Kipinöintiä

Satamakylässä sijaitsevat Cryptin suurimmat laiturit, joille suuret kauppalaivat saapuvat. Laitureilta lähtee leveitä, kivetettyjä katuja risteilemään pitkin kylää, sekä suurin teistä johtaa pois satamasta, kohti aroja.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lörri » 11 Syys 2013, 20:57

K15

Olkivuode vasten paljasta ihoa oli upottava, mutta samaan aikaan se myös raapi ja pisteli joka puolelle. Kun tähän sekoittuivat miehen kuumat -todellakin siis kuumat- suudelmat ja viileä yöilma, tuntemusten sekamelska oli huumaava, ja pelkästään jo tämä olisi riittänyt viemään vaikka mihin sfääreihin saakka.
Phoenixin kuumat huulet löysivät naisen nännin, ja hän voihkaisi nautinnollisesti. Sitten Phoenix repäisi esteeksi muodostuneen yläosan pois tieltään, ja alkoi kosketella Naun mehukkaita rintoja juuri oikein. Kosketus ja suu olivat kuumat, mutta raskas koru rintojen välissä hänen ihollaan oli viileä. Naun voihke yltyi, ja hän tarrasi molemmin käsin kuumentuvaa miestä olkapäistä, upottaen kouristuksen omaisesti kyntensä tämän ihoon. Samalla hänen lantionsa kohosi olkivuoteelta, kun jäntevä selkä taipui nautinnosta kaarelle, ja painautui jälleen halukkaasti vasten miehen lanteita. Kädet valuivat kuumaa selkää pitkin alas ja eteenpäin, pysähtyen sitten housujen vyötärölle toviksi, ennenkö hän tarttui niihin lähestulkoon vihaisesti, ja sai kätensä ujutettua miehen täydellisesti muodostuneille pakaroille, jotka liikkuivat vaativina hänen kättensä alla.
Tiukka nahkapuku hänen vyötäröllään kävi ahdistavaksi, ja hän toivoi miehen vaikka repivän sen pois yltään. Nau toivoi Phoenixin olevan raju, ottavan hänet, ja omistavan hänet tämän pienen hetken aivan kokonaan, ja koko sillä hurjuudella mikä miehessä kyti.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 18 Syys 2013, 11:02

[K-18]

Naun kädet miehen olkapäillä tuntuivat yhtäkkiä lujemmin, se kirpaisi itseasiassa vähän ja Phoenixin ilme kävi taas tuskansekaisessa nautinnossa. Hän ei toiminut enään missään muodoin järjellään, ei edes hallitusti. Hänen sisäinen eläimensä alkoi liikuttaa Phoen kehoa eläimellisen halun sekä alkukantaisten viettien varassa. Mies ei tosiaankaan halunnut leikkiä enää. Hän ottaisi mitä haluaisi, ja vapauttaisi itsensä tästä sietämättömästä tarpeesta. Toisen kynsien painautuessa vain voimallisemmin Phoen raamikkaisiin hartioihin, mies henkäisi kiihottuneena, niin että sytytti vahingossa Naun ympärillä olevia olkia liekkeihin. Phoenix omasi kyvyn suojata toisia hänen tuleltaan, minkä mies vaistomaisesti teki tälläisessä hetkessä sillä ei todellakaan antaisi minkään vahingoittaa kumppaniaan. Tuli hivelisi Naua hellästi lämmöllään kuin rakastaja konsanaan.
Phoenix kohottautui Naun yltä kiihkeästi, tarraten noustessaan naisen päällä vielä puolittain olevaan asuun ja kiskoi tuon pintaa nuolevan kankaan pois naisen yltä. Naisen saappaat olivat tiellä ja mies kiskaisi ne voimalisesti pois. Kuului kaksi kopsahdusta ku naisen saappaat vuorotellen kopsahtivat miehen heitosta ladon seinään ja siitä sitten tupsahtivat olkiseen maahan joka nieli äänen. Liekit olivat alkaneet levitä kuivassa olkivuoteessa, mutta ne eivät uskaltautuneet astua Phoenixin reviirille. Olkikasa ei näyttänyt pienenevän enää, mutta silti liekit leimusivat elinvoimaisina. Ne elivät suoraa Phoenixin kiihkosta, eivätkä tarvinneet muuta materiaa pysyäkseen loimuavina, joten olki vuori säästyi.
Mies antoi hivelevien silmiensä juosta kerran Naun nyt paljaan - kaulakorua lukuunottamatta - vartalon lävitse ja sitten riisuutui kiireesti omista housuistaan, jotka olivat tähän asti kahlinneet hänen miehuutensa vapauden. Halu ottaa, omistaa ja hallita kuohahti hänen ennestään kuumana kiertävässä veressään. Mies syöksyi takaisin Naun päälle, Hän oli ollut hieman kovakouraisempi kuin oli aikonutkaan painaessaan naisen nyt uudestaan itsensä ja olkivuoteen väliin. Phoenix upotti kätensä kauniimman lyhyeen liekkitukkaan ja veti tuon päätä taakse päin, paljastaen ihanan kaulan. Kaulalle painettiin himokkaita suudelmia lupia kyselemättä ja sitten hiuksistakin päästettiin irti. Feeniks vei kätensä, joka hetki sitten Naun hiuksissa oli ollut, alemmas Naun kupeille, samalla kun toinen käsi tarrasi jälleen kiinni ihmisnaisen sulokkaaseen rintaan. Kupeilla seikkailevan käden sormet löysivät tiensä hyvin kokeneesti Naun sisään. Phoenix tunsi kuinka kuuma, halukas, märkä ja valmis toinen oli. Siitäkös mies vasta hulluksi tulikin.
Komistus heittäytyi Naun ylle, tukien asentoaan käsillään olkivuoteesta ja tuon intohimoinen katse upposi syvälle kumppanin silmiin. Hän voisi kokea kaiken tämän naisen kanssa. Hän pystyi ajattelemaan vain tätä hetkeä puskiessaan itsensä Naun sisään kovaa ja syvälle.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 18 Syys 2013, 18:42

K18

Kiihkonsa seassa Nau tajusi, että olkivuode heidän allaan ja ympärillään oli liekeissä. Se ei kuitenkaan juuri saanut hänen huomiotaan. Jollain lailla se oli täysin luonnollista ja asiaan kuuluvaa täsä tilanteessa tämän miehen kanssa. Liekit ikään kuin kuuluivat tilanteeseen lempiessä tulisen Phoenixin kanssa, ja palava tuli vastasi myös naisen omia tuntemuksia täysin. Naun vielä toivoessa Phoenix teki sen; riuhtaisi voimakkaasti kuristavan nahkapuvun saappaiden kera hänen yltään, ja ne sinkosivat päin ladon seinää. Naun huulilta karkasi mehevä, kiimainen voihkaisu. Miehen rajuus kiihotti häntä yhä enemmän ja enemmän. Phoen juoksuttaessa polttavaa katsettaan pitkin naisen lumoavaa vartaloa, Nau siveli ruumistaan kutsuvasti; rinnat, kyljet, vatsa, lantio; ja lopulta hänen sormensa karkasivat kuumana odottavaan jalkoväliin. Samassa feenix pääsi irti housuistaan ja Nau huokaisi kiimaisesti nähdessään upean, täydessä valmiudessa olevan elimen. Kiihkeästi Phoenix syöksyi takaisin hänen ylleen, ja likimain raa'asti paiskasi naisensa ruumillaan vasten olkikasaa. Nau vinkaisi, ja huohotti nyt jatkuvasti, kuulostaen juuri siltä mitä olikin; kiimainen narttu. Miehen tarttuessa kourallaan Naun hiuksiin ja taivuttaessa pään taaksepäin, nainen tarrasi myös reilusti tämän hiuksiin kiinni ja Phoen suudellessa hänen kaulaansa, sirot kädet siirtyivät niskaan, harteille, selkään. Hän vastasi miehen otteisiin kouristaen vartalonsa tätä vasten. Samalla kynnet pureutuivat syvälle selän ihoon, raapivat ja raastoivat; Nau tiesi, että toinen vain nauttisi siitä ja saattoi antaa oman intohimonsa purkautua täysin puhtaasti ja rakaana. Se oli jotain jota nainen oli aina halunnut; Phoenix oli juuri sitä. Katseessa oli himoa, raakuutta; silkkaa alkuvoimaa, eikä Nau olisi hätkähtänyt vaikka heidän silmiensä välissä olisi kipinöinyt konkreettisesti. Phoenixin survoutuessa häneen voimalla, Nau tunsi tajuntansa hämärtyvän. Hän ei huutanut. Kiihko oli niin voimallinen että se jäi jonnekin hänen sisälleen. Sitten Nau antoi sen ilmi kohoamalla voimakkaasti miestä vasten ja iskemällä kouristuksen omaisesti hampaansa Phoenixin kuumaan ja lihaksikkaaseen kaulaan. Nau ei enää varonut yhtään, ja veren maku hänen suussaan sai hänet vain villimmäksi, alaspäin, kohti eläintä. Hän tuntui kadottavan kaiken ympäristöstään, tajuntaan mahtui vain mies hänen sisällään ja päällään, sekä se mitä se sai hänessä itsessään aikaan.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 22 Syys 2013, 23:56

K-18

Huumaava, suorastaan koukuttava, ihana tunne tuntui taas kaulalla samalla kun mies sai juuri tyydytettyä palavan halunsa työntyä syvälle Naun sisään. Näiden kahdenlaisen hyvänolon tunteet eivät suinkaan enää suostuneet kuohumaan miehen sisällä hiljaksiin, vaan Phoenixin suusta karkasi kirkas feeniksin kirkaisu, joka kuului varmaan jonkun matkan päähänkin. Onneksi kaksikko oli löytänyt puuhilleen melko syrjäisen alueen, ettei metakka aiheuttanut varmaan suurempaa hämmennystä ympäristöllä. Eivät kyllä liekitkään jotka olkikasoissa tanssivat olleet erityisen huomaamattomia, siinä villisti intohimon tanssia loimutessaan.
Veri valui jälleen miehen kuumalla iholla, kohoilevan rintakehän poikki, samalla kun mies työntyi Naun sisään hitaasti ja voimakkaasti muutamia kertoja nauttien samalla tuskasta kaulallaan. Phoenixin silmät painuivat muutaman kerran jumalallisen olotilan pakottamina kiinni, vaikka mies kyllä yritti pitää ne auki nauttiakseen myös visuaalisesta elämyksestään, sillä Naua kyllä kelpasi hivellä silmillään.
Phoenixin hengitys oli epätasaista ja kiihtynyttä, myöskin raskasta. Mies hengitti suunsa kautta ja ulos hengitysilma oli kuumaa. Keho oli hiestä kiiltävä, kuin öljyssä voideltu ja silmissä paloi ekstaasista huumautunut roihu. Miehen lantio alkoi työntyä Naun sisään vaativammin, ja aina vain nälkäisemmin. Ahdinko oli saanut hetkellisesti helpostusta saatuaan työntyä ahnaasti naisen sisään, mutta nyt kaikki tuntui vain käyvän aina vain kärsimättömämmäksi. Halu kasvoi ja kasvoi, eikä sitä vastaan taisteltu ollenkaan. Phoenix kohoittautui ylemmäs Naun yltä saadakseen lisää voimaa ja liikkuvuutta työntöihinsä, joutuen näin jättämään myös Naun huulet kaulaltaan. Kaulaa poltteli, kuinka helvetin upea tunne.
Phoenix oli kokenut, sekä vaatimattomasti niin helvetin itserakas, että uskoi - sekä oli - olevansa paras. Hän ei koskaan tulisi ennen pariaan, sillä silloin hän ei ehkä jättäisi toiseen lähtemätöntä ensivaikutelmaa. Ja se oli todella tärkeää jos aikoi pitää sadat naiset itsensä pauloissa ja itsensä mielenkiintoisana. Oli tietysti pitkän satavuotisen elämän aikana tullut vastaan niinkin ärsyttäviä akkoja ettei niiltä oltu mitään muuta haettu kun hetken lohtua, joten miksipä tuolloinkaan vaivautua? Silloinkin Phoenix oli kyllä varmasti parempi kuin moni muu - jälleen kerran ainakin omassa vaatimattomassa mielessään.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 23 Syys 2013, 19:51

K 18

Yhtyminen ei Nausta tuntunut enää tapahtuvan pelkästään kahden ruumiin välillä. Aivan, kuin miehen kuumuus, kiihko ja voima olisivat siirtyneet naiseen paitsi fyysisenä hurmiona, myös jollain korkeammalla tasolla. Kuin kaksi energiakenttää olisi syleillyt toisiaan ja sulautunut yhdeksi; kuohuvaksi nautinnon mereksi. Jokaisella työnnöllä Nausta tuntui, kuin hän olisi ollut enemmän ja enemmän, kokonaan, osa Phoenixia ja Phoenixin kupeiden voima sulanut yhdeksi hänen kanssaan. Phoenixin ei ollut pelkästään vartalo, vaan mieli, ajatukset, aivan kokonainen nainen. Nau ei enää selkeästi erottanut mistä hänen ruumiinsa alkoi ja mihin se loppui, missä se kohtasi miehen voimakkaan vartalon?
Phoenixin kohotessa hänen yltään ja lisätessä työntöjensä voimaa, nainen saattoi ihailla jumalaista näkyä; miehen upeaa vartaloa ja liikettä sen ottaessa hänet. Luomet kuitenkin pusertuivat pian kiinni nautinnon väänteessä, ja Nau saattoi tuntea laukeamisen ensimmäisten aaltojen vavahtelevan ruumiissaan kuumina ja vaativina, kunnes ne iskivät voimalla, ja veivät mennessään niin ruumiin kuin sielunkin. Hiestä liukas ruumis kouristui ja vavahteli vasten toista samanlaista, yhä uudelleen ja uudelleen, pitkään. Kynnet pusertuivat jälleen syvälle Phoenixin kuumaan lihaan. Samalla naisen kurkusta kumpusi huuto, joka purkautui yöhön intohimon tuskalla. Siitä kuulsi se euforia, jonka hän koki piinaavan ja tuskaisen nautinnon saadessaan ehdottoman täyttymyksen ja tyydytyksen, enemmän, kuin koskaan ennen.
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 24 Syys 2013, 22:32

K-18

Phoenix tunsi muutoksen, miehuudessaan tietysti, mutta myös Naun olemuksessa. Nainen oli lähellä omaa huippuaan, joka kiihdytti miehen tekemään naista varten pienen finaalin. Tietysti Phoenix ajoi tällä myös itsekkäästi omaa mielihyväänsä sillä laukeava nainen tuntui ennen kaikkea jumalalliselta. Nau kouristeli ja upotti jälleen kyntensä jälleen Phoenixiin, syvälle. Phoenixin silmien punainen katosi hetkeksi yläluomien alle piiloon, kunnes huumautunut katse palautettiin alle kiemurtelevaan ja voihkivaan ihmiseen. Ennen kuin Phoenix edes itse kerkesi ymmärtääkään hänet valtasi valtava hyvänolon tunne, joka jopa sai miehen kädet tärähtämään niin että tuo oli rojahtaa Naun päälle. Feeniks laukesi kuumana syvälle hänen parinsa sisään. Matala ja pitkä voihkaus kumpusi miehen sisältä tuon tapahtuman seurauksena ja lantion liikkeet hiljentyivät työntäen vielä muutaman voimallisen kerran oikein syvälle neidon sisään. Samalla heidän ympärillään roihunnut liekkimeri roivahti oikein kunnolla, ja sitten sammuivat jättäen kaksikon aluksi sokealta tunnostavaankin pimeyteen.
Se oli ohi. Ikävä kyllä miesten hekuman hetki ei kestänyt kovin pitkään. Phoenix tunsi heikotuksen, joka kuului kyllä tavallaan asiaan yleensä laukeamisen jälkeen, mutta tämä tuntui hieman eriltä. Olihan hän toki hieman menettänyt verta muttei sekään yleensä tuntunut tältä. Hikinen uros nousi naisen sisästä ja laskeutui maakuulle naisen vierelle, puoliksi tuon päälekin. Phoenixin rintakehä kohoili vieläkin rajusti ja hengästyneen miehen kasvoille levisi virne. Se oli hieman kivun sekainen sillä kaikki haavaumat hänen kehossaan polttelivat vieläkin ja tunne oli hieman vähemmän mukava. Ei kuitenkaan täysin paha... Phoenix olisi parantanut omat haavansa, muttei jaksanut ihan vielä. Hänellä oli täydellisen tyydyttynyt olo, joka oli miehelle jotain mitä hän ei ollutkaan moniin vuosikymmeniin tuntenut! Nau oli upea, naisessa oli jotain erityistä.
Phoenix puhalsi pitkään kuumaa ilmaa ulos, luoden siitä pieniä lieskoja, jotka muodostivat suloisen tulipallon, joita Nau oli kerran aikaisemminkin miehen ensikertaa tavatessaan nähnyt. Pallo leijui kaksikon yläpuolella, valaisten tyydyttyneen pariskunnan. Nyt kun Phoe pystyi oikeastaan jälleen ajattelemaan tuo tajusi tulleensa melkein samaan aikaan naisen kanssa, ja se kummastutti. Yleensä hän kesti paljon pidempään. Syvällistä pohtimista miehen kasvoilta ei pystynyt lukemaan vaan virneeseen levinneet kasvot kääntyivät tarkkailemaan upeaa naarasta hänen vierellään. Silloin mies huomasi jotain hyvin kummallista!
Phoe kohottautui nopealla liikkellä, joka tuntuikin hieman takaraivossa, ylös makuulta, nähdäkseen toisen silmät paremmin. Myös tulipalleroinen leijaili antaakseen feeniksille paremman valaistuksen Naun silmiin. Phoenix naurahti ja katsoi virnuillen Naua. "Ei hitto..." Tuo totesi naurahtaen sitten uudestaan. Naun ihanaisissa silmissä oli tapahtunut jotain. Tuon pupilien ympärille oli ilmestynyt ohut liekkirengas. Phoenix oli onnistunut tartuttamaan sähäkkään partneriinsa osan omista voimistaan heidän yhtyessään. Vaikutus oli täysin väliaikainen, se varmaan muutamien minuuttien kuluttua haihtuisikin pois. Phoenixin voimista oli tarttunut väliaikaisesti nopeampi palautuminen ja parantuminen, sekä eräänlainen iättömyys. Nau ei toisin sanoen vanhenisi näiden kuluvien kymmenisen minuutin sisällä. Myöskään tuli ei polttaisi ihanaista naista.
Feeniksille alkoi selvitä miksi hän häntä oli heikottanut aktin lopetuksen yhteyksissä. "Silmissäs roihuaa..." feeniks naurahti vielä vinkiksi toisellekin mikä tuon kasvoissa, tarkemmin, silmissä yllättäen nauratti. Sanojensa tueksi mies iski vielä Naulle silmää ja suukotti tuon ulompaa silmäkulmaa.

//Piti keksiä jotain ekstra jänskää että voisin hyvittää sun pettymyksen siihen etten Phoen eritteet tee mitään jännää;D Niin ja tietysti että voisin ees kilpailla sen sininen henkimies juonenkäänteen kanssa!//
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 25 Syys 2013, 10:26

Nau läähätti jokainen ruumiinsa lihas ja jänne raukena, lauenneena, aloillaan Phoenixin kuumassa kupeessa. Naun pää tuntui yhä olevan hieman pökkyrässä. Aivan, kuin hän ei ihan olisi ollut oma itsensä, mutta olo oli kuitenkin mahtava.
Yön hämärä oli laskeutunut heidän ylleen, kun miehen roihu oli saanut täyttymyksensä ja sammunut. Kohta Phoenix kuitenkin taikoi jostain samaisen valopalleron joita Nau oli nähnyt ennenkin, ja nainen tervehti sitä herttaisesti hymyillen. Miehen virnistelevät kasvot kääntyivät hänen puoleensa, ja Nau virnisti tälle takaisin. Hän oli juuri kohottamassa kätensä hyväilläkseen toisen punaisia hiuksia, kun feenix sai jonkun sätkyn. " Mitä nyt?" Hän kysyi hieman hölmistyneenä. Mies tuijotti hänen kasvojaan ja silmiään, naureskellen ja virnuillen." Varmasti roihuaa, Phoe. Roihuaa vielä joka puolella muuallakin. Voisinpa sanoa, että sait minut syttymään." Neito sanoi ja kohottautui olkivuoteella kyynärpäidensä varaan.
" Miten mielettömän hyvä olo." Nau totesi pehmeästi ja vastasi miehen silmäniskuun." Joskin vähän omituinen." Hän jatkoi ja puski päällään hellästi Phoenixin ohimoa. Sitten hänen silmänsä sattuivat miehen kaulalle, jossa yhä näkyivät hänen hampaanjälkensä, ja haava vuosi verta. Nau irvisti sihahtaen ja liikahti niin että sai katseensa Phoenixin punaisiin silmiin. " Entä sinä? Oletko ihan kunnossa jäljiltäni?" Hän kysyi pärskähtäen ja alkoi nauraa, antaen päänsä tipahtaa taaksepäin. Nauru valtasi koko naisen ja siitä ei ollut tulla loppua ollenkaan. Lopulta hän sai sen hallintaan ja päätään puistellen nitisti viimeisetkin tyrskähdykset. Silmät etsivät jälleen toiset ja hän otti miehen kasvot käsiensä väliin.
" Olet sinä upea; upea mies." Nau totesi jotenkin vakavasti ja lempeästi yhtaikaa. Hän painoi hellän suudelman miehen huulille.
Seuraavaksi Nau vetäytyi hämmentyneen oloisena hieman kauemmas, alkaen ojennella käsiään ja koetellen vartaloaan kasvoillaan kysyvä ilme.
"En tiedä muru, mitä oikein tapahtui, mutta oloni on tosiaan ihan kummallinen...jotenkin hyvällä lailla. Koko ruumiskin tuntuu erikoiselta...en tajua? Ettet vain tehnyt jotain feenixien ihan omia wau temppuja? Ethän?" Nau jäi kysyvästi katsomaan Phoenixia toinen kulma kohollaan, kasvoillaan virne, joka sai hänen hymykuoppansa loistamaan.

/ Mahtavaa :D 8-) /
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 25 Syys 2013, 10:58

Phoenix meni oikeastaan hieman hämilleen naisen hellästi painaessa päätään häntä vasten ja hellästi suukottaessaan. Ei siksi etteivätkö kaikki ihmisnaiset aina olisi hakemassa hellyttä ja lämpöä, vaan lähinnä siksi että Phoenix ei pitänyt sitä turhana. Hemmennys pysyi syvällä miehen sisällä, paikassa jonne hän ei antanut kenenkään nähdä. Mies ei kiintynyt "leikkikavereihinsa", hän ei rakastanut eikä sitoutunut. Kaikki samasta syystä. Sattuisi niin paljon raottaa jollekulle sieluaan, ja sitten vain menettää nuo ajan kouriin tai vielä kamalampaa, joutua petetyksi ja jätetyksi. Miksi kukaan tekisi niin itselleen? Silkkaa hulluutta! Riitti ihan hyvin kuin luotti vain itseensä, sillä loppujen lopuksi eihän keneenkään toiseen voisikaan luottaa.
Phoenix naurahti toisen kiinnittäessä huomion pahan näköiseen kaulaan. Olihan hän tällä hetkellä melko pahoinpidellyn näköinen kaikkine punaisine raapismisjälkineen ympäri hänen kuumaa kehoaan, ja vielä tuollainen haava kaulassaan. "Et sinä muru kuule onnistuisi minua satuttamaan", Phoenix sanoi jokseenkin hellästi nyrpistäen hieman nenään virnuillessa. "Tietysti sinulla on upea olo, vähempi olisi alisuorittamista kaltaiseltani mestarilta!" Mies lisäsi sitten kiusoittelevasti, ja lisäys tulkittaisiin varmana huumorina, vaikka kyllä Phoenix kaikessa itsekeskeisyydessään todella tarkoitti sanojaan.

Phoe kohottautui olkivuoteelta naisen vetäytyessä hellän suukon jälkeen vähän kauemmas ojennellakseen raajojaan ja selvästi ihmetellen hyvää oloaan. Mies asteli vastakkaisen seinän luokse, etsi Naun tavaroista tuon erään heittoveitsen ja asteli sen kanssa takaisin naisen luokse. Toinen kyseli samalla siitä mahtoiko Phoe olla tämänkin hyvänolon tunteen takana ja mies nauroi. "No enpä oikeastaan, tämän teet itsellesi ihan itse. Tavallaan..." Phoenix meni kyykkyyn naisen luokse ja ojensi tikari toista päin niin että tuo saattaisi sen terästä peilata omia silmiään. Samalla yksinäinen tulipallero jakautui kahtia, ja taas kahtia niin että nyt valopallosia oli yhteensä neljä ja ne tulivat leijailemaan Naun ympärille että nainen näkisi paremmin muutoksen silmissään.
Feeniks seurasi huvittuneena mikä toisen reaktio suloisten vihreiden silmien uudesta värityksestä mahtoi olla. Sitten Phoe virnisti sanoen: "Näin ei olekaan ennen käynyt... Olet sä Nau kyllä sitte tosissaan jotain iha ihmeellistä."

Kun toinen oli saanut aikansa ihmetelle muutostaan ja peilinvirkaa toimittanut tikari oli laskettu maahan, Phoe otti hellästi toisen ranteista, suoristauen jälleen seisomaan vetäen naisen perässään. Hän ei selittänyt toiselle aikeitaan, mutta uskoi tuon nyt sen verran luottavan häneen äsköisen jälkeen ettei ainakaan kauheasti vastustellut ilman selitystäkään. Phoenix tuijotti siinä hiljaisuudessa syvälle Naun silmiin, ihaillen oikeastaan uutta paloa neidon silmissä. Punainen väri näytti niin kivalta vihreän kanssa, sopi kyllä muutenkin Naun räväkkään olemukseen. Phoe hymyili, mikä näytti oikeastaan vähän kummalta. Kasvoilla ei ollut ilkikurin, kujeileva tai perverssi virne, ei, tämä oli luokiteltavissa ihan oikeasti lempeäksi hymyilyksi. Mies kietoi vahvat kätensä Naun ympärille ja sytytti heidät liekkeihin. Phoenixin mahti suojeli Naua tietysti palamiselta, mutteivat liekit Naua tällä hetkellä olisi satuttaneetkaan. Tuli hyväili ja lämmitti, rauhoitteli. Tulen lieskat nuolivat lipauskerrallaan Phoenixin haavat umpeutumana ja katoamaan. Kaikki mahdollinen lika myös puhdistui miehen kehosta, kuten esimerkiksi valunut ja kuivunut veri.
Juuri ennen kuin liekkien tanssi sitten katosi, Phoe vetäisi Naun vielä likemmäs itseään ja kumartui suutelemaan tuota. Kiitoksena. Merkkinä miellyttävästä illanvietosta. Ei missään nimessä kiintymyksen osoituksena, Phoenix ei antaisi itsensä olla niin tyhmä, joten uskotteli itselleen Naun olevan yhden tekevä.
Sitten tuli jälleen hetkeksi hiljaista ja Phoenix tajusi että ulkona satoi kun sade niin mukavasti ropisi ladon kattoon. Tosin tästä feeniksistä sateessa ei ollut mitään mukavaa! "Iha hyvä vaan vissin ettei jääty pihalle..." Tuo sanoi virnistäen omalle tyylilleen uskollisesti.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 25 Syys 2013, 13:35

" Voi verikenttä!" Nau huudahti ja oli heittää tikarin kädestään. Veitsen terästä häntä vastaan loimottivat hänen silmänsä, jotka paloivat. Selkeästi liekit; jotka paloivat keskellä smaragdinvihreitä metsälampia. Hän räpäytti silmiään, mutta tuli ei kadonnut minnekään. Nau oli sanaton. Hän vain tuijotti mykkänä veitsenterää, josta vastasi hänen oma palava katseensa. Sitä oli vaikea ymmärtää. Lopulta hän laski veitsen käsistään, katsoen sitä vielä tutkivasti; terässä itsessään ei näkynyt mitään loimotusta. Hän nousi hitaasti ylös.
" Sitä se siis oli..." Hän mutisi, tietämättä varsinaisesti itsekään mitä tarkoitti. Hänestä oli tuntunut, kuin hän olisi ollut osa miestä yhdynnän aikana, ja saanut miehestä jotain itselleen, ja niin oli ilmeisesti myös todella käynyt.
Phoenix tarttui häntä hellästi ranteista, ja kohta Nau huomasi uppoavansa syvälle miehen silmiin ja sulavansa tämän hymyyn. Jälleen tämä yhteys tuntui kokonaisvaltaisesti, sisällä ja ympärillä, ei vain siinä heidän välillään. Sitten hän oli miehen lujassa sylissä, keskellä tanssivaa liekkimerta, eikä vain sen keskellä, vaan liekkien hellästi hyväiltävinä. Liekit nuolivat ystävällisesti hänen vartaloaan, se oli näky jota aivot kieltäytyivät ymmärtämästä. Ruumis käski hänen loikata pois, mutta neito ei liikkunut koska kaikki tuntui- järjenvastaisesti- niin hyvältä. Phoenix parantui ja puhdistui liekeissä, niin kuin feenixien ilmeisesti kuuluikin ja Nau seurasi tätä hiljaa, hieman hämmentynyt hymy unohtuneena kasvoilleen. Vielä yksi suudelma, ja sitten hetki, ja liekit, olivat poissa. Phoenixin naamalla jälleen tuttu virne.

Sateesta kuului natinaa, ja sitten kolahdus. Nau havahtui. Hän suorastaan säikähti. Päässä kävi mylläkkä illan valloittavan tunnelman ja kokemusten yrittäessä vielä pitää häntä lumossaan ja koettavan estää häntä saamasta otetta todellisuudesta.
Nau loikkasi nopeasti maahan jääneen veitsensä luo, nappasi sen käteensä ja sujahti ovi aukon -tai sen mitä siitä oli jäljellä - vierelle, painautuen tiukasti ladon viileää seinää vasten. Varoen ja sydän pamppaillen hän hivuttautui niin, että saattoi nähdä ulos.
" Ääääääääääh! Te senkin elukat!" Nau huudahti jännityksen kaikotessa hänen ruumistaan, ja sitten hän marssi alastonna sateeseen. Hekuman hetkistä kuumentunut, jäntevä vartalo höyrysi hiljakseen syys yössä hänen astellessaan kohti Kipparaa ja Rämettä. Ne olivat löytäneet hänet; jälleen; siihen voi aina luottaa.
Nau tuli vilkaiseeksi tikaria kädesään, ja keksi nostaa sen silmiesä eteen...ei, hän ei enää voinut nähdä niissä äskeistä tulta. Ehkä sellaista ei ollut ollutkaan?
Neito tarttui poninsa ohjiin ja talutti sen sisälle latoon. Ruma ja luiseva Räme lönkötti perässä, istahtaen emäntänsä lähelle, mulkoillen syyttävästi kohti Phoenixia. Nopeasti Nau alkoi availla kipparan selässä olevia nahkareppujaan. Pannuja, pulloja,patoja ja purkkeja...vihdoin hänen kätensä sattui karheaan kankaaseen ja hän veti esiin ruskean mytyn, jonka läväytti voimakkaasti puistamalla auki. Sitten hän veti tuon mytyn päänsä yli. Se oli paksu juuttikankainen kolttu, joka ulottui maahan asti. Hän vetäisi vielä hupun kurittoman tukkansa päälle ja kääntyi irvistämään Phoenixille. " Pakko tyytyä tähän." Hän sanoi, ollen jo ladon lattialla makaavien tavaroidensa luona. Nopeasti hän kääri ne syliinsä ja survoi ne sitten kuinka sattui Kipparan satulalaukkuihin, ja kiskoi saappaansa jalkaan.
Miten hän olikin antanut itsensä eilen olla niin typerä?! Oli ollut todella uhkarohkeaa jäädä Satamakylään niin kauaksi aikaa...ja aiemman kapakka shown jälkeen jokaikinen olento tässä kylässä kuulisi hänestä! Nyt oli kiire, Naun olisi oltava ennen auringonnousua jo pitkällä.
Sitten hän oli astua Kipparan jalan vieressä makaavan, kauniin lasiruusun päälle. Nau pysähtyi ja poimi sen käteensä. Kasvoille levisi hurmaava hymy, ja sisällä hyrähti lämpöinen tunne. Ei, hän ei olisi jättänyt tätä iltaa väliin mistään hinnasta. Ei vaikka kaikki maailman murhamiehet olisivat hänen kannoillaan.
Nau katsoi Phoenixiin. Hän olisi halunnut samantien palata tämän kuumaan syliin, lähelle, koskettaa." Nyt täytyy mennä." Nau sai sanottua. Se tuntui todella typerältä ja yksinkertaiselta lausahdukselta. " Etsin sinut vielä, sillä sinulla on se yksi musta samettipussi, jonka haluan." Hän jatkoi vielä, ja naurahti sitten. Ehkä ei kannattanut yrittää enää sanoa mitään. Nainen tarttui poninsa harjaan ja ponnahti ketterästi tämän selkään, juuttimekon helmat vain heilahtivat.
" Näkemiin, Phoe." Nau sanoi, ja iski kantapäänsä Kipparan kylkiin niin rajusti, että sellaiseen tottumaton tulenpunainen ori kimposi korskuen pystyyn ja ampaisi täydellä vauhdilla ulos ladosta, kadoten syysyöhön ja sen sateeseen.
Naun ruumis ja mieli tahtoi vain palata takaisin, ei suinkaan karata täyttä kiitoa pohjoiseen. Hän tunsi miten joka solu tuntui huutavan oudosti hälytystä väärästä suunnasta, ja ladon sekä miehen jäädessä yhä kauemmas, tuntui rinnassa vihlova, ikävä tunne. Varmaan se menisi ohi kohta. Mikä lie, tuskin se mitään vakavaa oli, hänhän oli terve kuin pukki.
Mutta kohtaisikohan hän Phoenixia enää uudelleen?
Lörri
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 25 Syys 2013, 14:10

Kuolemattomien ei oli tarvinnut säikkyä jokaista ääntä joka pimeästä kumpuaa, varsinkin kun omahyväisesti uskoi taatusti olevansa voimakkain olento mitä lähistöltä löytyi, mutta myös Phoenix pisti merkille äänet ladon ulkopuolelta kuitenkaan ryhtymättä samanlaisiin toimiin kuin nainen, joka meni ketterästi vasten oviaukkoa ja kurkisti ulos sateeseen. Phoenix oli jo virnuillen todeta ettei toisen tosiaan tarvinnut säikkyä mitään kun hän oli mukana, mutta virnettä pidemmälle mies ei päässytkään kun nainen jo kirosi kuuluvaan ääneen. Ilmeisesti kyseessä oli joku tuttu häiriö, sillä ei viholliselle annettaisi omaa piiloaan ilmi noin. Ihminen sukelsi sateeseen ja Phoenix arvasi kenen täytyi olla ulkosalla. Se saamarin kirppusirkus taas, mies ajatteli turhautuneena ja mutristi hieman huuliaan. Mustasukkainen eläimille, muttei yhdellekään kilpakosijalle, outoa.
Kun elukat tulivat sisälle, Phoenix väistä mieluusti sillä kaikkihan olivat valuvan märkiä, Nau mukaan lukien. Piski näytti tuijottavan Phoenixia pahasti ja mies vastasi siihen samanlaisella tuijotuksella. Saamarin kirppukasa, varokoon jos edes harkitsee ravistelevansa täällä sisällä...
Vasta kun Nau ilmoitti että hänen oli pakko tyytyä rumaan yksinkertaiseen kaapuun, Phoenix irrotti epäileväisen katseensa märästä koirasta. "Joo, nätti." Mies sanoi sarkastisesti virnistäen, mutta miehen olemuksessa oli jotain vähän pidättyvää. Hän vältteli märkää porukkaa, eikä tahtonut että Naulle olisi nyt tullut mieleenkään tulla lähelle kiehnäämään. Parempi tarkkailla toimia täältä kauempaa.
Nainen touhusi ripeästi ja varmoin ottein. Phoenix hakeutui housujensa luokse ja pukeutui, kokoajan ainakin sivusilmällä tarkkaillen veden kuolaamaa kolmikkoa. Kun sitten tulitukkainen naaras selvästi katsoi Phoenixia päin mies vastasi katseeseen. Toinen ilmoitti että hänen täytyisi mennä nyt mihin Phoenix meinasi tuhahtaa pitikö toinen häntä tosiaan niin tyhmänä ettei osannut päätellä kaikesta tuosta pukeutumisesta ja touhotuksesta, mutta onneksi komistus piti mölyt mahassaan. Feeniksin sisällä tuntui lepattavalta, kuin liekki joka taisteli eloonjäämisestään, haluttomana sammua. Tunne oli jo heikko, pieni, eikä Phoenix pitänyt siitä ollenkaan. Toinen lisäsi etsivänsä kyllä Phoenixin käsiinsä ja Phoenix vastasi toisen naurahdukseen naurahtamalla itsekin. "Pussi ja pussi... Myönnä vaan ettet saa minusta tarpeeksesi!"
Toinen talutti hevosensa lähelle oviaukkoa ja kipusi sen selkään. Kääntyi vielä sanomana miehelle hyvästit ja sitten lähti laukkaavalla ponillaan ulos sateeseen. Phoenix liikahti vaistomaisesti lähemmäs ovea mutta ulkoa tullut syysviima pysäytti liikkeen kuin seinään. Phoenix ei kestäisi sateessa, mies varmaan kuolisi tuskiinsa joten mitä hemmetin hyötyä siitä olisi lähteä perään? Miksi mies edes harkitsi lähtevänsä perään? Phoenix oli yleensä tyytyväinen päästessään eroon naisista aktin jälkeen, sillä silloin noista vasta ärsyttäviä ja takertuvaisia tulikin, mutta tällä kertaa hänelle jäi tyhjähkö olo. Hän oli yksin, yksinäisyyskö tämä tunne oli? Ehkä se kaikki vain johtui siitä että ilma oli viileä, ihana pitkä kesä oli historiaa ja ulkona raivosi syysmyräkkä. Phoe oli aina vähän allapäin sateella, sitä tämäkin varmaan oli. "Näkemiin..." Phoenix sanoi hiljaa katsellen kolmikon katoamista syvälle yönsiimeksiin sateen armoille.

//Huhhuh, jo toinen peli päätökseensä! Mä kiitän kivasta pelistä! :) //
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Lörri » 25 Syys 2013, 14:36

// Juu tuu, kiitos kaunis :) //
Lörri
 

Edellinen

Paluu Laiturit & kadut

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron