Pedon raivo


Arot sijaitsevat valtakunnan länsiosassa, aueten heti Quinn metsän vieressä ja jatkuen pitkälle pohjoiseen Kleth vuorelle asti. Arot ovat kumpuilevaa ja välillä tasaantuvaa ruohomaata silmänkantamattomiin. Aroilta löytyy kuitenkin teitä, jokia ja jopa pieniä järviä, jotka rikkovat tämän ruohomeren yhtenäisyyttä silloin tällöin. Kaksi suurinta tietä kulkevat ihmisten kaupungista Nahor kylään ja toinen suurin tie taas ihmisten kaupungista arojen halki Kleth vuorelle. Kleth vuorelle kulkevaa tietä ei kuitenkaan käytetä kovin usein lohikäärmeiden pelossa.

Aroilla sijaitsee tätä nykyä myös Haltioiden kaupunki. Pohjoisemmasta löytyy myös kyliä, jotka uhkarohkeana pitävät majaansa aroilla.

Haltiat pitävät aroja erittäin tarkkaan silmällä kaupunkinsa tähden, joten on erittäin todennäköistä törmätä haltioiden sotilaspartioihin aroilla, varsinkin eteläosassa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Kreivi

Viestit: 1584

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Loka 06, 2014 4:38

Pedon raivo

Nouseva aurinko vei mukanaan pimeyden ja osan kylmästä syysilmastakin, lämmittäen kirpeän yön jälkeen. Arojen ruohikko oli saanut kärsiä kylmästä ja kosteasta, ohuen kerroksen kuuraa löytyen niitä koristamassa. Lämpö toki sai sen merkin yön kylmyydestä katoamaan hiljalleen auringonsäteiden kylvettäessä maata, herättäessä luonnon uuteen päivään. Ne pienet kylätkin, joita löytyi ympäri aroja siellä täällä alkoivat herätä valon myötä, ihmisten aloittaessa työntekonsa levon jälkeen. Pienistä kylistä ei tietenkään lähtenyt samanlaista ääntä ja kuhinaa kun niistä suuremmista kaupungeista, mutta keskellä hiljaisia aroja sekin pieni ääni oli aivan merkittävä, huomattava.

Baldramallach tunsi omat raajansa kovin jäykiksi, matelijan keho kun ei erityisemmin arvostanut syksyn kylmyyttä. Vaikka tuo oli kävellyt koko yön, se ei erityisemmin tuonut lämmikettä. Edellisen illan saalis tuntui yhä vatsassa, mutta hiljalleen käärme löysi kuitenkin itsensä nälkäiseksi – ja väsyneeksi. Nouseva aurinko oli kirkas – liian kirkas, ainakin tuon pedon herkille silmille, joutuen nyt totuttelemaan siihen valoon hämärän jälkeen. Jos totta puhuttiin, ei lohikäärmettä yhtään haittaisi käydä nyt lepäämään jonnekin aurinkoiselle paikalle, paistatellen siinä vähässä lämmössä, mitä syksy soi. Ja ei se aamiainenkaan olisi pahitteeksi ollut...

Mutta Bal ei nyt saanut päättää. Jos tuo halusi palkintonsa, siis. Siristelevät, punaiset silmät katselivat pientä kissaeläintä edessään tuon tassutellessa polkuja pitkin piilossa muiden silmiltä, suuren käärmeen seuratessa perässä. Kfir oli outo ja koppava otus, johon lisko oli törmännyt aikaisemmin. Eihän kissan töykeyttä oltu vielä annettu anteeksi, mutta lohikäärme oltiin nyt kovin helposti houkuteltu mukaan lupauksilla ruoasta, eikä Baldramallach siten inissyt nyt tarpeistaan vahvana uroksena. Osasihan tuo odottaa ja tehdä oman puolensa sopimuksesta. Nuolaisten huuliaan, käärme vilkaisi ympärilleen, nähden kyllä ainakin yhden kylän, jonka perässä Kfir ilmeisesti oli...

Ja mitäpä yksi kylä pystyisi tekemään lohikäärmeen hyökätessä? Valo oli kyllä nyt ongelmana Balille, mutta katse kääntyi takaisin kissaeläimeen. Liskohan ei ollut tämän suunnitelman aivot, mutta kyllä tuokin tulisi huomauttamaan selvistä virheistä, jos niitä ilmenisi.



((Janni tänne jee.))

Viesti Ma Loka 06, 2014 5:36

Re: Pedon raivo

Aurinko oli noussut aikoja sitten. Kaksikko oli kulkenut pysähtymättä koko yön, mutta väsymystä Kfir itse ei ainakaan näyttänyt. Kissa kyllä tiesi että hedän molempien täytyisii levähtää ennen kuin he tekisivät yhtikäs mitään suunnitelmansa suhteen. Tässähän siihen olisi kokonainen päivä aikaa, päivänvalo pilaisi yllätyksen täysin, joten heidän oli toimittava yöllä.

Sphinx oli jo jonkin aikaa seurannut savun hajua, joka leijaili ilmassa kertoen jonkinlaisesta asutuksesta. Tarkka katse saattoi jo nähdä puiden latvojen takaa savuvanan, jos toisenkin. He eivät olleet kaukana. Kissa jondatti ison liskon perässään sivummalle suoralta reitiltä, mitä he olivat kulkeneet.

"Taisimme löytää etsimmämme." Kfir ilmoitti pysähtyen pienelle aukiolle ja kääntyen Baldramallachin puoleen. "Mutta aion käydä vilkaisemassa kylää, ennen kuin teemme yhtikäs mitään." Sphinx totesi, joka näin alkuunsa oli hyvä idea. Ei kannattanut tuhlata aikaa paikkaan, josta ei kalleuksiä löytäisi ja yleensä rikkauden saattoi nähdä kylän ulkonäöstä. "Sinä voit jäädä tänne ja tehdä mitä haluat." Kfir jatkoi ja uskoi toisella olevan sen verran älliä päässään, ettei kiinnittäisi itseensä huomiota. Riehumisen aika ei ollut vielä. "Ja älä huoli ruuan suhteen, katson jos löydän jotain." Sphinx tokaisi.

//Janni on täällä! //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1584

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Loka 06, 2014 6:45

Re: Pedon raivo

Baldramallach pysähtyi, ottaen mallia matkakumppanistaan – vaikka no, eihän suurempi peto edes pidempien askeleidensa takia kävellyt erityisen kovaa vauhtia alkujaankaan. Pakkohan sen pienemmän johtajan oli määrätä tahti, ettei lisko olisi kävellyt tuon karvakasan yli! Lohikäärme ei vielä istahtanut alas, katsellen silmiään siristäen Kfiriä ja kuunnellen mieluummin ensin, mistä pysähdys edes johtui. Kissaa kylä kiinnosti kovasti ja tuo mainitsi aikovansa käydä katsomassa sitä lähempääkin. Bal vain murahti siihen epämääräisesti, samahan se tuolle oli, mitä toinen teki. Häntä ei kiinnostanut juuri mikään muu kuin se, että tekisi työnsä ja saisi sitten palkkionsa – minkä kissa kyllä saisi maksaa, vaikkei tuo itse mitään saisikaan. Jos käärme teki oman osansa, niin silloin tuo myös odotti luvattua ruokaansa!

"Jään tähännn," lohikäärme murisi, eikä hetkeäkään kulunut tuon käydessä jo makuulleen maahan, aloittaen lepotaukonsa jo nyt. Yllätys oli hyvä ase liskolle, eikä tuo itse siis voinut kovin lähelle kylää talsia – ei varmaan ihmismuodossakaan, ettei turhia kysymyksiä parivaljakosta kysyttäisi. Baldramallach oli aivan tyytyväinen pysyessään piilossa, nauttien, kuinka tuon ei itse tarvinnut tehdä mitään. Huuliakin käytiin nuolaisemaan jo innolla Kfirin mainitessa, että tuo yritti pitää ruokapuolestakin huolen. Se kyllä miellytti. Bal jatkaisi kyllä mieluusti tällaista kohtelua pidempäänkin, hänenlaisensa korea ja vahva lisko kyllä sen ansaitsi...

Pitkä kaula käytiin tuomassa lähemmäksi maata Baldramallachin laskiessa päänsä. Silmät pysyivät vielä auki, vaikkei tuo valon lisääntyessä enää paljoa nähnytkään, edes näin suojaisassa ja varjoisessa paikassa. Silti, tuo ei aikonut vielä nukkua... Eiköhän kissakin tulisi pian takaisin ja häiritsisi tuon unia.

Viesti Ma Loka 06, 2014 8:01

Re: Pedon raivo

Lisko päätti siis pistää levolle, joka sai Kfirin hetkellisesti tuhahtamaan, mutta kyllä hän tiesi että oli omasta tahdostaan tässä tilanteessa. Sphinxin täytyi vain hokea itselleen mitä saisi tästä kaikesta vaivannäöstä.
Kfir kääntyi takaisin metsän siimekseen, jättäen Balin jälkeensä nauttimaan levostaan. Kylä ei ollu kaukana pienestä aukiosta, jossa käärme makoili, mutta näköetäisyyttä ei kuitenkaan metsä sallinut näiden kahden paikan välille. Ensimmäisenä kissan tielle tuli kivinen muuri, se ei vastannut haltiakaupungin korkeita muurea, mutta vaivaa niiden ylittämiseen hänen täytyisi nähdä. Mutta se ei ollut vaihtehto, muurin päällä oli kapea kulkureitti parille vartialle. No lohikäärmeelle muuri ei olisi ongelma ainakaan.
Kfir lähti kulkemaan muurin viertä, pitäen kuitenkin silmällä muurilla talsivia vartijoita. Kylä taisi olla sinänsä rauhallinen hyvästä vartiosta ja suojauksesta päätellen, mutta ei kauaa, Sphinx voisi luva sen.

Kissa pysähtyi muurin nurkalla, kurkistaen sen takaa ja näki auki olevan ison puuportin, jonka molemmin puolin seisoi mies vartiossa. Nuo seurasivat väkeä, joka kulki sisään ja ulos kylään ja mitä tarkemmin kissa katsoi huomasi tämä väen koostuvan ihmisistä, kuin satunnaisista haltioista. Jokunen taruolentokin näytti olevan seassa, tosin hyvin harvakseen. Tämän nähtyään Sphinx tiesi että kykeni marssimaan vain sisään ja silmäilemään ympärilleen ongelmitta.

***

Kylä oli osoitautunut kuin pieneksi kommuuniksi täynnä hyvänsuopaa henkeä. Joku olisi säälinyt hyökätä noin mukavan kylän kimppuun, mutta ei Kfir tuntenut sanaa sääli. Bal oli varmaan samaa mieltä. Kylä myös vaikutti hyvinvoivalta ja kohtuu varakkaalta. Kauppatavara kulki sisään ja ulos porteista yhtenään, olihan kylällä nähtävästi hyvät välit monen rodun kanssa, niin ihmekkös tuo. Toki hyvinvoiva kylä omisti myös hyvinvoivat vartiat.
Kfir ei ollut kiinnittänyt itseensä huomiota järin lainkaan, hän oli yksi monien joukossa. Kissa oli pistänyt merkille kylän tärkeimmän näköiset rakennukset, joista varmasti löytyisi jotain hyvää hänelle. Sphinx oli myös löytänyt tavernan, joka tarkoitti ruokaa. Josta puheen ollen hän oli itselleen näpistänyt aamiaista torin yhdestä kojusta, se oli tietenkin pieni huomaamaton porsaankyljys. Kokonainen sika kojun perälläkin roikkui, mutta sitä ei saisi huomaamatta näpistettyä, sekä sen raahaaminen metsään olisi vaivalloista.

Kfir päätti suunnata takaisin kylän portteja kohti, mutta korviin kantautui yllättäen röhkivä ääni. Katse kääntyi ja kissa saattoi nähdä torin laidalla pienen aitauksen täynnä sikoja, jotka odottivat vuoroaan päästä teurastajan puukon alle. Tuore liha paras liha, mies mainosti aitauksen edessä verinen essu yllään. Oli yllättävää että jotkut uskaltautuivat lähestymään raa'an näköistä miestä. Muutama sika myytiin ihan elävänäkin, sääliäkö nuo näkivät? Kfir itse näki lohikäärmeen ruokaa.
Sphinx tassutteli lähemmäs miestä ja tuon sikoja. Myyjä näytti sillä hetkellä keskittyvän pariskuntaan, jotka pohdiskelivat oliko teurastajan hinnat suotuisija. Kissa kiersti aitauksen taa, nyrpistäen nenäänsä hajulle, joka sorkkajalkaisista lähti. Silmäillen aitauksen rakennetta, näki Kfir köydet jotka pidättelivät aitauksen kulmia tiukasti kiinni ja porsaat tiivisti sen sisällä. Muutama rivakka nykäisy ja yksi köysistä oli irti, raottaen aitauksen kulman auki. Porsailla meni pieni hetki tajuta vapautensa koittaneen, ennen kuin nuo säntäsivät kimeästi röhkien ulos. Teurastajan karjaisu kajahti seuraavassa hetkessä torin halki, mutta porsaat juoksivat jo omille teilleen, Kfir yhden kintereillä. Väki väisti säpsähtäen riehaantuneen porsaan tieltä, jota Sphinx seurasi. Kissa paimensi liskon aamiaista välillä oikeaan suuntaan kohti kylän portteja, josta he vaivatta pääsivät ulos. Sivusilmällään Kfir saattoi nähdä hätkähtäneet vartijat, jotka eivät olleet täysin varmoja mitä tehdä. Pysäyttää Sphinx vai autta tuota nappaamaan selvästi karkuteillä oleva sika. Nelijalkaiset olivat kuitenkin vikkelämpiä kuin raskaasti varustautuneet vartijat.

Kfir ei ohjannut porsasta suoraan piilottelevan käärmeen luo, siltä varalta jos vartijat olisivat päättäneet seurata. Pienen mutkan takaa kissa näki tumman suomukkaan vuoren puiden siimeksessä. Tarpeeksi lähelle päästyään porsas päästi suorastaan kiljaisun tajutessaan mikä se suomukas vuori oikein oli, mutta ennen kuin pelokas possu ehti kääntyä kannoillaan, oli Kfir hypännyt tuon niskaan pidellen tuon aloillaan. "Haluatko aamiaisesi kiljuvana vai hiljaisena?" Kfir kysyi upotettuaan kyntensä sian selkään, pitääkseen tuon aloillaan hampaitensa sijaan.
Avatar

Kreivi

Viestit: 1584

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Loka 07, 2014 2:51

Re: Pedon raivo

Baldramallach otti kovin rennosti, nautiskellen pötköttelystään – ja koko tästä mahdollisuudesta! Harvoinpa joku muu työt teki käärmeen puolesta tai aikoi tuoda ruokaa naaman eteen, joten tuo kyllä aikoi ottaa tästä tilaisuudesta kaiken irti! Raajaansakaan peto ei nyt aikonut väräyttää, katsellen vain laiskasti sivusilmällä, kuinka kissa tassutteli kauemmas. Lopulta karvakasa katosikin aukiolta, lähtien tutkailemaan sitä haluamaansa kylää. Siitähän se sitten riippuisi, aikoisiko kaksikko edes jäädä pidemmäksi aikaa sen läheisyyteen hyökkäystä valmistelemaan; jos Kfir ei löytänyt haluamaansa tai jostain muusta syystä ei vain halunnut, niin turhaahan sitä aikaa ja energiaa tuhlattiin hyökkäyksiin. Balia ei hirveästi innostunut ajatus lähteä taas heti liikkeelle löytäessään niin mukavan asennon löhöillä, mutta ehkäpä se olisi sen kaiken arvoista...

Lisko nautiskeli niistä pienistäkin auringonsäteistä, jotka pääsivät puiden lävitse. Suurin osa metsän lehtipuista oli jo tiputtanut kunnolla lehtiä syksyn aikana, mutta kyllähän ne vielä onnistuivat jotenkin olemaan tiellä... Tai kenties se vain oli syksyn vika, kun aurinkokin tuntui kovin viileältä. Mutta Baldramallach imi itseensä kaiken sen valon mitä pystyi, sulkien silmänsäkin nauttiessaan. Unten maille tuo ei kuitenkaan antanut itsensä vielä vaipua, korvien kuunnellessa tarkkaavaisena ympäristöään ja nenänkin nuuskiessa ilmaa varmuudenvaralta. Lohikäärmeen kimppuun mikä tahansa eläin ei uskaltanutkaan hyökätä, mutta nukkuva käärme oli silti helppo maalitaulu. Sitä iloa Bal ei kenellekään halunnut antaa, joten ääniä kyllä tarkkailtiin, että niihin osattiin reagoida.

Jonkin ajan kuluttua lohikäärme kuuli omituisen huudon kauempaa, nostaen päänsä pystyyn tuon yrittäessä katsoa, jos näkisi sen aiheuttajan. Eihän se läheltä tullut, mutta silti oli parempi olla varovainen... Tosin pötköttelynsä jälkeen silmät olivat taas ehtineet tottua hämärään, eikä sokaiseva auringonvalo antanut liskon nähdä paljoa tuon avatessa silmänsä. Tuhahtaen Baldramallach kääntyi muiden aistiensa varaan, eikä enää käynyt kunnolla makuulleen. Nyt peto oli valmiina vaikka ei jaloilleen ollut noussut, aistit valppaina tuon tarkastellessa kaikkea ympärillään.

Bal nousi heti jaloilleen kuullessaan askelten lähestyvän. Se ei selvästikään ollut vain yksi pari jalkoja, mutta eläimet olivat kyllä pienikokoisia liskoon verrattuna, joten kovin huolestunut tuo ei ollut. Pian sieraimiin kantautuikin tuoksu, joka sai pedon ruokahalun heräämään kuolan alkaessa valua suusta. Huulia nuolaistessaan tuo oli pian kovin varuillaan näin puolisokeanakin, kuunnellessaan lähestyviä askelia. Oli lähellä, ettei käärme hypännyt saaliinsa kimppuun heti sen päästäessä säikähtäneen kiljaisun ilmoille huomatessaan tappavan pedon, mutta Kfirin ääni samasta suunnasta sai Baldramallachin hallitsemaan sen halunsa.

Lohikäärme lähestyi kissaa ja porsasta, tuoden kasvonsa lähemmäksi nähdäkseen paremmin kaikessa siinä valossa, mitä aukiolle tulvi. Kysymykseensä Kfir ei saanut vastausta käärmeen avatessa kitansa, hivuttautuen lähemmäs ja ilmeisesti jotenkin yrittäen varoa olla haukkaamatta kissastakin palasta sokeudestaan huolimatta. Kiljuva porsas oli pian puoliksi Balin suussa, tuon alkaen sitten pureskella elävää saalistaan purema puremalta kuoliaaksi. Takapäähän siitä eläimestä enää näkyi Baldramallachin rusentaessa porsaan ruhoa hieman parempaan muotoon vahvoilla leuoillaan, nostaen lopulta koko sian ilmaan ja niellen sen kurkustaan alas melkein kokonaisena, kovin helposti. Kieli nuoleskeli tyytyväisenä verisiä huulia aterian päätyttyä, tuon ollessa tyytyväinen tähänkin pieneen makupalaan näin aluksi...

"Mitä löyssssit?" Käärme kävi suhisemaan lopulta jotain Kfirin palattua, kääntäen katseensa kissan suuntaan – tai ainakin sitten, missä tuo oletti karvakäpälän seisoskelevan. Nythän tuon vain piti kuulla, mitä mieltä toinen oli tästä kylästä – ja mitä Balin pitäisi tehdä. Tai milloin. Suunnitelmaa ei vielä oltu kyhätty, mutta eiköhän lohikäärme oman osansa jo osannut arvata...

Viesti Ti Loka 07, 2014 9:13

Re: Pedon raivo

Kfir piti katseensa Baldramallachissa ja perääntyi tuon tieltä, pidellen kuitenkin kiljuvasta siasta kiinni, ennen kuin lisko oli saanut aamiaisensa suuhunsa. Elävänä ruoka näytti pedolle maistuvan. Muutamaan kertaan sika päästi vielä tuskaisen äänähdyksen, ennen kuin vahvat leuat mursivat tuon selkärangan ja terävät hampaat lävistivät kyljet. Sphinx astui muutaman askeleen taemmas, veren roiskuessa Balin suusta, tuon runnoessa sikaa enemmän. Pienenä suupalalta sika näytti menneen, mutta lisko näytti onneksi tyytyväiseltä.

Kfir asettui istumaan toisen eteen, joka huuliaan nuollen kiinnitti huominsa nyt enemmän häneen. "Löysin kyllä mitä etsin." Sphinx vastasi liskon kysymykseen. "Kylä on pieni mutta varakas, mutta se myös tarkottaa hyvin varustuneita vartioita." Kissa kertoi, mutta moinen seikka ei näyttänyt huolestuttavan häntä. "Uskon kuitenkin ettei heistä ole suurta vaivaa. Toki heillä on aseensa, ehkä magiaakin en ole varma... Mainitsinko että löysin tavernan, joka on pullollaan ruokaa." Tietenkin Kfirin piti taverna mainita, ettei Bal ryhtyisi huolimaan liikaa kylänvartijoista. "Se on toriaukion reunamalla, voin näyttää sinulle tietä kun on aika."
Avatar

Kreivi

Viestit: 1584

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Loka 07, 2014 7:20

Re: Pedon raivo

Baldramallach murahti epämääräisesti toisen ilmoittaessa löytäneensä, mitä etsi. Ehkäpä se oli vain murahdus myöntymisestä tai merkki siitä, että kissa voisi nyt jatkaa ja kertoa enemmän, mutta muuten lohikäärme pysyi hiljaisena kuunnellessaan. Pieni, mutta varakas. Siitä Kfir luultavasti piti, jos tuo varas halusi näpistää jotain kiiltävää. Pieni oli toki liskollekin helpompi, vähemmän ihmisiä – ja luultavasti niitä vartijoitakin, vaikka ilmeisesti kissannäkemät yksilöt olivat varustautuneet hyvin. Siihen Bal vain tuhahti, eipä tuota erityisesti pelottanut. Normaalin kylän vartija ei lohikäärmettä koskaan ollut nähnytkään elämässään, saati sitten sellaista vastaan taistellut – tai kaatanut. Toisia ihmisiä vastaan ne ihmiset yleensä taistelivat, tai sitten jotain pientä villipetoa... Ja tämä käärme oli kaukana sellaisesta.

Vaikka ylpeällä lohikäärmeellä oli tapana aliarvioida pieniä kaksijalkaisia, tässä tapauksessa tuo luultavasti olikin oikeassa. Huolet vartijoista työnnettiin sivuun jo ennen, kuin Kfir ehti ruokaa mainitakaan. Tavernoista käärme ei paljoa tiennyt, mutta olihan tuo niissä pari kertaa käynyt syömässä vähemmän suomuisessa muodossaan – eikä ollut nyt niin älyttömän tyytyväinen. Ihmiset söivät niin paljon kaikkea omituista ja mautonta, pilaten hyvänkin lihan paistamalla... Mutta ehkäpä tuo jotain voisi löytää makupalaksi ennen kaikkia niitä lehmiä, mitä tuo kissalta halusi.

"Onko... Sssssinulla sssuunnitelma...?" Baldramallach sihisi istahtaessaan alas. Tärkeämpäähän nyt oli, mitä kissa aikoi tehdä – ja milloin.

Viesti Ti Loka 07, 2014 8:00

Re: Pedon raivo

"Suunnitelma, on kyllä." Kfir vastasi hymähtäen tyytyväisenä itseensä. "Hyökkäämme pimeän turvin, joten tässä on aikaa odotella sitä." Sphinx aloitti lähtien tassuttelemaan puolelta toiselle, se auttoi häntä miettimään. "Kylää suojaa kivimuuri, jonka yli lennät kyllä helposti. Sillä ei sinänsä ole väliä minne tarkalleen kylässä hyökkäät, sinun täytyy vain kiinnittää vartijoiden huomio." Kissa selitti. Huomion kiinnittämisessä tuskin olisi ongelmaa, niin isosta pedosta kun oli kysymys.

"Mutta en halua että kylän asukkaat pakenevat rakennusten sisälle. Voit runnoa muutaman talon ja näytät ettei kylässä ole turvallista oleskella... Mutta vain muutaman, raunioiden keskeltä minun on vaikea löytää yhtikäs mitään." Viimeisen lauseen aikana Kfir loi vakavan katseen liskoon, varmistaen että tuo ymmärsi.

"Minä astun kuvioihin pienen tovin kuluttua, kunhan olet saanut vartioiden huomion ja suurin osa kyläläisistä on paennut kylän ulkopuolelle. Ja kun olen valmis..." Kissa pysähtyi hetkeksi miettimään, mikä olisi helpoin ja turvallisin tapa ilmoittaa Balille että he voisivat lähteä? Kfir ei halunnut, että kukaan näkisi Sphinxin ja lohikäärmeen tekevän yhteistyötä, sana saattaisi levitä ja muiden kylien ryöstö olisi vaikeaa. "Onko sinulla ideoita?"
Avatar

Kreivi

Viestit: 1584

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ti Loka 07, 2014 9:03

Re: Pedon raivo

Baldramallach kuunteli kissan suunnitelmaa, käyden saman tien takaisin makuulle toisen ilmoittaessa, että hyökkäys tapahtuisi vasta illalla pimeän turvin. Turhaan käärme ei ilmeisesti aikonut seisoskella, ollen jo löytänyt niin mukavan paikan makoilulleen, ettei helpolla lämmintä paikkaansa mieluusti luovuttanut. Kyllähän tuo muutenkin olisi mieluusti käynyt jo lepäämään yön jälkeen, mutta ehkäpä sitä nyt voisi vähän aikaa odottaa ja pitää huolen, että illalla kaikki oli jo valmista. Helpompaa kai se olisi – vaikka nyt kyllä ei kauheasti liskoa huvittanut.

Lohikäärme nyökkäsi, kylään lentokykyisellä otuksella ei olisi hankala päästä muureista huolimatta. Sen suurempia Kfir ei käynyt myöskään suunnittelemaan Balin tuhoja, antaen pedon päättää siitä sitten itse. Ehkäpä se oli parempi, noin suuri ja voimakas otus osasi kyllä tuhoamisen kyvyn. Hieman Bal kävi tuhahtamaan toisen muistuttaessa, että talojen täytyi olla tyhjinä kissaa varten, että tuo kykenisi kunnolla varastamaan. Eiköhän tuo siihenkin kyennyt laittaessaan koko painonsa taakseen yrittäessään paimentaa ihmislaumaa kauemmas rakennuksista ja koko kylästä...

"Ssssselvä," lisko sihisi Kfiriä katsellessaan, pään hieman kallistuessa. Muutenhan suunnitelma olikin hyvä, mutta lopetus ontui vielä. Käärme ei ikuisuuksiin voisi riehua, vartijoiden keihäät varmasti alkaisivat tuntua oikein ikävältä lopulta... Ja kenties apujoukkojakin saataisiin hälytettyä paikalle? Samaan aikaan Baldramallach ei voinut kadota liian äkkiä, muutenhan kissa jäisi nalkkiin. Hetkenhän tuo sitä tuumasi, mutta ideoiminen ei kyllä koskaan tämän pedon vahvuus ollut.
"Jokinnnn äääni...? Enn tiedä, mitä ssssinä voit tehhdä," lohikäärme murahti, hankalampihan se Kfirin oli kiinnittää suuren eläimen huomio ilman, että tuo juoksi siitä Balille kertomaan.

Viesti Ti Loka 07, 2014 10:11

Re: Pedon raivo

Ääni olisi yksi tapa, mutta tuskin riehuva peto pienen kissan huutelua kuulisi, jos tämä ei aivan tuon vieressä olisi. Se ei siis olisi mahdollista, vartiathan olisivat yhtälailla kuulo etäisyydellä ja tajuaisivat juonen samantien. Kfir päästi pohtivan äänen liskon ehdotukselle, mutta puisteli sille pian päätään. Kissan askeleet kiihtyivät sitä mukaan mitä pidemmin tämä mietti. Silmänsäkin Sphinx sulki pohtiakseen paremmin.
Kfir kävi mielessään läpi kaiken mitä oli kylässä nähnyt, aina suurista porteista tori aukiolle asti.

"Tulta..." Kissa pysähtyi niille sijoilleen ja käänsi kellertävän katseensa Baldramallachiin, idea. "Tulta! Kun olen valmis sytytän jonkin rakennuksen tuleen, ehkä se leviää siitä pidemmälle. Huomaat liekit varmasti ja haistat savun, vartijoidenkin huomio häiriintyy. Sekä, koska olet lohikäärme, kukaan ei ihmettele miksi kylä syttyy tuleen!" Sphinx selitti innokaasti hienon ideansa. Tuon huulille oli kaartunut mitä muikein hymy. "Ja kun olet nähnyt merkkini, palaa tälle aukiolle ja odota minua." Kissa vielä tuijotti odottavasti toista, jos tuolla oli vastaan sanomista tai tuo ei ymmärtänyt jotain.
Avatar

Kreivi

Viestit: 1584

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Loka 08, 2014 2:33

Re: Pedon raivo

Baldramallach seurasi sitä hiljaista ääntä, mikä lähti kissan tassuista tuon tepastellessa ympäriinsä kuivilla lehdillä. Tai no, kuono se seurasi, silmät kun eivät tilannetta enää aivan yhtä hyvin nähneet, kuin korvat kuulivat. Hieman se hermostunut talsinta ärsytti liskoa tuon yrittäessä ottaa rennosti ja löhöillä, mutta moinen tunnetila sai vain ilmapiirin tuntumaan tunkkaiselta ja epämukavalta. Silti lohikäärme teki parhaansa pysyäkseen paikallaan rauhallisena Kfiristä huolimatta. Ilmeisesti toinen ei vielä ollut saanut sitä suurta puuttuvaa palasta suunnitelmaansa, eivätkä liskon ehdotukset tainneet olla aivan sieltä parhaimmasta päästä.

Lopulta askellus pysähtyi kuin seinään kissan saadessa idean, yhtäkkiä hihkuen tulesta. Bal tuijotti pienempää petoa kovin ilmeettömänä, odottaen tuon jatkavan. Niin, tulta. Eipä tuo olisi ajatellutkaan Kfirin koskaan käyttävän moista elementtiä hyödykseen, eihän lisko itsekään siihen pystynyt... Mutta ihmisillä taito oli hallussa ja sitä toinen ilmeisesti kykeni hallitsemaan myös. Liekit näkyisivät pimeässä illassa hyvin ja se olisi oikein näkyvä merkki. Baldramallach tiesi itsensä olevan kykenemätön syöksemään tulta, mutta ne kyläläiset pelossaan moista seikkaa eivät luultavasti tulisi huomaamaan... Ja no, paniikissahan tuli voisi syttyä vahingossa muutenkin.

Lohikäärme nyökkäsi. Tuli olisi merkki ja sen jälkeen tuon pitäisi palata asamaiselle aukiolle odottamaan kissaa. Ehkäpä tuon olisi pitänyt ajatella hieman pitkälle ja ottaa huomioon se, että kylä olisi voinut helposti syttyä kokonaan tuleen sen levitessä, eikä Bal tainnut haluta sen tapahtuvan... Mutta moinen ajattelu ei ollut pedon mieleen, jättäen moisen mieluusti muille. Päänsä uros kävi sitten laskemaan maahan, vilkaisten Kfiriä kohti.
"Sssssopii. Illalllla," tuo sihisi, ottaen paremman lepoasennon.

Viesti Ke Loka 08, 2014 9:16

Re: Pedon raivo

Baldramallach sihisi myöntyvänsä ja näytti asettuvan mukavampaan lepoasentoon. Kfirkin kaipasi lepoa, hän tarvitsisi energiaa todella paljon tulevaksi yöksi. Kääntäen katseensa ympärillä kohoaviin puihin, kissa valitsi niistä yhden, jonka luo sitten tepasteli.

Kevyesti kynsiensä avulla Sphinx kiipesi puun kaarnaista runkoa pitkin miltei latvaan asti. Täällä hän saisi nukkua rauhassa, sekä kukaan ei pistäisi häntä merkille, jos kukaan ylipäätään uskaltaisi tulla yhtään lähelle lohikäärmettä.
Asettuen makuulle oksalle, Kfir silmäili hetken aikaa alhaalla makoilevaa liskoa. Hän oli todella tyytyväinen itseensä, moinen iso peto hänen puolelaan ja vielä totteli kaikkea mitä hän tähän mennessä oli sanonut. Jonkinlainen vallan tunnehan siitä tuli, tosin käärme itse tuskin piti ideasta olla vallattu, mutta eihän tuolle tarvinnut mainita asiasta.

Painaen päänsä etutassujen päälle kissa sulki silmänsä nukuakseen.

//Ihan vapaasti voit hypellä iltaan. //
Avatar

Kreivi

Viestit: 1584

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Loka 08, 2014 5:44

Re: Pedon raivo

Baldramallach kuunteli vielä kaarnan rapinaa kissan kiivetessä puuhun ennen kuin sulki silmänsä levätäkseen. Yleensähän tuo olisi pitänyt jostain suojaisemmasta paikasta nukkumiselle, mutta nyt mitään sopivia luolia ei näyttänyt olevan lähistöllä. Ja mikäs siinä auringossa köllötellä, lämpimäksi liskon keho muuttui syyspäivänäkin siinä köllötellessä. Tuskin mikään uskalsi tuollaisen pedon kimppuun hyökätä, joten Balia ei kauheasti pelottanut. Pian tuo untenmaille vaipuikin, hengityksen käydessä hidastumaan ja muuttuen raskaaksi.

Pimeyden laskeuduttua ilmakin kävi kylmenemään, tuoden taas sen saman kirpeyden, mistä matelija ei erityisemmin välittänyt. Se saikin suuren ruhon hieman värähtämään Baldramallachin herätessä, avaten silmänsä. Heti tuo pisti merkillä hämärän ja sen, kuinka lisko taas näki kunnolla. Jos aika oli hyökätä, se luultavasti olisi nyt – mutta ensiksi tuo kuitenkin odotti ja tarkisti, että Kfir itse oli hereillä ja valmiina. Kaikkihan olisi turhaa, jos käärme yksin menisi riehumaan ja kissa ei voisi tehdä omaa osaansa sopimuksesta...

Suunnitelma oltiin kuitenkin laadittu, eikä käärme tuntenut enää tarvetta puhua sen enempää. Heti kun kaikki oli valmista, tuo asteli pimeän turvin metsästä aroille, pitkän ruohon painuessa kasaan tuon painosta. Bal kävi levittämään siipensä ja kohosi taivaalle, niinkin suuren otuksen onnistuessa katoamaan aika hyvin yöhön tuon liitäessä hiljaa lähemmäs kylää. Lähelle tuo saikin päästä, ennen kuin yksikään vartijoista huomasi lohikäärmeen lähestyvän, varoitushuudon päästessä ilmoille. Peto laskeutui keskelle kyläaukiota, sähisten ja muristen kaikelle ympärillään hampaitaan esitellen oikeinkin hurjana hirviönä. Pakokauhu nousi nopeasti kylään vartijoiden juostessa käärmettä vastaan tuon tehdessä tuhojaan, lyöden pari hökkeliäkin matalaksi voimakkaalla hännällään.

Baldramallach ei erityisesti pitänyt terävistä keihästä, joita tuon nahkaan tökittiin. Silti, uros oli peloton ja taisteli vastaan, eikä edes harkinnut pakenemista. Tuo taisteli vastaan, vaikka omaakin verta lisko menetti, odottaen merkkiään.

Viesti Ke Loka 08, 2014 7:12

Re: Pedon raivo

Kaiken ollessa valmista, Kfir lähti kulkemaan metsän poikki kohti kylän muureja, sillävälin kun Bal kohosi ilmaan. Kauaa ei kulunut kun kissan korviin kantautui pelon sekaisia huutoja. Sphinx kulki jälleen muurin vierttä pitkin, kohti nurkaa jolta näkisi kaupungin portit. Liskon karjunnan saattoi kuulla kaiken sen paniikin yli. Väkeä tulvi porteista ulos yhtenään, pari vartiaa oli jäänyt ohjaamaan panikoivia kaksijalkaisia.
Jonkin aikaa Kfir odotti ennen kuin päätti luikahtaa väen sekaa, puikkelehtien tiensä vastavirtaan aina muurien sisäpuolelle. Hän saattoi nähdä suuren riehuvan hahmon toriaukiolla. Rikoskumppaniaan hän ei kuitenkaan ollut tullut toljottelemaan. Sphinx lähti rivakkaaseen juoksuun, kohti ensimmäistä rakennusta jonka näki. Väkijoukko harveni sitä mukaan mitä syvemmälle kaupunkiin kissa kulki.

Ensimmäinen rakennus osoittautui ei niin varakkaaksi, pari kaulakorua näytti korurasiassa lojuvan, mutta jokin muu ilahdutti Sphinxiä kuitenkin enemmän. Rakennuksen alakerta oli pieni hevosvaruste puoti. Satuloita, suitsia, kaikkea mitä hevosten käsittelyyn tarvittiin, mutta se mikä kissaa eniten kiinnosti, oli nahkainen satulalaukku. Hän oli alusta asti tiennyt, ettei kykenisi kanniskelemaan kalleuksia mitenkaan neljällä tassullaan, joten jonkinlainen laukku oli tarpeen. Satulaukku oli tietenkin hivenen liian iso ja sen remmit oli suunniteltu kiinnitymään satulaan, mutta Kfir sai sen kaulansa ja kylkiensä ympärille. Se kelpasi hyvin tähän hätään. Kaulakorut varmassa tallessa laukun pohjalla, sphinx suunnisti seuraavaan rakennukseen.

Välillä Kfir saattoi nähdä vilauksen Baldramallachista ja vartioista jotka toisen kimpussa olivat, aikaa ei ollut järin paljon, ei lisko sietäisi teräviä keihäitä loputtomiin. Sphinxin täytyi siis valita rakennuksensa tarkkaan, niitä kaikkia ei ehtinyt käymään läpi.
Sormuksia, kaulakoruja, rannerenkaita, kaikkea mahdollista kissa löysi. Suurin osa tämän saaliista oli hopeatavaraa, mutta kalliin oloiset kultakorutkin lähtivät mukaan. Satulalaukku miltei puolllaan ja viimeisin kähvellys kimallellen hampaidensa välissä Kfir juoksi ulos kadulle, kohti seuraavaa kohdettaan, mutta jokin sai hänet pysähtymään nille sijoilleen. Hän oli kasvotusten yhden vartijan kanssa, joka oli pysähtynyt aloilleen yhtälailla kuin kissakin. Mies oli juossut kylän porteilta aikeina auttaa tovereitaan, nyt kun kaikki siviilit oli saatu turvaan. Sphinx oli ollut niin innostunut aarteistaan, että oli rynnännyt ulos ajattelemattomasti. Vartija tuojotti sekunnin kissaa ja tuon suussa kimaltelevaa korua, kurtistaen kulmiaan, mutta lohikäärmeen karjaisu hätkäytti tuon ja seuraavassa hetkessä mies ohitti Sphinxin. Kfir käänsi häkeltyneen katseensa juoksevaan mieheen, pelon vallatessa hänet. Oliko vartija ymmärtänyt heidän suunnitelmansa? Hopeinen koru tipahti maahan Sphinxin lähtiessä juoksemaan miehen perään, joka oli jo miltei muiden vartijoiden ja liskon luona. Hän ei saisi tuota kiinni. "Tapa hänet!" Sphinx huudahti, paniikin ja vihan heijastuessa kellertävistä silmistä. "Tapa hänet! Tapa heidät kaikki!" Kfir toisti, mies oli ehtinyt muiden luo ja kissan huuto oli herättänyt jo kaikkien huomion.
Avatar

Kreivi

Viestit: 1584

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Loka 08, 2014 10:31

Re: Pedon raivo

Baldramallach ei vähään aikaan ollutkaan saanut taistella ja riehua kunnolla. Omalla tavallaan tuo olikin normaalisti aika rauhallinen lisko jos tuon rauhaan jätti, mutta nyt uros huomasi kyllä oikein innoissaan telmivän kylässä tekemässä tuhojaan. Samalla tavalla ei oltukaan riehuttu sitten poikasaikojen, mutta hyvää liikuntaahan tämä oli. Oiva tapaa purkaa aggressioita tai stressiä – ja pönkittää itsetuntoa, tietenkin. Jonkun toisen mielestä oli varmaankin raukkamaista käydä pienempien ja heikompien kimppuun, mutta Bal löysi oman suuruutensa ja ylivoimansa vain miellyttäväksi, huumaavaksi. Pienet ihmiset juoksivat kirkuen pakoon teräviä hampaita pedon jahdatessa, eikä lohikäärmeen tarvinnut edes tehdä mitään sen suurempaa herättäessään pelkoa!

Siviilit tietenkin olivat aivan eri tarina vartijoihin verrattuna. Vaikka kylän vartijat luultavasti eivät koskaan ennen lohikäärmettä – ainakaan elävää sellaista – näin läheltä olleet nähneet ja peloissaanhan nuo olivat, tiesivät aseistetut miehet silti tehtävänsä. Työnsä nuo itse olivat valinneet ja saivat maksunsa – tai sitten niin kovin hyväsydämisinä miehet heittivät itsensä vaaraan suojellakseen muita. Oli miten oli, vartijat eivät voineet pötkiä pakoon liskon uhatessa kyläläisiä, vaikka aika vähän henkilövahinkoja Baldramallach oli aiheuttanut. Rakennukset ympärillä olivat kyllä jonkinlaista vahinkoa saaneet kärsiä tuon näyttäessä mahtiaan, mutta liian paljon ihmisten perässä tuo nyt vain ei viitsinyt juosta...

Vartijat kuitenkin olivat ne, jotka eniten iskuja pedolta joutuivat kärsimään. Pitihän tuon heti näyttää olevansa vaarallinen vastus ja jysäyttää kunnolla pari tajuttomaksi, mutta niiden muiden kanssa tuo vain leikki ja yritti jopa antaa vartijoille sen tunteen, kuinka olisi mahdollista voittaa. Taistelun pitkittäminen ei lohikäärmeelle itselleen tietenkään ollut se mukavin vaihtoehto, sillä ihmiset olivat taistelemassa viimeiseen asti ja mieluusti olisivat hengen vieneet käärmeeltäkin. Tosiaankin Balin suomut eivät iskuja ikuisesti kestäneet, tuon kehon ollessa jo haavoilla ja vuotaen verta maahan, parin keihään jopa törröttäen suuren eläimen lihasta. Mutta hänen tehtävänsä oli olla harhautus, eikä niinkään tappaa kaikkia, joten turhaan sellaiseen ei nyt lähdetty.

Baldramallach sihisi ja ärisi vartijoille, odottaen yhä merkkiään kärsivällisesti. Mutta kärsivällisinkin lisko kävisi ennen pitkää ihmettelemään kestoa, eikä nuori uros ollut poikkeus. Silloin tällöin silmät kävivät vilkaisemaan ympäristöä liekkien varalta, mutta mitään tuo ei nähnyt. Kestikö kissalla oikeasti näin kauan vai oliko tuolle tullut jokin este? ...Vai oliko se mokoma jättänyt lohikäärmeen oman onnensa nojaan? Moinen ajatus sai Balin vain näyttämään kovin ärtyneeltä, matalan murinan koristessa tuon kurkussa. Hetken aikaa tuo vielä leikkisi, mutta sen jälkeen lisko lähtisi. Ei Baldramallach ollut valmis heittämään henkeään hukkaan tällaisen takia.

Uusi vartija juoksi kovaa vauhtia kohti käärmettä ja petohan oli mieluusti vastaamassa haasteeseen, kunnes näki jotain muuta miehen takana. Sehän oli se kissa, juoksemassa vartijan perässä pää kolmantena – viidentenä – jalkana. Lisko kävi kurtistamaan kulmiaan, eikä oikein ymmärtänyt tilannetta, kunnes Kfir kävi antamaan käskyn. Vartija ilmeisesti piti tappaa. Bal ei arvostanut käskyjä erityisesti eikä tuo muutenkaan tullut kylään tarkoituksella keneltäkään henkeä viemään, mutta ilmeisesti suunnitelma oli nyt mennyt mönkään pahasti.

Lohikäärme suhahti ja kävi sylkäisemään happoa vartijoiden päälle. Kenenkään tappaminen ei ollut tarkoituksena, mutta mistäpä tuo sen tiesi, mitä tulisi tapahtumaan. Hännälläkin miehet käytiin vielä lyömään sivuun, ennen kuin Baldramallach avasi siipensä ja otti juoksuaskelia kohti kissaa. Kfir napattiin kynsiinsä liskon lyödessä siipiään, noustessaan korkeammalle ilmaan yli kylän muurin. Ote oli tiukka ja kylmä tuuli aroilla tuntui ikävältä ainakin lohikäärmeestä, mutta lentäen kylä jätettiin jälkeen kovin nopeasti.
Seuraava

Paluu Laurina Arot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö