misute, et taida kovin hyvin erottaa kaveria ja.. ei kaveria" tämä virnisti ja kävi vilkaisemaan karhun suuntaan joka mussutti vielä verta täynnä olevaa raatoa. "Ja se mitä me teimme.." tämä kurtisti kulmiaan ja kääntyi misuten puoleen. "Minä vain kaadoin sen ja sitten pidin paikalla et se ei jatkais matkaansa.." tämä mutisi käyttäen Tobiaksesta se sanaa.
Saphira katsoi valtikkaansa jolle misute aikoisi kohta tehdä jotain että se korjaantuisi. "Jos Tobias ei nyt suostu maksamaan sitä niin minä kyllä maksan ja keksin sitten jotain muuta tuolle nallelle." tämä sanoi naurahtaen kun lopetti lauseen. Saphira nosti paitaansa ja sitten otti pois päältään myrkynvihreän ns. t-paidan ja kun neito heitti sen taakseen, ilmassa se muuttui tomuksi ja hävisi pois. Sen tilalle tuli ensin musta lörö paita, mutta väri muuttui kuitenkin myöhemmin vaaleansiniseksi. Sitten tämä katsoi misutea ja kohautti olkiaan. "Tuli kylmä.. Mitä aiot sauvalle nyt tehdä?" neito kysyi ja vilkaisi ilmeettömästi karhua.
//Sillon ku minä oon yksin kotona yötä, niin sillon valvotaan siihen asti että porukat tulee kotiin :DD no ei vaiteskaa, oln kiltti ja meen nukkumaan aina ajallaan.. sillon kun jaksaa mennä nukkumaan :p
nyt, nyt.. mitä? Mitä? :D:D:D *facepalm* kuule, Temp, mitä sää oot menny ottamaan? :D//Templer kirjoitti:Nyt tuo tulokas tuli lähemmäs ja esitteli itsensä Hiraksi
Saphira ojensi toiselle valtikkaansa kun Misute käski näyttää, mutta sitten kuitenkin neito meni esittäytymään Tobakselle, jolloin mies sanoi oman nimen ja hymyili Misutelle.
Hira katsoi kun toinen rupesi ottamaan työkalujan enemmän esille ja alkoikin säätelemään niitä. Seuraavaksi Saphira kuuli miten joku isompi olento oli tullut Tobiaksen ilalle, joten neito vilkaisi olkansa yli nähden taas tumman karhun, syömässä raatoa. Saphira päätti kuitenkin olla kommentoimatta, ja keksittyä siihen mitä Misute sanoi, eipä tuo karhu näytänyt mihinkään lähtevän. Toisella meni selvästi surkeasti, joten Saphira päätti pysyä hiljaa, joskus sekin oli paljon parempi mitä toisen lohduttaminen.
Saphira olisi halunnut vain jättää kasvot pois ja olla sokea mielummin kuin viedä itseltään voimia, mutta ei tämä halunnut että toiset joutuisivat tuijottamaan kasvotonta ihmistä, edelleenkään.
Kun Misute sanoi että korjaus ei maksa paljoa, mutta jos se on pahasti rikki niin tämä ottaa enemmän maksua, Saphira vilkaisi karhua joka murahti samalla kun söi, mikä kertoi vain siitä että tuo ei vieläkään innostunut maksamis ideasta. Saphira kuitenkin päätti asian jättää myöhemmäksi, kun kuuli mitä Misute kysyi. Saphiran silmät suurentuivat hieman kun toinen vielä jatkoi että se näiden tekeminen näytti oudolta. Hira peitti kasvonsa käsillään ja naurahti hieman. "Kuule Misute, et taida kovin hyvin erottaa kaveria ja.. ei kaveria" tämä virnisti ja kävi vilkaisemaan karhun suuntaan joka mussutti vielä verta täynnä olevaa raatoa. "Ja se mitä me teimme.." tämä kurtisti kulmiaan ja kääntyi misuten puoleen. "Minä vain kaadoin sen ja sitten pidin paikalla et se ei jatkais matkaansa.." tämä mutisi käyttäen Tobiaksesta se sanaa.
Saphira katsoi valtikkaansa jolle misute aikoisi kohta tehdä jotain että se korjaantuisi. "Jos Tobias ei nyt suostu maksamaan sitä niin minä kyllä maksan ja keksin sitten jotain muuta tuolle nallelle." tämä sanoi naurahtaen kun lopetti lauseen. Saphira nosti paitaansa ja sitten otti pois päältään myrkynvihreän ns. t-paidan ja kun neito heitti sen taakseen, ilmassa se muuttui tomuksi ja hävisi pois. Sen tilalle tuli ensin musta lörö paita, mutta väri muuttui kuitenkin myöhemmin vaaleansiniseksi. Sitten tämä katsoi misutea ja kohautti olkiaan. "Tuli kylmä.. Mitä aiot sauvalle nyt tehdä?" neito kysyi ja vilkaisi ilmeettömästi karhua.
//Sillon ku minä oon yksin kotona yötä, niin sillon valvotaan siihen asti että porukat tulee kotiin :DD no ei vaiteskaa, oln kiltti ja meen nukkumaan aina ajallaan.. sillon kun jaksaa mennä nukkumaan :p
- Demintty
Kirjoittaja Nya » 10 Syys 2012, 15:17
//Hahhaha!
Misute otti Hiran valtikan. "Noh, voinhan tehdä niinkin että, kun olet ystäväni voin tehdä tämän ilmaiseksikin." Misute sanoi ystävälliseen sävyyn. Misute katsoi valtikkaa. Hän tutki sitä katseellaan ja alkoi ruuvaamaan osia irti toisistaan. "Teen vain pienen säädön." Hän sanoi ja otti jotakin valtikan osan näköistä, vaihtoi sen ja kokosi uudestaan kokoona. Tyttö varmisti että nyt toimisi oikein. Hän teki työ kaluillaan parhaansa. Hän keskittyi työhönsä parhaansa mukaan, sitten hän huokaisi hymyillen. "Selvä! Valmista tuli!" MIsute sanoi ilahtuneen näköisenä ja ojensi valtikan Hiralle. "Ole hyvä, toivottavasti et enää riko sitä. Siitä oli vasta kaksikuukautta, kun korjasin sen viimeksi." Misute sanoi hymyillen ja pisti työ kalunsa takaisin pikkusiin bokseihinsa. Hän katsoi mussuttavaa Tobiasta. Karhu näytti olevan niin keskittynyt syömiseensä, mutta susityttönen ei siitä välittänyt. "No, Hira. Minusta tuntuu että taidan jättää teidät kaksi kuhertelemaan." Misute nauroi ja halasi ystäväänsä. "Hyvästi ja pysy elossa." Tyttö sanoi virnistäen. Hän lähti kävelemään pois päin kahdesta kaveruksesta. Sitten Misute hyppäsi nopeasti ylös puun oksalle ja katsoi karhua. "Pidä huoli hänesä Tobias!" Misute sanoi ja lähti hyppimään puiden oksia pitkin kohti kotia.
MIsute nauroi mielessään. Olisiko pitäny huutaa perään että Tobias ei olisi saanut käydä Hiraan käsiksi. Se olisi ollut hienoa, no jaa. Nyt hän kaipasi vain kupin teetä ja rauhaa.
