Ylös, ulos ja lenkille || Sands
Kesä. Viimein. Kevään edetessä itse kukin oli odottanut kesää tavalla tai toisella, joko jännittäen ilosta tai kauhusta. Henry kuului niihin, jotka odottivat kevättä riemulla. Jo pitkään oli yksijalkainen monarkki pysytellyt sisätiloissa. Vaikka kävelemään oli päässyt silloin tällöin tuen kera, ei mikään voittanut ulkona käymistä. Silti, kovin moni - oikeastaan kaikki... - olivat sitä ideaa vastaan. Aluksi hän oli liian heikko edes kuvittelemaan moisen aktiviteetin hankkimista. Sitten oli liian kylmä, lumet olivat vain haitaksi ja maa oli liukasta. Keväälläkin oli liian liukasta ja sitten oli liian sottaista. Koskaan ei ollut hyvä. Mutta nyt kun kesä oli viimein saapunut, ei Henry aikonut enää kuunnella kenenkään määräilyä siitä, kannattiko hänen mennä pihalle vai ei. Palvelijat olivatkin saaneet auttaa nuortamiestä pukeutumaan siististi sen verran, että tuo voisi pihalla lähteä kainalosauvojen. Ylleen Henry olikin vetänyt koristeellisen, polviin asti yltävän punaisen takin, jossa oli korkea kaulus. Jalkoja - tai no, jalkaa - koristi mustat, löysät housut, joiden toinen lahje oli pussitettu mustaan, pitkävartiseen saappaaseen. Toinen taas oli taiteltu lyhyemmäksi ja pistetty kiinni hakaneuloilla, jottei se roikkunut epämukavasti siellä täällä nuorenmiehen kävellessä.
Kovin moni oli yhä yrittänyt estellä kuningasta, puhua tuon harkitsemaan tätä reissua vielä uudemman kerran. Varsinkin, kun Henry selvästi oli yksin lähdössä, nuorimies ei ollut hyväksynyt seuraansa yhtäkään palvelijaa tai sotilasta, jotka kyselisivät, kannattaisikohan heidän lähteä mukaan. Henry ei halunnut, pysykööt poissa. Se olisi ollut vain epämukavaa, kun joku hännysti hiiren hiljaa kintereillä, kykenemättä varsinaisesti keskustelemaan kuninkaan kanssa.
Kerta kukaan ei ollut tähän asti vielä onnistunut kääntämään kuninkaan päätä, oli yksi palveluspojista katsonut fiksummaksi näin aamutuimasta kipittää sarvipäisen neuvonantajan luokse. Jos joku niin varmasti demoni osasi takoa järkeä nuorenmiehen päähän, tai näin ainakin oli toiveissa. Niinpä nuorukainen oli lähtenyt etsimään demonia hovista, selittääkseen tilanteen vanhalle sarvipäälle ja hakeakseen tuon paikalle...
Sillä välin Henry oli jo lähdössä liikkeelle. Saatuaan hiuksensa kiinni löysälle ponihännälle, käski kuningas palvelijoiden palata takaisin töihinsä tai ihan sama, vaikka laiskottelemaan, kunhan he nyt jättäisivät hänet rauhaan. Henry pyrki pysymään kovin ystävällisenä ja hyväntuulisena, mutta pikkuhiljaa oli hermoja alkanut raastamaan tämä pörrääminen ympärillä ja varsinkin se vastaan väittäminen. Hän aikoi lähteä pihalle, sillä selvä. Hitaasti mutta varmasti keppien avulla kuningas lähtikin taittamaan matkaansa pitkin linnan käytäviä, suunnaten kohden linnan puutarhaa. Ei hän sentään tyhmä ollut, ei hän linnan alueilta minnekään aikonut poistua, mutta puutarhaan hän ajatteli kävelylle lähteä! Piru vie.
// Sands sinä pervo, raahaa ahterisi ja herra seksikäs tänne kiitos. Prinsessasi meinaa karata tornista, Roswell. Tee jotain //
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä
Typotus ala Aksutus