Ken tulen lieskat hallitsee ja tahtoonsa kesyttää//Sovittu

//Nya ja tällä kertaa Herra Kettu tänne kiiiiitoos:) Pheebs odottaa!//

Phoenix

Yaaaaawn! Niin ilmoille kajahti makoisa haukotus joka oli lähtöisin muuan tylsistyneen ihmisfeeniksin suusta. Pheebsillä oli ollut tylsää jo pidemmän aikaa eikä mikään tuntunut enää olevan hupaisaa. Kaikki paikat oli nähty ja samat vanhat naamat alkoivat kyllästyttää. Nytkin Pheebs liihotteli laiskasti Laurianan arojen yllä ihan vain koska ajatteli sieltä ehkä löytyvän jotain mielenkiintoista. Noh, ei mitään tähtäimessä toistaiseksi.

Uusi haukotus kajahti ilmoille ja Pheebs hieroskeli silmiään. "Ei voisi kyllä paljon tylsemmäksi enää käydä. Miten maailma näin onkin tylsistynyt!" Nainen valitteli yksikseen, mutta kun hän käänsi katseensa jälleen eteen hän huomasi jostain kauempaa aroilta tupruttavan tummaa savua. Tulipalo! Aivan loistavaa! Pheebs riemuitsi ja pyöräytti jopa pienen silmukan ilonsa osoitukseksi. Sitten laiska siipien löpsyttelu muutettiin vauhdikkaaksi lennoksi ja suuntimana oli tuo savun lähde. Sentään jotain jännää tapahtui, vaikka hetken olikin nainen uskonut ajan pysähtyneen.

Pheebs laskeutui taidokkaasti maahan kun oli saavuttanut savun lähteen. Se tosiaan oli tulipalo. Pikkuisen maatilan päärakennus, jossa ihmiset asustivat, oli ilmiliekeissä. Liian kuiva ja kuuma ilmasto oli saanut tulen leimahtamaan ja nyt siinä se porisi. Ei ollut Phoenixin tapaista auttaa ketään, mutta tänään hänellä oli niin tylsää että päätti leikkiä vähän sankaria.
Pheebs oli juuri astumaisillaan sisälle palavaan rakennukseen kun sieltä ryntäsi ulos muukalainen mukanaan joku ukkeli, oletettavasti maatilan isäntä. Pheebs ei saanut sanaa suustaan vaan osoitteli vaan muukalaista ja pelastettua ukkoa. "Mi- Mut-- Kuink---" Sitten naisen naama muuttui ihan punaiseksi suuttumuksesta ja silmissä paloi kiukku, "TÄMÄ OLI KUULE MINUN SANKARIJUTTUNI! Kuka sinä olet tähän tunkeutumaan?!" Phoenix eleli täydellisessä itsekeskeisyyden maailmassaan jossa tälle ei ollut mitään väliä selviäisikö tuo ukko, hän vain oli keksinyt itselleen jotain viihdykettä ja nyt tuo toinen oli sen pilannut. Tulistunut punapää olisi hyvinkin voinut vaikka käskeä viemään vanhuksen takaisin sisälle että hän voisi tuon itse pelastaa.
Mutta enne kuin muukalainen ehti selittää omia aikomuksiaa tai mitään muutakaan Pheebs oivalsi jotain jonka jakoi ihan ääneen: "Hetkonen. Minua ei tietenkään polta tässä, mutta sinäkin seisot palavan talon kuistilla ja et juuri näytä palaneelta!"

//Siinäpäs olisi aloitus:)//

//Täältä tullaan, eikä yritetä!

Kettu

Mies liikuskeli hiljaalleen ihmisten ilmoilla. Hän hymyili huolettomasti ja katseli sitten tylsistymisen perikuvissa ympärilleen. Tänään oli taas niin tylsää. Henki olennot eivät olleet sitä tasoa, että pitivät tylsistymisestä. Olisihan Yoh aikansa voinut käyttää paremminkin, kuten ketuksi muuttumiseen ja mennä omaan kiven koloonsa nukkumaan. Tänään oli kuitenkin oikein kaunis päivä. Ei yhtään sellainen päivä, että pitäisi ottaa tirsat tai mitään sinne päinkään.

Hetken aikaa mies siinä kävelikin, kuin tilauksesta jossain hän haistoi savun alun. Yoh lähti nopeaan juoksuun ja näki roihuavan talon. Talon sisältä kuului huutoja. Kauhistuneet äänet olivat aivan liian selkeitä, tulkattavaksi Yohille. Hän syöksyi ovesta sisään. Ovi paloi ja tuli yritti polttaa hänen kättään, mutta sehän oli mahdotonta. Se vain lämmitti hieman. Hän hymyili ja käveli rauhallisesti, mutta kiireessä etsien hätää kärsivää. Vanhan näköinen mies huusi tuskasta. Hän pyöri liekehtivän maan päällä itsekkin liekehtien. Yoh kumartui ja pysäytti miehen, joka oli aivan paniikissa. "Rauha!" Yoh sanoi ja painoi kätensä vasten miehen selkää. Liekit katosivat hänen käteensä ja hänen ympäriltään katosi liekkejä. Mies sai hieman raitista ilmaa itsellee. Yoh hymyili ja nosti hänet olalleen. "No niin! Ja näin!" Hän huokaisi ja lähti kävelemään pois päin talon sisuksista. Hän saapui lopulta ulos ja ennen kuin hän edes ehtikään huokaista helpotuksesta.

"Mi- Mut-- Kuink---" Kuului nuoren kuuloisen naisen suusta. Yoh tuijotti edessään olevaa punahiuksista naista. Yoh näytti hieman epälevältä. "Niin mitä?" Hän kysyi virnistäen ja alkoi sitten laskea miestä olataan alas maahan. Talon muu väki tuli nopeasti noutamaan isäntäänsä. Sitten tuo outo nainen rykäisi oikein kunnolla. "Sankarijuttusi?" Yoh toisti hieman halveksuen. Se tosin ei näyttänyt menevän kuuleville korville.
Yoh heippasi ihmiset toisen siinä hänen edessään elämöiden. Hän jäi sitten istumaan maahan lootus-asentoon ja tuijotti herkeämättä naista. Lopultakin tuo huomasi, ettei hän ollut palanut tippaakaan. Mies rykäisi ja alkoi sitten nauramaan kovaan ääneen.

"Anteeksi! Anteeksi! Mutta tuo sinun itsekeskeinen elämöintisi sai minut nauramaan!" Yoh sanoi virne ja kyyneleet silmissään. "Totta kai! En tietääkseni ole palanut sitten tuhansien vuosien elämäni aikana. Jos oikein muistan, lisäksi neiti sanoi ettei itsekkään pala, joten oletko kenties joku muu kuin ihminen?" Yoh esitti suoraan ja virnistellen toiselle kysymyksensä. "Olen Yoh! Hauska tutustua!" Yoh sanoi ja tarjosi kättään. Hän ei kuitenkaan odottanut toisen tarttuvan siihen. Hänen päähänsä ilmestyivät ketun korvat. "Selitys ihmettelemisellesi. Olen henki olento. Tiedoksi vain ja sinä olet?" Yoh kysyi ja alko sitten leikkisästi näyttämään tulen voimiaan naisen edessä. Hän meni palavan talon kuistille jaimi tulen itseensä. Talo enää höyrysi lämpöä, liekin liekkiä ei näkynytkään. "Ah! Päivän työ! Tosin en ole tottunut auttamaan ihmisiä..." Yoh mutisi itsekseen ja härnäten samalla naista, sillä että leikki tuon olevan ilmaa itselleen.

//Ja näin päästän Yohin hieman kiusaamaan naistasi. Herras miehen valan kautta! >>

Phoenix

Toinen nauroi hänelle! Tuo toinen raivostuttava hyväntekijä nauroi hänelle, todelliselle tulenhaltijalle, jolle ei ollut vertaa! Niin, ainakaan naisen omassa päässä. Toinen sanoi että se oli feeniksin elämöinti joka oli saanut hänet noin nauramaan ja anteeksikin sitä pyysi, mutta Pheebsin nenä nyrpistyi ja kulmat painuivat uhkaavasti kurttuun. Häntä kiukutti, eikä toisen hekottelu ainakaan auttanut neidon kiukkuiluun. Näin ollen kun toinen kysyi mikä Pheebs oikein oli sillä ei hän myöskään palanut liekkien läheisyydessä, jätti Pheebs vastaamatta ja tuhahti: "Mitäköhän se sinulle kuuluu?"
Toinen kuitenkin jatkoi rennosti kertomalla itsestään ja Pheebsin ilme neutralisoitui, vaikka kulmat olivatkin yhä hieman kurtussa ja miestä katseltiin nenän vartta pitkin. Vai että henkiolento? Henkiolento joka osaa luoda itselleen ketun korvat ja on nimeltään Yoh. Pheebsistä alkoi tuntua kiukuttelun lisäksi todella kilpailevalta. Hän halusi näyttää olevansa heistä se mahtavampi, ihan sama kumpi sen turhan ukon sieltä tulesta pelasti!
"Phoenix", hän sanoi esittäytyen ja samassa hetkessä loi itselleen uudestaan tulenpunaiset höyhen siivet, "Olen feeniks. En ihan henkiolento, mutta polveudun sellaisesta." Pheebs heilautti kaunista myöskin tulenpunaista tukkaansa ja alkoi hymyillä. Oikeastaan se oli ennemminkin pahasuopa virne. "Pheebsiksikin kutsuvat. Helpompi sanoa, pukee paremmin" Viitatessaan lempinimeensä, joka puki hänen ulkomuotoaan paremmin, keikisteli nuori feeniks samalla tuoden upeat muotonsa helposti huomioitaviksi.

Toinen puheli itsekseen, onnellisen piittaamattoman Pheebsistä, joka alkoi taas ärsyttää naista. Mutta hermojaan ei hän enää menettäisi niin että nenäänsä nyrpistelemään alkaisi. Ehei ollenkaan, tuo toinen saisi nähdä että osasi hänkin pelata tätä peliä. Pheebs virnuili huolettomasti ja asteli samalla tyylillä Yohin eteen, nimittäin todella eteen, seisomaan ihan muutamien senttien etäisyydelle toisesta. "Kuulehan sievä poju, haastan sinut vähäsen kilpasille. Vai pelottaako että hallitsen tulta paljon paremmin kuin sinä?" Pheebs oli jo nähnyt kuinka toinen oli imenyt kaiken tulen palavasta talosta itseensä, joten osasi olettaa ettei tuokaan ihan aloitteleva taikuri ollut, mutta silti itsevarmana olentona ei Pheebs todellakaan uskonut että siitä hänelle vastusta olisi.
Pheebs lämäytti siipiään toisen edessä seisoen, tarkoituksenaan sotkea vähän toisen pitkiä hiuksia. Ehkä tämä tyyppi toisaalta olikin onnen potku, sillä nyt hänelle olisi tekemistä täksikin päiväksi! Mutta sitähän ei tuolle toiselle kerrottaisi.

Kettu

Yoh nauroi nyt todella äänekkäästi. Hän halusi saada toisen ärtymään. Toinen kun käyttäytyi kuin mikä tahansa karkkia kaipaava lapsi. "Kuulehan neiti nirppanokka. Jos kerran pystyt voittamaan minut tulenhallinnallasi, niin totta kai voin myöntää hävinneeni sinulle, ei se ole ongelma eikä mikään, mutta se miten teemme sen. Siihen tarvitsee tietysti tilaa. Oletko varma, että noin hieno nainen pystyy muka minut voittamaan?" Yoh nauroi ja virnisti pilkallisesti.
Toinen läpsäisi hänen edessään punaisert siipensä. Hiukset eivät halunneet sotkeentua, koksa hänellähän oli tätä nykyään lyhyet hiukset. Hän kun oli ne leikkauittanutkin. "Tarvitsemme tilaa tähän leikkii, neiti pieni." Yoh sannoi ja puristi kätensä yhteen. Liekit purskahtivat niistä ja hamusivat maan. Lumi suli ja ruohon sen alta paloi pois, jättäen tuhkan. "Tulee olemaan onnettoman näköinen kilpatanner, tämä meidän alueemme." Yoh sanoi ja liekit pursusivat miehen käsistä. Ne polttivat kaiken tieltään. Liekit söivät mitä ehtivät. Pian jäljellä oli jalkapallonkentän kokoinen alue leikki paikkana.

Yoh hymyähti ja naurahti sitten. "Hienot siivet. Yksi asia on kuitenkin se, että käytämme pelkkää tulta, siipiä ja vihkia saa käyttää." Yoh sanoi ja veti viuhkansa. Hän löyhytteli sillä viekkaasti naamaansa. "Valmiina arvoin leidi?" Yoh kysyi ja virnisti ovelasti. Ketun korvat tuppasivat tulemaan ulos. "Leikki leikkinä sitten." Yoh sanoi ja pisti viuhkansa kiinni. Hän heitti ilmaan tulta ja avasi viuhkansa, heilautti sitä ja tuli virtauskasvoi kovalla tuulella. Kohti naista.

Phoenix

"Hieno nainen on kuule minusta kaukana", Pheebs sanoi ärsyttävän itsevarmasti ja nakkeli ladymäisesti niskojaan jonka jälkeen kuitenkin irvisti hyvin omaan tyyliinsä sopivasti. Toisen viitatessa heidän tulevaa kaksintaistoaan sanalla "leikki" Pheebs virnisti. Siinä oli sana hyvinkin hänen mieleensä sillä mikään hänen elämässään ei ollut hänelle kuin yhtä suurta näytöstä, peliä tai leikkiä korkeintaan.
Toinen yritti selvästi tehdä jonkinlaista vaikutusta Pheebsiin polttaessaan heille lumen keskeltä esille taistelukentän kaltaisen alueen, johon Pheebs muutamalla voimakkaalla siipien iskulla pyrähtikin laskautuen näyttävästi tuhkaisalle maalle. "Mitä sanot jos tehdään tästä vielä hieman mielenkiintoisempaa? Ei saa astua ulos taistelualueelta, tai häviää." Pheebs esitti itsevarmana mutta samalla kovin viattoman kuuloisena. Taistelukentällä Pheebs tarkoitti aluetta joka oli jo sulatettu, joten sitä olisi luvatonta sulatella lisää pelastaakseen itsensä kehästä poistumiselta.

"Aina valmis", Pheebs sanoi ja nuolaisi flirttailevaisesti huuliaan ja samalla kun kumartui hieman miestä päin asettaen kehonsakin samalla kutsuvaan asentoon, "Antaa palaa!"
Toinen löyhäytti viuhkansa avulla lieskoja Pheebsiä päin läimäytti siivillään itsensä ilmaan ja pyörähti erittäin kauniin ja naisellisen kuvion ilmassa - kauniin mutta myös kätevän - samalla väistäen toisen ampumat lieskat. Pheebs alkoi kikattaa erittäin viehättävästi kuin teinityttö ihastuksensa läheisyydessä. Kaunotar laskeutui jälleen tuhkaperäiselle maalle ja sitten iski miehelle silmää. "Siinäkö kaikki? Luulin että sinulla oli minua kohtaan hieman kuumempia tuntemuksia..." Sitten Pheebs alkoi jälleen kikatella, mutta tällä kertaa niiden saattelemana lähettiin lentosuukko miestä kohti. Lentosuukko vaikutti aluksi täysin harmittomalta, mutta sitten siitä muodostuikin Pheebsin puhaltaessa tulipallo joka otti sydämen muodon ja sen Pheebs lähetti kohti kilpailijaansa.
Phoenixin paheisiin oli aina lukeutunut tavaton ylimielisyys, jota oli selvästi nähtävissä tässäkin taistossa sillä Pheebs vain väisteli neitomaisen sirosti tai kikatteli - puhumattakaan siitä lentosuukko tulisydämestä. Jos feeniks haluaisi tämä voisi luoda tuhoisan raivokkaita tulimeriä ja manipuloida ja komentaa tulta olemaan polttamatta itseään, mutta nyt hän vain leikitteli toisella niin kuin kissat leikkivät hiirillä. Mutta tämä kaikki oli Pheebsistä erittäin viihdyttävää ja eihän hänellä ollut muuta tekemistä tälle päivälle jotan tämä oli täydellistä ajan vietettä.

Kettu

Aaah kuinkas se taas olikaan? Ai niin, hänhän oli keskellä pientä "leikkiä." Tuo nainenkin vain kikatteli. Kuinka sievää. Yoh ajatteli katseli toisen laskeutumista. Tuon lähetellessä lentosuukkojaan. Yoh vain hymähti kylmässti virnistäen. "Jaa" Yoh hymähti, kun suukko muodosti ison sydämmen muotoisen tulipallon. Yoh antoi tulen ohitta hänet. Se poltti ohittain hänen paitansa, mutta se ei vahingoittanut miestä yhtään. Hän kuunteli toisen kikatusta. Yohin virnuileva ilme katois tuon kasvoilta. Tuo ei edes ottanut leikkiä tosissaan. Ketun neon vihreät silmät kiilsivät. Hänen silmänsä suurenivat ja hänen hymynsä levisi kuin hullun saanut. Otetaan sitten tästä pelistä kaikki irti. Yoh haukkasi viuhkansa suuhunsa ja hänen olemuksen näytti horjuvan, kunnes kirkas valo muutti hänen kehonsa. Kultainen kettu lähti juoksemaan naista kohti, sitten se hyppäsi ja teki nopealla vauhdilla voltin ja synnytti ison paineen sekä kuumuden, kun kettu iski toista isolla terän muotoisella tulella. Hän iskeytyi maahan ja muuttui mieheksi.
Yohin paita oli jo reijillä. "No voi. Vaatteeni menevät ihan pilalle." Yoh voivotteli ja hymähti sitten. Hän oli vasta käyttänyt voimiaan 5%:lla. Eihän tästä tullut mitään, jos hän ei saanut nähdä kunnon tulen lieskan tanssia. Hän halusi nähdä lisää, mistä tuosta naisesta oli. "Hei. Jospa ottaisit hieman enemmän tosissasi. Haluan nähdä tulen tanssin." Yoh sanoi ja virnsiti yksin kertaisesti.

Yoh pöllytti tuhkaa antaen samalla sarja tulta viuhkallaan. Tuo nainen saisi vaikka luulla, että tämä viuhka voisi olla hänen voimiensa lähde, mutta eihän se ollut. Hänen voimansa olivat sidoksissa ikivanhoihin taikuuksiin, missä hänkin oli sidoksissa. Yoh antoi korviensa tuntea tulen kuumuuden, joka ei kuitenkaan voinut millään satuttaa häntä. Mitäs jos? Yoh ajatteli ja hyppäsi takavoltin naisesta kaemmas. Hän asettui hieman parempaan asentoon ja teki nopeasti ison tuli kuvun vihkaansa huitoen. Sillä hän näytti suojaavan itseän, vaikka oli ihan eri suunnitelmat. Pieni leikin asia oli pitää tietenkin hauskaa. Vai mitä? Yoh valmisteli tulipallon, joka muodosti munan. Hän oli miettinyt sitä monta hetkeä. Mikä tuo nainen oli. Punaiset hiukset, tulen hallinta. Oli päähän kyllä mahtunut sen tuhat vaihtoehtoa, mutta tätä hän halusi kokeilla. Tulen tanssia. Tulen kuvusta syöksyi yhtäkkiä taivaalle punainen piste. Se syöksyi alas päin. PUnaiset tuli siivet pitivät ilmestyneen näyn ilmassa. Kun Yoh piti sen otteessaan. Feeniksen näköinen tulilintu. Feenis oli tulen peittämä ja Yohin tekemä. Hän piti nyt vain hauskaa näin pienellä voima määrällä.
"Nyt rokataan neiti" Yoh kommentoi ja päästi feeniksin irti. Lintu ei tehnyt ääntä, eihän se edes ollut oikea, mutta se lensi ensi ja syöksyi sitten maahan. Pamahtaen maahan kaikella voimallaan. Kärventäen tuon alueen, jonka Yoh oli polttanut. Harva siinä paineessa pysyi pystyssä. Kyllä nainen ja Yoh varmasti pysyisivät, jos oli sieto kykyä. Yoh katsoi sitten hiljaa hetken kohtauksen jälkeen jälkiä. "Hmm..?" Yoh mietti ja huomasi oman kroppansa. Paita oli kärventynyt kokonaan pois. Hän rapsutti korvan takaa. "Hitsi. Nyt pitää ostaa uusi.." Yoh voivotteli.

Pheebsin tulisydän ei osunut kohteeseensa - se ei yllättänyt. Sydän oli ollut hitaasti etenevä ja ei edes kovin kuuma, verrattuna niihin raivon lieskoihin joita tämä feeniks neito oli kykenevä luomaan. Niinpä mies oli väistänyt sen vain astelemalla sivuun ehkä jopa vähän ärsyyntyneenä Pheebsin keimailusta ja kikatteluista. Pheebs virnuili sille että oli saanut toisen ärsyyntymään sillä sehän oli hänen mielestään yltiöttömän hauskaa!
Mies kävi hyökkäykseen muuntautuen ketun hahmoon. Pheebs seisoi lonkkalevossa aloillaan toinen käsi vyötäröllään, seuraten silmillään kohti juoksevaa kettua joka sitten pomppasi hänen ylitseen. Nopealla liikkeellä Pheebs pyörähti toisen luodessa tulta ympäri ja kun suuri liekki terä oli iskeytyä naista päin taittoi feeniks siipensä suojakseen ja pelastui iskulta. Siivet eivät onneksi tunteneet tulta - tai ylipäätään mitään - sillä muuten tuo olisi saattanut kirpaista.
"Ooh, välität sittenkin!" Pheebs huudahdi näyttäen toiselle flirttailevasti kieltä. Toinen pyysi Phoenixilta tämän olevan enemmän tosissaan joka sai naisen todella muuttamaan ilmeensä vain virnistäväksi, kaikenlainen teinityttömäinen flirtti hävitettiin. Toisen kommentoidessa pilalle mennyttä paitaansa Pheebs vilkaisi sitä ja kohautti sitten olkapäitään tyytymätön ilme kasvoillaan. "Ei tarpeeksi vähäpukeinen minun makuuni."
Toisen mainitessa tulen tanssin ja sanoessaan vieläpä että tahdoi nähdä tulen tanssin Pheebsin kanssa, nuorekas feeniks hymähti hyväksyvästi ja otti enemmän taistelulle sopivan asennon. Tulen tanssi, Pheebs mietti mielessään, Tästä tulee kaunista!

Toinen ampui lähietäisyydeltä viuhkallaan tulta naista päin, mutta Pheebs vain käden nostolla eteen sai tulen kiertämään itsensä polttamatta itseään. Toinen ei keskittynyt tuleen, ampui sitä vaan viuhkoen, eikä edes täydellä voimallaan, joten se teki Pheebsille toisen tekemän tulen taivuttelusta helppoa. Toinen hyäpähti komealla voltilla kauemmas naisesta ja rupesi tekemään jotain. Kaikki mitä Pheebs aluksi näki, oli tulinen kupu, ehkä hieman munan muotoinen joka peitti miehen. Feeniks oli ihmeissään hetken sillä ei uskonut tämän kilpakaverin olevan noin mamman poika että luikkisi piiloon! "Äläs nyt, en minä noin pelottava voi olla!" Pheebs sanoi tullen lähemmäs munanmuotoista tulisuojaa virnuillen kun se yllättäen lennähtikin taivaalle. Feeniks käänsi kasvonsa taivasta kohden katsoen mitä ihmettä siellä tapahtui ja pian hänen tarkat silmänsä erottivat mistä oli kyse: toinen oli tehnyt tulesta feenikslinnun.
Pheebsin hymy hyytyi. Hän ei pitänyt tästä tempusta, mutta oli heikkous näyttää omia mieltymyksiään joten nopeasti Pheebs palautti virneen kasvoilleen ja huudahti: "Voi, minulleko? Ei sinun olisi tarvinnut, vaikka muotokuva minusta olisikin ollut ehkä kuvailevampi."
Lintu iskeytyi suurella paineella maahan, muttei se riittänyt riistämään Pheebsin tai Yohin tasapainoa. Nainen tuijotti kovin intiimisti kilpakumppaniaan suoraa tuon vihreisiin silmiin. Sitten toinen tutkaili itseään ja totesi paidan olleen nyt poissa mikä sai pervon neidon katseen vierailemaan piiitkään toisen paljaassa yläosassa. Loppujen lopuksi näihin aikoihin ei nähnyt paljoakaan yläosattomia miehiä ulkosalla, ainakaan näin hyvännäköisiä. Tietysti saattoihan se olla myös tulenhallinta joka Pheebsiä miehessä niin viehätti. "Älä suotta osta, noin on paljon parempi", nainen heitti flirttailevasti mutta sitten näytti että otti kyllä tämän leikin nyt enemmän tosissaan mitä aikaisemmin kuten toinen oli toivonutkin. Nainen loi ympärilleen tulta, levittäen kätensä näyttävästi ja tuli kiersi spiraalimaisesti häntä ympäri käsivarren mitan päässä. Phoenixin katse ei kuitenkaan irronnut hänen kilpakumppanistaan ja seuraavaksi käsien heilautuksilla ja ilmapotkuilla Pheebs ampui tultaan toistakohti nopeina ruoskamaisina iskuina.

Yoh tunsi kuinka naisen mieli otti vastaan haasteen. Tosissaan ottaminen tuli pien ilmi, kun nainen alkoiu potkia ruoskamaisia tulipalloja. Tai mitä ne sitten ikinä olivatkaan. Yoh aluksi väisteli, kunnes osui. Ei se sillälailla niellyt miestä sisäänsä vaan se meni läpi miehen. Tuli ulos selästä ja hetken aikaa näytti siltä, kuin mies ehkä olisi kuukahtanut. Kunnes: "Lankaan menit!" Yoh naurahti ja virnisti. Hänen kettunsa luonto alkoi hetki hetkeltä nousta pintaan. Oveluus, ilkikurisuus, leikkisyys ja kaikki se mitä tuolta eläimeltä olennot olettivat. Mies heitti käsilään suuren sirppimäiset tuli sirpit kohti naista ja syöksyi sitten voimalla ponnistan kohti naista, hetken hän tunsi ehkä,e ttä heidän silmänsä kohtasivat. Hän tuli aivan liian lähelle. Hänen kasvonsa olivat naisesta n. kymmenen sentin päässä tuon kasvoista. Mies hymyili liian leveää hymyään ja viskasi kätensä eteen, jolloin hän lensi sen voimasta ylös ja samalla synnytti suuren tulipaineen suoraan naisen kasvoille. Sitten kun Yoh oli ilmassa hän siemaisi keuhkonsa täyteen ilmaa ja asetti kaksi sormeaan suunsa eteen, kuin pitelisi pilliä huultensa edessä. Hän puhalsi. Hän synytti taas uuden tulipallon, joka syöksyi pienellä paineella naista kohti. Hän ei käyttänyt edes kymmentä prosenttia voimistaan. Tämä oli kuitenkin aivan liian hauskaa. Katsotaan mihin naisesta oli.

Yoh laskeutui. Hänen ketun korvansa kuuntelivat tarkkoina, mutta liian huvittuneina. Hän asetti kätensä yhteen ja alkoi kieputtamaan niitä edessään ympyrän muodossa. Liekit tulivat leikiten ja muodostivat tuli ympyrän, joka loimusi miehen käsien hyväilessä tulta. Hän löi kämmenellään tulta ja siitä lähti pieniä mutta nopeita tulipalloja. Ne yrittivät osua naiseen. Mies tykitti sarja tulta, lopulta hän häivytti tuliympyrä ja hyppi hieman. Otti vauhtia ja heilautti kättään. Kun käsi oli ylhäällä se loi pitkän omaisen tulirihman, joka iskeytyi maahan kuin jättimäinen ruoska. Osittain se myös halkaisi hieman maata. Hän otti rihman ja antoi sen sitten kieppua naisen luo. Hänen leveä hymynsä ei hyytynyt minnekkään. Hänen kasvonsa näyttivät liian kettumaisilta, ovelilta.

//Nipustin! Mulla on projektoitavana tähän meijän peliin liittyvä kuva! :DD

Phoenix

Yksi naisen ampumista tulipalloista näytti nopealla vilkaisulla osuneen Yohiin, mutta sitten Pheebs kuitenkin havaitsi samaisen pallon mennen miehen läpi joten virne kasvoillaan lonkkalevossa seisten Pheebs ymmärsi toisen feikkaavan. "Aaaw, ihan minunko vuokseni esitit että osui? Söpöä, muttei olisi tarvinnut sillä kohta alkaa oikeasti sattumaan!"
Toinen ampui häntä kohti tulisia sirppejä joita oli hauska väistellä ilmaan loikaten ja piruettejä heitellen. Tämä taistelu ei kyllä oikeastaan etene kuinkaan, Pheebs mietti juuri kun seuraava asia jonka hän tajusi oli toisen kauniit silmät suoraan edessään. Mies oli ihan lähellä ja se sai Pheebsin poskille kohoamaan pienen punan siitä oivalluksen riemusta että toinen tosiaan oli mies. Paidaton, hyvännäköinen mies. Miksi he tappelivat? Oli olemassa niin paljon muitakin asioita joita hän olisi mieluummin tuon toisen kanssa tehnyt...

Ja juuri silloin näihin aatoksiin harhautuneena Pheebs muisti jälleen miksi tässä tapeltiin. Toisen tekemä suuri hieman paineistava tulipallo tuli suoraa naisen naamaa kohti. Pheebs kietaisi siipensä refleksin omaisesti itsensä ja tulen väliin, mutta liekit työnsivät häntä palaneella maalla muuman metrin voimallaan taaksepäin. Kaiken kukkuraksi siinä oli kyseisen taisteluareenan raja ihan muutaman sentin päässä Pheebsin kantapäistä. Ja ihan kuin näin likelle mennyt työntyminen ei olisi riittänyt vaan tietysti naisen piti vielä melkein menettää tasapainonsa. Juuri kun punapää oli kaatua taaksepäin, ulos areenalta, tämä läimäytti siivillään itsensä takaisin tasapainoon ja turvaan pelistä putoamiselta.
Hän ei voinut hävitä. Hänellä ei ollut aikomustakaan häviämiselle.

Toinen virnuillen alkoi ampua naista kohti sarjatulena tulipalleroisia jotka tulivat kovaa vauhtia. Pheebs ei ollut enää sievästi loikkivaisella tuulella vaan tämän silmissä hohkui puna. Nainen keskittyi. Kädet jännittyivät ja ilma naisen ympärillä liikahteli kuumana. Naisen hiukset leijuivat aavemaisina hieman ylöspäin. Pallojen tullessa naisen kohdalle tämä huitaisi kädellään iskien ensimmäisen pallon paluupostina takaisin Yohia päin - aina vain yltyvällä vauhdilla. Lopuilta palloilta nainen suojautui kuumalla tulihehkulla joka ilmestyi neidon kilveksi.
Kilpikatosi pallojen loppuessa ja saman tien vilahti näkyviin tulinen ruoska joka oli halkaissut pienesti maata ja nyt lähestyi kohti Pheebsiä. Kuin salama kirkkaalta taivaalta Pheebsiin iski idea jota olikin odoteltu koko taistelun alku tuiverrus!

Ruoska kietoutui naisen täydellisen vartalon ympärille, eli neito ei siis ollut lähtenyt väistämään toisen iskua. Hieman ehkä kivuliaasti virnistäen Pheebs jäi kiinni ruoskan otteeseen. Feeniks kuitenkin manipuloi lieskoista aiheutuvan kivun ihan minimiinsä ja näin ollen se ei tuntunut narun ympärille köyttöä kummemmalta. Seuraavaksi Pheebs naksautti niskojaan ja sitten levitti kätensä rikkoen toisen ruoskan takaisin tuleksi, joka sitten haihtui höyryksi viileämpään ilmaan.
Pheebs lähtee juoksemaan kovaa vauhtia miestä kohti. Jos toinen puolustautui heittelemällä lieskoja Pheebsiä päin, ne väistettiin pienin liikkein tai manipuloitiin tulta polttamaan mahdollissimman vähän. Loppu kipu vain jätettiin huomiotta.
Päästyään ihan likelle miestä, nimittäin noin puolen metrin päähän Pheebs tarttuu tätä olkapäistä ja läimäyttää vahvasti siipiään - kuin ruoskaa. Siitä syntyy niin voimakas ja valtaisa ilmavirta että hän lennähtää ilmaan, Yoh mukanaan! Ilmassa Pheebs kierähtää miehen yläpuolelle. Tämä kaikki tapahtuu ihan muutaman sekunnin sisään sillä ilma lento ei ollut korkea, korkeintaan parimetriä. Sitten kaksikko tipahti takaisin palaneeseen maahan.
Pheebs istuu nyt miehen päällä hajareisin iloinen virne kasvoillaan. Käsiään tämä pitää allana olevan miehen ranteilla pitäekseen toista vähän aloillaan. Pheebs ei ole raskas rakenteeltaan eikä mitenkään satumaisen vahva. Jos toinen tahtoisi ylös nyt yllätykestä toivuttuaan siihen ei vaadittaisi kovin kummoisia ponnistuksia - vaikka nainen siinä päällä olikin. Pheebs tietää sen myös paremmin kuin hyvin, muttei hän tässä voimalla yritäkään toista aloillaan pitää vaan kumartuu viettelevästi kohti toisen kasvoja, suudellakseen tuon huulia. Loppujen lopuksi Phoenixin mahtavin ase - kaikissa muodoissaan - oli tämän räikeä seksuaalisuus.

Yoh näki virnistäen kuinka nainen läheni. Tuo väisti joka ikisen tulen lieskan, minkä mies lähetti. Leikkiähän tämä vain oli mies tunsi kuinka toinen tarttui häntä olasta. Hetken hämmennys, mutta leveä virne kuitenkin valloitti hänen kasvonsa. Vai oltiin tässä tälläisellä asialla.
Henkiolento tunsi voimakkaan virran, se leikassi hänen poskeensa pienen haavan. Nainen vati hänet yläilmoihin, joka tuntui ihan mukavalta, mutta kun he tippuivat alas maahan ja hän oli vielä alla, ei se tuntunut mukavalta. Ainakaan hänen mielestään. Virne hänen kasvoillaan ei hyytynyt. Nainen oli siinä hänen päällään. OIkein mairea ilme kasvoillaan. Mies vastasi tuohon katseeseen yhtä leikkisästi.
Hän näki kuinka toinen ojentui hänen puoleensa. Naisen huulet tavoittelivat hänen omiaan. "Hm?" Yoh kysyi ja ojentui toisen puoleen. Hän vastasi virnuilen toisen katseeseen. Hänen huulensa tavoittivat toisen huulet. Hän suuteli naista kaikesta huolimatta. Hän ei välittänyt toisen seksikkyydestä tai miksi sitä nyt sanottiin. Hän vain virnuili ja suuteli toista hyvin intohimoisesti, muka kiihkeästi. Hän oli monesti kuullut että hän oli suutelia, niin naisena kuin miehenä. Ehkä parhainkin, monenn moisen miehen/naisen mielestä. Se oli kuitenkin vain pelkkää puhetta. Kun hän erkani toisesta, hänen virneensä vain leveni.

Mies puhalsi nopeasti suustaan tulta suoraan naisen naaman eteen. Hän luikahti tuon alta, mutta perääntyi. Hän ei tehnyt hyökkäyksiä vaan hyppäsi taakse päin, kunnes tuli poltetun alueen reunalle. Hän astui sen yli leveä virne kasvoilaan. Hän kurmasi paljas ylävartalo tasaisessa vaakasuorassa. "Kiitos, kanssasi oli hauska leikkiä. Tosin peliähän tämä vain oli. Voin todeta sen, että sinä voitit tällä kertaa. En kuitenkaan sanoisi, että olet meistä se vahvempi osa puoli." Yoh totesi naurahtaen ja käveli rauhallisesti toisen luo. Hänen ketun korvansa tupsahtivat taas esiin. Hän veti naisen luokseen. Hän katsoi toisen punaisia silmiä omilla neon vihreillä silmillään. Hänen mairea ja leveä virneensä. Hän nosti toisen päätä kädellään ja suuteli toisen otsaa. Siinä ei ollut romantiikkaa, vain ystävällisyyttä. "Sanoisinko, että minuun naiselliset piirteesi eivät valitettavasti oikein uppoa. Jos yrität iskeä, yritä hartaammin." henkiolento naurahti ja piti sormeaan suunsa edessä. "Olen hävinnyt, en kauneutesi, en voimasi, enkä luonteesi takia. Vain omasta mielestäni olen hävinnyt sinulle tämän erän, mutta seuraavan kerran, kun tapaan sinut. Voitan sen erän. Keinoja kaihtamatta." Yoh sanoi rauhallisesti.

Hänen kasvonsa muuttuivat hempeään hymyyn, kun hän irrotti naisesta ottensa. Hän katsoi toista hetken. "Mietin, sattuuko sinuun, kun tuli tulee, vain minimoitko paineen ja kivun. Minä en tunne kipua tunnen vain paineen." Yoh virnisti, hän käveli hiljallen pois päin toisesta. Hänen paljas vaalea selkänsä oli auringon häikäisemä. Hänen kultaiset hiuksensa hehkuivat siinä kauniissa ja loistavassa tuhkaisessa maisemassa. Tulen lieskat näyttivät leikkivät miehen käsien ja vartalon kanssa.

Phoenix

Pheebs melkeinpä säikähti sitä kun toinen tuli oikeastaan häntä vastaan suutelemaan kurottautuessa. Näin ollen kun heidän huulensa kohtasivat Pheebs ei alkuun sulkenut silmiään nauttiakseen suudelmasta vaan kurtisti kulmiaan hieman epäuskoisena. Ei hän tätä näin ihan ollut suunnitellut! Tämän piti olla liekittelemistä toisen tunteilla, eikä hänen omillaan. Tai mistä Pheebs tiesi kiusoitteliko toinen vai oliko tosiaan näin helppo... Pheebs rentoutui vähän ja lähti mukaan kielipainiin toisen kanssa lähinnä siksi että jopa kesken pohdiskelujensa hän tunnisti hyvän suutelijan kun sellaisen kanssa sattui muhinoimaan, joten ihan sama mitä tämä oli hän ei halunnut jättää täysin nauttimatta näin hyvästä suudelmasta.
Ja oli ollut ihan oikein haistaa palaneen käryä miehen aikeissa sillä tuo puhalsi kohta tulta suoraa Pheebsin kasvoille ja kierähti sitten ketterästi - kuin kettu - pakosalle naisen otteesta. Otteesta karkaaminen ei Pheebsia ollut yllättänyt sillä ihan rennostihan siro nainen oli miehen päällä istunut, mutta liekit joita hänen kasvoilleen oli puhallettu olivat kyllä olleet yllätys - kuten suudelma itsekin. Normaalisti tässä kohtaa olisi ehkä voinut suutahtaa mutta jokin uusi pervouden aste kohosi naisen sisällä. Hän ei ollut oikeastaan saanut noin hyvää suudelmaa vähään aikaan. Sekä tuli jota hänen kasvoilleen oli puhallettu oli päätynyt myös osittain naisen suuhun ja siitä jäänyt kihelmöinti oli aika kiehtovaa. Taisi myös olla ensimmäinen kerta kun Pheebs tapasi toisen tulenhallitsijan.

Mies asteli ulos ruudusta. Henkilökohtaisesti Pheebsiä ärsytti tämä tapahtumien kulku. Toisen säännöillä voittaminen oli sama asia kun häviö, siltä se kilpailuhenkisestä itserakkaasta feeniks olennosta tuntui. "Hei!" Tämä parahti ja lennähti ilmaan laskeutuakseen toisen etteen tämän yrittäessä lähteä pois. Nainen laittoi kätensä puuskaan ja katsoi miestä epäuskovasti kohautettujen kulmien alta. Varmuudeksi levitti vielä mahtailevat siipensä niin leveästi kuin pystyi ollakseen lyhyenä ja sirona neitona isomman näköinen este toisen tiellä.
"Kyllä, osaan hallita muiden tulta joten eipä se juuri polta..." Pheebs vastaa toisen kysymykseen kuin tämä ei koskaan olisi hänestä pois päin kävelemään lähtenytkään, "Tunnen sen aikalailla paineena, ihan kuten sinäkin. Oikeen kovaa tullessa ehkä niinkuin läimäyksenä." Sanojensa tueksi nainen yritti kämmen selällään huitaista toista poskeen. Isku ei näyttänyt voimalliiselta, joten sen olisi helposti voinut väistää tai pysäyttää ottamalla naisen ranteesta tai laittamalla oman kätensä tielle tai ihan melkeinpä miten vain. Mutta tarvitsiko sille tehdä oikeastaan mitään kun se kerran ei edes näyttänyt siltä että voisi sattua?

"Niin ärsyttävä kun kuule oletkin, olet minulle velkaa sen saatanan talon sammuttamisesta! Minä olin kuolla tylsään ja sinun oli vaan ihan pakko mennä sinne leikkimään sankaria ja näin minun ongelmani jäi yhä ratkaisemattomaksi!" Pheebs kiihtyi todella nopeasti, ihme tuuliviiri. Sitten nainen veti henkeä kuitenkaan pitämättä niin pitkää taukoa että mies kerkeäisi sanoa mitään siihen väliin. "Kaikessa ärsyttävyydessäsikin olet tämän päivän mielenkiintoisin asia johon olen sattunut törmäämään."
Sanat jotka nainen aikoi seuraavaksi sanoa olivat todella kaukaahaettuja kenelle tahansa paitsi Phoenixille: "Haluaisitko lähteä kanssani syömään? En ole syönyt vielä tänään, joten..." Lauseen loppu jätettiin olkapäiden kohautuksella ilmaan leijumaan ja Pheebsin kasvoilla oli tämän perusvirne.

Kettu

Yoh katsoi toista ja tuon ylvästä asentoa. Mahdollisimman mahtaileva ja iso. Miten sen nyt ottaisi. Mies naurahti toisen puheille. "Olen siis ärsyttävän mielenkiintoinen asia tänä tylsänä päivänäsi." mies totesi ja asetti kätensä puskaan. Hän virnisti. Toinen sätti häntä 'sankariteostaa' "Aijaa, oliko se muka jokin sankari teko?" henkiolento virnisti taas ja rapsutti päätään.

Hän kuunteli naisen höpinöitä, kunnes toinen halusikin äkisti lähteä syömään. "jaa, että syömään? Käy minulle. Minne mennään?" Yoh kysyi iso virne kasvoilaan.
Hän ojensi kätensä ja johdatti naisen eteenpäin. Mies väisti hyvillä mielein toisen siivet. "Mitä syöt yleensä?" henkioleto kysyi virne kasvoillaan. Kuten tavallista. Hän käveli rennon oloisena paljas rintakehä esillä. vailla huolen häivää. Aivan kuin tuota leikkiä ei olisi tapahtunutkaan. Tosin hänen virneensä oli niin jotakin kettumaista että piti vilkaista ainakin kaksi kertaa hänen kasvojaan, jos halusi saada selkoa mite se virnistely oikein merkitsi.

Henkiolento näki pian haltioiden kaupungin nenänsä edessä. Hänen korvansa heiluivat puolelta toiselle innokkaalla tavalla. Kuinka mukavaa,. pian saataisiin täyttävää ruokaa ja sen sellaista. Tosin käytöstavat ensin. Mies mietti hetekn, ennen kuin aukaisi suunsa. "Tiedä yhden loistavan ja halvan piakan. Mennäänkö sinne vai haluatko johonkin omaan suosikkiisi?" mies kysyi ja virnisteli. Hänen hyvän tuulisuutensa ei näyttänyt tekevän loppua olenkaan.

Phoenix

Toinen ohjasi käsillään Pheebsiä oikeaan suuntaan ja samalla tiedosteli minne he voisivat mennä ja mitä nainen yleensä söi. Feeniks ei oikeastaan ollut yhtään ihmeissään siitä että toinen oli suosunut hänen ehdotukseensa sillä omahyväisen itsekkäänä olentona hän oli tottunut saamaan tahtonsa läpi - tavalla tai toisella.
"Pidän tulisesta ruuasta", Pheebs sanoi virnistäen. Tosi hauskaa, tulentaitaja joka rakasti tulista ruokaa. Ylläri tosiaan. Pheebs selosti toiselle muutamia lempi paikkojaan missä ruokailla, niitä olikin pitkä lista sillä Pheebsiä eivät välimatkat tai mantereen muutokset paljon hidastaneet. Hän tykkäsi matkustaa. "Entäpä sinä? Onko sinulla haluja tuliseen ruokaan..?" Pheebs kysyi viattomasti päätään kallistaen mutta samalla pervosti virnistäen. Tuonhan olisi voinut hänen kysymänään mieltää monella tapaan.

Hä näkivät haltioiden kaupungin kaukana edessään ja toinen ehdottikin että menisivät johonkin mukavaan ja halpaan paikkaan siellä. Halpaan, Pheebs makusteli sitä sanaa suussaan ja irvisti koska ei pitänyt siitä. "Menemme minun suosikkiini!" Nainen sanoi vähän vaativasti, vaikka toinenhan sitä oli kysynyt äsken. Pieneksi naiseksi Phoenix oli yllättävän vahva, varsinkin tämän valtavien siipien osalta. Pheebs pyöräytti hennot kätösensä toisen ympäri ja veti tuon lähelle itseään voidaseen pitää kiinni. "Pidä tiukasti kiinni. Muttei sitten mitään kähmimistä!" Pheebs sanoi ja virnisti, "Tai oikeastaan, ei minua kähminenkään haittaa!"

Neito lennätti heidät yhdessä hujauksessa haltioiden kylään ja Pheebs oli käynyt sielläkin useat kerrat joten osasi helposti suosikkiravintolansa luokse. Kiinni pitäminen jäikin aikalailla miehen omaksi työksi, sillä Pheebs piti kyllä käsiään toisen ympärillä, mutta lähinnä turvavyönä, eikä niinkään kantaakseen toista. Koko lentomatkan naisen kasvoilla oli suloinen virne, sellainen joka tuon kasvoilla oikeastaan oli aina.

Heidän laskeuduttuaan ravintolan eteen Pheebs tiedosteli toiselta mitä tuo oli ollut mieltä kyydistä. Hän itse valitsi aina linnuntien mieluummin kuin kävelyn. Hetken juteltuaan siinä ulkosalla Pheebs johdatti toisen käsipuolesta hymyillen sisälle. "Anna minä hoidan tilaamisen niin voin luvata että siitä tulee nautinto!"
Heidän asetuttuaan mukavasti pöytään, tuli pian tarjoilija kysymään mitä nämä haluaisivat. Pheebs tilasi heidän molempien puolesta: "Alkupaloiksi ottaisimme hunajoituija talon tankoparsoja, pääruuaksi chili oistereita ja sitten jälkiruuaksi otamme kuuluisia hunajakakkusia." Tarjoilija lähti Pheebsin tekemä tilaus mukanaan. Punapää kääntyi seuralaisensa puoleen, kumartuen tuota päin pöydän ylle. He istuivat pienessä pyöreässä pöydässä vastapaatä toisiinsa.
"Tiedätkin miksi minä pyysin sinua syömään, se on selvää. Mutta miksi sinä suostuit, se on vähän hämärää..."

Kettu

Toisen ilmoittaessa, että mentäisiin hänen lempipaikkaansa. Josta mahdollisesti saisi jotakin tulista. Kävi nainen jo toimeen. Yoh tunsi kuinka toinen kiersi kätensä hänen ympärilleen ja nosti hänet ilmaan. Tietenkin varoittaen lääppimisestä ja kähmimisestä. Tosin tuo ilmoitti, ettei se naista sittenkään haitannut. Mies vain voi nostaa toista kulmakarvaansa virneen vallanneesta ilmeestä. "Jaa?" henkiolento totesi ja roikkui sitten naisen tiukassa otteessa, kuin uhri petolinnun jaloissa. Kaunista, todella kaunista.
Pian he sitten laskeutuivatkin. Mitä hän piti kyydistä. "Virkistävää, en ole pitkään aikaan lentänyt kyydissä. Mukavaa oli. Otetaan joskus uudestaan." Yoh ilmoitti salaperäisesti virnistellen.

He kävivät ravintolan pöytään, tai mikä paikka se ikinä olikaan. Nainen tilasi jo tarjoilialta hänenkin puolestaan. Yoh ei kuitenkaan pistänyt pahakseen naisen etuilua. Vai sellaista ruokaa on tulossa? Yoh mietti ja virnisteli hyväntuulisesti. Kuten kettu tekeekin. "Ompa siinä hunajaa kerrakseen." Yoh sanoi, kun tarjoilia oli häipynyt tilauksineen. Pheebksin sitten esitellessä kauniin kysymyksensä, mies otti vain paremman asennon ja kallisti päätään. Hän nojautui päytään, kuten nainenkin teki ja hymyili toiselle. Hän viittoi toista tulemaan lähemmäs. Sitten henkiolento kuiskasi hiljaa: "Et saa koskaan tietää." mies sanoi salaperäisesti ja hymyili vinosti. Hän asettui takaisin tuolilleen. Hän katsoi seuralaistaan, jonka tulen punaiset hiukset tuntuivat leiskuvan omaa kaunista tanssiaan suoraan hänen edesään. Miestä oli aina kiehtonut tuli, olihan se hänen oma elementtinsä.

"Kaunista."

Kävi sana Yohin suussa ja sen kun oli päästänyt miehen silmät näyttivät äkisti hyvin vanhoilta. Ehkä tuhansiakin vuosia vanhemmilta. Niin vanha kuin hän olikin, ikä pysyi aina muilta piilossa, ellei nyt sattunut tapaamaan saman kaltaisen olennon. "Sinulla ei siis ole mitään jännittävää tekemistä, kuin minun kanssani syöminen? Entä jos menemme pienen taomme jälkeen johonkin kivoihin paikkoihin keikkumaan, niin saadaan päivääsikin jännitystä." henkiolento ehdotti virne kasvoillaan. Hän tuijotti neon vihreillä silmillään toista niin syvälle että tuntui kuin katse olisi porautunut sieluun ja sen läpi.

Vastauksen saadakseen mies viitoi Pheebsin kumartumaan lähemmäs. Nainen teki työtä käskettyä ja mies kuiskasi hiljaa hänen korvaansa sanat: "Et saa koskaan tietää." Pheebs tunsi toisen hengityksen korvallaan tuon kuiskatessa ne sanat jo miehen salaperäisyys todella teki naiseen lähtemättömän vaikutuksen. Heidän vetäytyessä sitten kauemmas toisistaan Pheebs vastasi toisen kettumaiseen virneeseen. Todella kiehtova mies. Pheebs ei uskonut ainoastaan kuvittelevansa tietynlaista vetovaimaa heidän välilleen. Nytkin mies näytti tutkivan häntä katseellaan, ihan kuten Pheebskin toista. Tuon silmät olivat ainakin erityiset, huomattavan vihreät.

"Kaunista" kuului ääni joka jotenkin hätkähdytti Pheebsia. Mitä? Olikoi toinen juuri häntä tuijotellessaan sanonut ääneen kaunista? Vai oliko tuo edes tajunnut todenneensa sen ääneen? Pheebs virnisti, mutta tästä saatto nähdä että tämä virne ei huokunutkaan sataprosenttisen vedenpitävää itsevarmuutta vaan oli ehkä jopa hitusen hämillään. Mutta onneksi toinen alkoi puhua.
"Mikäs siinä, luotan näin ollen siihen että sinä siis tiedät jänniä mestoja joissa hengailla", tulinainen heilautti tulista tukkaansa ja näytti toiselle leikkisästi kieltä. Miehen katse oli niin intiimi. Tuntui tosiaankin siltä että nuo neonvihreät silmät olisivat tosiaan voineet katsoa suoraa Pheebsin pään sisään. Nainen virnisti ajatukselle siitä samalla juuri todeten mielessään itselleen "Ihana seksikäs tuijotus...".

Tarjoilija palasi alkuruokien kanssa. "Toivottavasti nautitte ruuasta!" Heille laitettiin myös viiniä laseihin, sekä vettä viinin lisäksi omaan lasiinsa. Pheebs alkoi syödä omia alkupalojaan, annos oli sopivan pieni naiselliselle naiselle kuten Pheebs, mutta sehän oli vain hyvä kun kyseessä olivat alkupalat. Ei kukaan halunnut alkupaloista jo saada vatsaana täyteen. Vaikka molemmilla olikin tekemistä annoksiensa kanssa Pheebs silti viritteli keskustelua ettei olisi tylsä syödä hiljaisuudessa: "Viihdytä mua vähän. Kerro vaikka itsestäsi, tai kysy jotain niin katsotaan haluanko vastata" Pheebs virnisti mysteerisesti.