//No nii, minä vetäydyn tästä pelistä ja te saatte rauhassa jatkaa :) Kiits kuitenkin kun snaoi tunkeutua :DDD
Mitä lääkkeitä vedit Temp? :DDDNyt tulokas tuli lähemmäksi ja esitteli itsensä Hiraksi
Misute otti Hiran valtikan. "Noh, voinhan tehdä niinkin että, kun olet ystäväni voin tehdä tämän ilmaiseksikin." Misute sanoi ystävälliseen sävyyn. Misute katsoi valtikkaa. Hän tutki sitä katseellaan ja alkoi ruuvaamaan osia irti toisistaan. "Teen vain pienen säädön." Hän sanoi ja otti jotakin valtikan osan näköistä, vaihtoi sen ja kokosi uudestaan kokoona. Tyttö varmisti että nyt toimisi oikein. Hän teki työ kaluillaan parhaansa. Hän keskittyi työhönsä parhaansa mukaan, sitten hän huokaisi hymyillen. "Selvä! Valmista tuli!" MIsute sanoi ilahtuneen näköisenä ja ojensi valtikan Hiralle. "Ole hyvä, toivottavasti et enää riko sitä. Siitä oli vasta kaksikuukautta, kun korjasin sen viimeksi." Misute sanoi hymyillen ja pisti työ kalunsa takaisin pikkusiin bokseihinsa. Hän katsoi mussuttavaa Tobiasta. Karhu näytti olevan niin keskittynyt syömiseensä, mutta susityttönen ei siitä välittänyt. "No, Hira. Minusta tuntuu että taidan jättää teidät kaksi kuhertelemaan." Misute nauroi ja halasi ystäväänsä. "Hyvästi ja pysy elossa." Tyttö sanoi virnistäen. Hän lähti kävelemään pois päin kahdesta kaveruksesta. Sitten Misute hyppäsi nopeasti ylös puun oksalle ja katsoi karhua. "Pidä huoli hänesä Tobias!" Misute sanoi ja lähti hyppimään puiden oksia pitkin kohti kotia.
MIsute nauroi mielessään. Olisiko pitäny huutaa perään että Tobias ei olisi saanut käydä Hiraan käsiksi. Se olisi ollut hienoa, no jaa. Nyt hän kaipasi vain kupin teetä ja rauhaa.
//No nii, minä vetäydyn tästä pelistä ja te saatte rauhassa jatkaa :) Kiits kuitenkin kun snaoi tunkeutua :DDD
- Nya
Kirjoittaja Templer » 20 Syys 2012, 16:52
//Nno voi fuuuu-.
Niiin no tässä kuitenkiin varmaan tajuttiin, että kyse oli Misutesta, eikä Hirasta. owO Mutta nii.. tunnustan, vetelin ihan roskisti mursuja vaan.. en lääkkeitä xD //
Tobias
Karhuherra katseli peuranraatoa mutustellen, kuinka valtikka muuttui uudenveroiseksi taitavan susitytön käsissä. Paljoakaan karhu ei siihen voinut mitään sanoa taikka tehdä, hän päätti siksi jättääkin toisten keskustelut ja tekemiset toisarvoisiksi seikoiksi. Nyt hänen katseensa kävi selaamaan melkein syötyä peuranraatoa, joskos siitä jotain makoisempaa löytyisi, kuin pelkkää karvaa ja turhaa luuta. Tobiashan oli jo oikeastaan täynnä, mutta näin talven tullen oli hyvä saada rasvakerros. Loppuraato kuitenkin jäi koluamatta, kun uroskarhuherra nousi, läimäytti kuitenkin suuren takalistonsa takaisin maahan ja jäi istualteen katsomaan, kuinka valtikkansa takaisin saanut nainen ja valtikan korjaaja vaihtoivat viimeisiä sanojaan.
Sitten Misute päättikin jo lähteä, sinänsä sääli, Tobias viihtyi paljon paremmin tuon susitytön seurassa, kuin valtikkaa heiluttavan karhu-susi-naisen. Misute käski/pyysi kuitenkin pitäämään huolta toisesta. Tobias hymähti karhumaisesti ja päästi jonkinlaisen karjauksen metsän syvyyteen katoavalle neidolle. Nyt Tobias voisi lähteä.. ellei tuo nainen tulisi hänen tielleen.. taas. Tobias tassutteli kohti naista, oikeastaan löntysteli. Hän ei tiennyt, halusiko tuo hänestä vielä jotain lisää, vai olisiko tämä tässä. Ei hän kehdannut vain lähteäkään.. tai no miksei? Ellei nainen haluaisi hänen vielä lähtevän, voisihan uros lähteä siitä huolimatta, jos toisella olisi jotain suurempaa hänen päänsä menoksi. Vain sen takia, että neidon olisi helpompi puhua ihmiselle, kuin karhulle, Tobias muutti muotoaan taas ihmiseksi ja jatkoi loppumatkan neidon luo kävellen omilla, ihmismuotonsa jaloilla.
//yeaah.//
Niiin no tässä kuitenkiin varmaan tajuttiin, että kyse oli Misutesta, eikä Hirasta. owO Mutta nii.. tunnustan, vetelin ihan roskisti mursuja vaan.. en lääkkeitä xD //
Tobias
Karhuherra katseli peuranraatoa mutustellen, kuinka valtikka muuttui uudenveroiseksi taitavan susitytön käsissä. Paljoakaan karhu ei siihen voinut mitään sanoa taikka tehdä, hän päätti siksi jättääkin toisten keskustelut ja tekemiset toisarvoisiksi seikoiksi. Nyt hänen katseensa kävi selaamaan melkein syötyä peuranraatoa, joskos siitä jotain makoisempaa löytyisi, kuin pelkkää karvaa ja turhaa luuta. Tobiashan oli jo oikeastaan täynnä, mutta näin talven tullen oli hyvä saada rasvakerros. Loppuraato kuitenkin jäi koluamatta, kun uroskarhuherra nousi, läimäytti kuitenkin suuren takalistonsa takaisin maahan ja jäi istualteen katsomaan, kuinka valtikkansa takaisin saanut nainen ja valtikan korjaaja vaihtoivat viimeisiä sanojaan.
Sitten Misute päättikin jo lähteä, sinänsä sääli, Tobias viihtyi paljon paremmin tuon susitytön seurassa, kuin valtikkaa heiluttavan karhu-susi-naisen. Misute käski/pyysi kuitenkin pitäämään huolta toisesta. Tobias hymähti karhumaisesti ja päästi jonkinlaisen karjauksen metsän syvyyteen katoavalle neidolle. Nyt Tobias voisi lähteä.. ellei tuo nainen tulisi hänen tielleen.. taas. Tobias tassutteli kohti naista, oikeastaan löntysteli. Hän ei tiennyt, halusiko tuo hänestä vielä jotain lisää, vai olisiko tämä tässä. Ei hän kehdannut vain lähteäkään.. tai no miksei? Ellei nainen haluaisi hänen vielä lähtevän, voisihan uros lähteä siitä huolimatta, jos toisella olisi jotain suurempaa hänen päänsä menoksi. Vain sen takia, että neidon olisi helpompi puhua ihmiselle, kuin karhulle, Tobias muutti muotoaan taas ihmiseksi ja jatkoi loppumatkan neidon luo kävellen omilla, ihmismuotonsa jaloilla.
//yeaah.//
- Templer
Kirjoittaja Demintty » 30 Syys 2012, 15:45
Mun serkut on mursuja, älä syö niitä :((( //
Kun Misute sanoi, että koska Hira oli ystävä, voisi hän tehdä sen ilmaiseksikin, Saphiran kasvot menivät hetkeksi aikaa ilmeettömiksi, mutta sitten tuon kasvoille tuli jotain pelon ja huolen sekoitusta, kun Misute rupesi purkamaan sauvaa. Eihän Saphira pelännyt, että Misute vain rikkoisi sitä enemmän, olihan tuo koulutettu ja kyllä Saphira luotti Misuteen täysin, se vain että valtikka oli tosi kallis ja vanha.
