Lets hunt! K 15 || Janni, Mori

[suskari]

Jälleen otus kurotteli Haulia omaan käteensä ja no Jack ei sitä luovuttanut vaan piti tiukasti kiinni. Hän ei ollut luopumassa Haulista tuolle hirviölle, joka nyt alkoi narisemaan siintä että Jackin teleporttailut olivat harvianisen tylsiä. Jack naurahti harvinaisen huvittuneena. Mitä tuo otus kuvitteli? Kai hänestä nyt päälle päinkin näki että oltiin enempi raskasta voimaa kuin ympäriinsä juoksevaa ja kipittelevää nopea jalkaista tapausta. Tosin kiitos Haulin hän oli monta kertaa tavallistakin nopeampi.
Viherpää hyökkäsi jälleen suoraan edestä syöksyen päälle. Jacki olisi tässä vaiheessa mieli vain avata suunsa ja antaa otuksen juosta suoraan suuhun, mutta tuskin viherpää sitä tekisi, joten Jack kohotti toista kättään potkun tulessa kohden ja antoi sen osua käsisuojaansa metallisen kolahduksen kera. Haul huomautti toista osapuolesta, viherpään puna hiuksisesta kaverista joka laskeutui puusta maahan ja alkoi heittelemään neuloilla. Jack tuhahti ja yksinkertaisesti kimmoitti ne pois miekallaan maahan törröttämään, tai minne ikinä lensivätkään. Kuvitteliko tuo punapää todellakin että pystyisi noilla leluilla lävistämään hänen haarniskansa!? Saisi yrittää aika kauan ennenkuin siinä onnistuisi.

"Et näköjään sitten pärjää minulle yksinään vai?" Jack tuhahti, vaikka tiesikin tämän koko taistelun olevan kaksikolle silkkaa peliä hänen hengellään. Jack ei tosin ollut antautumassa tämän kaksikon ateriaksi mitenkään helpolla. Tehkööt töitä sen eteen vaikka koko päivä, hänellä oli aikaa. Jack ei sen enempää käyttänyt aikaansa puhumiseen kaksikolle, sillä se varmasti olisi täysin turhaa, vaan hyökkäsi viherpään kimppuun hypäämällä ilmaan ja yrittämällä lävistää tämän kummajaisen miekallaan maahan. Jack muuttui samalla humaaniseksi kun laskeutui maahan ja syöksyi edelleenkin viherpään perään yrittäen viilellä ja leikellä mokomaa rintekehästä, kaulasta ja muista fataaleiksi laskettavista kehon osista. Katkoa otuksen kädet jalat, ihan mitä vain.. tuolla kun ei ollut yhtään mitään millä olisi voinnut suojata itseään Haulin leikkaavalta terältä. Toinen joutuisi käytännössä juoksemaan lihamyllyä karkuun. Mitä taas tuli neulojaan heittävään punapäähän.. Jack uskoi Haulin pitävän silmänsä tässä ja varoittavan jos neuloja tuli, jolloin Jack luonnollisesti joko siityi teleporttaamalla pois tai torjui ne. Hän halusi ensin tämän viherpään pois.. sitten olisi kaverin vuoro, kerta hän nyt tiesi mitä tämä osasi.

[Janni]

Naurahdus kaikui Haulin suunalta viherpään yrittäessä tarttua miekkaan, mutta sai vain leikattua oman kätensä irti. Tietenkään tuo ei ollut moisesta moksiskaan, mutta tuon jatkuva itsensä tuhoaminen huvitti Haulia. Itsensä generointi oli todella hyvä etu, mutta hos tuo tekisi yhden pienenkin virheen, olisi mokoma todella monessa osassa ja vähintään kompuroisi. Tosin saattoihan olla että viherpää oli kuolematon, tuo ei näyttänyt tuntevan kipua, mutta verta ainakin näytti riittävän, joten anatomisesti tuo oli lähellä ihmistä
Kaiken pohdintansa ohella Haul näki yläpuolelta ilmestyvän hahmon, josta hän ei jahkaillut kertomaan Jackille. "Yläpuolellasi Jack!" Sielu ilmoitti, johon toinen reagoi samantien. Neulat kilahtivat miekanterää vasten ja kimposivat siitä maahan. Mitään harmia tästä ei ollut Haulille, joka nyt piti huomionsa tiukasti punapäässä. Hetkinen, punapää? Aiemmin Jack oli jahdannut kahta miestä, viher- ja sinihiuksista. "Heitä on kolme." Haul kertoi kiireesti toiselle, joka oli tällä hetkellä kiireinen viherpään kanssa, jota yritti silppoa palasiksi. "Kokonainen väripaletti, vihreä, punainen ja sininen." Haul totesi, samalla kun Jackin auran keskeltä saattoi hetkellisesti nähdä silmäparin tuijottavan viherhiuksista vastustajaa.

Haul kuulosti puheissaan varmalta ja huolettomalta, mutta häntä silti häiritsi pahatunne. Kolme outoa otusta, hänelle kuin Jackille tuntematonta vastustajaa. Jos kaikki olivat samalla tasolla kuin viherpää... Haul ei tahtonut epäillä Jackin kykyjä. Mies oli voimakas, kykenevä ja hänen avullaan voittamaton!

[Mori]

Niinpä tietysti, tuolla mokomalla oli se haarniska. Altan ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi lopettaa neulojensa viskomista, mutta hän olis saanut taas ihanan päähän piston. Altan kun oli sellainen lapsi, joka keksi hyviä tai huono ideoita. Hän repisi haarniskan paljain käsin jos olisi pakko. Mokoma miekkapeto päätti lopulta avatas suunsa ja letkauttaa jotain tarpeentonta Altania kohtaan. Ommeltu suu vain kääntyi vielä enemmän korviin päin kuullessaan kohteliaisuuksia. Voi kuinka siitä oli aikaa. Hän suorastaan janosi näitä pilkkamaisia lausahduksia tuon tuppisuun suusta.
Sen enempää tuo ei kylläkään halunnut antaa kuulua, joka harmitti toisaalta punapäätä. Chloros sitemmin hyppi leikkikaverinsa miekan tieltä. Tuon sanat eivät tehneet sen enempää kulmien kohotusta, kuin vastauksen tarvetta. Hän ei jaksanut vastata. Jos ruvetaan tuppi suiksi, niin ollaan sitten tuppisuita. Taas uusi yritys miehen läpäisemiseksi sai Viherpään väistämään nopeasti pois alta, toisaalta hän teki pienen virhe liikkeen ja miekan terä sipaisi taas maskia. Tällä kertaa maski pirstoontui palasiksi ja ropisi maahan ilolla. Chloros ei ehtinyt sen enempää ajatella, kuin korkeintaan hieroa paljasta naamaansa, kun toinen oli jo lihamyllynä perässä. Niinpä niin. Runnellut kasvot vääntyivät irvokkaaseen hymyyn. Naura alkoi, kun mies jahtasi häntä. Kissa ja hiiri leikki, kuinka viihdyttävää tosiaan. Vaikka välittä Chloros sai huomata jossain vaiheessa, että häneltä puuttui puolet kädestä, hnä saattoi väistellä lihamyllyä sen verran, ettei jalkojaan tai yläkroppaansa menettänyt.

Altan tuli perässä, tällä kertaa hän ei heitellyt neuloja, vaan hänen kohteensa oli tuon pedosta mieheksi muuttuneen haarniska. Tuo kova ja kimmoisa haarniska, jonka ajatteli repiä paljain käsin. Olihan haarniskassakin omat pienet rakonsa, joita ei voinut millään suojella. Kuten taipeet ja liitos kohdat. Kyllä sinne pari neulaa ujutti, jos halusi. Viherpää kääntyi äkisti kohti lihamyllyä, häntä alkoi ottaa tämä leikki pikku hiljaa päähän. Hän ei ollut ssanut kuulla yhtäkään anovaa sanaa, tai katsetta. Hän janosi pelkoa, mutta tuosta miehestä sitä varmaan saisi hakea hyvin pitkään. Silloin jos millonkaan mies lähti nopeampaan juoksuun kuin koskaan ennen. Hän oli valmistautunut kaikkeen. Teleportaukseen ja muuhun. Kohteena oli saada edes jonkin moinen lommo tuohon typerään haarniskaan, joka mahdollisesti haittasi miehen mukavuutta siinä. Saisi tuon edes tuntemaan jonkin moista kipua, vaikka se olisikin peiteltyä, kyllä viherpää siitä nauttisi. hän ei hyökännyt täysin edestä päin, vaan hyppäsi korkealta miehen yltä ja yritti lyödä kaikella voimallaa haarniskaan lommon. Altan tuli perässä ja yritti samaan kohtaan ja molemmat perääntyivät. Samaan aikaan Chloros heitti kettinkinsä kohti miehen jalkoja ja yritti saada ne sidotuksi, jos tämä kuitenkin torjuisi, se kiertyisi mahdollisesti joko tämän käteen, miekkaan tai johonkin muuhun.
Äkisti ilman halki suhahti hahmo, joka laskeutui veljiensä seuraan kevyesti, suuren miekan kera. Muutama ihmisen raaja lensi kohti Altania ja Chlorosta, jotka hotkaistiin hetkessä. "Aaah... Tämä taitaa olla aika pitkä taistelu, mutta eiköhän se nyt vähän leikiksi mene?" Livius kysyi hymy huulillaan. Kolmikko katsoi toisiaan ja Chloros huokaisi. "Itsepäinen tuo vain on.... Jos kerran tahtoo silppoa meidät, saa yrittää. Olisin muuten jatkanut päivääni tavalliseen malliin..." hän mutisi ja heiraisi paljasta leukaansa ja ujutti kaikessa rauhassa silpotusta poskestaan sormensa hampaiden väliin ja söi sormensa. On vain niin raastavaa, että tuo ei kaadu... Surkeaa käyttää jonkun toisen voimaa...

"Minusta olisi hyvä jättää leikki kesken, jos se on tylsää. Chloros?" naurahdus. "En usko, että tuo päästä meidät menemään." sinihiuksi ojensi miekkansa veljelleen. Oli parempi huitoa miekalla miekkaa vastaan. Niinpä Chloros heilautti vain kettinkiään ja otti miekan käteensä. Oli hän ennenkin käsitellyt niitä. Hänestä myös tuntui, että peli olisi lopetettava pian, joko voittamalla nautinnollisella tavalla tai katoammalla paikalta mahdollisimman nopeasti ja siinähän kolmikko oli eksperttejä.

//Noni tuli kirjotettua kaikkea kakkaa, et sanokaa jos on ihan tyhmää ja tylsää nii teen jotain, mut en tiedä mitä xD

[suskari]

"Kolme!? ...Ja kahdessakin on jo tarpeeksi." Jack mutisi Haulille ja tarkemmin pohdittunua Jack tosiaan oli aikaisemmin jahdannut vain sinipäätä ja tätä toivottoman ärsyttäväksi käyvää viherpäätä, mutta nyt hänen kimpussaan roikkui punapää, jota aikaisemmin ei ollut näkynyt. Joten näitä epäluonnollisia friikkejä tosiaan oli kolme, joka ei Jackin kannalta ollut kovinkaan hyvä. Kahdesta hän saattaisi selvitä vielä kunnilla, mutta kolme mahdollisesti saman tasoista voisi tuottaa jo ongelmia. Verta, hikeä ja tuskaa.. kuolemaan asti Jack ei aikoisi taistella.
"Eikä tuo oikein lohduta." Jack totesi Haulin vitsaillessa väripaletista, joita kolmikko tosiaan oli. Se ei kuitenkaan Jackia nyt hirveästi naurattanut. Hänellä oli tarpeeksi töitä jo yhden kanssa... ja kolme. Ei helvetissä.

Jackiä tosiaan alkoi ottamaan tämä viherpää kaaliin kahta kauheammin. Jack pysyi hyvin otuksen perässä ja silppusi tuota minkä ehti, mutta tuo ei tuntunut saavuttavan minkäänlaista loppumista parantamisen suhteen. Edes pientä heikentymistä, tai hidastumista jonka olisi voinnut laskea heikkoudeksi. Tuo vain paranti itseään sitä mukaan kun Jack tuota miekallaan onnistui viiltämään ja otuksen nauru korvissa alkoi tuntumaan aina vain suuremmalta ärsykkeeltä joka sekuntti.
"Nyt se naama kiinni." Jack mutisi ärtyneesti hiljaa itsekseen kun Haul ilmoitti punapään itse hyökkäävän kohden. Jack käänsi katsettaan punapäätä kohden, joka tosiaan yritti päästä lihaan kiinni. Mitä tekemään? Jack ei tahtonut tietää millään asteella vaan vauhtinsa jarruttaen kääntyi punapäätä koden ja viilsi Haulilla kohden punapäistä ihmissyöjää vain saadakseen tuon perääntymään. Huomion herpaantuminen viherpäästä kuitenkin oli virhe kun Haul, jälleen, ilmoitti uudesta hyökkääjästä selustaan. Jack kääntyi, huitaisten miekalla täysin puhdasta ilmaa kun viherpää olikin hypännyt jo ilmaan. Jackin katse seurasi perässä ja aivot antoivat jo käskyä siirtyä, mutta keho oli liian hidas väistääkseen näin nopeaa ja agresiivista hyökkäystä tarpeeksi nopeasti. Haarniskan olkasuoja painautui huomattavasti normaalia alemmas kun viherpään isku osui siihen, taipui iskun voimasta kuopalle ja Jack itse tunsi sen hyvin epämukavana tärähdyksenä hartiaansa vasten irvistäen kivusta.. ja huomasi sivusilmällä kuinka punapää yritti samaa yhtä nopean agresiivisesti. Jack olisi halunut liikkua ja yritti tehdä sitä, mutta hän ei vain ehtinyt ajoissa pois iskun alta kun tunsi jalkaansa kietoutuneen ketjun, jota Jack kirosi mielessään, ja jälleen kerran kova äänisen metallisen kolahduksen kera olkasuojaimen teräs taipui lisää kuopalle tuoden sen saman kivuliaan paineen tunteen hartiaan. Eihän isku luita rikkonut, mutta lihakset saivat tälliä ja iskun paikalle ilmestyisi melkoinen mustelma.. kipu tuntui inhottavana pistelynä myös samassa kädessä minkä hartia oli saannut osumaa. Kaksikko ei kuitenkaan tuntunut iskevän heti uudestaan takaisin, vaan siirtyi kauemmas jolloin Jack irrottautui jalassaan olevasta ketjusta kokeillen hieman kolhiintunutta kättään. Se toimi, mutta oli hieman turta. Onneksi isku ei ollut osunut hänen käteensä jossa hän Haulia piti.. hän olisi saattanut pudottaa miekan.

Jack kiinnitti katseensa viimeinkin piilostaan ilmestyneeseen kolmanteen ihmissyöjään, joka oli tuonnut mukanaan miekan että myös kavereilleen syötävää. Ihmisen ruumiin osia ja Jackilla ei kyllä ollut kovinkaan vaikea arvata mistä nämä ruumiin osat olivat peräisi. Mies parka, minkä kohtalon tuo olikaan saannut itselleen. Tämä pisti Jackin kohdalla aina vain pahemmin vihaksi puristaen kevyesti kädessään olevaa Haulia. Hän ei nähnyt mitään syytä miksi näiden olisi saatava elää. Tappaminen vain tuntui mahdottomalta kun jokainen näistä varmasti paransi itseään samalla tavalla kuin viherpää... ilman sitä Jack olisikin jo voittanut tämän taistelun aikoja sitten.
Kolmikko puhui keskenään, eikä Jack juurikaan lähtenyt osallistumaan siihen. Selväksi tuli että nämä aikoisivat "leikkiä" hänet kuoliaaksi, tai sitten lähtisivät.. vain silloin kun hän ei enää jaksaisi, jos Jackilta kysyttiin. Jack myös päätti jättää voimia teleporttaamiseen jos hänen olisi paettava paikalta. Jack vilkasi Hauliin.
"Pakene täältä jos minulle käy huonosti, löydät varmasti sotilastuvalta uuden omistajan." Jack kuiskasi hymähtäen Haulille. Jack tiesi ettei Haul haluaisi näitä omistajikseen. Ainakaan sen perusteella mitä hän oli oppinut miestä tuntemaan lyhyen ajan sisällä. Ja tietenkin Jack tarkoitti että Haul lähtisi fyysisessä muodossaan.. jos tuolla oli vielä voimia siihen. Olisi hyvin surullista jos Haul joutuisi näiden käsiin.
Jack kiinnitti katseensa nyt takaisin kolmikkoon vain huomatakseen että viherpää oli saannut nyt käteensä kättä pidempää, jolla pääsisi mätkimään häntä. Mutta nyt tuo paikalle tullut sinipäinen oli vailla suojaa.. Jack lukittautui tähän ja teleporttasi yrittäen sivulle ilmestytyään pistää miekkansa kyljestä suoraan läpi rintakehän, veti vyöllään vielä levossa olleen hopea päälysteisen pistomiekkansa ja viiltää kurkun auki aiheuttaakseen mahdollisimman vakavan verenvuodon. Ei näillä voinnut ikuisesti verta olla kehossaan. Tämän tehtyään Jack kääntyi punapään suuntaan virnistäen ja huitaisi tätä useita kertoja kohteenaan vain rintakehä. Haul saisi jälleen olla se joka piti selustasta huolen kerta Jack oli astunut suoraan keskelle kolmikkoa, antamatta aikaa järjestaytyä häntä vastaan.

// eeei tuossa mitään vikaa ollut, hyvin sai tolkkua :3 //

[Janni]

Jälleen Haul piti huolen Jackin selustasta, ilmoittaen aina mistä suunasta kukanenkin iski. Onneksi mokomat eivät näyttäneet vaihtavan mitenkään taktiikkaansa, hänen oli helppo nähdä joka suuntaan ja toisaalta miten taktiikkaa voisi muuttaa Haulia vastaan? Ei hänen silmiään voinut sokeuttaa.
Ensimmäinen pahempi haaveri pääsi sattumaan kahden vastuksen saadessa Jackin haarniska lommolle, se näytti sattuvan, mutta ei kuitenkaan vahingoittanut miehen kättä kritikaalisti. Se kuitenkin oli kolhu heille mittelön suhteen, Jack ei kynnyt samanlaiseen kehon parantamiseen, kuin nämä kolme.

Toisen mutina ja ilme kertoivat jo paljon, kuinka miestä ärsytti. Tuo oli vihainen kolmikon pelleilylle, kuin myös epäkunnioittavaan käytökseen. Nuo näyttivät pittävän hetkellisen ruokatauon, popsiessaan sen nuorenmiehen suumiin osia poskeensa. Haul itse ei tuntenut oloaan vihaiseksi niin kuin Jack, hän kyllä ymmärsi miestä, mutta neljäsataavuotta oli pitkä aika kaikenlaisen näkemiseen. Elämä ei ollut reilua. Toivottavasti Jack pitäisi päänsä kylmänä.
Tämän pienen hetken aikana Haul säästeli hetken voimiaan, kadoten Jackin ympäriltä, jääden silmillään kuitenkin katsomaan toveriaan, joka kuiskasi hänelle neuvoja. "Kuulostat siltä kuin luovuttaisit jo. Älä ole niin negatiivinen ja sitä paitsi, ottaisin itse miekan käteen." Tämä hymähti ja toisaalta, jos hän niin tekisi, hän olisi samalla viivalla näiden kummajaisten kanssa, kehon generoinin suhteen. Toki se toimi hieman eritavalla.

Tappelu sai jatkua Jackin johdosta, tuon teleportatessa sinihiuksisen kimppuun. Kovinottein mies yritti saada tuo hengilta, ottaen vielä pistomiekkansa avuksi. Haul oli samalla palannut auraksi toverinsa ympärille ja tietenkin piti huolen tuon selustasta, seuraten kolmikkoa nyt lähietäisyydeltä.

//Nii just hyvä teksti oli ^^ //

[Mori]

Chloros piti miekkaa hallitusti kädesään, mutta ensimmäinen asia, mistä hän koko aik aa yllättyi oli se, että Jackillä oli vielä voimia. Tämä teleporttasi salakavalasti Liviuksen viereen ja pisti tätä rintaan, tosin sen verran sinipää oli ehtinyt väistää, ettei mikään arvokas elin tuhoutunut. Samaan aikaan mies veti esille pistomiekan, jonka viiletti kohti sinipään kurkkua. Livius väisti nopeasti ja irtaantui pistosta. Hän hätkähti kipua, mutta hymyili kuin lumoutuneena sen valloissa. Satuta minua lisää... Hän kuiskasi telepatian avulla ja nuolaisi vertaan, joka tihkui rintakehästä haavan umpeutuessa.
Samaan aikaan miekka mies sivalsi Altania minkä voimistaan kykeni. Silloin Chloros puuttui peliin ja iski vasten miekkaa, joka olisi osunut liian arkaan paikkaan. Altan kaatui kivusta ja haavoista maahan, mutta hymyili edelleen. Chloros piteli miekaansa vakaasti ja katsoi suoraan vihollisensa silmiin tikatulla, avatulla silmällään. "Ei enempää hmmm?" hän totesi ja hänen puheensa ei tuntunut omistavan päätä tai häntää.
Viherpäävaroi miekkaansa ja potkaisi Altanin pois altaan, joka ihan mielelään lähti pois alta. Punapää tosin nousi pystyyn yhdessä sinihiuksen kanssa ja nälköiset ilmeet tuijottivat vastustajaa. Mistä he alottaisivat? Repisivötkö he ensin miehe vai leikkisivötkö he vähän lisää? Toisaalta kaksikko syöksyi jo empimmättä veljensä avuksi. Viherpää oli saanut iskun olkaansa, jonka takia hänen kätensä retkotti epätavallisessa asennossa. Tosin se liikkui edelleen ja nopeasti alkoi korjata asentoaan. Silti viherpääotti muutaman lisö iskun itseensä, kunnes yksi isku osui hänen kylkeensä ja sai hänet oksentamaan verta. Kipua ei ollut, ei luontaista suojelukykyä. Jonka takia mies otti helposti iskun jos toisenkin, mutta verta totta kak ei ollut aina rittävästi. Mitä enemmän sitä meni, sitä nopeammin sitä piti tuottaa ja uusia, joten viherpää alkoi vösyä ja tuntea itsensä levottoman väsyneeksi.

Livius tarttui hänen käteensä nopeasti, kesken taistelun, tarttui miekkaan ja torjui mahdollisen iskun miekallaan. Hän katsoi veljeään. "Kohta olet sellaisessa kunnossa, että alat menettää itseäsi... Tiedä omat rajasi veli hyvä." hän sanoi vakavana. Niin totta se oli, Chloros alkoi menettää itseään. Voimien ehyessä, hönelle akkoi tulla nälkä ja mitä isompi nälkä, sitä oudommaksi viherpääalkoi menä. Hän saattoi kadottaa kokonaan oman itsensä ja muuttua sekavaksi olennoksi, joka halusi syödä kaiken tieltään. Ehkä tämä leikki saisi loppua tähän. Altan teki voltin ilmassa ja astui vihollisen eteen. Violetit silmät nauroivat viholiselle. Nähdään taas, oli mukavaa leikkiä kanssask. Hän sanoi viattomasti, mutta heitti muutaman neulan juurikaan tähtäämättä ja auttoi Liviuksen kanssa Chlorosin pois. Viherpää käänsi päänsä ja hänen katseensa oli hyvin nälkäinen.
Hän kuitenkin nauroi taas, otti omat jalat alleen ja jodatti veljensä nopeasti pois. Toivoi salaa, ettei tuo typerys seurannut, tai tuo joutuisi menettämään päänsä ja viherpää nauttisi mokoman lounaaksi.

//Ah hyvä, koska nyt tulee lisää sellaista tekstiä xD

[suskari]

Jack oli osunut, miekka uppsi sinipään kyljen lihaan kuin kuumaveitsi voihin, mutta jossakin määrin tämäkään kaveri ei tuntunut olevan moksiskaan pistosta kylkeensä. Kipua tuo näytti tuntevan toisin kuin viherpäinen ystävänsä, mutta tämä... näytti nauttivan siintä ja varmuuden Jack sai kun kuuli äänen päänsä sisällä. Jack kurtisti kulmiaan, vai halusi lisää? No sitä tulisi varmasti oikein isän kädestä ja Jack iski miekalla, ja olisi jatkanutkin samaa rataa vielä paljon lisää, mutta viherpää puuttui peliin iskien oman miekkansa väliin. Jack tuijotti tuota silmät hohtaen oranssin punaisena pupillit kaventuneina kissamaisen kapeiksi, kohayttaen kuitenkin toista kulmaansa tuon puhuessa.. jossa ei ollut mitään järkeä, joten Jack ei nähnyt mitään syytä vastata. Sen sijaan Jack hyökkäsi ja sivalsi viherpäätä lopultakin onnistuneen menestyneesti olkapäähän.. ja pisti huomiolla ettei tuo enää parantunut samalla nopeudella kuin aikaisemmin. Alkoiko tuo heikentyä!? Loistavaa! Nyt hänen oli vain jaksettava vielä hetki, jos toinenkin.. Sitten tämä viherpää olisi maassa! Niimpä taistelu jatkui yhtä kiivaana kuin oli alkanutkin viherpään ainakin itsensä ottaessa sellaista vahinkoa että tuo.. lopulta oksensi maahan verta. Jack irvisti nyt ottaessaan etäisyyttä vastustajastaan pidellen loukkaantunutta jalkaansa toisella kädellään, johon viherpää oli päässyt iskemään taistelun aikana miekallaan. Miekka oli uponnut panssarin läpi lihaan ja vuoti nyt verta, sekä äkkinäiset liikkeet tuntuivat vaikeilta.

Jack seurasi hiljaa sivusta kun kolmikko puhui keskenään ja aivan yllättäen koko kolmikko oli tekemässä lähtöä, punapäisen vielä hyvästellessä häntä. Kertoi että hänen kanssaan oli ollut hauska leikkiä.. Jackin olisi tehnyt mieli vain rynnätä perään ja vain tappaa nuo, mutta keho huusi jo lepoa ja olisi vain ajanhukkaa lähtä jahtaamaan näitä pitkin metsiä. Kyllä nuo tulisivat joskus takaisin jos helppoa ruokaa kuvittelivat täältä saavansa. Seuraavalla kerralla hän ei päästäisi näitä helpolla.
"Seuraavalla kerralla te kuolette.." Jack totesi kulmiensa alta mulkaisten punapäätä, joka kääntyi veljiensä perään ja katosi näiden kanssa naurun kera. Jack vain tuijotti perään, sen pienen äänen huutaessa lähteä perään, mutta väsynyt mies lopulta kaatui polvillensa maahan huohottaen nojaten miekkansa kahvaan ettei olisi ollut turvallaan maassa.
"Sori.. et saannut heitä, olisivat olleet hyviä." Jack totesi katsoen Hauli miekassa olevia silmiä väsyneesti naurahtaen.
"Mitä helvettiä sen parantuminen oli..." Jack lähinnä mutisi itsekseen, mutta eipä sillä väliä ollut kuuliko Haul sitä. Ei se salaisuus ollut.

// Kiitos Mor kun jaksoit vierailevana tähtenä käydä, me varmaan Jannin kanssa jatketaan? Ellei veljekset sitten trollannu ja tuu takas :D //

[Janni]

Jack alkoi olla niskanpäällä, tilanne vaikutti todella lupaavalta, vaikka monin puolin mokomat eivät näyttäneet kipua tuntevan. Parannus kyvyn hidastuminen viittasi väsymykseen ja se näytti saavan pientä intoa Jackissä, kuin Haulillssakin. Usva hohti entistä kirkkaammin.
Tosin kaikella oli loppunsa, muttä tällä kertaa se ei loppunut niin kuin Haul ja Jack olisivat halunneet. Kolmikko näki parhaaksi poistua paikalta, joka sinänsä vaikutti fiksulta ratkaisulta, mutta se ei tietenkään miellyttänyt Jackiä ja Haulia. Naurun ja virnuilun saattelemana, kolmikko otti jalat alleen. Jack olisi varmasti juossut perään, mutta jalkaansa saaneen haavavan takia ei kyennyt. Haul myöskään ei omista syistään kyennyt juoksemaan noiden perään, sekä paras oli jäädä haavoittuneen toverin avuksi. Onneksi tuo ei näyttänyt yhtä pahalta kuin viimekerralla tai mistä hän tiesi millaisia kolhuja tuon haarniskan alla saattaisi olla.
Pientä koston vivahdetta oli kuultavissa Jackin sanoissa, tuon vakuutellessa kolmikon perään, kuinka nuo kuolisivat ensikerralla. Haul jäi katsomaan maahan polvilleen kaatunuttta miestä, joka nyt pahoitteli ettei ollut kyennyt surmaamaan mokomia. "Äläs nyt, sanoithan että ensikerralla he saavat surmansa." Haul totesi hymähtäen. Hän normaalisti olisi ollut todella vihainen tällaisessa tilanteessa, mutta kyseessä oli nyt Jack, joka vielä pahoitteli.
"Hyvä kysymys. Se oli täydellistä fyysisenkehon generointia." Haul vastasi toisen mutinalan, samalla kun palautti itsensä hitaasti fyysiseen muotoonsa, seisten nyt Jackin vierellä. "Kun olet hengähtänyt, joudunko kantamaan sinut jälleen kotiin?"

//Kiitos Moriiii! :3 <3 tervetuloa uudelleen~ //

[suskari]

Jack tosiaan lupasi itselleen että ensikerralla tuo kolmikko ei pääsisi näin helpolla kun eksyisi näin lähelle ihmisten kylää, tai missä ikinä noihin törmäisikään. Noilla otuksilla ei olisi mitään syytä elää ja ehkä olisi parasta että Jack pitäisi vartijoiden ja sotilaiden keskuudessa sanaa kiertämään tästä kolmikosta, olivathan nämä jo osoittaneet vaarallisuutensa.
Jack katsoi Haulia kun tuo sanoi ettei tämän kolmikon menetys haitannut aavetta, sillä ensikerrallahan Jack oli luvannut nuo teurastavansa. Mies hymähti.
"Yllättävän kevyesti otat menetyksesi." Jack totesi. Haulille kolmikosta tosiaan olisi ollut kaikkein eniten hyötyä. Jacki noista olisi vain mielihyvää saannut kuolleina ja muutaman ihmissyöjä friikin pois maailman kartalta.
"Ilman sitä.. ne olisivat jo kuolleita." Jack totesi jotenkin katkerana itselleen siintä ettei ollut onnistunut saavutuksessaan tappaa kolmikkoa, vain kiitos sen parantumis kyvyn. Jack taas nousi seisomaan hieman kankeasti jalkaansa pitäen kun Haul päätti ottaa fyysisen olemuksensa ja kävi vitsailemaan kotiin kantamisesta. Jack naurahti huvittuneena.
"Kuka tässä kotiin palaamisesta on puhunut?" Jack kysyi nostaen kättään rintakehänsä tasolle ja alkoi luomaan siihen pientä hohtavaa energia palloa, joka ei juurikaan nyrkkiä suurempi ollut. Eikä sen tarvinnutkaan. Ei hänellä ollut tarkoitus tappaa sillä ketään.. sen sijaan Jack laski palleron jalassaan olevalle haavalle ja hetken emmittyään painoi sen haavaa vasten. Palannut liha haisi ja Jack oli silmin nähden tuskissaan kun kuumuudellaan tämä pieni hohtava pallo poltti haavaa umpeen, tyrehdytti verenvuodon. Jack yritti tehdä toiminpiteen mahdollisimman nopeasti kuin vain pystyi ja lopulta vain riuhtaisi pallon irti jalastaan irvistellen, antaen pallon sammua kädestään kärvistellen hetken aikaa kivusta paikoillaan.
"Me jatkamme." Jack totesi juuri sillä äänensävyllä ettei vasta väitteitä kuunneltu ja suoristi selkänsä.. lähtien hieman klenkkaavasti kävelemään. Hän vain tarvitsi nyt jotakin mitä päästä mätkimään ja päästämään höyryjä ulos äskeisen epäonnistumisen jälkeen. Sitten hän voisi miettiä muutamaa olut tuoppia Haulin seurassa.

[Janni]

"No siis... Et sinä tiedä kuinka katkera olen sisäisesti." Haul tuhahti Jackin tokaisuun siitä kuinka hän oli ottanut sielujen menetyksen niin kevyesti. Oli niin vaikea sanoa suoraan toiselle, että välitti tuosta ystävänä, se kuulosti niin siirappiselta ja muutenkin siitä oli todella pitkä aika kun hän oli kehenkään näin syvästi tutustunut.
Jack puolestaan vaikutti katkeralta tilanteeseen, joka sinänsä oli ymmärrettävää, mutta ei toinen ollut syyllinen.

Kotiin paluu ei ollut toisen aikomuksena vielä, sen sijaan tuo nousi kankeasti ylös ja loi energia pallon kädellään. Haul oli aikomassa kysyä mitä toinen aikoi, mutta se selvisi nopeasti. Jalassa oleva haava pitäisi tyrehdyttää ja helpoin tapa olisi polttaa haava umpeen, tosin prosessi vaikutti kivuliaalta. Haul itsekin irvisti pienesti näkemälleen, mutta onneksi Jack oli nopeasti valmis ja olisi aika jatkaa. Jack kuulosti siltä ettei ottaisi vastaväitteitä ja toisaalta Haul oli mielellään valmis toiseenkin erään. "Siinä tapauksessa, taidan säästellä voimiani ja sinä voit tehdä kävelemisen puolestani." Haul virnisti leikkisästi, kadoten jälleen kerran usvaksi ja palaten miekankahvaan, joka sai teränsä takaisin. "Mars mars."

[suskari]

Jack katsoi Haulia, joka katosi takaisin miekan teräksi säästääkseen voimiaan mahdollista tulevaa koitosta varten. Halusi että hän kantoi tuota laiskimusta ja vielä hopotti kuin hevosta eteenpäin. Jack katsoi pysähtyen Haulia hetken aikaa ilmeellä joka selvästi ilmiantoi Jackin halut heittää Haul maahan, jotta Haul saisi itse kävellä.
"Olet sinäkin yksi.." Jack mutisi päätään pudistellen ja läppäsi ohi mennen Haulin kahvassa olevia silmiä avokämmenellä kevyesti, vaikka se tuskin miekan aaveelle mitään tuskaa tuottaisikaan. Lähinnä vain huomautus kuka tässä ohjasikaan ja ketä. Vaikka Jack pitikin Haulia samassa arvossa itsensä kanssa, odotti mies kuitenkin Haulilta edes pientä kunnoitusta itseään kohtaan. Tosin äskeinen leikillinen kiusaaminen oli vaikea ottaa nuhtelun aiheeksi. Turhaa riitaa vain hankkimaan.

Sen enempää puhumatta Jack lähti jatkamaan matkaansa omaan verkkaiseen tahtiinsa Haul roikkuen vyöllään, kuten nyt miekat yleensäkin. Jack käveli hiljalleen metsän reunaa pitkin tarkkaillen ympäristöään, joka oli täysin aavemaisen hiljainen. Linnutkaan eivät laulaneet.. ne varmasti olivat säikähtäneet aikaisempaa kähinää friikki kolmikon kanssa. Jack kuitenkin päätti rikkoa tämän suloisen hiljaisuuden.
"Olet minua iäkkäämpi.. oletko koskaan nähnyt sen kolmikon kaltaisia?" Jack kysyi Haulilta tarkoittaen tietenkin kolmea ihmissyöjää, jotka olivat karanneet paikalta kuin surkeat pelkurit. Eivät osanneet uhmata kuin itseään heikompia!
"En ole itse.." Jack myönsi ja jatkoi. "Kiinnostaisiko sinua muuten käydä hankkimaan omaa rahaa?" Jack kysyi Haulilta aivan kulman takaa hymähtäen.
"Vaikka tienaankin hyvin, niin olisi mukavaa jos en aina maksaisi menojasi. Olet olemuksestasi huolimatta aikuinen mies, et pikku poika joka kerjää isiltä rahaa." Jack lisäsi virnistäen viimeiselle kommentillensa.
"Ei sinun töihin kuitenkaan tarvitse mennä.. riittää vain jos autat minua muutamissa asioissa." Jack jatkoi hieman salamyhkäistä puhettaan vielä sen enempää avaamatta asiaa aaveelle. Hänen olisi ensin kuultava mitä Haul olisi mieltä.

[Janni]

Ei Jackin läpsäisy saanut muuta kuin silmien hajoamaan usvaksi, joka oli sinäänsä häiritsevää, mutta ei tietenkään sattunut millään tavalla. Haul oli vain kiusannut toista, mutta voimien säästelyyn oli hyvä syy. Äskeinen taistelu oli kuluttanut oivan annoksen Haulin voimista ja hän tahtoi pitää huolen että pysyi edes huomiseen saakka olemaan fyysinen. Sekä kyllä Jack nyt yhden miekan jaksoi kantaa.
Matka siis saattoi jatkua, Haul roikkuen Jackin vyöllä. Metsä oli hiljainen, mutta toinen päätti rikkoa sen kysymyksellä. "Olen nähnyt kaikenlaista, ihmissyöjiä kyllä, mutta en sellaisia parannus kykyjä. Mahtavatko olla Crypitin ulkopuolelta tulleet?" Haul vastasi pohtivaan sävyyn, mutta asiaa ei ehditty kummastella sen pidempään, kun Jack heitti uuden kysymyksen nurkan takaa. "Eh..." Sielu ei oikein tiennyt mitä moiseen vastata. Hankia nyt itse rahaa, se olisi vaivalloista ottaen huomioon hänen fyysisenmuodon, joka ei ollut aina saatavilla. Eikä hän ollut tehnyt töitä yli neljäänsataan vuoteen!

Jack kiusoitteli Haulia vielä vertaamalla häntä pikkupoikaan, joka ruinaa isältään rahaa. "En voi sille mitään että elämän ilot maksavat." Haul tuhahti mutisten, kuulostaen hieman kärkkäältä, vain koska pelkäsi että Jack tosiaan oli passittamassa hänet töihin. Onneksi toinen kuitenkin pelasti tilanteen mainitsemalla, ettei kyseessä ollut tavallista työntekoa. Sielun kärkäs katse heltyi hieman. "Mitä tarkoitat muutamalla asialla?" Haul kysyi.

//Uuuh mitäs se Jack on keksiny Haulin päänmenoksi :D //

[suskari]

"Voi olla." Jack totesi Haulin täydentävään tieto pläjäykseen näistä ihmissyöjistä, jotka tuntuivat Haulinkin mielestä omistavan pelottavan hyvän parantumis kyvyn. Ilmeisesti niitä olisi mätettävä turpaan niin kauan kunnes ne eivät jaksaneet enään parantaa itseään. Niin oli ainakin käynnyt sen viherpään kanssa. Ja seuraavalla kerralla hän hakkaisi sitä paskiaista niin kauan kunnes sen elämä sammuu lopullisesti ja saman Jack tekisi niille kahdelle. Suuria ajatuksia ajatellen että tilanne olisi silloin kolme vastaan yksi mies, mutta aina sitä saattoi toivoa. Elää haaveessa.

Jack pyrsäkähti virnuillen Haulin ilmeelle, tai pikemminkin äänähdykselle, kun hän oli tarjoamassa miehelle työtä ja virne vain syveni kun mies kävi huomauttamaan ettei miekan henki mitään sille voinnut että ilot maksoivat. Ja itsehän hän oli suostunut ottamaan Haulin siipensä alle suojaan kaikilla mukavuuksilla maustettuna.
"Minä tiedän kyllä poika kulta." Jack totesi virnuillen Haulille kutsuen tuota "pojaksi" vain siksi koska se vain sopi niin mukavasti tähän tilanteeseen. Sitäpaitsi miestä oli välillä vain mukava kiusata, vain hieman leikillään. Haul kävikin kysymään mitä Jack ajoi takaa sanoillaan. Jack katsahti Hauliin vyöllään ja päätti mennä istumaan kivelle. Lähinnä vain siksi että alkoi tuntemaan itsensä väsyneeksi niin taistelun jäljiltä kuin että oli kävelty jo jonkin matkaa. Mies hierasi irvistäen kolottavaa hartiaansa, joka osumaa oli ottanut.
"Olen jo hetken miettinyt voisiko sinusta olla apua tappo keikoilla, kun vain aseena." Jack sanoi katsoen nyt alas Haulin miekassa oleviin silmiin ja päätti vetää miekan ulos tupestaan että Haul näkisi hänet paremmin, eikä hänen tarvitsisi olla niska kierossa. Jack asetti Haulin kivelle nojaamaan hieman itsestään sivulle.
"Olet hyvä selvästikkin puhumaan, houkuttelemaan muita haluamaasi suuntaan.. olet kärsivällinen ja älykäs." Jack puhui ja naurahti jatkaen. "Olisit täydellinen rikostoveri."
"Mutta.." Jack sanoi nojautuen Haulia kohden katsoen miekan silmiä mietteliäästi. "Oletko luottamukseni arvoinen?" Jack kysyi Haulilta katsoen tuota merkittävästi nyt vakavoituneena. Hän kyllä tiesi ettei Haul voinnut mitään sille jos joku ottaisi tuon käteensä, mutta kysymys olisi siintä lähtisikö Haul peliin mukaan houkutuslinnuksi aina silloin kun pystyi olemaan fyysinen. Miehelle ei tuottaisi mitään ongelmia ottaa fyysinen muoto keskellä yötä herransa nukkuessa, päästää hänet sisään ja sitten vain surmata nukkuja Haulin terällä. Petollisen tehokasta.
"Mitä palkkaasi tulee... se tulee olemaan sen lompakko jonka sinä autat tappamaan. Toivon kuitenkin että osaat piilottaa saaliisi, etkä laula mistä rahasi saat kylillä." Jack lisäsi pupillien kaventuessa kissamaisen kapeiksi.

// anteeksi että vastaaminen venähti :o

[Janni]

"Poika." Haul toisti tuhahtaen. Hän se tässä oli iäkkäämpi kuin toinen, vaikkakin saattoi näyttää nuoremmalta. Jack päätti ottaa pienen tauon ja istahtaa alas kivelle, taistelu oli ottanut kyllä osansa ja mies kyllä antaisi hetken hengähdys tauon.
Jack kertoi miettineensä jonkin aikaa olisiko Haulista hyötyä muutenkin kuin aseena. Fyysisenä taitelijana kenties. Tähän sielu näytti pohtivalta, eikä tämä sanonut vielä moiseen mitään.
Miekka pääsi toisen vierelle kieveä vasten nojaamaan, jotta Jackillä olisi helpompaa keskustella tämän kanssa. Toinen kuulosti mitlteli mielistelevän Haulia kehuillaan, kuinka hän oli kärsivällinen ja älykäs. "Ei sinun tarvitse mielistellä minua." Sielu naurahti, mutta se jäikin siihen, kun Jack meni sanomaan "mutta". Tuon kysymys sai miekan silmät katsomaan toista hetken yllättyneinä ja ehkä hieman epäuskoisina. "Me olemme käyneet tämän jo aikaisemmin läpi." Haul totesi. Luottamuksesta he olivat puhuneet jo ensimäisenä iltana ja päässeet jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen tai niin Haul oli ainakin luullut.

Jack lisäsi vielä miten Haul hyötyisi rikoskumppanuudestaan ja tarjolla olisi uhri parkojen omaisuus, mitä nuo sillä hetkellä sattuisivat kantamaan mukanaan. "Kerro minulle miten voin olla hyödyksi sinulle rikostoverina kuin voimakkaana aseena? Toki osaan kyllä miekkaa käyttää. Tarkoitatko että vastassa olisi liian monta vastustajaa sinulle yksin hoitaa?" Haul uteli. Tämän äänensävy oli muuttunut vakavammaksi, kenties vain koska toinen oli ottanut luottamuksen jälleen puheeksi.

//Eipä haittaa, tässä ollu muita pelejä pelattavana muutenki :3
"Kalma puhui ja naurahti jatkaen." Uskon että pikku error vaan, mut ajattelin nyt vaan varmistaa :D //

[suskari]

"Tiedän, olen hyvin pahoillani että joudun ottamaan sen jälleen esille." Jack pahoitteli omaan kohteliaan sävyyn sitä että oli juuri jälleen epäröinnyt Haulin uskollisuutta itseään kohtaan. Jack sulki hetkeksi silmänsä ja huokaisi. Hän tiesi ettei Haul pitänyt siintä että hän epäili miestä ja tuon uskollisuutta itseään kohtaan, mutta Jackilla vain oli syvllä takaraivossaan pelko friikkejä kohtaan. Haul oli sellainen, vaikka Jack olikin miehen jo hyväksynyt, mutta pieni osa Jackista taisteli edelleenkin vastaan. Mies avasi silmänsä.
"Vien kuitenkin nyt uskollisuutesi täysin uudelle tasolle." Jack sanoi hymähtäen ja jäi kuuntelemaan mitä Haulilla oli sanottavaa. Aave kyseli tietenkin millä tavalla Haul voisi olla hyödyksi, kuin voimakkaana aseena, ja kävi jo ehdottelemaan että jos vastuksia oli liikaa tarttusi Haul itse aseeseen ja siirtyisi mukaan taisteluun. Jack hymähti, hyviä arvauksia.
"Pyytäisin sitä sinulta joka tapauksessa jos tilanne ikinä siihen menisi." Jack sanoi Haulin ehdotukseen. Kyllä Jack nyt sen verran Hauliin jo luotti että uskaltaisi pyytää moista palvelusta.

"Odotan sinulta ennemmän." Jack vihjaili vetämällä kasvoillensa virneen, eikä aikonut enää pitää aavetta kiusauksessa. "Toisin sanottuna minä lahjottaisin sinut suoraan täysin vieraan käteen, sinä aloitat suostuttelu leikkisi ja kun uusi isäntäsi olisi unessa niin päästäisit minut vain sisään.. ja minä hoidan loput. Tietenkin jos talossa on enemmän väkeä, parempi vain." Jack vihdoin paljasti suunnitelmansa Haulille. Jack tiesi odottavansa Haulin uskollisuudelta paljon, mutta kerta Haul oli jo sopimuksen tehnyt niin tuskin mies siintä irti päästäisi.
"Toisena tietysti olisi mukava houkutella kohde hyvään paikkaan. Varmaat osaat sen? Sinulla on kuitenkin melkoinen tarina kieli." Jack vielä lisäsi. Tämän suunnitelman avulla Jack voisi helposti laajentaa friikki teurastusta murtatumalla raukkojen kotiin ja syöttämällä sielut Haulille.

// Hups, sen siintä saa ku pelaa Jackilla ja Kalmalla yhtä aikaa :-D Mutta korjasin. Kiitos huomautuksesta ^^