Kun Misute sanoi, että se olisi nyt valmis Saphira oli varma siitä, että kun nämä seuraavan kerran näkisivät, tämä tyrkyttäisi Misutelle rahaa. Saphira otti valtikkansa vastaan, ja katsoi sitten miten Tobias söi peuranraatoa välinpitämättömän näköisenä. Neito käänsi kuitenkin katseensa Misuteen, kun tuo alkoi puhua siitä miten tämän pitäisi olla varovaisesti, kerran ei siitä ollut kaksikuukautta kun viimeksi Saphira sen korjautti Misutella. Saphira aikoi sanoa tuohon puolustuksensa, mutta antoi kuitenkin olla, turhaa tässä pidentämään juttutuokiota, kun Misutella näytti olevan kiireitä.
Misute sanoikin pian, etät jättäisi nämä kahdestaan kuhertelmaan, mitä sen tytön mielessä oikein liikkui? Hetken päästä Misute käski tämän vielä pysymään elossa, jolloin Saphira kurtisti kulmiaan ja tönäisi kevyesti Misutea. Saphira kuitenkin jätti sanomatta hyvästit, ja neito kääntyi vain Tobiakseen päin joka oli lopettanut mussutamisen. Kun neito oli kääntänyt selkänsä, kuului vielä Misuten ääni joka käski pitää Tobiaksen huolta Hirasta. Saphira vilaksii olkansa yli ja virnisti, mutta sitten käänsi kasvonsa kohden karhua joka käveli tätä päin.
Kun Karhu oli tullut jo aika lähelle, tuo muuttui ihmiseksi ja jatkoi vieläkin kävelemistä. "Juu, keksin vielä jotain millä maksat mulle tän sauvan, vaikka se onkin jo korjattu." Saphira sanoi ja käveli miestä päin, pysähtyen vasta sitten kun kaksikon välillä oli noin puolimetriä väliä.
Saphira tuijotti toisen kasvoja ja hetken hiljaisuuden jälkeen tämä vaihtoi silmiensä väriä vaalean ruskeiksi, juuri niinkuin Tobiaksellakin oli. "Keneltä sait muodonmuuttaja voimasi, vai mitä termiä minun pitäisikään käyttää..?" tämä kysyi yllättäen kaksoikysymyksen ja jäi odottamaan vastaustaan. Neidolla ei sinänsä ollut mitään asiaa enään miehelle, saisi vaikka luistaakkin korvauksesta, mutta silti Saphira haluais jäädä tutkimaan toisen taustoja ja muutenkin koko ihmistä, karhua, mikä Tobias nyt olikaan.
Neito kuitenkin oli aika varma, että Tobias ei kertoisi Saphiralle mitään, miksi kertoisi, eihän Tobias suostunut edes maksamaan sauvan korjausta. Silti neito jäöi kiltisti odottamaan vastausta, ja odottaisikin sitä niin kauan kuin tarvitsisikaan.
//Jes, voisin sitä kohta kotiakki lähteä.. röhh.
Kun Misute sanoi, että koska Hira oli ystävä, voisi hän tehdä sen ilmaiseksikin, Saphiran kasvot menivät hetkeksi aikaa ilmeettömiksi, mutta sitten tuon kasvoille tuli jotain pelon ja huolen sekoitusta, kun Misute rupesi purkamaan sauvaa. Eihän Saphira pelännyt, että Misute vain rikkoisi sitä enemmän, olihan tuo koulutettu ja kyllä Saphira luotti Misuteen täysin, se vain että valtikka oli tosi kallis ja vanha.
Kun Misute sanoi, että se olisi nyt valmis Saphira oli varma siitä, että kun nämä seuraavan kerran näkisivät, tämä tyrkyttäisi Misutelle rahaa. Saphira otti valtikkansa vastaan, ja katsoi sitten miten Tobias söi peuranraatoa välinpitämättömän näköisenä. Neito käänsi kuitenkin katseensa Misuteen, kun tuo alkoi puhua siitä miten tämän pitäisi olla varovaisesti, kerran ei siitä ollut kaksikuukautta kun viimeksi Saphira sen korjautti Misutella. Saphira aikoi sanoa tuohon puolustuksensa, mutta antoi kuitenkin olla, turhaa tässä pidentämään juttutuokiota, kun Misutella näytti olevan kiireitä.
Misute sanoikin pian, etät jättäisi nämä kahdestaan kuhertelmaan, mitä sen tytön mielessä oikein liikkui? Hetken päästä Misute käski tämän vielä pysymään elossa, jolloin Saphira kurtisti kulmiaan ja tönäisi kevyesti Misutea. Saphira kuitenkin jätti sanomatta hyvästit, ja neito kääntyi vain Tobiakseen päin joka oli lopettanut mussutamisen. Kun neito oli kääntänyt selkänsä, kuului vielä Misuten ääni joka käski pitää Tobiaksen huolta Hirasta. Saphira vilaksii olkansa yli ja virnisti, mutta sitten käänsi kasvonsa kohden karhua joka käveli tätä päin.
Kun Karhu oli tullut jo aika lähelle, tuo muuttui ihmiseksi ja jatkoi vieläkin kävelemistä. "Juu, keksin vielä jotain millä maksat mulle tän sauvan, vaikka se onkin jo korjattu." Saphira sanoi ja käveli miestä päin, pysähtyen vasta sitten kun kaksikon välillä oli noin puolimetriä väliä.
Saphira tuijotti toisen kasvoja ja hetken hiljaisuuden jälkeen tämä vaihtoi silmiensä väriä vaalean ruskeiksi, juuri niinkuin Tobiaksellakin oli. "Keneltä sait muodonmuuttaja voimasi, vai mitä termiä minun pitäisikään käyttää..?" tämä kysyi yllättäen kaksoikysymyksen ja jäi odottamaan vastaustaan. Neidolla ei sinänsä ollut mitään asiaa enään miehelle, saisi vaikka luistaakkin korvauksesta, mutta silti Saphira haluais jäädä tutkimaan toisen taustoja ja muutenkin koko ihmistä, karhua, mikä Tobias nyt olikaan.
Neito kuitenkin oli aika varma, että Tobias ei kertoisi Saphiralle mitään, miksi kertoisi, eihän Tobias suostunut edes maksamaan sauvan korjausta. Silti neito jäöi kiltisti odottamaan vastausta, ja odottaisikin sitä niin kauan kuin tarvitsisikaan.
//Jes, voisin sitä kohta kotiakki lähteä.. röhh.
- Demintty
Kirjoittaja Templer » 23 Loka 2012, 11:04
Tobias
"Mitä?" Mies älähti. "Juurihan tuo toinen sanoi, että teki sen ilmaseksi!" Tobias murahti ja katsoi murhaavasti neitoa. No eipä toinen häntä voisi pakottaa maksamaan. Neito oli niin lähellä miestä, että Tobias pystyi hyvin haistamaan toisen tuoksun, pystyisi jopa koskettamaan. Siinä oli jotain viehttävää. Eihän Tobias nyt ollut paljoakaan muita muodonmuuttajia nähnyt ja tässä hänen edessään seisoi ilmielävänä yksi, jopa aika kauniin näköinen. Mutta kauneus oli katoavaista ja sen Tobias tiesi hyvin, joten hän vain jatkoi murhaavaa tuijotustaan, kunnes neito avasi taas suunsa.
"En näe syytä kertoa sitä sinulle, koska sehän ei sinulle kuulu." Tobias vastata tökäsäytti. "Mutta jos se sinua kiinnostaa, niin perin sen vanhemmiltani." Tobias vastasi. Eipä asiassa mitään salattavaa ollut, joten mitä sitä sen enempää miettimäänkään.
"Entä itse?" Tobias kysyi ja astui askeleen kauemmas, toisen läsnäolo häiritsi häntä hieman, eikä Tobias viihtynyt ahdistuneessa ilmapiirissä olemisesta.
"Ja mikä sinä oikein alunpitäen olet?" Tobias kysyi.
"Minä olen.. karhu, joka voi muuttua ihmiseksi, mutta sinä olet kuin.. kuin.. jokin joka voi muuttua miksi vain." Tobias sanoi. Hän tiesi, että nainen voisi loukkaantua tuosta, mutta eihän mies jaksanut välittää. Ei enää.
"Ainakin tuon sinun naamaton-jutun perusteella. Jos et pysty pitämään edes kasvojasi esillä, mikä on se muoto, jossa sinun ei tarvitse ponnistella ollaksesi kokonainen?" Tobias kyseli ja hänen päänsä kallistui hieman, kun mies mittali toista. Häntä alkoi pikkuhiljaa jopa kiinnostamaan tämä asia.
"Mitä?" Mies älähti. "Juurihan tuo toinen sanoi, että teki sen ilmaseksi!" Tobias murahti ja katsoi murhaavasti neitoa. No eipä toinen häntä voisi pakottaa maksamaan. Neito oli niin lähellä miestä, että Tobias pystyi hyvin haistamaan toisen tuoksun, pystyisi jopa koskettamaan. Siinä oli jotain viehttävää. Eihän Tobias nyt ollut paljoakaan muita muodonmuuttajia nähnyt ja tässä hänen edessään seisoi ilmielävänä yksi, jopa aika kauniin näköinen. Mutta kauneus oli katoavaista ja sen Tobias tiesi hyvin, joten hän vain jatkoi murhaavaa tuijotustaan, kunnes neito avasi taas suunsa.
"En näe syytä kertoa sitä sinulle, koska sehän ei sinulle kuulu." Tobias vastata tökäsäytti. "Mutta jos se sinua kiinnostaa, niin perin sen vanhemmiltani." Tobias vastasi. Eipä asiassa mitään salattavaa ollut, joten mitä sitä sen enempää miettimäänkään.
"Entä itse?" Tobias kysyi ja astui askeleen kauemmas, toisen läsnäolo häiritsi häntä hieman, eikä Tobias viihtynyt ahdistuneessa ilmapiirissä olemisesta.
"Ja mikä sinä oikein alunpitäen olet?" Tobias kysyi.
"Minä olen.. karhu, joka voi muuttua ihmiseksi, mutta sinä olet kuin.. kuin.. jokin joka voi muuttua miksi vain." Tobias sanoi. Hän tiesi, että nainen voisi loukkaantua tuosta, mutta eihän mies jaksanut välittää. Ei enää.
"Ainakin tuon sinun naamaton-jutun perusteella. Jos et pysty pitämään edes kasvojasi esillä, mikä on se muoto, jossa sinun ei tarvitse ponnistella ollaksesi kokonainen?" Tobias kyseli ja hänen päänsä kallistui hieman, kun mies mittali toista. Häntä alkoi pikkuhiljaa jopa kiinnostamaan tämä asia.
- Templer
Kirjoittaja Demintty » 04 Marras 2012, 14:21
Kun Tobias sanoi että ei näe mitään syytä kertoa neidolle, Hiran ilme ei paljon liikahtanut sillä olihan tuo osannut odottaa sellaista vastausta. Silti, kun Tobias kuitenkin alkoi kertomaan keneltä tuo oli saanut tuon karhujuttunsa, neidon huulille syntyi hymy.
Saphira katsoi kun toinen perääntyi heti sen jälkeen, kun oli kysynyt kenltä neito oli saanut taitonsa. Saphira oli aloittamassa puhumaan, mutta Tobias kerkesi ensin, joten Saphira jäi kuuntelemaan kiltisti ja saattoi tuo vilkaistakin taivasta joka alkoi harmaantumaan.
Neito katsoi toisen vaalean ruskeisiin silmiin tiiviisti, kun mies sanoi että neito voi muuttua miksi vain, ei sentään.
Saphira virnisti, kun toinen lopetti puhumisensa ja jäi katsomaan vain neitoa.
"No tälle mikä olen, ei ole oikein nimeä. Tai no olen oikeastaan vain ihminen jolla on muodonmuuttamistaito." Saphira alkoi selittämään aika vaikea selkoisesti sitä mikä tämä oli.
"Joskus kauan sitten kun olin vielä joku sinun ikäinen niin olin ihan tavallinen ihminen ilman näitä taitojani." Saphira jatkoi ja potkaisi jalkojen juurestansa oksan pois, kunnes sitten istahti siihen maahan.
"Näitä taidon omistaja on todella harvoja, ehkä vain noin viisi tai jotain, koska taito siirtyy toiselle silloin kun kuolee. Tai siis taidon omaava voi kuoltuaan siirtää taitonsa jollekkin, nopeiten ja helpoiten se käy tavalliselle ihmiselle." tämä selitti hymyillen ja katsoen toista. "Ja minä sain voimani äidiltäni." tämä lisäsi, nyt kuitenkin hieman surullisemman näkäisenä, kun mieleen tuli kuva palaneesta talosta ja äidistä.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Saphira yski hieman. "Ja en minä voi muuttua ihan miksi tahansa." tämä sanoi, ja alkoi sitten muuttaa muotoaan miesmäiseksi. Hetken päästä maassa situikin ruskeahiuksinen ja -silmäinen lihaksikas Tobias, tai tämän kopio oikeastaan. "Ihmiset ja parit eläimet ovat helppoja, taikaolennoissa on jonkun verran haastetta, mutta kyllä nekin onistuvat melkein." Saphira sanoi, tällä kertaa Tobiaksen äänellä. Hira katseli itseään hetken, kunnes sitten alkoi muuttua taas omaksi itsekseen. Tällä kertaa kun neito istu itaas omana itsenään, oli neidolla lämpimämmät vaatteet päällään, sekä naama oli erin näköinen. "Muiden kasvojen pitäminen yllä on helppoa, mutta omien kasvojeni pitäminen vie energiaa, siksi usein teenkin näin, että vartalo on oma, mutta kasvot ei." Saphira puhui omalla äänellään, mutta joitan sävähdyksiä vielä Tobiaksen äänestä oli. Hira hieroi hetken kaulaansa, kunnes saisi sen taas normaaliksi, pois ne kaikki Tobiaksenkin äänihuulien ominaisuudet sieltä.
"Anteeks jos rupesin selittelemään vähän liiankin pitkästi." tämä hymyili miehelle lempeästi, selvästi oli neidon mielestä myös unohtunut se, että tuon piti vaatia Tobiakselta vielä sitä maksua.
//woott... D: ja minä ku luulin et sie et ollu vastannu ja eilen vasta huomasin että olitki..?? tää sivusto kiukuttelee mulle ku se ei oo ilmottanu mistää vastauksista :((
Saphira katsoi kun toinen perääntyi heti sen jälkeen, kun oli kysynyt kenltä neito oli saanut taitonsa. Saphira oli aloittamassa puhumaan, mutta Tobias kerkesi ensin, joten Saphira jäi kuuntelemaan kiltisti ja saattoi tuo vilkaistakin taivasta joka alkoi harmaantumaan.
Neito katsoi toisen vaalean ruskeisiin silmiin tiiviisti, kun mies sanoi että neito voi muuttua miksi vain, ei sentään.
Saphira virnisti, kun toinen lopetti puhumisensa ja jäi katsomaan vain neitoa.
"No tälle mikä olen, ei ole oikein nimeä. Tai no olen oikeastaan vain ihminen jolla on muodonmuuttamistaito." Saphira alkoi selittämään aika vaikea selkoisesti sitä mikä tämä oli.
"Joskus kauan sitten kun olin vielä joku sinun ikäinen niin olin ihan tavallinen ihminen ilman näitä taitojani." Saphira jatkoi ja potkaisi jalkojen juurestansa oksan pois, kunnes sitten istahti siihen maahan.
"Näitä taidon omistaja on todella harvoja, ehkä vain noin viisi tai jotain, koska taito siirtyy toiselle silloin kun kuolee. Tai siis taidon omaava voi kuoltuaan siirtää taitonsa jollekkin, nopeiten ja helpoiten se käy tavalliselle ihmiselle." tämä selitti hymyillen ja katsoen toista. "Ja minä sain voimani äidiltäni." tämä lisäsi, nyt kuitenkin hieman surullisemman näkäisenä, kun mieleen tuli kuva palaneesta talosta ja äidistä.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Saphira yski hieman. "Ja en minä voi muuttua ihan miksi tahansa." tämä sanoi, ja alkoi sitten muuttaa muotoaan miesmäiseksi. Hetken päästä maassa situikin ruskeahiuksinen ja -silmäinen lihaksikas Tobias, tai tämän kopio oikeastaan. "Ihmiset ja parit eläimet ovat helppoja, taikaolennoissa on jonkun verran haastetta, mutta kyllä nekin onistuvat melkein." Saphira sanoi, tällä kertaa Tobiaksen äänellä. Hira katseli itseään hetken, kunnes sitten alkoi muuttua taas omaksi itsekseen. Tällä kertaa kun neito istu itaas omana itsenään, oli neidolla lämpimämmät vaatteet päällään, sekä naama oli erin näköinen. "Muiden kasvojen pitäminen yllä on helppoa, mutta omien kasvojeni pitäminen vie energiaa, siksi usein teenkin näin, että vartalo on oma, mutta kasvot ei." Saphira puhui omalla äänellään, mutta joitan sävähdyksiä vielä Tobiaksen äänestä oli. Hira hieroi hetken kaulaansa, kunnes saisi sen taas normaaliksi, pois ne kaikki Tobiaksenkin äänihuulien ominaisuudet sieltä.
"Anteeks jos rupesin selittelemään vähän liiankin pitkästi." tämä hymyili miehelle lempeästi, selvästi oli neidon mielestä myös unohtunut se, että tuon piti vaatia Tobiakselta vielä sitä maksua.
//woott... D: ja minä ku luulin et sie et ollu vastannu ja eilen vasta huomasin että olitki..?? tää sivusto kiukuttelee mulle ku se ei oo ilmottanu mistää vastauksista :((
- Demintty
Kirjoittaja Templer » 10 Marras 2012, 23:34
Tobias
Karhu herra kuunteli tarkkaavaisesti, kun neito alkoi kertomaan muodonmuuttaja taidostaan. SItten toinen istuikin jo maassa ja Tobias etsi läheisen puunrungon, jolle hän pystyisi takalistonsa asettamaan.
Pienen täsmennyksen sijasta mies sai kunnon kertomuksen neidosta ja hänen taidostaan. Eipä Tobiasta oikeastaan olisi kiinnostanut edes kaikki tämä tieto, mutta kohteliaana hän kuunteli kaiken sen, mitä neidolla oli sanottavana. Ainakin esitti kuuntelevansa.
Kun neidon paikalla sitten istuikin toinen hän, Tobias säpsähti hieman tapahtuneelle. Hän ei ollut totttunut moiseen, eikä hän viihtynyt toisen minänsä kanssa, varsinkin kun hän pystyi jopa kuulemaan äänensä.
Miestä alkoi enemmän myös vaivata se, että nyt kun hän oli tavannut tuon neidon, tuo voisi muuttua häneksi milloin vain ja esittäytyä hänenä.. johtaen oikean Tobiaksen ongelmiin.
Saphria vaihtoi kuitenkin (onneksi) olomuotoaan takaisin, vaikka naamaa tuo ei näyttänyt aikovan vaihtaa.
"Mutta eihän siinä ole mitään järkeä, jos oma pärstäsi on vaikea pitää yllä ja toisten ei.." Tobias tiuskaisi. Häntä ahdisti tieto, että neito pystyi muuttaa muotoaan häneksi, aivan virheettömäksi, silmät, ääni.. kaikki! ja vielä se, että toinen tarvitsi siihen vähemmän energiaa kuin oman muotonsa näyttämiseen.
"Olet outo." Mies sanoi ja nousi puunrungon päältä. Hän perääntyi hieman, aikoen lähteä, muttei kuitenkaan kehdannut. Hän ei kuitenkaan ollut valehdellut, nainen oli hänen mielestään outo, erittäin.. varsinkin hänen tapansa muuttaa muotoa.. se oli niin.. erilainen.
Erilaisuus on pahasta, niin Tobias oli aina ajatellut.. ainakin tässä mittakaavassa.
"Minä lähden ja minä haluan, että jätät minut rauhaan, okei?" Tobias sanoi ja alkoi pikkuhiljaa peruuttaa, hän ei tiennyt, aikoiko neito todella jättää hänet rauhaan, vai kiristäisikö tuo häneltä maksun valtikan korjaamisesta.. vai mitä tapahtuisi. Nyt Tobias aikoi kuitenkin kokeilla lähtemistä, joten hän kääntyi ja lähti kävelemään pois päin toisesta, jännittäen kuitenkin kaikki selkälihaksensa, pelkästä pelosta, että kohta joku iskisi takaa päin.
//nooo.. hyvä että vastasit ainakin nyt. (: enkä minäkään ole aina ajassani vastaamassa. :D //
Karhu herra kuunteli tarkkaavaisesti, kun neito alkoi kertomaan muodonmuuttaja taidostaan. SItten toinen istuikin jo maassa ja Tobias etsi läheisen puunrungon, jolle hän pystyisi takalistonsa asettamaan.
Pienen täsmennyksen sijasta mies sai kunnon kertomuksen neidosta ja hänen taidostaan. Eipä Tobiasta oikeastaan olisi kiinnostanut edes kaikki tämä tieto, mutta kohteliaana hän kuunteli kaiken sen, mitä neidolla oli sanottavana. Ainakin esitti kuuntelevansa.
Kun neidon paikalla sitten istuikin toinen hän, Tobias säpsähti hieman tapahtuneelle. Hän ei ollut totttunut moiseen, eikä hän viihtynyt toisen minänsä kanssa, varsinkin kun hän pystyi jopa kuulemaan äänensä.
Miestä alkoi enemmän myös vaivata se, että nyt kun hän oli tavannut tuon neidon, tuo voisi muuttua häneksi milloin vain ja esittäytyä hänenä.. johtaen oikean Tobiaksen ongelmiin.
Saphria vaihtoi kuitenkin (onneksi) olomuotoaan takaisin, vaikka naamaa tuo ei näyttänyt aikovan vaihtaa.
"Mutta eihän siinä ole mitään järkeä, jos oma pärstäsi on vaikea pitää yllä ja toisten ei.." Tobias tiuskaisi. Häntä ahdisti tieto, että neito pystyi muuttaa muotoaan häneksi, aivan virheettömäksi, silmät, ääni.. kaikki! ja vielä se, että toinen tarvitsi siihen vähemmän energiaa kuin oman muotonsa näyttämiseen.
"Olet outo." Mies sanoi ja nousi puunrungon päältä. Hän perääntyi hieman, aikoen lähteä, muttei kuitenkaan kehdannut. Hän ei kuitenkaan ollut valehdellut, nainen oli hänen mielestään outo, erittäin.. varsinkin hänen tapansa muuttaa muotoa.. se oli niin.. erilainen.
Erilaisuus on pahasta, niin Tobias oli aina ajatellut.. ainakin tässä mittakaavassa.
"Minä lähden ja minä haluan, että jätät minut rauhaan, okei?" Tobias sanoi ja alkoi pikkuhiljaa peruuttaa, hän ei tiennyt, aikoiko neito todella jättää hänet rauhaan, vai kiristäisikö tuo häneltä maksun valtikan korjaamisesta.. vai mitä tapahtuisi. Nyt Tobias aikoi kuitenkin kokeilla lähtemistä, joten hän kääntyi ja lähti kävelemään pois päin toisesta, jännittäen kuitenkin kaikki selkälihaksensa, pelkästä pelosta, että kohta joku iskisi takaa päin.
//nooo.. hyvä että vastasit ainakin nyt. (: enkä minäkään ole aina ajassani vastaamassa. :D //
- Templer
Kirjoittaja Demintty » 18 Marras 2012, 19:11
Mies vain totesi kylmästi Saphiran olevan outo, ei mikään ensimäinen kerta, kun Saphira joutui tuonkin kuulemaan. Joskus pari sataa vuotta sitten, tuo olisikin saatannut loukata neitoa, mutta nyt se sai Hiran vain hymyilemään.
Tobias alkoi perääntyä aikoen lähteä selvästikin, johon Saphira hieman säpsähti valmiina nousemaan, mutta sitten mies ilmoittikin, että ei todellakaan kaipaisi tämän seuraa, eri sanoilla kylläkin, mutta niin neito käänsi sen päässään.
Siitä huolimatta, Saphira nousi, kun toinen alkoi hieman epävarmasti kääntymään. Neito naurahti hiljaa ja katsoi nyt seisaalten, kun toinen lähti kävelemään.
"Mutta en halua jättää sinua rauhaan.." tämä sanoi ja otti hitaita askeleita Tobiaksen perään. "Joten, minne mennään?" Saphira kysyi, ennen kuin alkoi kiidyttää vauhtiaan vain sen verran että kerkisä toisen kannoille. Mies näytti jännittävän selkälihaksiaan, varmaan vain ihan varalta että Saphira kaataisi Tobiaksen kumoon taas.
"Ihan vain tiedoksi, että en minä aio enää kimppuusi käydä." neito sanoi tyynellä äänellä, sitten kuitenkin virnistäen ja naurahtaen. "Tai mistäs sitä tietää, olethan noin hyvän näköinenkin." Saphira nauroi ja tuli miehen viereen. "Ei kun oikeasti rentoudu vähän." tämä sanoi nyt paljon hillitymmällä äänellä.
// :(( koitin kyllä kaks tuntia keksiä jottai pitempää, mut ei... ::) hyva aivot, olla ylpea teista!
Tobias alkoi perääntyä aikoen lähteä selvästikin, johon Saphira hieman säpsähti valmiina nousemaan, mutta sitten mies ilmoittikin, että ei todellakaan kaipaisi tämän seuraa, eri sanoilla kylläkin, mutta niin neito käänsi sen päässään.
Siitä huolimatta, Saphira nousi, kun toinen alkoi hieman epävarmasti kääntymään. Neito naurahti hiljaa ja katsoi nyt seisaalten, kun toinen lähti kävelemään.
"Mutta en halua jättää sinua rauhaan.." tämä sanoi ja otti hitaita askeleita Tobiaksen perään. "Joten, minne mennään?" Saphira kysyi, ennen kuin alkoi kiidyttää vauhtiaan vain sen verran että kerkisä toisen kannoille. Mies näytti jännittävän selkälihaksiaan, varmaan vain ihan varalta että Saphira kaataisi Tobiaksen kumoon taas.
"Ihan vain tiedoksi, että en minä aio enää kimppuusi käydä." neito sanoi tyynellä äänellä, sitten kuitenkin virnistäen ja naurahtaen. "Tai mistäs sitä tietää, olethan noin hyvän näköinenkin." Saphira nauroi ja tuli miehen viereen. "Ei kun oikeasti rentoudu vähän." tämä sanoi nyt paljon hillitymmällä äänellä.
// :(( koitin kyllä kaks tuntia keksiä jottai pitempää, mut ei... ::) hyva aivot, olla ylpea teista!
- Demintty
Kirjoittaja Templer » 03 Joulu 2012, 18:30
Tobias
Tobias kuuli takaansa askelia, joka sai miehen jännittämään jokaista lihastaan vielä enemmän. Neito kysyi minne he olivat menossa. Hän ei aikonut vastata, ei todellakaan, ehkä neito putoaisi jossain vaiheessa matkasta.
Kun Saphira sitten sanoi, ettei aikonut käydä hänen kimppuunsa enää, Tobias ei jännittänyt lihaksiaan niin paljoa, koska jossain syvällä sisimmässään kuitenkin uskoi neitoa. Eihän tuo koskaan ollut hänelle edes valehdellut.. kai. Eihän Tobias ollut tuntenut tuota kuin hetken ja mistä sitä tietää, vaikka tuo olisikin ladellut vain valheita toistensa perään. Kun neito lopetti puhumisen, sanoen, että Tobias oli komeakin - ainakin hyvän näköinen-, mies pysähtyi ja nosti kulmaansa. Hän ei tiennyt mitä ajatella moisesta, eipä monikaan ollut hänelel kohteliaisuuksia koskaan sanonut, eikä hän sen puoleen koskaan ollut kuullut sitä noin yllättävässä vaiheessa.
Tobias jatkoi kävelemistä miettien mitä voisi sanoa tähän kohtaan, hän oudoksui tilannetta vieläkin. Sitten neito vaihtoikin neutraalimman vaihteen päälle ja Tobias omaksui äskeisen.. vain kohteliaisuudeksi.. ehkäpä jopa vitsiksi. Jäi moinen tietenkin miehen pieneen mieleen vellomaan ja hetken hiljaisuuden jälkeen Tobias tokaisi: "Mitä hittoa se tuokin nyt tarkoitti?" Hän pysähtyi, yhäkin jännittäen lihaksiaan, vaikka tiesi, että se oli turhaa. "Haluatko leikitellä minulla?" Tobias kysyi hyvin vakavana.
"Haluat ensin syödä ruokani, sitten haluat uhkailla minua maksamaan, nyt kuitenkin sanot minua hyvän näköiseksi..?" Tobiaksen mieli ei osannut käsitellä tällaisia asioita, jos ne tapahtuivat liian nopeasti peräkkäin. "Vai oliko se vitsi?" Tobias ei ymmärtänyt ja se alkoi turhauttamaan häntä. "Miksi sinä edes kiusaat minua!?" Tobby karjahti vihaisesti, tiedottomuus, ärtyneisyys ja jonkinlainen väysymys painoi miehen mielialaa, eikä hän tahtonut moista vitsi-kohteliaisuus-outoa-hetkeä koettevakseen. Mies sortui istumaan maahan, hän hautasi kasvonsa käsivarsiinsa ja halusi olla muualla. Ei hän osannut kommunikoida muiden kanssa, ei tästä tulisi mitään.
//yep. (: sain vastattua!//
Tobias kuuli takaansa askelia, joka sai miehen jännittämään jokaista lihastaan vielä enemmän. Neito kysyi minne he olivat menossa. Hän ei aikonut vastata, ei todellakaan, ehkä neito putoaisi jossain vaiheessa matkasta.
Kun Saphira sitten sanoi, ettei aikonut käydä hänen kimppuunsa enää, Tobias ei jännittänyt lihaksiaan niin paljoa, koska jossain syvällä sisimmässään kuitenkin uskoi neitoa. Eihän tuo koskaan ollut hänelle edes valehdellut.. kai. Eihän Tobias ollut tuntenut tuota kuin hetken ja mistä sitä tietää, vaikka tuo olisikin ladellut vain valheita toistensa perään. Kun neito lopetti puhumisen, sanoen, että Tobias oli komeakin - ainakin hyvän näköinen-, mies pysähtyi ja nosti kulmaansa. Hän ei tiennyt mitä ajatella moisesta, eipä monikaan ollut hänelel kohteliaisuuksia koskaan sanonut, eikä hän sen puoleen koskaan ollut kuullut sitä noin yllättävässä vaiheessa.
Tobias jatkoi kävelemistä miettien mitä voisi sanoa tähän kohtaan, hän oudoksui tilannetta vieläkin. Sitten neito vaihtoikin neutraalimman vaihteen päälle ja Tobias omaksui äskeisen.. vain kohteliaisuudeksi.. ehkäpä jopa vitsiksi. Jäi moinen tietenkin miehen pieneen mieleen vellomaan ja hetken hiljaisuuden jälkeen Tobias tokaisi: "Mitä hittoa se tuokin nyt tarkoitti?" Hän pysähtyi, yhäkin jännittäen lihaksiaan, vaikka tiesi, että se oli turhaa. "Haluatko leikitellä minulla?" Tobias kysyi hyvin vakavana.
"Haluat ensin syödä ruokani, sitten haluat uhkailla minua maksamaan, nyt kuitenkin sanot minua hyvän näköiseksi..?" Tobiaksen mieli ei osannut käsitellä tällaisia asioita, jos ne tapahtuivat liian nopeasti peräkkäin. "Vai oliko se vitsi?" Tobias ei ymmärtänyt ja se alkoi turhauttamaan häntä. "Miksi sinä edes kiusaat minua!?" Tobby karjahti vihaisesti, tiedottomuus, ärtyneisyys ja jonkinlainen väysymys painoi miehen mielialaa, eikä hän tahtonut moista vitsi-kohteliaisuus-outoa-hetkeä koettevakseen. Mies sortui istumaan maahan, hän hautasi kasvonsa käsivarsiinsa ja halusi olla muualla. Ei hän osannut kommunikoida muiden kanssa, ei tästä tulisi mitään.
//yep. (: sain vastattua!//
- Templer
Kirjoittaja Demintty » 20 Joulu 2012, 00:12
Saphira katsoi, kun toinen oli hetken pysähtymisen jälkeen jatkanut kävelemistä, tosin hiljaisena, mutta ei kai se ollut mitenkään epänormaalia Tobiakselle, ainakin Hirasta tuntui että tuo osasi olla nytten kovinkin jörönä.
Hetken päästä kuitenkin Tobias kysyi vakavana ja pysähtyen mitä Sapihra oikein tarkoitti. Neito vain pysyi hiljaa ja hämmentyneenä katsoen miehen silmiin. Tobias puolestaan jatkoi vakavalla kannalla ja kysyi halusiko Saphira leikitellä Tobiaksella. No, Saphira ajattelee kaiken aina ensin pervessin mielikuvituksella, kunnes tuo sitten jaksoi keskittyä siihen mitä Tobias tosiaan tarkoitti. Halusiko Saphira leikitellä toisella ja tuon tunteilla? No totta hitossa ei! Se kyllä saattoi vaikuttaa siltä, kyllä Saphira sen nyt huomasi, mutta ensin tuo oli vain puolustus kannalla, kunnes huomasi Tobiaksen olevan vaaraton, jopa kiinnostava.
Seuraavaksi mies rupesi vain luettelemaan kaiken mitä ja miten Saphira oli käyttäytynyt ja tehnyt. Hira puolestaan kuunteli miestä hieman alistuvasti katsellen Tobiaksen jalkoja. Neito nosti katseensa, kun mies kysyi, että oliko kaikki vain vitsi. Neidon suu kuitenkin pysyi kiinni sillä huomasi toisen turhautumisen, mikä tarkoitti että mies aikoi selvästikin vielä puhua, eikä Saphira käynyt estämään, vaikka ei se mukavaa ollut kuunnellakkaan. Ja se kävi yhä epämukavammaksi, kun Tobias karjaisi päin naamaa kysymyksen, minkä Saphira vain käänsi omaan päähänsä 'Olet raivostuttava, jättiäsit jo rauhaan'. Hetken ajan Saphira ajattelikin vetäistä herneen nenäänsä ja lähteä pois, mutta mielimuuttui, kun Tobias romahti maahan peittäen kasvonsa käsillä. Saphira tajusi järjestäneen miehelle hermoromahduksen täysin. Saphira meni polvilleen miehen vierelle, laittaen kätensä tuon olkapäälle varovasti. "Anteeksi.. Se on kai ailahteleva luonne tai vanhuuden hulluus." Saphira sanoi varovasti ja hennolla äänellä valmiina pomppamaan kauas Tobiaksesta, nyt taisivat kummatkin olla yhtä sekoja. Itseasiassa Saphira olisi tiennyt selityksen jokaiseen asiaan mitä oli tehnyt, mutta ei halunnut sekoittaa miehen päätä yhtään sen enempää. Saphira tiesi myös sen kuinka ei ollut ainoa joka oli ollut ailahtelevainen. Saphira mietti kuinka Tobias oli ensin lyönyt tuon lähes tajuttomaksi, sitten yhtäkkiä olikin vetänyt tuon halaukseen, jonka jälkeen paljastanut jörön puolensa. Sitten tuo olikin saanut hermoromahduksen, tosin Saphiran ansiosta, mutta siinä tuo nyt istui maassa Saphira vieressä.
"Enkä minä tarkoittanut vitsinä sitä, että olet hyvännäköinen. Se kimppuun käyminen oli sitten pervessin puoleni päähänpisto, voit hyvin vain unohtaa sen." Saphira sanoi virnistellen, estäen sen kuulumasta kuitenkaan äänestään. Neito jätti valtikan maahan, kun tu onosti toisenkin kätensä. Varovaisesti tuo koski toisen käsiä jotka olivat kasvoilla. Hennosti kämmen kävi työntämään miehen käsiä alas, jotta Saphira saisi nähdä Tobiaksen kasvot. Saphira katsoi miestä kysyvästi ja lempeästi hymyillen tuolle.
"En minä sinua myöskään halua kiusata, mutta jos koet sen niin vahvasti voin toki jättää sinut rauhaan." tuo sanoi hieman kysyvästi odottaen miehen vastausta.
//Höhöö, vastaus: D
Hetken päästä kuitenkin Tobias kysyi vakavana ja pysähtyen mitä Sapihra oikein tarkoitti. Neito vain pysyi hiljaa ja hämmentyneenä katsoen miehen silmiin. Tobias puolestaan jatkoi vakavalla kannalla ja kysyi halusiko Saphira leikitellä Tobiaksella. No, Saphira ajattelee kaiken aina ensin pervessin mielikuvituksella, kunnes tuo sitten jaksoi keskittyä siihen mitä Tobias tosiaan tarkoitti. Halusiko Saphira leikitellä toisella ja tuon tunteilla? No totta hitossa ei! Se kyllä saattoi vaikuttaa siltä, kyllä Saphira sen nyt huomasi, mutta ensin tuo oli vain puolustus kannalla, kunnes huomasi Tobiaksen olevan vaaraton, jopa kiinnostava.
Seuraavaksi mies rupesi vain luettelemaan kaiken mitä ja miten Saphira oli käyttäytynyt ja tehnyt. Hira puolestaan kuunteli miestä hieman alistuvasti katsellen Tobiaksen jalkoja. Neito nosti katseensa, kun mies kysyi, että oliko kaikki vain vitsi. Neidon suu kuitenkin pysyi kiinni sillä huomasi toisen turhautumisen, mikä tarkoitti että mies aikoi selvästikin vielä puhua, eikä Saphira käynyt estämään, vaikka ei se mukavaa ollut kuunnellakkaan. Ja se kävi yhä epämukavammaksi, kun Tobias karjaisi päin naamaa kysymyksen, minkä Saphira vain käänsi omaan päähänsä 'Olet raivostuttava, jättiäsit jo rauhaan'. Hetken ajan Saphira ajattelikin vetäistä herneen nenäänsä ja lähteä pois, mutta mielimuuttui, kun Tobias romahti maahan peittäen kasvonsa käsillä. Saphira tajusi järjestäneen miehelle hermoromahduksen täysin. Saphira meni polvilleen miehen vierelle, laittaen kätensä tuon olkapäälle varovasti. "Anteeksi.. Se on kai ailahteleva luonne tai vanhuuden hulluus." Saphira sanoi varovasti ja hennolla äänellä valmiina pomppamaan kauas Tobiaksesta, nyt taisivat kummatkin olla yhtä sekoja. Itseasiassa Saphira olisi tiennyt selityksen jokaiseen asiaan mitä oli tehnyt, mutta ei halunnut sekoittaa miehen päätä yhtään sen enempää. Saphira tiesi myös sen kuinka ei ollut ainoa joka oli ollut ailahtelevainen. Saphira mietti kuinka Tobias oli ensin lyönyt tuon lähes tajuttomaksi, sitten yhtäkkiä olikin vetänyt tuon halaukseen, jonka jälkeen paljastanut jörön puolensa. Sitten tuo olikin saanut hermoromahduksen, tosin Saphiran ansiosta, mutta siinä tuo nyt istui maassa Saphira vieressä.
"Enkä minä tarkoittanut vitsinä sitä, että olet hyvännäköinen. Se kimppuun käyminen oli sitten pervessin puoleni päähänpisto, voit hyvin vain unohtaa sen." Saphira sanoi virnistellen, estäen sen kuulumasta kuitenkaan äänestään. Neito jätti valtikan maahan, kun tu onosti toisenkin kätensä. Varovaisesti tuo koski toisen käsiä jotka olivat kasvoilla. Hennosti kämmen kävi työntämään miehen käsiä alas, jotta Saphira saisi nähdä Tobiaksen kasvot. Saphira katsoi miestä kysyvästi ja lempeästi hymyillen tuolle.
"En minä sinua myöskään halua kiusata, mutta jos koet sen niin vahvasti voin toki jättää sinut rauhaan." tuo sanoi hieman kysyvästi odottaen miehen vastausta.
//Höhöö, vastaus: D
- Demintty
Kirjoittaja Templer » 20 Joulu 2012, 18:22
Tobias
Pian mies kuuli, kuinka neito tuli häntä lähemmäs, kyykistyi miehen tasolle ja sanoi anteeksi. Vanhuuden hulluus oli neidon mielestä syy tai sitten vain hänen luonteensa, mutta mies vain tuhahti pienesti naurahtaen ajatellessaan, kuinka vanha neito muka voisi olla, ei ainakaan näkynyt melkeinpä virheettömissä kasvoissa vanhuus.
Tobias pysyi silti hiljaa, mutta kun neito sanoi, ettei ollut tarkoittanut kommenttiaan vitsillä ja alkoi erottaa miehen naamaa peittäviä käsiä toisistaan, Tobias nosti kasvonsa käsien suojasta ja katsoi naista. Tympääntyneenä vieläkin, mutta selvästi rauhoittuneempana.
"JA kuinkas vanhan mummelin kanssa minä tässä oikein rupattelenkaan?" Karhuherra kysyi ihan vain mielenkiinnosta. Mies nousi ylös, hengitti mahdollisimman rauhallisesti, jottei vain kilahtanut uudestaan ja päätti, että neidon seura kelpaisi hänelle, nyt kun tuo oli sentään sanonut, että hänkin on hieman ailahteleva.. se, että Tobby itse oli ailahteleva oli miehen tiedossa muutenkin ja rauhauhoittavaahan se oli tietää, että liikkui saman tyyppisen tyypin kanssa.
"Tiedosta nyt tämä:" Tobias kuitenkin aloitti hiukka vakana. "ensinnäkin.. voin kulkea kanssasi jos haluat." Mies sanoi toivoen, että osasi ilmaista asiansa selvästi ja kuitenkin toisen tunteita varoen. "toisekseen, olen yhä ärtynyt." Mies jatkoi. "Ja kolmannekseen, sinäkin olet hyvännäköinen." Nyt Tobias lopetti, eikä voinut vastustaa pientä hymynkaretta, joka hänen huulilleen oli eksynyt.
//ja täällä toinen! paaljon lyhyempi vain!!//
Pian mies kuuli, kuinka neito tuli häntä lähemmäs, kyykistyi miehen tasolle ja sanoi anteeksi. Vanhuuden hulluus oli neidon mielestä syy tai sitten vain hänen luonteensa, mutta mies vain tuhahti pienesti naurahtaen ajatellessaan, kuinka vanha neito muka voisi olla, ei ainakaan näkynyt melkeinpä virheettömissä kasvoissa vanhuus.
Tobias pysyi silti hiljaa, mutta kun neito sanoi, ettei ollut tarkoittanut kommenttiaan vitsillä ja alkoi erottaa miehen naamaa peittäviä käsiä toisistaan, Tobias nosti kasvonsa käsien suojasta ja katsoi naista. Tympääntyneenä vieläkin, mutta selvästi rauhoittuneempana.
"JA kuinkas vanhan mummelin kanssa minä tässä oikein rupattelenkaan?" Karhuherra kysyi ihan vain mielenkiinnosta. Mies nousi ylös, hengitti mahdollisimman rauhallisesti, jottei vain kilahtanut uudestaan ja päätti, että neidon seura kelpaisi hänelle, nyt kun tuo oli sentään sanonut, että hänkin on hieman ailahteleva.. se, että Tobby itse oli ailahteleva oli miehen tiedossa muutenkin ja rauhauhoittavaahan se oli tietää, että liikkui saman tyyppisen tyypin kanssa.
"Tiedosta nyt tämä:" Tobias kuitenkin aloitti hiukka vakana. "ensinnäkin.. voin kulkea kanssasi jos haluat." Mies sanoi toivoen, että osasi ilmaista asiansa selvästi ja kuitenkin toisen tunteita varoen. "toisekseen, olen yhä ärtynyt." Mies jatkoi. "Ja kolmannekseen, sinäkin olet hyvännäköinen." Nyt Tobias lopetti, eikä voinut vastustaa pientä hymynkaretta, joka hänen huulilleen oli eksynyt.
//ja täällä toinen! paaljon lyhyempi vain!!//
- Templer
Kirjoittaja Templer » 13 Syys 2013, 17:57
//Tuplapostaan ihan nyt vain sen takia, että tulen huomatuksi.
Vedän hahmoni pelistä pois, sillä viime vastauksesta on kulunut 9 kuukautta. Demintty voi halutessaan ottaa yhteyttä, mikäli tahtoo vielä jatkaa pelaamista. Itselleni tämä tietenkin kelpaa, mutta koska koetan aktivoitua, niin tällaiset pitkään odottaneet pelit pitää nyt pudottaa roikkumasta.
Kiitos Demintylle kuitenkin hienosta peliseurasta jälleen! Kanssasi on aina yhtä ihana pelata! //
Vedän hahmoni pelistä pois, sillä viime vastauksesta on kulunut 9 kuukautta. Demintty voi halutessaan ottaa yhteyttä, mikäli tahtoo vielä jatkaa pelaamista. Itselleni tämä tietenkin kelpaa, mutta koska koetan aktivoitua, niin tällaiset pitkään odottaneet pelit pitää nyt pudottaa roikkumasta.
Kiitos Demintylle kuitenkin hienosta peliseurasta jälleen! Kanssasi on aina yhtä ihana pelata! //
- Templer
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa